Browsing by Subject "vanhustenhoito"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Pontán, Anne-Marie (2008)
    Ett viktigt mål inom äldrepolitiken som social- och hälsovårdsministeriet har satt upp har varit att satsa på att främja de äldres välbefinnande, deras rätt till ett självständigt liv och egen aktivitet. De äldre ska kunna bo tryggt hemma så länge det är möjligt. Närståendevården anses vara ett viktigt alternativ för den växande skara äldre samtidigt som den offentliga servicen minskar. År 2012 ska 91-92 procent av den äldrebefolkningen bo kvar hemma och 5-6 procent av över 75 år fyllda ska få stöd för närståendevård. Man uppskattar att 300 000 närståendevårdare tar hand om en anhörig och av dessa är över 26 000 inom kommunal närståendevård. Mitt intresse för närståendevården tar sin utgångspunkt till min nuvarande arbetsplats och jag har valt att forska i min egen arbetsgemenskap, svensk socialservice, enheten för äldreomsorg. Socialarbetarna och socialhandledarna har tidigare prövat på pararbete att med hjälp av med förebyggande socialt arbete kunna göra interventioner för att stöda familjerna. Men hur formar sig pararbetet och vilka element består det av? Vad innebär processen? Forskningsproblemet har stigit fram ur det praktiska arbetet och jag utför aktionsforskning som en samverkande undersökning. Den främsta metoden är fokusgruppsdiskussioner. Man kan använda aktionsforskning till att utveckla det egna arbetet och den egna arbetsgemenskapen. Studien visar att fokusgruppsdiskussionerna gav en större förståelse för pararbetet. Att bli närståendevårdare är en process som tar lång tid. Att öppna dörren för myndigheter är för många närståendevårdarfamiljer en ny situation. I fokusgruppsdiskussionerna steg nya kritiska element upp. Var går gränsen för den etiska och moraliska aspekten då den ena i ett äldre par inte orkar vårda den andra? I närståendevårdarfamiljerna kan uppstå svåra situationer när t.ex. klienten har en svår demenssjukdom eller då det är fråga om vanskötsel av klienten. Deltagarna diskuterade de diffusa rollerna i pararbetet. Speciellt socialarbetarens diffusa roll lyftes upp. En medvetenhet om ett tydligt behov av att utveckla arbetssätten och arbetsmetoderna inom gruppen uppstod. De centrala källorna för min studie är Saarenheimo & Pietilä (2005), Vilkko, Anni (2005, 2006), Lymbery, Mark (2007) och Salonen (2001).
  • Pirhonen, Jari Pentti Tapio; Blomqvist, Katarina; Harju, Maija Elina; Laakkonen, Riku; Lemivaara, Marjut (2020)
    COVID19-virus levisi nopeasti ympäri maailman keväällä 2020. Maaliskuussa Suomessa valmisteltiin ja toteutettiin pikaisesti valmiuslaki, jossa yhtenä toimenpiteenä viruksen torjumiseksi asetettiin vierailukielto sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin, ikäihmisten asumispalvelut mukaan lukien. Aiemman tutkimuksen perusteella vierailuilla tiedetään olevan suuri merkitys sekä hoivakotien asukkaiden että vierailevien läheisten hyvinvoinnille. Me kuvasimme läheisten näkökulmasta, millaisin keinoin yhteyttä hoivakodissa asuvaan omaiseen on pidetty vierailukiellon aikana, miten vierailukielto on vaikuttanut hoivakotiasukkaiden läheisiin, millaisia vaikutuksia hoivakodissa asuvan omaisen hyvinvoinnissa on havaittu ja mitä oppia läheisten kokemuksista voitaisiin saada tulevaisuutta ajatellen. Tutkimuksen aineistona on 28 läheisiltä saatua sähköpostikirjettä, jotka analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin teemoittelemalla. Vaikka uusien viestintäteknologioiden käyttöönotto on helpottanut yhteydenpitoa hoivakotiin, on huoli omaisen tilanteesta ja epätietoisuus vierailukiellon kestosta heikentänyt läheisten hyvinvointia. Tulevaisuutta ajatellen tärkeää oppia saatiin erityisesti siitä, että varmuusvarastojen suunnittelussa kannattaa huomioida sosiaaliset tekijät lääketieteellisten lisäksi. Tuloksillaan tutkimus osallistuu poikkeusoloihin varautumiseen, hoivakotien toiminnan kehittämiseen ja vanhojen ihmisten yhteiskunnallisesta asemasta käytävään keskusteluun.
  • Lukjanow, Hanni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee vanhustenhoidosta käytyä julkista keskustelua Suomessa. Sen tarkoituksena on selvittää, millaisten teemojen ympärillä puhe vanhustenhoidon järjestämisestä ja epäkohdista liikkuu sekä sitä, muuttuvatko kirjoittamisen tapa tai teemat vajaan yhdeksän vuoden seurantajakson aikana. Lisäksi pohditaan, mitä kirjoitustavassa mahdollisesti tapahtuvat muutokset kertovat palvelujärjestelmästä ja sen muutoksesta, ja mitä vaikutuksia näillä voi tulevaisuudessa olla gerontologisen sosiaalityön kannalta. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomien digiarkistosta kerätyistä vuosien 2011- 2019 aikana julkaistuista vanhustenhoitoa käsittelevistä pääkirjoituksista. Aineistossa on kaikkiaan 59 kirjoitusta. Tutkielman viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi. Analyysimenetelmänä käytetään sisällönanalyysiä sosiaalisten ongelmien teorian avulla siten, että aineistosta on muodostettu sosiaalisten ongelmien teorian avulla laajempia kirjoitusnäkökulmaa kuvaavia kaavatarinoita, joiden alla teksteistä poimitut vanhustenhoitoa käsittelevät teemat esitellään. Vanhustenhoidon nykyisen järjestämisen tapa näyttäytyy aineistossa ajankohtaisena sosiaalisena ongelmana, jota ei tarkastella aineiston kirjoituksissa pelkästään asenteiden koventumisen ja palveluiden karsimisen välttämättömyyden näkökulmasta. Aineistosta muodostetut kaavatarinat ovat vanhustenhoidon resurssien riittämättömyyden, inhimillisen kärsimyksen ja hyvinvointilupauksen rikkoutumisen näkökulmasta sosiaaliseksi ongelmaksi määrittävät tarinat. Jokaisen kaavatarinan mukaan vanhustenhoidon nykyisen järjestämisen tapa näyttäytyy sosiaalisena ongelmana, mutta eri lähtökohdasta. Resurssien riittämättömyyttä korostavaan kaavatarinaan kuuluu pyrkimys palvelurakenteen uudistamiseen, yksityistämiseen ja tehostamiseen, säästöjen aikaansaamiseen sekä vanhuuden hyvien puolien esiin nostaminen. Inhimillistä kärsimystä korostavaan kaavatarinaan kuuluu hoidon ja huolenpidon epäkohtien esiin nostaminen, huoli taloudellisten näkökulmien ensisijaisuudesta etiikan kustannuksella, hoitajien epäinhimillisten työolojen muuttaminen sekä selkeiden laatukriteerien peräänkuuluttaminen. Hyvinvointilupauksen rikkoutumisen näkökulmasta asiaa tarkastelevaan kaavatarinaan kuuluu huoli epätasa-arvon kasvusta, oman ja omaisten vastuun salakavalasta lisääntymisestä sekä vanhustenhoidon käyttämisestä politiikanteon välineenä. Vanhustenhoidosta kirjoittamisen tapa ei ole varsinaisesti muuttunut, mutta siinä on selkeää vuosikohtaista vaihtelua, joka seuraa samanaikaisia yhteiskunnallisia muutoksia. Tässä aineistossa korostuvat resurssien riittämättömyyttä ja inhimillistä kärsimystä kuvaavat kaavatarinat, mikä voi kertoa paitsi aineistoksi valitun julkaisun yleisestä linjasta myös laajemmin yhteiskunnassa tällä hetkellä korostuvista näkemyksistä ja arvoista. Sosiaalityö näyttäytyy aineistossa viranomaislähtöisenä ja byrokraattisena työmuotona, jolla on vahva asema palveluiden portinvartijana, mutta jonka oma ääni ja työstä nouseva tietotaito eivät ylitä uutiskynnystä vanhustenhoidon kontekstissa. Vanhustenhoito puhuttaa meitä myös tulevaisuudessa, osin palvelujärjestelmässä tapahtuvien muutosten vuoksi, mutta myös täysin niistä riippumatta. Gerontologisen sosiaalityön asema ja tehtävänkuva riippuu tulevaisuudessa paitsi siitä, mitä pidetään yhteiskunnassa tärkeänä ja tukemisen arvoisena, myös siitä kuinka kovaa ääntä sosiaalityölle tärkeistä teemoista ja arvoista jaksamme pitää.
  • Pyysiäinen, Jaana (2003)
    Tutkielmassa tarkasteltiin iäkkään vanhemman hoitamista vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tavoitteena oli selvittää hoitojärjestelystä käytyjen neuvottelujen perusteella, millainen on iäkästä vanhempaansa hoitavan liikkumavara vanhemman hoitamisen suhteen. Neuvotteluja tarkasteltiin kahdessa kontekstissa: perheen sisällä ja kunnallisen kotihoidon kanssa Janet Finchin ja Jennifer Masonin (1993) perhevelvollisuusteorian avulla. Heidän mukaansa sitoumukset muotoutuvat ajan kuluessa eksplisiittisissä ja implisiittisissä neuvotteluissa, joissa neuvotellaan myös avun antajan ja saajan vastavuoroisista moraalisista identiteeteistä. Tutkielman pääasiallisena aineistona olivat seitsemän iäkästä vanhempaansa hoitavan tyttären puolistrukturoidut teemahaastattelut. Ennen laadullista analyysiä tarkasteltiin taustateorialle rinnasteisesti iäkästä vanhempaansa hoitavan vuorovaikutusta kunnallisen kotihoidon kanssa valmiin, kvantitatiivisen aineiston analyysin avulla. Taustaempirian analyysimenetelminä käytettiin suoria jakaumia ja ristiintaulukointeja. Kvantitatiivinen tarkastelu myös johdatteli ko. kontekstia koskeviin tutkimuskysymyksiin ja antoi mahdollisuuden valita haastateltavat. Litteroidut haastattelut luokiteltiin Finchin ja Masonin teorian avulla, jolloin huomio keskittyi käytyihin ja käymättömiin neuvotteluihin. Hoitojärjestelystä käydyn vuorovaikutuksen perusteella pyrittiin esittämään tulkinta iäkästä vanhempaansa hoitavalla olevasta liikkumavarasta hoitamisen suhteen. Hoitajaksi päätyminen koettiin luonnollisena ajautumisena. Ajautumisen taustalta löytyivät yksilölle perheen sisällä muodostunut maine ja moraalinen identiteetti. Hoitamisen sitoumuksen muodostuttua liikkumavaraa pystyttiin muovaamaan neuvotteluilla. Liikkumavaraan vaikuttivat ensisijaisesti neuvottelut hoitoa tarvitsevan vanhemman kanssa, ja millä tavoin niissä oli mahdollista käsitellä asioita. Kaikkia asioita ei voitu käsitellä suoraan, ja neuvottelujen keskeisenä periaatteena oli hienovaraisuus. Epäsuorilla neuvotteluilla pyrittiin säilyttämään vanhemmalla riittävä riippumattomuuden tunne sekä etäisyys auttajan ja autettavan välillä. Vanhemman autonomian kunnioittaminen vaikutti myös siihen, ettei kunnallisen kotihoidon ja tyttären välille muodostunut suoraa neuvotteluyhteyttä. Tässä mielessä kotihoidon mukanaolo hoitojärjestelyssä ei aina lisännyt iäkästä vanhempaansa hoitavan liikkumavaraa. Kotihoidon ja omaisen väliselle vuorovaikutukselle ei tarjoutunut luontevaa tilaa. Liikkumavaran käsite sopi hyvin kuvaamaan hoitamisen kokemusta ja yksilöllä olevaa rajallista vapautta määrittää asemansa hoitojärjestelyssä. Keskeistä taustakirjallisuutta olivat Finch, Janet & Mason, Jennifer (1993) Negotiating Family Responsibilities; Qureshi, Hazel & Walker, Alan (1989) The Caring Relationship ja Gothóni, Raili (1991) Omaiset – loppuunpalaneita ihmisiä vai käyttämätön voimavara.
  • Mascher, Matleena (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomen väestöennusteen mukaan työikäisen väestön määrä on vähentynyt ja huollettavien määrä työikäisiä kohden kasvanut. Väestönrakenteen muutoksen ohella hoiva-ala käy läpi ikärakenteellista muutosta, jonka lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon taloudelliset tehostamistavoitteet uudistavat alaa. Muutokset ovat nostaneet pinnalle huolen siitä, kuinka vanhusten hoiva tulevaisuudessa järjestetään. Ratkaisuna on nähty esimerkiksi siirtolaisten rekrytoiminen alalle. Tutkielman teoreettinen näkökulma liittyy resursseihin. Resurssin käsite on väline, jonka avulla tutkielmassa eritellään siirtolaisten työllistymiseen ja työyhteisön jäsenyyteen vaikuttavia tietoja, taitoja, verkostoja ja ominaisuuksia. Resurssit jaetaan tutkielmassa taloudellisiin ja materiaalisiin, sosiaalisiin sekä kulttuurisiin ja inhimillisiin resursseihin. Tutkielmassa selvitetään siirtolaistaustaisten työntekijöiden työmarkkinoilla ja työssä kohtaamia haasteita sekä haasteiden kytkeytymistä resursseihin. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti, miten siirtolaiset kokevat ja tulkitsevat kielitaitoon liittyviä haasteita. Lisäksi tutkielma kysyy, millaisena resurssina suomen kielen taito näyttäytyy siirtolaisten kohdatessa työelämän haasteita, kuten eriarvoisuutta. Haasteiden ja resurssien tarkastelun kautta tutkielma hahmottaa, millaisena työnä vanhustenhoivatyö siirtolaisille näyttäytyy ja tekee näkyväksi prosesseja, jotka tuottavat eriarvoisuutta, ehdollistavat pääsyä työmarkkinoille ja työyhteisön jäseneksi sekä ylläpitävät eroja myös siirtolaistaustaisten työntekijöiden välillä. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin kaupungin kotihoidon siirtolaistaustaisten hoitajien teemahaastatteluista, joita on yhteensä 16 kappaletta. Aineisto on kerätty vuonna 2012 ja se on osa Suomen Akatemian rahoittamaa ”Maahanmuuttajataustaisten hoitajien ammatilliset subjektiviteetit: Monipaikkainen analyysi glokalisoituvasta vanhustenhoidosta” tutkimushanketta. Tutkielmassa haastatteluja analysoidaan teema-analyysin ja paikoitellen odotusanalyysin menetelmin, joilla pyritään havaitsemaan sekä siirtolaisten haastattelijalle kertomia kokemuksia että niitä oletuksia, odotuksia ja tuntemuksia, joita tuodaan esiin erilaisten ilmaisujen keinoin. Tutkielman mukaan suomalaisilla työmarkkinoilla ja kotihoidossa arvostettuja ovat sellaiset resurssit, joilla siirtolainen pystyy häivyttämään erilaisuuttaan suhteessa valtaväestöön kuuluviin työntekijöihin. Tutkielma nostaa merkittävimpänä resurssina esiin suomen kielen taidon, sillä se mahdollistaa myös muiden arvostettujen resurssien hyödyntämisen ja kerryttämisen. Myös työntekijöiden oman aktiivisuuden merkitys korostuu työelämässä usein resurssien puutteen kautta. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että työelämän rakenteet tuottavat eriarvoisuutta ja ehdollisuutta sekä työmarkkinoilla että työyhteisöissä vaatimalla työntekijöiltä määrättyjä resursseja, joita kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä paljon. Resursseja ei myöskään arvosteta työelämässä tasavertaisesti, jonka lisäksi niiden arvostus ja määrä vaihtelee olosuhteiden mukaan. Tutkielma osoittaa myös, ettei siirtolaisten pääsy hoiva-alalle näyttäydy heille itselleen yhtä itsestään selvänä kuin mitä esimerkiksi media ja poliittinen keskustelu antavat ymmärtää. Puheet siirtolaistyöntekijöiden poliittisesta ohjaamisesta hoiva-alalle uhkaavat häivyttää näkyvistä siirtolaisten hoivatyössä kohtaamia haasteita ja sitä vaivaa, jonka useat heistä ovat nähneet alalle päästäkseen. Tutkielma tunnistaa työmarkkinoilla käynnissä olevan jonkinasteisen eriytymisen siirtolaisten ja valtaväestön töihin, mutta korostaa siirtolaisten kohtaavan haasteita ja esteitä myös siirtolaisten töiksi leimatuissa töissä.
  • Toivola, Laura-Elina (Helsingfors universitet, 2014)
    Malnutrition is common among old people, particularly in the institutionalized elderly. Good nutritional status and ability to function could be maintaided by nutrition treatment that meets the requirements of the elderly. Nursing staff has an important role in nutrition treatment, but studies suggest that nutritional skills of nurses are not adequate, even though attitudes to nutrition treatment are often positive. The aim of the study was to examine the factors that may determine nurses’ nutrition treatment in Finnish elderly care and clear up what kind of attitudes and knowlegde may affect the nutrition treatment. 14 practical nurses (or equivalent) were inteviewed individually in an elderly service centre. Material was analyzed with content analysis. Four main themes were made up of the analysis. The themes were 1) formation of nutritional skills and skills assessment, 2) nutritional knwledge and attitudes, 3) environment of nutrition treatment and 4) nutrition treatment in practice. The nutritional skills of the nurses were of very varied backgrounds. Education, nutritional training in the service centre, nutritional atmosphere in the centre, working experience and personal life were highlighted varyingly. The nurses had wide knowledge of nutrition and its significance, but the views were not equal. Nutrition treatment was considered important and the nurses thought it was their responsibility, but alongside good nutritional status there were other rival values. Aged residents were the basis for the nutrition treatment. In addition, food services in the centre, multiprofessional co-operation and working atmosphere among the nurses were parts of the environment of the nutrition treatment. On one hand, food service practices eased the work of the nurses but on the other hand they decreased the feeling of the possibility to affect the work. Prerequisites for getting support in work were good but the roles among the professionals were partly unclear. Attitudes were varying among the nurses and bad working atmosphere might complicate the nutrition treatment. The nurses had a variety of methods to assess and maintain the nutritional status of the residents but there were lots of individual differences in the practices. In addition, for example lack of appetite and memory disorders were considered challenging when it came to nutrition treatment, and nurses’ problem-solving skills were not adequate in all of these cases. The results point out that nurses’ nutritional knowledge and skills don’t necessarily guarantee successful nutrition treatment. There is also a group of values and attitudes that may determine nutrition treatment. Besides it is important to be aware of where the knowledge, skills and attitudes come from and improve them through channels that are common to all nurses. Context of the treatment should be considered aswell. Without clear and logical practices, good working atmosphere and sufficient support in work it is difficult to utilize the potential that nurses have. More research is needed to develop nutrition treatment that meets the requirements of the elderly even better.