Browsing by Subject "valtioneuvosto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Vieru, Mauri (2003)
    Tämä tutkimus käsittelee valtioneuvoston toimintaympäristön luotausta ja viestintäyksikköjen roolia yhtenä luotaajana. Näistä lähtökohdista tarkastellaan viestintätoimen suhdetta valtioneuvoston muihin tietoammattilaisryhmiin, joita ovat tietopalvelut ja tietohallinnot. Lisäksi selvitetään ministeriöiden viestintäyksiköiden välistä yhteistyötä luotauksessa. Ministeriöiden ja valtioneuvoston tiedotusyksikön osalta tässä tutkimuksessa selvitetään 1) valtioneuvoston viestintäpäälliköiden mielipiteitä ja näkemyksiä ministeriöiden ympäristön luotauksesta, 2) selvitetään heidän kokemuksiaan ja tulevaisuuden odotuksia erityisesti viestintäyksikön toteuttaman mediaseurannan osalta, 3) kuvataan yksityiskohtaisesti eri ministeriöiden mediaseurantaprosesseja käytännön tasolla ja 4) selvitetään syitä, miksi juuri nämä toteutustavat on valittu vallitseviksi tavoiksi toteuttaa seurantaa. Tutkimuksen empiirinen osa koostuu toukokuussa 2001 ministeriöiden viestintäpäälliköille lähetetyn kyselylomakkeen vastauksista, maalis-syyskuussa 2002 tehdystä kahdeksasta teemahaastattelusta ja vuodenvaihteessa 2002-2003 kahteen ministeriöön tehdyn havainnointivierailun tuloksista. Lisäksi maalis-huhtikuussa 2003 tehtiin kolme haastattelua, jotka taustoittavat eräitä tutkimuksen aikana esille nousseita teemoja. Tärkeimpiä tämän tutkimuksen lähteitä ovat olleet kyselyn ja teemahaastattelun lisäksi Åbergin ja Choon teokset sekä valtioneuvoston viestinnän kehittämisen yhteydessä syntyneet muistiot ja raportit erityisesti vuosina 1999-2000 työskennelleen valtionhallinnon viestintä 2000-luvulla -työryhmän osalta. Tässä tutkimuksessa havaittiin, että järjestelmällisen mediaseurannan lisäksi valtioneuvoston viestintäyksiköt eivät juuri tee muuta säännöllistä toimintaympäristön luotausta. Samoin viestintäyksiköiden yhteistyö valtioneuvoston muiden tietoammattilaisten kanssa on vähäistä ja suunnittelematonta. Mediaseurannan osalta luotetaan edelleen vahvasti itse tehtyihin lehdistökatsauksiin eikä kaupallisten seurantayritysten toteuttamat palvelut useasta kokeilusta huolimatta ole tähän mennessä pystyneet tätä luottamusta horjuttamaan.
  • Tiihonen, Seppo (2021)
    Artikeli kuvaa pääministerin roolia Covid-19-kriisin käsittelyssä.
  • Pulkkinen, Laura (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan urasuunnittelua osaamisen kehittämisen menetelmänä ja sen mahdollisuuksia valtioneuvostossa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää minkälaisia haasteita urasuunnittelun ja urakierron kehittämisessä löytyy valtioneuvostotasolla. Valtionhallinto joutuu lähivuosina kilpailemaan pätevästä ja osaavasta työvoimasta suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Valtiovarainministeriön käynnistämän urasuunnittelun edistäminen valtionhallinnossa -hankeen tavoitteena on ollut valtiotyönantajan kilpailukyvyn lisääminen. Tavoitteena on ollut myös urasuunnittelun yhteisten käytäntöjen ja mallien hahmottaminen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ensin hahmottaa valtioneuvoston toiminnan ja toimintaympäristön asettamia haasteita henkilöstön osaamiselle, jonka jälkeen pyritään kartoittamaan urasuunnittelun mahdollisuuksia osaamisen kehittämisen menetelmänä. Tämän jälkeen pyritään esittämään ehdotuksia ja mahdollisuuksia urasuunnittelun kehittämiseksi valtioneuvostossa. Tutkimus jakautuu teoriaosuuteen sekä empiiriseen analyysiin. Teoriaosuudessa tarkastellaan suomalaisen julkisen hallinnon ja henkilöstöpolitiikan taustaa sekä keskeisimpiä muutoksia. Teoriaosuudessa selvitetään myös valtioneuvoston toiminnan lähtökohtia ja menetelmiä. Tämän jälkeen kartoitetaan osaamisen kehittämisen taustaa, ja perehdytään urasuunnitteluun osaamisen kehittämisen menetelmänä. Lähdeaineistossa valtiovarainministeriön julkaisuilla on keskeinen merkitys. Empiirisen analyysin aineistona on käytetty haastatteluaineistoa. Haastattelut tehtiin ministeriöiden kansliapäälliköille ja valtiosihteereille, sekä politiikkaohjelmien ohjelmajohtajille. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua, jonka jälkeen analyysi on tehty laadullisin menetelmin. Tutkimuksen mukaan ministeriöiden toiminta vaatii entistä laaja-alaisempaa osaamista sekä henkilökohtaisia ominaisuuksia. Esteinä urasuunnittelun kehittämiselle voivat olla organisaatiokulttuuri, asenteet sekä järjestelmien, käytäntöjen ja tiedon puuttuminen. Tutkimuksen mukaan urasuunnittelun kehittämistä pidettiin ministeriön johdon positiivisena ja tarpeellisena asiana. Kehittämistyö voi kuitenkin olla vaikeaa ilman selkeää koordinointia, päämäärää ja poliittista tahtoa.
  • Häkkinen, Marita (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan valtion tietoyhteiskuntapuheen retoriikkaa ja erityisesti sen vakuuttavuutta suhteessa oletettuun kansalaisyleisöön. Tietoyhteiskuntapuhetta on analysoitu valtioneuvoston (tai hallituksen) ja sen asettaman toimielimen (Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta, TIKAS-ohjausryhmä) tuottamista asiakirjoista ajanjaksolla 1995–2000. Teoreettinen viitekehys perustuu Chaïm Perelmanin retoriikkateoriaan sekä tietoyhteiskuntaa ja hallintoa kielellisenä ja sosiaalisena rakenteena käsittelevään tutkimuskirjallisuuteen. Keskeisenä kiinnostuksen kohteena on kansalaisen asema valtionhallinnon virallisessa tietoyhteiskuntapuheessa. Tutkielman tavoitteena on paitsi kuvata tietoyhteiskuntaretoriikkaa Chaïm Perelmanin teoriaa hyödyntäen myös pyrkiä ymmärtämään tietoyhteiskuntapuheen merkityksiä kansalaisen ja hallinnon välisen suhteen kannalta. Tutkielmassa kysytään, miten valtioneuvosto pyrkii tietoyhteiskuntapuheellaan vakuuttamaan oletetun kansalaisyleisön. Tarkentavat tutkimusongelmat ja tutkimusaineiston analyysi perustuvat tietoyhteiskuntapuheen argumentaatiotekniikoiden, yleisörakenteiden ja esisopimusten erittelylle. Valtion tietoyhteiskuntapuheessa korostuvat asioiden määrällisyyttä, yksiselitteisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta korostavat sekä todellisuuden rakenteeseen perustuvat argumentaatiotekniikat. Tietoyhteiskuntapuheen tarkoitetut kansalaisyleisöt muodostuvat sekä tietotekniikan aktiivisista käyttäjistä että tietoyhteiskunnasta syrjäytymisvaarassa oleviksi kuvatuista kansalaisista. Toisaalta pyrkimys loogisilta vaikuttavien syy–seuraus-suhteiden muodostamiseen ja analyyttisyyden puute puheessa tietoyhteiskunnasta, jonka kehitys voi todellisuudessa kansalaisen kannalta olla myös monin tavoin ristiriitaista, rajaa yleisöksi ennen kaikkea hallinnon toimintaa tuntevia kansalaisia. Kansalaisen subjektiivisesta ja elämänlaadun näkökulmasta tietoyhteiskuntaa ei asiakirjoissa juurikaan pohdita. Jossain määrin poikkeuksen tekevät vuosituhannen vaihteen tietoyhteiskuntatekstit, joissa huomioidaan myös tietoyhteiskunnan dilemmoja kansalaisen elämässä. Tietoyhteiskuntapuheen esisopimukset tulkitaan kansalaisen ja hallinnon suhteen kannalta. Kansalaisen nähdään toimivan valtion tietoyhteiskuntana menestymisen takaajana, mutta uudemmissa teksteissä myös tietotekniikan ja tietoyhteiskuntapalvelujen valistuneena käyttäjänä ja hallinnon responsiivisuutta vaativana yksilönä. Tietoyhteiskuntapuheen merkityksiä hahmotetaan päämäärärationaalisuuden, hyvinvointivaltion ja hyvän hallinnan tietoyhteiskuntateesien kautta. Tietoyhteiskuntapuheen tulkinnassa tärkeimpiä kirjallisuuslähteitä ovat Chaïm Perelmanin ja Lucie Olbrechts-Tytecan (1971) lisäksi Hilkka Summan (1989), Kauko Sipposen (2000) ja Seppo Tiihosen (2001) hallintoa käsittelevät tutkimukset ja tarkastelut.
  • Kousa, Kim (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu-tutkielmani käsittelee poliittista päätöksentekoa ja tapahtumia Englannissa touko-kesäkuussa 1652, jotka tulkintani mukaan johtivat ensimmäisen englantilais-alankomaalaisen sodan (1652–1654) syttymiseen. Esitän uuden tulkinnan sodan syttymiseen johtaneista tapahtumista ja Englannin tasavallan (1649–1653) poliittisen päätöksenteon merkityksestä sodalle. Haastan useita aikaisemman tutkimuksen tulkintoja tapahtumista, sillä aiemmin sodan syttymistä on tarkasteltu hyvin pitkän aikavälin kehityskulkujen kautta ja se on johtanut osittain deterministisiin tulkintoihin. Esitän myös, että Englannin ulkopoliittinen johto oli sisäisesti huomattavasti jakautuneempi kuin mitä tutkimustraditiossa on aikaisemmin tulkittu. Tutkimukseni perustuu sekä Englannin tasavallan poliittisten instituutioiden että yksityisten toimijoiden tuottamilla lähdeaineistoilla ja niiden analyysillä, huomioiden tarkkaan lähdemateriaalin erikoispiirteet lähdekritiikissä. Hyödynnän tutkielmassa myös kattavasti aihepiiristä olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta ja käyn sen kanssa jatkuvaa dialogia. Vastaan tutkielmassa kysymyksiin: millainen Englannin ulkopolitiikka oli Yhdistyneiden Provinssien suhteen touko-kesäkuussa 1652 sekä ketkä Englannissa määrittelivät kyseisen politiikan? Esitän, että englantilais-alankomaalaiset neuvottelut sujuivat heikosti toukokuussa ja tasavaltojen välirikko Goodwin Sandsin jälkeen ei olekaan niin yllättävä käänne englantilais-alankomaalaisissa suhteissa kuin tutkimustraditiossa on usein esitetty. Osoitan Englannin valtioneuvoston harjoittaneen Goodwin Sandsin jälkeen määrätietoista sotapolitiikkaa, joka ei antanut mahdollisuutta ratkaista tulehtuneita välejä diplomaattisesti. Lähteiden perusteella valtioneuvosto käynnisti erittäin laajan kaapparisodan kesäkuun alussa ja tähtäsi tällä Yhdistyneiden Provinssien talouden romahduttamiseen. Valtioneuvoston aggressiivisesta ulkopolitiikasta ei vallinnut kuitenkaan tulkintani mukaan yksimielisyys, vaan parlamentin enemmistö vastusti sitä. Ulkopoliittisten ryhmittymien hahmottaminen valtioneuvostosta aikaisemman tutkimuksen kautta kuitenkin osoittaa, että aggressiivista ulkopolitiikkaa kannattavilla haukoilla oli siellä enemmistö. Asiakirjalähteiden perusteella ulkopoliittiset erimielisyydet nousivat esille välittömästi Goodwin Sandsin jälkeen ja kärjistyivät kesäkuussa. Kesäkuussa käytyjen englantilais-alankomaalaisten neuvotteluiden asiakirjojen ja muiden lähteiden nojalla käy ilmi, että valtioneuvoston haukat eivät pyrkineet missään vaiheessa sovintoon, vaan hidastivat neuvotteluiden etenemistä. Kesäkuun lopussa kyyhkyt olivat kuitenkin tulkintani mukaan saamassa parlamentin enemmistön tuella uudelleen otteen ulkopolitiikasta, mutta eivät kyenneet enää estämään avoimen sodan syttymistä. Tutkielma osoittaa ulkopoliittisten erimielisyyksien olleen Englannin poliittisessa johdossa sodan suhteen huomattavasti syvemmät, kuin mitä aikaisemmissa tutkimuksissa on tulkittu.