Browsing by Subject "varusmiehet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Kela (Kela, 2020)
    Suomen virallinen tilasto
  • Kela (Kela, 2021)
    Suomen virallinen tilasto
  • Wessman, Jenni (2010)
    Tutkielman aiheena on varusmiespalvelusta suorittavat nuoret ja heidän liikuntakäyttäytymisensä. Tutkielma tarkastelee miten varusmiespalvelusaika vaikuttaa nuorten aiempiin liikuntatottumuksiin ja liikuntakäyttäytymiseen sekä minkälainen liikuntakokemus armeija ylipäätään on. Tarkoituksena on myös tarkastella puolustusvoimia ”Suomen suurimpana kuntokouluna” nuorten liikuntakokemusten näkökulmasta. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka pääaineistona ovat 21 noin 18–21 -vuotiaiden nuorten miesten haastattelut. Haastattelut tehtiin tutkimusryhmän kanssa vuoden 2008 aikana. Nuoria haastateltiin kahdesti heidän suorittaessaan varusmiespalvelustaan Kainuun prikaatissa, Kajaanissa. Ensimmäinen haastattelu tehtiin varusmiespalveluksen alussa ja toinen myöhemmin palveluksen loppupuolella. Haastattelut olivat luonteeltaan teemahaastatteluja, joiden aiheina olivat erilaiset terveysteemat ja nuorten armeija-ajan kokemukset. Erittelen tutkielmassa nuorten liikuntakokemuksia Pasi Kosken (2004) liikuntasuhde -käsitteestä kehittelemieni liikuntaprofiilien mukaan. Liikuntaprofiileita on neljä eri ryhmää: liikuntaan kiinnittymättömät, epäsäännölliset liikkujat, aktiiviliikkujat ja pro-liikkujat.Tutkielmassa kävi ilmi, että armeija totaalisena laitoksena asettaa varusmiespalveluksen ajan erilaisia raja-aitoja ja suuntia yksilön toiminnalle ja aiemmille liikuntatottumuksille. Liikuntaan kiinnittymien ryhmän nuoret hyötyivät eniten palveluksen tuomasta liikunnasta. Vähän liikkuville nuorille palvelusaika tarjosi uudenlaisia mahdollisuuksia liikkua sekä sytytti heissä ”liikuntakipinän”. Aktiiviliikkujien ja epäsäännöllisten liikkujien ryhmissä liikuntaurat olivat hyvin monimuotoisia ja osin päällekkäisiä. Osalle nuorista omat liikuntatottumukset ja sotilaskoulutus lomittuivat hyvin yhteen ja tukivat toisiaan. Osa nuorista taas turhautui palvelusajan liikuntamäärästä, joka oli odotettua kevyempi eikä vastannut omia siviilipuolen liikuntatottumuksia. Muutamien nuorten kohdalla palvelus myös lisäsi liikuntamäärää aiempaan verrattuna muttei saanut aikaan innostusta pysyvämpään liikuntaan. Joukossa oli myös niitä, joiden mukaan varusmiespalvelusaika ei vaikuttanut mitenkään omiin liikuntatottumuksiin. Heille armeija oli kokonaisuudessaan vain läpijuoksun paikka. Varusmiespalvelusaika haastoi eniten paljon liikkuvien nuorten liikuntatottumukset. Siviilipuolella suuriin liikuntamääriin tottuneet nuoret joutuivat muuttamaan liikuntatapojaan puolustusvoimien palvelustavoitteiden mukaisiksi. Erityisesti pro-liikkujien ryhmällä oli vaikeuksia sovittaa liikuntatottumuksiaan armeijan kontekstiin. Yleinen käsitys puolustusvoimista ”Suomen suurimpana kuntokouluna” ei toteutunut haastattelujen perustella aivan aukottomasti. Nuorten näkökulmasta kuntokoulu ei koske tasapuolisesti kaikkia varusmiehiä, komppanioita tai aselajeja. Armeijan terveyskasvatuksellinen eetos ei näytä tutkielman perusteella olevan itsestäänselvyys yhdistettynä armeijan sotilaalliseen koulutustehtävään. Varusmiespalvelusajan sisällöstä taistelevat sen sijaan vuoroin sotilaskoulutus ja vuoroin terveyskasvatus. Tällöin nuorten yksilölliset liikuntatottumukset jäävät huomioimatta. Tutkielma on osa VARU -hanketta, jossa ovat mukana Nuorisotutkimusverkosto, Helsingin yliopisto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
  • Heikkinen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämän pro gradu- tutkielman tarkoituksena on tutkia varusmiesten kokemuksia puolustusvoimien kirkollisesta työstä ja sen antamasta tuesta. Tutkimus on tehty kvantitatiivisin tutkimusmenetelmin ja tutkimusaineisto on kerätty kyselylomakkeella Panssariprikaatin varusmiehiltä. Kyselyyn vastasi yhteensä 204 varusmiestä, joista muodostui tämän tutkimuksen tutkimusjoukko. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaisia kokemuksia varusmiehillä on kirkollisesta työstä Panssariprikaatissa? 2) Millaisia kriisejä tai huolia varusmiehet ovat kohdanneet varusmiespalveluksensa aikana ja ovatko he hakeneet ja saaneet apua niihin? Puolustusvoimien kirkollinen työ täytti 100 vuotta vuonna 2018 ja sitä toteutetaan varuskunnissa yhä tänäkin päivänä. Kirkollisesta työstä vastaa joukko-osastonsa sotilaspappi ja sen toimintamuotoina ovat sielunhoito, julistus ja kasvatus. Sotilaspappi on olemassa kaikki varten, uskonnollisesta tausta riippumatta. Kirkollinen työ perustuu lähimmäisenrakkauteen ja sen perustehtävänä on tukea ja auttaa sotilashenkilöstöä. Sotilaspappi elää varuskunnassa seurakuntansa keskellä ja on läsnä ja saatavilla niin hädän hetkellä, kuin arkisissakin asioissa. Sielunhoitajan roolin lisäksi sotilaspappi on myös uskonnollisten ja eettisten asioiden asiantuntija, ja hänen tehtäviinsä kuuluu myös kouluttaa varusmiehille eettisen toimintakyvyn asioita. Sotilaspappi vastaa myös joukko-osastonsa hengellisestä elämästä ja toimittaa jumalanpalveluksia ja ehtoollisia. Varusmiespalvelus on erityinen aikakausi nuoren elämässä, ja se voi olla kriisin paikka jo itsessään. Tänä päivänä samoille varusmiehille kasaantuu yhä enemmän erilaisia ongelmia. Toiset taas suorittavat palveluksensa kohtaamatta sen suurempia haasteita. Kartoitin tutkimuksessani varusmiesten kohtaamia kriisejä tai huolia. Suurimmaksi huolen aiheeksi varusmiesten joukosta nousi huoli omista tulevaisuuden suunnitelmista, joista oli huolissaan 53% varusmiehistä. Varusmiehistä 48% poti myös koti-ikävää, ja 47% oli huolissaan omasta psyykkisestä jaksamisesta palveluksessa. Nämä tulokset peilaavat aiempaa tutkimusta. Yleensä varusmiesten käydessä keskusteluja sotilaspapin kanssa, keskustelun aiheet liittyvät omaan jaksamiseen, motivaatioon, parisuhdeongelmiin, tai johonkin äkillisesti sattuneeseen kriisiin siviilielämässä. Kartoitin tutkimuksessani myös varusmiesten kokemuksia kirkollisesta työstä varuskunnassa. Tulokset olivat kauttaaltaan hyvin positiivisia. Varusmiehistä 71% koki tärkeäksi, että varuskunnassa on sotilaspastori. Vastaajista 86% oli sitä mieltä, että sotilaspastori on ollut kaikkia varten. Kuitenkin vain hieman alle puolet varusmiehistä koki, että sotilaspastori on ollut näkyvästi mukana varusmiesten arjessa. Tällainen tulos oli sikäli odotettavissa, sillä kirkollisen työn jatkuvana haasteena on se, kuinka se voisi tavoittaa mahdollisimman paljon varusmiehiä. Varuskunnat ovat suuria ja on mahdotonta pystyä tavoittamaan jokaista varusmiestä palveluksen aikana, vaikka se ihannetilanne olisikin. Kuitenkin 71% varusmiehistä piti sotilaspastoria helposti lähestyttävänä. Kirkollisessa työssä tulee kiinnittää huomiota siihen, että sotilaspappi on tavoitettavissa, ja tekee itsensä tutuksi joukolle, jotta hädän hetkellä varusmiehellä on matala kynnys turvautua häneen.