Browsing by Subject "valtion virkamieslaki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Vainio, Petra (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomessa tehdään vuosittain yli miljoona työterveyshuollon terveystarkastusta. Suurin osa työterveyshuollossa tehtävistä terveystarkastuksista on työntekijöille vapaaehtoisia, mutta tietyissä tapauksissa lainsäätäjä on katsonut tarpeelliseksi säätää tarkastukset pakollisiksi. Velvollisuus osallistua terveystarkastukseen merkitsee puuttumista työntekijän ja virkamiehen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja yksityiselämän suojaan. Terveystarkastuksella voi olla merkittävä vaikutus työntekijän työsuhteeseen, mikäli hänet todetaan tarkastuksessa työhön soveltumattomaksi. Käsittelen oikeusdogmaattisessa tutkielmassani työhön liittyviä terveystarkastuksia työntekijän, valtion virkamiehen ja kunnallisen viranhaltijan näkökulmasta. Selvitän tutkielmassa ensinnäkin, mitä ovat työhön liittyvät terveystarkastukset ja mitkä niistä ovat työntekijöille vapaaehtoisia ja mitkä pakollisia. Keskeisin tutkimuskysymykseni on, milloin työntekijä, valtion virkamies tai kunnallinen viranhaltija on velvollinen osallistumaan terveystarkastukseen Työntekijöille tehtävien terveystarkastusten sääntely on pirstaloitunutta ja hajanaista. Terveystarkastuksia säännellään paitsi työterveyshuoltolaissa, valtion virkamieslaissa ja kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa myös lukuisissa ammatti- ja alakohtaisissa erityissäännöksissä. Terveystarkastusten yleislakina voidaan pitää työterveyshuoltolakia, jota sovelletaan niin työsuhteessa kuin virkasuhteessa tehtävään työhön. Työterveyshuoltolain 13 §:n 1 momentin mukaan työntekijä ei saa ilman perusteltua syytä kieltäytyä osallistumasta työterveyshuoltolaissa tarkoitettuun terveystarkastukseen, joka työhön sijoitettaessa tai työn kestäessä on välttämätön 1) hänen terveydentilansa selvittämiseksi erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä tai työympäristössä tai 2) hänen työ- tai toimintakykynsä selvittämiseksi työstä aiheutuvien, terveydentilaan kohdistuvien vaatimusten vuoksi. Lainkohta on sisällöltään tulkinnanvarainen ja lainkohdan soveltamisalasta onkin esitetty selvästi toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Lainkohta jättää paljon tulkinnanvaraa käyttämällä ensinnäkin joustavaa termiä ”välttämätön”. Toisekseen kaikista töistä aiheutuu jonkinasteisia terveydentilaan kohdistuvia vaatimuksia. Työnantajan tulkintaetuoikeus yhdistettynä tulkinnallisesti väljään lainkohtaan voi johtaa siihen, että työnantajat määräävät työntekijät terveystarkastukseen aina halutessaan, mikä tuskin vastaa lainsäätäjän tarkoitusta. Valtion virkamieslain 19 §:ssä ja kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 19 §:ssä säädetään virkamiehen ja viranhaltijan velvollisuudesta antaa tehtävän hoidon terveydellisiä edellytyksiä koskevia tietoja sekä osallistua tarvittaessa terveystarkastukseen. Näiden terveystarkastusten tavoitteena on varmistua virkamiesten ja viranhaltijoiden työkyvystä. Virkamiehen ja viranhaltijan määrääminen terveystarkastukseen hänen työkykynsä arvioimiseksi on mahdollista myös työterveyshuoltolain 13 §:n nojalla, minkä vuoksi virkamiehiä koskevan erityissääntelyn tarve voidaan kyseenalaistaa. Tutkimustulosten perusteella työterveyshuoltolain 13 §:ää tulisi jatkossa täsmentää, jotta se täyttäisi paremmin perusoikeuksien rajoitusperiaatteet. Samalla tulisi selvittää, onko valtion virkamiesten ja kunnallisten viranhaltijoiden terveydellisen selvityksen antamisesta ja terveystarkastukseen määräämisestä tarpeellista säätää erikseen.