Browsing by Subject "vedenotto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Hatva, Tuomo; Lapinlampi, Toivo; Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Ympäristöopas
    Hyvää talousvettä tuottava kaivo on välttämätön kiinteistöille, joita ei ole liitetty vesijohtoverkostoon. Oppaassa annetaan ohjeet niistä selvityksistä ja maastotutkimuksista, joita tarvitaan yhden talouden vedenhankintaa varten rakennettavan rengas- tai porakaivon paikan määrittämisessä. Oppaan päätavoite on, että ohjeet ovat käytännönläheiset ja selvät. Aluksi kuvataan pohjaveden muodostumisen periaatteita erilaisissa maa- ja kallioperäolosuhteissa sekä niiden vaikutusta kaivon sijoittamiseen ja veden laatuun.Ennen maastotutkimuksia on hyvä koota hankkeen toteuttamisessa tarvittava aineisto, kuten kartat ja tiedot kiinteistön sijaintipaikan pohjaveden laadusta.Oppaassa on lukuisia esimerkkejä erilaisiin maa- ja kallioperäolosuhteisiin oikein rakennetuista rengas- ja porakaivoista, sekä virheellisesti sijoitetuista kaivoista. Erityistä huomiota on kiinnitetty pohjaveden likaantumisriskiin tai jo tapahtuneeseen likaantumiseen.Opas on tarkoitettu kiinteistönomistajille, kuntien viranomaisille, konsulteille ja muille asiasta kiinnostuneille. Opas täydentää Suomen ympäristökeskuksen aikaisemmin julkaisemia kaivoja koskevia oppaita, ohjeita, sopimusmalleja ja mallipiirustuksia. Se ei sisällä ohjeita kaivojen rakentamisesta.Oppaassa on lukuisia piirroksia, kaavioita ja valokuvia, kun taas tekstiosuus on suhteellisen lyhyt. Kirjassa on runsaasti viitteitä kaivoveden parantamisesta sekä pohjaveden laadusta ja tutkimuksista. 
  • Harjula, Jouko (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 73
  • Orvomaa, Mirjam (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 40/2008
    Hankkeen ensisijaisena tarkoituksena oli selvittää pohjavedenottamoiden suoja-alueiden sijainti, maankäyttöä sekä suojelumääräysten toteutumista ympäristö- ja maa-ainesottoluvissa. Pohjavedenottamokohtaiset suoja-alueet olivat ensimmäinen keino suojella pohjavesiä vesilain voimaantulosta vuodesta 1961 lähtien. Pääosa suoja-aluepäätöksistä on tehty jo yli 20 vuotta sitten. Suomessa on noin 230 pohjavedenottamoa joilla on vesilain mukainen suoja-alue. Ottamotoiminta oli edelleen käynnissä noin 80 % suoja-alueilla sijaitsevista pohjavedenottamoissa. Suoja-alueen laajuus oli usein sidoksissa pohjavesialueen kokoon, mutta poikkeuksiakin löytyy. Pinta-alat vaihtelivat muutamasta hehtaarista ja tuhanteen hehtaarin. Suoja-alueita ei ole rajattu aina hydrologisin perustein, vaan rajaukset perustuivat osittain kiinteistörajoihin. Suoja-alueelle määrättiin toiminnallisia rajoituksia, joiden tavoitteena oli ylläpitää pohjaveden hyvää laatua. Verratessa muutoksia suoja-alueiden määräyksissä vuosikymmenten välillä voidaan todeta, että ne olivat tiukentuneet myöntämisajankohdan voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Pohjavettä vaarantavia riskitekijöitä oli usein sallittu sijoitettavaksi suoja-alueiden välittömään läheisyyteen ja ne saattoivat sijaita vedenottamon muodostumisalueella vaikka ne eivät sijoittuneet suoja-alueelle. Maankäyttömuodot olivat muuttuneet riskialttiimmaksi useilla suoja-alueilla. Kaavoituksessa vedenottamoiden suoja-alueita ei oltu erikseen mainittu. Pohjavedenottamoiden suoja-alueille myönnetyissä ympäristöluvissa oli vain osassa otettu huomioon suoja-alue ja sen määräykset. Suoja-alueilla sijaitsi useita satoja vanhoja maa-ainesottoalueita. Lisäksi voimassa olevia maa-ainesottamislupia oli noin 60 kpl. Uusimmat alueille myönnetyt luvat olivat voimassa 2020-luvun alkuun asti. 1990-luvun puolivälin jälkeen suoja-alueita on perustettu vähän osittain niiden rinnalle tulleen suojelusuunnitelmien vuoksi. Vedenottamoiden suoja-alueista 74 oli sellaisia joille on myös laadittu pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Suoja-alueiden muodostamisen tarpeellisuudesta lainsäädännön ja vesipuitedirektiivin suojelutavoitteiden parantuneessa nykytilanteessa voidaan tutkimuksen johtopäätöksenä todeta, että suoja-alueen perustaminen on edelleen toimiva vaihtoehto pohjaveden suojelemiseksi.
  • Vuorimaa, Paula; Kontro, Merja; Rapala, Jarkko; Gustafsson, Juhani (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 42/2007
    Ennen vuotta 2000 todettuja torjunta-aineiden aiheuttamia pohjaveden pilaantumistapauksia tunnetaan Suomessa vain muutamia. Toisaalta torjunta-aineiden säännöllistä pohjavesiseurantaa ei ole tehty. Pohjavesinäytteistä on määritysmenetelmien tarkentumisen myötä löydetty myös yhä useampia torjunta-aineita. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) hankkeessa ”Torjunta-aineiden esiintyminen pohjavedessä (TOPO)” selvitettiin torjunta-aineiden esiintymistä pohjavedenottamoiden raakavedessä. Selvityksessä mukana olleet pohjavesialueet sijaitsivat yhdentoista ympäristökeskuksen alueilla. Hankkeessa tutkittiin vuosien 2002–2005 aikana torjunta-aineiden esiintymistä 295 näytteestä 282 havaintopisteestä 190 pohjavesialueelta. Tutkimus kohdistui pohjavesialueille, joilla sijaitsi tai on aikaisemmin sijainnut toimintaa, johon liittyy torjunta-aineiden käyttöä. Tällaisia toimintoja ovat mm. maa- ja metsätalous, taimi- ja kauppapuutarhat, virkistysalueet, hautausmaat, maantie- ja raideliikenne ja teollisuuslaitokset. Koska tutkimuskohteet on valittu edellä kuvatun mukaisesti, tuloksia ei voi suoraan yleistää kaikkiin pohjavesialueisiin.  Torjunta-aineita tai niiden hajoamistuotteita todettiin 37 % tutkituilta pohjavesialueilta, 35 % havaintopisteistä ja 39 % näytteistä. Määritysrajan ylittäneitä pitoisuuksia todettiin 28 % tutkituista pohjavesialueista, 26 % havaintopisteistä ja 29 % näytteistä. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 461/2000 talousvedelle asetettu raja-arvo (0,1 µg/l) ylittyi raakaveden osalta 15 pohjavesialueella eli 8 % tutkituista pohjavesialueista. Yli raja-arvon suuruisina pitoisuuksina todettiin pohjavedessä atratsiinia, DEA:aa, DEDIA:aa, heksatsinonia, bentatsonia, bromasiilia sekä BAM:a. Yli määritysrajan mutta alle asetetun raja-arvon suuruisia torjunta-ainepitoisuuksia todettiin 20 % tutkituista pohjavesialueista. Useiden tässä selvityksessä pohjavedestä todettujen torjunta-aineiden myynti ja käyttö on kielletty tai muutoin loppunut. Käytöstä poistettujen torjunta-aineiden löytyminen pohjavedestä on merkki siitä, etteivät ne pohjaveteen päästyään hajoa nopeasti, vaan poistuvat pääosin normaalin pohjaveden kierron kautta. Joissakin pisteissä oli havaittavissa varsinaisen tehoaineen pitoisuuden olevan pienempi kuin hajoamistuotteen, mikä on merkki aineen hajoamisesta pohjavesiolosuhteissa.
  • Yli-Vakkuri, Paavo (Suomen metsätieteellinen seura, 1953)
  • Lapinlampi, Toivo; Raassina, Sami (Suomen ympäristökeskus, 2002)
    Suomen ympäristö 541
  • Unknown author (Vesihallitus, 1973)
    Vesihallitus. Tiedotus 44
  • Unknown author (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 75
    Water quality in water utilities in 1972.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 99
    Water quality in water utilities in 1973.