Browsing by Subject "varianssianalyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Sirén, Mari (Helsingfors universitet, 2015)
    The aim of this study was to describe the social integration of Finnish school age children with special needs. The term social integration means children's friendships, relationships with classmates and friends, children's perception and acceptance by classmates and friends (Koster ym. 2009, 135). The purpose of this study was to build the model of social integration for Finnish children with special needs and also study different perspectives of social integration and factors effecting into those. Previous studies have shown that pupils with special needs are less popular, lonelier, less accepted and they have less friends in school (f. ex. Pijl ym. 2008, Szekeres 2014, Pijl & Skaalvik, 2010). On the other hand, it has been shown that pupil with special needs is as often a group member and is as often outsider as other children (Avramidis, 2010). The research was a quantitative survey study and the research data was collected with association how support guardian of children with special needs. 107 guardians took part in this study. The research data was analyzed by SPSS-computer program. Exploratory factor analysis, correlation and analysis of variance were used as analysis methods. The model of social integration was not completely in-line with previous studies. This study showed that friendships and interactions with friends, problems with peer relationships, acceptance by classmates, interaction with classmates during free time as well as loneliness and difference were major parts of the model of social integration. This study showed that children with special needs had some friends, they didn't have statistically significant problems with peer relationships and they are relatively well accepted by their classmates. Despite friendships and acceptance, the children with special needs didn't have so much interaction with classmates during free time and they felt loneliness and difference. Especially the children with special needs and with special support in school had challenges to create interaction with friends outside school. The children with behavioral challenges observed had more problem with peer relationships compared to the children with delays of development.
  • Kaukonen, Esko (2003)
    Tässä tilastotieteen pro-gradu -tutkielmassa on käytetty esimerkkiaineistona Pelastuspiston ammattikurssien opiskelijoilta strukturoidulla kyselyllä mitattuja arvostuksia, joita kutsutaan täsmällisemmin ammatin merkityspreferensseiksi.Tilastotieteellinen näkökulma tulee huomioon otetuksi sekä eräiden alaongelmien asettelussa että tulosten raportoinnin yhteydessä käytettyjen analyysimenetelmien esittelyssä. Tutkimuksessa oli mukana Pelastusopiston neljä opiskelijaryhmää: päällystö-,alipäällystö-, hätäkeskuspäivystäjä- ja pelastajaopiskelijat. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita opiskelijoiden ammatin merkityspreperenssien faktorirakenteista sekä sekä niiden eroista opiskelijaryhmien kesken. Ensiksi mainitun tutkimustehtävän tarkastelussa käytettiin faktorianalyysia, transformaatioanalyysia ja faktorirakenteiden numeerista simulointia, toisen tarkastelussa käytettiin hajontakuvioiden tarkastelua ja varianssianalyysia. Tutkimuksessa päädyttiin Pelastusopiston opiskelijoiden ammatin merkityspreferenssien osalta kolmen faktorin rakenteeseen, jonka invarianssiin viittasi se, että sama rakenne oli löytynyt aikaisemmassa palomiesten ammatin merkityspreferenssejä koskevassa tutkimuksessa. Opiskelijaryhmäkohtaisia rakenne-eroja ei tutkimuksessa havaittu. Tilastoteoreettisesti mielenkiintoista oli havaita, että suurimman uskottavuuden menetelmä soveltui tutkimusaineiston faktorointiin siitä huolimatta, että sen edellyttämä multinormaalisuusoletus ei täysin toteutunut. Faktoripistemuuttujilla tehdyillä varianssianalyyseilla saatiin opiskelijaryhmien tasoeroista varsin mielenkiintoisia jatkotutkimuksiin kannustavia tuloksia.
  • Torkkeli, Antti (2006)
    Tutkimuksen johtoajatus on tutkia poliitikkojen asemaa verkostomaisessa hallinnassa eli edustuksellisen demokratian ja hallinta-ajattelun yhteensopivuutta. Tutkimuskohteena on tästä suomalainen esimerkki, kuntien verkostomainen seutuyhteistyö ja luottamushenkilöiden asema siinä. Virallisesti valtuuston tulisi olla kunnan ylin päättävä elin, mutta aikaisemman tutkimuksen ja hallituksen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman Kansanvalta 2007 -toimikunnan mietinnön perusteella tosiasiallinen asema ei ole täysin selkeä. Tieteensisäisesti tarkasteltuna tarvitaan lisää empiiristä tietoa hallintamallien käytännön sovelluksista edustuksellisen demokratian kannalta. Tutkimuskohteina ovat viisi Suomen Kuntaliiton seudullisten demokratiatoimintamallien kuvaamiseen ja kehittämiseen tähtäävän hankeen 2004–2006 tutkimusseutua, jotka kaikki kuuluvat aluekeskusohjelmaan ja edustavat jokaista ohjelman kaupunkiseutuluokitusta: Hyvinkään-Riihimäen talousalue, Kouvolan kaupunkiseutu, Kuopion seutu, Raahen seutukunta ja Ylä-Savon talousalue. Teoreettinen viitekehys muodostuu governance-tutkimuksesta. Empiirisen aineiston muodostavat tutkimusseutujen kuntien keskeisille päättäjille, johtaville poliitikoille ja viranhaltijoille, tehdyt teemahaastattelut ja tutkimusseutujen kuntien kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajille suunnattu kysely. Teemahaastatteluiden analysoinnissa on soveltuvin osin käytetty retorista diskurssianalyysia ja kyselyn selittävä osuus on analysoitu varianssianalyysilla. Kuvaavassa osiossa tulokset on raportoitu frekvenssijakaumina. Tutkimus on osaltaan sekä usean tapauksen tapaustutkimus että tilastollinen tutkimus. Keskeinen tulos on, että poliitikot ovat seutuyhteistyön hallinnassa jakautuneet kahteen toimijatasoon: kiinteämmin seudullisessa päätöksentekoprosessissa mukana oleviin johtaviin luottamushenkilöihin, jotka kokivat vaikuttamismahdollisuutensa seudullisessa päätöksenteossa paremmiksi kuin peruskunnanvaltuutetut, jotka ovat enemmän syrjässä seudullisesta päätöksenteosta. Lisäksi valtuuston strateginen asema ei ole selkiytynyt. Tulos osoittaa ilmeisen ongelman valtuuston virallisen aseman ja käytännön välillä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan löytynyt näyttöä, että politiikan/poliitikkojen tuomaa lisäarvoa hallinnassa olisi pyritty kyseenalaistamaan vaan poliitikkojen asema ei ole vielä selkiytynyt seutuyhteistyön hallinnassa. Keskeisiä lähteitä ovat esimerkiksi: Airaksinen, Jenni – Nyholm, Inga – Haveri, Arto (2004): Seutuyhteistyön arki – retoriikkaa, politiikkaa ja raakaa työtä? Seutukuntien tuki -hankkeen II väliraportti. Tampereen yliopisto, Tampere., Greven, Michael Th. (2005): ”The Informalization of Transnational Governance: A Threat to Democratic Government”. Teoksessa Grande, Edgar – Pauly, Louis W. (ed.): Complex Sovereignty: Reconstituting Political Authority in the Twenty-first Century. University of Toronto Press, Toronto., Klijn, Erik-Hans – Koppenjan, Joop – Termeer, Katrien (1995): ”Managing Networks in the Public Sector: a Theoretical Study of Management Strategies in Policy Networks”. Public Administration 73 (3) 437–454. ja Rhodes, R. A. W. (1996): ”The New Governance: Governing without Government”. Political Studies 44 (4), 652–667.
  • Kontinen, Nitta (University of Helsinki, 1997)
  • Purola, Tuomo (Helsingfors universitet, 2013)
    Kasvitaudit aiheuttavat sadonmenetyksiä ja vaikuttavat näin viljelijän taloudelliseen tulokseen ja kuluttajahintoihin. Kasvitautien torjuntaan on olemassa useita keinoja, mutta usein viljelijät käyttävät kemiallista torjuntaa. Ammattiviljelijät siirtyvät noudattamaan integroidun torjunnan yleisiä periaatteita vuoden 2014 alusta alkaen. Integroidun torjunnan tarkoituksena on vähentää kemiallisen torjunnan tarvetta. Maataloudessa on toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten vuoksi jouduttu tehostamaan tuotantoa, joka on johtanut viljelykierron yksipuolistumiseen ja viljelymenetelmien muutoksiin. Tapahtunut kehitys on suotuisaa kasvitautien leviämiselle. MTT:n Hyötygeeni-hankkeessa ohralajikkeiden taudinkestävyyttä on jalostettu maatiaislajikkeiden avulla kolmea kasvitautia vastaan: verkkolaikkua, rengaslaikkua ja härmää. Jalostettuja lajikkeita on viisi: jokaisen yksittäisen kasvitaudin kestäviä ja lisäksi härmän ja verkkolaikun kestävää sekä verkko- ja rengaslaikun kestävää. Taudinkestäviä lajikkeita viljelemällä fungisidien (kasvitautien torjunta-aineiden) tarve poistuu. Tällöin säästöjä saadaan aine-, kone- ja työkustannuksissa. Taudinkestävyyden jalostus kuitenkin heikentää lajikkeen muita ominaisuuksia ja viljelijälle on olennaista tuotannosta saatava voitto. Tällöin kustannussäästöjen on oltava suuremmat kuin alentuneesta sadosta johtuvat tuottotappiot. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla maatiaislajikkeiden taudinkestävyydellä jalostettujen ja tautialttiiden ohralajikkeiden viljelystä saatavia taloudellisia hyötyjä. Tutkimuksessa käytettiin kahta aineistoa: taudinkestävien lajikkeiden satotappiokokeita kasvukaudelta 2010 ja eri fungisidien torjuntatehokkuutta mittaavia kenttäkokeita kasvukausilta 1999–2010. Tutkimuksen teoria perustuu klassiseen tuotantofunktioon ja lyhyen aikavälin voitonmaksimointiin. Tutkimusmenetelminä käytettiin varianssi- ja regressioanalyysia ja hyödynnettiin lineaarista sekamallia, jolla voitiin minimoida sääolosuhteiden ja koepaikkojen vaikutukset tuloksiin. Lisätuottojen vertailu onnistui tutkimuksessa paremmin varianssianalyysilla. Regressioanalyysin hyödyntäminen oli ongelmallista kenttäkokeiden järjestelyjen ja kasvitautien luonteen vuoksi. Kenttäkokeiden keskimääräisellä tautiesiintymällä fungisidien käyttö oli kannattavampaa kuin taudinkestävien lajikkeiden viljely. Ainoastaan härmän ja verkkolaikun kestävän lajikkeen lisätuotot olivat lähes yhtä suuret kuin taloudellisesti parhailla fungisideilla käsiteltyjen alttiiden lajikkeiden. Taudinkestävien lajikkeiden hyödyt tulevat paremmin esille, kun kasvitautiesiintymä lisääntyy ja fungisidien hinta kasvaa suhteessa ohran hintaan.