Browsing by Subject "vedenhankinta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 38
  • Hatva, Tuomo; Lapinlampi, Toivo; Gustafsson, Juhani; Hiisvirta, Leena; Liimatainen, Jouko; Salonen, Laina; Santala, Erkki; Seppänen, Harri (Finlands miljöcentral, 1997)
    Miljöhandledning 9sv
    Brunnsguiden har gjorts särskilt med tanke på dem som planerar att bygga en ny brunn eller restaurera en gammal. I guiden har man samlat information om grundvattenförekomst i mark och i berggrund, grundvattnets kvalitet och faktorer som försämrar kvaliteten samt valet av brunnsplatsens geografiska läge. Byggande av vanliga brunnar med cementringar finns detaljerat beskrivet och detta har illustrerats med bilder. Det finns också bilder av borrbrunnar och några övriga brunnstyper. I guiden finns dessutom beskrivet restaurerings- och underhållsåtgerder för gamla brunnar. I bilagorna finns förevisat kvalitetskrav och rekommedationer för hushållsvatten från privata brunnar, de vanligaste kvalitativa bristerna i vattnet samt åtgerder för att avhjälpa dem.
  • Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 24/2007
  • Vienonen, Sanna; Rintala, Jari; Orvomaa, Mirjam; Santala, Erkki; Maunula, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 24/2012
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesihuollossa sekä keinoja sopeutua muutoksiin. Tutkimus tehtiin pääosin kirjallisuusselvityksenä. Lisäksi kuultiin noin 50 vesihuollon asiantuntijaa. Kirjallisuuden perusteella tarkasteltiin myös eri ilmastoskenaarioissa ja -malleissa esitettyjä arvioita raaka-vesivarastojen määrässä ja laadussa tapahtuvista muutoksista. Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesihuoltoon voivat olla joko haitallisia tai myönteisiä, suoria tai välillisiä, ja niiden arviointiin liittyy monia epävarmuustekijöitä. Suurimmat vaikutukset aiheutuvat äärevien sääilmiöiden kuten pitkien kuivuusjaksojen, rankkasateiden ja myrskyjen yleistymisestä. Myrskyjen seurauksena sähkökatkokset vesihuoltolaitoksilla lisääntyvät, mikä vaikeuttaa veden käsittelyä ja johtamista. Vesistöjen pinnannousun ja tulvien seurauksena pintavesiä voi kulkeutua pohjavesimuodostumiin ja vedenottamoille, ja jätevesipumppaamojen ylivuotoriski kasvaa. Pitkät kuivuusjaksot voivat aiheuttaa ongelmia lähinnä pienten raakavesilähteiden vedenlaadulle ja riittävyydelle. Ilmastonmuutoksella on vaikutuksensa myös maan-käyttöön, josta voi paikoin muodostua yhä merkittävämpi riski raakavesilähteille. Keskeisimpiä ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinoja vesihuollossa ovat vedenottokaivojen sijoittaminenantoisuudeltaan otollisimpiin paikkoihin tulvariskialueiden ulkopuolelle, jäteveden pumppaamojen sijoittaminenpohjavesialueiden ja tulvariskialueiden ulkopuolelle, vedenkäsittelyvalmiuden parantaminen niin normaali- kuin erityistilanteissa, pienten pohjavesimuodostumien antoisuuden selvittäminen sekä vesihuoltolaitosten varavesi ja varavoimalähteiden turvaaminen. Lisäksi suunnitelmilla, vesihuoltolaitosten välisellä yhteistyöllä, maankäytön ohjauksella sekä tietojärjestelmien ja mallinnusten hyödyntämisellä voidaan tehostaa vesihuoltolaitosten sopeutumista ilmastonmuutokseen
  • Unknown author (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 33
  • Hatva, Tuomo; Lapinlampi, Toivo; Gustafsson, Juhani; Hiisvirta, Leena; Liimatainen, Jouko; Salonen, Laina; Santala, Erkki; Seppänen, Harri (Suomen ympäristökeskus, 1996)
    Ympäristöopas 9
    Kaivo-opas on laadittu erityisesti uuden kaivon rakentamista tai vanhan kunnostamista suunnitteleville. Oppaaseen on koottu tiivistettyä tietoa pohjaveden esiintymisestä maa- ja kallioperässä, pohjaveden laadusta ja sitä heikentävistä tekijöistä sekä kaivon paikan valinnasta. Tavallisen rengaskaivon rakentaminen on kuvattu yksityiskohtaisesti piirroksilla havainnollistettuna. Piirroksia on myös porakaivosta ja eräistä muista kaivotyypeistä. Oppaassa selostetaan lisäksi vanhan kaivon kunnostus- ja huoltotoimenpiteet. Liitteissä on esitetty yksityisten kaivojen talousveden laatuvaatimukset ja -suositukset, yleisimmät veden laatuhaitat ja niiden poistamismahdollisuudet.
  • Lapinlampi, Toivo; Sipilä, Annika; Hatva, Tuomo; Kivimäki, Ilmo; Kokkonen, Pauliina; Kosunen, Jarmo; Lammila, Jyrki; Lipponen, Annukka; Santala, Erkki; Rissanen, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 2001)
    Ympäristöopas 86
    Suomessa on noin puoli miljoonaa yksityistä kaivoa, joiden kunto ja veden laatu vaihtelevat. Uusia kaivoja rakennetaan haja-asutusalueella jatkuvasti. Monet vedenhankintaan liittyvät kysymykset askarruttavat jatkuvasti kaivon omistajien ja kaivoasioiden parissa työskentelevien mieliä."Kysymyksiä kaivoista" -opas on laadittu kaivon rakentajien ja kunnostajien avuksi. Oppaassa vastataan yksityisiä kaivoja ja niiden vedenlaatua koskeviin kysymyksiin. Siinä kerrotaan kaivon paikan valinnasta ja erityyppisistä kaivoista. Oppaassa neuvotaan, miten kaivo rakennetaan. Siinä käsitellään myös pohjaveden ja kaivoveden laatua, kaivoveden likaantumisen syitä sekä kerrotaan, miten kaivo kunnostetaan. Oppaassa esitellään myös kaivovedelle asetetut laatuvaatimukset ja -suositukset. Teos sisältää myös rengas- ja kallioporakaivojen tekniset tyyppipiirustukset (pienennetyt).
  • Santala, Erkki (Vesihallitus, 1973)
    Vesihallitus. Tiedotus 52
  • Järvenpää, Lasse; Savolainen, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2015
    Sadannan ja haihdunnan epätasainen jakautuminen eri vuodenaikojen välillä asettaa maassamme erityisvaatimuksia niin viljelysmaan kuivatukselle kuin kastelullekin. Kuivatuksen tarkoituksena on aikaansaada kasvulle sopiva maan kosteustila ja viljelyyn tarvittavien koneiden vaatima kantavuus. Suomen 2,3 miljoonasta peltohehtaarista lähes 90 % tarvitsee kuivatusta. Nykyinen viljelytekniikka edellyttää toimivaa salaojitusjärjestelmää, jonka edellytyksenä on tehokas peruskuivatus. Vaikka viljelyksessä oleva peltoala on pääosin kertaalleen peruskuivatettu, tarvitaan edelleenkin peruskuivatuksen ylläpitoa ja parantamista. Ojaverkoston kunnon heikentyminen ja ilmastonmuutos tuovat ojitustarpeeseen uuden näkökulman. Maankuivatus on toisaalta muuttanut ja yksipuolistanut monien virtavesien luonnontilaa, joten peruskuivatushankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa tulee soveltaa entistä laajemmin ns. luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita. Oppaassa on esitetty kattavasti maankuivatuksen suunnitteluun ja toteutukseen liittyvät näkökohdat, teknilliset ja ympäristölliset ohjeet sekä laatuvaatimukset. Oppaassa on keskitetty maatalousalueiden kuivatukseen, mutta myös metsäojituksia on käsitelty lyhyesti. Lisäksi oppaassa on esitelty kastelun perusteet sekä keskeiset kastelumenetelmät. Maa- ja metsätalousministeriö asetti maankuivatus- ja kasteluoppaan laatimiseksi ohjausryhmän 17.1.2005. Työssä tuli ottaa huomioon se, että ojitushankkeet ovat nykyisin useimmiten peruskorjaustöitä, joihin voidaan soveltaa entistä sujuvampaa suunnittelumenettelyä. Oppaasta julkaistiin ensimmäinen versio työryhmän mietintönä vuonna 2007. Vesilain uudistamisen ja ojitusasioita käsittelevien tahojen organisaatiomuutosten selventämiseksi oppaasta on nyt julkaistu toinen päivitetty painos. Tässä painoksessa on vesilain uudistuksen tavoitteiden mukaisesti kiinnitetty entistä enemmän huomiota puroluonnon suojeluun sekä pohjavesialueilla ja happamilla sulfaattimailla tapahtuvien ojitusten haittojen ennaltaehkäisemiseen. Suuri paino oppaan uudistuksessa on ollut muuttuneiden viranomaiskäsittelyjen kuvaamisessa. Ojitukseen ryhtyvällä on entistä selkeämpi vastuu suunnitelmien laatimisesta sekä ojituksesta ilmoittamisesta viranomaisille.
  • Pajula, Heikki; Järvenpää, Lasse (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2007
  • Unknown author (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 64