Browsing by Subject "verkkojulkaisut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Piipponen, Jussi (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (8)
  • Nordman, Leena (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (6)
  • Korhonen, Kalle (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (3)
  • Vuohelainen, Juha (2008)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani internetin uutispalveluiden narratiivia. Käsitteenä narratiivi on laaja ja siksi olen rajannut tarkoin tutkimuskohteeni sekä lähestymistapani. Englanninkielisessä työssäni keskityn erityisesti Britannian yleisradioyhtiön BBC:n verkkouutisiin (BBC News Online) ja erityisesti yhteen, tietyllä hetkellä kerättyyn ja tallennettuun uutiskokonaisuuteen. Tutkielmassani lähestymistapoina ovat narratiivinen analyysi ja kvalitatiinen sisällönanalyysi. Pohdin yhtäältä mikä on tyypillistä internetin uutisnarratiiville ja toisaalta sitä, millaisia ominaisuuksia 2000-luvun online-uutiset hyödyntävät. Käsittelen myös historiallista taustaa, joka on vaikuttanut nykyisen kaltaisen verkkouutisoinnin syntymiseen. Nykypäivänä internetin uutistarinat ovat parhaimmillaan suuria narratiivisia kokonaisuuksia, joihin voi liittyä massoittain erilaisia elementtejä, kuten tekstiä, kuvia, grafiikkaa, aikajanoja, tausta- ja arkistoartikkeleita, videoita ja äänitiedostoja, jopa multimediaesityksiä. Uutisen lukijan, tai edellä mainitut elementit huomioiden ehkäpä paremminkin "käyttäjän" tai "kokijan" päätösvallassa on, kuinka hän kuljettaa valitsemaansa narratiivia. Narratiivin traditionaalisesta jäsentämistavasta alkuun, keskikohtaan ja loppuun on tullut yhä liukuvampi käsite. Yhä useammin internetin uutispalveluiden käyttäjät voivat myös itse osallistua narratiivin tuottamiseen joko uutisesta vinkkaajina, silminnäkijöinä, jopa uutismateriaalin koostajina tai kommentoijina. Tässä suhteessa uutispalveluilla on kuitenkin yleisösuhteissaan vielä paljon opittavaa ja kehitettävää. Uskon, että perinteinen asetelma, jossa uutisen tekijät ja sen kuluttajat ovat tyystin erillään, on jokseenkin murtumassa. Koostaessaan yhä näyttävämpiä uutiskokonaisuuksia internetin uutispalveluilla on myös aina enemmän haasteita siinä, että ne pystyvät tuottamaan käyttäjilleen merkityksellisiä narratiiveja. Vaikka esimerkiksi uutiskerronnan nopeus näyttää nousevan verkossa tärkeimmäksi kilpailuvaltiksi, ei luotettavuusnäkökulmaa voida sivuuttaa myöskään internetissä. Verkkokansa hakeutuu sinne, missä se kokee saavansa parhaan kokonaispalvelun. Tässä suhteessa BBC:n kaltainen yleisradioyhtiö osoittautuukin vaikeaksi lyötäväksi. Yleisesti voidaan todeta, että uutisten kerronta on muuttunut viimeisen vuosikymmenen aikana vallankumouksellisella tavalla. Internetin uutispalvelut ovat tulleet osaksi vähintäänkin satojenmiljoonien ihmisten jokapäiväistä arkea. Rohkeimmat ennustavat jo sanomalehtijournalismin kuolemaa. Sen kuihtuminen on joka tapauksessa jo selvästi alkanut. Verkossa uutiset luetaan silloin kun halutaan ja sellaisella tavalla, jonka kukin itselleen mieluisammaksi katsoo. Murros on kuitenkin vielä kesken, ja osin kyseessä onkin päättymätön kehityskulku. Internetin uutiskerronnan muoto muuttuu todennäköisesti vielä nykyisestäkin, kun käyttäjät tulevat yhä vahvemmin osaksi uutisten keräämistä, koostamista ja tulkintaa. Pelkällä kansalaisjournalismilla ei kuitenkaan maailman tiedonjanoa tyydytetä, vaan suurilla uutispelureilla on tulevaisuudessakin oma perusteltu paikkansa.
  • Holopainen, Mika (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (1)
  • Hemminki, Liina (2005)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tietoyhteiskuntakehitystä suhteessa järjestöviestinnän kanaviin ja käytäntöihin. Tietoyhteiskunnan sanotaan ylettyvän lähes kaikkialle, mutta mikä on tietoyhteiskunta, ja miten sen kaikkialle ylettyminen näkyy viestinnän kentässä? Entä erityisesti järjestöviestinnässä? Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen näitä kysymyksiä ja keskityn etenkin aikakauslehtiin ja internetiin, paperiin ja bitteihin. Verkko on järjestöjen maailmassa uusi ilmiö, eikä se vielä ole luonteva osa viestinnän ja toiminnan kokonaisuutta. Järjestöjen toiminta on kuitenkin verkon myötä muuttunut yhä monikanavaisemmaksi, mikä näkyy selvästi resurssiongelmina. Pienten järjestöjen, kuten Agronomiliiton, viestinnässä joudutaan jatkuvasti tekemään valintoja siitä, mihin panostetaan. Tutkimuksen tavoitteena on löytää vastauksia seuraaviin kysymyksiin: mihin kannattaa panostaa ja milloin sekä minkä tyyppistä informaatiota jäsenistö toivoo olevan tarjolla - ja mistä välineestä sitä halutaan saada? Keskeisin tutkimuskysymys onkin, kohtaavatko tietoyhteiskunnan kehityssuunnat Agronomiliiton viestinnän käytännöt ja käyttäjien toiveet? Muita oleellisia kysymyksiä ovat: minkälaisia tietoyhteiskunnan toimijoita liiton jäsenet ovat ja miten tietoyhteiskuntakehitys ilmenee heidän käyttäytymisessään suhteessa liiton viestimiin? Empiirisessä osuudessa tarkastelen, mikä on verkon tulevaisuus pienen järjestön viestintäkanavana suhteessa tärkeimpään perinteiseen viestimeen, jäsenlehteen. Tärkein tulos on, että liiton jäsenviestintä ei ainakaan vielä voi olla pelkkiä bittejä, myös paperia tarvitaan. Liiton jäsenlehti palvelee nykyisellään lähes koko jäsenkuntaa, sillä yli 30-vuotiaista lähes kaikki lukevat lehteä ja nuorimmastakin ikäryhmästä valtaosa. Liiton verkkosivut puolestaan palvelevat hyvin osaa jäsenkunnasta, mutta toisaalta suuri osa jäsenistä ei ole edes käynyt sivuilla. Nuoret ovat aktiivisimpia liiton verkkosivujen käyttäjiä. Jäsenlehden suosituimmat aihealueet eroavat huomattavasti verkon vastaavista. Lehden suosituimmat aihepiirit ovat ihmisläheisiä, verkossa korostuu informaation haku. Jäsenet haluavat informaatiota sekä lehdestä että verkosta ja niinpä verkkopalvelun ja lehden rinnakkainen kehittäminen saa voimakkaan tuen.
  • Kuusela, Marjo (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (6)
  • Majava, Jere (2006)
    Tutkimus käsittelee weblogeja uudenlaisena verkkojulkisuuden muotona. Siinä tarkastellaan, miten suomalaisten weblogien verkosto toimii keskustelevana julkisuutena. Tätä kysymystä arvioidaan suhteessa eri julkisuutta käsitteleviin teoriasuuntauksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös suomalaisten weblogien välille muodostuvia verkostorakenteita. Weblogien verkostojen ominaisuuksia ja asemaa käsitellään julkisuuksia ylläpitävänä viestintäteknologiana ja sosiaalisena käytäntönä. Tutkimus perustuu laajamittaiseen osallistuvaan havainnointiin, vuoden 2005 tammikuusta vuoden 2006 huhtikuuhun toteutettuun virtuaalietnografiaan. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään blogien välisiä suhderakenteita kartoittavaa verkostoaineistoa yhteensä 257 blogista ja niiden välisistä linkityssuhteista, sekä syksyllä 2005 eduskunnan käsittelemän tekijänoikeuslain herättämää mielipiteenvaihtoa kuvaavaa 280 blogimerkinnän keskusteluaineistoa. Weblogit eivät ole ainoastaan merkittävä ja ajankohtainen viestintätekniikka. Kyse on itsenäisestä sosiaalisen vuorovaikutuksen muodosta, joka heijastaa laajemmin digitaalisessa kulttuurissa vallitsevia käytäntöjä ja käsityksiä osallistumisesta. Blogien välityksellä kirjoittajat luovat virtuaalisia identiteettejä ja ylläpitävät henkilökohtaisia suhteita toisiinsa. Blogien verkosto toimii myös käytännöllisen tiedon tuottajana ja jakajana sekä mielipiteiden ja yhteiskunnallisen keskustelun areenana. Nämä osallistumisen muodot voidaan nimetä sosiaalisuudeksi, julkiseksi keskusteluksi ja vertaistuotannoksi. Tutkimuksessa luodaan käsitys blogien mahdollisuuksista julkisen keskustelun alueena suhteessa erilaisiin julkisuusteorioihin. Eräs tulos on, että blogit voivat osallistua julkiseen keskusteluun yleisellä, keskustelevalla ja intiimin julkisuuden tasolla, joilla on kaikilla julkisen keskustelun ideaalin näkökulmasta vahvuuksia ja heikkouksia. Monien aihetta käsittelevien tutkimusten eräs ongelma on ollut se, että niiden johtopäätökset perustuvat usein havaintoihin blogien yleisellä tasolla käytävistä keskusteluista tai pääsääntöisesti intiimillä tasolla toimivista blogeista. Blogit eivät edellytä julkisen keskustelun ideaaleja noudattavaa argumentaatiota mutteivät toisaalta estäkään sitä. Julkisen keskustelun kannalta blogien suurin ansio on se, että ne tarjoavat osallistumisen keinot määrittelemättä kuitenkaan valmiiksi sitä, millaista osallistumisen tulisi olla. weblogit tarjoavat mallin verkottuneesta julkisesta sfääristä, joka pystyy reagoimaan nopeasti ja tarjoaa kansalaisille osallistumismahdollisuuksia. Jyrkästi jakautuvista statusasemista huolimatta yksittäiset tahot tai toimijat eivät voi dominoida keskustelua tai määritellä käsiteltäviä aiheita. Weblogeilla on myös muita verkkopohjaisia vuorovaikutusmedioita paremmat mahdollisuudet luoda dialogisia yhteyksiä verkon ulkopuoliseen julkisuuteen. Esteitä weblogien toiminnalle kansallisena julkisuutena ovat ilmiön tuntemattomuus ja blogien epäpoliittisuus. Kansainväliseen blogosfääriin verrattuna suomalaisessa blogikulttuurissa sosiaalisuus ja identiteetin rakentaminen korostuvat suhteessa julkiseen keskusteluun ja vertaistuotantoon. Suomessa weblogit muodostavat vielä melko erillisen ja itsenäisen saarekkeen suhteessa muuhun julkiseen keskusteluun. Toisaalta suomalaisissa blogeissa tekijänoikeuslain vastustamiseksi käynnistynyt kansalaisliike osoittaa, että blogien kirjoittajat ovat myös kiinnostuneita ja halukkaita osallistumaan poliittisesta päätöksenteosta käytävään keskusteluun.
  • Sinikara, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2000)
    Verkkari 2000 (1)
  • Onttonen, Tiina (2012)
  • Karhu, Saila (2006)
    Lähes jokaisella suomalaisella sanomalehdellä on internetissä verkkoversio lehdestään. Verkkolehtiä perustettiin 1990-luvun loppupuolella suurin odotuksin. Kun ne eivät osoittautuneet taloudellisiksi menestyksiksi, niiden kehittäminen jäi monesti paperilehden kehittämisen jalkoihin. Verkkolehti olisi otollinen foorumi verkon ominaisuuksia hyödyntävälle viestinnälle, mutta iso osa verkkolehdistä ei huomioi verkon erityispiirteitä juuri lainkaan. Verkkolehtiä on tutkittu etupäässä lehtien tekijöiden - toimittajien ja kustantajien - näkökulmasta. Verkkolehtien lukijoita on tutkittu vähemmän. Pro gradu -tutkielmassa selvitetään maakuntalehti Etelä-Saimaan verkkolehden lukijoiden käsityksiä verkkolehden sisällöstä ja sen ominaisuuksista. Tutkimuskysymykset ovat: Millainen on Etelä-Saimaan verkkolehden lukijaprofiili ja kaipaavatko lukijat nykyisen verkkolehtiformaatin sijaan verkon ominaisuuksia paremmin hyödyntävää verkkolehtityyppiä. Tutkimuksen aineistona on Etelä-Saimaan verkkolehdessä syksyllä 2005 ollut kysely. Siihen tuli kahden vastausviikon aikana 527 hyväksyttävästi täytettyä vastausta. Päätutkimusmenetelmänä on käytetty määrällistä menetelmää, mutta sen lisäksi kyselyn avoimiin kysymyksiin tulleita vastauksia on analysoitu laadullisesti. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että Etelä-Saimaan verkkolehteä lukevat paljon paperilehden lukijoita laajemmalla alueella asuvat ihmiset. Lukijoista vain puolet asuu lehden päälevikkialueella Etelä-Karjalassa. Silti maakunnallisuus ja Etelä-Karjalan asiat ovat niitä, jotka lukijoita verkkolehdessä eniten kiinnostavat. Nykyinen lapiolehtiformaatti ei lukijoille riitä, vaan he haluaisivat hyödyntää verkkolehdessä verkolle tyypillisiä piirteitä, kuten reaaliaikaisuutta, päivitettävyyttä ja vuorovaikutteisuutta. Monessa lehdessä viime aikoina käyttöön otettu näköislehti on lukijoiden mielestä hyvä asia, mutta maksuhalukkuus siitä ja verkkolehdestä yleensä on vähäistä. Työn lähteinä on käytetty pääosin suomalaista verkkolehti- ja sanomalehtitutkimusta. Tutkijoista mainittakoon muun muassa Ari Heinonen, Heikki Heikkilä, Jaana Hujanen ja Panu Moilanen. Hyödyllistä materiaalia on löytynyt myös useista viime vuosina verkkolehdistä tehdyistä pro gradu -töistä. Ulkomaisista lähteistä voi mainita esimerkiksi Mark Deuzen, Dan Gillmorin ja John Pavlikin. Tutkielman teoriaosassa käydään lyhyesti läpi suomalaisten verkkolehtien historia ja esitellään verkkolehdille tyypillisiä piirteitä. Osin näiden piirteiden hyödyntämiseen perustuu verkkolehtien jaottelu kolmeen tyyppiin: lapiolehtiin, toisen vaiheen verkkolehtiin ja kolmannen vaiheen verkkolehtiin. Työssä käsitellään myös kansalais- ja kansanjournalismia sekä maakunnallisuutta sanomalehdissä. Yleisötutkimuksesta esitellään käyttötarkoitustutkimusta. Tutkimus antaa eväitä niin Etelä-Saimaan kuin muiden vastaavien sanomalehtien verkkoversioiden kehittämiseen. Lukijoiden mielipiteen kuunteleminen on aina ollut elintärkeä sanomalehdille, miksei se olisi sitä myös niiden verkkoversioille.