Browsing by Subject "uusliberalismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 62
  • Lipponen, Elisa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Varsinaiset neuvottelut Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin Transatlantic Trade and Investment Partnership (TTIP) -sopimuksesta käynnistyivät vuonna 2013. Sopimuksen oli tarkoitus toimia nykyaikaisten kauppasopimusten malliesimerkkinä. Sen sisältöä käydään läpi keskittyen etenkin ay-liikkeelle tärkeisiin kohtiin, joista työntekijöiden oikeuksien lisäksi paljon kritiikkiä osakseen saanut, riitatilanteita varten kehitelty ISDS-menettely on yksi merkittävimmistä. Sivuan arvioita taloudellisista vaikutuksista, mutta päähuomio on demokratiakysymyksissä. Suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautui sopimukseen julkisessa keskustelussa kattojärjestötasolla huomattavan positiivisesti samalla, kun monessa muussa maassa ammattiliitot protestoivat voimakkaasti. Tutkimuskysymykset ovat: Ensinnäkin miten suomalainen ammattiyhdistysliike suhtautuu TTIP-sopimukseen ja vapaakauppaan yleisesti? Samalla selvitetään, mitkä seikat nähdään mahdollisina hyötyinä ja mitkä uhkina. Toiseksi selvitän, mikä on ammattiyhdistyksen rooli TTIP-neuvotteluissa. Tarkastelen ammattiyhdistysliikkeen näkemyksiä vapaakaupasta ja TTIP-neuvotteluista markkinakurin viitekehyksessä. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, joka koostuu viidestä haastattelusta sekä SAK:n, STTK:n ja Akavan yhteisestä muistiosta. On syytä huomioida, että sopimuksen sisältö oli suurilta osin salattu ja haastattelut tehtiin, kun neuvottelut olivat yhä kesken. Tutkielman teoria nojaa käsitteisiin markkinakuri ja uuskonstitutionalismi, ja niiden avulla kuvataan, kuinka erilaisilla sopimuksilla ja käytännöillä rajataan demokratian tilaa. Kauppasopimus voi merkittävien sanktioiden uhalla estää tietynlaisen lainsäädännön laatimisen kansallisissa parlamenteissa. Markkinakuri viittaa laajemmin käytäntöihin, joilla yhteiskunnallista toimintaa pyritään ohjaamaan uusliberaalin rationaalin mukaiseksi. Gramscilaisen hegemonian ymmärryksen mukaan vallitseva, tässä tapauksessa uusliberaali, hegemonia pyrkii estämään järjestelmän murtumisen muokkaamalla siihen kohdistuvan kritiikin mieleisekseen. Näin ollen kriitikot otetaan mukaan voidaan ottaa mukaan neuvotteluihin, mutta ne saattavat vaikuttamisen sijaan päätyä vain vahvistamaan neuvottelujen legitimiteettiä. Jotta suomalaisen ay-liikkeen toimintaa voi ymmärtää paremmin, luon katsauksen eurooppalaiseen ammattiyhdistysliikkeeseen, joka on kattojärjestötasolla suhtautunut suopeasti vapaakauppaan. Etenkin kun sopimuskumppanina on ollut kehitysmaa, sekä solidaarisuuden että haittojen tasoittamisen nimissä sopimuksiin on vaadittu sosiaalilausekkeita, joiden on tarkoitus taata erilaisia oikeuksia työntekijöille ja suojella ympäristöä. Lausekkeita on kritisoitu tehottomuudesta. Suomalainen ay-liike on hyväksynyt 1990-luvulta alkaen kilpailukykydiskurssin, joka pitää sisällään myös ajatuksen siitä, että vapaakauppa tuo kansakunnalle, joka nähdään yhtenäisenä joukkona, huomattavaa hyötyä, ja näin ollen siitä koituvat haitat hyväksytään ja niitä pyritään mahdollisuuksien mukaan korjaamaan. Tekemäni analyysin perusteella voi todeta, että SAK ja sen neljä suurinta jäsenjärjestöä uskovat, että TTIP tuo toteutuessaan taloudellista hyötyä vientialoille, ja hyödyttää välillisesti koko Suomen taloutta. Vastaajien mukaan merkittävintä kuitenkin oli, että TTIP-sopimuksen avulla on mahdollista luoda ja levittää tarpeellista sääntelyä. Sääntelyllä pyritään parantamaan työntekijöiden oikeuksia ja korjaamaan epäterveitä kilpailuetuja. Haastateltavien usko siihen, kuinka todennäköisesti näin käy, vaihteli. Huomioitava on, että vaihtoehtoisia väyliä sääntelylle ei tällä hetkellä vastaajien mukaan ole. Perinteistä ISDS-mallia suomalainen ay-liike ei hyväksy, ja se haluaa pitää kiinni valtion oikeudesta säännellä, mutta etenkin SAK uskoi paranneltuun välimiesmenettelyyn. Suurimmat uhat kohdistuvat julkisiin palveluihin, mutta vastaajien, pois lukien JHL, luotto siihen, että uhat torjutaan, oli kova. Sääntelyn harmonisoinnin tai tunnustamisen ei uskottu laskevan sääntelyn tasoa. Ay-liike uskoo toiminnallaan vaikuttaneensa neuvottelujen avoimuuden lisääntymiseen sekä ISDS-menettelyn muuttamiseen. Etenkin SAK oli selvästi valmis tekemään neuvotteluissa kompromisseja, ja piti niitä osallistumisen edellytyksenä. Kriittisistä huomioista huolimatta jäsenliitot olivat valmiita hyväksymään kattojärjestön linjan. Kaiken kaikkiaan SAK ja sen neljä suurinta jäsenliittoa näkivät TTIP:ssa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia.
  • Mäkelä, Kalle (Helsingfors universitet, 2015)
    Aims: My main problems of research are: How neoliberalism is producing obediant citizens through special pedagogy? How discourse of exclusion as a apparatus power and a result of collective mentality of governing strengthens the hegemony of neoliberalism and special pedagogy? How special pedagogy as a tool of neoliberalism produces social exclusion and inequality? The aim of my study was to find out, in a foucauldian way, with the help of the speech of special pedagogists, how discourse of special pedagogy as a tool of our neoliberalistic state, produces inequality, social exclusion and obedient citizens. The structure of my study consisted on special pedagogy, theory of Foucault, neoliberalism, empirical material and the phenomenon called social exclusion which encompassed also the thematic interviews of teachers. These forementioned five elements were interacting with each other in the analysis producing new knowledge about action of discourses in our society. Methods: With digital recorder I interviewed five special pedagogists by halfstructural method. My theme was social exclusion in our society. After written down the interviews I analyzed the texts with the help of foucauldian theoretical concepts. In this way I was able to deconstruct different discourses and "naturalities". In the field of qualatative methods my method of research represented the foucauldian way of analyzing the empirical material. In this manner the producers of the speeches were seen as representatives of certain discourse. Those producers of speeches were seen, in turn, as producing and reproducing certain kind of discourse and discoursive talk. Results and conclusions: Analysis of the material engendered following results; special pedagogy produced, pathologized, normalized and categorized its objects as obediant and vulnerable monolithic subjects which were to be stored as socially excluded proletarian labour force for our neoliberalistic nationstate. Medicalization, therapization, and psy-sciences as products of neoliberalism were addressing individual "liberties". Together with the discourse of special pedagogy they created inequality and social exclusion. This was made possible by making people to believe in their individual and "innerborn" qualities instead of seeing the changing and dynamical structures of our neoliberalistic society which produce and reproduce injustice.
  • Montonen, Tiina (Helsingfors universitet, 2016)
    The purpose of this study was to examine teachers' perceptions about their work in the context of integration training for adult immigrants. In Finland integration training is frequently put out to tender and immigrants' employment is emphasized in the goals of integration training, which reflect neoliberal politics. The theoretical framework of this study was based on theories about neoliberal governance, and my aim was to study teachers' narratives and show how neoliberal governance affects both students studying in integration training and teachers working there. The Finnish National Board of Education published a new framework for integration training in the spring of 2016, after I had already started this research process, and those frameworks became and an essential part in producing data and analysing it. My study was a qualitative research. I conducted six interviews with teachers who work in integration training for adult immigrants. I analysed the data with narrative methods. My main interest was in small stories the teachers told about their daily work, encounters with other people and future. Since integration training is going through extensive changes that affect teachers' work, I focused more on the future than on the past in teachers' stories. In the teachers' stories, neoliberal governance seemed to cause weakening of collectivity in integration training. Because of the new framework published for integration training, the learning environment is about to change and students will be learning more on the Internet, in work places and vocational institutes. The teachers were concerned about what kind of an impact more individualised study paths would have on language teaching and career counselling. For teachers, changing work environment, increasing vocational contents in curriculum and tendering indicated that they have to keep on educating themselves and be prepared to move from one teaching environment to another in the future. For immigrants, vocational education was one of the main factors that defined their worker citizenship, since in the new framework for integration training, vocational education is considered as the main asset in promoting labour market integration. However, in the teachers' stories, the most important factor that defined immigrants' worker citizenship was Finnish language skills, but teachers wanted to emphasize that immigrants should not be seen only as a workforce but individuals who have diverse and personal needs.
  • Harjula, Samira (Helsingin yliopisto, 2019)
    This study focuses on higher education politics during economic crises and how the neoliberal ideology emerges in decision making during those times. The Finnish society and education politics have been affected by economic crises such as the 1990s recession, global financial crisis and the European debt crisis between 2008 and 2018. The neoliberal agenda also grew stronger in the 1980s and it had an impact on economic thinking and the government’s status. The presumption in this study was that economic crises provide a fertile ground for the actions of neoliberal higher education politics. The study was able demonstrate how neoliberalism comes forth in higher education politics during economic crises, by using the neoliberal education politics agenda by Kivirauma, Rinne and Simola (1999) as a theory. The research methods used in this study were thematic analysis and theory-based content analysis. Six documents concerning higher education politics were chosen as data. The documents were from the different terms of office of the Finnish government during economic crises. Thematic analysis answered the first research question of what kind of decisions concerning higher education are made during economic crises. Theory-based content analysis was used to determine how the neoliberal higher education agenda arises during economic crises, which was the second research question. Relevant literature was used to support the analysis. In this study the solutions and decisions made in times of economic problems were close to the goals of neoliberal ideology. There were some minor differences between the governments’ decision-making, but mostly the decisions made involved savings, resource cuts and the convergence of economic life and higher education. A new eleven-part neoliberal higher education politics agenda was formed during the analysis and became one of this study’s results. Economic crises provide good conditions for neoliberal politics. Swift reforms are easier to follow through by using economic excuses during these crises.
  • McKeough, Alex (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkin tässä työssä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin lainaohjelmia Sambiassa vuosina 1964–1991. Monen muun afrikkalaisen valtion tavoin Sambia ajautui 1970-luvulta lähtien tukalaan velkakierteeseen, ja sen talous tuli riippuvaiseksi kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämistä lainoista. Maailmanlaajuisen velkakriisin puhkeamisen jälkeen Kansainvälinen valuuttarahasto ja Maailmanpankki ajoivat velkaantuneissa kehitysmaissa läpi yksityiskohtaisia rakennesopeutusohjelmia. Järjestöt tukivat ohjelmien toteutusta lainoilla, jotka sisälsivät alati lisääntyviä määriä taloudellisia ehtoja. 1980-luvun lopulla rakennesopeutuksen tavoite oli kehittyvien kansantalouksien rakenteiden kokonaisvaltainen uudistaminen. Tätä agendaa taustoitti järjestöjen tiivis yhteistyö Yhdysvaltojen republikaanisen hallituksen kanssa sekä uusliberaalin talousideologian läpimurto. Afrikan rakennesopeutusohjelmat ovat monitahoinen ja kiistelty tutkimusaihe. Tutkimukseni tavoite on tarjota tasapuolinen ja aiheen moniäänisyyden huomioon ottava analyysi Sambian rakennesopeutusohjelmista. Tämän vuoksi olen valinnut työn teoreettiseksi lähtökohdaksi relationaalisen lähestymistavan, jossa tarkastelen tutkimusaihetta kahdesta eri perspektiivistä, fokuksen kiinnittyessä näkökulmien väliseen suhteeseen. Tutkielman toisessa luvussa keskityn ehdollisten lainaohjelmien kehitykseen sekä Yhdysvaltojen hallituksen vaikutukseen tässä prosessissa. Sen lisäksi analysoin uusliberaalin talousideologian leviämistä rahoitusjärjestöihin. Kolmas luku on kronologinen kuvaus Sambian talouden kehityksestä itsenäistymisen jälkeen, ja käyn luvussa läpi myös tärkeimmät poliittiset käänteet tältä ajalta. Ennen kaikkea pyrin kolmannessa luvussa heijastamaan edellisen luvun päätelmiä Sambian tapaukseen. Sambian taloudellinen menestys on ollut riippuvaista kuparin tuotannosta ja maa ei toipunut raaka-aineen hinnan romahduksesta 1970-luvun puolivälissä. Työn pääasiallisina lähteinä käytän Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin asiakirjoja, jotka ovat vapaasti saatavilla organisaatioiden verkkoarkistoissa. Rakennesopeutusohjelmia on tutkittu melko paljon ja sovellan relevanttia tutkimuskirjallisuutta etenkin toisessa luvussa. Tutkimus osoittaa, että suurin syy Sambian taloudellisen alamäkeen löytyy maan autoritäärisen hallinnon tekemistä virheistä sekä laajalle levinneestä korruptiosta. Kansainvälisten rahoitusjärjestöjen kyvykkyyden Sambian tilanteen auttamisessa voi silti kyseenalaistaa, ja järjestöjen toiminta osoittautuu jossain määrin epäjohdonmukaiseksi. Rakennesopeutusohjelmien kehitys kansainvälisissä rahoitusjärjestöissä oli vaiherikas ja hidas prosessi. Johtopäätöksissä korostuu tämän prosessin kokonaisvaltaisen kartoittamisen merkitys yksittäisten tapausten tutkimisessa.
  • Aaltonen, Joel (Helsingin yliopisto, 2019)
    Alustatalouden tutkimuskirjallisuus on painottunut tarkastelemaan teknologisen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimuskohteen laajentaminen institutionaalisten muutosten tasolle mahdollistaa alustatalouden saamien muotojen taustalla vaikuttavien rakenteellisten syiden tutkimisen. Tutkielma esittää alustatalouden osana 1980-luvulla syntyneen alustakapitalistisen kasautumisregiimin kehitystä. Laajemman yhteiskunnallisen kontekstin käsittely tuo näkyväksi taloudelliseen kehitykseen vaikuttaneita konflikteja ja paineita. Kapitalistisen tuotantomuodon 1970-luvun kriisin aiheuttamien muutosten osoitetaan muodostaneen uudenlaisen uusliberalistisen institutionaalisen tasapainon, joka on ohjannut alustatalouden rakentumista. Tutkielma analysoi henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamallia ja osoittaa sen saaneen muotonsa kasautumisregiimin institutionaalisten paineiden muokkaamana. Tutkielmaa ohjaa regulaatioteoreettiseen perinteeseen pohjautuva analyyttinen kehys. Regulaatiokoulukunnan teoreettista kehitystä ja siihen kohdistunutta kritiikkiä esitellään ja niiden pohjalta rakennetaan uudenlainen synteesi, joka mahdollistaa ideologisen konfliktin merkityksen painottamisen. Regulaatioteoria esitetään keskitason teoriakokonaisuutena, joka mahdollistaa irtautumisen deterministisistä teoreettisista malleista ja kiinnittää tutkimuksen huomion historiallisiin institutionaalisiin asetelmiin. Teorian mukaisesti kapitalistisen tuotantomuodon kehitys eritellään tutkielmassa pääoman kasautumisen vakaisiin vaiheisiin, jotka rakentuvat institutionaalisten muodostelmien tasapainon varaan. Regulaatioteoreettiseen kehykseen pohjautuen tutkimuksen kohteiksi nousevat kapitalismin vahvat instituutiot: raha, palkkasuhde ja kilpailu. Regulaatioteoria liitetään osaksi historiallisen institutionalismin tutkimuskenttää. Vertaamalla tutkielman teoreettista synteesiä institutionalistiseen tutkimusperinteeseen vahvistetaan tutkimuksen metodologista otetta ja kirkastetaan tutkimusasetelmasta kumpuavia tavoitteita. Tutkielma esittelee ja analysoi alustatalouden sekä alustayritysten tutkimuskirjallisuutta ja sen tuloksia. Alustayritykset esitetään monisuuntaisia markkinoita ja niiden verkostovaikutuksia hyödyntävinä toimintamalleina, joiden kilpailuetu muodostuu niiden datan keräämiseen suunnitellusta infrastruktuurista. Alustataloutta ei tarkastella ainoastaan digitaalisen teknologian synnyttämänä ilmiönä, vaan osana laajempaa taloudellista kehitystä. Alustatalous liitetään osaksi kapitalistisen tuotantomuodon määrittelemää kontekstiaan, jonka pohjalta osoitetaan alustayritysten muodostuneen kilpailemaan määräävästä markkina-asemasta ja tavoittelemaan rakenteellisista syistä toimintansa kasvua liiketoimintavoittojensa kustannuksella. Alustatalouden kasvun ohjaajaksi esitellään uuden pääoman kasautumisen vakaan vaiheen syntyminen 1980-luvulta alkaen. Tutkielma osoittaa uuden institutionaalisen tasapainon rakentuneen 1970-luvun kriisin muotoileman ideologisen muutoksen seurauksena. Institutionaalisten innovaatioiden esitetään ohjanneen taloudellista kehitystä ja luoneen edellytykset alustatalouden saamalle muodolle. Erittelemällä instituutioiden muutoksen vaikutusta taloudelliseen ympäristöön osoitetaan, kuinka ne ovat määrittäneet alustayritysten toimintamallin syntyä. Henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintamalli esitellään tyypillisenä esimerkkinä uuden pääoman kasautumisen vaiheen synnyttämien paineiden tuottamista yrityksistä, jotka tavoittelevat nopeaa kasvua hyödyntääkseen sitä laajaan datan keräämiseen. Tutkielma osoittaa taloudellisten ja teknologisten kehityssuuntien pohjautuvan yhteiskunnan institutionaalisiin rakenteisiin. Järjestelmätason analyysin esitetään olevan tarpeellista kehityksen taustalla olevien institutionaalisten kamppailuiden ymmärtämiseksi. Tutkielma identifioi kehityssuuntien taustalla olevan uudenlaisen vakaan pääoman kasautumisen vaiheen ja osoittaa sen institutionaalisen tasapainon vaikuttaneen voimakkaasti alustatalouden kehitykseen. Alustayritys Uberin tarkempi analyysi vahvistaa ymmärrystä instituutioiden luomien paineiden vaikutuksesta taloudelliseen ympäristöön.
  • Wallgren, Thomas (Helsinki Collegium for Advanced Studies, 2013)
    COLLeGIUM: Studies across Disciplines in the Humanities and Social Sciences 14
    A Nordic proverb tells us that a prudent man does not make the goat his gardener. But that is exactly what we have done. In the garden of Europe we have handed over power to the goat of transnational companies and banks and to democratically weakly accountable bureaucrats. The harvest we have reaped is the euro-crisis. I will first present the basic features of what I consider to be the standard view of the political situation in Europe. In the discussion that follows I will try to show that the standard view has made us complicit in empowering the goat. When we see this clearly – what has happened and why it has happened – it will also be relatively easy to agree on responses to the crisis. But clarity of vision is, as we shall see, in this case somewhat hard to attain.
  • Komulainen, Kauko (2020)
    Norjalainen Erling Lars Dale tuo perspektiiviä uusliberalismin värittämään aikamme kasvatusfilosofiaan.
  • Palm, Sari (2008)
    Suuryritysten vallan kasvusta käytävä keskustelu on saanut 1990-luvulta asti uutta puhtia yrityksen yhteiskuntavastuun, CSR (corporate social responsibility), ideasta ja sen sisällään pitämästä itsesääntelystä. CSR toistuu yhä useammin myös hallitusten ja kansainvälisten organisaatioiden ohjelmissa. Euroopan unioni on erityisesti viimeisen kymmenen vuoden ajan ottanut näkyvän roolin CSR:n edistäjänä. Vapaaehtoisen yhteiskuntavastuun ja itsesääntelyn tukeminen on yhdistetty uusliberalismiin, mutta sitä on tulkittu myös vastareaktiona taloudellisen globalisaation aiheuttamiin ristiriitoihin. Nämä trendit tuovat mieleen Karl Polanyin kuvaileman talouden sääntelyn purkamisen ja uudelleensääntelyn kaksoisliikkeen. Tässä tutkimuksessa kysytään, onko EU:n yritysten CSR-toiminta osa Polanyin kuvailemaa suojelevaa liikettä – uusliberaalin globalisaation vastainen liike, jonka pyrkimyksenä on parempi taloudellisen globalisaation hallinnan järjestelmä? Vai onko sittenkin kyse ensimmäisestä, talousliberalistisesta liikkeestä, jonka tarkoitus on pohjimmiltaan globaalin kapitalismin levittäminen yhä laajemmalle ja syvemmälle yhteiskuntajärjestelmiin? Onko CSR:ssä sittenkin kyse vain retorisesta uusliberalismin sumuverhosta? Polanyin kuvaileman kaksoisliikkeen ja hänen markkinaliberalismin kritiikkinsä lisäksi tutkielman viitekehyksen muodostaa Stephen Gillin uusgramscilainen hegemoniateoria ja hänen näkemyksensä uuskonstitutionalismista. Tutkielmassa hyödynnetään myös mm. diskursiivisen muodostelman, markkinasivilisaation sekä vallan ja toimijuuden käsitteitä. Tutkimuksessa analysoidaan vuosien 1998 ja 2006 välisenä aikana EU:n toimielinten tuottamia CSR:ää koskevia asiakirjoja. Aineistoon sisältyy useita Euroopan komission ja Eurooppa-neuvoston asiakirjoja sekä keskeisin CSR:ää käsittelevä Euroopan parlamentin raportti. Lisäksi tarkastellaan myös muutamaa EU:n puheenjohtajamaan järjestämää CSR-konferenssia niitä koskevien dokumenttien avulla. Aineistosta paikannetaan erilaisia toiminnan ja vastuun tunnuspiirteitä käsiteanalyysin avulla sivuten joitakin diskurssianalyyttiselle pohdinnalle tyypillisiä lähtöoletuksia. Analyysi kuvaa kuinka uusliberalistinen, vaihtoehdottomuuden diskurssi hallitsee EU:n yhteiskuntavastuun keskustelua. Diskurssi ottaa annettuna uusliberalistisen globalisaation, ja vaihtoehdotonta markkina- ja globalisaatiodiskurssia uusinnetaan ja legitimoidaan asiakirjasta toiseen. Diskurssi kuitenkin eroaa 1980-luvun ja 1990-luvun alun ”radikaalista” uusliberalismista huomioimalla sosiaalisen suojelun ja tukemisen. Globalisaatiokriittinen liikehdintä on asettanut uudenlaisia reunaehtoja globaalista taloudesta käytävälle keskustelulle. Susanne Soederbergin kuvaileman uuden kansainvälisen finanssiarkkitehtuurin myötä alkaa CSR-diskurssi hahmottua osana laajempaa kokonaisuutta. Sen sijaan, että CSR olisi pyrkimys luoda todellisia globalisaation hallinnan välineitä, se näyttäytyy tutkimuksen perusteella reaktiona Washington-konsensuksen epäonnistumiseen ja uusliberalistisen projektin legitimaatiokriisiin. Tutkimuksessa esitetään, että CSR:n diskurssissa on kyse poliittisesta pyrkimyksestä pysäyttää Polanyin kuvaama protektionistinen vastaliike ja sääntelyn synty. Diskurssi luo vaikutelman taloudellisen globalisaation iskujen pehmentämisestä ja suojelee samalla vallitsevaa järjestystä vastaliikkeiltä.
  • Lehto, Maija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu –tutkielma käsittelee ”Eurooppalaiseen vapaaehtoispalvelun” vuosina 2007 – 2013 suorittaneiden nuorten aikuisten kansalaisuuden rakentumisen diskursiivisia prosesseja eurooppalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Tutkielmassa kysytään minkälaisia subjektipositioita ja poliittista toimijuutta vapaaehtoisten puheessa rakentuu, minkälaisia poliittisia identiteettejä subjektipositiot nuorille mahdollistavat, minkälaista minuutta ja moraalisuutta nämä identiteetit ilmentävät, ja miten tämä prosessi kytkeytyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tuottamisen ja uusintamisen mekanismeihin. Teoreettismetodologinen lähtökohta tutkielmassa on sosiaalinen konstruktionismi, ja se hyödyntää poststrukturalistisen kulttuurintutkimuksen lähestymistapoja. Tutkielman teoreettinen viitekehys paikantuu jälkimodernin yhteiskunnan kansalaisuutta, yhteiskuntaluokkia sekä demokratian rajoja ja mahdollisuuksia koskevien nykysosiologisten keskustelujen kontekstiin. Keskeisessä asemassa on kansalaisuuden käsite, joka ymmärretään yhteiskunnallisena prosessina, joka tuottaa poliittisia subjekteja, jotka esittävät vaateita oikeuksiin poliittiseen kontekstiinsa sidotussa julkisessa tilassa. Yksilötasolla kansalaisuus tulee näkyväksi performatiivisina poliittisina identiteetteinä, joissa subjektille toistuvien kansalaisuutta koskevien dispositioiden synteesissä muodostuu itseymmärrys, joka määrittää sille mahdollistuvia toimijaulottuvuuksia. Nuorten diskursiivisesti rakentuvaa kansalaisuutta tarkastellaan suhteessa Eurooppalaisessa vapaaehtoispalvelussa artikuloituun ”eurooppalaiseen kansalaisuuden” dispositioon. Aineisto koostuu neljäntoista nuoren aikuisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, ja tutkimustulosten analyysissa on käytetty kriittisen diskurssianalyysin ja uuden retoriikan metodologiaa. Metodiset työkalut nuorten kansalaisuutta koskevien diskurssien hahmottamiseen on poliittista toimijuutta määrittävien subjektipositioiden erittely. Subjektipositiot ymmärretään tutkielman kontekstissa sekä toimijuutta jäsentävinä osallistujarooleina että toimijoiden ominaisuuksia koskevina luokituksina. Aineistossa hahmottuu nuorten puheessaan tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuusdiskurssi, jota luonnehti vähäinen yhteisöllinen sitoutuminen, halu fyysisen ja kulttuurisen paikallisuuden ylittämiseen sekä yksilökeskeisten kansalaistaitojen korostaminen kollektiivisten oikeuksien edistämisen sijaan. Kuvatunlaisen diskurssin mahdollisti vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunnan kontekstiin liitetty kulttuurisesti määräävä ja vaihtoehdoton paikallisuus ja sitoutuneisuus, joka sai merkityksensä toiseuden kautta, ja joka vastakohtaisuudessaan toimi sekä nuorten poliittisen identifikaation rajana että resurssina. Nuorten poliittinen toimijuus vapaaehtoispalvelun aikana näyttäytyi heikkona pääasiallisesti siksi, ettei vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunta ollut heidän oikeuksiensa edistämisen tai toteutumisen kannalta olennainen. Nuorten poliittinen identiteetti näyttäytyi heikosta toimijuudesta huolimatta korostuneen moraalisena, koska se uusinsi vapaaehtoispalvelua kontekstualisoivan eurooppalaisen kansalaisuuden kulttuurista ja eettis–poliittista ideaalia. Etäännyttäminen, puhujakategorioilla oikeuttaminen ja yleiseen konsensukseen vetoaminen olivat pääasiallisia argumentaation keinoja, joilla nuoret oikeuttivat poliittisen identiteettinsä moraalisuuden. Nämä keinot olivat yhteenkietoutuneita, mutta niiden ytimessä oli eronteko soveliaan ja epäsoveliaan välillä. Aineistossa eri tavoin rakentuvat poliittiset toimijaulottuvuudet ja identiteetit avaavat näkökulman siihen, millä tavalla nuorten kansalaisuus rakentuu modernin ja jälkimodernin yhteiskunnan murroskohdassa, ja minkälaisia moraalisia jännitteitä tähän prosessiin liittyy. Tutkielman valossa näyttää, että nuorten tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuus on osa laajempaa uusliberalistisen poliittisen ideologian lävistämää kansalaisuusdiskurssia, jossa kansalaisuus on muuttunut ehdottomasta oikeudesta etuoikeudeksi, mikä on asettanut poliittiset ja sosiaaliset oikeudet ja ihmisarvon riippuvaisiksi yksilön yhteiskunnallisesta ja sosioekonomisesta asemasta.
  • Kumpula, Tapio (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä on tutkielma ympäristötiedon muodostamisesta tilasta ja maisemasta ympäristönhallintahankkeessa. Tutkielmassa tarkastellaan Iijokeen muodostettuja tilan narratiiveja, joen maisemaa ja niitä käsittelevää Iijoen vesistövisiota hankkeen tiedonkeruuvaiheen aikana. Iijoen valuma-alueelle sijoittuva tutkielma käsittelee Iijoelle tehtävää ympäristösovitteluprosessia Iijoen vesistövisiota, joka on osa vaelluskalojen palauttamiseen Iijokeen tähtäävää Iijoen otva -hanketta. Tutkielma keskittyy käsittelemään Iijokeen liitettyjä narratiiveja, merkityksiä ja arvoja vesistövision tiedonkeruuvaiheen aikana, tarkastellen etenkin vesistövision olemusta ympäristönhallintahankkeena Iijoen tiedon kategorioiden kautta. Vesistövisiota voidaan katsoa sekä neoliberalistisena hankkeena että kokeilevana kollektiivina. Valuma-aluetta koskevaa ympäristönhallintahanketta pitää tarkastella sekä fenomenologisesti että poliittisen ekologian kautta. Tutkielma perustuu Iijoella syyskuusta 2016 helmikuuhun 2017 tehdylle etnografiselle kenttätyölle ja visiota varten teetetylle karttakyselylle. Etnografinen aineisto koostuu osallistuvasta havainnoista ja puolistrukturoiduista temaattisista haastatteluista, jotka toteutettiin paikallisten asukkaiden, vesistövision jäsenten, alueen viranomaisien, paikallispoliitikkojen ja elinkeinonharjoittajien kanssa. Haastateltavia oli 18 miestä ja 7 naista, iältään noin 30–85-vuoitiaita. Iijoen vesistövisioon tuotettuun karttakyselyyn vastasi 805 vastaaja merkiten 2173 merkittävää paikkaa valuma-alueelta. Vesistövision aikana Iijoen tilaan liitetään narratiiveja joesta henkilökohtaisen elämän tapahtumapaikkana, menetyksen ja konfliktin kohteena, luonnontilaisuuden ja rakennetun vesistön tilana ja mahdollisuutena elinvoimaan tulevaisuudessa. Tutkielmassa näitä narratiiveja tilasta analysoidaan muun muassa Doriin Masseyn tilan käsitysten kautta. Tutkielmassa lähestytään Iijokea myös elettynä maisemana, jota jokilaaksolaiset asuttavat. Joki ja sen asukkaat ovat vuorovaikutuksessa keskenään: erinäiset joen rytmit jaksottavat tätä suhdetta. Asukkaiden prekaarista suhdetta jokiympäristöön määrittää myös vesivoimayhtiön pörssisähkön tuotto, joka yhdistää joen asukkaat globaaliin talousjärjestelmään. Ympäristönmuutos joella, kuten veden laadun huononeminen, vaikuttaa kokonaisvaltaisesti käsitykseen joesta ja sen käytöstä. Joella asuvat yrittävät perustella huoltaan joesta eri keinoin vesistövisiossa vaikuttaakseen tähän muutokseen. Tutkielma tarkastelee myös vesistövisiota poliittisena prosessina, eräänlaisena hydrososiaalisen territorion muodostamisena. Ympäristösovitteluprosessina vesistövisio pyrkii sovittamaan erinäiset käsitykset, merkitykset ja arvotukset Iijoesta yhteiseen konsensusperiaatteelliseen visioon. Vision on kuitenkin rakenteellisesti poliittinen hanke, jossa sen aiherajaukset, prosessirakenteen valinta ja osallistujat tekevät visiosta rakenteellisesti poliittisen. Visiossa määritellään käsityksiä joen tarpeista, valtasuhteista ja vastuualueista. Tähän prosessiin vaikuttavat henkilökohtaiset käsitykset, arvot, tunteet ja merkitykset Iijoesta. Tutkielma toteaa, että vision kaltaisten ympäristöhallinnanhankkeita ja niiden tiedonkeruuta täytyy tarkastella sekä fenomenologisesti että poliittisen ekologian kautta. Käsityksen Iijoen narratiiveista, maisemasta ja jokeen liitetyt tunteet vaikuttavat vesistövisioprosessiin. Tutkielma toteaa, että vesistövisiota kannattaa tarkastella hydrososiaalisen territorion muodostamisena. Visioprosessissa esiintyy elementtejä sekä luonnon neoliberalisoinnista että kollektiivin kokeilevasta uusien tiedon kategorioiden muodostamisesta ja tulkkaamisesta. Ympäristöhallintahankkeissa asukkaiden kokemukset joesta asuttamana seutuna on vaikea tulkata visioprosessille, jolloin huoli ympäristöstä yritetään muotoilla tunnistettaviksi tiedon kategorioiksi, kuten sisäisen kierron käsitteeksi, tai haastaa uusilla, kuten ympäristövirtaaman käsitteillä.
  • Metsäaho, Netta (Helsingin yliopisto, 2017)
    The Big Wheel education reform, downsizing and restructuring processes has left the university of Helsinki in a confused state. The goal of this study was to better understand the reasons and justification of the Big Wheel and to examine the process as part of a neoliberal university scene. In this context, neoliberal university is seen as an institution driven by global economic and market forces. Neoliberal universities emphasize on global markets, individual freedom of selection, degrees based on expectations set by working life and resource-efficient practices. In this study I will examine the discourses and speech of the reasons and justification of the Big Wheel. My research tasks are 1) What are the reasons and justifications for the Big Wheel education reform? and 2) What discourses are produced in the speech on reasons and justifications. I collected the data on Flamma, which is the intranet of University of Helsinki. My data consisted of all the bulletins and materials that dealt with the Big Wheel reform (N=32). As my research approach, I chose discourse analysis that I utilised in constructing the discourses. By discourses, I mean different manners of speaking, that are used in construing a social reality. I analysed the data and construed three hegemonic discourses. The dimensions of the discourse of internationality are recruiting best students, renewing marketing, profiling (University of) Helsinki and attractive education programs. The discourse of effectiveness composes of resource-wise planning, perfusion of students and freedom of choice. The discourse of employability is about the employability of degrees, know-how based degrees and taking into consideration the changing working-life. The fourth discourse, the discourse of knowledge as an instrumental value, summarized the first three and was seen throughout the data. According to this study one can conclude that the Big Wheel education reform produces and reproduces neoliberal university policies.
  • Fernström, Pinja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Wellbeing and its development has gained a remarkable position in welfare policy. Although as an objective for politics it is far from new, I argue, that the objective itself has found new forms and meanings. In my masters dissertation, I see wellbeing as an intrinsically philosophical concept, that when translated to politics takes rather normative forms. Wellbeing as an ideal for education has in itself normative ideas on how children and youths should be and how they should behave. Questioning the concept of wellbeing itself creates a space to examine what do we really improve when improving wellbeing in education and to what ends. By pointing out to the late changes in the welfare state, I suggest that the welfare state has changed to a ‘competitive society’. This, for example, manifests itself as a way of educating children to be self-responsible self-entrepreneurs gaining skills with which to compete in the future labour market. Equality has no space in competition, where only the best are rewarded. This goes against the core values of the welfare state, hence the competitive society. I take to closer examination the OECD report ‘Skills for Social Progress’ (2015), which I analyse discoursively from the point of view of governance. In a future of global challenges, accordinf to the OECD other attributes than cognitive skills will have more meaning in ‘life success’. Cognitive skills are important, but according to the report I have analyzed socioemotional skills have importance in bringing up a ‘happy and successful citizen’. I ask my data the questions (1) what kind of subjectivity takes form for youths in the OECD’s Skills for Social Progress report and (2) how is the developing of wellbeing (socioemotional) skills justified. I argue, that wellbeing as an educational ideal or objective is, instead of actually improving wellbeing, contributing to the neoliberal rationale of creating hard-working, self-entrepreneurial subjectivities. I do not deny that wellbeing could not be improved by these skills, but I argue that wellbeing takes a performative ultra-active form of a way of being. It contributes to the liberal, out-of-date illusion of the American dream ‘work hard and you will succeed’ and does not take into account the various embedded obstacles for ‘life success’.
  • Dookie, Gyan (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen scifi-kirjailija Philip K. Dickin (1928–1982) The Three Stigmata of Palmer Eldritch (1965) -teosta nykyisen läpikapitalisoituneen ja läpitietoteknologisoituneen todellisuutemme sekä siihen liittyvien vallankysymysten allegoriana. Metafiktiivisen ja yhteiskuntakriittisen scifin edelläkävijöihin kuuluvan Dickin tuotannon keskeisiä teemoja ovat “Mitä on todellisuus?” ja “Mikä on ihminen?”. Allegorian kirjallisuustieteellisen tutkimuksen välineenä olen työssäni käyttänyt Gary Johnsonin muotoilua, jossa allegorinen teos ymmärretään tekijän retorisen intention mukaisena teoksen ulkopuolisen ilmiön figuratiivisena transformaationa. Tutkielmassa on etsitty Dickin teoksesta allegorisia trooppeja ja pyritty hahmottamaan, mihin ne erikseen ja yhdessä laajennettuna metaforana viittaavat. Johnsonin ohjeiden suuntaisesti myös Dickin omat kohdetekstiä ja sen allegorisuutta sivuavat kommentit on otettu analyysissa huomioon. Tieto- ja viestintäteknologisen vallan tarkastelussa on hyödynnetty Scott Lashin posthegemonisen vallan teoriaa, jonka mukaan valtaa tuotetaan tekstuaalisten ja hegemonisten keinojen asemesta yhä enemmän tieto- ja viestintäteknologioiden ja niissä vaikuttavien algoritmien tasolla. Kohdetekstin kapitalistisia trooppeja on puolestaan valotettu kapitalismia ja uusliberalismia koskevalla kriittisellä tutkimuksella. Tutkielmassa esitetään, että kohdeteksti ei kuvaa niinkään oman aikansa todellisuutta, vaan se on pikemminkin kirjoitusajankohdastaan katsottuna tulevaisuuteen viittaava allegoria. Työn keskeinen tulos on, että The Three Stigmata of Palmer Eldritch on Dickin intention mukainen allegoria 2010-luvun jälkipuoliskon uusliberalismin kyllästämästä todellisuudesta, jossa valta on yhä enemmän posthegemonista. Teoksessa esitetty siirtymä yhteisöllisestä Can-D -huumeesta ihmiset eristävään Chew-Z -huumeeseen kuvaa metaforisesti 2010-luvulla käsillä olevaa tieto- ja viestintäteknologista murrosta. Työssä myös osoitetaan, että aiemmassa tutkimuksessa yhteensopimattomina pidetyt kohdetekstin kapitalismikriittiset ja uskonnollis-metafyysiset ainekset täydentävät toisiaan. Teoksessa uskonnollisella tematiikalla viitataan uusliberalistisen kapitalismin fundamentalistisuuteen ja uskonnonkaltaisuuteen sekä posthegemonisen vallan kaikenkattavuuteen ja -läpäisevyyteen.
  • Lamminpää, Leea Eveliina (2010)
    Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, minkälaista on kansalaisjärjestöjen tuottama vastadiskurssi neoliberaalille talouspolitiikalle Economic Partnership Agreements -neuvotteluiden kontekstissa. Economic Partnership Agreements -sopimukset (EPA-sopimukset) ovat Euroopan Union neuvottelemia kauppasopimuksia Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) kanssa. Päämääränä ovat WTO-yhteensopivat, vastavuoroiset vapaakauppasopimukset edellisten kauppasopimusten tilalle, jotka tarjosivat AKT-maille yksipuoleisia etuuksia kaupassa EU:n kanssa. Sopimusneuvottelut on aloitettu vuonna 2003, ja alkuperäisestä vuoden 2008 aikarajasta huolimatta neuvottelut ovat yhä (kevät 2010) kesken. Kiistaa neuvotteluissa ovat aiheuttaneet muun muassa sopimusten kattamat kaupan alat, sopimusten vaikutus AKT-maiden taloudelliseen kehitykseen ja AKT-maiden keskinäiseen integraatioon. Tutkimuksessani olen kiinnostunut kansalaisjärjestöjen tuottamasta vastadiskurssista neoliberaalille talouspolitiikalle näiden kauppaneuvotteluiden kontekstissa. Tutkin sitä, miten vastadiskurssi muodostuu ja mitä se kertoo hegemonisen prosessin tilasta neoliberalismin suhteen. Aiemman tutkimuksen mukaan EPA-sopimuksia pidetään osoituksena neoliberalismin leviämisestä maailmassa, joten niiden kontekstissa tuotettu vastadiskurssi neoliberalismille on kiinnostava tapaus neoliberalismin vastustamisen laajasta kentästä. Teoreettisena taustana tutkimukselleni toimii Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen kehittämä teoria hegemonian rakentumisesta diskursseissa. Laclaun ja Mouffen teoria nojaa vahvasti gramscilaiseen ajatteluun hegemoniasta prosessina, jossa yhteen nimittäjään pyritään liittämään mahdollisimman monia merkityksiä ja näin häivyttämään poliittisia rajoja. Laclaun ja Mouffen teoria liittää hegemonian luomisen diskursseihin, ja se onkin leimallisesti osa diskurssianalyysin monipuolista kenttää. Laclaun ja Mouffen teoria on postmarxilainen, poststrukturalistinen ja postmoderni. Tutkimus on suoritettu diskurssianalyyttisin menetelmin ja siinä käytetään hyväksi diskurssianalyysia varten luotuja käsitteitä diskurssien muotoutumisesta ja eri osien roolista niissä. Aineistona tutkimuksessa toimivat kansainvälisesti toimivien kansalaisjärjestöjen julkiset kannanotot neuvotteluihin liittyen. Neuvotteluita ja tulevia todennäköisiä sopimuksia on tutkittu paljon siitä näkökulmasta, mitä vaikutuksia niillä tulee olemaan AKT-maille. Diskurssianalyyttistä tutkimusta niistä on kuitenkin tehty hyvin vähän. Tutkimuksessani käy ilmi, että kansalaisjärjestöjen vastadiskurssi neoliberaalille talouspolitiikalle EPA-neuvotteluiden kontekstissa on jakautunut kahtia. Toisaalta neoliberalismia kritisoidaan siksi, että se ei edesauta kehitystä kehitysmaissa. Toisaalta sitä kritisoidaan siitä lähtökohdasta, että neoliberaalit uudistukset kaventavat demokraattisen päätöksenteon alaa kehitysmaissa. Kansalaisjärjestöt eivät tutkimukseni mukaan ole kyenneet yhdistämään näitä kriittisiä lähtökohtiaan yhteen diskurssiin. Kun vastadiskurssi hajoaa, heikentyvät mahdollisuudet luoda omasta positiosta hegemonista. Neoliberalismin hegemoninen tila on tutkimukseni perusteella kohtalaisen vahva mutta ei kuitenkaan täydellistynyt, koska poliittinen kamppailu siitä on edelleen käynnissä.
  • da Silva Gonçalves, Janina (Helsingin yliopisto, 2020)
    In this thesis, I look at the subjectification of students of higher education in writings about students' mental health and wellbeing. My research is situated in feminist poststructuralist studies and aims to shift the focus of the discussion on students' mental health from the individual towards a more societal perspective. Informed by post-methodological theories of inquiry, my approach to both data and writing can be characterised as drifting. The data of the research consists of the "Stories" section of the website of Nyyti ry, a non-profit organisation dedicated to promoting student mental health and wellbeing. The section contains stories that students have written of their everyday life. This data is enhanced by autoethnographic elements since also I am a university student to whom matters of mental health and wellbeing come close to home. Neoliberal higher education and the psy-complex serve as the context of my research. Together, they shape the circumstances and provide the discourses that students draw from in order to grasp the possibilities and limits of their lives. I ask how the ideal student subject is constituted in the stories, how the psy-discourse functions together with neoliberalism, and how the students make use of the psy-discourse. I have read the data discursively with the concepts of power and subject, inspired by a Foucauldian power analytical approach and studies on governmentality. In the research, I have used the concepts of subjectification and subjectivity to inquire upon how the students make sense of the problems and solutions related to studying and how they make themselves comprehensible within and with the help of the psy-discourse. I looked at self-help as a form of neoliberal and psychological governance that guides subjects to work on themselves. In the stories of the students, I read the (re)production and questioning of the active and entrepreneurial employee citizen. The students did not accept the neoliberal ideal as a given. Some recognised the role of the society as the producer of these pressures and questioned performance-centric ideals. The ideal subject was challenged with tools provided by the psy-discourse and in this way the discourse was made to serve the needs and ends of the students themselves. However, the solutions mostly remained on an individual level. I conclude my thesis by asking how we could (re)build the study environment into one that would provide means for people with varying dis/abilities and needs to get by and even flourish. I suggest that this requires the critical questioning of our ideals as well as a reorganisation of societal and institutional circumstances.
  • Saralampi, Perttu (2008)
    Opinnäytetyössä tarkastellaan työn kirjoitushetkellä Suomessa käynnissä olevaa yliopistouudistusta, jonka yhtenä ulottuvuutena on innovaatioyliopiston perustaminen pääkaupunkiseudulle. Tämän valtiosihteeri Raimo Sailaksen työryhmän esitykseen pohjautuvan opetusministeriön pilottihankkeen tarkoituksena on yhdistää Helsingin kauppakorkeakoulu, Taideteollinen korkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu uudeksi yliopistoksi elokuuhun 2009 mennessä. Tutkimus lähtee liikkeelle oletuksesta, että eurooppalaisissa teollisuusmaissa 1970- ja 1980-luvuilla alkanut globalisaatiokehitys on muuttanut perinteisten hyvinvointivaltioiden olemassa olon luonnetta. Poliittisten ideoiden tasolla muutosta on luonnehdittu muutokseksi kansallisesta hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioon, jossa valtiot kilpailevat sijoituksista ja teollisesta tuotantotoiminnasta. Lähtöoletuksena on myös ajatus, että yhteiskunnassa rakentuu tietyssä historiallisessa tilanteessa kyseiselle tilanteelle ominainen hallinnan regiimi, tapa, jolla yhteiskuntaa tietyssä ajassa ja paikassa hallitaan. Ajatus pohjautuu ranskalaisfilosofin ja historioitsija Michel Foucault’n myöhäistuotannossaan kehittelemään hallintamentaliteetin käsitteeseen, jonka mukaan modernin valtion hallinnassa on ennen kaikkea kyse siitä, miten talous tuodaan valtion hoitoon. Opinnäytetyössä teoreettisena viitekehyksenä toimiva hallinnan teoria tarjoaa näkökulman, josta tekstejä voidaan tulkita. Tutkimuksessa selvitetään, millaisille käsitteellisille sanastoille uuden yliopiston tarve pohjautuu, millaisia hallinnan tekniikoita näihin sanastoihin liittyy ja millaisia tehtäviä uudelle yliopistolle esitetään. Laadullisen sisällönanalyysin kohteena olevaa Sailaksen työryhmän esitystä analysoidaan teoreettisesta viitekehyksestä nousevan kysymyksenasettelun avulla. Tulkintojen tukena sekundaarisena aineistona käytetään muita yliopistouudistukseen liittyviä hallinnollisia asiakirjoja ja lehtiartikkeleita vuodesta 2005 kevääseen 2008 asti. Tutkimustuloksina todetaan, että Sailaksen työryhmän esityksessä keskeisiksi käsitteiksi nousevat: muutos, joustaminen, kilpailukyky, osaaminen, innovaatiot ja teknologia. Näistä käsitteistä muodostuu Anu Kantolan mukaan kilpailuvaltion sanastot, jotka tuottavat kilpailuvaltion poliittisen hallinnan regiimin. Käsitteet tulevat yritysmaailmasta, mutta varsinainen sanojen viljelijä on politiikka, joka niellyt ne uusiokäyttöä varten. Hallinnan tekniikoina yliopistouudistuksessa käytetään kilpailukykyä ja tehokkuutta, joilla yritysmaailman skeema on pyritty tuomaan poliittiseen hallintaan. Kansallinen kilpailukyky on sekä lähtökohta että tavoite, johon uudistuksella pyritään, ja joka velvoittaa mittaviin toimenpiteisiin. Iskusanoilla markkinoitavan uuden yliopiston kansalliseksi erityistehtäväksi määritellään Suomen menestymisen tukeminen kansainvälisessä taloudessa. Hyvinvointivaltioparadigmasta kilpailuvaltioparadigmaan siirtyminen on näkynyt kielen ekonomisoitumisena: talous on alkanut hallita enemmän kaikkea yhteiskunnallista keskustelua. Yliopistouudistuksen iskusanat liittyvät uusliberalismin kontekstiin, ja näillä avainsanoilla kuvataan koko ihmiselämän muuntamista ”inhimilliseksi pääomaksi”. Tutkimuksessa esitetään myös, että nykyinen uudistamisen vimma yliopistoissa on jatkumoa kehitykselle, jossa yliopistoja on valtiollistettu ja valtio on ottanut yliopistot tiukemman suoritekontrollinsa alle. Kehitys liittyy Foucault’n talouden hoidon käsitteeseen, siihen kuinka yhteiskunnan käsitteellistäminen taloudellisena yksikkönä ja koneistona on oma hallinnan tapansa.
  • Kuusinen, Petra Pauliina (2008)
    Harri Holkerin hallitus (1987–1991) antoi 22.5.1990 eduskunnalle koulutuspoliittisen selonteon (VNS 3/ 1990). Koulutuspoliittista selontekoa seurasi kaksi lähetekeskustelua (23.–24.5.1990), jonka jälkeen selonteon käsittelyä jatkettiin sivistysvaliokunnassa. Viimeiset eduskuntakäsittelyt käytiin sivistysvaliokunnan mietinnön pohjalta 28.–29.11.1990. Tutkielmassa tarkastelen vuoden 1990 koulutuspoliittisen selonteon aiheista ja teemoista käytyjä eduskuntakeskusteluja. Tarkastelun olen rajannut koskemaan 23.5.1990 käytyjä puolueiden ryhmäpuheenvuorojen edustajien, opetusministeri Taxellin ja kulttuuriministeri Kasurisen näkemyksiä ja argumentteja. Tutkielman keskeisimmän aikalaiskirjallisuuden sekä muun tutkimuskirjallisuuden avulla laajennan 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun koulutuspoliittista keskustelua. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriasta ja uusliberalistisen koulutuspolitiikan ohjelmajulistuksesta. Tutkielman tehtävänä on tarkastella miten uusi koulutuspoliittinen ajattelutapa ja näkyivät puolueiden ryhmäpuheenvuorojen ja ministereiden puheenvuoroissa. Toiseksi tarkastelen eduskuntakeskustelussa esiintyneitä argumentteja ja retorisia tehokeinoja koulutuspolitiikan suunnanmuutoksesta. Vuoden 1990 koulutuspoliittista selontekoa pidetään uudenlaisen koulutuspoliittisen ajattelun rajakohtana. Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on ollut tarkastella puolueiden ryhmäpuheenvuorojen edustajien ja hallituksen ministereiden puheista viitteitä uudenlaisesta koulutuspoliittisesta kielestä retorisia tehokeinoja ja argumentaatioteoriaa apuna käytettiin. Uudesta koulutuspoliittisesta ajattelusta ja suuntauksesta käytetään nimeä uusliberalistinen koulutuspolitiikka, joka usein nähdään hyvinvointivaltion vasemmisto-keskustalaisen koulutuspolitiikan vastakohtana. Uusliberalistisen koulutuspolitiikan tunnusomaisia sanoja ovat mm. tehokkuus, yksityistäminen, valinnanvapaus, managerismi, tulosvastuullisuus, rankinglistat, ulkopuolinen rahoitus, deregulaatio, koulujen kilpailuttaminen ja markkinointi. Tutkimustulokset noudattavat aikaisempien tutkimusten tuloksia. Retoriikka-analyysin ja argumentaatioteorian avulla tutkimusaineistosta nousi esille uusliberalistiselle koulutuspolitiikalle tunnusomaisia sanoja, termejä ja käsitteitä, joita ryhmäpuheenvuorojen edustajat käyttivät retorisina tehokeinoina vakuuttaakseen kuulijakunnan. Uuden ajan koulutuspolitiikan tuli huomioida kansainvälisyyden tuomat haasteet sekä koulutuksen vaikutuksen kansainvälisessä kilpailussa. Eduskuntakeskustelun puheenvuoroissa korostuivat 1980-luvun lopun ja vuoden 1990 tapahtumat. Puheisiin haettiin vakuuttavuutta kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuneista muutoksista. Koulutuspoliittisen selonteon eduskuntakeskustelun ryhmäpuheenvuoroissa näkyi myös Suomen koulutuspoliittisten päättäjien tarve muuttaa koulutuspolitiikan suuntaa kohti uudenlaista koulutuspoliittista ajattelua. Tärkein tutkimuskirjallisuus: Varjo, Janne: Kilpailukykyvaltion koululainsäädännön rakentuminen. Suomen eduskunta ja 1900-luvun koulutuspoliittinen käänne. (2007); Ahonen, Sirkka: Yhteinen koulu – Tasa-arvoa vai tasapäisyyttä? (2003); Perelman, Chaïm: Retoriikan valtakunta.(1996); Lampinen, Osmo & Laukkanen, Erkki & Poropudas, Olli & Ravantti, Heikki & Rinne, Risto & Volanen, Matti Vesa: Kohti asiantuntijayhteiskunnan koulutuspolitiikkaa. (2003).
  • Kuronen, Perttu (Helsingfors universitet, 2015)
    The purpose of this study is to describe the discussion, which took place in Helsingin Sanomat between 2000 and 2005, regarding the rationale for publishing basic education reviews. Firstly, the idea is to clarify, what type of views were presented, and what were the supporting arguments used. Secondly, the focus is on the professions of those involved in the dialogue, and the institutions they represented. The conflicting decisions of justice departments on the matter gave the inspiration for this study. The theoretical starting point for this study is Foucalt's views with regards to the blending of power and discourse, as well as the build up of social construction, in the context of life's continuous power struggle that is influenced by discourse. Media as a whole is a significant contributing factor to social construction. Helsingin Sanomat, being the most read Finnish daily publication, is one of the most important contributors amongst media. The material used in the study are the Helsingin Sanomat articles on the publicity of basic education evaluation between 2000 and 2005, during which period the two above mentioned legal entities made their decisions. This study can be defined as a qualitative analysis supplemented by certain quantitative factors. The calculations and creation of spreadsheets do not amount to quantitative analysis. This is simply a practical approach to present the material that forms the basis for this study. Discourse analysis was also applied in the study to gain a better overview of the material used. Two discourses were introduced as a framework to interpret the articles – welfare state discourse and neoliberal market discourse. The results show that those against publishing have technical arguments, and also rely on welfare state discourse. In their opinion, the comparability of education reviews is always questionable. Their approach to the matter reflects tones of the welfare state discourse, and their concerns included increased competition between schools, and the end of basic education offering equal opportunities. Those in favor of publishing highlighted information transparency, and the parent's need for review data when selecting schools. The law was also said to require publishing the data. Furthermore, the schools were considered to be accountable to the taxpayers. The ideology reflected in their argumentation was clearly the neoliberal market discourse. The negative aspects of publishing the reviews were contributed mainly by researchers, teachers, and school administrators. At the same time, the positive aspects of publishing were presented by the newspaper's own staff, a few politicians, and the man of the street. The active majority in the discussion were those against publishing.
  • Parman, Marlene (Helsingin yliopisto, 2020)
    Based on previous studies, neoliberal features have been observed in Finnish education policy. The government has made education-related reforms in recent years. My research examines the recent public debate surrounding education reforms in a neoliberal framework. I examine what themes, goals, rationales, and attitudes toward education reform are given in the public debate. I will try to find out how neoliberalism manifests itself in these debates. The aim of my dissertation is to bring out the public debate around education reforms and education policy. The study of the debate is intended to bring out different perspectives and voices, from education policy experts, academics, students, and individual citizens. I examine the manifestations of neoliberal education policy in the light of these debates. My research is a qualitative study. I search answers to two research questions. My data consists of articles. As a research method, I used content analysis. The data of my research consists of 51 articles by Helsingin Sanomat published in 2015–2019. Articles were analyzed by content analysis. Through content analysis, I found four different themes. I looked at the results in a neoliberal framework. The education reform debate revolved around student selection, industry changers, education cuts, and education policy. The debate around education reforms was controversial. On the one hand, education reforms were justified as profitable and good ideas, but on the other hand, they were criticized and questioned. Educational reforms raised concerns and appeared to pose threats to education and the scientific community, as well as to society. Based on the discussion, neoliberal features emerge in education reforms.