Browsing by Subject "varautuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Koskinen, Mirja (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 12/2008
    Pori on Suomen merkittävimpiä tulvauhka-alueita, jossa Kokemäenjoki tulviessaan voi aiheuttaa merkittävät taloudelliset vahingot ja uhattuna on jopa 10 000 – 15 000 ihmistä. Viranomaisten saumattoman toiminnan varmistamiseksi suurtulvatilanteessa on laadittu erityissuunnitelma Kokemäenjoen tulviin varautumisesta Porissa Satakunnan pelastuslaitoksen, Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeena. Tiedottaminen on tulvauhka- ja tulvatilanteissa keskeisessä asemassa sekä vahinkojen pienentämisen (teollisuuden ja asukkaiden omatoiminen varautuminen) että väestön turvallisuuden kannalta. Tulvatietoisuuden lisäämiseksi on suunnitelmasta keskusteltu laajasti viranomaisten, kaupungin eri hallintokuntien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Porissa on tarve jakaa asukkaille täsmällistä tietoa tulvauhasta ja tulviin varautumisesta. Suunnittelutyön aikana on korostunut aloitetun Porin tulvasuojeluhankkeen toteuttamisen sekä tulvatilanteen ennakoinnin ja ennakkotorjunnan merkitys. Pelastustoimitilanteessa viranomaisten mahdollisuudet suojata rakennuksia rajoittuvat merkittävimpiin kohteisiin ja tarvittaessa tulvauhka-alueen väestön evakuointiin. Väliaikaisten siirrettävien tulvasuojarakenteiden käyttö Porissa on hankalaa, koska suojaustarvetta on kilometreittäin. Tällä hetkellä paras tulvasuojelukeino on hätätilanteessa keksittyä vahvistamaan olemassa olevia tulvapenkereitä.
  • Erkamo, Sanna; Pilli-Sihvola, Karoliina; Harjanne, Atte; Tuomenvirta, Heikki (Ilmatieteen laitos - Finnish Meteorological Institute, 2021)
    Raportteja - Rapporter - Reports 2021:4
    Raportissa kuvataan ja jäsennellään ilmastonmuutokseen vaikutuksia laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti Suomen näkökulmasta. Työssä hyödynnetään aikaisempaa tutkimusta sekä asiantuntijahaastatteluita. Työssä huomioidaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat suorat ja epäsuorat turvallisuusriskit sekä ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät siirtymäriskit. Suorat turvallisuusriskit tarkoittavat ilmastonmuutokseen ja muuttuviin sään ääri-ilmiöihin liittyviä välittömiä riskejä. Nämä kattavat ilmastonmuutoksen riskit kriittiselle infrastruktuurille ja energiajärjestelmille, logistiselle järjestelmälle, terveydelle ja ruokaturvalle. Epäsuorat turvallisuusriskit liittyvät siihen, miten ilmastonmuutos vaikuttaa talouteen sekä poliittisiin ja geopoliittisiin suhteisiin. Ilmastonmuutos voi lisätä siirtolaisuutta ja kasvattaa konfliktien riskiä. Se voi lisätä myös yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja vastakkainasetteluja. Siirtymäriskit voivat liittyä I) energiamurroksen taloudellisiin ja teknologisiin muutoksiin, II) ilmastopolitiikan ja hillintätoimien synnyttämiin sosiaalisiin ongelmiin sekä III) poliittisiin ja geopoliittisiin jännitteisiin. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen aiheuttaa taloudellisia paineita sekä sisä- ja ulkopoliittisia jännitteitä etenkin valtioille, joilla on paljon taloudellisia intressejä niihin liittyen. Erilaiset jännitteet voivat lisätä myös hybridi- ja informaatiovaikuttamisen kaltaisia riskejä. Ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutukset koskettavat käytännössä kaikkia yhteiskunnan toimialoja ja niihin varautuminen edellyttää kokonaisturvallisuuden toimintamallin hyödyntämistä. Lyhyellä aikavälillä merkittävimmät ilmastonmuutokseen liittyvät uudet turvallisuusriskit Suomessa ilmenevät todennäköisesti epäsuorien tai siirtymäriskien kautta sillä Suomella on lähtökohtaisesti muiden vauraiden maiden tavoin paremmat teknologiset, taloudelliset ja institutionaaliset edellytykset ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien ja uhkien hoitamiseksi. Tämä kuitenkin vaatii poliittista tahtoa ja resurssien ohjaamista riskien vähentämiseen ja -hallintaan.
  • Lautiainen, Jouni (Helsingfors universitet, 2016)
    Elintarviketeollisuuspooli perustettiin vuonna 1968 elintarvikepooli-nimellä, puolustustaloudellisen suunnittelukunnan alaiseksi Suomen elintarvikevarautumista ohjaavaksi instituutioksi. Perustamisen taustalla olivat intressit parantaa Suomen ruokahuollon tasoa, mahdollisen poikkeustilan tai taloudellisen saarron varalta. Elintarviketeollisuuspooli on toiminut linkkinä suomalaisen elintarviketeollisuuden ja viranomaisten välillä lähes 50 vuotta. Järjestelyn takana oli alkujaan valtiollisten resurssien puute suurten ruokavarastojen luontiin ja ajatus jo olemassa olevien tuotantolaitosten käytöstä myös kriisiaikana. Pooli on luotsannut elintarviketeollisuuden varautumista kriisiaikoihin, järjestämiensä valmiusharjoitusten avulla, jo perustamisestaan alkaen. Poolin valmiusharjoituksiin on rakennettu kuvitteellisia skenaarioita, joissa elintarviketeollisuuden toimijoita on testattu erilaisissa poikkeustilanteissa. Valmiusharjoitusten aiheet ovat vaihdelleet eri asteisista kauppasuluista, ydinlaskeumiin, terrori-iskuihin ja sähkökatkoihin. Tutkimukseni pohjautuu elintarviketeollisuuspoolin arkistomateriaaliin vuosien 1969-2009 väliltä. Selvitän tutkimuksessani mitä valmiusharjoituksiin rakennetut skenaariot kertovat poolin kokemista uhkakuvista elintarvikehuoltovarmuudelle. Tarkastelen myös näiden uhkakuvien linkittymistä suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Analysoin tutkimuksessani poolin uhkakuvien ja yhteiskunnallisten muutosten suhdetta, Joseph Tainterin kompleksisuusteorian avulla. Teoria toimii tutkimukseni viitekehyksenä, hyvin laajan ja muutosrikkaan ajanjakson tarkastelussa. Osoitan kuinka poolin kokemat uhkakuvat ovat muuttuneet sen historian aikana ja kuinka ne ovat rakentuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja kansainvälisten muutosten rinnalla. Tutkittuna aikana pooli on kohdannut monenlaisia uhkia ja kriisejä. Poolin toiminnan kannalta keskeisimmäksi näistä ovat nousseet vuoden 1973 öljykriisi, 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, kehitys kohti Euroopan unionia, vuoden 2001 terrori-iskut ja 2000-luvun biologiset uhat. Esitän että poolin toiminta on ollut ajankohtaista ja vahvimpia käsillä olleita uhkia priorisoivaa. Ajoittain pooli on myös kyennyt ennakoimaan tulevia uhkia ja toimimaan siten proaktiivisesti. Näkemykseni mukaan poolin suurimmat uhkakuvat ovat liittyneet ydinlaskeuman mahdollisuuteen ja joko äkilliseen tai asteittaiseen tuontipolttoaineiden katkokseen. Esitän näiden uhkien rakentuvan osittain poolin kattojärjestöjen ja viranomaisten uhkaskenaarioiden pohjalta, mutta ennen kaikkea poolin oman harjoitustoiminnan kautta. Poolin tietomäärän lisääntyessä ovat myös sen valmiusharjoitusten teemat monipuolistuneet ja uhkakuvat ymmärretty jatkuvasti kompleksisemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi näkemykseni mukaan, huolimatta poolin läheisyydestä elintarviketeollisuuteen, ei teollisuus ole joko kyennyt, tai halunnut ajaa omia intressejään poolin kautta. Esitän lisäksi, että poikkeuslainsäädännössä tapahtuneet muutokset 1990-luvun alussa heikensivät Suomen kykyä toimia kriisitilanteissa, lainsäädännön muuttuessa huomattavasti aiempaa raskaammaksi ja poliittisesti hankalammin toteutettavaksi.
  • Takkinen, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu-tutkielma käsittelee survivalismia Suomessa, tuoden esiin kotoperäisen varautumiskulttuurin ominaispiirteitä erotuksena ilmiön yhdysvaltalaiseen alkuperään. Erityisesti tutkielma tarkastelee survivalistien kerronnassa ilmeneviä jaettuja kulttuurisia malleja, joita voidaan kutsua maailmankuvan komponenteiksi. Tutkielman aineisto on eri puolilta Suomea tätä tutkielmaa varten kerätty kenttätyöaineisto. Aineisto koostuu viiden varautujan syvähaastatteluista. Aineistoa analysoidaan tutkielmassa maailmankuvan komponenttianalyysin ohjaaman sisällönanalyysin avulla. Tutkielma esittää, että survivalistisessa maailmankuvassa keskeisiä komponentteja ovat survivalisti-identiteetti, aineelliset- ja psyykkiset resurssit, sekä monipuoliset taidot. Sosiaalisesti tärkeät maailmankuvalliset teemat ovat yhteisökeskeisyys, sekä varautumisen aiheuttama sosiaalinen stigma. Yhteiskuntatasolla survivalistisessa maailmankuvassa keskeinen elementti on yhteiskuntakriittisyys. Lisäksi tulevaisuuteen sijoittuvien uhkien ja skenaarioiden ajattelu sekä yleinen riski- ja romahdustietoisuus ovat olennaisia varautujan maailmankuvan komponentteja. Suomalainen varautumisperinne on osittain jatkumoa esimodernille omavaraiselämälle, ja sillä on juurensa suomalaisessa omavaraiseetoksessa. Varautuminen onkin Suomessa hyvin arkeen kytkeytyvää. Lisäksi modernin yhdysvaltalaisen survivalismikulttuurin ilmentymät ovat populaarikulttuurin välittäminä tuoneet omat leimalliset piirteensä tämän päivän suomalaiseen varautumisperinteeseen. Tämä näkyy erityisesti varautujien huumorissa, jossa survivalistisella poplorella on vankka sijansa. Varautujien suhtautuminen yhteiskuntaan ja sivilisaatioon on kriittinen. Varautujat ovat katastrofi- ja romahdustietoisia, mikä puolestaan tekee survivalismista luonteeltaan antimodernia. Varautumisen kautta voidaan käsitellä myös pelkoja. Survivalismi koetaan kuitenkin voimauttavana ja merkityksellisenä toimintana, joka lisää monipuolisesti varautujan resursseja toimia muuttuvassa maailmassa. Tutkielma toteaa, että survivalismi on nykyajan omaehtoista kansankulttuuria, jossa varautuja on aktiivinen toimija, joka ottaa vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Survivalismissa on keskeistä riskitietoinen suhtautuminen ympäröivään maailmaan. Varautuminen on lähtökohtaisesti tulevaisuusorientoitunutta riskienhallintaa, jonka yhteydessä pohditaan myös ihmiskuvaa ja elämän merkityksellisyyttä.
  • Antervo, Roosa (Helsingfors universitet, 2015)
    Objective. The main purpose of this study is to examine what families with children living in urban areas think about self-preparedness and emergency food supply kits nowadays. Study shows how study subjects understand terms "emergency food supply kit" and "self-preparedness", what they think about their own emergency food supply kits and the necessity of it in urban areas. Furthermore study explains the pros and cons of the newest Kotivara-guide from family perspective. Previous studies have shown that there are too little researches about these topics and the fact that self-preparedness is becoming more common. Method. This was a qualitative research with phenomenographic features and which research data were collected using half structural thematic interviews. Nine families with children were selected for research and by change only women were interviewed. All families were living in Kiukainen. Transcribed research data were analyzed with content analysis. Results and conclusions. The term "emergency food supply kit" (kotivara) was more familiar than "self-preparedness" (omatoiminen varautuminen) and "emergency food supply kit" was typically only related to food storing. All families had subconsciously own emergency food supply kit that probably, however, lacked iodine pills, battery powered radio, cash money and water. Own emergency food supply kit was seen to have a major role in urban areas since it helps in exceptional situations and also in normal daily life. Electricity blackout was said to be the most typical exceptional situation nowadays. As for the findings about guidance, families suggested that the Kotivara-guide could be distributed in child health clinics, family centers and schools. According to research subjects, Kotivara-guide should also have the old guides about foods and other things to store. Based on the results of this research, Finnish emergency food supply kit guidance, Kotivara, is still important thing. In order to improve and be more familiar in Finland, informing should be more humane and targeted at those with the greatest needs.
  • Räisänen, Helmi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä on tutkielma tulevan influenssapandemian hallinnasta Suomessa. Keskiössä ovat asiantuntijat ja asiantuntijatieto valtionhallinnon tasolla ja valtion tutkimuslaitoksessa. Influenssapandemia tarkoittaa maailmanlaajuista epidemiaa, jonka aiheuttaa uudentyyppinen virus, jolle ihmisillä ei ole vastustuskykyä. Asiantuntijat arvelevat, että influenssapandemian tapahtuminen on varmaa, mutta sen ajankohtaa, vakavuutta eikä tarkkaa aiheuttajaa voida tietää ennalta. Tämän tutkielman pyrkimyksenä on selvittää, miten influenssapandemiauhkaa, eli yllättävää tulevaisuutta, voidaan hallita nykyhetkessä. Tämän selvittämiseksi tarkastellaan, millaisia tiedon, interventioiden ja subjektiviteetin muotoja influenssapandemiauhkan hallinnassa on havaittavissa: Millainen on tämä hallinnan kohde asiantuntijoiden mukaan? Millaisin keinoin sitä voidaan heidän mukaansa hallita? Millaisia asiantuntijasubjekteja tämän uhkan hallinnassa vaikuttaa mahdollistuvan? Tutkielmassa analysoidaan, miten tulevaa epävarmuutta on mahdollista hallita erilaisin logiikoin ja niiden ohjaamin keinoin jo nykyhetkessä, ja näistä logiikoista keskitytään erikseen varautumiseen. Tässä tutkielmassa käsitellään siis ensisijaisesti sellaisia hallintakeinoja, joita sovelletaan jo ennen influenssapandemian aktualisoitumista. Influenssapandemiauhkaa ja siihen varautumista lähestytään foucault’laisen hallinnan analytiikan näkökulmasta. Uhkaa analysoidaan teknologian objektina, eli tieteellisen tiedon ja siihen perustuvien tekniikoiden kohteena. Influenssapandemialla on omat erityispiirteensä ja niitä varten kehitetyt torjuntatoimet, kuten rokotukset. Influenssapandemiaan varautumisen kautta on kuitenkin mahdollista tarkastella laajempaa kysymystä siitä, miten yllättävää, eli menneistä epidemioista mahdollisesti merkittävästi poikkeavaa tartuntatautiuhkaa voidaan nykyhetkessä hallita. Influenssapandemiaan varautumisen kautta voidaan siis tarkastella biologisen elämän potentiaalien hallintaa, eli riskejä ja epävarmuutta. Tässä tutkielmassa ei lähestytä riskejä ja epävarmuutta ainoastaan objekteina maailmassa, vaan oletetaan, että ne viittaavat siihen, miten todellisuus ymmärretään ja millaisia oletuksia tulevaisuudesta tehdään, eli niiden katsotaan mahdollistavan erilaisia elämän ja elävien hallinnan käytäntöjä. Tutkimus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveysturvallisuusosastolla toukokuusta joulukuuhun vuonna 2017 tehtyyn osallistuvaan havainnointiin sekä neljääntoista asiantuntijahaastatteluun, jotka tehtiin alkuvuonna 2018. Tutkielmaa varten haastateltiin yhtätoista tartuntatautien hallinnan asiantuntijatehtävissä työskentelevää henkilöä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (9 hlöä) ja sosiaali- ja terveysministeriöstä (2 hlöä). Tämän lisäksi on kirjallisena aineistona tarkasteltu varautumista ohjaavia dokumentteja, kuten Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa (2017), Suomen kansallista riskiarviota 2015 ja Kansallista varautumissuunnitelmaa influenssapandemiaa varten (2012). Tutkielmassa hahmotellaan potentiaalisen epävarmuuden ja virtuaalisuuden käsitteiden avulla, miten nopeasti muuntuvien influenssavirusten hallinnassa toimintaa ja ajattelua eivät ohjaa vain riskit, joihin voidaan liittää tilastollinen todennäköisyys, vaan myös määrittelemättömämpi epävarmuus. Tutkielmassa esitetään, että tartuntatautien hallinnassa on nähtävissä varautumisen logiikkaan perustuvaa valppautta, mikä ilmentää Foucault’n analysoimien turvallisuusmekanismien muutosta. Tutkimuksessa havaitaan, että influenssaspesifisten keinojen lisäksi influenssapandemiaan varautumisessa sovelletaan merkittävästi sellaisia teknologioita, joissa painotetaan uhkasta riippumatonta valmiutta toimia missä tahansa kansanterveydellisessä häiriötilanteessa. Korostamalla kansanterveysjärjestelmän normaalitoimintojen sujumista, asiantuntijoiden resilienssiä ja jatkuvan valppauden verkostoja torjuntajärjestelmä säilyttää oletuksen tulevaisuuden epävarmuudesta: tulevaa ei voida tietää etukäteen, eikä sitä voida hallita vain sellaisten oletusten ohjaamana, jotka perustuvat nykyhetkessä saatavilla olevaan informaatioon. Geneerinen, uhkista riippumaton varautuminen vastaa hyvin tulevaan epävarmuuteen niin, että sen tarkkaa muotoa ei välttämättä tarvitse hahmottaa ennalta.
  • Kaleva, Hanna; Niemi, Jessica; Ylönen, Jari; Hietala, Mikko (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 5/3013
    Tässä selvityksessä tarkastellaan valtion tukemien ARA-vuokra-asuntojen vuokrien omakustannusperiaatteen toteutumista sekä vuokrien tasausjärjestelmää ja omakustannusvuokrien määräytymisperusteisiin kuuluvaa korjauksiin varautumista käytännössä. Lisäksi selvitetään kuntien suorittaman vuokrien omakustannusperiaatteen valvonnan toimivuutta. Selvityksen perustiedot kerättiin 55 ARA-asuntoja omistavalta yhteisöltä. Tietoja tarkennettiin vielä 15 yhteisöltä lisäkyselyn ja haastattelujen avulla. Selvityksen mukaan kaikki selvityksessä mukana olleet ARA-asuntoja omistavat yhteisöt määrittävät vuokrat omakustannusperiaatteen mukaisesti. Vuokrien sisältö ja rakenne kuitenkin vaihtelevat eri toimijoiden välillä. Suurimpia eroavaisuuksia eri toimijoiden välillä aiheuttavat omille varoille perittävä korko, peruskorjauksiin varautuminen ja korjausten rahoituksen toimintatavat. Vuokrantasausjärjestelmä on käytössä kaikissa selvityksessä mukana olleissa yhteisöissä. Yleisimmin tasataan pääomamenoja sekä peruskorjauksiin varautumisen kustannuksia. Kuntien suorittaman omakustannusvuokrien valvonnan tavoitteet, merkitys ja tehtävät ovat epäselviä niin valvojille kuin valvottaville yhteisöillekin. Kuntien asuntoviranomaiset arvioivat resurssinsa ja osaamisensa riittämättömiksi etenkin valtakunnallisten yhteisöjen vuokrien valvontaan. Selvitys liittyy valtioneuvoston asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan vuosille 2012–2015.