Browsing by Subject "valenssi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Heinonen, Katja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan "vitsiä" ja "hitsiä" sekä niiden muodostamia kiteymiä puhutussa vuorovaikutuksessa. Tutkimusmetodina käytetään etnometodologista keskustelunanalyysia. Tutkimuksen aineisto on noin 20 tuntia ja 7 minuuttia keskustelua, jossa "vitsejä" on 76 kappaletta ja "hitsejä" 11 kappaletta. Yhteensä "vitsejä" ja "hitsejä" on 87 kappaletta. Tutkimuksessa osoitetaan, että "vitsi" kiteymineen on yleisempi vuorovaikutuksen resurssi kuin "hitsi" kiteymineen. Aineistona tutkimuksessa käytetään suomenkielisiä kasvokkais- ja puhelinkeskusteluja. Aineisto on arkikeskustelua. Tutkimuksessa selvitetään "vitsin" ja "hitsin" funktioita sekä affekteja, joita "vitsillä" ja "hitsillä" ilmaistaan tai joihin kyseisillä kiteymillä reagoidaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että "vitsi" ja "hitsi" sekä niiden muodostamat kiteymät ovat sekä kertojan affektiivisia keinoja kerronnassa että vastaanottajan affektiivisia keinoja kerrontaan reagoinnissa. Lisäksi tutkimuksessa tehdään havaintoja "vitsin" ja "hitsin" käytön eroista ja esitetään "vitsin" ja "hitsin" käytölle tyypillisiä konteksteja. Luvussa 3 käsitellään esimerkkejä, joissa "vitsillä" tai "hitsillä" aloitetaan uusi topiikki. Tutkimuksessa todetaan, että "vitsin" sisältämillä lausumilla voidaan palauttaa keskustelu topiikkiin, jota ei ole saatu päätökseen: kertojan on mahdollista palauttaa keskustelu alkuperäiseen aiheeseen, antaa uusi näkökulma tai syventää kertomusta. Tällöin "vitsi" liittyy esimerkiksi siirtymää ilmaisevaan adverbiin. Lisäksi tutkimuksessa näytetään, että "vitsi" on tyypillinen kertojan keino kerrontaa evaluoivissa vuoroissa. Luvussa 4 tarkastellaan kiteymää "voi vitsi" responssina monitulkintaiseen kerrontaan kerronnan ollessa kesken. Luvussa osoitetaan, että "voi vitsi" voi saada enemmän positiivisen tai negatiivisen sävyn. Lisäksi osoitetaan, että "voi vitsi" merkitsee topiikin päättymistä, asian jatkokäsittelyn tarpeettomuutta tai laajemman kokonaisuuden päättämistä. Luvussa 5 käsitellään "vitsiä" reaktiona fyysisen ympäristön ärsykkeeseen: "vitsillä" ei reagoida ainoastaan toisen keskustelijan tuottamaan kielelliseen tekoon, vaan reaktio voi nousta myös esimerkiksi näkö- tai makuhavainnosta. Jatkotutkimuksen aiheena tutkielmassa esitetään "vitsin" ja "hitsin" käyttöä institutionaalisia keskusteluja sekä tarkempaa tutkimusta hitsistä kiteymineen.
  • Huttunen, Mirja (2000)
  • Kokkonen, Tuula (1983)
  • Yli-Jyrä, Anssi Mikael; Piitulainen, Jussi; Voutilainen, Atro (ACL Anthology, 2012)
    This work complements a parallel paper of a new finite-state dependency parser architecture (Yli-Jyrä, 2012) by a proposal for a linguistically elaborated morphology-syntax interface and its finite-state implementation. The proposed interface extends Gaifman’s (1965) classical dependency rule formalism by separating lexical word forms and morphological categories from syntactic categories. The separation lets the linguist take advantage of the morphological features in order to reduce the number of dependency rules and to make them lexically selective. In addition, the relative functional specificity of parse trees gives rise to a measure of parse quality. By filtering worse parses out from the parse forest using finite-state techniques, the best parses are saved. Finally, we present a synthesis of strict grammar parsing and robust text parsing by connecting fragmental parses into trees with additional linear successor links.
  • Lauriala, Maisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan kahden preposition vaihtelua lausekkeissa vid/på universitet ja vid/på möte sekä lausekkeissa vid/i ålder ja vid/i val. Tavoitteena on selvittää, miten prepositioiden käyttö ja esiintymistiheys vaihtelevat kyseisissä ilmauksissa ja millaisia muutoksia tässä vaihtelussa on nähtävissä eri vuosikymmenten välillä. Lähtökohtana on vid suhteessa på- ja i-prepositioihin. Aiempien tutkimusten ja havaintojen perusteella on nähtävissä viitteitä siitä, että vid-preposition käyttö on vähenemässä, kun taas på ja i ovat yhä yleisempiä. Etenkin på vaikuttaa usein syrjäyttävän vid-preposition. Tutkielman yhtenä tavoitteena on selvittää, missä määrin tulokset tukevat tätä käsitystä. Tutkimuksen aineiston pohjana on kolme sanomalehtikorpusta kolmelta eri vuosikymmeneltä, Press 65, Press 95 ja GP 2013, jotka ovat osa Göteborgin yliopiston ylläpitämän Språkbankenin korpusaineistoa. Korpuksista on Korp-työkalun avulla etsitty kaikki vid- ja på-lausekkeet, joissa preposition rektion muodostavan substantiivilausekkeen pääsana on universitet tai möte sekä vid- ja i-lausekkeet, joissa substantiivilausekkeen pääsana on ålder tai val. Esiintymiä vertaillaan toisiinsa kvantitatiivisesti, mutta pääosin analyysi on kvalitatiivista. Analyysissa tarkastellaan esiintymiä niiden kontekstissa. Esiintymät jaotellaan prepositiolausekkeen syntaktisen funktion mukaan sekä sen perusteella, toimiiko prepositiolauseke hallitsevan lausekkeen vapaana vai pakollisena määritteenä, ja missä määrin hallitsevan lausekkeen pääsanan valenssi vaikuttaa määritteen preposition valintaan. Tarkastelun kohteena ovat myös muut preposition valintaan vaikuttavat tekijät, kuten konstruktiot, joissa prepositiolauseke on taipuvainen esiintymään. Tutkimus osoittaa, että vid-preposition käyttö tarkastelluissa lausekkeissa on vähentynyt merkittävästi suhteessa på- ja i-prepositioon. Selvimmin kehitys näkyy vid/i val -lausekkeessa, jossa vid on menettänyt eniten jalansijaa. Vid/på universitet on lausekkeista ainoa, jossa vid on edelleen yleisempi kuin vaihtoehtoinen prepositio. Merkittävimmät muutokset prepositioiden välisessä vaihtelussa sijoittuvat aikavälille 1965–1995, kun taas muutokset aikavälillä 1995–2013 ovat vähäisempiä. Vanhimman aineiston suppeuden vuoksi tulokset ovat kuitenkin osittain vain suuntaa antavia. Tulokset antavat viitteitä myös siitä, että vid-lausekkeet ovat jossain määrin taipuvaisia esiintymään eri funktiossa ja konstruktioissa kuin vastaavat på- ja i-lausekkeet. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että sekä på että i yhä useammin korvaavat vid-preposition. Toisaalta sekä tutkimuksen alussa tehdyt alustavat korpushaut että tarkasteltujen esiintymien analyysi osoittavat, että kehitystä ei voida yleistää koskemaan kaikkia prepositiolausekkeita, joissa vid on vaihdettavissa prepositioon på tai i. Niissä lauseke- ja konstruktiotyypeissä, jotka tulosten perusteella ovat taipuvaisia esiintymään nimenomaan vid-preposition kanssa, sillä vaikuttaa edelleen olevan vakiintunut asema.