Browsing by Subject "validointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Haajanen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    3-Chloro-1,2-propanediol (3-MCPD), 2-chloro-1,3-propanediol (2-MCPD) and 2,3-epoxy-1-propanol (glycidol) and their fatty acid esters are contaminants formed during processing fat containing foodstuffs at high temperatures. Mainly MCPD and glycidyl esters have been found to be formed in the deodorization process of oils, and in vegetable oils, such as palm oil, they have been measured at high concentrations. In accordance with the restrictions imposed by the European Commission, the levels of glycidyl esters must be especially monitored, as they have been identified as potentially carcinogenic compounds. The aim of the study was to introduce and validate a gas chromatographic analysis method for glycidyl esters and MCPD esters for the Customs Laboratory. The method was validated for two matrices: first for oils and then for powdered infant formulas. In addition, the success of the validation was examined by analyzing various oil samples previously received by the Customs Laboratory. The Customs Laboratory is also involved in the activities of the European Union Reference Laboratory, for which it was intended to participate in the reference measurement organized by the EU Reference Laboratory. The method for the determination of 3-MCPD, 2-MCPD and glycidyl esters in oils and infant formulas was carried out according to the guidelines of the European Union Reference Laboratory for Contaminants (EURL-PC). Determination of MCPD and glycidyl ester concentrations in oils and infant formulas included the following steps: fat extraction by liquid-liquid extraction (for infant formulas), addition of standards, solid-phase extraction, conversion of glycidyl esters to 3-MBPD esters, transesterification, neutralization, salting out, derivatization and analysis with gas chromatography-mass spectrometry system. Concentrations were determined using internal standard method. The method was validated for the following parameters: specificity, selectivity, limit of detection and quantitation, reproducibility, repeatability, trueness, linearity and working range, stability and measurement uncertainty. The analytical method developed for the determination of MCPD and glycidyl esters was successfully validated for oils and powdered infant formulas. The developed method proved to be specific and selective. The limit of determination was found to be 6.3 µg/kg, 1.3 µg/kg and 0.8 µg/kg for the oil matrix 3-MCPD, 2-MCPD and glycidyl esters. The limits of determination for the infant formula were 5.4 µg/kg, 3.0 µg/kg and 1.6 µg/kg for 3-MCPD, 2-MCPD and glycidyl esters. Recoveries for MCPD and glycidyl esters in the oil and powdered infant formulas were 83-105%. R2 for calibration lines were greater than 0.99, and the lines were linear over the entire measurement range of 2-1000 µg/kg. The relative standard deviation of repeatability and reproducibility was less than 20% for both matrices. The expanded measurement uncertainty for the MCPD and glycidyl esters of the oil and powdered infant formula was less than 50%. For all parameters, the requirements set by the Customs Laboratory and the performance requirements of Regulation (EU) 1881/2006 were met. A method validated for two matrices can then be accredited. The customs laboratory may use the developed method in the future to control 3-MCPD, 2-MCPD and glycidyl esters levels of oils and powdered infant formulas. In the future, the method could also be validated for new matrices, such as liquid infant formulas.
  • Tuomi, Ilona (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim of this thesis was to validate the AOAC integrated total dietary fibre method (2011.25) for tomato. Additional purpose of this study was to update dietary fibre values in Finnish food composition database Fineli. The literature review focused on the background of dietary fibre analysis, method development and dietary fibre composition of vegetables. The method measures separately insoluble dietary fibre (IDF), dietary fibre soluble in water but precipitated in ethanol (SDFP) and dietary fibre soluble in water and not precipitated in ethanol (SDFS; oligosaccharides). The method includes a 16 hour starch hydrolyzing incubation that was presumed to stimulate enzyme activity in tomato. The effect of endogenous enzyme activity was examined with preliminary experiments, which included keeping the sample at room temperature before analysis, inactivation of enzymes with heat treatment and performing the analysis without incubation. Repeatability and reproducibility of the method were determined by analysing a pooled sample consisting of Finnish tomatoes. The amount of IDF was highest in samples prepared without incubation. In incubated and heat treated samples, and in samples kept at room temperature the amount of IDF was lower and the amount of SDFP was higher compared to the samples prepared without incubation. This was propably due to pectin depolymerisation and solubilisation by enzymes. Validation sample was prepared without heat treatment. Validation was performed with incubated samples, because standard deviation for non-incubated samples was markedly higher. The amount of TDF (total dietary fibre) in digested samples was 1.3 % (1.1 % IDF and 0.2 % SDFP). Oligosaccharides were found only in trace amounts. Repeatability of the method was 11 % (TDF), 13 % (IDF) and 23 % (SDFP). Reproducibility was 11 % (TDF), 12 % (IDF) and 17 % (SDFP). Repeatability and reproducibility were propably impaired by the inhomogeneity of the sample matrix. Uncertainty of the method was 26 %. The method was validated and proven to be fit for purpose.
  • Pihlapuro, Aki (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tavoitteet: Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, pystytäänkö koneoppimisen avulla luomaan ennustetyökalu, joka auttaa tunnistamaan lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tekijöitä ja joka pystyy luotettavasti arvioimaan seksuaalisen hyväksikäytön todennäköisyyttä. Suoriutumiseltaan kyvykästä tilastollista työkalua voidaan käyttää seksuaalisen hyväksikäytön selvitystyössä ja koulutuksessa. Menetelmät: Tilastollisen työkalun luomisessa käytettiin vuonna 2013 kerättyä Lapsiuhritutkimuksen aineistoa. Aineisto sisälsi 10665 10-17- vuotiaan lapsen ja nuoren vastaukset 52 eri kysymyksestä. Tilastollisena menetelmänä käytettiin luokittelu- ja regressiopuuta (CART) ennustetyökalun rakentamisessa. Tilastollisen työkalun suoriutumista arvioitiin sensitiivisyyden, spesifisyyden, AUC:n ja Brierin pisteiden avulla. Tulokset: Lasten seksuaalisen hyväksikäytön todennäköisyyttä ennustavia päätöspuita onnistuttiin luomaan useissa eri aineiston osajoukoissa. Seksuaalisen hyväksikäytön luokitteluun tunnistettiin ydinkysymyksiä, jotka liittyivät lapsen lähiympäristöön, fyysisen kypsymisen vaikutuksiin, aikaisempiin uhrikokemuksiin sekä mielenterveyden ja käyttäytymisen oireiluun. Tilastollisen ennustetyökalun suoriutuminen todettiin olevan arvausta parempi, mutta luokittelijana epätarkka. Johtopäätökset: Tutkimuksen avulla löydettiin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä ydinkysymyksiä, jotka tukivat aiempien tutkimusten löydöksiä. Tilastollisen ennustetyökalun suoriutuminen todettiin olevan riittämättömällä tasolla siihen nähden, että työkalu olisi valmis otettavaksi käyttöön sellaisenaan. Jatkotutkimusta tarvitaan niin vaihtoehtoisten tilastollisten menetelmien soveltuvuudesta kuin erilaisten aineistojen käytöstä.
  • Kallio, Arttu (Helsingfors universitet, 2014)
    Cytochrome P450 (CYP) -enzymes are one of the most important enzymes in the metabolism of xenobiotics. Because many xenobiotics are metabolized with each other by the same CYP-enzymes, it is possible that metabolic interactions will take place. These interactions can be the inhibition or induction of the metabolism of another xenobiotic. The interaction can be harmful e.g. when it causes an accumulation of a toxic metabolite or when it inhibits the metabolism of an active drug substance. The aim of this study was to develop a quantitative method for determining metabolic interactions between drugs and environmental chemicals in human liver microsome (HLM) incubations. HLMs contain high concentrations of CYP-enzymes, enabling the use of CYP-model reactions for observing interactions. The model reactions chosen for this study were O-deethylation of phenacetin (CYP1A2), 7-hydroxylation of coumarin (CYP2A6), 4'-hydroxylation of diclofenac (CYP2C9), 1'-hydroxylation of bufuralol (CYP2D6) and 6β-hydroxylation of testosterone (CYP3A4). Michaelis-Menten constants (Km) and maximal enzymatic activities (Vmax) were determined for each model reaction. The suitability of the model reactions for inhibition studies was assessed with specific inhibitors. The quantitative method was developed for an ultra-high performance liquid chormatograph (UPLC) and for a quadrupole time of flight mass spectrometer (QTOF). Samples were ionized with electrospray ionization (ESI) using positive mode. Device parameters were the same for all the metabolites. The analytical method validation was partly performed according to ICH (International Conference on Harmonisation) guidelines. A sufficient linearity (R2>0,99) and specificity was achieved for the quantitative method. The achieved limits of quantitation (LOQ) were low enough (1-120 nM) for quantitation of the small concentrations of the metabolites formed in the inhibition assays. The measurement reproducibility and the reproducibility and accuracy of the method did not fulfill the acceptance criteria for all the metabolites. Improvement of the results should be tried by e.g. exploring different device parameters. 1'-hydroxydiclofenac was found likely to degrade in the matrix solution because of the acidic conditions, making the reliability of the results poor for this metabolite. The Km value obtained for coumarin differed markedly from literature values, which can be due to a too long incubation time. Therefore, incubation conditions should be optimized for this model reaction in coming studies. The Km values obtained for the model reactions of CYP1A2, CYP2D6 and CYP3A4 were similar to those found in literature. Also the IC50 values were quite well within the range of values reported in literature for the inhibitors of the above mentioned model reactions. The effects of four different polymers, F68, F127, Tetronic 1307 and polyvinyl alcohol (PVA) on the enzyme activities were also studied, at a concentration of 1 mg/ml. In principal, at this concentration the polymers did not cause significant changes in the enzyme activities, although inhibition of the CYP2C9 could have been significant. However, the reliability of CYP2C9 model reaction was found to be poor with the used method. In the future this developed method should be further validated, and the incubation conditions for the model reaction of CYP2A6 should be optimized. After this, the IC50 values for the polymers could be studied to get more reliable information about their potential CYP-inhibition properties.
  • Kilpiö, Tommi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Plant cell culture can be used for the production of valuable secondary metabolites. Inspired by the previous studies focusing on capsaicinoid production, this study aimed for establishing plant cell cultures of Capsicum chinense to produce capsinoids. Capsinoids are non-pungent capsaicinoid analogues with potential health benefits. Another aim of this study was to determine the α-solanine content in Capsicum plants and cell cultures to ensure that no toxic amounts are formed during the cell culture. Cell cultures of non-pungent Capsicum chinense cultivars, Trinidad Pimento and Aji Dulce strain 2, were established, and the cultures were fed with intermediates, vanillin and vanillyl alcohol, to enhance the production. In addition, cell cultures of extremely pungent Trinidad Scorpion cultivar were established and they were fed with vanillyl alcohol to study if this would result in formation of capsinoids instead of capsaicinoids. A high-performance liquid chromatography (HPLC) method with UV detection was validated for determining the capsiate contents of the cell culture samples and fruit samples for comparison. To analyze the α-solanine content of the cell culture samples and leaves and flowers of three cultivars belonging to three different Capsicum species, an HPLC-UV method was validated for this purpose as well. Despite validating a sensitive and specific method for capsiate analysis, no detectable amounts of capsiate were detected in any of the cell culture samples. Cell cultures of pungent cultivars did not produce detectable amounts of capsaicinoids either. Results from analyzing the real fruit samples were in accordance with previous literature reports, and Aji Dulce fruits were found to contain higher amounts of capsiate compared to Trinidad Pimento, although having only one indoor grown Aji Dulce fruit analyzed limits the reliability. The analytical method for determining α-solanine content had problems with internal standard and specificity. This method could be used for making rough estimates about the possible α-solanine content. No hazardous amounts were detected in any of the cell culture samples. Only one sample consisting of Aji Dulce young leaves could contain α-solanine slightly above the limits set for commercial potatoes. Results with flowers of Rocoto San Pedro Orange (C. pubescens) and Aji Omnicolor (C. baccatum) were inconclusive and it couldn’t be ruled out that they might contain large amounts of α-solanine. The reason why capsinoids, or even capsaicinoids, were not detected in the cell culture samples remains unsolved, but it could be speculated that capsinoids might degrade in the cell culture environment or that selection of cultivar or cell line is critical. This study gave further proof to the previous assumptions that chili leaves are safe and should not contain notable amounts of α-solanine.
  • Taskinen, Miisa (Helsingin yliopisto, 2018)
    Arvot ovat elämää ohjaavia tavoitteita, joiden on todettu olevan yhteydessä useisiin erilaisiin muuttujiin, ja niillä on ennustettu mielekkäästi monenlaista käyttäytymistä. Schwartzin arvoteoriasta on tullut arvotutkimuksen valtavirtaa, ja se on saanut mittavaa tukea maailmanlaajuisesti. Ottaen huomioon, kuinka keskeinen asema arvoilla on ihmisten elämässä, on arvotutkimusta kuitenkin tehty suhteellisen vähän. Yksi syy siihen saattaa olla yleisimmin käytettyjen arvomittareiden pituus. Täten on tarvetta lyhyelle mittarille, joka voidaan lisätä laajojenkin tutkimuksien yhteyteen. Short Schwartz’s Value Surveylla (SSVS) on alustavaa näyttöä hyvästä reliabiliteetista ja validiteetista, mutta tämän tutkimuksen tarkoitus on uudelleenvalidoida SSVS edustavalla otoksella, määrittää sille suomalaiset normit ja tarjota uutta tutkimustietoa arvojen ja muiden muuttujien, tässä tapauksessa koetun rikollisuuden määrän, yhteydestä. Tutkimuksen aineisto on kansallisesti edustava otos, ja se koostui 1245:stä 18-87 -vuotiaasta henkilöstä. Tuloksia verrattiin European Social Survey 7 -aineistoon, joka on niin ikään kansallisesti edustava otos, mutta jossa arvoja mitataan pidemmällä arvomittarilla, Portrait Values Questionnairella (PVQ-21). Faktorianalyysilla löydettiin SSVS:n arvorakenteesta teorian mukainen kaksiulotteinen malli, joka koostui itsensä ylittämisen ja säilyttämisen arvoulottuvuuksista. Lisäksi arvotyyppien arvorakenne vastasi pääosin Schwartzin teoriaa. SSVS:llä mitatut arvot olivat myös yhteydessä useisiin validiteettikriteereihin, joita odotettiin aiempien tutkimuksien perusteella, ja yhteydet olivat samanlaisia kuin PVQ-21:llä. Lopuksi esitettiin vielä uutta tietoa arvojen yhteyksistä: molemmat arvoulottuvuudet vaikuttivat koettuun rikollisuuden määrän kasvuun. Arvoulottuvuuksille lasketut painokertoimet ja normit mahdollistavat vastaisuudessa tuloksien vertailun sekä yksilö- että ryhmätasolla. Tutkimuksen perusteella tutkijat voivat jatkossa entistä luottavaisemmin mielin integroida arvot osaksi myös sellaisia tutkimuksia, joissa ei ole mahdollista käyttää normaalimittaisia kyselyitä.
  • Virta, Henrik (Helsingin yliopisto, 2020)
    TROPOMI eli TROPOspheric Monitoring Instrument on lokakuussa 2017 Sentinel-5 Precursor -satelliitin mukana laukaistu spektrometri, joka mittaa useiden eri ilmakehän hivenkaasujen pitoisuuksia, aerosoleja sekä pilviä. Se on samalla myös uusin ja resoluutioltaan tarkin typpidioksidin (NO2) pitoisuuksia mittaava satelliitti-instrumentti. NO2:ta havainnoivien satelliitti-instrumenttien mittaukset perustuvat ilmakehästä siroavaan auringon valoon, minkä perusteella niiden algoritmit laskevat ilmakehässä olevien NO2-molekyylien lukumäärän käyttäen apuna erilaisia syötetietoja. Saadussa tuloksessa on tämän vuoksi paljon erilaisia virhelähteitä, minkä vuoksi satelliitti-instrumenttien mittausten oikeellisuutta seurataan jatkuvasti vertaamalla niitä erilaisiin referenssiaineistoihin. Tällaista seurantaa kutsutaan myös instrumentin validoinniksi, ja se on erityisen tärkeää uusien instrumenttien kuten TROPOMIn tapauksessa. Tässä työssä validoidaan TROPOMIn NO2-mittaukset käyttäen Helsingin Kumpulassa sijaitsevan Pandora-referenssi-instrumentin mittauksia. Tämän lisäksi TROPOMIn herkkyyttä lähellä maanpintaa tapahtuville pitoisuusvaihteluille arvioidaan vertaamalla sen mittauksia Kumpulassa sijaitsevan in situ -ilmanlaatuaseman mittauksiin. Lopuksi arvioidaan TROPOMIn ja Pandoran mittausten ja niiden välisen vastaavuuden riippuvuutta rajakerroksen paksuudesta ja siellä vallitsevasta tuulesta. Tutkimus ajoittuu 19.4.–29.9.2018 väliselle ajalle. Vertailuissa tarkastellaan erityisesti instrumenttien mittausten välisiä eroja (TROPOMI – Pandora) ja niiden keskiarvoa, erojen suhteellisia arvoja (suhteessa Pandoraan) ja niiden mediaania, sekä mittausten välistä Pearsonin korrelaatiokerrointa. Näiden tunnuslukujen riippuvuutta ajasta tarkastellaan eripituisia aikavälejä kattavien aikasarjojen avulla. Tulosten mukaan TROPOMIn ja Pandoran mittausten välinen Pearsonin korrelaatiokerroin on 0,66 ja niiden välisten suhteellisten erojen mediaani 12,1 %. Tätä voidaan pitää hyvänä tuloksena, sillä TROPOMIlle asetettu suhteellisten erojen tavoite on enintään 30 %. Positiivinen arvo on kuitenkin epätyypillinen kaupungissa tehtävälle validoinnille, mikä voi tarkoittaa Kumpulan alueen edustavan pitoisuuksiltaan enemmän tausta-aluetta kuin tyypillistä kaupunkiympäristöä. Mittausten välisen korrelaation havaittiin riippuvan rajakerroksen paksuudesta, mikä voi johtua TROPOMIn tulkinta-algoritmin käyttämästä NO2:n pystyprofiilista tai paksussa rajakerroksessa tapahtuvasta voimakkaammasta sekoittumisesta. Asian selvittäminen edellyttää kuitenkin lisätutkimuksia. Lopuksi TROPOMIn todettiin olevan herkkä viikon- ja päivänsisäisille pitoisuusvaihteluille Pandora-instrumenttiin verrattuna, mikä on lupaava tulos TROPOMIn mahdollisten ilmanlaadun seurantaan liittyvien sovellusten kannalta. TROPOMIn parantuneen resoluution vaikutus on tutkimuksessa nähtävissä aiempiin instrumentteihin verrattuna parantuneena korrelaationa ja positiivisempina mittauseroina, sekä herkkyytenä päivänsisäisille pitoisuusvaihteluille. TROPOMIn voidaankin odottaa tulevaisuudessa lisäävän satelliittipohjaisten NO2-mittausten käyttökohteita.
  • Aro, Terhi (Helsingfors universitet, 1993)
    Kirjallisuuskatsauksessa on tutustuttu vaihtoehtoisten menetelmien käyttöön toksisuustestauksessa. Vaihtoehtoisilla menetelmillä tarkoitetaan menetelmiä, joilla voidaan vähentäätestaukseen käytettävien eläinten määrää, eläinten kärsimystä jajoilla voidaan korvata eläinten käyttöä viranomaisten vaatimissatuotteiden turvallisuustutkimuksissa. Vaihtoehtoisia menetelmiä ovat mm. sytotoksisuustutkimukset soluviljelmässä, alempien eliöiden kuten bakteereiden, alkueläinten ja hyönteisten käyttö, kananalkioiden käyttö ja aineen toksisuuden ennustaminen fysikaalis-kemiallisten ja rakenneominaisuuksien perusteella. Myös testausvaatimusten yhtenäistämisellä ja nykyisten testimenetelmien modifioinnilla voidaan testaukseen käytettävien eläinten määrää ja niiden kärsimystä vähentää. Ennenkuin vaihtoehtoisia testimenetelmiä voidaan sisällyttää virallisiin testausohjeistoihin, täytyy niiden luotettavuus olla riittävän hyvin osoitettu eli testi täytyy olla valikoitu. Testin tulee olla hyvin toistettavissa eri laboratorioissa ja sen toksisuuden ennustamiskyvyn tulee olla riittävän hyvä. Tällä hetkellä vaihtoehtoisia menetelmiä ei vielä ole validoituniin hyvin, että niillä voitaisiin korvata eläinten käyttöä virallisissa testausohjeistoissa. Niiden käyttö on rajoittunut tuotantolaitosten sisällä tapahtuvaan aineiden karsintaan tuotekehittelyvaiheessa sekä aineiden seulontaan ennen virallista toksisuustestausta.
  • Uurasjärvi, Emilia; Sainio, Erika; Setälä, Outi; Lehtiniemi, Maiju; Koistinen, Arto (Elsevier, 2021)
    Environmental Pollution 288 (2021), 117780
    Despite the ubiquitousness of microplastics, knowledge on the exposure of freshwater fish to microplastics is still limited. Moreover, no standard methods are available for analyzing microplastics, and the quality of methods used for the quantification of ingested microplastics in fish should be improved. In this study, we studied microplastic ingestion of common wild freshwater fish species, perch (Perca fluviatilis) and vendace (Coregonus albula). Further, our aim was to develop and validate imaging Fourier-transform infrared spectroscopic method for the quantification of ingested microplastics. For this purpose, enzymatically digested samples were measured with focal plane array (FPA) based infrared microscope. Data was analyzed with siMPle software, which provides counts, mass estimations, sizes, and materials for the measured particles. Method validation was conducted with ten procedural blanks and recovery tests, resulting in 75% and 77% recovery rates for pretreatment and infrared imaging, respectively. Pretreatment caused contamination principally by small <100 μm microplastics. The results showed that 17% of perch and 25% of vendace had ingested plastic. Most of the fish contained little or no plastics, while some individuals contained high numbers of small particles or alternatively few large particles. Perch from one sampling site out of five had ingested microplastics, but vendace from all sampling sites had ingested microplastics. The microplastics found from fish were mostly small: 81% had particle size between 20 and 100 μm, and most of them were polyethylene, polypropylene, and polyethylene terephthalate. In conclusion, the implemented method revealed low numbers of ingested microplastics on average but needs further development for routine monitoring of small microplastics.
  • Haapakumpu, Marja (University of Helsinki, 1992)