Pori on Suomen merkittävimpiä tulvauhka-alueita, jossa Kokemäenjoki tulviessaan voi aiheuttaa merkittävät taloudelliset vahingot ja uhattuna on jopa 10 000 – 15 000 ihmistä. Viranomaisten saumattoman toiminnan varmistamiseksi suurtulvatilanteessa on laadittu erityissuunnitelma Kokemäenjoen tulviin varautumisesta Porissa Satakunnan pelastuslaitoksen, Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeena. Tiedottaminen on tulvauhka- ja tulvatilanteissa keskeisessä asemassa sekä vahinkojen pienentämisen (teollisuuden ja asukkaiden omatoiminen varautuminen) että väestön turvallisuuden kannalta. Tulvatietoisuuden lisäämiseksi on suunnitelmasta keskusteltu laajasti viranomaisten, kaupungin eri hallintokuntien ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Porissa on tarve jakaa asukkaille täsmällistä tietoa tulvauhasta ja tulviin varautumisesta. Suunnittelutyön aikana on korostunut aloitetun Porin tulvasuojeluhankkeen toteuttamisen sekä tulvatilanteen ennakoinnin ja ennakkotorjunnan merkitys. Pelastustoimitilanteessa viranomaisten mahdollisuudet suojata rakennuksia rajoittuvat merkittävimpiin kohteisiin ja tarvittaessa tulvauhka-alueen väestön evakuointiin. Väliaikaisten siirrettävien tulvasuojarakenteiden käyttö Porissa on hankalaa, koska suojaustarvetta on kilometreittäin. Tällä hetkellä paras tulvasuojelukeino on hätätilanteessa keksittyä vahvistamaan olemassa olevia tulvapenkereitä.

This report describes the effects of climate change for Finland from the view of comprehensive security. The report examines both direct and indirect climate security risks as well as transition risks related to climate change mitigation. The report is based on previous research and expert interviews. Direct security risks refer to the immediate risks caused by the changing nature of natural hazards. These include the risks to critical infrastructure and energy systems, the logistics system, health and food security. Indirect security risks relate to the potential economic, political and geopolitical impacts of climate change. Climate change can affect global migration, increase conflict risk, and cause social tensions and inequality. Transition risks are related to economic and technological changes in energy transition, as well as political and geopolitical tensions and social problems caused by climate change mitigation policies. Reducing the use of fossil fuels can result in domestic and foreign policy tensions and economic pressure especially in locations dependent on fossil fuels. Political tension can also increase the risks associated with hybrid and information warfare. The security effects of climate change affect all sectors of society and the Finnish comprehensive security model should be utilized in preparing for them. In the short run, the most substantial arising climate change related security risks in Finland are likely to occur through indirect or transition risks. Finland, similar to other wealthy countries, has better technological, economic and institutional conditions to deal with the problems and risks posed by climate change than many other countries. However, this requires political will and focus on risk reduction and management.

Elintarviketeollisuuspooli perustettiin vuonna 1968 elintarvikepooli-nimellä, puolustustaloudellisen suunnittelukunnan alaiseksi Suomen elintarvikevarautumista ohjaavaksi instituutioksi. Perustamisen taustalla olivat intressit parantaa Suomen ruokahuollon tasoa, mahdollisen poikkeustilan tai taloudellisen saarron varalta. Elintarviketeollisuuspooli on toiminut linkkinä suomalaisen elintarviketeollisuuden ja viranomaisten välillä lähes 50 vuotta. Järjestelyn takana oli alkujaan valtiollisten resurssien puute suurten ruokavarastojen luontiin ja ajatus jo olemassa olevien tuotantolaitosten käytöstä myös kriisiaikana. Pooli on luotsannut elintarviketeollisuuden varautumista kriisiaikoihin, järjestämiensä valmiusharjoitusten avulla, jo perustamisestaan alkaen. Poolin valmiusharjoituksiin on rakennettu kuvitteellisia skenaarioita, joissa elintarviketeollisuuden toimijoita on testattu erilaisissa poikkeustilanteissa. Valmiusharjoitusten aiheet ovat vaihdelleet eri asteisista kauppasuluista, ydinlaskeumiin, terrori-iskuihin ja sähkökatkoihin. Tutkimukseni pohjautuu elintarviketeollisuuspoolin arkistomateriaaliin vuosien 1969-2009 väliltä. Selvitän tutkimuksessani mitä valmiusharjoituksiin rakennetut skenaariot kertovat poolin kokemista uhkakuvista elintarvikehuoltovarmuudelle. Tarkastelen myös näiden uhkakuvien linkittymistä suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin ja kansainvälisiin tapahtumiin. Analysoin tutkimuksessani poolin uhkakuvien ja yhteiskunnallisten muutosten suhdetta, Joseph Tainterin kompleksisuusteorian avulla. Teoria toimii tutkimukseni viitekehyksenä, hyvin laajan ja muutosrikkaan ajanjakson tarkastelussa. Osoitan kuinka poolin kokemat uhkakuvat ovat muuttuneet sen historian aikana ja kuinka ne ovat rakentuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja kansainvälisten muutosten rinnalla. Tutkittuna aikana pooli on kohdannut monenlaisia uhkia ja kriisejä. Poolin toiminnan kannalta keskeisimmäksi näistä ovat nousseet vuoden 1973 öljykriisi, 1986 Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus, kehitys kohti Euroopan unionia, vuoden 2001 terrori-iskut ja 2000-luvun biologiset uhat. Esitän että poolin toiminta on ollut ajankohtaista ja vahvimpia käsillä olleita uhkia priorisoivaa. Ajoittain pooli on myös kyennyt ennakoimaan tulevia uhkia ja toimimaan siten proaktiivisesti. Näkemykseni mukaan poolin suurimmat uhkakuvat ovat liittyneet ydinlaskeuman mahdollisuuteen ja joko äkilliseen tai asteittaiseen tuontipolttoaineiden katkokseen. Esitän näiden uhkien rakentuvan osittain poolin kattojärjestöjen ja viranomaisten uhkaskenaarioiden pohjalta, mutta ennen kaikkea poolin oman harjoitustoiminnan kautta. Poolin tietomäärän lisääntyessä ovat myös sen valmiusharjoitusten teemat monipuolistuneet ja uhkakuvat ymmärretty jatkuvasti kompleksisemmiksi kokonaisuuksiksi. Lisäksi näkemykseni mukaan, huolimatta poolin läheisyydestä elintarviketeollisuuteen, ei teollisuus ole joko kyennyt, tai halunnut ajaa omia intressejään poolin kautta. Esitän lisäksi, että poikkeuslainsäädännössä tapahtuneet muutokset 1990-luvun alussa heikensivät Suomen kykyä toimia kriisitilanteissa, lainsäädännön muuttuessa huomattavasti aiempaa raskaammaksi ja poliittisesti hankalammin toteutettavaksi.

Objective. The main purpose of this study is to examine what families with children living in urban areas think about self-preparedness and emergency food supply kits nowadays. Study shows how study subjects understand terms "emergency food supply kit" and "self-preparedness", what they think about their own emergency food supply kits and the necessity of it in urban areas. Furthermore study explains the pros and cons of the newest Kotivara-guide from family perspective. Previous studies have shown that there are too little researches about these topics and the fact that self-preparedness is becoming more common. Method. This was a qualitative research with phenomenographic features and which research data were collected using half structural thematic interviews. Nine families with children were selected for research and by change only women were interviewed. All families were living in Kiukainen. Transcribed research data were analyzed with content analysis. Results and conclusions. The term "emergency food supply kit" (kotivara) was more familiar than "self-preparedness" (omatoiminen varautuminen) and "emergency food supply kit" was typically only related to food storing. All families had subconsciously own emergency food supply kit that probably, however, lacked iodine pills, battery powered radio, cash money and water. Own emergency food supply kit was seen to have a major role in urban areas since it helps in exceptional situations and also in normal daily life. Electricity blackout was said to be the most typical exceptional situation nowadays. As for the findings about guidance, families suggested that the Kotivara-guide could be distributed in child health clinics, family centers and schools. According to research subjects, Kotivara-guide should also have the old guides about foods and other things to store. Based on the results of this research, Finnish emergency food supply kit guidance, Kotivara, is still important thing. In order to improve and be more familiar in Finland, informing should be more humane and targeted at those with the greatest needs.

Tämä on tutkielma tulevan influenssapandemian hallinnasta Suomessa. Keskiössä ovat asiantuntijat ja asiantuntijatieto valtionhallinnon tasolla ja valtion tutkimuslaitoksessa. Influenssapandemia tarkoittaa maailmanlaajuista epidemiaa, jonka aiheuttaa uudentyyppinen virus, jolle ihmisillä ei ole vastustuskykyä. Asiantuntijat arvelevat, että influenssapandemian tapahtuminen on varmaa, mutta sen ajankohtaa, vakavuutta eikä tarkkaa aiheuttajaa voida tietää ennalta. Tämän tutkielman pyrkimyksenä on selvittää, miten influenssapandemiauhkaa, eli yllättävää tulevaisuutta, voidaan hallita nykyhetkessä. Tämän selvittämiseksi tarkastellaan, millaisia tiedon, interventioiden ja subjektiviteetin muotoja influenssapandemiauhkan hallinnassa on havaittavissa: Millainen on tämä hallinnan kohde asiantuntijoiden mukaan? Millaisin keinoin sitä voidaan heidän mukaansa hallita? Millaisia asiantuntijasubjekteja tämän uhkan hallinnassa vaikuttaa mahdollistuvan? Tutkielmassa analysoidaan, miten tulevaa epävarmuutta on mahdollista hallita erilaisin logiikoin ja niiden ohjaamin keinoin jo nykyhetkessä, ja näistä logiikoista keskitytään erikseen varautumiseen. Tässä tutkielmassa käsitellään siis ensisijaisesti sellaisia hallintakeinoja, joita sovelletaan jo ennen influenssapandemian aktualisoitumista. Influenssapandemiauhkaa ja siihen varautumista lähestytään foucault’laisen hallinnan analytiikan näkökulmasta. Uhkaa analysoidaan teknologian objektina, eli tieteellisen tiedon ja siihen perustuvien tekniikoiden kohteena. Influenssapandemialla on omat erityispiirteensä ja niitä varten kehitetyt torjuntatoimet, kuten rokotukset. Influenssapandemiaan varautumisen kautta on kuitenkin mahdollista tarkastella laajempaa kysymystä siitä, miten yllättävää, eli menneistä epidemioista mahdollisesti merkittävästi poikkeavaa tartuntatautiuhkaa voidaan nykyhetkessä hallita. Influenssapandemiaan varautumisen kautta voidaan siis tarkastella biologisen elämän potentiaalien hallintaa, eli riskejä ja epävarmuutta. Tässä tutkielmassa ei lähestytä riskejä ja epävarmuutta ainoastaan objekteina maailmassa, vaan oletetaan, että ne viittaavat siihen, miten todellisuus ymmärretään ja millaisia oletuksia tulevaisuudesta tehdään, eli niiden katsotaan mahdollistavan erilaisia elämän ja elävien hallinnan käytäntöjä. Tutkimus perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveysturvallisuusosastolla toukokuusta joulukuuhun vuonna 2017 tehtyyn osallistuvaan havainnointiin sekä neljääntoista asiantuntijahaastatteluun, jotka tehtiin alkuvuonna 2018. Tutkielmaa varten haastateltiin yhtätoista tartuntatautien hallinnan asiantuntijatehtävissä työskentelevää henkilöä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (9 hlöä) ja sosiaali- ja terveysministeriöstä (2 hlöä). Tämän lisäksi on kirjallisena aineistona tarkasteltu varautumista ohjaavia dokumentteja, kuten Yhteiskunnan turvallisuusstrategiaa (2017), Suomen kansallista riskiarviota 2015 ja Kansallista varautumissuunnitelmaa influenssapandemiaa varten (2012). Tutkielmassa hahmotellaan potentiaalisen epävarmuuden ja virtuaalisuuden käsitteiden avulla, miten nopeasti muuntuvien influenssavirusten hallinnassa toimintaa ja ajattelua eivät ohjaa vain riskit, joihin voidaan liittää tilastollinen todennäköisyys, vaan myös määrittelemättömämpi epävarmuus. Tutkielmassa esitetään, että tartuntatautien hallinnassa on nähtävissä varautumisen logiikkaan perustuvaa valppautta, mikä ilmentää Foucault’n analysoimien turvallisuusmekanismien muutosta. Tutkimuksessa havaitaan, että influenssaspesifisten keinojen lisäksi influenssapandemiaan varautumisessa sovelletaan merkittävästi sellaisia teknologioita, joissa painotetaan uhkasta riippumatonta valmiutta toimia missä tahansa kansanterveydellisessä häiriötilanteessa. Korostamalla kansanterveysjärjestelmän normaalitoimintojen sujumista, asiantuntijoiden resilienssiä ja jatkuvan valppauden verkostoja torjuntajärjestelmä säilyttää oletuksen tulevaisuuden epävarmuudesta: tulevaa ei voida tietää etukäteen, eikä sitä voida hallita vain sellaisten oletusten ohjaamana, jotka perustuvat nykyhetkessä saatavilla olevaan informaatioon. Geneerinen, uhkista riippumaton varautuminen vastaa hyvin tulevaan epävarmuuteen niin, että sen tarkkaa muotoa ei välttämättä tarvitse hahmottaa ennalta.

Tutkielman tavoitteena on yhteistoiminnallisen hallinnan tutkimuksen näkökulmasta tutkia millä tavoin Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumit ovat muodostuneet ja mitkä seikat ovat siihen vaikuttaneet. Tutkimus pohjautuu Yinin (2003) tapaustutkimuksen replikoinnin logiikkaan, jota hyödynnettiin kahden esimerkkitapauksen tarkasteluun. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluita toteuttamalla, joiden myötä pyrittiin luomaan ymmärrystä Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumeiden toimintaan osallistuneiden julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin turvallisuustoimijoiden yhteistoimintaa koskevista kokemuksista ja näkemyksistä. Sekä alueellisen että kansallisen varautumisen prosessien laajemmaksi hahmottamiseksi haastateltiin lisäksi valtion alue- ja keskushallinnon edustajia. Asiantuntijahaastatteluiden tarkoituksena oli etenkin lisätä ymmärrystä siitä, miten yhteistyöfoorumeiden toiminta on alueilla käynnistynyt, millaisia prosesseja foorumityöskentelyyn sisältyy sekä millaisena sektorit ylittävä yhteistyö alueellisen varautumisen ja turvallisuuden kysymyksissä näyttäytyy. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin Emerson, Nabatchi ja Baloghn (2012) yhteistoiminnallisen hallinnan integratiivista viitekehystä soveltuvin osin. Lisäksi hyödynnettiin Emerson ja Nabatchin (2015) yhteistoiminnallisen hallinnan regiimien muodostumista kuvailevaa typologiaa. Tulokset osoittavat, että Etelä-Karjalan yhteistyöfoorumin voidaan katsoa kuuluvan oma-aloitteisesti muodostettuihin yhteistoiminnallisen hallinnan regiimeihin, kun taas Etelä-Pohjanmaan yhteistyöfoorumin voidaan katsoa ennen sote- ja maakuntauudistuksen kaatumista kuuluneen nk. ulkoa johdettuihin regiimeihin. Ulkoinen häiriö järjestelmän kontekstissa aiheutti kuitenkin Etelä-Pohjanmaan yhteistyöfoorumin siirtymisen oma-aloitteisesti muodostettuihin regiimeihin, luoden yhteistoiminnalle jälleen uudenlaisia haasteita. Yhteistoimintaan ohjaavat ajurit auttavat lisäksi ymmärtämään yhteistoiminnan käynnistymiseen vaikuttaneita seikkoja, joista aloitteellinen johtajuus nousi erityisen merkittäväksi molemmilla alueilla. Tutkimus osoittaa, että sektoreiden rajat ylittävän yhteistoiminnan kehittymistä ei tulisi tarkastella lineaarisena prosessina. Viitekehyksen mukaisesti esitetään sen sijaan, että turvallisuustoimijoiden väliset yhteistoiminnan dynamiikat koostuvat kolmesta keskenään vuorovaikutuksessa olevasta syklisestä prosessista, eli “periaatteellisesta” osallistumisesta, jaetusta motivaatiosta ja yhteistoiminnallisista valmiuksista. Yhteistoiminnan dynamiikoiden sisäiset elementit auttavat lisäksi selittämään niitä seikkoja, jotka ovat vaikuttaneet Etelä-Karjalan ja Etelä-Pohjanmaan varautumisen yhteistyöfoorumeihin osallistuvien turvallisuustoimijoiden välisen verkostoyhteistyön kehittymiseen.