Browsing by Subject "vammaistutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Koivisto, Maija Karoliina; Katsui, Hisayo (2021)
    Vuonna 1929 Suomessa säädettiin rotuhygieniasta vaikutteita saanut avioliittolaki, joka kielsi syntymäkuurojen väliset avioliitot. Lakivalmistelut herättivät vastustusta viittomakielisessä yhteisössä, jossa kuurojen väliset avioliitot olivat yleistyneet jo 1800-luvun loppupuolelta alkaen. Tässä artikkelissa tarkastelemme sekä kuurojen välisten avioliittojen yleisyyttä että yhteisön asennoitumista kuurojen välisiin avioliittoihin oralismin ja rotuhygienian värittämällä aikakaudella. Lisäksi kysymme, miten oralismi ja rotuhygienia näkyivät avioliittolakia vastustavissa argumenteissa. Tutkimus on monitieteinen sisältäen vammaistutkimuksen, Deaf Studies -tutkimusalan ja historiantutkimuksen näkökulmia. Aineistoina toimivat yhteisön julkaisut vuosilta 1896–1930. Analyysimenetelmänä käytämme aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jonka avulla kuvailemme yhteisön senaikaisia käsityksiä kuurojen avioitumisesta ja avioliittolaista. Viittomakielisessä yhteisössä kuurojen väliset avioliitot koettiin normina ja jopa oletuksena. Suunnitteilla ollut avioliittolaki herätti voimakasta vastustusta viittomakielisessä yhteisössä, koska lain koettiin rajoittavan kuurojen itsemääräämisoikeutta valita kumppaninsa. Argumentteina avioliittolakia vastaan yhteisö käytti yhteiskuntakelpoisuuttaan ja sitä, että kuurot saavat kuulevia lapsia.
  • Nieminen, Juuso (Helsingin yliopisto, 2020)
    Objectives. This article-based master’s thesis examines the positions that are constructed for students in the documents concerning assessment accommodations in Finnish universities. In higher education literature, assessment accommodations have been mostly observed based on psychological and individualised approaches; in this study, I conceptualise these accommodations as sociocultural practices. In particular, in this thesis I bring together two regrettably separete fields of research, those of higher education assessment research and disability studies. As the theoretical framework, I utilised the Foucauldian, discursive framework of subject positioning, as tied into broader observation of power. Through this theoretisation I examined how assessment accommodations positioned students both as assessees and as impaired, special learners. Methods. The dataset for this study consisted of the documents and texts concerning assessment accommodations (e.g. webpages, guidebooks for students and teachers, equity plans) from Finnish-speaking universities in Finland. The dataset was approaches through a discur- sive-deconstructive reading that conceptualised these texts as sociocultural artefacts. The analysis of discourses deconstructed the positions of an impaired and an assessee that were largely constructed for students in the documents. The deconstructive reading identified the possibilities for student agency as depicted within these positions. Also, the analysis contested these positions by identifiying opportunities for alternative positioning. Findings and conclusions. The deconstructive reading as utilised in the study underlined the discursive and individualising discourse that was identified throught the dataset. Both the positions of an assessee and an impaired were maintained with this discourse, and the data offered few opportunities for student agency in contesting their positions. The findings underlined the ableist role of assessment accommodations in neoliberalised higher education, in which student-centred assessent is marginalised. The initial journal as selected for the publication of this study is Disability & Society.
  • Pakonen, Elias (Helsingfors universitet, 2016)
    Martha Nussbaum's capabilities approach is an account of justice which provides a substantial list of entitlements, the ten central capabilities with the related intuitive notion of human dignity, as a tool to measure justice and construct justice claims. Nussbaum's outcome oriented approach is normative and universal but also non-metaphysical and partial, and represents political liberalism. Nussbaum considers the justice claims of people with impairments to be undertheorized in accounts of justice, and aims to include such questions in her approach. Recent critique has pointed out that Nussbaum’s approach has problems in simultaneously addressing discrimination and equal status, and remaining impartial with regard to values. The study question of this thesis asks if Nussbaum’s capabilities approach can offer substantial arguments for the justice claims of people with cognitive impairments from starting points compatible with political liberalism. To do that, the approach needs to address discrimination without referring to capability failures, as such a thing would mean strong value claims which are in contradiction with the impartiality of political liberalism. Central concepts for this study are human dignity, equal status, political liberalism, and perfectionist liberalism. I will analyze recent critique of Nussbaum’s capabilities approach, and use that to explicate the concept of human dignity. I will argue that a more detailed and explicitly prioritized conception of human dignity, and a consequential commitment to perfectionist liberalism, would enable the approach to address disability, equal status, and discrimination more efficiently. I will characterize the role of human dignity in terms of its functions and contents, which give the concept more substance and a more prioritized role. The functions of the concept show how it represents value, status, and desert. The contents of the concept characterize human beings as sociable, ethical beings with various needs. I argue that the functions and contents of human dignity together should form the perfectionist core of Nussbaum’s capabilities approach, which would then enable it to address equal status and argue against discrimination.
  • Pulkkinen, Jussi (Helsingin yliopisto, 2020)
    The specificity of children's behavior and children considered as special have been raised in school discussions as the cause of deteriorating learning outcomes, causing problems with teachers' time use and preventing teaching of the so called majority of children in primary school. Naming a child special affects the way and place of his/her teaching and therefore it is necessary to look at the definitions and discourses of special behavior. The purpose of the thesis was to find out how the behavioral problems and a child with a behavioral disorder named in many ways is constructed in expert articles and to examine the specificity of behavior using the social disability model of disability research. Sahlin's cultural model was used as a way to study the change in the discipline of special education together with changes outlined through paradigms. The study highlights the discourses special pedagogy experts have built on the specificity behavior of a child in the book series “Childrens’ Special Care and Education in Finland” over seven decades. These discourses are considered in the context of changes in special education and paradigms of special education. Critical discourse analysis was used as a research and analysis method in the study. The material of the study consisted of the texts of the thirteen editions of the book “Childrens’ Special Care and Education in Finland”, dealing with behavioural disorders. The textual material was analyzed by thematizing the medical, disability or feature related definitions of these texts, as well as the definitions of the social construction and creation of specificity according to the theoretical background of the research. After the thematizing, the selected text samples were analyzed for how the causes of specificity are localized and what is the child's position in them, and the discourses formed by these were named. These discourses were also examined in the context of changes in special education and the paradigms of special education. The research showed a hegemonic discourse based on psycho-medical interpretation, which at different times defined the child's position as a victim of the child's psychological and biological structure and as achild who is not mentally adaptive. Parallel and intertwined discourses were also built on a hegemonic discourse. The discourses of the specificity of behavior in the material reflected changes in the paradigms of special education and special pedagogy and the cultural reproduction of the category of specificity. According to the study, the discourse based on psycho- medical interpretation is the hegemonic discourse of the “Special Care and Education of the Child in Finland” book series, in which the child’s position is a child with internal pathology. The discourses of the material and the child's positions reflect changes in special education and in the paradigms of special education, as well as the cultural structure of the discipline.
  • Malassu, Heli (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Koulutusohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyön opintosuunta Tekijä: Heli Malassu Työn nimi: Rakkauden kromosomi. Vammaisuuden teologia Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehitysvammaistyössä. Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: Helmikuu 2022 Sivumäärä:46 Avainsanat: teologia, vammaisuuden teologia, kehitysvammaisuus, vammaistutkimus, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, kehitysvammaistyön pappi, kontekstuaalinen teologia Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Tiivistelmä: Tässä tutkielmassa tarkastelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kehitysvammaistyön taustalla olevaa teologiaa. Tutkimuskysymys on: Minkälaista teologiaa kehitysvammaistyön papit toteuttavat työssään? Tutkimusaineistoni perustuu kehitysvammaistyötä tekevien pappien haastatteluihin. Tutkielmani teoriataustana käytän Deborah Creamerin neljää periaatetta vammaisuuden teologiasta: 1. Ruumiillisuudenteologia ja sen pohdinta 2. Ajatus siitä, että vammaisessa henkilössä ei ole luonnostaan mitään väärin 3. Sitoutuminen ihmisoikeuksiin 4. Vammaisuudella ja teologialla on merkittävää sanottavaa toisilleen Vammaisuuden teologia tutkii tapoja, joilla uskonnolliset yhteisöt ovat käyttäneet ja käyttävät vammaisuuden käsitteitä. Vammaisuuden teologiaan sisältyy esimerkiksi ajatus, että Jumala ei ole aiheuttanut ihmiselle vammaa, vaan Jumala on läsnä ihmisen kärsimyksen keskellä. Tutkielma toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimuksessani halusin selvittää minkälaisia ajatuksia ja kokemuksia kehitysvammaistyön papeilla on työstään ja kehitysvammaisuudesta teologisista näkökulmasta katsottuna. Tutkimusta varten haastattelin kuutta pappia. Lisäksi haastattelin kehitysvammaistyön asiantuntijaa kirkkohallituksesta. Deborah Creamerin mukaan on tärkeää arvioida uskonnollista perinnettä, teologiaa ja saavutettavuutta laajasti vammaisuuden näkökulmasta. Creamer kutsuu vammaisuutta rakentavaksi elementiksi, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia teologiseen reflektioon. Tutkielman tuloksista ilmenee, että Suomen ev.lut kirkon kehitysvammaistyössä kehitysvammaiset ihmiset on ikään kuin asetettu teologian ja kristinuskon keskiöön. Tämä tarkoittaa sitä, että kehitysvammaiset henkilöt eivät ole hyväntekeväisyyden kohteita vaan oman elämänsä subjekteja. Tällainen ajattelumalli edustaa vammaisuuden teologiaa ja siihen liittyvää reflektointia. Suomen ev.lut kirkon kehitysvammaistyön pappien työskentelyssä on isossa osassa reflektio ja käsitys siitä, että kehitysvammaiset ihmiset voivat opettaa muita henkilöitä syvällisistä elämän peruskysymyksistä ja läsnäolosta omalla olemisellaan.
  • Ahlström, Hanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan vammaisten nuorten aikuisten kokemuksia palvelujärjestelmän asiakkuudesta palvelujen saamisen ja toimivuuden sekä palvelujärjestelmässä tapahtuneiden kohtaamisten näkökulmasta. Kokemusten tarkastelu keskittyy erityisesti nuoressa aikuisuudessa ja lapsuudenkodista itsenäistyessä saatuihin palveluihin. Tutkielman aineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksää vaikeasti vammaista tai pitkäaikaissairautta sairastavaa henkilöä. Haastattelumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia kokemuksia vammaisilla nuorilla aikuisilla on palvelujärjestelmän toimivuudesta ja kohtaamisista palvelujärjestelmässä? 2) Mistä palveluista vammaiset nuoret aikuiset ovat kokeneet saavansa tukea erityisesti nykyisessä elämänvaiheessaan? 3) Nouseeko haastateltavien kokemuksista esiin palvelujärjestelmässä ilmeneviä syrjäyttäviä rakenteita tai käytäntöjä? Tulosten perusteella useat palvelujärjestelmän tuottamat palvelut tukevat toimivalla tavalla vammaisen nuoren aikuisen itsenäistymistä ja itsenäistä elämää. Palvelujen hakeminen sen sijaan koetaan usein haastavana ja palvelujärjestelmän ja organisaatioiden toiminta byrokraattisena. Vammaisuuden jatkuva todistelu esimerkiksi lääkärinlausunnoin koetaan raskaana. Kokemuksissa hyvistä kohtaamisista painottuvat yksilöllisen tilanteen huomioiminen ja työntekijän asiantuntemus. Saatu ohjaus ja neuvonta sekä päätösten perustelut koetaan usein puutteellisiksi. Vanhemmilta saatu tuki ja heiltä opitut ja perityt myönteiset asenteet heijastelevat itsenäistymisen ja itsenäisen elämän onnistumista. Epätasa-arvoa palvelujen myöntämisessä ilmenee niin eri kuntien välillä kuin myös eri tavoin vammaisten henkilöiden välillä. Vammaiset henkilöt kohtaavat edelleen paljon fyysisiä ja asenteellisia esteitä, jonkin verran myös silloin, kun asioivat heille suunnatuissa erityispalveluissa. Johtopäätöksenä on, että nykyiset palvelut tukevat melko hyvin vammaisten nuorten aikuisten arjen ja päivittäisen elämän toimintamahdollisuuksia, erityisesti silloin, kun nuorella on voimavaroja olla aktiivinen omien asioidensa hoitaja. Kuitenkin rakenteet ovat riittämättömät tukemaan vammaisten nuorten aikuisten työllistymistä ja matka opiskelijasta itsensä työllä elättäväksi kansalaiseksi on pitkä silloinkin, kun nuorella olisi siihen halua ja edellytyksiä. Palvelujärjestelmässä on havaittavissa paljon palvelulähtöistä ja vamman lääketieteelliseen selittämiseen pohjautuvaa ajattelua, eikä kokonaistilannetta, sosiaalista kontekstia ja osallisuuden kaikkia ulottuvuuksia oteta aina huomioon palveluja järjestettäessä.
  • Sahamies, Miika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkimuksessani tarkastelen vammaisuuden käsitteen muodostumista sekä teoreettisesti että käytännön esimerkin avulla: analysoimalla Sanna Marinin hallituksen ohjelman Osallistava ja hyvinvoiva Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta (2019) vammaisia koskevia kirjauksia foucault’laisen diskurssianalyysin avulla. Työni kuuluu soveltavan filosofian alaan ja sen teoreettinen viitekehys on kriittisessä feministisessä vammaistutkimuksessa. Työssäni keskityn erityisesti vammaistutkija Shelley Tremainin tulkintoihin Michel Foucault’n (1926 – 1984) kirjoituksista. Niitä hyödyntäen Tremain muodostaa näkemyksensä vammaisuudesta dispositiivina eli historiallisesti syntyneiden diskurssien ja yhteiskunnallisten käytäntöjen muodostamana kokonaisuutena. Pro gradu -tutkimuksessani kuvaan vammaisuuden dispositiivin toimintaa eri näkökulmista. Ensimmäisessä osassa tutkin vammaisuuden dispositiivia yleisellä tasolla. Erittelen vammaisuuden käsitteen muodostumisen taustalla vaikuttavia diskursseja. Analysoin, mitä tarkoitetaan väitteellä, että henkilö on vammainen, ja mitä kyseinen määrittely kertoo laajemmin normaalina ja normatiivisena pidetystä. Esitän Tremainin performatiiviseen vammaiskäsitykseen vedoten, kuinka ymmärrys vammaisuudesta on sidottu aina vallitsevaan kulttuuriin ja historialliseen ajanjaksoon sekä kyseisen ajan tuottamiin vammaisuutta ja vammaisia henkilöitä koskeviin esityksiin. Tutkimukseni toisessa osassa analysoin vammaisuuden dispositiivin toimintaa yksityiskohtaisemmalla tasolla eli tutkimalla Marinin hallitusohjelman vammaisia käsitteleviä diskursseja. Esitän, että hallitusohjelmasta on löydettävissä ainakin kahdenlaisia vammaisuutta koskevia diskursseja, joiden molempien tavoitteena on lisätä vammaisten yhteiskunnallista osallisuutta toisistaan poikkeavin tavoin: aktiivisena työelämätoimijana tai yhdenvertaisena kansalaisena. Lopuksi arvioin, millaisia identiteettimahdollisuuksia kyseiset diskurssit avaavat subjektiviteettiaan muodostavalle, vammaiseksi luokitellulle yksilölle.
  • Juntunen, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassani tarkastelen, miten lihavat naislaulajat esitetään ja miten he esiintyvät tosi-tv:n musiikkikilpailuohjelmissa eli musiikkirealityissa. Analysoin kahta tapausesimerkkiä, joiden pohjalta havainnoin, millaisia käsityksiä ja tunteita lihaviin naislaulajiin liitetään ohjelmissa. Tutkimuskirjallisuuden avulla analysoin, miten aineisto suhteutuu lihavan naiseuden mediaesitysten konventioi¬hin ja miten se vahvistaa tai kyseenalaistaa lihavaan naiseuteen liitettäviä käsityksiä. Pyrin selvittämään, miten ohjelmat ohjaavat katsomaan ja kuuntelemaan lihavia naisia ja suhtautumaan lihavaan ruumiillisuuteen. Käytän aineistona kahden lihavan naislaulajan, vuonna 2009 kilpailleen Susan Boylen ja vuonna 2017 kilpailleen Yoli Mayorin, esiintymisiä laulajina musiikkirealityissa. Tarkastelen heidän lauluesityksiään sekä niihin liittyviä inserttejä, haastatteluja ja palautekeskusteluja. Analysoin aineistoani kriittisen lihavuustutkimuksen, vammaistutkimuksen sekä musiikin ja median tutkimuksen keinoin. Tutkimukseni kytkeytyy uusmaterialistiseen teoriaperinteeseen, jossa ruumiin materiaalisuus ymmärretään aktiivisena osana esityksen merkityksenluontia. Hyödynnän affektin käsitettä havainnoidessani sitä, miten lihavaan ruumiillisuuteen liittyviä tunteita esitetään, välitetään ja koetaan aineistossani. Aineistoni perusteella lihaville naislaulajille muodostuu esiintyjäprofiili, jossa painottuu haavoittuvuus, nöyryys ja hyväksynnän tarve. Tarkastelemieni laulajien ohjelmisto koostuu balladeista, ja heidän lauluesityksensä välittävät kaipausta, haikeutta ja kärsimystä erilaisin äänellisin ja ruumiillisin keinoin. Esiintyjien haastatteluissa häpeä ja suru nousevat esiin lihavaa naiseutta määrittävinä tunteina. Esiintyjien kilpailutaipaleesta muodostuu tarina, joka etenee ulkonäön perusteella tapahtuvasta väheksynnästä onnistumisen kautta voimaantumiseen esiintyjänä ja ihmisenä. Menestyksen ehtona esitetään oman epävarmuuden voittaminen sitoutumalla unelman tavoittelemiseen ja asiantuntijoiden ohjeiden noudattamiseen. Aineistossani lihavien naislaulajien ruumiillisuus määrittää heidän toimijuuttaan. Ulkonäköön liittyvät reaktiot ja keskustelut ovat heidän tarinoissaan keskeisiä. Aineistoni ohjelmat vahvistavat monia lihavaan naiseuteen liitettyjä stereotypioita. Ne esittävät lihavuuden yksilön tragediana, josta voi selviytyä lahjakkuudella sekä esittämällä itsensä ja taitonsa tavalla, jonka tuottaa mielihyvää laajalle yleisölle. Ohjelmat tuovat lihavia naisesiintyjiä näkyviksi ja analyysiesimerkkieni tapauksessa esittävät heidät ansiokkaina esiintyjinä. Heihin liitettävät affektiiviset lataukset ovat kuitenkin yksipuolisia ja toisteisia. Ohjelmat reagoivat yhteiskunnallisen ilmapiirin muutoksiin, ja kehopositiivisuusajattelun yleistyminen näkyy muutoksina niiden lihavuusesityksissä. Mainostajista ja laajasta yleisösuosiosta riippuvaisina toimijoina ohjelmat eivät esitä lihavia naislaulajia riskialttiilla tai valtavirrasta poikkeavilla tavoilla, vaan keskittyvät pitkälti toistamaan olemassa olevia lihavan ruumiillisuuden esittämisen konventioita.