Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan transvestiittien kokemuksia sukupuolesta ja sen varioinnista. Aineisto koostuu seitsemän transvestiitiksi itsensä määrittelevän miehen kohdennetuista teemahaastatteluista, jotka on analysoitu temaattista analyysia käyttäen. Aineiston aukikirjoittamisella pyritään tiheään ja ilmiötä kokonaisuutena kuvaavaan analyysiin. Aiempaa tutkimusta käsitellään tutkielmassa laajasti 1900-luvun alusta tähän päivään. Tutkielmassa sukupuolen ilmentämiseen liittyvä ja sen liepeillä oleva käsitteistö asetetaan määritelmälliseen kontekstiin. Transvestisuus saa merkityksensä suhteessa ympäröivään sosiaaliseen todellisuuteen. Tutkielman tulokseksi saadaan transvestiitin ulostuloprosessin jäsennys. Ulostulotarinoiden myötä aineistosta nousee idea transvestisuudesta kuviona sosiaalisen todellisuuden muodostamaa pohjaa vasten. Analyysin tavoitteena on seurata tämän kuvion ja pohjan välistä vuorovaikutusta ulostuloprosessin eri vaiheissa. Lisäksi transvestisuus näyttäytyy ihmisen persoonallisten piirteiden rikkaana ja monisärmäisenä kokonaisuutena, joka on läsnä joskus voimakkaampana ja joskus laimeampana. Aineistossa korostuu myös transvestisuuden yksilöllisyys: jokaisen transvestiitin prosessi ja kokemukset ovat omanlaisensa. Osa-aikatyttöily ei monista aiemmista tutkimuksista poiketen oman aineistoni perusteella näytä motivoituvan seksuaalisilla tekijöillä, vaan transvestisuuden kautta koettua mielihyvää kuvataan luonteeltaan varsin kokonaisvaltaiseksi. Tuloksissa todetaan, että transvestisuudessa oleellista on tunne sukupuolen kokemisesta. Aineistosta tulee esiin osa-aikayttöilyn kautta saatava lepo maskuliinisen roolin työläydestä ja paineisuudesta. Transvestiitit kuvaavat tyttöilemällä ilmaisemansa naisen roolin täydentävän miehen rooliaan ja he kertovat viihtyvänsä tyttöilyroolissaan, koska se koetaan miehen roolia luontevammaksi. Mieheyden ja naiseuden yhtäaikainen läsnäolo on transvestisuudessa voimakkaasti koettua ja merkityksellistä, vaikkakaan se ei ole koko ajan muiden nähtäväksi tuotua. Sukupuolen käsitteellistyessä kaksinapaiseksi transvestisuus asettuu kahden sukupuolen rajamaastoihin. Rajalla olemisen tematiikka toistuu rakkauden kohteen polariteetissa: kun transvestisuus kiistää mieheyden ja naiseuden toisensa poissulkevan kaksikategorisen gendermallin, se hämärtää myös samaan tai eri sukupuoleen kohdistuvan rakkauden välistä eroa. Tämä on transvestiittien kokemuksissa merkittävää. Tämä on ensimmäinen suomalainen haastattelumateriaaliin perustuva tutkielma transvestisuudesta. Tutkielmassa on myös kansainvälisen transvestisuustutkimuksen ensimmäinen suomenkielinen kokoava analyysi. Keskeiset lähteet: Docter (1988) Transvestites and transsexuals. Toward a theory of cross-gender behavior sekä Larsson (1997) Det andra jaget vid manlig transvestism. Ett jagteoretiskt och kognitionspsykologiskt perspektiv.

Kuluttajien kestäviä asenteita ja ajattelutapoja vaatteiden hankinnan ja käytön osalta on tutkittu, mutta se, miten vaate materiaalina toimii yhdessä kuluttajan kanssa kestävästi, on saanut vähäisempää huomiota. Tarkastelemme kuluttajien ja vaatteiden yhteistoimijuutta uusmaterialismin viitekehyksessä analysoiden vaatekaapin sisällöstä kertovia kirjoituksia, joissa kuluttajat ovat pohtineet vaatesuhdettaan. Tätä kuluttajan ja vaatteen vastavuoroista toimintaa tutkitaan ”toimijuuden tanssina”, jossa analysoidaan kehollisia ja affektiivisia vuorovaikutteisia kohtaamisia. Tutkimus osoittaa, että ”tanssin” osapuolet määrittävät toistensa toimijuutta ja voivat muuttua arvaamattomasti. Tanssin vaiheet, aina tanssiinkutsusta sen päättymiseen, ilmentävät vaatekulutuksen monimuotoisuutta ja ajallista kiertokulkua vaatteiden hankkimisesta niiden hävittämiseen, mikä tuo esiin kestävyyden kannalta kriittisiä hetkiä arjessa. Kosketus vaatteeseen, vuorovaikutuksen herättämät tunteet sekä käyttötilanteet muovaavat vuorovaikutuksen muotoja, jolloin esimerkiksi kiintymys vaatteeseen lisääntyy tai vaate hylätään sen kuluessa tai rikkoutuessa. Tanssin taukopaikat, kuten ”passiivivarastoon” unohtuneet vaatteet, tulisi nostaa kestävän vaatekulutuksen edistämisessä lähempään tarkasteluun.

This research studies the consumers’ thoughts on buying clothes and naturally dyed clothes. Former studies show that especially price and appearance are significant factors for consumers when purchasing clothing. As the knowledge of sustainability grows stronger, the ethical and ecological bases of textile industry have gained more importance for consumers. The studies show that the consumers’ thoughts on natural dyes are mainly positive. Consumers are interested in naturally dyed clothes but the expensive price and possibly worse color durability makes them feel doubtful. There aren’t many former studies about consumers concern for natural dyes. This study examines the consumers’ knowledge of this subject and gives information about what is expected of naturally dyed clothes. Research material was collected using semi-structured theme interviews and stimulus material. 12 consumers were part of the study and they were individually interviewed. The interviewees were 22-57 years old and represent different genders. The research is qualitative and the material has been analyzed using data-based content analysis. The consumers felt important that the clothes are comfortable of good quality and good looking. Ethical and ecological side of the fabric industry were meaningful to the consumers but because of financial reasons some couldn´t afford clothes produced with their values in mind. Clothes dyed with natural dyes woke twofold thoughts with the consumers. They were seen as safer for the environment and the users but their colors were suspected to endure less time and their color selection fewer. The consumers were ready to pay more for naturally dyed clothes if the production process and used materials were robust. They also felt that the clothes should be quite easy care and the colors durable in use. In conclusion, the consumers are interested in acquiring clothes dyed with natural dyes.

In this study I examine how textiles were patched and darned in Finland from the 1920s to the 1960s, and how changes in everyday life affected it. Modernization, the following of fashion and the rise of ready-made clothes industry in the 1920s declined into a shortage of textiles and a demand on self-sufficiency during the war years in the 1940s. After the war clothes were bought ready from shops and their value related to people's assets was reduced. Alike, people's attitudes towards textiles and mending them changed. The data for my study consisted of articles from Kotiliesi, Omin käsin and Emäntälehti from 1924 to 1959, contemporary guidebooks from 1920 to 1966 and craft teacher students' samples and notebooks from the the 1920s to the 1940s. In addition I interviewed four women who were born between the years 1918 and 1938, three orally and one with written questionnaire. Because mending textiles has hardly been studied in previous research, I needed to gather the information from many sources. I used different qualitative data analysis and discourse analysis methods to put together pieces of the story. In the 1920s and the 1930s mending textiles was considered almost a platitude. Especially in the countryside the majority of clothes and home textiles were self-made or made to order, although in the cities ready-made clothes could already be purchased. The value of a single cloth was considerable and because of that a lot of time was spent on mending it and different instructions how to darn by hand or with a sewing machine were published in women's magazines and contemporary guidebooks. New textiles were hard to purchase during the depression caused by the Winter War and the Continuation War, therefore good care had to be taken of the textiles already found from homes. Instructions and articles focused especially on advices on how to patch socks. After the war mending of textiles was often emotionally connected to the shortage of the wartime and the amount of mending instructions given in women's magazines decreased. New type of nylon socks reduced the need to darn and patch them, but Kotiliesi still published articles on how to mend different types of clothes, though the instructions were directed to skillful light-fingered women. Publishing articles about mending in women's magazines ended in the 1950s, but the women I interviewed told that they have continued mending until present-day. At the end of my study I consider why mending is still current in the 21st century.

Nykyinen kulutussosiologinen tutkimus ja sen erikoisala ”shoppailututkimus” on ollut vahvasti sidoksissa ostospaikkoihin ja niiden asiakaskuntaan. Erityisen kiinnostuneita on oltu naisten ostoksilla käymisestä. Miesten ei ole uskottu shoppailevan tai ainakaan heidän ei ole oletettu siitä nauttivan. Kuitenkin nuoria miehiäkin näkee kaupoissa kiertelemässä ja katselemassa – erityisesti vaatteita. Tämän tutkimuksen keskeinen kysymys on, miten nuoret miehet mieltävät vaateostoksilla käymisen? Onko se heille pakkoa vai ajanvietettä? Toisaalta onko havaittavissa joitain erityisiä rakenteita ja kulttuurisia jäsennyksiä, joiden kautta heidän vaateostoksilla käyntiään voidaan kuvata? Entä mikä rooli muodilla ja tyylillä on näille nuorille miehille vaatehankintoja tehtäessä? Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin ryhmäkeskusteluin. Yhteensä pidettiin kuusi (6) ryhmäkeskustelua, joihin osallistui 29 20–25-vuotiasta pukeutumisesta ja ostoksilla käymisestä kiinnostunutta nuorta miestä. Tulokset kertovat parhaiten keskiluokkaisista, suurkaupungeissa asuvista nuorista miehistä, joilla on joko ammattikorkeakoulu tai korkeakoulu tutkinto. Uuden teknologian yritykset sekä muut palvelualat ovat heidän ensisijaiset työllistäjät. Toisaalta he edustavat erilaisia alakulttuureita. Aiemmin maskuliininen ja feminiininen ostoksilla käynti on asetettu ikään kuin saman jatkumon ääripäiksi. Tutkimuksen tulosten perusteella nämä ääripäät on erotettavissa omaksi jatkumokseen. Siten nuorilla miehillä on erotettavissa kaksi ostosorientoituneisuutta: avoin ja rajoittunut. Ensimmäistä luonnehtii objektiivisen tarpeen kokemus; jälkimmäistä taas ajaa eteenpäin subjektiivisen tarpeen kokemus. Toisin sanoen nuoret miehet selittävät ostoksilla käymisen ja vaatteiden ostamisen aina tarpeilla, vaikka ne olisivatkin paremmin miellettävissä haluiksi. Yksilöllinen tyyli on eräs merkittävimmistä vaatteiden valitsemiseen vaikuttavista tekijöistä. Sen vaikutus on kuitenkin usein tiedostamatonta. Nuorten miesten yksilöllinen tyyli rakentuu kahdesta seikasta: omasta näkemykestä, mikä on hyvännäköinen ja ennen kaikkea itselle sopiva vaate sekä yleisen maun standardin - muodin - vaikutuksesta. Olennaista on, että nuorilla miehillä on monta muotia, jotka vaihtelevat elämäntilanteesta ja elinympäristöstä riippuen. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että nuoret miehet ovat erityisesti valintojaan perustelevia, maksimaaliseen mielihyvään ja tyytyväisyyteen pyrkiviä yksilöllisyyden ja laadun shoppaajia.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan MIPS-menetelmän (Material Input Per Service Unit) avulla suomalaisten kotitalouksien omistamiin tavaroihin liittyvää luonnonvarojen kulutusta. Tutkimusmenetelmänä käytetty MIPS on Wuppertal-instituutissa Saksassa 1990-luvun alussa ekotehokkuuden mittaamiseen kehitetty menetelmä. MIPS-menetelmä kuvaa tietyn tuotteen tai palvelun vaatimia elinkaariaikaisia materiaalipanoksia (MI) suhteessa saatuun hyötyyn, eli palvelusuoritteeseen (S). Tässä tutkielmassa palvelusuoritteena on käytetty eri tavararyhmien materiaalivirtojen suuruusluokan vertailun mahdollistamiseksi kaikissa tavararyhmissä yhtä käyttövuotta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada kattava käsitys kotitalouksien omistamien tavaroiden luonnonvarojen kulutuksen suuruusluokasta. Työssä tarkastellut tavararyhmät olivat sähkö- ja elektroniikkalaitteet, vaatteet, jalkineet ja kodin tekstiilit, huonekalut sekä korut. Luonnonvarojen kulutus laskettiin pääsääntöisesti neljässä luonnonvaraluokassa: abioottiset eli uusiutumattomat luonnonvarat, bioottiset eli uusiutuvat luonnonvarat, vesi ja ilma. Tutkielmassa on pyritty löytämään kotitalouksille keinoja tavaroiden ekotehokkuuden parantamiseksi. Tunnistamalla luonnonvarojen kulutuksen kannalta merkitykselliset tavararyhmät voidaan antaa kotitalouksille valmiuksia kiinnittää huomiota niihin tavararyhmiin, joissa materiaalitehokkuuden lisäämisen mahdollisuudet ovat suurimmat. Tämä työ on ensimmäinen kotitalouksien tavaroiden materiaalivirtoja MIPS-menetelmällä tarkasteleva tutkimus ja sitä voidaan hyödyntää tavaroiden yksityiskohtaisempien materiaalivirtalaskelmien lähtökohtana.