Browsing by Subject "vapaa-aika"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 33
  • Kuokkanen, Anna (2006)
    Tutkimus tarkastelee kaupunkimatkailua ja nähtävyyksien katselua. Keskeinen tutkimuskysymys on se, miksi monet matkailijat kokevat nähtävyyksien katselun jonkinlaiseksi velvollisuudeksi sekä se, miksi nähtävyyksien katseluun suhtaudutaan normatiivisesti. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella empiirisen aineiston avulla Tom Selänniemen ajatusta, jonka mukaan kaupunkimatkailussa voi nähdä viitteitä protestanttisen etiikan korostamasta työmoraalista, joka saa ihmisen vapaa-ajallaankin tuntemaan huonoa omatuntoa laiskottelusta. Analyysin kohteena on se, miten kaupunkimatkailijat puhuvat nähtävyyksien katselusta, minkälaisia merkityksiä ja tulkintoja he sille antavat ja miten he perustelevat sitä. Tutkimuksen pääaineistona ovat teemahaastattelut. Haastateltavina oli 18 Prahassa käynyttä kaupunkimatkailijaa. Haastatteluaineistoa analysoidaan temaattisesti ja analyysi perustuu diskurssianalyyttiseen näkemykseen, jonka mukaan ihmisten puhe rakentaa todellisuutta samalla kun se kuvaa todellisuutta haastateltavan subjektiivisesta näkökulmasta. Pääaineiston analyysia täydennetään Prahassa tehdyllä osallistuvalla havainnoinnilla sekä analysoimalla muutamia matkaopaskirjoja. Keskeiset tulokset liittyvät toisaalta matkailijan velvollisuuksien rakentumisen tarkasteluun ja toisaalta tämän kulttuurisen rakenteen taustalla vaikuttavien yhteiskunnallisten arvojen ja normien paikantamiseen. Ensinnäkin analyysi osoitti, että matkailijat ja matkaopaskirjojen tekijät käyttävät nähtävyyksistä puhuessaan varsin normittavaa diskurssia. Tässä diskurssissa nähtävyyksien katselu ja kohdekaupungin kulttuuriin perehtyminen nähdään oikeana ja hyväksyttävänä tapana viettää aikaa kaupunkimatkalla. Monien matkailijoiden kertomuksissa niin sanottujen ”pakollisten nähtävyyksien” näkeminen ja valokuvaaminen saa jopa suorittamisen piirteitä. Rantaloma puolestaan määrittyy matkailijoiden puheessa eräänlaiseksi kaupunkiloman vastakohdaksi, jolla on täysin sallittua levätä ja rentoutua rannalla maaten. Nähtävyyksien katselun velvoittavuutta korostava normi tulee erityisen selvästi esiin niissä haastatteluissa, joissa matkailijat vähättelevät nähtävyyksien katselua tai kertovat kokonaan kieltäytyvänsä niiden katselusta. Lisäksi lähes kaikki matkailijat suhtautuvat nähtävyyksien katseluun varsin reflektiivisesti ja huvittuneesti, ja ironisoivat niiden katseluun liittyvää velvollisuudentuntoaan. Ajatus protestanttiseen työetiikkaan liittyvän velvollisuudentunnon vaikutuksesta nähtävyyksien katseluun sai vahvistusta kaikista osa-aineistoista. Matkailijan velvollisuuksien taustalla voi nähdä vaikutteita myös kolmesta muusta kulttuurisesta rakenteesta. Ensinnäkin lomalla tehtäviä sivistävä ja kehittäviä aktiviteettejä voi selittää osaltaan Suomessakin vahvana vaikuttaneilla rationaalisen vapaa-ajan vieton ihanteilla sekä eurooppalaiseen kulttuuriperinteeseen liittyvällä valistusajattelusta kumpuavalla sivistyksen ihanteella. Toiseksi vapaa-ajan hyödyllisen käytön takana voi nähdä työelämän paineet ja individualistisen jatkuvan identiteetin rakentamisen ihanteen. Kolmanneksi tietynlainen matkailun tapa voi toimia erottautumisen välineenä, sillä useiden matkailijoiden mielestä kaupunkimatkailu sekä nähtävyyksiin ja matkakohteen kulttuuriin tutustuminen on tyylikkäämpi tapa viettää lomaa kuin esimerkiksi Kanariansaarten kaltaisiin rantakohteisiin matkustaminen.
  • Tiilikainen, Sanna (Helsingfors universitet, 2013)
    This study describes how the families studied use and domesticate digital entertainment technologies and services at home as a part of their practices. Data were collected using fieldwork and analyzed using grounded theory. A total of eight families with children were visited, for one weekday afternoon each. During the visits, each family member was interviewed and their use of entertainment was observed and photographed. Family members also completed some assignments. Motivations for use and relevant technological development factors found were classified into key categories, and relationships between these were recognized to form theory on family digital entertainment use at home. The theory is presented as a flowchart and a narrative. The results are integrated with sociological theories and research on domestication and practices. The results of this theoretical integration are presented as a second flowchart model and a narrative. The findings are also compared with user acceptance models from other disciplines. The research question of this study is: 'How do families with children use digital entertainment at home?' The main results are that families with children use digital entertainment at home in a socially conditioned way and as a part of their everyday practices. Family members have to take others living in the same household into account when making choices. Recent developmental advances in entertainment technology (ease of use and personalization) enable new ways of using entertainment at home, encouraging the social and practical aspects of digital entertainment. Uses, places and meanings of entertainment at home are evolving. Digital entertainment technologies are becoming a part of a technology mediated lifestyle. New and traditional forms of entertainment are used side by side at home and in many creative ways. The studied families are spending quality time together in two ways: in 'Traditional quality time' everybody focuses on the same entertainment and in 'Personalized quality time' everybody is using their entertainment device of choice in a shared space while commenting on the content. Entertainment that fits into the practices of a family is called 'part of our life' and its use is actively encouraged. Forms of entertainment that do not fit the practices of a family are rejected.
  • Mäntyranta, Noora (Helsingfors universitet, 2012)
    This thesis is about the construction of the countryside among recreational walkers of Sheffield, North England. The identity of the countryside is not fixed, but in a constant state of flux and differentiated along social lines. Recreational walkers, a peoples movement of outdoor enthusiasts, have participated in the process of its definition since late 19th century. Historically, walking has been restricted by the 18th and 19th century Enclosure Acts, which closed open fields and common land in England. The passing of the Countryside and Rights of Way Act in 2000 brought significant improvements in the right of public access; however, through their walking, the walkers continue to negotiate the identities of the land and England itself. This thesis focuses on the recreational walkers of Sheffield, a North English city known for its industrial history and leading role in the struggle for the right of public access during the 20th century. The data which it builds on consists of structured interviews as well as additional notes taken during a ten-week period in summer 2008. The informants are members of two local groups of the Ramblers, Britains largest walkers rights organization. The interviews deal with the walkers’ experiences of leisure, travel habitation in and beyond Sheffield. The additional notes, taken during participant observation out in the countryside, elucidate the walkers’ interactions with the landscape and each other. This thesis argues that recreational walking is a form of environmental engagement mediated not only by the challenges of the past, but, even more importantly, by contemporary social and environmental experiences. The Sheffield walkers use wilful movement to assert particular visions of the landscape and to effect social change. Open-ended and socially inclusive, these visions set them apart from traditionalist narratives of the countryside, which have historically been used by the landowning class and others to assert different social and legal goals. The laws, norms and customs of movement are at the heart of how the society works. Rejecting both cultural and material determinism, this thesis maintains that processes of place construction cannot be reduced to either human activity or material contexts. The relationship between the two is essentially interactive and subject to historical change. The unique quality of the Sheffield walkers’ senses of place, owing to culture and nature alike, demonstrates the inherent plurality of place identities.
  • Karhu, Pilvi (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of this study is to observe the effect of Covid-19 epidemic to the everyday life and the work-life balance among young adults. Work is a significant part of a person’s every-day life. Individualisation of working hours stands out in the current work life. Therefore, the need for finding the work-life balance increases. Work-life balance is seen to be a main factor, whereby the employee is able to stabilize the demands becoming from work and leisure. The exceptional global circumstances with Covid-19 epidemic have suddenly affected people’s everyday life and ways of working during the year 2020. Majority of Finnish employees were forced to move to remote work due to the Covid-19 epidemic. The remote work makes it even more challenging to maintain the border between work and leisure time. In addition, people were required to adapt their everyday life due to the health threatening virus. This research applies qualitative methodology. The data were collected by using the theme interview method. Six young adults took part in the interview. All interviews were carried out during September and October in 2020. In addition to the interview the interviewees were asked to describe their normal day during Covid-19 epidemic with a timeline. The timeline was used to support the interviews according to the stimulated recall Interview method. The interview recordings were transcribed word for word and analysed using qualitative content analysis. Hermeneutic-phenomenological approach was also applied in this research. The significance of routines stood out in the everyday life during Covid-19 epidemic. Certain everyday routines were shattered due to the epidemic, while people were forced to adapt their ways of working and free time activities. Despite this, other daily routines were considered as a resource to manage in the crisis. Especially the continuing of work was seen as an important factor in the Covid-19 crisis. Work and leisure time activities were overlapping more flexibly during the Covid-19 epidemic. On the other hand, it was considered important to make a clear boundary between work and leisure time in the end of the day.
  • Ahlberg, Anssi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Nuoruus on henkisen ja fyysisen kehityksen kannalta hektistä aikaa. Ulkoiset paineet sekä persoonallisuuden ja ajattelun kehitys yhdessä ruumiillisten muutosten kanssa aiheuttavat hämmennystä ja epätietoisuutta. Siksi turvallinen, sosiaalisen kiinnittymisen mahdollistava kasvuympäristö toimivine vertaissuhteineen on tärkeä selkänoja, josta nuori saa tukea myllerrysten keskellä. Valitettavan monilla kasvuympäristö häiriintyy ja tuen sijaan nuori voi joutua kiusatuksi. Pitkään jatkuva kiusaaminen tukahduttaa sosiaalisen kasvuympäristön positiiviset elementit ja aiheuttaa vakavan kehityksellisen riskin, joka voi jättää jälkensä pitkälle aikuisuuteen. Koulukiusaaminen ei ole vain marginaalinen ilmiö. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan 5,5 prosenttia peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista kokee joutuvan viikoittaisen kiusaamisen kohteeksi. Vuoden 2018 oppilasmäärien perusteella osuus tarkoittaa lähes 6 600 oppilasta. Tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa lisätietoa koulukiusaamisen ja nuorten harrastusten yhteydestä. Tarkemmin tutkielmassa selvitetään kiusaamisen vaikutusta eri harrastusvalintoihin sekä kiusaamista suhteessa muihin harrastamiseen vaikuttavia tekijöihin. Tuloksista toivotaan olevan hyötyä lasten ja nuorten hyvinvointia, terveyttä ja palvelujen saantia kokonaisvaltaisesti edistävissä kehityshankkeissa ja niihin liittyvässä päätöksenteossa. Tämän tutkielman aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämää vuoden 2017 kouluterveyskyselyn 8. ja 9. luokkien oppilaiden Helsingin otosta (N=5125). Kiusattujen sijoittumista sukupuolittain eri harrastusryhmiin tarkasteltiin ristiintaulukoimalla. Kiusatuksi joutumisen lisäämää riskiä sijoittua eri harrastusryhmiin sekä suhdetta muihin harrastuksiin vaikuttaviin tekijöihin tarkasteltiin binäärisellä logistisella regressioanalyysilla. Tehdyt analyysit osoittivat kiusatuksi tulemisen vaikutusten harrastuksiin olevan sukupuolittuneita. Kiusatuilla pojilla viikoittaisen harrastuksen puuttuminen oli yleisempää kuin muilla pojilla. Kiusatuilla tytöillä viikoittainen harrastaminen sen sijaan oli yleisempää kuin muilla tytöillä. Kiusaamisen vaikutus harrastuksiin vaihteli harrastusryhmittäin. Kiusatuksi tulleilla oli muita isompi riski viikoittaiseen kuvataide- tai käsityöharrastukseen, seura- tai järjestötoimintaan osallistumiseen tai ilmaisutaidolliseen harrastukseen. Sen sijaan kiusatuksi joutuminen lisäsi riskiä jäädä viikoittaisen liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Kiusatuksi joutuminen vähensi kokonaisuudessa harrastamista melko vähän. Jatkotutkimuksen kannalta olisi tärkeää pohtia syitä sille, miksi kiusatuilla on muita suurempi riski jäädä juuri liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Aikaisemmasta tutkimuksesta huomattiin, että kiusaamisen vaikutukset jatkuvat pitkälle aikuisuuteen. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että kiusatulle on tarjolla riittävästi tukea ja että kiusaamisen uhrien jälkihoidon jatkuvuus on turvattu riittävän pitkäksi aikaa. Oppilaitosten opiskeluhuoltotyön ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteistyöllä on suuri rooli välitöntä apua tarjotessa sekä varmistettaessa, että tuki tarvittaessa jatkuu kiusatun oppivelvollisuuden päätyttyä perusopetuksen jälkeen.
  • Möller, Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä pro-gradu tutkielmassa tarkastelen äitiydessä ilmenevää suorittamiskulttuuria. Tavoitteena on tutkia miten äidit merkityksellistävät sekä omaehtoista, ei-tavoitteellista että suorituskeskeistä ansiotyön ulkopuolista oman ajan viettoa. Tutkielmani pääkysymys on millaisiin hyvään äitiyteen koskeviin normeihin sekä suorittamisen että ei-minkään tekemisen toiminnan merkitykset perustuvat. Tutkimusaineistoni koostuu kahdeksasta, keskiluokkaisessa heteroseksuaalisessa suhteessa olevien äitien teemahaastatteluista, joissa perheisiin kuuluu vähintään yksi alle kouluikäinen lapsi. Haastateltavat äidit rekrytoin helsinkiläisestä, äideille suunnatusta Facebook-ryhmästä. Haastatteluaineisto teemoiteltiin laadullisen sisällönanalyysin tavoin. Koska tavoitteena oli selvittää äitien merkityksienantojen kytköstä ei-minkään tekemisen sekä suorittamisen toimintaan, muodostuivat teemat äitien antamista arvonannoista sekä suhtautumistavoista liittyen sekä I) hyvään äitiyteen että II) suorittamisen ja III) ei-minkään tekemisen toimintoihin. Aineiston analyysissä hyödynnettiin sekä Michelle Foucault'n hallinnallisuuden sekä Sharon Haysin intensiivisen äitiyden teorioita. Tutkielman perusteella muodostuvat äitien itselleen vietetyn vapaa-ajan merkitykset normatiivisen äitiyden rakenteesta. Tutkielman perusteella muodostuu normatiivinen äitiys ensisijaisesti toiselle tekemisen arvosta. Äidit oikeuttivat itselleen vapaa-aikaa antamalla toiminnalle normatiiviseen äitiyteen sopivan arvon ja merkityksen. Hyödyllisyyden arvo ja merkitys oli sekä oman ajan vietossa että äitiydessä keskeisin.
  • Storbacka, Raisa (2002)
    Tutkimuksessa selvitetään lapsinäkökulmaa käyttäen neljäsluokkalaisten lasten vapaa-ajan viettoa ja harrastuksia. Tutkimuksen lähtökohtana oli uusimman yhteiskuntatieteellisen lapsuustutkimuksen käsite lapsesta osaavana, aktiivisena ja uutta luovana sosiaalisena toimijana. Lasten kirjoittamista aineista on etsitty vastauksia kysymykseen: miten lapset määrittelevät vapaa-aikansa ja harrastuksensa. Lisäksi tutkimuskysymystä tarkennettiin kahdella alakysymyksellä. Mitä lapset tekevät vapaa-aikanaan ja millaisia haaveita heillä on vapaa-ajastaan ja sen viettämisestä, jos he itse saisivat päättää asiat rahasta tai muista esteistä välittämättä? Millaisena lapset kokevat harrastuksensa tai niiden puuttumisen sekä muun koulun ulkopuolisen toiminnan? Tutkimusaineiston muodostivat neljäsluokkalaisten kirjoittamat aineet kahdesta aiheesta, ”Minun vapaa-aikani” sekä ”Haaveiden vapaa-aika”. Lisäksi oppilaat kirjoittivat omin sanoin, mitä he ymmärtävät sanoilla vapaa-aika ja harrastus. Oppilaat olivat kahdelta vantaalaiselta ala-asteelta, neljältä eri luokalta. Heitä oli yhteensä 103, joista oli tyttöjä 65 ja poikia 38. Kvalitatiivisen tutkimusaineiston analysoinnissa ja tulkinnassa on käytetty narratiivista eli tarinallista tutkimusotetta. Narratiivisuus on ymmärretty lähestymistavaksi, joka keskittyy kertomuksiin tiedon välittäjänä ja tarkastelee ihmistä aktiivisena toimijana. Kertomuksissa ei koskaan kuitenkaan voida kertoa kaikkia, se on vain katkelma. Neljäsluokkalaistet määrittelivät vapaa-ajan ajaksi, jolloin ei ole koulua ja kavereiden kanssa saa tehdä mitä haluaa. Harrastus on lasten mielestä sellaista säännöllistä ja vapaaehtoista tekemistä vapaa-aikana, josta pitää. Lapsilla oli paljon erilaisia vapaa-ajan viettotapoja, joista suosituimmat olivat sosiaalinen kanssakäyminen kavereiden kanssa, television katselu ja erilaiset liikunnalliset harrastukset. Tytöillä oli lisäksi omia suosikkejaan: lemmikkieläimet, lukeminen, musiikin kuuntelu, herkuttelu ja shoppailu. Myös erilaisia haaveita oli runsaasti, suosituimpana monet taloudellisiin toiveisiin liittyvät haaveet. Listan kärjessä olivat matkailu, lemmikkieläimet, huvipuistot ja raha, jonka avulla olisi mahdollista hankkia melkeinpä mitä vain. Kaiken kaikkiaan lasten vapaa-aika kului hyvin ja tekemistä tuntui olevan riittävästi. Keskeiset lähteet ovat lapsiin, lapsuuteen ja lapsuustukimukseen liittyvät Leena Alasen, Marjatta Bardyn ja Jens Qvortrupin teokset. Narratiivisen tutkimuksen lähdekirjallisuutena on käytetty mm. Vilma Hännisen, Hannu L. T. Heikkisen sekä Maria Nikolajevan teoksia. Lisäksi vapaa-aikaan ja harrastukseen liittyviä taustatietoja on haettu aikaisemmista ja uusimmista tutkimuksista.
  • Korppi, Kaija (Helsingin yliopisto, 2000)
    Verkkari 2000 (4)
  • Timonen, Päivi (Kuluttajatutkimuskeskus, 2005)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 86
  • Nykänen, Irina (Helsingfors universitet, 2014)
    It is possible to participate in leisure activities and handicrafts with different levels of commitment and devotion. Dimensions of handicraft activities can also vary along with hobbyists. The aim of this research was to get an overall picture of the dimensions that are typical for Finnish handicraft leisure and what separates hobbyists from each other. The research was descriptive and explorative. Leisure handicrafts were approached through five problems: 1. To what extent different handicrafts are made as leisure? 2. To what extent craft hobbyists seek for inspiration, information or instructions from different sources? 3. To what extent different dimensions of serious leisure occur in handicraft activities? 4. To what extent different social actions occur in handicraft activities? 5. To what extent different motives guides handicraft activities? Quantitative data was collected using web survey during spring 2013. The survey was advertised through craft-themed webpages and Facebook-groups. The data (N=3009) was female oriented. It was analyzed using statistical software SPSS 22. Central tendencies and frequencies were observed. For further analysis, hierarchical cluster analysis, K-means cluster analysis and correlations were computed. The aims of these analyses were to deepen the results and observe the connections between the dimensions of the research. Handicrafts were made mostly daily and 1 2 hours at one time. Knitting, crocheting, and making accessories were the most popular forms of crafts. Making crafts in company varied between respondents, but making crafts as gifts was quite common. Making holistic and ordinary crafts varied between respondents and weren t connected to the dimensions of serious leisure. Most respondents found their skills and ways of doing crafts positive. The extent in which the respondents participate in craft activities was connected to identifying with leisure pursuit. Inspiration, information and instructions were often sought from webpages, -goups and -blogs and from craft books and magazines. Handicrafts were mostly made for process-centered reasons and uniqueness, but the manufacture-based and experiment-based motives were also present. Respondents could be grouped to four groups whose results varied within the key parts of this research and within background variables. For example, respondents differed in their identification to the hobby and in their overall activeness in this pursuit. However differences in seriousness of the leisure couldn't be defined. The results of this study, along with the methods and terminology used in this study, can be applied to future studies and developed further based on more specific designs.
  • Kalenoja, Hanna; Vihanti, Kaisuliina; Voltti, Ville; Korhonen, Annu; Karasmaa, Nina (Ympäristöministeriö, 2008)
    Suomen ympäristö 27/2008
    Tähän julkaisuun on koottu tietoja erilaisten maankäytön toimintojen – kuten asumisen, kaupan toimipaikkojen ja työpaikkojen – tuottamasta liikenteestä. Liikennetarvetta koskevia matkatuotostietoja voidaan hyödyntää maankäytön ja liikenteen suunnittelutilanteissa, joissa on tarpeen arvioida ratkaisujen liikenteellisiä vaikutuksia tai vertailla vaihtoehtoisia sijaintikohteita toisiinsa. Liikennetarvetta koskevat tiedot on esitetty kuntaryhmittäin, sillä matkatuotokset ja erityisesti kulkutapajakauma ovat eri alueilla erilaisia. Tiedot on esitetty yhdyskuntarakenteen eri vyöhykkeille, joissa kaupunkimaiset seutukunnat on jaettu jalankulku-, joukkoliikenne- ja autovyöhykkeisiin joukkoliikennetarjonnan ja yhdyskuntarakenteellisen sijainnin perusteella. Erilaisten toimintojen tuottamien matkojen määrä on yleisimmin esitetty kävijöiden määränä kerrosalaa, asukasta tai työntekijää kohti tai vuorokauden kokonaiskävijämääränä.
  • Luoto, Karoliina; Lähteenoja, Satu; Lettenmeier, Michael (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Julkaisuja 4/2008
    Tutkimus tarkastelee liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta MIPS-menetelmällä (material input per service unit). MIPS-menetelmä perustuu ekotehokkuusajatteluun ja sen tavoitteena on suhteuttaa tuotteiden ja palveluiden luonnonvarojen kulutus niistä saatavaan palveluun. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu suomalaisten yleisimpien liikuntaharrastusten materiaalivirtoja yhden henkilön liikuntaharrastetuntia kohden. Liikuntaa harrastaa 72 % suomalaisesta aikuisväestöstä ja 90 % lapsista ja nuorista. Tutkimuksessa tarkastellaan liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta eri liikuntapaikoissa: kevyen liikenteen väylällä, kuntoradalla, liikuntasalissa ja -hallissa, jäähallissa, uimahallissa, kuntokeskuksessa sekä tekonurmikentällä. Tutkimuksen laskelmat on tehty osittain tapaustutkimuksiin perustuen eikä tuloksia siten voida yleistää koskemaan liikunnan harrastamista kaikilla liikuntapaikoilla. Laskelmat tuovat kuitenkin esiin eri liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutuksen suuruusluokan. Laskelmissa on huomioitu liikuntapaikalle matkustaminen, liikuntapaikan rakentaminen sekä sen ylläpito ja käyttö. Tarkastelun ulkopuolelle on rajattu mm. liikuntapaikkojen ja harrastajan välineet ja varusteet sekä niiden huolto. Eri liikuntalajien harrastetunnin abioottisten luonnonvarojen kulutus vaihteli 1,7-28 kg:n välillä. Abioottisten luonnonvarojen kulutukseen vaikuttaa eniten liikuntapaikalle matkustaminen. Liikuntaharrastukset erosivat toisistaan eniten veden kulutuksessa. Veden MIPS-luvut vaihtelivat 40 ja 1 400 kg:n välillä. Korkeat veden MIPS-luvut johtuivat pääasiassa liikuntapaikan sähkön kulutuksesta. Ilman kulutus muodostuu pääasiassa liikenteestä ja energiankäytöstä. Bioottisten luonnonvarojen kulutus todettiin liikuntaharrastuksissa vähäiseksi. Liikuntapaikalle kuljettavan matkan lyhentäminen ja julkisen liikenteen käyttö vähentävät liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta tehokkaimmin. Myös liikuntapaikkojen käytön tehostaminen on tärkeää harrastetunnille kohdistuvien materiaalivirtojen pienentämiseksi.
  • Ahlgren, Emmi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Aims. Meaning of the study was to find out teacher’s use of time, factors that have effect on their time usage and how to get rid of thoughts linking to their work at free time. Meaning was also to find out if teacher`s time usage has some effects on their well-being at work. The purpose of this study was to find out teacher`s time usage and well-being at work through teachers own opinions. It is important to research teacher’s time using because there is not a lot studies about that, although teachers coping at work is an important and much discussed subject. Theory part in the study consists of importance of teachers own personality, about many roles in teacher`s profession, teachers time usage, importance of free time as a counterbalance to work and about research about teacher`s well-being at work. Previous studies have shown that teacher`s time usage differs from other professions time usage and teachers face a lot of work-linked rush and stress. Methods. The study was a qualitative research. Five interviewees took part in the study. Two interviewees have less work experience than three others. Study was done with theme interview. Interviews were recorded. Afterwards interviews were transcribed and analyzed. Results and conclusions. According to results of the study class teachers have quite similar time usage models. They all tried to keep work life separate from their free time. They all had difficulties to get rid of work-linked thoughts in their free time. Teachers own personality in teachers work and having ideas for work through social media had a lot to do with getting rid of work related thoughts. Work community and work experience had a positive effect on teachers use of time. All interviewees had been more stressed and exhausted in the beginning of their careers when they still had not built their own ways to be a teacher and how to use time. Especially the first year as a teacher had been difficult. According to study it is possible to make a conclusion at least in some measure that teachers use of time has some effect on their well-being at work. According to the study work experience has great impact on teacher`s time usage and well-being.
  • Pantzar, Mika; Shove, Elizabeth (National Consumer Research Centre, 2005)
    National Consumer Research Centre. Publications 1/2005
    Kulutus ja vapaa-ajan talous ovat nousseet useissa länsimaissa elinkeinopoliittisen keskustelun huomion kohteeksi viime vuosina. Talouden kasvu on nähty yhä enemmän tapahtuvan ns. elämystalouden ja viihdeteollisuuden virittämänä. Manufacturing leisure - Innovations in happiness, well-being and fun lähestyy vapaa-ajan klusteria kuluttajien vapaa-ajan käytäntöjen näkökulmasta. Saksalaiset, englantilaiset ja suomalaiset tutkijat pyrkivät vastaamaan muun muassa seuraaviin kysymyksiin: · Minkälaisia vapaa-ajan trendejä on nähtävissä kehittyneissä talouksissa? · Minkälaisia vapaa-ajan ihanteita ihmisillä on? · Missä määrin ollaan todistamassa aktiivisen vapaa-ajan nousua? · Miten vapaa-ajan tuoteinnovaatiot poikkeavat muista innovaatioista? · Voidaanko elämyksiä tuottaa? · Mikä erottaa vapaa-ajan käytännöt muista arjen käytännöistä? ELÄMYSTALOUS? Monet tulevaisuudentutkijat uskovat, että elämystalous on seuraavan talousnousun veturi. Paradoksaalisesti elämystalouden gurut korostavat yhä vanhan teollisen ajattelutavan mukaisesti asiakasta prosessin loppupäänä - tasalaatuisen ja valmiiksi tuotteistetun palvelu- ja elämystarjonnan yksinkertaisena vastaanottajana. Elämystuotteet näyttäytyvät irrallaan ihmisten arjesta - ja niillä on aina hintansa. Kuluttajatutkimuskeskuksessa käynnistyneen tutkimuksen lähtökohta ja myös tulokset ovat toisenlaiset: Hyvää ja rikasta elämää ei voi kaupallistaa eikä elämyksiä valmistaa kuin teollisia tuotteita. Rikkaan elämän edellytyksiä voi myydä, mutta rikkaan elämän merkitykset ja käytännöt syntyvät kuluttajien itsensä toimesta. Näin ajateltuna elämystalous on pikemminkin seuraus kuluttajien muuttuvista vapaa-ajan arvostuksista kuin sen syy. Yksi ilmeinen tutkijaryhmän löydös on se, että tarvitaan useita mittaria ihmisten vapaa-ajan muutosten ymmärtämiseksi. Eri mittareilla ja mittaustavoilla voi päätyä hyvinkin erilaisiin kuviin vapaa-ajan suunnasta. Esimerkiksi ajankäyttötutkimus kertoo, että keskimäärin vapaa-ajan määrä ei ole oleellisesti kasvanut viime vuosikymmenien aikana runsaasta kuudesta tunnista vuorokaudessa. Ehdoton voittaja vapaa-ajan käytön muutoksissa on televisio, joka kaappaa useissa länsimaissa yhä suuremman osan vapaa-ajasta. Esimerkiksi Suomessa television katsomiseen käytetty päivittäinen aika on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana noin puolella tunnilla runsaaseen kahteen tuntiin. Muut muutokset ajankäytössä ovat olleet hyvin pieniä, vaikka yhteiskunta ympärillä on muuttunut ratkaisevasti. Kulutusmenojen muutos kertoo hieman toisenlaisesta kehityksestä. Vapaa-ajan kulutusmenot ovat kasvaneet roimasti. Se että samaan aikaan ajankäytön muutokset ovat melko pieniä, kertoo arkisten käytäntöjen radikaalista muutoksesta: Vapaa-ajastamme on tullut yhä tuote-intensiivisempää ja tuotteistetumpaa. Tarkasteltaessa vapaa-ajan trendejä taloudellisten suureiden kautta ehdoton ja selkeä voittaja on asuminen, jonka budjettiosuus on kasvanut 1970-luvun noin kuudenneksesta neljännekseen kuluttajien menoista. Samassa ajassa keskimääräinen ruuan kulutusmeno-osuus on laskenut käänteisesti neljänneksestä kuudennekseen. Osa asumiskustannusten muutoksista johtuu asuntojen hinnoista, joskin merkittävä syy kasvuun on asumisväljyyden kasvussa, lisääntyvissä loma-asunnoissa ja kodin sisustukseen käytetyn rahamäärän kasvussa. Rahamääräisistä budjettiosuuksista tai aikabudjeteista ei voi välttämättä päätellä kuitenkaan vapaa-ajan arvostusten muutoksista. Esimerkiksi ruoka ja ruokailu ei ole menettänyt merkitystään ihmisten elämässä, vaikka raha ja aikamääräiset mittarit saattaisivat näin väittääkin. Tutkittaessa ihmisten ilmaisemia toiveita ja arvostuksia käy ilmi, että kaikkein tärkeimmät asiat eivät ole kaupan. Yhdeksälle kymmenestä suomalaisesta käveleminen luonnossa on lempi-harrastus. Vapaa-ajassa on tärkeää, että saa vain olla, voi nauttia auringosta, luonnon rauhasta tai muiden ihmisten seurasta. Myös median seuraaminen on arvokas asia monille. Vapaa-ajan arvostus on selkeästi kasvanut viime vuosikymmenien aikana. Suomessa muutos näkyy voimakkaimmin nuorten ihmisten vastauksissa, joissa korostuu erityisesti kodin ja perheen merkitys. Elämysyhteiskuntakeskustelussa usein ajatellaan, että elämykset syntyvät kodin ulkopuolella. Edellä mainitut tulokset kertovat toista: Koti on rikkaan elämän ytimessä. Julkisuudessa puhumattakaan elämysyhteiskuntakeskustelusta nukkumisen, unen ja levon kaltaiset arkiset käytännöt eivät nouse ansaitsemaansa asemaan, vaikka ne muodostavat tärkeän osan hyvinvointiamme. Uni kuten muutkaan arjen tärkeät asiat eivät kuitenkaan ole irrallaan materian tai talouden piiristä. Tutkimuskokoelma siirtää elämysyhteiskuntakeskustelun katsetta tavallisten ihmisten tavalliseen arkeen ja erityisesti sen materiaaliseen ulottuvuuteen. Palveluiden ohella myös esineet kuuluvat oleellisesti elämysten maailmaan. Kirjassa tarkastellaankin mm. kävelysauvoja, puuvenettä, salibandymailaa, digitaalista kameraa, tyynyä ja sänkyä, kannettavaa radiota, kännykkää ja kivennäisvettä osana rikasta elämää. Rikas elämä ja vapaa-ajan klusteri Rikas vapaa-aika ei kuitenkaan ole yhtä kuin helppo ja vaivaton elämä. Esimerkiksi puuveneharrastajan tai kotipuutarhurin maailmaa näyttää leimaavan jatkuvat haasteet ja joskus suorastaan ongelmien kasaantuminen. Monet harrastukset vievät mukanaan. Niiden parissa usein aika ikään kuin pysähtyy. Uutuuksia ja haasteita ostetaan lähes hinnoista riippumatta. Tällaisten harrastusten taloudelliset seuraamukset ovat merkittäviä, mutta taloutta ei jälleenkään voi nähdä niiden käymisvoimana vaan pikemminkin seurauksena. Aktiivinen ja tuotteistettu vapaa-aika on kasvava liiketoiminta-alue. Yrittäjille vapaa-ajan monimuotoisuus ja ihmisten autonomia on vaikea haaste, etenkin jos raha ei ole ratkaisevin seikka. Suomella on monia kansainvälisesti tunnettuja yrityksiä ja voidaan puhua useista toisiinsa liittyvistä pienistä vapaa-ajan klustereista. Olemme esimerkiksi paikantaneet yritysten liikevaihdolla mitattuna noin 2 3 miljardin euron suuruiset liikunnan sekä kodin ja puutarhan klusterit. Nämä kuluttajalähtöiset klusterit ovat rakentuneet laajojen kansalaispiirien harrastusten ja käytäntöjen varaan. Näille aloille Suomessa on syntynyt teollista toimintaa ja palveluita. Menestyneet yritykset ovat oivaltaneet, että aktiivisia toimijoita ei voi ymmärtää muuten kuin heidän omien historiallisesti muokkaantuneiden arkisten käytäntöjensä lähtökohdista asiakasta kuuntelemalla ja häneltä oppimalla. Käyttäjän tai loppukuluttajan tarpeista lähteviä klustereita ei ole Suomessa aikaisemmin tutkittu, vaikka muuten klusterit ovatkin olleet suomalaisen elinkeinopolitiikan keskeisimpiä työ-kaluja kymmenen viime vuoden aikana. Klusteriajattelulle on ominaista nähdä klusterit joko raaka-aine- (esim. metsä) tai teknologiakeskeisesti (esim. ITC-klusteri). Klusteriajattelussa huomio kiinnitetään vertikaaliseen arvoketjuun tuottajilta kuluttajille. Tällöin kuluttajat näyttäyty-vät lähinnä tuotteiden ja palvelusten vastaanottajina. Kansalaisten hyvinvoinnille on annettu arvoa lähinnä vain tuotantotoiminnan välttämättöminä ehtoina. Samalla itseisarvoisesti tärkeät elämänlohkot on saatettu taloudellisen laskelmoinnin välinearvon piiriin. Kirjamme lähtökohta ja tulos oli toinen. Vapaa-ajan trendejä koskevan keskustelun avaamiseksi Kuluttajatutkimuskeskus on tuotta-nut aiheesta neljä julkaisua Teknologian kehittämiskeskuksen Tekesin rahoittamana. Kansain-välisen tutkijaryhmän tuottama kirja Manufacturing leisure Innovations in happiness, well-being and fun (Mika Pantzar, Elizabeth Shove, eds., National Consumer Research Centre, Publications 1:2005) lähestyy vapaa-ajan trendejä kuluttajalähtöisesti. The Leisure Business and Lifestyle (Tanja Kotro, Päivi Timonen, Mika Pantzar, Eva Heiskanen, National Consumer Research Centre, Publications 2:2005) -raportti avaa kysymystä enemmän liiketoiminnan kehittämisen näkökulmasta. Taustalla on OECD:n Knowledge Intensive Service Activities (KISA) -tutkimushankkeen tarpeet. Päivi Timosen Kuluttajien vapaa-ajan haaveet ja elämysklusteri (Kuluttajatutkimuskeskus, Työselosteita ja esitelmiä 86:2005) ja Tanja Kotron Knowledge Intensive Business Services, Users and Cultural Intermediaries (Kuluttajatutkimuskeskus, Työselosteita ja esitelmiä 87:2005) sisältävät jälkimmäisen raportin tausta-aineistoa. Tutkimuksen ohjausryhmässä ovat toimineet Tiina Tanninen-Ahonen (Tekes), Jari Romanainen (Tekes), Eija Virtasalo (Tekes), Mika Pantzar (KTK), Tanja Kotro (KTK), Päivi Timonen (KTK) ja Eila Kilpiö (KTK). Kuluttajatutkimuskeskus kiittää yhteistyöpartnereita ja johtoryhmää. Hanke on ollut haastava ja se jatkuu.
  • Rantanen, Manu (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2014)
    Raportteja 123
    Vapaa-ajan asuminen on vuosia lisääntynyt monilla maaseutualueilla. Samat alueet tarvitsevat vapaa-ajan asukkaiden kulutuskysyntää ja vapaa-ajan asukkaat alueiden palveluja. Palvelujen keskittyminen, palveluntuottajien vanheneminen ja perinteiseen palveluympäristöön liittyvät ongelmat ovat heikentäneet kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Mökkeilytyylin käsite painottaa mökkeilyä osana elämäntyyliä. Mökkeilytyylit liittyvät mm. vapaa-ajan asukkaiden arvoihin, elämäntapoihin ja mökkeilymotiiveihin. Tutkimuksessa selvitettiin mökkeilytyylien muuttumista ja heijastumista paikallisten palvelujen kysyntään. Lisäksi selvitettiin em. muutosten ja paikallisten palveluympäristöjen keskinäistä vuorovaikutusta Mikkelin seudulla ja Kouvolassa. Erityisesti keskityttiin yksityisiin kotitalouspalveluihin. Kuortaneen puutarhamökkikyläkonseptia analysoimalla saatiin tietoa vaihtoehtoisista ja uusista tavoista mieltää mökkeily. Tutkimus toteutettiin eri aineistojen ja menetelmien triangulaatiolla. Tausta-aineiston muodostivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa vuosina 2009–2012 toteutetut tutkimukset, paikkatietoaineistot ja asiantuntijoiden fokusryhmähaastattelut (12 hlöä). Pääaineiston muodostivat 21 palveluja käyttävän vapaa-ajan asunnon omistajan ja 9 palveluntuottajan teemahaastattelua Mikkelin seudulla ja Kouvolassa sekä Kuortaneen puutarhakylästä tontin varanneiden (15 kpl), kuortanelaisten yrittäjien (7 kpl) ja Kuortaneella jo mökkeilevien (6 kpl) teemahaastattelua. Haastatteluissa käsiteltiin mm. mökkeilyn muutosta seuraavien 10–15 vuoden aikana. Parhaillaan ollaan siirtymässä modernin ja eriytyvän vapaa-ajan asumisen vaiheeseen. Uusien vapaa-ajan asuntojen taso on verrattavissa omakotitaloihin. Palvelujen käyttö yleistyy ja monien mökkeilytyyli lähestyy matkailijan kokemusta. Mökinkäyttäjien kytkökset mökkipaikkakunnille heikkenevät. Monilla on käytössään useita vapaa-ajan asuntoja. Vaikka edelleen on käytössä paljon perinteisiä kesämökkejä, uudet mökkeilyn muodot yleistyvät. Murros liittyy suurten ikäluokkien eläköitymiseen, fyysisen kunnon alenemiseen ja mökkeilystä luopumiseen. Mökkeilytyylejä erottelee suhtautuminen työn tekemiseen ja palvelujen käyttöön mökillä. Mökkeilijäryhmistä työleiriläiset pitävät työntekoa ja yksinkertaisuutta keskeisenä mökkeilyn ideana ja he vastustavat palvelujen käyttöä mökillä. Puuhastelijat korostavat omin käsin tekemistä, mutta he myös hyödyntävät kotitalouspalveluja. Elämyshakuisten lomanviettäjien mökkeilyssä aktiviteetit ja palvelujen käyttö ovat keskeisessä osassa. Lisääntyvä yhtäjaksoinen mökkeily ja mökinomistajien ikääntyminen ylläpitävät nykyisiä paikallisia palveluympäristöjä. Seuraavan vapaa-ajanasukassukupolven palvelukysyntä voi poiketa paljonkin ympäröivästä yhteisöstä, mikä haastaa palveluympäristöjä. Mökkeilyalueilla sijaitsevien paikallisten palveluympäristöjen kehittymiseen on vaikuttanut enemmän paikallisten asukkaiden kuin vapaa-ajan asukkaiden tapa kuluttaa palveluja. Tavallisesti yrittäjät ovat reagoineet uuteen kysyntään toimintaansa sopeuttamalla, mutta jotkut ovat proaktiivisesti kehittäneet uusia tuotteita. Palvelujen tarjoajat ja käyttäjät eivät vielä ole usein ensisijaisesti markkina-, vaan yhteisöllisessä suhteessa. On mahdollista, että palvelujen puute johtaa siihen, että kaikki vapaa-ajan asukkaat eivät pysty toteuttamaan haluamaansa mökkeilytyyliä. Paikallisten yrityspohjaisten palvelujen käytön kehittymiseen mökkeilyssä vaikuttavat mm. yhteiskuntaan, mökin sijaintiin, mökinomistajien ikääntymiseen, sukupolvenvaihdokseen, mökkeilytyyleihin sekä paikalliseen palvelutarjontaan liittyvät tekijät.
  • Kovanen, Anna (Helsingfors universitet, 2015)
    Introduction Young adulthood is an important stage of life. Health development and problems during young adulthood have impact on life later on (Koskinen, Kestilä, Martelin & Aromaa, 2005). Well- and ill-being during studying and working have been studied from the perspective of burnout and engagement. Burnout is defined as a studying- or work-related prolonged stress-disorder (Maslach, Schaufeli & Leiter, 2001; Salmela-Aro, 2009), while engagement is a positive, long-term affective-cognitive state (Schaufeli, Salanova, González-Romá & Bakker, 2002). According to the demands-resources -model, in studying and work, burnout leads to ill-being while engagement leads to well-being (Demerouti, Bakker, Nachreiner & Schaufeli, 2001; Salmela-Aro & Upadyaya, 2014a; Schaufeli & Bakker, 2004). Apparently it has not been previously studied, whether it is possible to experience burnout and engagement in leisure-time like it is in studying and working. The main goal of this study was to identify burnout- and engagement groups using the person-centered approach (Bergman & Anderson, 2010) in studying or working young adults, who could differ in terms of background-, health- and welfare-factors. The secondary goal was to explore the structure of burnout and engagement in leisure-time of the same participants and also find out what kind of factors were involved. Methods This study is part of the Finnish Educational Transitions Studies (FinEdu) -longitudinal study, using the latest questionnaire material collected in 2013–2014. Only students and employees were included in the analyzed data (N=924, women=562, primary students=317, employees=607), their age varying from 24 to 29 years of age. Burnout and engagement groups in studying and work were identified through latent profile analysis. The structure of burnout and engagement in leisure-time was studied with explorative factor analysis. The acquired groups along with burnout and engagement in leisure-time were compared to different background-, health- and welfare-factors. Results The latent-profile-analysis identified three burnout- and engagement groups in studying and work. The engaged (56%) experienced engagement and minor burnout in their studies or work. They also had the best state of health and well-being. The burned-out (14%) experienced burnout in their studies or work and had low engagement. Their group also had the worst state of health and well-being. The disengaged (30%) reminded the burned-out, but did not have as low experience of engagement or as high burnout as the burned-out. The disengaged placed in between the engaged and the burned-out in terms of health and well-being. In leisure-time, both burnout- and engagement dimensions were distinguishable through explorative factor analysis. Burnout in leisure-time was connected to a worse state of health and lesser well-being, while engagement linked to better health and higher well-being. In addition, burnout and engagement in leisure-time was connected to the burnout- and engagement groups in studying and work. Discussion Young adults experience burnout and engagement in their studies, work and leisure time. According to this study, half of the students experience more engagement than burnout in their studies or work. Alarmingly, the other half experiences more burnout than engagement in their studies or work which is also linked to burnout and engagement experienced in leisure-time. Burnout and engagement are linked to many ill- and well-being factors, thus having a great impact on both the individual and the society. Therefore, it is important that the study of these phenomena is pursued.
  • Sinisaari, Hanna (Helsingfors universitet, 2017)
    Aims. The purpose of this study is to describe the means families utilize to secure the after-school-time their young children spend without adult supervision. The statutory after-school care for 1st and 2nd graders offers the working parents flexibility when organizing the work and family time. Yet the families of as young as nine-year-olds are left with no organized after-school activities. This study relies on previous studies on after-school-program quality, flexible working time arrangement, family time management, digitalization and Anglo-American after-school programs. The main research questions are: 1. How does the after-school care appear in everyday family life? 2. What are the means parents use to secure the child's after-school time? 3. How do parents utilize digital technologies in securing the after-school time? Methods. The data for this study were collected in two separate sets. The first data set consists of 5 texts describing everyday life of families with young school children. The texts were provided by working mothers of children entitled to after-school care. The second set of data was collected through semi-structured interviews of 9 working mothers of children no longer entitled to after-school care. The interviews were conducted to include data on the strategies families choose to secure the after-school time when adult supervision is no longer organized by the community. The data were analyzed using content analysis and cross-sectional qualitative data analysis. This method allows to emphasizing the common nominators of the various data sources instead of the experiences of one family. Results and Conclusions. The after-school care could be related to various every day elements of a household. The main elements were safety, nutrition and care and social environment. Parents use several strategies to ensure the well-being and safety of a child without adult supervision. Of mobile technologies, digital communication was recognized as part of parental control but not as ethically debatable surveillance. Parents highly appreciate the school-organized after-school programs and wish to see more activities of that type for their children.
  • Sikstus, Suvi (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkielmani tarkastelee aikuisia 'tuntiratsastajia', eli ratsastuskouluissa tunneilla ratsastavia aikuisia. Aikuisten ratsastajien määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Tarkastelen työssäni ratsastusharrastuksen merkityksiä, harrastukseen liittyvää yhteisöllisyyttä ja naisten ja miesten eroja ratsastusharrastuksessa. Tutkielmani lähtökohtana on, että aikuiset eivät harrasta ratsastusta 'tyhjiössä', vaan ratsastusharrastusta kehystävät arki ja työ. Tutkielmani perusteella ratsastusharrastus myös merkityksellistyy aikuisille sekä työn, että arjen kautta - kuin myös harrastukseen liittyvien asioiden kautta. Lajiin liittyvä yhteisöllisyys on puolestaan samanlaista kevyttä harrastuspohjaista yhteisöllisyyttä, kuin mistä sosiologiset postmoderneja yhteisöjä kuvaavat teoriat kertovat. Yhteisöllisyys rakentuu hevosten ja ratsastuksen ympärille. Aikuisten yhteisöllisyys ei ole myöskään sidottu tietylle tallille, vaan yhteisöllisyyttä voi ilmetä missä vain, missä aikuiset ratsastuksen harrastajat tapaavat toisensa. Tutkielmassani tuon esille, että sukupuolella on merkitystä myös kevyessä harrastusyhteisöllisyydessä, vaikka postmodernit yhteisöteoriat eivät huomioi sukupuolta. Ratsastusharrastukseen liittyvässä toiminnassa naiset ja miehet ryhmittyvät myös sukupuolen perusteella, vaikka talleilla ratsastetaankin tyypillisesti 'sekaryhmissä'. Kyseenalaistan myös postmodernien yhteisöteorioiden näkemystä siitä, että yhteisöihin liitytään pelkästään omasta halusta. Tutkielmani mukaan ratsastuksen harrastajien yhteisöön kuulutaan kyllä halusta, mutta palkkatyö on harrastuksen mahdollistaja. Aikuiset tuntiratsastajat harrastavat ratsastusta tavoitteellisesti. Tutkielmani mukaan aikuiset etenevät harrastuksessa kahdella eri uralla: harrastajauralla ja yhteisöuralla. Harrastajauralla etenevät aikuiset haluavat kehittää ratsastustaitojaan ja yltää harrastuksessa yhä parempiin suorituksiin. Yhteisöuraa rakentavat aikuiset luovat puolestaan kontakteja muihin harrastajiin esimerkiksi toimimalla omassa ratsastusseurassaan tai tallin muissa ryhmissä. Kuvaamani urat ovat ideaalityyppejä siinä mielessä, että puhtaina ne eivät esiinny, vaan ratsastusharrastuksessa painottuvat aina enemmän tai vähemmän molemmat urat. Aikuisten tavoitteellisuus harrastuksessa on puolestaan samankaltaista, kuin mitä heillä on työelämässäkin. Tutkimukseni onkin osaltaan kuvaus keskiluokkaisesta elämäntyylistä, johon liittyy tavoitteellisuutta sekä työelämässä, että vapaa-ajan harrastamisessa. Tutkielmani aineisto koostuu 16 pääkaupunkiseutulaisen aikuisen tuntiratsastajan haastattelusta (8 naista ja 8 miestä). Lisäksi käytän lisänä 'tallipäiväkirjoja', joita olen kirjoittanut kahdelta eri pääkaupunkiseutulaiselta ratsastustallilta. Aineiston analyysissa olen kiinnittänyt huomiota sekä siihen, mitä aikuiset ratsastusharrastuksesta ja toiminnastaan tallilla puhuvat, sekä siihen miten he tallilla päiväkirjojeni perusteella toimivat. Tutkielmassani olen käyttänyt muun muassa aikuisten vapaa-ajan ja arjen tutkimusta, sosiologisia postmoderneja yhteisöteorioita, harrastus- ja liikuntatutkimusta sekä tyttö- ja nuorisotutkimusta.
  • Gullgvist, Christina (1999)
    Avsikten med undersökningen var att undersöka fritiden hos personer med utvecklingsstörning och betydelsen av socialt stöd för en upplevt meningsfull fritid. Målet var att låta de utvecklingsstördas egen röst bli hörd. I undersökningen gjordes temaintervjuer om fritid med tio utvecklingsstörda personer. Även deltagande observation användes som forskningsmetod. Materialet för undersökningen analyserades med grounded theory - metoden. Resultatet visar, att frivillighet, inre motivation och socialt stöd var viktiga dimensioner i fritidsbegreppet för att de utvecklingsstörda skulle uppleva att de hade en bra fritid. Både emotionellt och instrumentellt socialt stöd visade sig vara avgörande för att personer med utvecklingsstörning skulle kunna ha en fritid som de upplevde som meningsfull. Förhållandet mellan fritid och socialt stöd visade sig vara komplicerat. Fritiden i sig var en källa till socialt stöd samtidigt som socialt stöd var en förutsättning för att personer med utvecklingsstörning skulle kunna ha en upplevt bra fritid. De fritidsaktiviteter de kunde klara av utan större insatser av socialt stöd var ofta passiva, ensamma aktiviteter i hemmet. Då de stödjande personresurserna för aktiviteter under fritiden var begränsade, blev de utvecklingsstörda personerna ofta hänvisade till just sådana aktiviteter som endast krävde små stöjande insatser eller gruppbetonade aktiviteter arrangerade speciellt för personer med utvecklingsstörning. De viktigaste källorna i undersökningen var: Iso-Ahola (1980) "the socialpsychology of leisure and recreation ", olika böcker och rapporter om socialt stöd samt Strauss & Corbins (1990) "Basics of Qualitative Research. Grounded Theory Procedures and Techniques".
  • Ylikännö, M (Kela, 2011)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 117
    Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisissa sosiaalipoliittisesti kiinnostavissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ajankäyttöä ja siinä 1990-luvulla tapahtuneita muutoksia. Tutkimuksen neljästä erillisartikkelista kolmessa analysoidaan työttömien nuorten, perheenisien ja eläkeläisten ajankäyttöä Tilastokeskuksen vuosina 1979, 1987–1988 ja 1999–2000 keräämien ajankäyttöaineistojen pohjalta. Neljännessä artikkelissa tarkastellaan pohjoismaalaisten työntekijöiden tyytyväisyyttä ajankäytön jakautumiseen työn ja vapaa-ajan kesken European Social Survey -kyselyaineiston pohjalta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osin eri, mutta osin myös samat tekijät vaikuttavat eri elämäntilanteissa olevien yksilöiden ajankäyttöön. Keskeisiä ajankäyttöön vaikuttavia tekijöitä ovat tulot ja perhetilanne: pienet tulot ja pienet lapset rajoittavat omalla tavallaan ajankäyttöä. Sosiaalipolitiikan rooli yksilöiden ja sitä kautta perheiden ja kokonaisten yhteisöjen ajankäytössä on suuri. Ajankäytön valintoihin vaikuttavat luonnollisesti yksilöiden omat preferenssit, mutta valinnat kuvastavat aina myös ympäröivän yhteiskunnan institutionaalisia rakenteita. Onpa kyse sitten työttömän, työssä käyvän, lapsiperheen tai eläkeläiskotitalouden ajankäytöstä, ajankäyttöä ohjaavat erinäiset lait ja normit. Ajankäytön näkökulmasta ei siten ole yhdentekevää, millaista perhe-, työvoima- ja tulonjakopolitiikkaa yhteiskunnassa toteutetaan.