Browsing by Subject "varieteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Tammes, Hanna-Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani aiheena on kieli-ideologiat suomalaisissa espanjan oppikirjoissa. Aineistoni koostuu kolmesta kahdella eri vuosikymmenellä julkaistusta kirjasarjasta; Entre amigos, ¡Acción! 1-2 ja ¡Dime! 1-4. Jokainen näistä kirjasarjoista sisältää lukion lyhyen B3-kielen oppimäärän, yhteensä 8 kurssia. Tavoitteeni on selvittää sekä laadullisten että määrällisten tutkimusmetodien avulla, miten eri espanjan kielen varieteetit ja espanjankieliset kulttuurit esitetään kyseisissä lukiotason espanjan oppikirjasarjoissa. Pyrkimykseni on sisällönanalyysin avulla tunnistaa yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia kirjasarjojen esittelemien teemojen välillä. Teen lisäksi laskelmia ja taulukoita esimerkiksi eri espanjankielisistä maista kotoisin olevien julkisuuden henkilöiden esiintyvyydestä kirjasarjoissa. Analysoin myös oppikirjojen multimodaalista ympäristöä tekemällä havaintoja oppikirjatekstien yhteydestä niiden ohessa esitettävien opetuskuvien kanssa. Tutkielmani teoreettisessa osiossa esittelen kieli-ideologian määritelmän eri tieteenaloja edustavien tutkijoiden näkemyksiin pohjautuen. Esittelen myös aiempia tutkimuksia oppikirjojen kieli-ideologiosta ja tarkastelen suomalaista espanjan opetusta ohjaavia dokumentteja kuten Opetushallituksen (2015) ”Lukion opetussuunnitelman perusteet”. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että tämän tutkimuksen aineistona käytetyissä suomalaisissa lukiotason espanjan oppikirjoissa on havaittavissa Espanjan keski- ja pohjoisosille tyypillisen espanjan kielen varieteetin ja samaisen alueen kulttuurin suosiminen muiden espanjan kielen varieteettien ja espanjankielisten kulttuurien sijaan. Tulokset osoittavat myös, että espanjankielisen Amerikan maat esitellään usein niiden maailmalle tarjoamien vientituotteiden kuten turismin tai musiikin muodossa. Sen sijaan että oppikirjat esittelisivät espanjankielisen Amerikan maiden kansalaisten arkea nykypäivänä, ne keskittyvät usein edelleen kuvailemaan alueen maita kolonialistisesta näkökulmasta käsin. Nämä tulokset ovat linjassa aiempien oppikirjojen kieli-ideologioita tarkastelevien tutkimusten kanssa. Päiväntasaajan Guinea sekä El Salvador jäivät molemmat kaikissa kirjasarjoissa täysin huomiotta (lukuun ottamatta ¡Acción! 1 -kirjan alussa esiteltyä listaa maista, joissa espanjan kieli on valtion virallinen kieli). Espanjan kielen eri varieteetit ja espanjankielisen Amerikan kulttuurit ovat esillä selkeästi useammin 2010-luvulla julkaistuissa kirjasarjarjoissa ¡Acción! sekä ¡Dime! kuin 2000-luvun alussa julkaistussa Entre amigos-kirjasarjassa. Tätä selittää nähdäkseni Opetushallituksen (2015) ”Lukion opetussuunnitelman perusteet” -dokumentin kytkeminen EVK:een, jota Entre amigos-kirjasarjan julkaisu edeltää. Kuitenkin tuoreemmatkin kirjasarjat välittävät erityisesti Latinalaisen Amerikan maista hyvin stereotyyppisen kuvan korostaen kulttuurien mystisiä piirteitä, maiden alkuasukasväestön kehnoja elinoloja sekä maiden yleisen ilmapiirin rauhattomuutta.
  • Kivinen, Ronja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani aiheena on espanjan kielen eri maantieteellisten varieteettien käyttö espanjan opetuksessa. Aineisto koostuu kahdeksan espanjan oppikirjan äänitteistä: 15 cd-levyä, joissa on yhteensä 476 äänitiedostoa. Kyseessä ovat neljän kirjasarjan alkeis- ja jatkokurssin oppikirjat, joita käytetään Suomessa niin suomen- kuin ruotsinkielisissäkin oppilaitoksissa. Tutkimusmetodina käytän määrällistä sekä laadullista sisällön analyysia: teen laskelmia ja taulukoita varieteettien esiintymisestä sekä tulkitsen tekemiäni havaintoja muun muassa eri tavoista, joilla varieteetteja esitellään äänitteissä (mainitaanko puhujan varieteetti tai mistä se ilmenee). Tutkielmani teoreettisena taustana olen käyttänyt aiempia tutkimuksia espanjan murremaantieteestä sekä varieteettien käytöstä espanjan opetuksessa. Esittelen myös kielen ja murteen erottelun ongelmia sekä aiheeseen liittyviä demolingvistisiä näkökulmia. Tarkastelen ensinnäkin, mitä espanjan kielen varieteetteja oppikirjojen äänitteissä käytetään ja kuinka paljon sekä mihin murrealueisiin näytteet eri varieteeteista voidaan jakaa. Tarkastelen lisäksi mikä on kunkin oppikirjan pääasiallinen varieteetti, ja onko jatkokurssin oppikirjoissa enemmän näytteitä eri varieteeteista kuin alkeiskurssin oppikirjoissa. Tulokset osoittavat, että oppikirjoissa käytetään suurimmaksi osaksi manner-Espanjan keski- ja pohjoisosien varieteettia (84 % kaikista äänitteistä). Muista varieteeteista annetaan aineistossani yhteensä 77 näytettä: 40 % näytteistä on Meksikon ja Keski-Amerikan, 36 % Andien ja 18 % Río de Platan murrealueen varieteetteja. Näytteitä muiden murrealueiden varieteeteista esiintyy hyvin vähän. Äänitteillä esiintyy lisäksi 3 henkilöä, jotka puhuvat espanjaa vahvalla, ulkomaalaisella aksentilla sekä 3 henkilöä, jotka puhuvat manner-Espanjan eteläosien varieteettia (Andalusian murre). Jatkokurssien oppikirjojen äänitteillä on säännönmukaisesti enemmän näytteitä kuin alkeiskurssien, mutta näiden tutkimustulosten valossa näyttäisi siltä, että oppikirjan kielididaktinen metodi vaikuttaa enemmän eri varieteettien esiintymisen määrään kuin oppikirjan viitteellinen taitotaso (A1 tai A2): viestinnällisissä oppikirjoissa vain 4–11 % äänitteistä esiintyy näytteitä varieteeteista, kun taas metodisesti eklektisissä oppikirjoissa niitä esiintyy 24–51 % äänitteistä. Manner-Espanjan keski- ja pohjoisosien varieteetti on kaikkien tutkittujen oppikirjojen pääasiallinen varieteetti. Tutkimus osoittaa myös, että vaikka äänitteillä puhutaan useista espanjankielisistä maista, niiden varieteetteja ei esitellä läheskään yhtä usein. Äänitteillä mainitaan 18 espanjankielistä maata (sekä Yhdysvallat, jossa on merkittävä määrä espanjan puhujia) yhteensä 147 kertaa. Ylivoimaisesti useimmin mainitaan Meksiko (55 kertaa), Argentiina (16), Peru (13) ja Chile (11). Lisäksi varieteetteja käytetään usein epäjohdonmukaisesti. Kerrotaan esimerkiksi, että tapahtumat sijoittuvat Meksikoon ja että puhujat ovat meksikolaisia, mutta nämä käyttävätkin äänitteessä pelkästään manner-Espanjan varieteettia, tai puhuja esittelee itsensä perulaiseksi, ja hänen intonaationsa on tyypillisen perulainen, mutta hän käyttääkin mannerespanjalaisia sanoja ja ilmauksia perulaisten varianttien sijaan.
  • Harinen, Henri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten ruotsin kielen eri varieteettejä ja niiden välisiä eroja huomioidaan lukion ruotsinopetuksessa Suomessa. Tutkielmassa tarkastelen, millä tavoin ruotsin kielen oppimateriaalit ja ruotsin kielen opettajat esittelevät ruotsin varieteettejä sekä niiden välisiä eroja opiskelijoiden ja opettajien mielestä. Lisäksi kartoitan, missä määrin opetus ja koulun ulkopuoliset seikat ovat vaikuttaneet opiskelijoiden kielenoppimiseen sekä asenteisiin. Tutkielmani teoriaosassa määrittelen keskeisimmät varieteetteihin liittyvät käsitteet ja pohdin, millaisia varieteettejä on ylipäätään olemassa. Selvitän myös, mitä lukio-opetusta ohjaavat asiakirjat määräävät ruotsin kielen opetuksen tavoitteista sekä sisällöistä ja tarkastelen ruotsin varieteettejä osana lukion kommunikatiivista ruotsinopetusta. Tämän lisäksi käsittelen erilaisten kielimallien ja asenteiden vaikutuksia opetukseen. Tutkimusaineistoni koostui yhden pääkaupunkiseudun lukion ruotsin kielen kertauskursseilla käytetyistä opetusmateriaaleista ja kyseisten kurssien opiskelijoiden sekä opettajien vastauksista. Opiskelijoiden kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 53 opiskelijaa ja teemahaastatteluihin osallistui neljä opiskelijaa jokaiselta kurssilta. Käytin opiskelijahaastatteluissa fokusryhmiä ja opettajia haastatellessani yksilöhaastatteluja. Analysoin aineiston laadullisen sisällönalyysin menetelmällä hyödyntäen tyypittelyä ja kvantifiointia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat eivät tiedä tarpeeksi ruotsin eri varieteettien eroista, ja nämä erot aiheuttavat ongelmia lähinnä puheen ymmärryksessä. Opiskelijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että he eivät ole kuulleet tarpeeksi ruotsinruotsia. Suomenruotsi oli yleisesti vahvemmin edustettuna oppimateriaaleissa ja opetuksessa, mutta eroja löytyi muun muassa oppimäärien, eri opettajien sekä sukupuolten välillä. Opiskelijat halusivat tietää enemmän eri varieteeteistä ja erityisesti ruotsinruotsista, sillä yli joka kolmas suomenruotsia puhuva opiskelija haluaisi käyttää ruotsinruotsia, jos vain osaisi. Molemmat opettajat puhuvat suomenruotsia ja he ovat kommentoineet varieteettien välisiä eroja lähinnä spontaanisti. Opetuksella oli melko neutraali vaikutus opiskelijoiden asenteisiin, mutta suuri painoarvo varieteetin valinnassa. Koulun ulkopuoliset seikat vaikuttivat sitä vastoin positiivisemmin asenteisiin, mutta suhteellisesti neutraalimmin varieteetin valintaan. Tutkimuksen perusteella voin todeta, että ruotsin varieteettien välisiin eroihin liittyvälle lisätiedolle on selvä tarve, ja tähän tarpeeseen tulee vastata lisäämällä erojen käsittelyä opetuksessa. Varieteetteihin pitää kiinnittää enemmän huomiota myös tulevissa opetusmateriaaleissa, minkä lisäksi opettajat tarvitsevat asiaan liittyvää jatkokoulutusta. Vaikka tutkimuksen tuloksia ei voidakaan yleistää, antavat ne silti uusia ideoita siihen, millä tavoin kieltenopetusta voidaan ylipäätään monipuolistaa ja parantaa varieteettien käsittelyn avulla.