Browsing by Subject "uutisointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Friström, Pamela Maria Helena (2010)
    Målsättningen med min pro gradu-avhandling är att diskutera och problematisera fenomenet kampanjjournalistik - särskilt ur etnicitetsperspektiv. I avhandlingens teoriavsnitt presenteras och definieras begreppet kampanjjournalistik, och argument för och emot mediekampanjer gås igenom. Vidare redogör jag för forskning kring kampanjjournalistik samt för forskning kring ras och etnicitet i medierna. För den empiriska delen av arbetet gör jag en fallstudie av en serie tidningstexter - Vasabladets rapportering om avvisningen av den ryskukrainska familjen Schymanskyj hösten 2002. Totalt handlar det om 13 texter - förstasidespuffar, nyhetsartiklar, reportage och notiser. Jag gör en kritisk diskursanalys av materialet enligt van Dijks modell för att försöka utforska huruvida artiklarna i det valda fallet kan uppfattas som kampanjjournalistik. Jag frågar mig också hur den eventuella kampanjen tar sig uttryck och vilket målet för den eventuella kampanjen i så fall är. Syftet med fallstudien är att illustrera och konkretisera den diskussion och de frågeställningar kring kampanjjournalistik som föregår analysen. Min bedömning är att Vasabladets rapportering om fallet Schymanskyj kan betraktas som kampanjjournalistik. Analysen visar att Vasabladet gör ett s.k. indirekt ställningsstagande där tidningen 1) vill väcka sympati för familjen Schymanskyjs öde – och det i kombination med 2) en viss myndighetskritik. Alla fall av kampanjjournalistik är naturligtvis olika, bland annat i grad av aggressivitet, och i Vasabladets fall handlar det onekligen om ett exempel på en mer subtil kampanj. Det tjänar ändå som ett dugligt exempel på kampanjjournalistik av sitt slag - en form av försiktig kampanj - i en minst sagt kontroversiell journalistisk genre.
  • Wiman, Markku (2004)
    Tutkimuksen tarkoitus on kuvailla Yleisradion lamauutisointia vuosien 1988 ja 1998 välisenä aikana. Tarkoituksena on selvittää, saiko lama merkittävää näkyvyyttä televisiossa ja jos ei saanut, mikä siihen oli syynä. Tutkimuksen teoreettinen pohja perustuu agendateoriaan. Agendateorian mukaan mediat eivät päätä sitä, miten ihmiset ajattelevat, mutta kylläkin hyvin pitkälti sen, mistä he ajattelevat. Teoria perustuu ajatukselle, jossa toisen aiheen viemä tila on pois joltain toiselta alueelta. Gatekeeperit päättävät kussakin uutisorganisaatiossa sen, mikä aihe kulloinkin pääsee agendaan. Tämä valintaprosessi ei välttämättä perustu reaalimaailman indikaattoreihin, eli ympäröivään todellisuuteen. Tutkimuksen metodi oli kvantitatiivinen. Uutisoinnin määriä selvitettiin sekä avainsanahauilla ja myös konstruoitujen uutisviikojen käytöllä. Tutkimuksen perustulokset eivät olleet yllättäviä. Yleisradion lamauutisointi osoittautui varsin perinteiseksi niin aiheitten kuin toimijoittenkin osalta. Itse uutisten aiherakenteessa lama ei näyttänyt vaikuttavan paljonkaan. Talousuutisten tai poliittisten uutisten määrät eivät kasvaneet merkittävästi. Kuitenkin aiherakenteen sisällä lama sai näkyvyyttä. Varsinkin sanahaut, mutta myös konstruoidut viikot osoittivat selkeästi lamaan liittyvien juttujen kasvun osuvan juuri siihen aikaan, kuin taloudellinen tilanne osoitti laman olevan voimakkaimmillaan. Joskin huomioitavaa oli, että lama näytti katoavan agendasta aikaisemmin, kuin mitä se reaalimailman indikaattoreiden mukaan tapahtui. Toimijoiden tutkiminen osoitti, että laman aikana puheenvuoron saivat lähinnä viralliset instanssit. Kukin toimija toimi myös vain omalla alueellaan. Toisilta ei kyselty toisten asioista. Tämä pidättyvyys saattaa estää eriävien mielipiteiden esiintulon julkisessa keskustelussa. Johtopäätöksenä onkin, että lama-agendaa hallitsivat korostuneesti viralliset tahot, kun taas kansa ja työläiset jäivät Yleisradion tv-julkisuudessa lähinnä objektien asemaan.
  • Kiviranta, Varpu (2010)
    Pro gradu –tutkielmassa käsittelen kuinka Pietarissa ilmestyvä englannintaitoisille suunnattu lehti The St. Petersburg Times kirjoittaa läheisestä Sosnovyi Borin ydinvoimalasta eli LAESista, kuinka se huomioi ydinvoimalasta uutisoidessaan kansainvälisyyden ja nationalismin, ympäristön ja talouden. Tutkimuksen aineisto sisältää 48 uutista ja seitsemän pääkirjoitusta vuosilta 1996–98 ja 2004–06. Pohjaan työni Norman Faircloughin ajatuksille kriittisestä diskurssianalyysistä, jolloin kieltä tarkastellaan vallan käytön välineenä. Hyödynnän tutkielmassani myös uutisgenren tutkimusta. Tutkimus on laadullinen ja sen päämääränä on selvittää diskurssikäytännön ja sosiokulttuurisen käytännön suhdetta uutiseen. Tutkielmani lähtökohta on selvittää voiko kyseinen lehti toimia transnationaalisti, valtiolliset rajat ylittävästi, laajaa yleisöä koskettavan aiheen kuten ydinvoiman uutisoinnissa. Tuloksissani päädyn huomioon, että nopeasti muuttunut venäläinen yhteiskunta ja journalismille suodut mahdollisuudet rajoittavat uutisoinnin edelleen kovin kansalliseksi, vaikka tutkimuskohteeni on monikansalliselle yleisölle kirjoittava lehti. 90-luvulla lehden uutisissa on tilaa vielä toimittajan omille kannanotoille. 2000-luvulla lehden vaikea taloudellinen tilanne pakottaa käyttämään uutistoimistomateriaalia. Lähteiden merkitys ydinvoimauutisten syntyyn on suuri. 90-luvun uutisissa ydinkatastrofin pelko on hyvin läsnä ja työntekijöiden ongelmat, kuten palkkojen maksamattomuus, tuodaan esille. 2000- luvulla päällimmäisenä uutisissa ovat venäläisten energiamarkkinoiden kehittyminen, teknologiausko ja ydinvoiman taloudelliset mahdollisuudet. Tämä kielii myös toimittajien ja PR-henkilöstön ammatillistumisesta.
  • Rytty, Tiina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan Brasilia-uutisointia Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen artikkeleissa vuonna 2017. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia representaatioita ja diskursseja Brasiliaa käsittelevistä verkkoartikkeleista löytyy, ja millainen kuva Brasiliasta muodostuu verkkojulkaisujen uutisoinnissa. Tutkielma sijoittuu osaksi ulkomaan uutisten ja verkkojournalismin tutkimusta. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi ja jälkikoloniaalinen teoria. Keskeisiä käsitteitä tutkielmassa ovat representaatio, länsi, toiseus ja diskurssi. Tutkimusmenetelmänä toimii diskurssianalyysi. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen 1.1.-31.12.2017 julkaistuista artikkeleista. Määrällisellä osiolla on kartoitettu otsikoissa useimmin esiintyviä sanoja ja uutisten vallitsevia teemoja. Teemoittelun kautta analyysin fokukseen on valikoitu vallitsevia teemoja edustavat artikkelit. Tutkimuksessa nimetään Brasilian representaatioiksi Etelä-Amerikan jättiläinen, moniongelmainen ja koeteltu maa ja presidenttijohtoinen maa. Brasilian presidentit ovat aineistossa vahvasti esillä. Brasilia esitetään aineistossa vahvasti osana Etelä-Amerikkaa ja Latinalaista Amerikkaa maantieteellisenä ja kulttuurisena alueena. Brasilian identiteetiksi muodostuu aineiston perusteella Latinalaisen Amerikan veturi ja vastuunkantaja. Diskursseina nousevat esiin suuruus, maan tapa, uhka, maine ja skandaali sekä globalisaatio. Diskurssien todetaan kietoutuvan yhteen. Suuruuden diskurssi korostaa asioiden suuren mittakaavan luomaa merkityksellisyyttä. Vahva ja hegemoninen maan tapa-diskurssi painottaa ongelmien pitkää historiaa sekä kulttuurisia ja rakenteellisia juuria. Uhan diskurssissa korostuu väkivalta ja rikollisuus. Maineen ja skandaalin diskurssissa korostetaan maan maineen merkittävyyttä ja skandaalien yleistymistä. Globalisaation diskurssi osoittaa Brasiliaa koskevia asioita pidettävän kansainvälisesti merkittävinä. Johtopäätöksenä todetaan uutisoinnin aiheiden olevan melko yksipuolisia ja negatiivisesti painottuneita. Brasilia-uutisoinnissa korruptio ja yhteiskunnallinen sekä poliittinen levottomuus todetaan yleisiksi stereotypioiksi. Uutisoinnissa korostuu talouden ja globalisaation merkitys. Uutisointi todetaan paikoitellen sävyltään myös positiiviseksi ja myönteisiä muutoksia huomioivaksi. Suomen todetaan asemoivan itseään uutisoinnin kautta osaksi lännen yhteisöä ja rakentavan omaa identiteettiään. Tutkimus tuottaa uutta tietoa siitä, miten Brasiliasta uutisoidaan vuoden 2016 Rio de Janeiron olympialaisten jälkeen. Suomalaisen median todetaan kaipaavan monipuolisempia aiheita brasilialaisesta arjesta, tieteestä ja kulttuurista. Jatkotutkimusehdotuksina esitetään laajemman aineiston tutkimista määrällisellä menetelmällä, printtilehtien tutkimusta ja vertailevaa tutkimusta uutisoinnin muutoksista eri vuosikymmenillä. Brasiliaa käsitteleviä uutisia olisi mahdollista tutkia myös suhteessa muihin Latinalaisen Amerikan maihin ja BRICS-maihin.
  • Olander, Ilkka (2006)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani henkilöivän retoriikan käyttöä suomalaisessa iltapäivälehdistössä. Tarkoitukseni on selvittää, mitä viime vuosina kasvanut henkilö- ja julkkisjournalismi merkitsee median kulttuuris-moraalisten tehtävien kannalta. Pitäisikö uskoa tabloidisaatiokriitikoiden väitteisiin, joiden mukaan julkkiksien ympärillä pyörivä media trivialisoi julkisuuden sisällöt ja lamauttaa siten demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa? Vai onko kyseessä vain harmiton julkisuuden sisältöjen muotoutuminen markkinamekanismin kautta helpommin lähestyttäviksi ja ihmisläheisemmiksi, kuten demokraattiset populistit väittävät? Empiirinen aineistoni koostuu Ilta-Sanomien tsunamiuutisoinnista 17.12.2004 - 15.1.2005 sekä sattumanvaraisesti valitusta Ilta-Sanomien kahden viikon periodista vuodelta 2005. Tutkielmani tärkeimpinä teoreettisina lähteinä mainittakoon viimeaikainen journalismikritiikin vuosikirjoissa käyty arvokeskustelu sekä kansainvälinen tabloidisaatiokeskustelu. Tukeudun pitkälti median poliittisen talouden tutkimuksen näkökulmaan, ja painotan siten median taloudellisiin reunaehtoihin liittyviä selitysmalleja. Tutkielmani jakautuu kahteen osaan. Tutkielman ensimmäisessä osassa (luvut 4-7) kuvaan tabloidien keskeistä retorista keinovarastoa. Hahmotan historiallisen ja tilastollisen katsauksen avulla tabloidlehdistön aseman muutosta koko journalismin kentällä. Osoitan tässä tarkastelussa, että henkilötarinat ja julkkikset erottuvat tabloidien keskeisimpänä myyntiartikkelina ja sisältönä, ja että julkkisjulkisuuden määrä on kasvanut Suomessa viimeisinä vuosikymmeninä. Etenen tästä erittelemällä julkkisjuorun logiikkaa ja tunnistamalla sen avainelementit: draaman, tarinan kerronnan jännitteet ja moraalin. Hyödynnän näitä näkökulmia käsitellessäni valitsemaani erityistapausta, Ilta-Sanomien tsunamiuutisointia. Erityisinä piirteinä nostan tsunamiuutisoinnista esiin sen henkilö- ja kokemuskeskeisyyden, draamallisten ääripäiden tavoittelun ja moraalisen asetelmallisuuden. Päätän tutkielmani ensimmäisen osuuden siirtymällä toimittajien näkökulmaan. Osoitan, kuinka toimittajat pohtivat nykyisin yhä enemmän juttujen "jalkauttamista" eli sitoutumista ihmisten arkielämään, mikä johtaa käytännössä henkilöaiheiden suosimiseen. Tämän taustalla on nähtävissä etenkin toimitustyötä ohjaavat taloudelliset paineet, toimittajien kasvanut tietoisuus yleisöstä ja kiireellinen aikataulu. Tutkielmani toisessa osassa (luvut 8-10) siirryn käsittelemään tabloidlehdistöä yhteiskunnallisemmalla otteella. Tämän tarkastelun lähtökohtana on Jürgen Habermasin demokraattisesta julkisuusteoriasta kasvanut ajattelun perinne. Pohdin tässä osuudessa sitä, miten kestävänä tabloidlehdistön tarjoama sisältö näyttäytyy kansalaisyhteiskunnan, etiikan ja demokratian perspektiiveistä. Kytken henkilökeskeisen retoriikan nousun median yleiseen siirtymään kulttuuris-moraalisesta säätelystä kohti markkinasäätelyä. Tämän siirtymän palautan puolestaan maailmanlaajuisesti levinneeseen uusliberaaliin vapaita markkinoita korostavaan ajatteluun ja sitä myötäilevään mediapolitiikkaan. Väitän, että mediatarjonnan kasvava henkilökeskeisyys heijastuu vähitellen siirtymänä kansalaisyhteiskunnasta kohti suppeampaa kulutusyhteiskuntaa. Lopulta otan kantaa siihen tabloidisaatiokeskustelun polttavaan kysymykseen, missä määrin tabloidisaatio tulisi nähdä uhkana yhteiskunnalle ja missä määrin journalismin rikastumisena ja demokratisoitumisena.
  • Peltonen, Paula (2005)
    Tutkimus tarkastelee yhden suomalaisen it-yrityksen, Satama Interactiven, vuosina 1997-2004 suomalaisessa lehdistössä saamaa julkisuutta narratiivisen analyysin avulla. Työn tavoitteena on hahmottaa Satama Interactivesta lehdistössä kerrottu tarina tutkimalla erilaisia yrityksestä kertovia kirjoituksia sekä hahmottamalla niiden sisältä keskenään koherentteja ja toisiaan vasten tarkasteltuna eriäviä kertomuksia. Tutkimus tarkastelee myös yrityksestä esitettyjen tulkintojen muuttumista ajan kuluessa sekä pohtii tarinan muotoutumiseen mahdollisesti vaikuttaneita seikkoja narratiivisen ja journalistisen tutkimuksen valossa. Työn tieteenfilosofinen lähtökohta on konstruktivistinen, ja aineistoa on hahmotettu postmodernia lähestyvän narratiivisuuden tutkimussuuntauksen pohjalta. Näin ollen narratiiveja on käsitelty ennemmin prosesseina kuin selvärajaisina kokonaisuuksina. Tutkimuksessa Satama Interactiven toimintavuodet 1997-2004 on jaettu neljään, toisistaan sisällöllisesti poikkeavaan ajanjaksoon. Ensimmäinen ajanjakso, Kasvu, käsittää ajan vuoden 2000 tammikuuhun asti. Yrityksen pörssilistautumisesta kertova toinen ajanjakso kertoo helmi-maaliskuusta 2000 ja kolmas, Alamäeksi nimetty ajanjakso käsittää ajan vuoden 2000 huhtikuusta vuoden 2001 syyskuuhun. Neljäs ja viimeinen ajanjakso, Tilinteko, kertoo ajasta vuoden 2001 lokakuun ja vuoden 2004 lopun välillä. Eri ajanjaksojen sisältä on määritelty niiden keskeiset teemat. Teemojen kautta on edelleen edetty teemoista kertovien erilaisten kertojanäänien hahmottamiseen. Tällä tavoin lukijalle muodostuu lopulta kattava kuva lehdistössä esiintyneistä erilaisista kertomuksista, jotka yhdessä kertovat yhden suomalaisen it-yrityksen matkasta it-kuplaan ja lopulta sen yli.
  • Eerola, Karoliina (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    UUDra 5/2008
    Tutkimuksessa selviää, että Uudenmaan ympäristökeskus on hyvin selvillä oman sanomalehtijulkisuutensa aihepiireistä ja käsittelytavoista, vaikka organisaation uutisseurantapalvelun käyttö on vähäistä. Uutisointi ympäristökeskuksesta on pääosin neutraalia, ja aihealueista luonnonsuojelun korostuminen profiloi organisaatiota tehokkaasti. Ympäristökeskuksen julkaisemista tiedotteista kaksi kolmasosaa läpäisee uutiskynnyksen, ja kaikesta uutisoinnista kaksi viidesosaa perustuu tiedotteisiin. Organisaatiota voi analyysin perusteella luonnehtia aktiivisen oloiseksi tiedotteiden tekijäksi, mutta passiivisemmaksi julkisuuteen reagoijaksi. Ympäristökeskuksen viestinnän keskeinen päämäärä, eri toimijoiden oman vastuun ja panoksen korostaminen ympäristöasioissa, edellyttäisi tiedottamiselta järeämpää, vastavuoroisempaa ja strategiatietoisempaa viestintää. Uudenmaan ympäristökeskusta koskevista sanomalehtiuutisista jäsentyy kaksi päätulkintakehystä: toiminnasta kertominen sekä asioiden ja toimijoiden arvioiminen. Retorisuus tulee ympäristökeskuksen tiedotteissa ilmi teemojen kautta ja argumentoinnin työkaluna. Löytyneitä teemoja ovat: toiminnasta kertominen, syiden diagnosoiminen, asioiden ja toimijoiden arvioiminen sekä parannuskeinojen ehdottaminen. Vastaanottajia vakuuttamaan pyrkiviä strategioita löytyy neljä: muihin tahoihin vetoaminen, laadullisiin ja määrällisiin perusteisiin vetoaminen sekä omaan asiantuntemukseen vetoaminen. Sanomalehdissä jäsentyvistä kehyksistä toiminnasta kertomisen voi nähdä liittyvän viranomaisen tiedonantovelvollisuuteen ja sen täyttämiseen, ja organisaation toimijuuden arvioiminen puolestaan vahvistaa nykykäsitystä perinteisestä asiantuntijuudesta ei-automaattisena
  • Lyytimäki, Jari (Finnish Environment Institute, 2012)
    Monographs of the Boreal Environment Research 42
    Media representations are an important part of the dynamics of contemporary socio-ecological systems. The media agenda influences and interacts with the public and the policy agenda and all of these are connected to the changes of the state of the environment. Partly as a result of media debate, some issues are considered serious environmental problems, some risks are amplified while others are attenuated, and some proposals for remedies are highlighted and others downplayed. Research on environmental media coverage has focused predominantly on the English-speaking industrialised countries. This thesis presents an analysis of Finnish environmental coverage, focusing on representations of climate change and eutrophication from 1990–2010. The main source of material is Helsingin Sanomat (HS), the most widely-read newspaper in Finland. The analysis adopts the perspective of contextual constructivism and the agenda-setting function of the mass media. Selected models describing the evolution of environmental coverage are applied within an interdisciplinary emphasis. The results show that the amount of newspaper content on eutrophication and climate change has generally increased, although both debates have been characterised by intense fluctuations. The volume of the coverage on climate change has been higher than that of eutrophication, especially since 2006. Eutrophication was highlighted most during the late 1990s while the peaks of climate coverage occurred between 2007 and 2009. Two key factors have shaped the coverage of eutrophication. First, the coverage is shaped by ecological factors, especially by the algal occurrences that are largely dependent on weather conditions. Second, the national algal monitoring and communication system run by environmental authorities has provided the media with easy-to-use data on the algal situation during the summertime. The peaks of climate coverage have been caused by an accumulation of several contributing factors. The two most important factors contributing to the increase in coverage since 2006 include international policy negotiations and mild and snowless winters. Between 2006 and 2008, other factors included the releases of major scientific reviews, expressions of concern by key actors, and the related debate on energy policy. Changes in the anthropogenic driving forces of the environmental changes, namely nutrient discharges and greenhouse gas emissions, had only a marginal impact on the level of coverage. Based on the results, it is suggested that wide-ranging climate reporting has caused what has been called a piercing effect. This means that after the phase of intense and widespread media coverage, climate issues will not disappear but will shift from highly visible environmental headlines to less visible but more pervasive background information presented in various contexts. Such a piercing effect was not identified for eutrophication. This thesis highlights the importance of taking media coverage into account as a key factor in the formulation and implementation of environmental policies aimed at broad-based actions.
  • Pantti, Mervi; Sumiala, Johanna (2009)
    Recently within media research, there has been an intensified discussion on the notion of ritual and the relationship between ritual and the mass media. This article offers a comparative historical perspective to this debate. We look at events that have been publicly signalled as 'national tragedies' within movie newsreels and public broadcaster's news from the 1950s to the 2000s, to see how media reporting of mourning rituals has changed. We ask how have the mourning rituals reported in the media been involved in 'joining us together' and what kind of 'sacred centres of society' have been constructed through the reporting of mourning rituals? Our study suggests that the media constructs mourning rituals, whether religious, civic or national, as inclusive and affirmative, constituting the church and the state as well as itself as key centres of society.
  • Lehtinen, Pauliina (2008)
    Tutkimuksen lähtökohtana on elokuvakulttuurin tutkiminen sanomalehtikontekstissa, tarkemmin uutisissa. Työ paikallistuu enemmän kulttuurintutkimuksen puolelle kuin journalismin tutkimukseen.Työ toimii tapaustutkimuksena, kuvaten Paha maa -elokuvan leikkausriidan uutisointia. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on ollut selvittää, millaista Paha maa -elokuvan leikkausriidan uutisointi oli sanomalehdissä. Tutkimuskysymys jakautuu kolmeen alakysymykseen, joista ensimmäinen pyrkii selvittämään, ketkä uutisissa pääsivät puhumaan. Toinen alakysymys selvittää, mitä aiheita uutisoinnissa nousi esiin. Kolmannella alakysymyksellä on pyritty selvittämään, ketkä saivat puhua mistäkin aiheista. Tutkimuksen aineistona toimivat Aamulehden, Iltalehden, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutiset leikkausriidasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu kulttuurin, elokuvakulttuurin ja journalismin ympärille. Näin on lähdetty taustoittamaan sekä uutiskirjoittelua itseään että tapauksen käsittelemiä aiheita. Työ pyrkii antamaan leikkausriidalle historiallista perspektiiviä elokuvatutkimuksen puolelta ja suomalaisen elokuvakulttuurin historiasta. Työ esittelee erilaisia kulttuurikäsitteitä ja pyrkii paikallistamaan elokuvan kulttuurinkentällä. Pierre Bourdieun kulttuuriteoria on toiminut vahvana lähtökohtana kulttuurin käsitteelle tässä työssä. Erityisesti suomalaisen elokuvakulttuurin osalta Mervi Pantti on puolestaan toiminut tärkeänä lähteenä, tarjoten historiallista pohjaa elokuvapoliittisesta keskustelusta Suomessa. Journalismi on työssä mukana uutisen ja kulttuurijournalisminosalta. Menetelmänä työssä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä, melko aineistolähtöisesti. Teoria tukee analyysia, mutta aineistosta ei ole lähdetty hakemaan todisteita teorioille, vaan tulosten on annettu nousta aineistosta itsestään. Tutkimuksen perusteella Paha maa -elokuvan leikkausriidan uutisointi oli monipuolista ja riidan vaiheita seurattiin lehdissä tiiviisti. Uuutisoinnista rakentui tarina, jolla oli selkeä alku ja loppu. Uutisissa pääsivät puhumaan monet eri elokuva-alan tahot, mutta varsinaisesti äänessä olivat riidan osapuolet. Ääneenpäässet eivät kuitenkaan saaneet sanoa mielipidettään, kuin yhdestä tai kahdesta aiheesta, riidan osapuolia lukuunottamatta. Leikkausriidan uutisointi nosti esiin erilaisia puheenaiheita. Keskustelu eteni kahdella tasolla, joista toinen keskittyi riidan vaiheisiin ja toinen puhumaan elokuvasta yleisemmällä tasolla. Riidan vaiheiden uutisoinnissa edettiin riidan tapahtumien kautta. Ensin nousi esiin kysymys siitä, onko tekijöiden välillä minkäänlaista riitaa laisinkaan. Kun tähän saatiin vahvistus, alkoi keskustelu sopimuksesta, oikeustoimista, ja eri tahojen edustajille annettiin mahdollisuus kertoa mielipiteensä riidasta ja elokuvasta. Riidan uutisointi päättyi, kun osapuolet pääsivät sopuun.Yleisellä tasolla puhuttiin niin elokuvan tekemisestä yleensä, sopimuskäytännöistä ja elokuvan tekijyydestä. Elokuvan telijyydestä puhuttaessa esiin nousi ajatus elokuvasta taiteena, vastuu elokuvasta ja tekinäoikeudet.
  • Viitanen, Mirva (2008)
    Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena on selvittää, miten Sudan representoidaan kolmen eri maan päivälehden sekä kahden suurimman uutistoimiston uutisaineistossa, ja miten media kuvaa, selittää ja jäsentää Sudanissa käynnissä olevaa kriisiä. Tutkimus osoittaa, että aineiston uutisartikkelit eivät valota sitä laajaa kontekstia, jossa Sudanin kriisi tapahtuu. Sudan-representaatiot voi tutkimuksen perusteella jakaa kolmeen kehykseen. Kukin kehyksistä on sellainen, jonka lukija tunnistaa jo ennestään tutuksi. Uutiset tarjoavat siis lukijoille helposti lähestyttäviä kehyksiä, jotka ovat: 1) Uhrin ja auttajan kehys, jossa Sudan nähdään passiivisena uhrina, jota länsimaailma pyrkii auttamaan, 2) Arabivihollisen kehys, jossa korostuu jako kristittyihin ja muslimeihin sekä 3) Tyypillistä Afrikkaa -kehys, jossa Sudanin tapahtumat etäännytetään lukijasta esittämällä ne episodimaisesti ja irrallaan laajemmasta kontekstista. Uutisissa ei selitetä Darfurin kriisiä kansainvälisen öljykonfliktin näkökulmasta, vaikka sekä Sudanilla itsellään että monilla yrityksillä ja valtioilla on alueella öljyyn perustuvia taloudellisia intressejä. Sen sijaan monimutkainen poliittis-historiallis-taloudellinen kriisi typistetään kahden ryhmän väliseksi etniseksi konfliktiksi. Työn analyyttinen jäsennys pohjautuu kvantitatiiviseen sisällönerittelyyn ja kehysanalyysiin. Kehysanalyysissa huomio kiinnittyy siihen, millaisia tulkinnallisia kehyksiä kriisin uutisissa käytetään. Tutkimuksessa tarkastellaan kehyksiä, joissa Sudan representoidaan. Samalla ei voida välttyä havainnoimasta myös tapoja, joilla tutkimuksen viisi länsimaista mediaa representoivat länsimaita, eli "meitä" suhteessa "niihin". Tutkimus nojaa konstruktionistiseen tutkimussuuntaukseen, jonka mukaan media ei vain heijasta ulkopuolista todellisuutta, vaan osallistuu myös aktiivisesti merkityksellistämisprosessiin, jossa yhteisön yhteistä todellisuutta tuotetaan. Teoreettisen viitekehyksen kannalta tärkeimpiä käsitteitä ovat paitsi jako "meihin ja muihin", myös ideologia ja valta. Uutistyön ominaispiirteet portinvartijuus ja päiväjärjestyskoulukunta sekä toimittajan valinnat, kuten uutiskriteerit sekä uutisen lähde ovat nekin keskeisessä osassa. Sudan-uutisia tutkitaan ulkomaanuutisina, kehitysmaauutisina ja kriisiuutisina. Työn taustajäsennyksenä toiminut määrällinen sisällön erittely tuo esiin medioiden keskinäisen samankaltaisuuden, pieniä painotuseroja lukuun ottamatta. Määrällinen erittely myös teki tutkimuksen verrattain läpinäkyvämmäksi ja tarjosi jo sinänsä merkittävää tietoa esimerkiksi Sudan-uutisten yleisimmästä kärjestä tai valtioista, jotka mainitaan Sudan-uutisen yhteydessä. Tutkimus ehdottaa, että sanomalehtien voisi olla syytä siirtyä episodimaisten väläysten sijasta taustoittavampaan teema-uutisointiin, joka voisi tarjota lukijalle eväitä ymmärtää tapahtumien laajat kontekstit. Siinä missä verkko päihittää sanomalehdet nopeudessa, painetut mediat voisivat keskittyä nopeuden sijasta monipuolisen tiedon tarjoamiseen.
  • Toivola, Lea (Helsingin yliopisto, 2001)
    Verkkari 2001 (9)
  • Kuusi, Virve (2010)
    Viime vuosina eri tieteenaloilla on kiinnitetty huomiota tunteisiin ajankohtaisina tutkimuskohteina. Kasvanut kiinnostus on kummunnut yhteiskunnallisista kehityskuluista, joiden yhteydessä on puhuttu jopa järjen syrjäyttäneistä tunteista julkisen elämän uutena logiikkana. Pro gradu -tutkielmani tarkoitus oli selvittää, onko tapa, jolla tunteita artikuloidaan osana onnettomuusuutisointia muuttunut. Tutkimusaineistona käytin Helsingin Sanomissa julkaistuja juttuja, jotka koskivat vuosina 1927–2009 tapahtunutta kuutta onnettomuutta. Jutut oli kerätty kahden viikon ajalta kunkin onnettomuuden jälkeen. Tutkimusmenetelminä käytin tilastollisesti ja sanallisesti kuvailevaa sisällön erittelyä sekä diskurssianalyysia. Sisällön erittelyn avulla selvitin muutoksia, joita oli tapahtunut onnettomuusuutisoinnin volyymissä, tunteita painottavien virkkeiden osuudessa, tunteiden artikuloinnin muodoissa sekä kuva-aiheiden painotuksissa. Diskurssianalyysin avulla tarkastelin onnettomuusuutisointia kokonaisuutena, jossa erilaisia esitystapoja ja näkökulmia painottamalla sekä herätellään että hillitään erilaisia kollektiivisia tunteita. Aineiston analyysin tuloksena selvisi, että Helsingin Sanomissa onnettomuusuutisointiin käytetyn tilan suhteellinen osuus ei ole ajan myötä kasvanut. Myöskään tunteisiin viittaavien virkkeiden määrä ei ollut kasvanut lineaarisesti niin, että se olisi ollut 2000-luvulla korkeampi kuin koskaan aiemmin. Laadullisessa mielessä tunteiden artikuloinnin kannalta oli kuitenkin tapahtunut selviä muutoksia. Uutiskerronnan tunteellinen painopiste on siirtynyt uhrien kauhun henkilöityneestä painottamisesta kohti yhteisön jaettua surua ja myötätuntoa sekä pyrkimystä selvitä tapahtuneesta psykologisessa mielessä. Onnettomuusuutisoinnin yhteydessä erotin toisistaan kriisin, kritiikin, kontrollin ja yhteisöllisyyden diskurssit, jotka liittyivät sekä tunteen laadun että intensiteetin hallintaan. Niiden puitteissa kaikissa tapauksissa selkeimmin esiintuotuja tunteita olivat järkytys, suru ja myötätunto, jotka esitettiin poikkeuksetta myös laajemman yhteisön jakamina. Myös närkästyksen ja paheksunnan tunteita tuotiin esiin, mutta niiden artikulaatioiden yhteydessä painottui pyrkimys pikemminkin vakiintuneen yhteiskunnan toiminnan tehostamiseen kuin sen haastamiseen. Keskeisiä lähteitä tutkielmassani olivat mm. Pantti & Wahl-Jorgensen (2007), Pantti & Sumiala (2009), Lupton (1998), Lutz (1988) ja Koljonen & Kunelius (2005).