Browsing by Subject "varsa"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Raappana, Eeva (Helsingin yliopisto, 2021)
    Ennen navan surkastumista, neonataalivarsan napa toimii reittinä mikrobeille varsan elimistöön, sillä se on suoraan yhteydessä vatsaonteloon, elimiin ja verisuoniin. Napainfektiota esiintyy vatsaontelon ulkopuolella navan tyngässä, sekä sisällä vatsaontelossa navan rakenteissa eli urachuksessa, napavaltimoissa ja napalaskimossa. Napainfektiosta leviää helposti bakteereita verenkiertoon, jonka seurauksena ilmenee sekundaari-infektioita eri puolella kehoa, kuten bakteeriperäisiä niveltulehduksia, ripulia, keuhkokuumetta ja sepsistä. Napainfektiolle altistavat varsan vasta-aineiden puutos, ympäristöolosuhteet ja navan puutteellinen hygienia. Selkein oire napainfektiosta on turvonnut, arka, kuumottava tai erittävä navan tynkä, mutta luotettavaan diagnosointiin tarvitaan ultraäänitutkimusta, jotta voidaan tutkia myös vatsaontelon sisäiset navan rakenteet. Napainfektioita hoidetaan konservatiivisesti mikrobilääkityksillä sekä kirurgisesti poistamalla infektoituneet napajäänteet vatsaontelon sisältä yleisanestesiassa. Sairaiden ja nuorien varsojen leikkauksiin ja anestesiaan liittyvä komplikaatioriski on suurempi verrattuna täysikasvuisiin hevosiin. Ennusteeseen vaikuttaa eniten varsan yleistila, muut samanaikaiset sairaudet sekä komplikaatioiden ilmaantuvuus. Tämän retrospektiivisen kliinisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Yliopistollisessa hevossairaalassa vuosina 2010¬–2020 napainfektion vuoksi leikattujen varsojen oirekuva, ennuste, komplikaatiot, mikrobilääkitys, sekä eri muuttujien vaikutus hoidon onnistumiseen lyhyellä aikavälillä. Lisäksi kartoitettiin näissä varsoissa esiintyviä napatulehduksen aiheuttajamikrobeita. Tutkimusta varten etsittiin hevossairaalan potilastietokannasta napatulehduksen vuoksi leikatut varsat (53 kpl), joiden potilaskertomuksesta kirjattiin ylös varsan perustiedot, oireet, syke, lämpötila, verinäytteen parametreja kuten vasta-aineiden, fibrinogeenin ja leukosyyttien määrä, varsan bakteeriviljelytulokset leikkauksen yhteydessä otetusta napanäytteestä sekä veriviljelystä, käytetyt mikrobilääkkeet, kuurin pituus, sairaalahoidon kesto, leikkausajankohta, leikkauksen jälkeiset komplikaatiot sekä potilaan ennuste. Muuttujille tehtiin univariantti logistinen reggressioanalyysi. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi määriteltiin p < 0,05. Varsoista 77 %:lla napa oli ulkoisesti epänormaali. Varsoilla esiintyi myös muun muassa jalan virheasentoja, kuivumista, ripulia, septisiä niveltulehduksia, sepsistä ja pneumoniaa. Miltei viidesosalla varsoista esiintyi bakteremiaa. Yleisimmät napatulehduksen aiheuttajamikrobit olivat streptokokkeja ja enterobakteereja, lisäksi esiintyi jonkin verran stafylokokkeja, klostrideja ja Bacteroides-suvun mikrobeja. Lisäksi esiintyi bakteerilajeja, joita ei ole aiemmissa tutkimuksissa löydetty napatulehdusnäytteistä. Yhdellä varsalla todettiin napanäytteessä mikrobilääkkeille resistentti ESBL-kanta. Komplikaatioita sai 74 % varsoista. Varsoista 47,2 %:lla ilmeni leikkaushaavan turvotusta, 13,2 %:lla anestesiakomplikaatioita, 3,8 %:lla peritoniittia ja 1,9 %:lla haavainfektioita. Leikattujen varsojen lyhyen aikavälin ennuste oli 92,5 %. Kuolemaan johtavat syyt liittyivät leikkaus- ja anestesiakomplikaatioihin. Tutkimuksen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä, sillä kuolleiden varsojen määrä oli liian pieni ja yksikään muuttuja ei ylettänyt tilastollisesti merkittäväksi ennusteeseen vaikuttavaksi tekijäksi.
  • Kosunen, Katri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Napa- ja nivustyrät ovat pikkuvarsojen tyypillisimpiä synnynnäisiä ongelmia. Tyrässä vatsaontelon sisältöä työntyy ulos vatsaontelosta. Napatyrässä tämä tapahtuu vatsan keskilinjassa sijaitsevan naparenkaan läpi ihon alle ja nivustyrässä nivuskanavan kautta kivespussiin. Tyrää ympäröivä vatsakalvo tai kiveksen tuppikalvo voi repeytyä tyräytymisen yhteydessä. Tyrän koko voi vaihdella ulospäin huomaamattomasta aina jalkapallon kokoiseen. Tyrien syntymisen syynä pikkuvarsoilla ajatellaan olevan synnynnäinen rakenteiden heikkous. Usein tyrän syntymisen laukaisevana tekijänä toimii jokin mekaaninen ärsyke, kuten ylimääräinen vatsaonteloon kohdistuva paine. Tyypillisimmin sekä napa- että nivustyrät häviävät itsestään varsan kasvaessa ja suurin osa nivus- tai napatyrävarsoista eivät tarvitse lainkaan sairaalahoitoa. Sekä napa- että nivustyriä on mahdollista hoitaa konservatiivisesti painelemalla tyrää takaisin vatsaonteloon, kunnes sitä ympäröivät rakenteen tiivistyvät tarpeeksi varsan kasvaessa Joskus tyrät kuitenkin aiheuttavat ongelmia ja vaativat leikkaushoitoa, jossa tyräportti suljetaan. Varsojen ennuste leikkauksen jälkeen on erinomainen, joskin ennuste riippuu myös varsan mahdollisista muista ongelmista. Yliopistollisessa hevossairaalassa hoidetaan ja operoidaan vuosittain napa- ja nivustyristä kärsiviä pikkuvarsoja, mutta tapauksista ei ole tehty kattavia yhteenvetoja. Tässä lisensiaatintyössä kerättiin Yliopistollisen eläinsairaalan käytössä olevasta Provet –potilastietojärjestelmästä yhteen kaikki napa- ja nivustyrätapaukset viiden viime vuoden ajalta keväästä 2014 aina syksyyn 2018 saakka. Tutkimuksessa arviotiin muun muassa tapausten määrää ja -tyyppejä, mahdollisia riskirotuja, hoidon ennustetta, kirurgiaa vaatineiden tapausten määrää sekä keskiarvoista hintaa varsojen sairaalahoidolle. Tämä voi antaa tietoa ja toimia suuntaviittana napa- ja nivustyrävarsojen omistajille sekä lähettäville eläinlääkäreille sairaalahoidon kustannuksista sekä varsojen ennusteesta. Työ rajattiin käsittelemään sairaalaan saapuneita alle kolmen kuukauden ikäisiä pikkuvarsoja. Napatyriä esiintyy myös vanhemmilla varsoilla ja nivustyriä sekä vanhemmilla varsoilla että aikuisilla oreilla. Tutkimuksen yhteenvetona voidaan pitää, että napa- ja nivustyrän kohdalla kannattaa lähteä myös sairaala- ja leikkaushoitoon. Varsojen ennuste on erinomainen ja kustannukset jäävät varsin maltillisiksi moniin muihin varsojen sairaalahoitoa vaativiin ongelmiin verrattuna. Kaikista hoidetuista napa- ja/tai nivustyrävarsoista 93 % kotiutettiin onnistuneesti ja kirurgisen hoidon onnistuminen oli 86 %. Tutkimuksessa lisäksi selvisi, että 63 % nivustyrätapauksista esiintyi suomenhevosilla ja kaikkiaan 37 % Yliopistolliseen hevossairaalaan tuoduista suomenhevosorivarsoista kärsi nivustyrästä. Vaikka suomalaisten eläinlääkäreiden keskuudessa on jo pitkään ollut käsitys siitä, että nivustyriä esiintyy suomenhevosvarsoilla melko paljon, ei tapauksia ole ennen tilastoitu. Suomenhevosten nivustyrien mahdollinen perinnöllinen riski on jo huomioitu suomenhevosten jalostusohjesäännöissä, mutta esimerkiksi tutkimuksia isäoriiden vaikutuksesta nivustyrien esiintyvyyteen ei ole tehty. Toisaalta tämän tutkimuksen korkeaa esiintyvyyttä ei voida yleistää koko maan suomenhevosvarsapopulaatioon, sillä tässä tapauksessa tarkastelujoukkona olivat sairaat varsat.
  • Heimo, Erika (Helsingin yliopisto, 2021)
    Raajojen asentovirheet ovat kasvavilla varsoilla yleisiä. Tutkimuksissa on havaittu, että raajan virheasennot ovat yksi yleisimmistä kehityksellisistä ortopedisistä ongelmista varsoilla ja virheasennoista yleisin on etupolven valgus-asento. Etupolven valgus-virheasento tarkoittaa edestäpäin katsottuna poikkeamaa lateraalisuuntaan etupolven distaalipuolella. Työn tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät johtavat etupolven valgus-virheasentoon, milloin asentovirheeseen tulee puuttua konservatiivihoidolla ja milloin kirurgisella hoidolla sekä mikä hoitovaihtoehdoista antaa parhaan lopputuloksen. Etupolven valguksen taustasyyt jaetaan synnynnäisiin ja hankittuihin tekijöihin. Yksi synnynnäinen aiheuttaja etupolven valgukselle on etupolven pikkuluiden luutumattomuus, jota esiintyy epäkypsillä varsoilla. Niveltä ympäröivien kudosten löysyys voi aiheuttaa varsalle useita virheasentoja. Atavismi on harvinainen perinnöllinen tila, jossa hevosella on kokonainen ulna, mikä aiheuttaa virheasennnon. Hankittu virheasento syntyy kasvulevyn epätasaisen kasvun seurauksena. Tähän voivat johtaa esimerkiksi rakenteelliset poikkeavuudet, epätasapainoinen ruokinta, liiallinen liikunta, fysiitti, kasvulevyn trauma sekä vastakkaisen jalan ontumasta aiheutuva epätasainen painorasitus. Etupolven valgus-virheasento diagnosoidaan kliinisen tutkimuksen ja röntgenkuvauksen perusteella. Kliinisessä tutkimuksessa varsan jalka-asentoja arvioidaan sekä seistessä että liikkeessä. Jalan palpaatiolla ja manipulaatiolla voidaan arvioida niveliä ympäröivien kudosten löysyyden osuutta virheasentoon. Röntgenkuvauksessa hyödyllisin kuvaussuunta etupolven valgus-asennon arvioimiseen on dorsopalmaarinen suunta. Röntgenkuvasta määritetään pivot pointin sijainti, eli radiuksen ja etusääriluun keskilinjaa pitkin piirrettyjen linjojen leikkauspiste. Leikkauspisteestä saadaan myös pivot kulma, jonka suuruus kertoo asennon vakavuudesta. Röntgenkuvista tulee myös arvioida muita mahdollisia rakenteellisia löydöksiä, jotka antavat tietoa virheasennon taustasyystä. Etupolven valgus-virheasennon hoidossa on tärkeää aloittaa hoito riittävän ajoissa, sillä virheasennon korjaantuminen kasvua nopeuttamalla tai hidastamalla ei onnistu enää sen jälkeen, kun suurin osa varsan kasvupotentiaalista on takanapäin. Toisaalta suuri osa etenkin lievistä virheasennoista suoristuu usein myös itsestään tai lyhyellä konservatiivihoidolla. Kirurginen hoito tulee kyseeseen etenkin vakavissa virheasennoissa sekä sellaisissa tapauksissa, joissa lievä virheasento ei ole lähtenyt suoristumaan konservatiivihoidolla. Kirurgiset hoitovaihtoehdot jaetaan kasvua kiihdyttäviin ja kasvua hidastaviin tekniikoihin. Kasvua kiihdyttävistä tekniikoista yleisimmin käytetty on luukalvon irrotus. Kasvua hidastavia tekniikoita on useita, joista nykyään käytetyimpiä ovat kasvulevyn silloittaminen ruuvien ja serklaasin avulla sekä kasvulevyn ruuvaus yksittäisellä ruuvilla. Ennuste etupolven valgus-virheasennoissa on usein hyvä sekä konservatiivihoidolla että kirurgialla. Merkittävin ennustetta huonontava tekijä on etupolven pikkuluiden luutumattomuus etenkin, jos siihen ei ole puututtu hyvissä ajoin.
  • Palosaari, Suvi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Varsojen hypoksinen iskeeminen enkefalopatia (HIE) on vastasyntyneiden varsojen yleisin neurologinen sairaus. Taudin patofysiologia on monimuotoinen ja sitä ei ymmärretä vieläkään täydellisesti. Sairauden diagnosointimahdollisuudet ovat rajalliset, eikä täysin luotettavaa ante mortem-testiä ole olemassa. Diagnosointi perustuu varsan ja emän historiaan, oirekuvaan ja muiden sairauksien poissulkemiseen. Oireilu voi vaihdella vaurion vakavuudesta riippuen lievästä epänormaalista käyttäytymisestä vakaviin kouristuksiin. Hoito on tukihoitoa, joka vaihtelee riippuen sairauden vakavuudesta. Hoito koostuu mm. riittävän hapensaannin turvaamisesta, verenpaineen ylläpidosta, kouristusten estosta ja riittävän ravinnonsaannin varmistamisesta. HIE:en sairastuneiden varsojen ennuste on hyvä, jopa noin 80 % paranee tukihoidolla. Ihmisillä sairautta on tutkittu varsoja enemmän. Ihmisillä vauvojen HIE:n hoidossa käytetään mm. aivojen ja kehon ydinlämpötilan viilentämistä. Tällä hetkellä tutkimus kohdistuu antioksidanttisia, anti-inflammatorisia, antiapoptoottisia ja antieksitotoksisia ominaisuuksia sisältäviin yhdisteisiin, joiden toivotaan vähentävän hypoksisesta iskemiasta johtuvaa aivovauriota. Kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli koota nykytietämys aiheesta ja tarkastella sairautta myös ihmisillä tutkittujen ja käytettyjen hoitojen kannalta. Hypoxic Ischemic Encephalopathy (HIE) is the most common neurological disease among foals. Pathophysiology of HIE is complex and it isn’t completely understood. There are limited possibilities to diagnose the disease, and so far there is no reliable ante mortem-test available. Diagnosis is based on the anamnese of the foal and mare, the foal’s symptoms and excluding other diseases. Symptoms can vary depending on the severity of the disease from mild abnormal behaviour to severe seizures. Treatment is mostly supportive care, which varies depending on the severity of the disease. Treatment consists of making sure that the oxygen requirements are met, securing normal blood pressure, blocking seizures and taking care of nutrition of the foal. The prognosis for HIE foals is good, as many as approximately 80 % recover with supportive care. There has been more extensive research done in humans than in horses. Therapy for babies who suffer from HIE includes among other things cooling the brain and core temperature. At the moment the research concentrates on antioxidative, anti-inflammatory, antiapoptotic and anti-excitotoxic drugs. The research into these drugs is conducted in order to investigate their potential to diminish the brain damage caused by HIE. The purpose of this review is to round up the current knowledge of HIE in horses and also compare the research done and treatments used for humans.
  • Vainio, Reeta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Navan alueen ongelmat ovat yleisiä vastasyntyneillä varsoilla. Napatulehdus ilmenee tavallisesti 1−8 viikon ikäisellä varsalla. Aiheuttajamikrobit ovat samoja kuin sepsiksen aiheuttajana yleensä eristetään. Napatyrä on hevosen yleisin tyrä ja toiseksi yleisin kehityshäiriö. Se voi olla synnynnäinen tai kehittyä vasta syntymän jälkeen. Suurin osa napatyristä on pieniä ja paranevat itsestään aiheuttamatta haittaa varsalle. Suuret tyrät sen sijaan altistavat erilaisille komplikaatioille, minkä vuoksi ne vaativat kirurgista korjaamista. Avoin urakus voi olla synnynnäinen tai muodostua varsalle esimerkiksi napatulehduksen tai muun sairauden seurauksena. Se yleisimmin huomataan virtsan tippumisena navan kautta. Se voi parantua konservatiivisella hoidolla, mutta voi vaatia myös naparakenteiden kirurgista poistamista. Lisäksi se altistaa napatulehduksen kehittymiselle. Tutkielman sisältämän alkuperäistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää napatulehduksen yleisyyttä varsoilla sekä perehtyä tarkemmin sen hoitoon. Tutkimus rajattiin koskemaan vain napatulehdusta, sillä se on navan alueen ongelmista yleisin ja voi hoitamattomana tai diagnoosin viivästyessä johtaa vakaviin komplikaatioihin. Aineistona käytettiin Yliopistollisessa hevossairaalassa vuosina 2010−2015 napatulehduksen vuoksi hoidettuja varsoja. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti kirjaamalla tiedot potilasohjelmasta. Yliopistollisessa hevossairaalassa vuosina 2010−2015 maaliskuun ja elokuun välisenä ajanjaksona hoidetuista varsoista 15 %:lla todettiin napatulehdus. Varsojen ikä sairaalaan saapuessa vaihteli 0-61 vuorokauden välillä ollen keskimäärin 10 vuorokautta. Varsat saapuivat erilaisten syiden vuoksi. Osalla napatulehdus diagnosoitiin heti sairaalaan tullessa ja osalla vasta sairaalassaoloaikana. Sairaalassaoloaika vaihteli 1−22 vuorokauden välillä ollen keskimäärin 7,8 vuorokautta. Varsoista vain 12,7 %:lla ainoa raportoitu ongelma oli napatulehdus. Napatulehdusta sairastavista varsoista 61,8 %:lla napa poistettiin kirurgisesti, kun taas 27,3 % varsoista hoidettiin konservatiivisesti mikrobilääkkeiden avulla. Varsoista 96,4 % sai mikrobilääkkeitä sairaalassaoloaikana. Yleisin mikrobilääkevalinta varsoille oli penisilliini yhdistettynä gentamysiiniin. Varsoista lopetettiin kuusi eli 10,9 %. Tulosten perusteella napatulehdus on melko yleinen varsoilla. Lisäksi huomattavan suuri osa sairaalassa hoidetuista napatulehduksista oli vakavia, ja varsoilla oli yleensä muitakin ongelmia navan lisäksi. Osalla tutkimuksessa mukana olleista varsoista havaittiin napatulehdus vasta sairaalassaoloaikana. Aikaisemmissa tutkimuksissa napatulehduksen aikaisen diagnosoinnin on havaittu parantavan ennustetta. Tämä kannustaa toistuvien ultraäänitutkimusten käyttöön sairailla varsoilla.