Browsing by Subject "valuutta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Shen, Jian-Guang (1999)
    The world economy has witnessed increasingly frequent currency crises in recent years. The Finnish currency crisis and the resultant depression provide a very valuable case study for understanding the reasons for a currency crisis, the monetary policy options and agent behavior before and during the crisis. The central bank's monetary policy has an important role to play before and in the midst of a currency crisis. This paper develops a theoretical model to analyze monetary policy and currency crisis. The switch of an exchange rate regime is considered as the result of an optimizing decision by the policymaker. The emphasis is on the optimal decision-making of the central bank and its impact on economic activity. A banking sector is modeled so that interest rates can be determined endogenously. The optimal behavior of the consumer and firm are also taken account of. Here the interaction between the bank and the firm is set in a Stackelberg game framework. The bank is the Stackelberg leader, which sets a lending rate first. Then the firm reacts with a desirable level of bank loan. The central bank's optimal decision on the exchange rate is based on the interaction of all other agents. The central bank faces conflicting interests in deciding the exchange rate, which will have different impacts on the open and closed sectors of the economy. Under a fixed exchange rate system, the dynamic-inconsistency problems the central bank faces result in multiple solutions. The model shows that two equilibria could exist. The first one features no deviation of the private sector's expectations from the fixed exchange rate system. Then it is always in the central bank's interest to maintain the fixed exchange rate. There will be no speculative attack, and the fixed exchange rate system can be sustained. The second one features a currency crisis as the change in expectations validates a change in economic fundamentals, which makes the change in the exchange rate ideal given the central bank's policy preferences. Thus the currency crisis is really self-fulfilling.
  • Syrjänen, Niko (2002)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan rahaliittojen muodostamista sekä rahaliittojen vaikutusta talouteen. Tarkastelun pohjana käytetään optimaalisen rahaliiton teoriaa ja erityisesti Alesinan ja Barron (2000a) teoriasta tekemää rahaliittomallia. Tutkielman tarkoitus on määrittää, millainen on optimaalinen rahaliitto erilaisten maiden näkökulmista, mitkä ovat rakenteeltaan erilaisten rahaliittojen optimaaliset laajentumisstrategiat ja miten rahaliitot vaikuttavat valuuttojen määrään maailmassa. Optimaalisen rahaliiton teoriassa rahaliitolla tarkoitetaan aluetta, jonka jäsenmaiden valuuttakurssit ovat keskenään peruuttamattomasti kiinnitettyjä, tai jonka jäsenmailla on yhteinen raha. Rahaliitolla on kuitenkin joustavat valuuttakurssit alueen ulkopuolisten maiden kanssa. Optimaalisen rahaliiton teorian mukaan maat arvioivat rahaliiton muodostamisen kannattavuutta rahan sitomisesta aiheutuvien kustannusten ja siitä saatavien hyötyjen suhteena (kustannus-hyötyanalyysi). Keskeisin rahaliitosta aiheutuva kustannus on itsenäisen raha- ja valuuttakurssipolitiikan menetys. Vastaavasti rahaliitosta saatavia hyötyjä ovat transaktiokustannusten ja valuuttakurssiriskien poistuminen jäsenmaiden väliltä. Näiden hyötyjen lisäksi maalla on rahaliiton avulla mahdollisuus saavuttaa hintavakaus. Maan kannattaa muodostaa rahaliitto, jos rahan sitomisesta saatavat hyödyt ylittävät sitomisesta aiheutuvat kustannukset. Viime vuosina hintavakauden merkitys on kasvanut optimaalisen rahaliiton teoriassa ja sen tarkasteluun on käytetty rahapolitiikan uskottavuusteoriaa. Uskottavuusteorian sisältö optimaalisen rahaliiton teorian näkökulmasta on se, että korkeasta inflaatiosta (rahapolitiikan uskottavuuden puutteesta) kärsivä maa hyötyy rahaliiton muodostamisesta matalan inflaation (rahapoliittisesti uskottavan) maan kanssa. Tällöin korkean inflaation maa saa matalan inflaation maan rahapoliittisen uskottavuuden käyttöönsä, ja siten saavuttaa hintavakauden. Tässä tutkielmassa rahaliiton jäsenyyttä hakevat maat jaetaan rahapoliittisen uskottavuuden perusteella korkean ja matalan inflaation maihin sekä rahaliiton perustan luoviin ankkurimaihin ja tarkastellaan rahaliiton optimaalisuutta rahaliiton eri osapuolten näkökulmista. Lisäksi uskottavuusteorian puitteissa määritellään kaksi rahapoliittiselta rakenteeltaan erilaista rahaliittoa, joista toisessa rahapolitiikkaa hoitaa ankkurimaan keskuspankki ja toisessa kaikkien jäsenmaiden yhteinen keskuspankki. Täten voidaan tarkastella, miten rahapolitiikan koordinointi vaikuttaa rahaliittojen muodostamiseen, ja mitkä ovat rakenteeltaan erilaisten rahaliittojen laajentumisstrategiat. Tutkielman lopuksi tarkastellaan rahaliittojen vaikutusta valuuttojen määrän kehitykseen. Tämä optimaalisen rahaliiton teorian tutkimussuunta on viime vuosina herättänyt mielenkiintoa taloustieteilijöiden keskuudessa. Tutkielmassa uskottavuusteorian perustana käytetään Barron ja Gordonin (1983) peliteoreettista mallia. Lisäksi tutkielman perustan luovaa rahaliittomallia on laajennettu, siten että se sopii uskottavuusteorian mukaiseen tarkasteluun. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä ovat: Mundell (1961), Barro – Gordon (1983) ja Alesina – Barro (2000a).
  • Kanerva, Katri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Euroopan talous- ja rahaliitto voidaan nähdä huipentumana kehitykselle, jossa Euroopan poliittista yhtenäisyyttä edistetään taloudellisen integraation keinoin, jatkumona Pariisin sopimuksessa alkunsa saaneelle Euroopan hiili- ja teräsyhteisölle. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna on selvää, ettei talous- ja rahaliittoa voida kattavasti selittää vain yhdestä näkökulmasta. Aiemmassa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa useiden Euroopan maiden talous- ja rahaliiton jäsenyyspäätöksen on todettu olleen lähinnä poliittinen. Analysoitaessa päätöksenteon perusteluita on kuitenkin otettava huomioon aiheen sekä poliittinen että taloudellinen puoli. EMU-jäsenyyttä koskevan päätöksenteon perustan voi todella vahvistaa vain ottamalla tarkasteluun mukaan myös päätöksentekotilanteessa esitetyt taloudelliset perustelut. Suomi ja Ruotsi tarjoavat tätä tarkoitusta varten erinomaisen tutkimusalustan, sillä 1990-luvun puolivälissä maat muistuttivat toisiaan paitsi yhteiskuntamallin ja kulttuurin myös kansantalouden piirteiden osalta. Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten ja ruotsalaisten kansanedustajien käyttämiä taloudellisia argumentteja, viittauksia ja väitteitä, joita esitettiin maan talous- ja rahaliiton jäsenyyttä käsitelleissä keskeisimmissä valtiopäiväkeskusteluissa vuosina 1996–1998. Tarkastelun pyrkimyksenä on valottaa Suomen ja Ruotsin poliittisten päättäjien päätöksenteon perusteluja maan jäsenyydestä talous- ja rahaliitossa. Suomen eduskunnan osalta tarkastellaan täysistuntojen pöytäkirjoja 20.–21.5.1997 sekä 14.–16.4.1998. Ruotsin osalta tarkastellaan valtiopäivien debatt i kammaren -debattien pöytäkirjoja (riksdagens protokoll) 6.11.1996, 5.6.1997 ja 4.12.1997. Tutkielman metodina käytetään historiantutkimukselle perinteistä aineistolähtöistä tutkimustapaa, jota täydennetään argumentaatioanalyysillä ja tieteen retoriikalla. Tutkimusvaiheessa aineistosta on tunnistettu ne puheenvuorojen osat, joissa on taloudellista sisältöä. Näitä tekstikatkelmia on tarkasteltu lähemmin sen selvittämiseksi, onko kyseessä taloudellinen tai taloustieteelliseen tutkimukseen tukeutuva perustelu maan jäsenyydelle talous- ja rahaliitossa. Analyysin ytimessä on näiden havaintojen vertaileminen hallituksen ja opposition välillä ja kesken sekä Suomen ja Ruotsin välillä. Viimeisessä vaiheessa tehdyt havainnot on luokiteltu EMU:n hyötyjä ja haittoja koskevan aiemman tutkimuksen perusteella loogisen analysoimisen ja tutkimuskysymyksiin vastaamisen mahdollistamiseksi. Tutkielman keskeisimmät tulokset voidaan tiivistää kolmeen kohtaan. Ensinnäkin sekä Suomessa että Ruotsissa talous- ja rahaliiton vaikutukset työttömyystasoon saivat merkittävästi huomiota. Maiden keskusteluteemojen suurin eroavaisuus koski palkkajoustoja ja niiden ehkäisyä, joita käsiteltiin Suomessa kaikkien osapuolten puheenvuoroissa kaikissa tarkastelluissa täysistunnoissa, mutta Ruotsissa ei juurikaan. Toiseksi sekä Suomessa että Ruotsissa EMU-jäsenyyttä vastustaneet keskittyivät jäsenyyttä kannattaneita voimakkaammin kysymyksen taloudellisiin ydinkohtiin. Kolmantena havaintona on, että Suomessa myös EMU:n kannattamiselle esitettiin suhteessa enemmän taloudellisia perusteluja kuin Ruotsissa, jossa puolestaan korostettiin Suomea enemmän talous- ja rahaliiton jäsenyyden avulla saavutettavissa olevia vaikutusmahdollisuuksia kansainväliseen rahapoliittiseen päätöksentekoon. Tutkimuksen ensimmäisen johtopäätöksen mukaan talous- ja rahaliiton jäsenyyden puolesta ja sitä vastaan argumentoitiin taloudellisten perustelujen, viittausten ja väitteiden avulla pitkälti samalla tavalla Suomessa ja Ruotsissa. Maat tekivät siten pääasiassa samanlaisten taloudellisten perustelujen nojalla vastakkaiset ratkaisut. Toisena johtopäätöksenä on, että Suomen ja Ruotsin parlamentaarisen kentän eroavaisuuksilla ja puolueiden keskinäisillä valtasuhteilla vaikuttaa olleen keskeinen rooli maiden päätöksenteossa talous- ja rahaliiton jäsenyydestä, mikä vahvistaa entisestään käsitystä politiikan ja talouden voimakkaasta yhteen kietoutumisesta. Tutkielman kolmantena johtopäätöksenä voidaan kuitenkin todeta, että taloustieteellisen tutkimuksen perusteella sekä Suomessa että Ruotsissa EMU-jäsenyyttä vastustaneilla edustajilla oli esittää painavampia perusteluja liiton ulkopuolelle jäämiseksi kuin jäsenyyden puolustajilla. Lisäksi suoraan tutkielman tutkimuskysymyksistä irrallisena neljäntenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että talous- ja rahaliiton jäsenyyskysymys on ollut sekä suomalaisille että ruotsalaisille kansanedustajille vaikea asiakysymys, jonka täysipainoinen pohtiminen taloudellisesta näkökulmasta olisi vaatinut selvästi syvällisempää taloudellista osaamista.