Browsing by Subject "verifiointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Sorsa, Jani (Helsingin yliopisto, 2022)
    Ilmatieteen laitoksella on otettu käyttöön eri säämallien ennusteita yhdistelevä, niin sanotun konsensusennusteperiaatteen mukainen jälkikäsittelymenetelmä, joka tunnetaan nimellä Blend. Tämä tutkielman tarkoituksena on selvittää Blend-menetelmällä tuotetun tuuliennusteen toimivuutta Suomen merialueilla käyttämällä muutamaa yleiseen käyttöön vakiintunutta sääennusteiden verifiointimenetelmää. Verifiointi on toteutettu vertaamalla Blend-ennusteen tuulennopeusarvoja niin ikään jälkikäsittelyllä tuotettuihin potentiaalituuliarvoihin 25:llä Suomen merialueilla sijaitsevalla havaintoasemalla. Potentiaalituulta on päätetty käyttää alkuperäisten tuulihavaintojen sijasta, koska se parantaa eri sääasemilta tulevien mittaustulosten keskinäistä vertailukelpoisuutta ja näin ollen tekee verifiointituloksista paremmin koko alueelle yleistettäviä. Tulokset osoittavat odotetusti, että merkittävimmät Blend-tuuliennusteen toimivuuteen vaikuttavat tekijät ovat tuulennopeus ja ennustepituus – ennustevirhe kasvaa yleisesti suuremmilla tuulennopeuksilla ja pidemmillä ennustepituuksilla. Myös muilla muuttujilla, kuten vuorokauden- ja vuodenajalla sekä tuulen suunnalla, havaittiin olevan jonkin verran vaikutusta ennustevirheeseen. Useimmissa säätilanteissa Blend-ennusteen voidaan todeta olevan toimivuudeltaan varsin hyvä ja tasalaatuinen. Blend-ennusteen merkittävin ongelma on etenkin suurilla tuulennopeuksilla huomattavan suuri negatiivinen harha (bias), eli ennustetut tuulennopeudet ovat havaintoihin nähden selvästi liian heikkoja. Tästä johtuen Blend ei useimmissa tapauksessa kykene ennustamaan kovimpia tuulia, jotka ovat harvinaisuudestaan huolimatta operatiivisen sääennustamisen kannalta kaikista tärkeimpiä mm. merialueille annettavien tuulivaroitusten vuoksi. Menetelmä on kuitenkin kehityskelpoinen, ja jos ennusteharha pystytään jatkossa minimoimaan laskennassa paremmin, se saattaa kyetä tuottamaan jopa varsinaisia säämalleja parempia tuuliennusteita.
  • Nissinen, Ari; Seppälä, Jyri; Heinonen, Tero (Elsevier Ltd., 2022)
    Cleaner logistics and supply chain
    The carbon footprint (CF) should finally have a role in the decision-making of manufacturing companies, retailers, public procurers and consumers. We consider that more systematic approaches are urgently needed for collecting, storing and presenting carbon footprint information. The key issue from the standpoint of reliability and comparability is to recognise how each CF was determined and how it has been verified. Global Trade Item Number (GTIN) and the connected barcode symbol can be used to identify products. We propose that the presented framework can help to build databases which are easy to use for the manufacturers, retailers and various service providers and which can increase the production and usability of CF information.
  • Ruokolainen, Toni (Helsingfors universitet, 2004)
    Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää niitä periaatteita ja tekniikoita, joiden avulla voidaan tarkistaa ohjelmistokomponenttien välinen yhteentoimivuus. Yhteentoimivuuden tarkistamista tarvitaan komponenttien uudelleenkäytön mahdollistamiseksi sekä ohjelmistoarkkitehtuurien suunnittelun yhteydessä. Ohjelmistokomponentin yhteentoimivuus muiden komponenttien kanssa riippuu sen syntaktisista ja semanttisista ominaisuuksista sekä ulkoisesta käyttäytymisestä. Nämä ominaisuudet määritellään formaalisti tyyppiteoriaa, ontologioita ja prosessialgebroja käyttäen. Komponenttien syntaktinen korvautuvuus määritellään niin kutsuttujen termiautomaattien ja niiden välisten suhteiden avulla. Komponentin semanttiset ominaisuudet määrittelevät yleistä käsitteistöä käyttäen, mitä komponentti tekee. Semantiikan kuvaukseen käytetään pääasiassa ontologisia käsitteitä ja semanttisissa vertailuissa käytetään avuksi logiikkaa. Komponentin ulkoinen käyttäytymiskuvaus ilmaisee sen käyttäytymismallin, jota kyseinen komponentti tukee. Käyttäytymiskuvaus on sekä ohje että rajoitus, joka toisaalta antaa mallin oikeelliselle vuorovaikutukselle ja toisaalta toimii komponenttien välisen korvautuvuuden tarkistusehtona. Komponentin ulkoinen käyttäytyminen, niin kutsuttu rajapintaprotokolla, kuvataan käyttäen prosessialgebraa. Tässä opinnäytetyössä on prosessialgebraksi valittu π-kalkyyli. Kun komponenttien ominaisuudet on mallinnettu formaalisti, voidaan komponenttien välinen yhteensopivuus ja korvautuvuus tarkistaa ohjelmallisesti. Tällaista ohjelmistoa voidaan hyödyntää esimerkiksi ohjelmiston suunnitteluprosessissa.