Browsing by Subject "vankila"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Lahtela, Leila (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee rangaistusajansuunnitelmaa, joka on laadittava Suomen lain mukaan vankiloissa tuomiotaan suorittaville. Tutkimustehtävänä on selvittää, miten suunnitelma tukee ja vahvistaa vankia kuntoutumisessa tuomion aikana, valmistaa vapautumisen jälkeiseen aikaan. Tarkastelun kohteena on myös kuntoutuksen vaikutus vanki-identiteettiin. Tutkimus esittelee haastattelemalla kerätyn aineiston avulla vankien omakohtaisia näkemyksiä rangaistusajansuunnitelman antamasta tuesta muutoksessa tai sen alkuun pääsemisessä. Tutkimuksen aineisto koostuu teemahaastatteluaineistosta. Tutkimukseen on haastateltu seitsemää Keravan vankilassa tuomiotaan suorittavaa vankia ja neljää entistä vankia, jotka ovat Kris ry:n toiminnassa mukana. Otos on monipuolinen, vaikkakin pieni, suhteutettuna vankeihin Suomessa. Haastattelut on tehty joulukuussa 2014 ja tammi- ja toukokuussa 2015. Aineisto on käsitelty laadullisen sisältöanalyysin avulla. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että rangaistusajansuunnitelmasta on hyötyä vankilatuomiota suorittavalle. Parhaimman tuloksen siitä saa, kun se laaditaan yhteistyössä vangin kanssa. Tutkimuksessa nousee esiin vankilan tarjoaman hengellisyyden merkitys kuntoutuksessa ja vanki-identiteetin murtumisessa. Vankien parissa päihdeongelmat ovat suurin este kuntoutuksen alkuun pääsyssä. Tutkimuksen tuloksen mukaan rangaistusajansuunnitelman rooli kuntoutuksessa on tärkeä, silloin kun sitä hyödynnetään yhteistyössä vankilahenkilökunnan kanssa. Tutkimus osoittaa, että tärkein tekijä kuntoutuksessa on kuitenkin vangin oma tahtotila, joka voi johtaa myös spontaaniin kuntoutumiseen. Motivaation muutokseen ja muutoksen aloittamisen ajankohdan päättää aina vanki itse.
  • Muttilainen, Lasse (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tarkastelen tässä maisterintutkielmassa Englannissa vuosien 1840–1870 välillä julkaistuja arkkiveisuja, ja sitä kuinka rikollisuus, poliisi ja ankarat rikosrangaistukset on esitetty niiden sanoituksissa. Arkkiveisu on sanoitukseltaan kerronnallinen ja riimittelevä laulu, joita tarkasteluajanjaksolla julkaistiin etenkin Lontoon alueella. Kyse on kulttuurihistoriallisesta tutkimuksesta. 1840–1870-luvuilla rikollisuus oli kasvavassa määrin ongelma etenkin englantilaisissa kaupungeissa. Syynä rikollisuuden kasvuun olivat muun muassa kaupungeissa tapahtunut nopea väestönkasvu, sekä sen seurauksena lisääntynyt työttömyys. Samaan aikaan Ison-Britannian poliisivoimat läpikävivät uudistusprosessia, jonka tavoitteena oli poliisivoimien tehokkaampi organisointi. Toiminnan seurauksena poliisien määrää lisättiin, mikä tarjosi uusia työllistymismahdollisuuksia. Rikosnimikkeiden rangaistuskäytäntöjen uudistus taas lisäsi etenkin vankeusrangaistukseen tuomittujen määrää. Kuolemaantuomittujen määrä laski, mutta tämän seurauksena heitä koskevat teloitukset aiheuttivat kiinnostusta viktoriaanisen ajan toimintaympäristössä. Kaikki tavallisesta poikkeava toiminta kiinnosti myös arkkiveisuja laatineita sanoittajia ja kustantajia. Arkkiveisut kuvasivat niin vähäisiin kuin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden toimintaa. Poliisi ja vakavat rikosrangaistukset pääsivät myös edustetuksi arkkiveisujen sanoituksiin. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat. Miten arkkiveisut kuvasivat julkaisuaikansa rikollisuuta sekä rikollisia? Toisekseen, miten poliisi on esiintynyt arkkiveisujen sanoituksissa? Kolmanneksi, kuinka arkkiveisut ovat kuvanneet vankeusajan tapahtumia? Viimeisenä, miten kuolemaantuomittuja on kuvattu arkkiveisujen sanoituksissa? Tutkielman alkuperäislähteinä ovat toimineet neljätoista erilaista arkkiveisua, jotka ovat julkaistu 1840–1870-välisenä aikana. Arkkiveisujen julkaisupaikkoina ovat toimineet etenkin Lontoo, Preston sekä Manchester. Tutkimuskirjallisuutena on ollut esimerkiksi arkkiveisujen historiaa käsitteleviä teoksia. Myös muuta viktoriaanisen ajan elämään keskittynyttä tutkimuskirjallisuutta on hyödynnetty tutkielman teossa. Tutkielman tulokset ovat jossain määrin yllättäviä. Rikollisia ei ole aina kuvattu negatiivisesti, ja vastavuoroisesti poliisi ei aina esiinny sanoituksissa positiivisessa valossa käsiteltävänä olleissa arkkiveisuissa. Vangin elämä ei myöskään ollut helppoa kuvauksista päätellen.
  • Keskitalo, Helena (Helsingfors universitet, 1998)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vankilassa käsityötä opiskelevien, harrastavien ja vankityönä käsityötä tekevien vankien tähän elämän tilanteeseen liittyviä käsityötoimintaan osallistumisen kokemuksia ja heidän käsityölle antamia merkityksiä. Tutkimukselle asetettiin kolme tehtävää. Tutkimuksen ensimmäisenä tehtävänä oli kartoittaa mitä käsityötoimintaa Hämeen lääninvankilassa järjestetään. Toisena tehtävänä oli selvittää millaisia kokemuksia Hämeen lääninvankilan tutkinta- ja vankeusvangeilla on käsityötoimintaan osallistumisesta vankilassa oloaikana. Kolmantena tehtävänä oli selvittää millaiseksi vanki kokee käsityön merkityksen itselleen vankilassa oloaikana. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kahdeksaa Hämeen lääninvankilan vankia 13-14.10.1997. Neljä heistä oli tutkintavankia ja neljä vankeusvankia. Kaikki haastateltavat olivat miehiä. Haastatteluja varten haettiin tutkimuslupa Oikeusministeriön Vankeinhoito-osastolta. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Haastatteluaineiston analyysimenetelmänä käytettiin Grounded Theory -menetelmää. Tutkimus osoitti, että Hämeen lääninvankilassa järjestetään käsityötoimintaa tutkinta- ja vankeusvangeille vankityönä, harrastuksiin, ammatilliseen koulutukseen ja kurssitoimintaan liittyen. Vankien haastattelujen mukaan käsityön tekemisessä ovat mielekkäitä asiat, jotka liittyvät tekemiseen, oppimiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ei mielekkäinä asioina käsityön tekemisessä pidettiin motivaatioon, oppimiseen ja aikaan sisältyviä asioita. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että tutkinta- ja vankeusvankien käsityön merkitykset kohdistuvat tekemiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, vaihteluun, mielialaan vaikuttaviin asioihin, oppimiseen,osaamiseen, ajan käyttöön, taloudeliseen hyötyyn ja fyysisen ympäristönmuutoksiin. Tutkielmassa esitellään vankien kokemuksia ja mielipiteitä käsityötoimintaan osallistumisesta vankilassaoloaikana. Näitä kokemuksia voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun suunnitellaan ja kehitetään vangeille järjestettävää käsityötoimintaa.
  • Kohvakka, Sanna (2020)
    My research questions are as follows: What has been done in prisons in Great Britain in order to promote equality and good race relations? What meanings do inequality and equality present to the multicultural prisoners? I conducted a systematic review. Final data included 20 studies. The research material was then organized and categorized utilizing content analysis. I gathered proceedings in use from the studies and searched meanings by application of four stage process of deconstruction and reconstruction (a form of critical reflection) by Jan Fook (2012). The aim of which is to change dominant power relations and formulate new discourses and structures, which also take different views into account. Procedures were viewed through Göran Therborn´s (2014) four mechanisms (1-4). Differences were levelled (approximation (1)) in prisons by information gathering by recognition of situations, where actions were required. Inclusion (2) was not so much mentioned in research reports, whereas tackling obstacles to participation was presented frequently. This was displayed as various attempts to root racism from prisons. As of examples of de-hierarchization (3), different subtle attempts were exposed to involve prisoners into working groups and work development, which can be interpreted as seeds of alteration of expertise. Also, minority recruitment was used to dismantle hierarchies. Redistribution (4) was most visible amongst religious communities. Issues that were meaningful to prisoners were examined via concept of actor. Actor is strongly bound with environment and structures in question. As an actor a person upholds and modifies structures, which then reciprocally reflect on his/her possibilities as an actor. In prison the interaction between prisoners and staff, safety and the demand for fair treatment and procedural justice rose into centre. In research reports actions that were taken in England and Wales as response to problems encountered there were highlighted. Procedures to promote equality are many, but studies also reported sizeable challenges when implementing these practises into prison´s daily life. From the point of view of multicultural work, it is essential to recognize diversity, which in practise means companionship and client orientation. In order to succeed, it is imperative to consider what is the role of social assistance and social work in a prison and in a system of criminal justice in general.
  • Mäki, Kirsi (2001)
    Tutkielmassa tarkastellaan sotavuosien 1939-1944 poliittista naisvankeutta. Tarkastelun keskiössä ovat 237 suomalaisnaista, jotka päätyivät sotien aikana poliittiseen vankeuteen Hämeenlinnan keskusja lääninvankilaan (HKLV). Poliittisista syistä vankeuteen päätyneet naiset ovat tähän asti jääneet vähän tunnetuksi ja tutkituksi luvuksi suomalaisnaisten sotakohtaloita. Tutkielman tehtävänä on paikata tämä aukkoja samalla täydentää kokonaiskuvaa suomalaisnaisten moninaisista sotakohtaloista. Tutkielmassa selvitetään keitä nämä naiset olivat, mistä syistä he päätyivät poliittiseen vankeuteen ja millainen oli ollut heidän vankeutta edeltänyt elämäntilanteensa. Yksittäisten naisten sotakohtaloista hahmotetaan sotavuosien poliittista naisvankeutta valottavia 'henkilökuvia' ja 'ryhmäkuvia'. Samoin tarkastelun kohteena on sotien ajan politisoitunut vankila-arki, poliittisten naisvankien toveripiirin punainen päiväjärjestys. Sotien ajan poliittiset vangitsemiset kuuluivat osaltaan äärivasemmistoon kohdistuneiden poliittisten vangitsemisten aikakauteen, joka syntyi kansalaissodan jälkiselvittelyjen perintönä ja päättyi välirauhansopimuksen solrriimisen myötä syyskuusssa 1944. Pääosa sotien ajan poliittista naisvangeista - eli valtiollista naisvangeista ja turvasäilövangeista - lukeutui aikaisempien vuosikymmenten tavoin kommunistiseen äärivasemniistoon. Tutkielmasta käy kuitenkin ilmi, että toisin kuin aikaisemmin on oletettu, jatkosodan ajan poliittisten naisvankien joukossa oli monia naisia, joiden maanpetokselliseksi katsottu toin-finta ei ollut kummunnut kommunistisesta vakaumuksesta, vaan pikemminkin rakkaudesta ja yleisinhimillisestä halusta auttaa hädässä olevaa lähimmäistä. Nämä kommunistiseen liikkeeseen kuulumattomat naiset olivat avustaneet maanpetokselliseen toimintaan ryhtyneitä sukulaisiaan ja tuttaviaan ja tulleet näin vedetyiksi mukaan toimintaan ja lopulta maanpetostuomion myötä poliittiseen vankeuteen HK-LV:aan. Toisin kuin kommunistit, jotka olivat poliittisia vankeja käsitteen tavanomaisessa, aattellisessa merkityksessä, lähimmäisenrakkauden nimissä toimineet naiset saivat poliittisen vangin statuksen lähinnä juridiikan kautta. Lähes okainen sotien ajan poliittinen naisvanki oli asunut kaupungissa ja toiminut työläisnaisille tyypillisissä ammatissa ennen vankeuttaan. Maaseudun naisia oli heidän joukossaan vain muutamia. HKLV:ssa oli toiminut aatteessaan vahvojen poliittisten naisvankien salainen toveripiiri jo kansalaissodan jälkiselvittelyistä lähtien. Tutkielmassa tarkastellaan toveripiirin toimintaa sotien aikana ja selvitetään mitkä olivat sen jäsenyyden ehdot. Poliittisten naisvankien arjessa sodan heikentämä ravintotilanne, huoli ja epävarmuus omasta sekä tovereiden ja läheisten kohtalosta viitoittivat toveripiirin toimintaa siinä, missä myös salaiset aatteelliset toiminnot. Tutkielmassa kiinnitetään huomiota myös aihepiiriin liittyvään tapahtumahistorialliseen viitekehykseen sekä poliittiseen vankeuteen liittyvään yleiseen problematiikkaan. Päälähteinä on käytetty HKLV:N vastaanottokirjojen lehdille kirjattuja perustietoja sotien ajan poliittisista naisvangeista, entisten poliittisten naisvankien muistitietoaineistoa sekä valtiollisen poliisin materiaalia.