Browsing by Subject "vapaa liikkuvuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Nevala, Merja (2008)
    Tutkielmassa tutkitaan EU-kansalaisuuden rajoja. Euroopan unionin suomista kansalaisoikeuksista oikeus vapaaseen liikkuvuuteen on tärkein, sillä vasta sen toteutuminen mahdollistaa muiden unionin kansalaisoikeuksien nauttimisen. Oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen on rajoitettu taloudellisin perustein. Sen lisäksi liikkuvuutta voidaan rajoittaa, jos yleinen turvallisuus on uhattuna. Tutkielmassa keskitytään ennen kaikkea vapaan liikkuvuuden ja turvallisuushuolien yhteentörmäyksen tarkasteluun. Tätä törmäystä tarkastellaan Italiassa säädetyn EU-kansalaisen karkotuksen mahdollistavan asetuksen valossa. Italiassa Romaniasta lähtöisin olevat romanit aiheuttivat pelkoja paikallisissa, minkä vuoksi yleiseen turvallisuuteen vetoamista käytettiin. Karkotuksiin johtaneet tapahtumat ja niiden aiheuttamat reaktiot esitellään tutkielmassa kronologisen kertomuksen muodossa, joka on koottu lehtiartikkeleiden pohjalta. Tapahtumia analysoidaan tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivan Kööpenhaminan koulukunnan turvallistamisteorian avulla. Teoriassa turvallisuusuhat nähdään kielellisinä ilmiöinä, mikä tarkoittaa sitä, että turvallisuusuhaksi voidaan määritellä mikä tahansa ilmiö, ja kun nimeäminen tapahtuu voidaan tarttua poikkeuksellisiin keinoihin uhan torjumiseksi. Yksi tällainen keino on muulloin voimassaolevien oikeuksien rajoittaminen. Tutkimuksen taustaoletuksena on romanien nimeäminen turvallisuusuhkaksi, jolloin heidän oikeuksiensa rajoittaminen on mahdollista. Tutkielmassa pohditaan sitä, mitä kansalaisuus on, ja miltä EU-kansalaisuus näyttää. Samoin tarkastellaan turvallisuuden ja toiseuden suhteita sekä romanien asemaa Euroopassa huono-osaisina, Euroopan sisäisinä toisina. Tutkielmassa valotetaan romanien ja romanipolitiikan historiaa ja tarkastellaankin sitä, minkälainen osuus romanien toiseudella oli karkotuksiin. Tutkielmassa pohditaan myös asetuksen merkitystä EU-kansalaisuudelle ja sen uskottavuudelle sekä sitä, miten romanien EU-kansalaisuusoikeudet toteutuvat unionissa. Tutkielmasta käy ilmi, kuinka turvallisuuteen vetoaminen voi myös antaa mahdollisuuden tarkoitushakuiselle politiikalle, ja kuinka haavoittuvat ryhmät kuten romanit helposti päätyvät tällaisen politiikan kohteiksi. Italiassa karkotusten voidaan nähdä suunnitellun nimenomaan romaneista eroon pääsemiseksi. Romanit ovat Italiassa – niin kuin monissa muissakin maissa – kasvottomia muukalaisia tai jopa vihollisia. Italian karkotukset voidaan nähdä esimerkkinä uudenlaisesta keinosta, jolla vapaata liikkuvuutta voidaan rajoittaa, ja johon myös muut EU-maat voivat nyt tarttua Italian esimerkkiin vedoten. Turvallisuuteen vetoaminen kyseenalaistaa vakavasti EU-kansalaisuuden merkityksen.
  • Klemola, A (Kela, 2001)
    Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 46
    Sosiaaliturvasopimus Suomen ja Viron välillä tuli voimaan 1.10.1997. Sopimuksella pyritään turvaamaan maiden välillä liikkuvien henkilöiden oikeus sopimuksen piiriin kuuluvaan sosiaaliturvaan myös toisessa maassa oleskeltaessa tai asuttaessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sopimuksen sisältöä ja merkitystä sopimusmaille ja niiden välillä liikkuville ihmisille. Käytännössä sopimusta sovelletaan eniten annettaessa toisessa sopimusvaltiossa tilapäisesti oleskelevalle sairaanhoitoa. Suomen ja Viron välinen sopimus ja Euroopan yhteisön sosiaaliturva-asetus 1408/71 ovat sisällöltään hyvin samankaltaisia. Sopimuksesta neuvoteltaessa ja sitä sovellettaessa on osaltaan valmistauduttu Viron jäsenyyteen Euroopan unionissa. Jäsenyyden toteutuminen merkitsee Suomen ja Viron kahdenvälisen sopimuksen toissijaisuutta suhteessa asetukseen 1408/71. Viron jäsenyys merkitsee myös työvoiman vapaata liikkuvuutta Suomen ja Viron välillä.
  • Gangnuss, Danila (2005)
    The European Union has created a massive market for goods, services, capital and labour. In principle, goods and services as well as factors of production can move freely across the national borders within the European Union. Migration of the factors of production is driven by the country-specific differences in marginal productivity. As a result of this, migration ensures the most efficient use of the factors of production and therefore promotes the general welfare. However, international mobility of the factors of production might threaten national welfare of the countries that participate in economic integration. For some of the countries, this raises concerns about loosing factors of production in favor of the other member-states of the European Union. The purpose of this thesis is to analyze how mobility of skilled labour affects income taxation decisions in the countries that face economic integration. The thesis identifies optimal patterns of taxes and of public expenditures in the countries that face international agglomeration of industry. It poses the question of whether there exists an optimal size of the public sector in the presence of economic integration. Starting with the core-periphery models of Krugman (1991a), Fujita et al. (1999) and Forslid (1999), the thesis considers a new economic geography model of tax competition (Andersson and Forslid 2001), where two initially identical countries compete for internationally mobile skilled workers. The model contains two types of equilibria. In the dispersed equilibrium, manufactured production and skilled workers are located in both countries. In the agglomerated equilibrium, manufactured production and skilled workers are concentrated in one of the countries. For both types of equilibrium we construct taxes, which are optimal for the purpose of preserving current distribution of manufactured production and of skilled workers. We show that it is always optimal to tax the income of skilled workers at some positive rate. In the dispersed equilibrium, taxes on the income of skilled workers cannot be increased above some critical level without producing agglomeration of industry. However, in the agglomerated equilibrium, economic integration decreases sensitivity of skilled workers with respect to fiscal incentives. As a result of this, the scope for income taxation of skilled workers in the agglomerated equilibrium does not monotonically decline with trade costs. We also show that taxes on the income of unskilled workers determine the size of the public sector in the dispersed equilibrium but not in the agglomerated equilibrium. It is interesting that in the country, which contains agglomeration of industry, taxes on the income of unskilled workers can be decreased without reducing the size of the public sector.
  • Tunturi, Tomi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Urheiluagentti on keskeinen osa toimivia urheilun pelaajamarkkinoita. Urheiluagentti on joukkueurheilussa toimiva pelaajan taloudellinen neuvonantaja. Urheiluagentin keskeisenä tehtävänä on edustaa ja avustaa pelaajaa häntä koskevissa sopimusneuvot-teluissa. Tässä toiminnassa on oikeudelliselta luonteeltaan kysymys yksityisestä työnvälityksestä, josta on ylikansallista ja kansal-lista sääntelyä. Ylikansallisella tasolla toimintaa säännellään kansainvälisen työjärjestön antamassa yleissopimuksessa yksityisistä työnvälitystoimistoista. Kyseinen yleissopimus on saatettu kansallisesti voimaan lailla julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta. Kummankin soveltumisala on tarkoituksenmukaisesti jätetty laajaksi, jotta kaikenlainen yksityinen työnvälitys tulisi niiden sovel-tumisalaan. Kansallisessa lainsäädännössä yksityinen työnvälitystoiminta on vapautettu erillisistä toimilupa- ja ilmoitusvelvol-lisuuksista. Yksityistä työnvälitystä voi vapaasti harjoittaa niin yksityishenkilö, yksityinen yhdistys kuin yhtiö. Urheilun itsesääntelyssä on perinteisesti kuitenkin säännelty urheiluagenttien toimintaa. Yleisesti urheilujärjestöjen antamissa ur-heiluagenttitoimintaa koskevissa määräyksissä asetetaan toimilupa ammatin harjoittamisen edellytykseksi kyseisessä urheilulajis-sa. Tältä osin urheilun itsesääntely siten suuntautuu elinkeinovapauden ydinalueelle ja asettaa rajoituksia yksityisen oikeudelle vapaasti harjoittaa valitsemaansa elinkeinoa – urheiluagentin ammattia. Urheilun itsesääntely pohjautuu yhdistymisautonomiaan perustavaan yhdistysautonomiaan. Tältä osin kysymys on perusoikeuksien kollisiotilanteesta. Urheiluagentti ei ole urheilun pyra-midimaisessa organisaatiorakenteessa, vaan on sen ulkopuolella taloudellista toimintaa harjoittava henkilö. Kysymys on siten yhdistymisautonomian raja-alueelle menevästä toiminnan sääntelystä, ja toisaalta elinkeinovapauden ydinaluetta koskettavasta toimilupavelvoitteen asettamisesta. Urheilun itsesääntelyssä urheiluagenttien toiminnasta annetut määräykset ovat täten kyseenalaistettavissa oikeusperustaltaan. Keskeinen yksityistä työnvälitystä koskeva laintasoinen rajoitus on työnvälityksen maksukielto. Työnvälityksen tulee olla hen-kilöasiakkaalle ilmaista. Jos urheiluagentin katsoo suorittavan lain tarkoittamaa yksityistä työnvälitystä, ei urheiluagentti voisi ottaa palkkio tehtävästään päämieheltään eli urheilijalta. Tällöin urheiluagentin tulisi kyetä neuvottelemaan palkkionsa urheiluseuran kanssa samalla kun hän neuvottelee työsopimuksesta päämiehelleen. Käytännön vaikutukset urheilutoiminnalle olisivat mer-kitykselliset, mutta urheilun sisältä ei voida poiketa pakottavasta lainsäädännöstä. Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus tarjoaa ratkaisun tälle ongelmalle, mahdollistamalla urheiluelämän tarpeita palvelevan poikkeuksen tekemisen. Tämän tulisi tapah-tua lainsäätäjän toimesta. Urheiluagenttitoiminnan sääntely urheilun sisältä tarvitsee kuitenkin tällaista institutionaalista tukea osakseen. Haasteita urheilun sisäiselle urheiluagenttien toiminnan sääntelylle aiheutuu myös sisämarkkinaoikeuden ja kilpailuoikeuden suun-nalta. Näihin ei ole saatu tyydyttävää vastausta vielä, huolimatta Piau-tuomion suotuisasta lopputuloksesta urheiluelämälle. Mer-kittäviä ongelmia liittyy vielä sääntelyyn palveluiden vapaan liikkuvuuden ja kilpailuoikeuden kannalta. Euroopassa käyty keskustelu urheiluagenttien toiminnasta ja sen sääntelystä tukee sitä, että laintasoisia ratkaisuja tarvitaan. Urheilun sisäinen säänte-ly ei ole riittävää. Ratkaisun olisi tultava toisaalta, joko Euroopan unionilta tai kansalliselta lainsäätäjältä.