Browsing by Subject "vammaiset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 26
  • Hertz, Liisa-Marja (2006)
    Millaista asemoitumista vammaiselta henkilöltä edellyttää se, että hän ei asetu perinteiseen vammaisen rooliin vaan pyrkii aktiivisesti mukaan niin sanottuun normaalielämään ja avoimille työmarkkinoille? Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen vammaisten nuorten aikuisten asemoitumisen strategioita suhteessa avoimiin työmarkkinoihin ja yhteiskuntaan. Pohdin sitä, millaiset subjektiasemat vammaisille nuorille aikuisille näyttäytyvät mahdollisina, ja mitkä asiat puolestaan rajaavat heidän asemoitumistaan. Tutkielmassani käsitän vammaisuuden sekä yhteiskunnallisesti ylläpidettynä konstruktiona että subjektiivisena kokemuksena. Lähestymistapani punoo yhteiskunnallisen määrittelyn ja yksilön subjektiivisen identiteetin muodostamisen tutkielmassa paikoin erottamattomasti yhteen. Käyttämäni Pekka Sulkusen ja Jukka Törrösen (1997) sosiosemioottinen tulkintateoria huomioi myös sekä yksilöllisen orientoitumisen että yhteiskunnan vaikutuksen tähän orientaatioon. Aineistoni koostuu kahdestatoista teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat erilailla vammaisia nuoria aikuisia, jotka pyrkivät avoimille työmarkkinoille tai ovat jo työllistyneet. Analyysimenetelmänä käytän Törrösen (2000) subjektiaseman kolmen aspektin analyysiä. Avaan analyysiluvussa eri subjektiasemiin luokitellusta aineistosta kolme esimerkkihaastattelua asemoitumisen strategioista. Tutkielmassani peilaan etenkin ulkomaisten vammaistutkijoiden Nick Watsonin (2002) ja Rosalyn Benjamin Darlingin (2003) identiteetti- ja identifioitumistutkimuksen tuloksia analyysini tuloksiin. Avoimet työmarkkinat näyttivät rajaavan tutkielmassani vahvasti sitä, millaisia subjektiasemia aineistossa esiintyy. Haastateltavien asemoituminen jakautuu kolmeen luokkaan: taisteleminen, alistuva sopeutuminen ja mukautuminen. Taistelemisen subjektiasemassa identiteetti rakentuu vammaisylpeydelle ja vastakohtaisuudelle "normaalin maailman" kanssa. Tähän asemoitumiseen liittyy normaalin määritelmän haastaminen moniarvoisuudella. Alistuvalla sopeutumisella ja mukautumisella pyritään sen sijaan sopeutumaan "normaaliin". Alistuvan sopeutumisen subjektiasemassa vammaisuus ohitetaan, kun puolestaan mukautumisen subjektiasemassa taiteillaan aktiivisesti vammaisuuden ja normaalin välillä pyrkien täyttämään ympäristön odotuksia. Yksilön asemoituminen on osin tulosta yhteiskunnallisen määrittelyn kokemisesta. Haastateltavat näyttivät peilaavan itseään käsitykseensä siitä, mitä normaali on. He suhtautuivat työelämään monilta osin hyvin yhtäläisellä tavalla. He uskoivat mahdollisuuksiinsa työelämässä, mutta työmarkkinoiden ihanteiden he kokivat synnyttävän ennakkoluuloja vammaista henkilöä kohtaan. Haastateltavat kokivat vammaisuuden konstruktiona aiheuttavan rajoitteita etenkin työn hakemisessa. Työ näyttäytyi heille erittäin tärkeänä elämänalueena ja porttina yhteiskunnan osallisuuteen.
  • Silvennoinen, Johanna (2008)
    Socialarbetare balanserar ofta mellan olika intressen och värden. När klientens önskemål inte stämmer överens med organisationens riktlinjer, vad bör socialarbetaren prioritera? Vad är viktigast, att klienten själv får bestämma över sitt liv eller att klienten har det tryggt? Spelar det någon roll om klienten har utvecklingsstörning? Samtidigt som intressekonflikter och etiska dilemman är en oundviklig del av det praktiska sociala arbetet finns det inget facit på dem. I denna avhandling har jag studerat intressekonflikter och etiska överväganden i socialt arbete inom omsorgen om personer med utvecklingsstörning. Följande frågor tjänade som utgångspunkt för studien: Hurdana intressekonflikter och etiska dilemman kan det uppstå i socialt arbete inom omsorgen? Hur hanterar socialarbetare dessa situationer? Undersökningsmetoden var halvstrukturerade kvalitativa intervjuer, och sammanlagt intervjuade jag elva socialarbetare. De centrala teoretiska begreppen var Lipskys (1980) gräsrotsbyrokrat och reflexivitet (Fook 2005; Karvinen-Niinikoski 2005). Jag kodade intervjutranskriptionerna och kategoriserade innehållet i intervjuerna enligt systemet som Strauss och Corbin (1990) kallar öppen kodning. Resultaten visar att intressekonflikter och etiska dilemman i socialt arbete inom omsorgen kan delas in i två analytiska grupper: konflikter som uppstår mellan olika värden och parter samt konflikter som är relaterade till organisationen. De centrala konflikter som uppstår mellan olika värden och parter kan sammanfattas i frågorna: Hur långt bör socialarbetaren respektera klientens självbestämmanderätt? Vem är klienten: personen med utvecklingsstörning, hans eller hennes anhöriga eller bådadera? Och hur kan man i praktiken förverkliga rättviseprincipen? Konflikter som är relaterade till organisationen synliggör för sin del socialarbetarens dubbla lojaliteter mot klienten och organisationen. Studien visar att socialarbetare har olika strategier att hantera intressekonflikter och etiska dilemman. De använder sig av sina egna resurser, söker stöd i sitt nätverk och försöker ändra på situationen. Andra strategier är vidare att de accepterar realiteterna och drar gränser för det egna arbetet, använder sig av rationella metoder och har ett empatiskt förhållningssätt. Resultaten pekar vidare på att den egna erfarenhetsbaserade kunskapen samt stödet från kollegerna och den närmaste chefen har stor betydelse i oklara situationer. Resultaten stämmer således överens med tidigare undersökningar där det kollegiala stödet har identifierats som en central faktor som stödjer socialarbetare i deras arbete. Därtill påvisar resultaten att konflikten mellan socialarbetarens roll som gräsrotsbyråkrat och den egna organisationen aktualiseras först i socialarbetarnas relationer till högre chefer. Vidare är ett reflexivt förhållningssätt till det egna arbetet en del av den egna professionalismen.
  • Rivanti, Leena (2006)
    Tutkielman tarkoitus oli selvittää palvelukokemusten merkitystä kohderyhmänä olleiden pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten perheille. Pyrin selvittämään palveluhistorian vaikutusta projektimuotoisen palveluohjausprojektin kokemiseen vuorovaikutus-, neuvottelu- ja insitituutiosuhteina. Asiakkuus rakentuu vuorovaikutussuhteessa, asiakkaan asiaa käsitellään neuvottelusuhteessa ja asiakkuutta instituutiosuhteessa. Haastattelin 8 palveluohjauskokeiluun osallistunutta perhettä kahteen otteeseen. Haastattelumuoto oli teemahaastattelu. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi soveltui tutkimusmenetemäksi asiakaslähtöisessä projektissa. Kvalitatiivisesta haastatteluaineistosta pelkistetty tieto toimi myös palauteväylänä projektin kuluessa. Tutkimuksen tulokset jakautuivat projektin tavoitteiden sekä projektimuotoisen palveluohjauksen kokemiseen ja toisaalta moniasiakkuuden muotoutumiseen eri tasoilla. Keskeiseksi käsitteeksi muodostui sitoutuminen projektimuotoiseen palveluohjausprosessiin ja sen ulottuvuuksia olivat toiveikas sitoutuminen, muualle suuntautunut sitoutuminen ja luopuva sitoutuminen. Toiveikkaan sitoutumisen perheille kokonaisvaltaisuus tuli uutena asiana ja heille järjestyi tarvetta vastaavia palveluja. Muualle suuntautuneet perheet joko eivät kokeneet tarvitsevansa palveluohjausta tai he olivat siirtymässä toisen järjestelmän piiriin. Luopuvan sitoutumisen perheille ei ollut järjestynyt uusia tukimuotoja. Heillä saattoi olla jo entuudestaan kokemusta kokonaisvaltaisesti toimivasta työntekijästä. Pelkkä myönteinen vuorovaikutus tai dialogisuus ei riittänyt sitouttamaan projektimuotoiseen palveluohjauskokeiluun, jos ajankohtaan ei osunut erityisiä palvelutarpeita tai tarvetta vastaavia palveluja ei järjestynyt. Toimivat palvelut ilman kohtuuttomia hakumenettelyjä liittyivät myös voimaantumiseen. Vuorovaikutussuhteessa verkostoitunut työntekijä saattoi ohjata hallisematonta moniasiakkuutta kohti hallittua asiakkuutta. Neuvottelusuhteessa palveluohjaaja pystyi helpottamaan asioiden käsittelyä. Tärkeä kysymys oli miten asiaa käsiteltiin. Palvelurakenteet määrittävät asiakkuudet ja siten instituutiosuhteisiin ei voida juurikaan vaikuttaa palveluohjauksen keinoin. Vammaisten lasten perheet, jotka eivät kuuluneet kehitysvammalain piiriin, kokivat olevansa väliinputoajia ja suhtautuivat toiveikkaasti vireillä olevaan vammaislakien yhdistämiseen. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä heidän perheidensä palveluohjauskokeilu on tuottanut tietoa ja hyviä käytäntöjä mahdollisen tulevan toiminnan perustaksi. Lähteet: Arnkil Tom Erik, Kokko Riitta-Liisa, Pietiläinen Erja, Seppälä Ullamaija
  • Markkanen, Minna (Helsingfors universitet, 2011)
    The aim of this study was to examine accessibility in folk high schools from the perspective of students with disabilities or learning difficulties. Accessibility in education means that psychological, sociological and physical environment enables equal study opportunities. Therefore the focus in this survey was on equal study opportunity deficiencies. Folk high schools are an essential subject for accessibility research as they follow the equal educational policy of liberal adult education. This study is a part of Liberal adult education -research project (2010-2012), which is the first accessibility research in Finnish liberal adult education. The equality-based claim of accessibility together with the need to separate the experiences of students with disabilities and learning difficulties from common experiences led naturally to comparative research frame. Firstly, experiences of the experimental group (students with disabilities or learning difficulties, N=278) were compared to experiences of the comparison group (students representing the educational majority, N=498). Secondly, experiences within the experimental group were examined according to gender, need of support and educational background. This study was mostly quantitative survey study. Data was collected from folk high school students with an inquiry created for this study. Data-analysis was mainly made by using analysis of variance (GLM) and test of Kruskal-Wallis. Qualitative data was analysed as an additional element by quantification. Equal study opportunity deficiencies were found in teaching and studying, other people's awareness and attitudes, own attitudes, information and peer group, where the experimental group found significantly more accessibility deficiencies than the comparison group. The most considerable difference was found in teaching and studying, wherein also the quality of deficiencies was explained differently between the groups. Within the experimental group women experienced more accessibility deficiencies than men. Also regular and great need of support and low educational background were connected with the experience of greater accessibility deficiencies. As a conclusion it seems that the equality-based accessibility in folk high schools could be improved especially by differentiating teaching and learning. This study also proved general need for more exact definition of the intention of accessibility: is the priority to develop common quality or equality of education, and is the aim to remove the barriers or advance support to overcome them.
  • Kela (Kela, 2020)
    Suomen virallinen tilasto
  • Kela (Kela, 2021)
    Suomen virallinen tilasto
  • Toivanen, Annasara (Helsingfors universitet, 2015)
    Yhteiskunnan vähäosaisista huolehtiminen oli perinteisesti kuulunut kirkon tehtäviin. Vuonna 1865 Suomessa kuitenkin annettiin kunnallisasetus, jonka myötä kunta ja seurakunta erotettiin toisistaan, ja yhteiskunnalliset tehtävät, köyhäinhoito mukaan lukien, siirtyivät seurakunnilta kuntien vastuulle. Tämä työ selvittää seurakuntien roolia maalaispitäjien köyhäinhoitotoiminnassa vuoden 1865 jälkeen. Aihetta tarkastellaan arkistolähteiden valossa yhden esimerkkipitäjän, Etelä-Savossa sijaitsevan Heinäveden, kautta. Tutkimuksessa selvitetään, mitä oli sairaiden ja vammaisten hoito Heinävedellä vuosina 1865–1879. Miten sairaita ja vammaisia hoidettiin, mikä oli seurakunnan ja kunnan rooli maalaispitäjän huoltotoiminnassa, ja millaista muutosta köyhäinhoidossa tapahtui? Työssä tarkastellaan myös sitä, mitä sairauksia maalaispitäjässä 1800-luvun jälkipuoliskolla esiintyi, ja miten niitä yritettiin parantaa. Heinävedellä kunta saatiin perustettua vasta vuonna 1869, ja seurakunta huolehti sairaista ja vammaisista vielä vuodet 1865–1869, kun nälkävuodet aiheuttivat pitäjän köyhäinhoidolle suuren rasituksen. Kunnallishallinnon toimeenpanon jälkeen vastuu köyhäinhoidosta siirtyi nopeasti kunnalle, ja seurakunnan rooli hätää kärsivien auttamisessa väheni, mutta ei kuitenkaan lakannut kokonaan. 1870-luvulla papit vielä ikään kuin paikkasivat kunnallisen köyhäinhoidon aukkoja ja ilmoittivat avuntarpeesta edelleen muille viranomaisille. Seurakunnan edustus kunnalliselimissä myös pysyi vahvana koko 1870-luvun ajan. Heinävedellä sairaita ja vammaisia huollettiin ruotuhoidossa ja elätteellä, ja lisäksi tarvitseville jaettiin avustuksia rahana ja viljana. Köyhäinhoidon kulut maksettiin vaivaishoitokassasta, jonka pääasiallinen tulonlähde oli väestöltä kannettu köyhäinhoitovero. Vuosina 1865–1879 köyhäinhoidon tarve kasvoi Heinävedellä jatkuvasti, mihin osaltaan vaikuttivat 1860-luvun nälkävuodet. Kasvaneeseen köyhäinhoidon tarpeeseen pyrittiin vastaamaan korottamalla köyhäinhoitoveroja. Heinäveden asukkaiden terveydestä huolehtiminen kuului alueen piirilääkärin vastuulle, mutta käytännössä lääkärin toiminta sairaiden hyväksi jäi melko vaatimattomaksi piirin laajan maantieteellisen alueen ja suuren väestömäärän vuoksi. Suurimman uhan väestön terveydelle tutkitulla ajanjaksolla muodostivat erilaiset tartuntataudit, kuten punatauti, isorokko ja hinkuyskä. 1870-luvun jälkipuoliskolla terveyspalvelut alkoivat Heinävedellä vähitellen kehittyä esimerkiksi kätilön palkkaamisen ja apteekkilaatikon perustamisen kautta. Tutkimuksessa esiin nousseet tulokset kuvaavat Heinäveden pitäjää ja seurakuntaa, mutta niiden perusteella voidaan kenties hahmotella yleisiä suuntaviivoja itäisen Suomen maalaispitäjien sairaiden ja vammaisten huoltamisesta.
  • Lahti, Lauri (Helsingfors universitet, 2006)
    The study examines various uses of computer technology in acquisition of information for visually impaired people. For this study 29 visually impaired persons took part in a survey about their experiences concerning acquisition of infomation and use of computers, especially with a screen magnification program, a speech synthesizer and a braille display. According to the responses, the evolution of computer technology offers an important possibility for visually impaired people to cope with everyday activities and interacting with the environment. Nevertheless, the functionality of assistive technology needs further development to become more usable and versatile. Since the challenges of independent observation of environment were emphasized in the survey, the study led into developing a portable text vision system called Tekstinäkö. Contrary to typical stand-alone applications, Tekstinäkö system was constructed by combining devices and programs that are readily available on consumer market. As the system operates, pictures are taken by a digital camera and instantly transmitted to a text recognition program in a laptop computer that talks out loud the text using a speech synthesizer. Visually impaired test users described that even unsure interpretations of the texts in the environment given by Tekstinäkö system are at least a welcome addition to complete perception of the environment. It became clear that even with a modest development work it is possible to bring new, useful and valuable methods to everyday life of disabled people. Unconventional production process of the system appeared to be efficient as well. Achieved results and the proposed working model offer one suggestion for giving enough attention to easily overlooked needs of the people with special abilities. ACM Computing Classification System (1998): K.4.2 Social Issues: Assistive technologies for persons with disabilities I.4.9 Image processing and computer vision: Applications
  • Salminen, A-L (Kela, 2010)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 70
  • Viitala, Sara; Wiinikka, Tytti; Åkerblom, Satu (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 43/2007
    Mikä tekee kehitysvammaisten asumisyksikön asunnosta kodin? Miten asukkaiden yksilöllisten tarpeet otetaan huomioon suunnitteluratkaisuissa? Millaiset kehitysvammaisten asumisyksiköiden suunnittelun ja toteutuksen lähtökohdat tulisi olla? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä viiden 2000-luvun alussa rakennetun kehitysvammaisten asumisyksikön arvioinnissa. Siinä tarkastellaan suunnitteluratkaisuja ja toteutusta sekä arvioidaan niiden toimivuutta asukkaiden ja työntekijöiden näkökulmasta. Tuloksena kehitetään arviointi- ja suunnittelukriteereitä kehitysvammaisten asumisyksiköiden suunnitteluun mm. sijainnin, asuin-, yhteis- ja pihatilojen sekä turvallisuuden osalta. Tutkimuskohteina on viisi erityyppistä asumisyksikköä: asumispalveluryhmät Seinäjoella ja Alahärmässä, Kauniaisten ryhmäkoti, Kesäheinän palvelukoti Kajaanissa sekä Kirkonsalmen palvelukodin autismiyksikkö Iisalmessa. Tutkimusmenetelminä käytettiin kohteiden havainnoita, kyselyjä asukkaiden omaisille sekä henkilökunnalle. Asukkaiden teemahaastattelujen avulla kerättiin tietoa asumiseen liittyvistä odotuksista ja asumisen sujumisesta. Suunnittelijoille ja toteuttajille suunnatulla kyselyllä kartoitettiin erityisasumiskohteiden toteutusta, ja etenkin tavanomaisesta asuntorakentamiskohteesta poikkeavia tekijöitä. Asumisyksiköiden toimintojen tilantarpeiden määrittelyssä todettiin selvää niukkuutta. Tilat olivat suurelta osin riittämättömät erityisesti apuvälineitä käyttävien ja avustavien toimien kannalta. Sijaintiin oltiin tyytyväisiä ja yksiköitä pidettiin turvallisina asuinpaikkoina. Kohteiden tilat eivät vastanneet kuitenkaan riittävästi esteettömyysvaatimuksia. Tarvitaankin erilaisia asumisratkaisuja tarvitaan, jotta asukkaiden yksilöllisiä vaatimuksia voidaan toteuttaa.
  • Partanen, Liisa (1999)
    Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoja vammaisista etätyöntekijöinä ja heidän kokemuksistaan työnteosta. Etätyöllä tarkoitan tässä tutkimuksessa modernia etätyötä, jossa työn tekemiseen käytetään atk-tekniikkaa. Tutkimuksen kohteena ovat eri puolella Suomea asuvat vammaiset etätyöntekijät (N=32). Haastattelin heidät vuosina 1995 - 1997. Tutkimusote on pääosin kvalitatiivinen ja menetelmänä käytin teemahaastattelua. Tutkimustehtävän teemat perustuvat vammattomien etätyöntekijöiden kokemuksiin työnteosta ja vammaisten kokemuksiin muusta työstä. Tutkimuksessa tarkastelen vammaisia etätyöntekijöitä ja heidän työntekoaan kuuden teeman alaisena: 1) taustatiedot, 2) työskentelyolosuhteet ja laitteet, 3) julkisen vallan osuus etätyöllistymisessä, 4) töiden valikoima ja kokemukset työnteosta, 5) tulot ja 6) perheenjäsenten ja ystävien suhtautuminen sekä yhteydet työnantajiin. Tutkimuksen teoreettisessa osassa kuvaan ensiksi työkäsitteen ja -muotojen muuttumista perinteisistä uudenlaisiin, joista moderni etätyö on keskeinen tämän tutkimuksen kannalta. Toiseksi tarkastelen vammaisuutta ja tekniikkaa ja kolmanneksi vammaisuutta ja työntekoa. Tutkimuksen tulosten mukaan vammaisista etätyöntekijöistä (N = 32) runsas 1/4 oli naisia ja vajaa 3/4 miehiä. Tuloksia tarkastellessani erotin haastatellut lapsena ja aikuisena vammautuneisiin naisiin ja miehiin. Keski-ikä oli 41 vuotta. Useimmat olivat avio- tai avoliitossa. Sairauksia ja vammaisuuksia oli paljon ja suurin osa heistä oli vaikeavammaisia. Peruskoulutus vaihteli kansakoulusta ylioppilastutkintoon ja ammatillinen koulutus koristepuusepästä filosofian lisensiaatin tutkintoon. Omakoti- tai kerrostalo oli yleisin asuntotyyppi. Työskentelylaitteet vaihtelivat pelkästä päätteestä ja kirjoittimesta suuritehoiseen koneeseen internet-yhteyksineen. Laitteiden rahoittajina olivat olleet Kela, haastatellut itse, vakuutusyhtiöt ja työnantajat. Lähes jokainen oli ollut asiakkaana työvoimatoimistoissa ja Kelalla. Töiden hankinnassa oli 'puskaradio' ollut paras keino. Kirjanpitotyöt olivat yleisimpiä, mutta oli myös mm. ohjelmointeja, tutkimusten tekoa, käännöstöitä, kasettien kirjoittamista ja konsultointeja. Haastatellut olivat motivoituneita työhönsä, eivätkä he tunteneet itseään yksinäisiksi. Vammaisuus ei ollut haitannut työnteossa. Paikkatulot olivat eläkkeiden ja tukien lisänä tarpeen, mutta itse työnteko oli tärkeämpää. Perheenjäsenet suhtautuivat myönteisesti kotona työskentelyyn ja kaveritkin olivat olleet kannustavia. Yhteydet työnantajiin hoidettiin puhelimitse ja tapaamisen. Palaute työnantajilta oli vähäistä. Haastatellut pitivät etätyötä hyvänä keinona työllistää vammaisia. Tutkimus antoi aihetta muutamiin sosiaalipoliittisiin ehdotuksiin. Tärkeimmät lähteet: Kinsman 1987; Huws, Korte, Robinson 1990; Suokas 1992; Loijas 1994; TWN 1995; Moorgroft, Bennett 1995; Julkunen, Nätti 1995.
  • Heinonen, J (Kela, 2012)
    Dokumenttifilmi kertoo kahden vaikavammaisen ihmisen jokapäiväisestä elämästä ja heidän kokemuksistaan sosiaaliturvajärjestelmästä. Jukka ja Mikko pohtivat - huumoria unohtamatta - miten vaikeavammainen voi saada tarvitsemaansa tukea arjessa selviytymiseen. Elokuva herättelee miettimään viranomaisten yhteistyötä, eri etuuksien kytköksiä, lääkärinlusuntojen merkitystä ja sosiaaliturvan riittävyyttä.
  • Lehikoinen, Kai; Vanhanen, Elise (2017)
    Kokos
  • Pekola, P (Kela, 2018)
    Studies in social security and health 148
    Erilaisten markkinamekanismien käyttö on yleistynyt eri maiden terveyspalveluissa. Yleisesti ajatellaan, että kilpailu lisää laatua erityisesti silloin, kun hinnat ovat kiinteät ja asiakkaat voivat vapaasti valita palveluntuottajansa. Intuitiivisesti järjestelmä toimii seuraavasti: kilpailun kiristyessä valinnanvapauden myötä asiakkaat valitsevat tuottajikseen parempaa laatua tuottavat yksiköt, ja siten parempaa laatua tuottavien yritysten voitot kasvavat. Aikaisemmat kilpailua ja laatua käsittelevät tutkimukset analysoivat enimmäkseen sairaalamarkkinoita, ja tutkimuksia on tehty erityisesti Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Tämän väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli arvioida kilpailun ja sääntelyn vaikutuksia laatuun Kelan järjestämissä vaikeavammaisten fysioterapiapalveluissa. Näin ollen tämä väitöskirja laajentaa aikaisemman kirjallisuuden näkökulmaa kuntoutuspalveluihin, kuten fysioterapiaan, joita ei ole aikaisemmin tästä näkökulmasta tutkittu. Yleensä Kela järjestää fysioterapiapalvelut kilpailuttamalla tuottajat. Osallistuessaan kilpailutukseen yritykset määrittelevät tarjouksessaan sekä hinnan että laadun, ja Kela pisteyttää nämä tekijät. Sopimuskaudella 2011–2014 fysioterapiapalveluiden järjestämisessä kokeiltiin kiinteähintaista palveluseteliä kahdessa Kelan vakuutuspiirissä. Tässä järjestelmässä sopimuksen saaneet yritykset tuottivat voittoa vain, jos asiakkaat valitsivat heidät tuottajakseen. Fysioterapian asiakkaat eivät maksa palvelusta omavastuuta. Edellä mainittu toimintaympäristön muutos todennäköisesti vaikutti yritysten insentiiveihin tuottaa laatua. Tulokset osoittivat, että kilpailu laski laatua huolimatta siitä, miten palvelut järjestettiin tai miten hinta määräytyi. - Englanninkielinen julkaisu
  • Pikkujämsä, Terhi (2005)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin kuurosokeiden henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumista, osallisuutta,vaikuttavuutta yhteiskunnassa ja oman elämän hallintaa. Itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteutumista tarkasteltiin itsemääräämisoikeutta lähellä olevien käsitteiden avulla: autenttisuus, kompetenssi ja itsemäärääminen. Tutkielman esihaastattelussa 10 kuurosokeaa vastasi sähköpostina tehtyyn sosiaali- ja terveydenhuollon vammaispalvelujen toteutumista koskevaan teemakyselyyn. Varsinaiseen tutkimusaineistoon haastateltiin 10 kuurosokeaa. Heistä 5 oli suomenkielistä ja 5 viittomakielistä. Heillä kaikilla oli kuurosokeuteen liittyviä kommunikaation, vuorovaikutuksen, tiedonsaannin, liikkumisen ja ympäristöön orientoitumisen vaikeuksia. Tutkimus koski aikuisiässä kuurosokeutuneita. Kuurosokeiden henkilöiden itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteutuminen on rajoitettua. Ihmisoikeus- ja vammaispalvelulainsäädäntö antaisivat mahdollisuuksia parempaan kuurosokeiden oikeuksien toteutumiseen. Käytännössä kunnissa toteutetaan vammaispalvelulaissa olevia tulkkipalvelun ja kuljetuspalvelun minimirajoja. Haastateltavat kokivat tulkkipalvelun ja kuljetuspalvelun rajoitukset kaikkein suurimpana uhkana itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteutumisessa. Haastateltavien mielestä tulkki- ja kuljetuspalvelujen minimirajat tulisi poistaa, henkilökohtaiseen avustajaan tulisi olla subjektiivinen oikeus, ja apuvälineiden saanti olisi turvattava. Yhteiskunnan tulisi edistää kuurosokeiden tiedonsaantia. Yhteiskunnan tulisi tukea ja antaa mahdollisuus kuurosokealle elää täysipainoista elämää näön ja kuulon puutteista huolimatta. Kuurosokeana elämisen problematiikasta aiheutuu kaikille samanlaisia tilanteita paljon. Kuurosokeus vaikeuttaa arjessa selviytymistä. Arkinen selviytyminen erityistarpeiden takia riippuu tuesta ja palveluista. Palvelujen ja tukitoimien tarve on koko elämän ajan. Kuurosokean autenttisuus on vaarassa murentua. Kompetenssin toteutumisessa kommunikaatio ja sen kautta saatu tieto auttaa toimimaan tarkoituksenmukaisesti ja edistää mahdollisuuksia tilanteiden hallintaan. Kompetenssin toteutumisessa oikeanlaisen tiedon merkitys on suuri. Itsemääräämistä lisäävät riittävät vammaispalvelulain mukaiset palvelut ja tukitoimet. Osallistumisen oikeudessa kuurosokeiden kohdalla voi puhua osallistumisen vaikeudesta. Kuurosokeat joutuvat tekemään koko ajan valintoja mihin käyttävät tulkkipalvelu- ja kuljetuspalvelutuntinsa. Kuurosokeilla ovat rajalliset mahdollisuudet täyttää aikaansa erilaisilla aktiviteeteillä. Kuurosokea ei haluaisi syrjäytyä, vaan haluaisi osallistua ja tuoda voimavaransa yhteiskunnan käyttöön. Yhteiskunta ei lupauksistaan huolimatta anna mahdollisuuksia ja välineitä riittävästi. Ihmisoikeuslainsäädäntö ja vammaispalvelulaki antoi hyvän lähtökohdan tarkastella kuurosokean itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteutumiselle. Myös itsemääräämisoikeuteen liittyvää kirjallisuutta on käytetty.
  • Nikkanen, P (Kela, 2010)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 71
  • Ahponen, H (Kela, 2008)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 94
    Asenteet vammaisia kohtaan muuttuvat hitaasti. Vammaisuus estää yhä toisten nuorten joukkoon pääsemisen, työnsaannin ja joskus myös koulutuksen. Helena Ahponen on väitöskirjatutkimuksessaan selvittänyt vaikeavammaisten nuorten aikuistumista osana heidän elämänkulkuaan. Tutkimuksen perusteella vaikeavammaisuus vaikuttaa vaihtelevasti nuorten mahdollisuuksiin ja tulevaisuudensuunnitelmiin. Vammaisuuden ohella tärkeitä tekijöitä elämänkulussa ovat persoonalliset ominaisuudet ja läheisiltä saatu tuki. Tutkimusta varten Ahponen haastatteli yhdeksää vaikeavammaista nuorta useamman kerran kahdeksan vuoden aikana. Tutkimuksen alkaessa nuoret olivat 18 24-vuotiaita. Mukana oli liikunta-, CP-, kuulo- ja näkövammaisia sekä eteneviä neurologisia sairauksia sairastavia. Muutamalla nuorella oli kehitysvammaisuutta ja yksi heistä kommunikoi symbolien avulla. Kahta lukuun ottamatta he käyttivät liikkumisessaan apuvälineenä sähköpyörätuolia. Haastateltavat saivat Kelan vaikeavammaisille henkilöille tarkoitettuja etuuksia, kuten korotettua hoito- tai vammaistukea ja vaikeavammaisten lääkinnällistä kuntoutusta. Aineistoa täydentääkseen Ahponen haastatteli viittä asiantuntijaa, joista kaksi oli vaikeavammaisia. Haastattelut koskivat aikuistumiseen kuuluvia asioita, kuten ihmissuhteita, perhettä, koulutusta, työtä, vapaa-ajan viettoa ja seurustelua sekä minäkuvaan ja identiteettiin kuuluvia asioita. Haastatellut nuoret saavuttivat joiltakin osin tavoitteensa, mutta jäivät monissa asioissa ulkopuolisiksi. Havainnot viittaavat siihen, että vammaiset lapset ja nuoret ovat vaarassa syrjäytyä jo koulussa ja omaksuvat sivullisen aseman myös myöhemmässä elämässään, mikäli heidän tarpeitaan ei oteta huomioon. Nuoren elämänkulku voi olla institutionalisoitunut, jolloin vammaisuus nousee keskeiseksi kaikissa päätöksissä. Toisaalta asenteet vammaisia kohtaan voivat heikentää nuoren mahdollisuuksia työelämässä, vaikka hän hankkisi itselleen vahvuuksia ja taitoja.
  • Autti-Rämö, I; Faurie, M; Sakslin, M (Kela, 2011)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 79
  • Björklund, Antti (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksen kohteena on neljän 1800-luvulla julkaistun postillan ensimmäisen vuosikerran vammaisuutta käsittelevät saarnat. Tutkimuksen kohteena olevat postillat ovat Anders Björkqvistin Uskon harjoitus autuuteen vuodelta 1801, Aron Gustaf Borgin Postilla vuodelta 1859, Johan Fredrik Berghin Postilla vuodelta 1875 ja Pietari Kurvisen Herran kansan pyhä lepo vuodelta 1890. Postilloista Pietari Kurvisen ja Aron Gustaf Borgin postillat ovat niin sanottuja lastenpostilloja, joiden käyttötarkoitus on ollut lasten opetustyössä. Tutkimuksessa on kolme tutkimuskysymystä. Ensimmäinen näistä koskee postillojen kirjoittajien suhtautumista vammaisuuteen. Toinen kysymys liittyy siihen, onko aikakauden yleisen vammaisuusnäkemyksen ja postilloissa esiintyvän vammaisuusnäkemyksen välillä eroja tai yhtäläisyyksiä. Kolmas ja viimeinen kysymys koskee sitä, onko kahden tutkimuksen kohteena olevan lastenpostillan ja kahden muun postillan vammaisuusnäkemyksissä eroja vammaisuuskuvassa tai siinä, miten aihetta lähestytään. Tutkimuksessa käytetty metodi on yhdistelmä käsitehistoriallista lähestymistapaa ja sisällönanalyysiä. Käsitehistoriallisessa lähestymistavassa pyritään tutkimaan ja käyttämään niitä käsitteitä, jotka olivat käytössä tutkittavana ajankohtana. Sisällönanalyysissä puolestaan pyritään analysoimaan tutkimuksen kohteena olevia aineistoja ja muodostaamaan niiden perusteella johtopäätöksiä. Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että vammaisuus esiintyy postilloissa pääasiassa negatiivisena asiana. Vammaisuus esiintyy lisäksi useimmissa tutkituissa saarnoissa metaforisena tehokeinona, jolloin vammaisuutta käytetään opettamaan yleisöä jostain asiasta, kuten esimerkiksi Jeesuksen jumaluudesta tai ihmiskunnan synnistä. Yleisesti ottaen postilloissa esiintyän vammaisuuskuvan voidaan sanoa noudattava 1800-luvulla vallinnutta yleistä vammaisuuskuvaa. Kielellisen analyysin perusteella niin postillojen kirjoittajien kuin lasten- ja muiden postillojen välillä ei voida todeta olevan eroa.