Browsing by Subject "vaccine"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Häkkinen, Hanni (Helsingin yliopisto, 2022)
    Turvalliset ja tehokkaat rokotukset ovat avainasemassa SARS-CoV-2 koronaviruspandemian pandemian hallinnassa. Tässä kaupallisista toimijoista riippumattomassa verrattiin terveydenhuollon työntekijöille annettujen rokoteannosten (valmisteina BNT162b2, mRNA-1273 ja ChAdOx1) haittavaikutuksia Helsingin yliopistollisessa sairaalassa. Tutkittavat (n = 203) saivat rokotteet ja täyttivät kyselylomakkeita 12/2020–12/2021. Haittavaikutukset luokiteltiin kolmeen luokkaan sen mukaan, miten ne vaikuttivat päivittäisiin toimintoihin: luokka 1 kuvaa oireettomuutta tai lieviä haittavaikutuksia ilman vaikutusta päivittäistoimintoihin, luokka 2 kohtalaisia haittavaikutuksia, jotka rajoittavat päivittäistoimintoja, ja luokka 3 vaikeita haittavaikutuksia, jotka estävät tavanomaiset päivittäistoiminnot. Ensimmäisen annoksen jälkeen 77.2%, toisen 79.6% ja kolmannen 80.6% raportoi haittavaikutuksia, joista yleisimpinä pistokohdan kipu, uupumus, sairaudentunne ja lihaskivut. Lisäksi raportoitiin pahoinvointia ja viluntunnetta. Vakavia haittavaikutuksia esiintyi ainoastaan ensimmäisen ChAdOx1 annoksen jälkeen: kaksi tromboottista trombosytopeniaa sekä yksi anafylaktinen reaktio. Tutkimuksemme varmisti aiempien tutkimusten tulokset haittavaikutusten lievyydestä: jokaisen annoksen jälkeen suurimmalla osalla haittavaikutukset arvioitiin luokkaan 1. Niiden osuus, joilla haittavaikutukset rajoittivat tavanomaisia päivittäistoimintoja, oli suurempi kolmannen kuin ensimmäisen ja toisen annoksen jälkeen, mikä korostaa tarvetta informoida tutkittavia etukäteen mahdollisista haitoista. Kolmannen annoksen jälkeen haittavaikutusten määrä ja niiden vaikutus päivittäistoimintoihin oli suurempi mRNA-1273- kuin BNT162b2-rokotteen saaneilla, mahdollisesti mRNA-1273-valmisteen korkean antigeenipitoisuuden vuoksi. Myöhemmissä analyyseissä pyritään selvittämään liittyvätkö vaikeammat haittavaikutusreaktiot ennestään koholla oleviin vasta-ainetasoihin vai liittyykö voimakkaisiin haittavaikutuksiin myös voimakkaampi immuunivaste.
  • Suutarinen, Janne (Helsingin yliopisto, 2022)
    The thesis assesses ethical problems pertaining to a scenario of a mandatory vaccination program against SARS-CoV-2 (“Covid-19”) in Finland, as the epidemic situation stood in the early 2022. The initial research question is whether this kind of a program would be ethically justifiable. The conclusion to this question is reached by describing the epidemic situation, presenting basic ethical norms of public healthcare, and making a synthetizing ethical analysis on their basis. The concluding answer no comes as the result of analyzing the Finnish scenario from the perspectives of eight criteria of ethical justification that would need to be adequately met in order for a mandatory vaccination program to be an ethically sound public health measure. The eight criteria are formed by examining literature of public health ethics and vaccination ethics as well as strong ethical arguments in favor and against mandatory vaccinations, and by combining a ground of shared prerequisites guiding ethical considerations on the topic. The analysis reveals numerous ethical problems present in the Finnish scenario. The mere existence of so many unsolved issues makes the potential mandatory Covid-19 vaccination program an unethical option. The thesis calls for better public discussion on public health ethics, so that the ethical imperatives of protecting public health security and protecting individual bodily autonomy are realized also in emergency situations.
  • Airikkala, Ilona (Helsingfors universitet, 2000)
    Uusi herpesvirusten sukuun kuuluva virus aiheutti 50 % kuolleisuuteen johtaneen epidemian 1984 hollantilaisessa merinisäkäskeskuksessa. Tämän jälkeen hylkeiden herpesvirusvasta-aineita on todettu useilta Pinnipedia-heimon lajeilta ympäri maailmaa. Pohjanmerellä kuoli tuhansittain harmaahylkeitä vuoden 1988 aikana hylkeiden morbilliviruksen aiheuttamaan sairauteen. Hylkeiden herpesvirus (Phocid herpesvirus type 1, PhHV-1) eristettiin myös kuolleiden eläinten elimistä antaen aihetta epäillä herpesviruksen osuutta näin suureen kuolleisuuteen johtaneeseen taudinkuvaan. Yleisesti herpesvirusinfektioille on tyypillistä että stressi yhdessä infektion kanssa saa aikaan rajumman sairauden. Luonnoneläinten tuominen sairaalahoitoon läheiseen kontaktiin muiden eläinten kanssa on kliinistä sairautta mahdollisesti vakavoittava stressitekijä. Hylkeiden suojaaminen kliiniseltä taudilta paikoissa, joissa hylkeitä pidetään syystä tai toisesta vankeudessa on ollut lähtökohtana rokotteen kehittämiselle. Rokotetutkimuksia varten on hylkeiden herpesviruksesta eristetty immunogeenisiä glykoproteiineja. Muilla herpesviruksilla suoritetut immunogeenisyystutkimukset ovat osoittaneet glykoproteiini B:n ja D:n olevan erityisen tehokkaita humoraalisen ja soluvälitteisen immuniteetin syntymiseen. Nämä glykoproteiinit on siksi valittu komponenteiksi rokotteeseen PhHV-1:tä vastaan. Tulevaisuuden rokotteen kliinisen tehon tutkimista varten ennen rokotteen ottamista rutiinikäyttöön merinisäkäskeskuksessa on tutkittu koe-eläinmallin sopivuutta. Oma tutkimukseni alkoi glykoproteiini D:n tuottamisella soluviljelmässä tarkoituksena tuottaa riittävästi proteiinia jotta sen immunogeenisyys voitaisiin testata. Pilottitutkimuksen omaisesti oli myös tarkoitus selvittää bakulovirusmenetelmän sopivuus juuri tämän proteiinin tuottamiseen. Tuotetusta proteiinista valmistettiin iscom-rokote, jolla immunisoitiin hiiriä. Tutkimukseni eläinmalli-osassa tutkimme kahden eri mallin sopivuutta rokotteen kliinisen tehon tutkimista varten. Heterologinen kissamalli, jossa kissat rokotettiin ensin joko PhHV-1–iscom – tai FHV-iscom rokotteella ja sitten altistettiin FHV infektiolle, osoittautui paremmaksi vaihtoehdoksi kun hiirien infektoiminen PhHV-1:llä. Kissamallin avulla voidaan tutkia rokotteen antamaa suojaa kliinistä tautia vastaan. Todettiin myös että PhHV-1 iscom-rokotus vähensi viruksen erittymistä verrattuna rokottamattomaan kontrolliryhmään. Glykoproteiini D osoittautui tässä pilottitutkimuksessa riittävän immunogeeniseksi, joten tutkimusta on syytä jatkaa. Glykoproteiini B:n kohdalla hyväksi todettu bakulovirusvektorimenetelmä ei kuitenkaan sellaisenaan sovi käytettäväksi gD:n tuottamisessa, vaan sitä on optimoitava. Rokottamisen tavoitteena ei suinkaan ole pyrkimys luonnossa elävien hylkeiden rokottamiseen vaan tavoitteena on suojata orvot poikaset vakavalta taudilta niiden ensimmäisten sairaalahoitoviikkojen ajan.
  • Ylösmäki, Erkko; Fusciello, Manlio; Martins, Beatriz; Feola, Sara; Hamdan, Firas; Chiaro, Jacopo; Ylösmäki, Leena; Vaughan, Matthew J.; Viitala, Tapani; Kulkarni, Prasad S.; Cerullo, Vincenzo (2021)
    Background Intratumoral BCG therapy, one of the earliest immunotherapies, can lead to infiltration of immune cells into a treated tumor. However, an increase in the number of BCG-induced tumor-specific T cells in the tumor microenvironment could lead to enhanced therapeutic effects. Methods Here, we have developed a novel cancer vaccine platform based on BCG that can broaden BCG-induced immune responses to include tumor antigens. By physically attaching tumor-specific peptides onto the mycobacterial outer membrane, we were able to induce strong systemic and intratumoral T cell-specific immune responses toward the attached tumor antigens. These therapeutic peptides can be efficiently attached to the mycobacterial outer membrane using a poly-lysine sequence N-terminally fused to the tumor-specific peptides. Results Using two mouse models of melanoma and a mouse model of colorectal cancer, we observed that the antitumor immune responses of BCG could be improved by coating the BCG with tumor-specific peptides. In addition, by combining this novel cancer vaccine platform with anti-programmed death 1 (anti-PD-1) immune checkpoint inhibitor (ICI) therapy, the number of responders to anti-PD-1 immunotherapy was markedly increased. Conclusions This study shows that intratumoral BCG immunotherapy can be improved by coating the bacteria with modified tumor-specific peptides. In addition, this improved BCG immunotherapy can be combined with ICI therapy to obtain enhanced tumor growth control. These results warrant clinical testing of this novel cancer vaccine platform.
  • Kontio, Mia; Palmu, Arto A.; Syrjanen, Ritva K.; Lahdenkari, Mika; Ruokokoski, Esa; Davidkin, Irja; Vaarala, Outi; Melin, Merit (2016)
    Background. Measles-mumps-rubella (MMR) vaccinations have been offered to Finnish children at 14-18 months and 6 years of age. In May 2011, the recommended age for the first vaccine dose was lowered to 12 months because of the European measles epidemic. Methods. Fingertip capillary blood samples were collected from 3-year-old Finnish children vaccinated once with MMR vaccine at 11-19 months of age. The immunoglobulin G (IgG) antibodies to all 3 MMR antigens were measured with enzyme-linked immunosorbent assay. Neutralizing antibodies and the avidity of antibodies were measured for measles virus. Results. From April through October 2013, 187 children were enrolled. Equally high proportions of the samples were seropositive for measles virus, mumps virus, or rubella virus antibodies, and there were no significant differences in the IgG antibody concentrations in children vaccinated at 11-13 months of age, compared with those vaccinated at 17-19 months of age. However, among children vaccinated at 11-13 months of age, boys had lower antibody concentrations than girls. Neutralizing measles virus antibody titers were above the threshold for protective immunity in all 78 samples analyzed. The measles virus antibody avidity indexes were high for all children. Conclusions. MMR induces similar antibody responses in 12-month-old children as compared to 18-month-old children, but in boys increasing age appears to improve the antibody responses.
  • Hankaniemi, Minna M.; Baikoghli, Mo A.; Stone, Virginia M.; Xing, Li; Väätäinen, Outi; Soppela, Saana; Sioofy-Khojine, Amirbabak; Saarinen, Niila V. V.; Ou, Tingwei; Anson, Brandon; Hyöty, Heikki; Marjomäki, Varpu; Flodström-Tullberg, Malin; Cheng, R. Holland; Hytönen, Vesa P.; Laitinen, Olli H. (2020)
    Coxsackievirus B (CVB) enteroviruses are common pathogens that can cause acute and chronic myocarditis, dilated cardiomyopathy, aseptic meningitis, and they are hypothesized to be a causal factor in type 1 diabetes. The licensed enterovirus vaccines and those currently in clinical development are traditional inactivated or live attenuated vaccines. Even though these vaccines work well in the prevention of enterovirus diseases, new vaccine technologies, like virus-like particles (VLPs), can offer important advantages in the manufacturing and epitope engineering. We have previously produced VLPs for CVB3 and CVB1 in insect cells. Here, we describe the production of CVB3-VLPs with enhanced production yield and purity using an improved purification method consisting of tangential flow filtration and ion exchange chromatography, which is compatible with industrial scale production. We also resolved the CVB3-VLP structure by Cryo-Electron Microscopy imaging and single particle reconstruction. The VLP diameter is 30.9 nm on average, and it is similar to Coxsackievirus A VLPs and the expanded enterovirus cell-entry intermediate (the 135s particle), which is similar to 2 nm larger than the mature virion. High neutralizing and total IgG antibody levels, the latter being a predominantly Th2 type (IgG1) phenotype, were detected in C57BL/6J mice immunized with non-adjuvanted CVB3-VLP vaccine. The structural and immunogenic data presented here indicate the potential of this improved methodology to produce highly immunogenic enterovirus VLP-vaccines in the future.