Browsing by Subject "verkkokeskustelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 46
  • Melender, Maria (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee retorisia keinoja ja vaikuttamista. Aineiston olen kerännyt demi.fi-keskustelufoorumilta. Aineistooni kuuluu neljä eri viestiketjua, jotka yhteensä sisältävät 372 viestiä. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Mitä toistuvia piirteitä kielenkäytöllä verkkokeskustelussa on – millainen kommunikaation muoto nuorison verkkokeskustelu on? Miten nuoret käyttävät argumentoinnissaan seuraavia retorisia keinoja: kirosanat, koodinvaihto, auktoriteetin lausunnolla vahvistaminen, esimerkit ja rinnastukset, ironia ja retoriset kysymykset? Tutkimusmenetelmäni on kvalitatiivinen, enkä pyri numeerisiin johtopäätöksiin. Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostavat eräät internetistä ja verkkokommunikaatiosta tehdyt tutkimukset ja retoriikan ja diskurssianalyysin tutkimus. Laaksosen, Matikaisen ja Tikan (2013) mukaan verkosta on tullut erityisesti länsimaissa ubiikki kokonaisuus, jota on perusteltua tutkia. Verkkokeskustelulla on tiettyjä kommunikatiivisia piirteitä. Retoriikka on tutkimusala, jolla on pitkä historia ja joka tarkastelee vakuuttamaan pyrkivää argumentoivaa kielenkäyttöä. Jokisen (1999) mukaan retoriikalla on yhtymäkohtia diskurssianalyysiin. Retoriset keinot puolestaan ovat hänen mukaansa keinoja vakuuttaa yleisö. Retoristen keinojen onnistuneella käytöllä saadaan vakuuttavasti kuulijat puolelleen. Olen aineistoanalyysini perusteella havainnut, että nuorison keskustelufoorumilla erilaisia retorisia keinoja käytetään pääpiirteissään seuraavilla tavoilla: sanoman perille menemistä tehostetaan napakoilla kirosanoilla ja koodinvaihdolla; ihmisoikeuksiin, etiikkaan ja tunteisiin vedotaan esimerkeillä ja rinnastuksilla, retorisilla kysymyksillä ja auktoriteetin lausunnolla vahvistamisella; toisen argumentti pyritään kumoamaan ja toinen tekemään jopa naurunalaiseksi ironisilla ilmauksilla. Tutkimus demi.fi:n verkkokeskustelujen kielenkäytöstä on spesifinen tapaustutkimus.
  • Kallio, Paula (Helsingin yliopisto, 2018)
    Sananvapautta on yhteiskuntatieteissä pidetty käsitteenä, jolla ei ole yhtä oikeaa määritelmää, ja jonka taustalla on erilaisia käsityksiä yhteiskunnasta ja poliittisesta toimijuudesta. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten kansalaiskeskustelussa perustellaan sananvapauden merkitystä ja olemassaoloa. Tutkimusaineistoni koostuu blogikirjoituksista ja verkkokeskusteluista, ja soveltamiani tutkimusmenetelmiä ovat laadullinen sisällönanalyysi ja argumenttianalyysi. Tuomalla vähemmälle kartoitukselle jääneen kansalaisnäkökulman muiden näkökulmien rinnalle tarjoan akateemiseen ja julkiseen sananvapauskeskusteluun uuden analyyttisen jäsennyksen. Tutkielmani teoriaosiossa erittelen sananvapautta moniulotteisena yhteiskuntatieteellisenä käsitteenä. Esittelen akateemista sananvapauskeskustelua usein jäsentävät käsiteparit negatiivinen–positiivinen ja yksilähtöinen–yhteisölähtöinen sekä käyn läpi klassiseen liberaaliin sananvapauskäsitykseen pohjaavat sananvapauden oikeutusperusteet, jotka ovat myös analyysini pohjalla. Tarkastelen myös akateemista keskustelua tutkielmani kontekstista eli verkon kansalaiskeskustelusta. Analyysini perusteella sananvapaudesta käytävä kansalaiskeskustelu muistuttaa akateemista keskustelua siinä, että perustelut voidaan jakaa instrumentaalisiin ja konstitutiivisiin. Moni aineistoni keskustelija ei varsinaisesti perustele sananvapautta vaan lähestyy sitä ehdottomana joko–tai-tilanteena. Merkittävä osa keskustelijoista kuitenkin liittää sananvapauden olemassaolon ja merkityksen ennen kaikkea sen hyviin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin, jotka puolestaan liitetään usein vapaan keskustelun tuloksena saavutettavaan uuteen tietoon ja uusiin näkökulmiin. Oletus ja toivomus tiedon lisääntymisestä ja totuuden löytymisestä ovat keskeisiä myös klassisessa liberaalissa sananvapauskäsityksessä. Aineistoni keskustelusta nousee muitakin selkeitä yhtäläisyyksiä juuri klassiseen liberaaliin sananvapausteoriaan, kuten rationaalisen keskustelun painotus ja konsensushakuisuus. Toisaalta moni keskustelija painottaa yhteisymmärryksen tavoittelun sijaan sitä, että kaikenlaisten näkemysten tulee saada olla olemassa. Näkemystä voidaan peilata jälkistrukturalistiseen teoriaan, jossa olennaisena pidetään nimenomaan vastakkaisia näkemyksiä sisältävää keskustelua eikä niinkään parhaan mahdollisen lopputuloksen tavoittelua. Positiivisen ja negatiivisen vapauskäsityksen näkökulmasta voidaan todeta, että aineistossani puhutaan enemmän keskustelun rajoista ja rajoituksista kuin siitä, miten sananvapauden toteutumista tai tasapuolista jakautumista voisi edistää. Toisin kuin etukäteen olisi voinut olettaa, kansalaiskeskustelu sananvapaudesta ei aineistoni perusteella kuitenkaan ole pelkkää tunnepitoista kiistelyä siitä, mitä sananvapaus on tai ei ainakaan ole. Akateemisen keskustelun tavoin se sisältää monenlaisia rinnakkaisia ja ristiin meneviä näkemyksiä esimerkiksi vapauden olemuksesta ja poliittisen toiminnan tavoitteista.
  • Salonen, Jonna-Maria (Helsingfors universitet, 2015)
    Objectives. Online discussion forums are part of extensive interactive network environments known as social media. Large part of the public debate today takes place on its fields. Any search for information on the internet may easily lead to online discussion forums. Speech therapy and issues related to it are also discussed on many discussion forums. The aim of this study was to identify the main themes being discussed about speech therapy and to analyse the forum users' perceptions of speech therapy. The theoretical framework of the study relies on social constructionism and socio-cultural learning theory. Perceptions are constructed by language in social interaction, and are based on one's own and others' experiences. Sharing experiences, peer support and information online are part the cultural change taking place in society. The change affects the ways of learning and retrieving information. Connectivism is a digital age learning theory that is based on the learning online via networks. Methods. The survey was conducted by analysing 88 online discussion chains from a popular Finnish online forum. The discussions had taken place 2005-2014. The data analysis was carried out using content analysis by means of themes and phenomenographic research approach, which focused on the interpretation of the perceptions from the online discussions. The network of perceptions was contemplated by interpreting the expressed cause-and-effect relationships between the themes. Results and discussion. Based on analysis there were a total of 11 themes in discussions. Three main themes were speech therapy resources, differences of municipal and private speech therapy, and speech therapists' role and job description. All the other themes were related to the three main themes. The cause-and-effect relationships between the themes were a basis for a interpreted network of speech therapy perceptions. Online discussions can be considered to partly reflect the situation in society, as well as to follow other media. Lack of resources in speech therapy and many other social and health services has become reality in Finland in recent years. Health care services transfer to the private sector has been a topic of discussion also in traditional media. Information provided by analysing attitudes, opinions and perceptions of speech therapy could help to address the customers' needs and direct the guidance, advice and support in the best possible manner.
  • Gröhn, Heidi (2008)
    Tutkimuskohteena on ADHD-identiteetin ilmeneminen ADHD Aikuiset ry:n keskustelufoorumilla. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa se, että ADHD on representoinut viime vuosina yleisesti tunnistetuksi oireyhtymäksi myös aikuisilla. Analysoin internet-keskusteluja toisaalta sosiaalisen roolin näkökulmasta ja toisaalta narratiivisena tarinana. Erving Goffmanin teatterimetafora hahmottaa, miten ADHD paikantuu arkielämän näyttämöllä. ADHD:llakin on erilainen rooli eri kehyksissä. ADHD-foorumi toimii takanäyttämönä ja sen keskusteluja kuvaan autenttisena. Takanäyttämöllä ADHD-henkilö saa vertaistukea omiensa joukossa. Sosiaalinen ja julkinen maailma toimii etunäyttämönä, jolla ADHD-yksilö joutuu kompensoimaan puutteitaan ja hillitsemään käyttäytymistään antaakseen itsestään yleisesti hyväksyttävän vaikutelman. Sosiaalinen kuri velvoittaa pitämään naamion paikallaan. Jäsentelen keskusteluja myös Greimasin narratiivisen aktanttimallin avulla jakamalla ne kolmeen vaiheeseen: valmistelevaan tarinaa, päätarinaan ja vahvistavaan tarinaan. Tarinat ilmentävät jatkuvuutta, sisäistä prosessointia sekä aktiivista toimijuutta. Tarinan päähenkilönä on ADHD-diagnoosia hakeva aikuinen. Tarinan valmistelevassa vaiheessa yksilö ilmestyy keskustelufoorumille kuvaillen oireitaan ja kysyy, olisiko hänellä ADHD. Päätarinan vaiheessa yksilö on yleensä hyväksynyt ajatuksen ADHD:staan. Diagnosointi toimii kuitenkin varsinaisena päätestinä, jonka aikana yksilö saa varmuuden omasta ADHD-identiteetistään.Vahvistavana tarinana kuvaan elämistä tämän uuden tietoisuuden ja ehkä lääkkeidenkin kanssa. ADHD-tarina ei kuitenkaan lopu aktanttimallin viimeiseen, vahvistavaan vaiheeseen, eikä ADHD:sta parannuta pelkällä lääkityksellä. Diagnoosi on vasta välitavoite matkalla kohti elämänhallintaa ja itsensä hyväksymistä.
  • Uotila, Otto (Helsingfors universitet, 2013)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan internetissä 2000-luvulla kehkeytynyttä anonyymia verkkokulttuuria. Kulttuuri syntyi kuvalaudoilla, jotka ovat keskustelupalstan tyylisiä internet-sivustoja, joiden käyttäjät ovat toisilleen anonyymeja. Suomalainen vastine maailman suurimmalle kuvalaudalle 4chanille on vuonna 2011 perustettu Ylilauta, jolla vierailee kuukausittain yli miljoona käyttäjää. Suosio perustuu sääntelemättömään ja nimettömään keskusteluun, joka tuottaa räävitöntä ja arvaamatonta sisältöä. Tutkimuksessa pohditaan sitä, millainen alusta Ylilauta on verkkokulttuurin toiminnalle sekä millaisia teemoja keskustelussa esiintyy. Lopulta tarkastellaan myös sitä, miten anonymiteetti vaikuttaa verkossa olemisen kokemiseen. Teoreettinen viitekehys sisältää ontologisen ja epistemologisen pohjan verkkokulttuurin tutkimiselle. Anonyymin yhteisön katsotaan olevan kasvoton joukko, joka ymmärtää olemisensa ryhmän kautta. Ontologinen pohdinta ammentaa Martin Heideggerin filosofiasta, jonka teoria kulminoituu Dasein-käsitteeseen. Daseinin avulla oleminen selittyy universaalin subjektin kautta, aivan kuin Ylilaudan käyttäjät ymmärtävät olemisensa anonyymina subjektina. Epistemologinen teoria perustuu Deleuzen ja Guattarin rihmaston käsitteelle. Ylilaudan ja internetin rakenne on kuin rihmasto, jossa informaatio liikkuu loputtomasti miljoonien anonyymien käyttäjien välillä. Rihmasto on vastakohta hierarkkiselle tietomallille, jossa informaatio liikkuu alhaalta ylöspäin ennalta määrättyjä polkuja pitkin. Tutkimusmetodina käytetään etnografiaa. Menetelmä tarkentuu netnografiaksi, joka on Robert Kozinetsin muotoilema osallistuvan havainnoinnin menetelmä internet-ilmiöiden tutkimiseen. Aineisto koostuu havainnoista, joita kerätään syksyllä 2012 seitsemän viikon aikana yhtenä päivänä viikossa. Lisäksi keskustelujen sisällöstä tehdään teemoittelua, jonka tuloksena on yhdeksän erilaista teemakategoriaa. Havainnoinnin eettisinä perusteina on verkkosivun julkisuus ja käyttäjien anonymiteetti. Vaikka havainnot perustuvat ihmisten teksteihin, ei niistä paljastu kirjoittajan identiteettiä. Tutkimustulokset johdetaan netnografialla tehdyistä havainnoista. Ylilaudan keskustelu koostuu viestiketjuista eli langoista. Langat vanhenevat nopeasti, sillä uusia lankoja perustetaan jatkuvasti. Ylilauta onkin kulttuurin alustana hektinen ja nopeasti muuttuva. Teemoittelun perusteella Ylilaudalla keskustellaan fokusoiduista teemoista, kysytään neuvoja ja jaetaan internet-sisältöä. Anonyymin verkkokulttuurin käyttäjät nimeävät itsensä Nyymeiksi. Käyttäjät eivät tiedä toisistaan mitään, sillä kirjoittajan alkuperä ei ole koskaan tiedossa. Autenttisuuden dilemmaksi kutsuttavaan ongelmaan on kehitetty Ylilaudalla mekanismeja, joilla kirjoittajan identiteettiä anonymiteetin takana pyritään selvittämään. Johtopäätöksenä anonyymin verkkokulttuurin nähdään edustavan postmodernia alakulttuuria, joka on täysin virtuaalinen, mutta sisältää silti kulttuurisia elementtejä kuten yhteisöllisyyttä, traditiota ja omaa kieltä. Anarkistinen alakulttuuri vastustaa sosiaalista mediaa ja internetin sääntelyä.
  • Varvio, Ulla (Helsingfors universitet, 2017)
    Aims. The purpose of this study was to identify the current state of mangling based on web discussions. The theoretical reference frame is formed by review on the history and present day of mangling. In theory part, mangling is presented broadly from the basis of home economics point of view: through the effects of everyday life, time use, space planning, as well as through developments of home appliances and materials. The main question of the study is to find out what is the current state of mangling based on the web discussions? The second and third question searches answers to the meanings and aims given for mangling. Methodology. The study was a qualitative research based on home economics, cultural study and virtual ethnography. The research is ethnographically partially empirically oriented research. The data consists of the internet online discussions and newsgroups that deal with mangling. The data was collected from a total of seven different Internet forums which were in websites of four different media and one organization. Total material was 253 comments. Analysis method was content analysis. Results and conclusions. There were both positive and negative meanings associated with mangling. In the whole material, there was a strong division to supporters and opponents of mangling. To summarize mangling divided opinions. The most common aims for mangling were: to reduce dusting of textiles, ironing, to make linen shiny and saving closet space. The data had more reasons for why not mangle than reasons for mangle. The most common reasons for why not mangle were: lack of time, other equipment, lack of space at home and the development of materials. It seems like mangling is individual choice. Those who wanted to mangle prioritized it in their use of time, money and living space as well it was a skill they wanted to handle. Mangling was a hobby and a source of pleasure.
  • Salonen, Niina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan empatian ilmenemistä internetin lapsettomuusaiheisilla keskustelupalstoilla. Tutkimuksen aineistona ovat kaksplus.fi-sivuston kahden keskusteluketjun viestit, jotka on julkaistu ajalla 27.9.2013–31.12.2013. Aineistossa on viestejä yhteensä 200. Tutkimuksessa selvitetään, millaisilla kielen keinoilla keskusteluketjujen viesteissä houkutellaan muilta keskustelijoilta empatiaa, millaisilla kielen keinoilla empatiaa osoitetaan toiselle keskustelijalle sekä millaisiin laajempiin tekstilajille ominaisiin jaksoihin empatia viesteissä kytkeytyy. Tutkimuksen teoriatausta on tekstintutkimuksellinen. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen kielioppi ja systeemis-funktionaalinen kielitiede. Tutkimuksessa keskeisiä käsitteitä ovat kognitiivisen kieliopin piiristä konstruoinnin ulottuvuudet sekä SF-teoriaan kytkeytyvät funktionaaliset jaksot. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään psykologian alan tutkimusta empatian käsitettä avattaessa. Empatialla tarkoitetaan tutkielmassa monitahoista kognitiivista prosessia, jossa eläydytään ja samastutaan toisen henkilön asemaan ja omaksutaan tämän näkökulma. Empatia on sekä toisen henkilön tunteeseen ja tilanteeseen samastumista että myötätunnon osoittamista. Empatian ilmenemistä aineiston viesteissä tarkastellaan yhtäältä kieliopillisten ja leksikaalisten kielen keinojen tasolla ja toisaalta tekstilajin tasolla funktionaalisen jaksoanalyysin avulla. Tarkasteltavia kieliopillis-leksikaalisia keinoja ovat esimerkiksi viesteissä esiintyvät persoonamuodot, joista tarkastellaan yksikön ja monikon ensimmäistä ja toista persoonaa, sekä persoonan kaltaiset ilmaukset, kuten nollapersoona ja passiivi. Lisäksi tarkastelun kohteena ovat konditionaali, määritteet, tunnekausatiivit, kannustavat ja lohduttavat sanavalinnat, nimimerkit, hymiöt sekä kolmen pisteen käyttö. Tekstilajin tasolla empatia kytkeytyy viesteissä muun muassa oman lapsettomuushistorian ja -tilanteen kuvauksiin, tunteiden kuvaukseen, vastaavan kokemuksen kertomiseen, myötäiloa ja lohdutusta tarjoaviin jaksoihin sekä kysymyksiin, joilla voidaan kontekstista riippuen sekä houkutella että osoittaa empatiaa. Empatia kytkeytyy viesteissä myös jaksoihin, joissa pyydetään muilta lupaa liittyä keskusteluun, sekä itsekeskeisyyttä pahoitteleviin jaksoihin. Aineiston analyysi osoittaa, että empatia näkyy viestien kielen piirteissä monin tavoin ja läpäisee kielen eri rakennetasot. Empatia kytkeytyy sekä viestien kieliopillisiin ja leksikaalisiin keinoihin että laajempiin funktionaalisiin jaksoihin, joilla on oma tehtävänsä tekstilajin rakentumisessa ja empatian ilmentämisessä ja joiden rakenteessa ja käytössä on analyysin perusteella hahmotettavissa säännönmukaisuutta.
  • Salonpää, Anna (Helsingfors universitet, 2017)
    The objective of this study was to observe the ways in which young people indicate disagreement in asynchronous online discussions. The analysis is focused at how argumentative online discussions are constructed, the ways in which the speakers indicate disagreement and the attributes and functions of those disagreements. One area of the analysis is the context in which the disagreements appear: in what part of the conversation they appear, how other speakers react to them and which types of disagreement appear side by side in one turn. The conversation analytic view of turn-taking and the constructions of turns work as a background for this study. The data for this study was collected from an online discussion forum targeted at young people, named Demi.fi, from which I chose three discussion threads on the same subject: the diversity of genders and gender equality. These threads had 344 messages altogether, and in 261 of them the speaker indicates disagreement. I approached the data through qualitative research, utilizing the method of conversation analysis. I started by locating all assessments and the disagreeing turns connected to them, and after that I categorized the types of disagreements and analyzed the more specific functions of these categories. The conclusions of this study tell that in these three argumentative discussion threads, the speakers indicated disagreement in ways that can be divided into seven categories: statements, the challenging questions and their answers in question-answer adjacency pairs, accusations, the negative emotional reactions of the speaker, irony, misunderstandings and concessions that have attributes of both agreements and disagreements. Each of these categories had their own specific attributes and functions. Statements were the most frequently used disagreements in the discussions, but direct, emotional disagreements were rather frequent as well. Disagreements were usually indicated by negatively evaluating the assessment or the persona of the other speaker, but they could also be indicated by challenging power hierarchies by – for example – turning the other speaker into a laughing-stock. Because disagreeing second turns were much more frequent than agreeing second turns, it's justified to say that in the context of an argumentative online discussion, the otherwise popular belief of agreeing being preferred turns out to be dispreferred. The conclusions give teachers an opportunity to understand the ways of disagreeing that are typical for young people. This also enables the guidance towards respectful, constructive argumentation.
  • Lehikoinen, Esa (2005)
    Futisfani Verkossa - Vahvistuuko yhteisöllisyys? Case: FC Lahden Kannattajat pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia FC Lahden kannattajien keskustelupalstaa. Tutkielmassa tarkasteltiin faniutta, yhteisöjä sekä verkkoyhteisöjä ja vuorovaikutusta fanien keskustelupalstalla. Erityinen kiinnostuksen kohde oli siinä, miten tämä faniyhteisö tukee ja luo yhteisöllisyyttä Internetin keskustelupalstallaan sekä se, miten sen jäsenet pyrkivät selittämään ristiriitaisia tekemisiään ja toimintatapojaan verkkokeskustelussa. Tutkimuksen aineistona käytettiin faniyhteisön verkkosivujen keskustelupalstaa, josta analyysin kohteeksi rajattiin kahden viikon ajalta kaikki verkkokeskustelun puheenvuorot. Analyysimenetelminä tutkimuksessa oli kaksi toisiaan täydentävää menetelmää. Teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla etsittiin keskustelun merkityksiä, ja keskusteluanalyysin avulla etsittiin sitä, miten näitä merkityksiä tuotetaan. Tarkemmin keskusteluanalyysista käytettiin Goffmanin osallistumiskehikkoa, vaikka Goffman ei varsinainen keskusteluanalyytikko olekaan. Näiden kahden menetelmän kombinaatio loi hedelmällisen pohjan analyysin tekoon. Sisällönanalyysissa aineistona toimi koko kahden viikon keskustelumateriaali. Osallistumiskehikkoanalyysin aineistoa rajattiin tiukemmin ja mukaan otettiin yksi laajaa keskustelua herättänyt keskustelupolku. Tutkimuksen tärkeimpinä tuloksina ilmeni, että jalkapallofanit keskustelivat pääasiassa omaan yhteisöönsä liittyvistä asioista sekä ihannointinsa kohteesta FC Lahdesta. Jonkin verran yllättävää oli se, että keskustelua ei juurikaan käyty itse ottelutapahtumien urheilullisesta puolesta, vaikka ottelutapahtumat ovat faniyhteisön toiminnan keskiössä. Molempien menetelmien avulla oli selkeästi havaittavissa se, että faniryhmän yhteisöllisyys vahvistuu heidän verkkokeskustelussaan. Tätä väitettä tukee myös useasti toistuneet keskustelun tyylit, joissa faniryhmää puhuteltiin pääsääntöisesti monikossa, meinä, teinä tai heinä, joko fanien omalla tai ryhmän ulkopuolisen suulla. Tuloksista oli myös suhteellisen selkeästi havaittavissa, että fanit eivät kokeneet "ristiriitaista" käyttäytymistään lähellekään niin kriittisenä asiana kuin faniyhteisön ulkopuoliset verkkokeskustelijat. Fanien ja ulkopuolisten välillä oli havaittavissa selkeä katsomokäyttäytymistä koskeva normiristiriita. Pro gradun pääasiallisia lähteitä olivat Lisa Lewisin toimittama faniuteen pureutuva Adoring Audiences sekä Kaarina Nikusen fanikirjallisuus. Yhteisöllisyyden pohdinta pohjautui paljolti Heikki Lehtosen ajatuksiin. Menetelmäkirjallisuutena käytettiin pääsääntöisesti Jouni Tuomen, Erving Goffmanin ja Eeva-Leena Seppäsen tekstejä.
  • Kuusaari, Henri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Laadukkaaseen argumentointiprosessiin sitoutuminen antaa opiskelijalle mahdollisuuden oppia sekä itse argumentoinnista että keskustelun kohteena olevan aihealueen sisällöstä (Chinn & Clark, 2013). Mikäli tällaisia kollaboratiiviseen argumentointiin perustuvia keskusteluja halutaan hyödyntää osana opetusta, tarvitaan työkaluja niiden analysointia ja kehittämistä varten. Tässä tutkielmassa selvitettiin, miten alun perin yhteiskunnallisten keskustelujen analysointiin kehitetty Rainbow-analyysikehys (Baker, Andriessen, Lund, van Amelsvoort & Quignard, 2007) soveltuu fysiikan opettajaopiskelijoiden käymän fysiikan sisältötietoon liittyvän keskustelun analysointiin ja esitettiin, millaisia piirteitä opiskelijoiden välisistä keskusteluista voidaan sen avulla tunnistaa. Lisäksi esitettiin määrällisiä tunnuslukuja tehdystä analyysistä. Rainbow-analyysin suorittamisen lisäksi tutkittiin analysoitujen keskustelujen oppositionaalisuusastetta ja eksplisiittisesti perusteltujen kommenttien määrää. Sekä oppositionaaliset että perustellut väitteet ovat kummatkin laadukkaan argumentoinnin tunnusmerkkejä (Rapanta, Garcia-Mila & Gilabert, 2013). Tutkielmassa analysoitiin yhteensä 12 kahden tunnin mittaista Moodle-verkkokeskustelua, joissa fysiikan aineenopettajaopiskelijat pohtivat yhdessä, kuinka tiettyihin kvanttifysiikan aiheisiin liittyvät sisältötiedot tulisi järjestää uudelleen aiheiden opettamista varten. Aineisto analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin (Elo & Kyngäs, 2008) keinoin. Analyysin alussa havaittiin, että Rainbow-analyysikehys ei sellaisenaan soveltunut tutkielman aineiston analysointiin, mutta siitä muokatun version avulla saatiin aineiston analyysiyksiköt jaettua seitsemään pääkategoriaan, jotka kuvaavat analyysiyksiköiden tehtäviä keskustelussa. Tämän jälkeen analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, mikä oli kunkin analyysiyksikön tarkempi tehtävä keskustelussa. Lopulta muodostettiin tehtäviä vastaavat, seitsemälle pääkategorialle alisteiset 66 alakategoriaa ja kaikista kategorioista koostuva hierarkkinen kategoriarakenne. Määrällisessä analyysissa laskettiin kuhunkin kategoriaan sijoitettujen analyysiyksiköiden määrä. Havaittiin esimerkiksi, että sanamäärällä mitattuna peräti 88,4 % aineiston kaikesta vuorovaikutuksesta kuuluu neljään keskustelun tavoitteiden kannalta tärkeimpään, argumentointiin liittyvän vuorovaikutuksen kategoriaan. Aineiston neljän ylimmän kategorian analyysiyksiköistä 18,9 % on oppositionaalisia toista keskustelijaa kohtaan ja 31,8 % eksplisiittisesti perusteltuja. Tällaisten kommenttien osuutta keskusteluissa saattaisi olla mahdollista kasvattaa. Tutkielmassa on esitelty keinoja, joista voisi olla apua. Tutkielmassa tuotettiin Rainbow-analyysikehyksestä muokattu versio, joka sopii löyhästi strukturoidun, fysiikan sisältötietoon liittyvän keskustelun analysointiin. Tämä toteutettiin laatimalla analyysin aikana sitä ohjaavat säännöt, raportoimalla ne huolellisesti sekä määrittelemällä aineistosta syntyneiden kategorioiden avulla kukin Rainbow-pääkategoria uudelleen. Syntynyttä analyysikehystä tulee edelleen kehittää analysoimalla sen avulla lisää keskusteluja. Analyysikehyksessä on useita kategorioita, jotka saattaisivat toimia indikaattoreina oppimisen kannalta laadukkaasta keskustelusta. Lisätutkimuksia tarvittaisiin selvittämään, mitkä kategorioista voisivat olla erityisen hyödyllisiä tässä suhteessa.
  • Peltonen, Lari (2010)
    The topic of this study is hate speech against the Roma in Romania, which was studied with the comments posted to three Romanian newspapers’ (Jurnalul Naţional, Evenimentul zilei and Adevărul) Internet forums. This study examines how the history, current situation and demographic factors of the Romanian Roma are discussed in the comments on the Internet forums and what kind of solutions the commentators suggest for the Roma situation that many considered problematic. As the conceptual frame of reference in this study is hate speech that has been elaborated within international and American law, the study focuses on the comments that aim at strengthening the negative stereotypes and inciting violence, characteristics of hate speech. Relating to the subject, the study also touches on the dispute over curbing freedom of speech and defining the limits for forbidden speech. The messages used in the study are from the first half of the year 2009. The method used for collecting the data was Internet-ethnography, a method that applies traditional ethnographic observation to the Internet environment. For analyzing the messages, critical discourse analysis taught by Norman Fairclough was used. The emphasis was laid on the qualities that the commentators gave to the Roma. Two primary ”solutions” to the ”Gypsy problem” in Romania came up from the analysis. According to the comments belonging to the first group, the commentators wanted to change the official Romanian designation of the Roma from ‘rom’ (‘Roma’) to ‘ţigan’ (the Romanian equivalent to ‘Gypsy’) so that the Romanians would not be confused with the Roma that many commentators considered highly insulting and problematic for Romanians. The comments of the other group are more characteristic hate speech: in many comments mass destruction of the Roma or forced deportation to India were proposed, from where the Roma started their travels toward Europe some thousand years ago. The comments contained clear references to the mass destructions of the Jews, Roma, homosexuals and political dissidents during the Nazi regime in Germany and the comments in this category, were especially vulgar. Furthermore, according to the “dirtiness – purity” category of Mary Douglas, the Roma were perceived as an obstacle to the fulfilment of the “clean” Romania.
  • Raivio, Pauli (Helsingfors universitet, 2017)
    Tarkastelen tutkimuksessa Suomi24-keskustelupalstan historia-aiheisia keskusteluja ajalta 2004-2014. Kokonaisuudessaan aineisto koostuu 25 765 keskustelusta, joita käsittelen määrällisesti vertailemalla, mistä aiheista keskustellaan, ja kuinka paljon keskustelua aiheet herättävät. Laadullisessa analyysissa tiivistän keskusteluissa toistuvia tapoja käyttää historiaa sosiaalisen identiteetin rakentamiseen sekä tunteidenkäsittelyyn. Keskeisimmät soveltamani taustateoriat ovat sosiaalisen identiteetin teoria, tunteidensäätelyn psykologia sekä muistitutkimuksen kollektiiviset sovellukset. Suomi24-historiapalstalla keskustellaan erityisesti Suomen itsenäisyyden ajan historiasta painottaen sotahistoriaa ja poliittista historiaa. Erityisesti talvi- ja jatkosota kiinnostavat samoin kuin sisällissota. Lähihistoriasta ja itsenäisyyttä vanhemmasta historiasta keskustellaan jonkin verran, mutta nämä eivät herätä yhtä pitkiä keskusteluja kuin sotateemat. Historian henkilöistä keskusteltaessa Mannerheim nousee yli muiden, ja Suomen historian ulkopuolelta kiinnostusta herättävät Hitler ja Stalin. Vastaavasti Saksan ja Venäjän historiat korostuvat verrattuna muuhun maailmanhistoriaan. Toinen maailmansota on ylivoimaisesti suosituin aihe silloin, kun ei puhuta Suomen historiasta. Historiakeskustelu on luonteeltaan pääosin tunnelatautunutta ja paikoin aggressiivista. Myös asiantuntevaa ja harrastuneisuutta ilmentävää keskustelua käydään, mutta näissäkin keskusteluissa tunneorientoituneet keskustelijat ja häiriköt vievät keskustelua tunnepitoiseen suuntaan. Paljon myös puhtaasti ”trolleiksi” luokiteltavia keskustelunavauksia ja kommentteja löytyy. Keskustelujen ajallisesta tarkastelusta voidaan myös löytää viitteitä keskustelujen luonteen muuttumisesta yhä aggressiivisempaan suuntaan heikentyneen taloustilanteen ja epävarmempien työmarkkinoiden myötä vuodesta 2009 alkaen. Suurin osa tunnepitoisista keskusteluista liittyy vastakkainasetteluihin, joissa historiaa käytetään oikeutuksena vihanpidolle, moralisoinnille, uhriutumiselle tai valta-asemien haastamiselle. Omiksi koettujen arvojen ja ryhmien vastakohdaksi muodostuvat ulkoryhmien historiakäsitykset ja moraaliperusteet. Keskeisimmät jakolinjat keskustelijoiden poliittisesta ajatusmaailmasta sekä kansallisesta identiteetistä. Ryhmärajat vallitsevat nykyisyydessä, mutta niiden käsittely tapahtuu historian kautta. Historiasta pyritään löytämään teemoja, jotka korostavat oman ryhmän kunniakasta ja oikeutettua asemaa tai ulkoryhmien syyllisyyttä ja moraalittomuutta. Keskeisimmät jakolinjat löytyvät karkeasti oikeistolaisen, konservatiivisen ja nationalistisen historiatulkinnan sekä näihin kriittisesti ja haastavasti suhtautuvien tulkintojen väliltä. Molempiin tulkintatapoihin mahtuu ajatuksia äärilaidasta toiseen, mutta päälinjat pysyvät samoina teemaan katsomatta. Joidenkin keskustelijoiden identiteetti rakentuu tietämyksen ja harrastuneisuuden varaan, siinä missä häiriköt löytävät tyydytystä saadessaan vastauksia provokaatioilleen. Sukupuoli-identiteettien puolesta kaikkea keskustelua leimaa maskuliinisuus ja naisellisuuden pelko tai välttely. Suomi24-historiapalstalta ei voida tehdä yleistyksiä koskemaan koko väestöpoolin historiakäsityksiä tai historiankäyttöä. Tarkasteluni kuitenkin osoittaa, että historiasta keskustellaan Suomen suurimmalla keskustelupalstalla aktiivisesti ja, että keskustelu herättää tunteita. Omien arvojen ja historiakäsitysten puolustaminen koetaan niin tärkeäksi, ettei edes selvästi ”trolleiksi” tarkoitettuja kommentteja jätetä omaan arvoonsa. Kiivaat väittelyt ja tunnelatautunut kielenkäyttö kertovat, että historiasta löytyy paljon rakennusaineksia identiteeteille, mahdollisuuksia sitoa tuntemuksia omaksi tai vihollisten historiaksi koettuun sekä hyökätä ulkoryhmiä vastaan historiasymbolien kautta. Internet tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia käyttää historiaa, ja on oleellista ottaa nämä huomioon tarkasteltaessa suomalaisten tapoja käyttää ja ymmärtää historiaa.
  • Junni, Annukka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä kriminologian maisterintutkielmassa tutkin incel-yhteisön kriminologisia narratiiveja incels.co -keskustelupalstalla. Tarkastelen incel-yhteisöön liitettyjä surmaajia käsitteleviä narratiiveja ja analysoin, miten niissä ilmenee rikosmyönteisiä asenteita. Aiheen tutkiminen on sekä kriminologisesti että yhteiskuntapoliittisesti merkittävää. Incelit eli vastentahtoisessa selibaatissa elävät muodostavat etenkin verkossa yhteisön, jossa kannatetaan äärimmäisen misogynistisiä näkemyksiä ja koetaan, että yhteiskunnassa hierarkia määräytyy sukupuolen ja viehättävyyden perusteella näin suosien naisia ja syrjien miehiä, jotka eivät ole viehättäviä. Liikkeen nimissä tehtyjä väkivallantekoja on luonnehdittu poliittisesti motivoituneeksi väkivallaksi. (Baele, Brace & Coan, 2019). Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii oppimisteoria. Eriyttävän oppisaltistumisen teorian mukaan rikosalttius on oppimisen tulosta ja rikoskäyttäytyminen opitaan kommunikoimalla muiden kanssa (Sutherland & Cressey, 1978). Yleisessä oppimisteoriassa rikosmyönteiset asenteet voidaan jakaa moraalitunteisiin liittyviin asenteisiin, rikollisiin samaistumiseen, kontrollin vastaisiin asenteisiin ja neutralisaatioihin (Andrews & Bonta, 2010). Tutkimusmenetelmänäni olen hyödyntänyt narratiivista kriminologiaa. Narratiivinen kriminologia on kiinnostunut siitä, miten tarinat eli narratiivit inspiroivat, yllyttävät tai ylläpitävät vahingolliseen toimintaan osallistumista tai estävät tästä toiminnasta irtautumista (Presser & Sandberg, 2015). Tutkielman aineisto on kerätty loka-marraskuussa 2019 sittemmin suljetulta incels.co -nimiseltä keskustelupalstasivustolta. Analysoitavia kommentteja on yhteensä 386 yhteensä seitsemästä eri surmaajia käsittelevästä keskustelusta. Analyysi osoittaa, että ihailunarratiiveissa esiintyy surmaajien näkemistä pyhimyksenä, sankarina sekä sisällöntuottajana. Kostonarratiiveja kohdistetaan naisia sekä yleisesti yhteiskuntaa kohtaan. Samaistumisnarratiiveissa keskustelijat samaistuvat surmaajan henkilöprofiiliin ja osoittavat heitä kohtaan empatiaa. Toisaalta heillä on myös samaistumiseen liittyviä torjuvia asenteita. Samaistumisnarratiiveja löytyy aineistosta eniten. Analyysin perusteella pyhimys-, sankari-, sekä kostonarratiivit ovat kriminologisesta näkökulmasta kaikista vahingollisimpia. Analyysin perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, että yhteisön kriminologiset narratiivit opettaisivat tai edistäisivät rikosmyönteistä käyttäytymistä. Toisaalta analyysi vakuuttaa, että yhteisön kannattama misogynistinen maailmankuva on vahingollinen, ja se voi johtaa rikolliseen käyttäytymiseen. Kriminologisten narratiivien performatiivisuus on potentiaalisesti vaarallista, koska yhteisön ideologia ei vain jäsennä maailmaa vaan myös muovaa sen jäsenten todellisuutta. Todellisuuden muovaaminen eli uusien ideologioiden omaksuminen opitaan verkossa.
  • Kemppinen, Katri Elina (2008)
    Tutkimukseni käsittelee antifeministisen miesliikehdinnän esiin tuomaa isyyttä koskevaa tasa-arvoproblematiikkaa ja liittyy näin viimeaikaisiin keskusteluihin miesten tasa-arvo-ongelmista. Tarkastelemaani liikehdintää näyttää hallitsevan väkevän feminismikielteinen, antifeminismiksi nimittämäni ideologia, jonka puitteissa muodostuu keskustelijoita orientoiva kokonaiskuva ilmiöiden välisistä suhteista. Pyrinkin lähestymään tutkimuskohdettani konstruktivistisesti ja hahmottamaan, miten ongelmanmäärittelyt ja näkökulma ovat yhteydessä siihen, mitä asioita tasa-arvon yhteydessä ongelmallistetaan, millaiseksi rakentuu puolustettava isyys ja tasa-arvoisuus, eli millaiseksi tasa-arvokysymys, "miesasia", isyyden osalta antifeminismissä muodostuu. Näin ollen tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat kiinnittyvät olennaisesti paitsi yhteiskunnallista liikettä ja ideologiaa koskevaan teoretisointiin, myös esimerkiksi Stuart Hallin ajatuksiin hänen representaation politiikaksi kutsumastaan määrittelykamppailusta. Tarkasteltaessa ongelmanmäärittelyissä luotua feminismikuvaa käytän apuvälineinä myös identiteetteihin ja erontekoihin liittyvää kirjallisuutta. Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien ja Aamulehden verkkosivujen keskustelupalstoilla ilmestyneestä 288 viestistä, jotka on kerätty pääosin syksyn 2006 ja 2007 välisenä aikana. Koska olen hahmottanut internetin keskustelupalstat yhdeksi antifeministisen liikehdinnän areenaksi, käsittelen tekstejä vaikuttamiseen pyrkivänä julkisena puheena, jolloin tutkimusmenetelmänä käytän Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa. Teorian avulla tarkastelen niitä retorisia valintoja, joilla osoitetaan feminismin ongelmallisuus ja pyritään saamaan antifeminismin määrittelyt hyväksytyiksi. Tutkimustulosten perusteella antifeminismissä tasa-arvo-ongelmien syyt paikannetaan äärimmäisenä, yhtenäisenä ja miesvihamielisenä stereotyyppien avulla representoituun, varsin laajasti määriteltyyn feminismiin, johon liitetään retorisin keinoin varsinaisen naisliikkeen lisäksi esimerkiksi perinteinen tasa-arvotoiminta ja naistutkimus. Tällöin perinteisesti maltillisena pidetty suomalainen tasa-arvoajattelukin voidaan ongelmallistaa: se ei pyrikään pitämään esillä todellista tasa-arvoa, vaan miehille vahingolliseksi määriteltyä naisasiaa. Tämä ideologinen orientoituminen toimii paitsi antifeministisen identiteetin pohjana, määrittää myös sitä, että isyyden tasa-arvoisuuden keskeiseksi ongelmaksi nousee tähän vaikutusvaltaiseen feministiseen projektiin liitetty isyyden itsemäärittelyoikeuden puute. Tämä puute tulee esiin puhuttaessa isyyden toissijaisuudesta äitiyteen verrattuna, joka konkretisoituu esimerkiksi avioerojen jälkeisen ohentuneen isyyden tai yksinelävien naisten ja naisparien hedelmöityshoitojen aiheuttaman isättömyyden yhteydessä. Juuri yksinhuoltajuus ja naisparit liitetään vahvasti feminismin aiheuttamaan arvojen muutokseen, ja tämän vihamieliseen feminismiin liitetyn ydinperheen tuhoamiseen tähtäävän projektin katsotaan kriisiyttävän maskuliinisuutta, kun sen ajatellaan sekä heikentävän miesten mahdollisuuksia toteuttaa haluamaansa isyyttä että lasten mahdollisuuksia isän tarjoamaan maskuliinisuuden malliin. Antifeminismissä sukupuolieron korostamisen myötä argumentoidaankin maskuliinisen, joskin osallistuvan isän mallin ja ydinperheen puolesta paitsi isien tasa-arvoisen vanhemmuuden, myös lasten hyvinvoinnin toteutumisen edellytyksenä. Tällöin argumentaatiossa vedotaan yleisön odotettuun perhemyönteisyyteen. Antifeministisen määrittelykamppailun ytimessä on näin ollen maskuliinisen isyyden kautta toteutetun perinteisen heteromaskuliinisuuden puolustus.
  • Päätalo, Vilja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan verkkokeskustelupalstalla käytyä jääkiekkoaiheista keskustelua, SM-liiga in Englishiä, jossa suomenkieliset keskustelijat leikittelevät tahallisen huonolla englannin kielellä. Tutkimuskysymyksiä ovat: minkälainen kielimuoto ”huono englanti” on ja miten siihen suhtaudutaan tässä kyseessä olevassa diskurssiyhteisössä. Työ sijoittuu sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen aloihin, ja se yhdistelee koodinvaihdon ja kieliasenteiden tutkimuksen me-todeja. Aineisto on kerätty jääkiekkoaiheiselta Jatkoajan keskustelupalstalta, ja sen analysoinnin ohella työssä esitellään yleisemmällä tasolla englannin kielen asemaa Suomessa. Teoriataustana käy-tetään sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen keinoja, kuten koodinvaihdon ja kieliasenteiden tutkimusta. Analyysiluvuista ensimmäisessä käsitellään ”huonoa englantia” tyylikeinona ja sitä, minkälaisia piirteitä kielimuodolla on. Toisessa analyysiluvussa näkökulma laajenee, kun tarkas-tellaan keskustelun ja kielimuodon merkityksiä sekä funktioita. Työssä käy ilmi, että ”huono englanti” on keskustelijoille luonnollinen ja helponoloinen kielire-surssi, jonka tehtävänä on luoda huumoria. Tämän huumorin keinot ovat keskustelijoille selviä: ne eivät vaadi metakielellä tehtävää selvitystä. Huumorin luontitapoja on löydettävissä niin ään-teiden, lauseiden kuin yksittäisten sanojenkin tasolla. ”Huono englanti” on produktiivinen kielire-surssi, jota keskustelijat kehittelevät luontevasti eteenpäin. Toisaalta he myös ottavat mieluusti käyttöön muiden kehittelemiä termejä. Ironia, joka kohdistuu useasti suomalaisiin itseensä, on vahvasti näkyvissä keskustelussa. SM-liiga in Englishiin kohdistuu kahdenlaisia asenteita: toisaalta jotkut pitävät sitä ärsyttävänä, jopa junttimaisena, toisaalta toisten mielestä se edustaa erityisen hauskaa huumoria. Ketjusta esitetyt kommentit ilmentävät samantyyppisiä asenteita kuin englannin kielen käytöstä suomen-kielisten keskuudessa on yleisestikin esitetty. Englannin asemaa suomenkielisille verkkokeskus-telijoille tärkeänä kieliresurssina ei kiistetä, mutta toisaalta se nähdään monesti myös uhkana suomen kielen olemassaololle.
  • Salo, Mirkka (2020)
    Tarkastelen tässä tutkimuksessa kymmenen nimimerkin kielenkäyttöä suomenkielisellä internetin keskustelupalstalla suomi24.fi-romano. Metodina on yksilömurteita vertaileva variaationtutkimus. Olen kerännyt tutkimukseen kymmenen nimimerkin kaikki viestit ajalta 22.2.2003–18.7.2013. suomi24.fi-romano on tämän tutkimuksen valmistumisen aikana ainoa erityisesti Suomen romaneille tarkoitettu keskustelupalsta internetissä. Keskustelupalsta on suunnattu romanien väliseen keskusteluun. Keskustelufoorumin pääkieli on suomi, mutta monet keskustelijat käyttävät suomen varieteettia, joka sisältää romanikielisiä tai romanikieleen pohjautuvia sanoja, romanikielisiä rakenteita tai lauseita. Tutkin tällaisia viestejä. Tarkasteltavana ovat kunkin nimimerkin käyttämät romanikieliset elementit (lekseemit ja rakenteet), niiden määrä, sanaluokat, morfologia ja taivutus sekä käyttötehtävät. Osa nimimerkeistä käyttää vain substantiiveja, osa laajemmin eri sanaluokkiin kuuluvia lekseemejä. Yhteinen piirre kirjoittajilla on romanikielisen elementin käyttö romani-identiteetin tai Suomen romanikulttuuriin liittyvän asian ilmaisemisessa. Kirjoittajien väliset erot romanikielen taivutuksessa ja kirjoitusasuissa voivat johtua taivutetun romanikielen käytön harvinaistumisesta. Nimimerkit eivät korjaa toistensa romanikielen taivutusrakenteita tai kirjoitusasuja. Kirjoittajien yksilömurteet eroavat eniten romanikielisen sanaston määrässä, mutta eroa on myös kieliopillisten rakenteiden määrässä ja monipuolisuudessa.Avainsanat: etnolekti, idiolekti, romani, suomi, variaatio, verkkokeskustelu
  • Tuuteri, Kaisa (2008)
    Parisuhteen päättyminen saattaa olla pysäyttävä kokemus, johon liittyy usein epätietoisuutta ja ristiriitaisia tunteita. Tässä tutkimuksessa kiinnostus kohdistui nuorten aikuisten käsityksiin parisuhteen päättymisestä ja sen syistä. Taustaoletuksena tutkimuksessa vaikuttaa käsitys siitä, että ihmisellä on tarve selittää elämänsä tapahtumia ja tehdä niitä itselleen ymmärrettäviksi. Varsinkin vaikeissa tilanteissa, kuten parisuhteen päättyessä ihmiset usein haluavat löytää selityksiä sille, mitä tapahtui ja miksi. Tutkimusaineisto koostui kahteen Nyyti ry:n internetissä järjestämään eroryhmään lähetetyistä kirjoituksista. Eroryhmät olivat sovelluksia Bruce Fisherin kasvokkain kokoontuvista eroseminaareista, joissa eroa käsitellään tiettyjen teemojen kautta. Ensimmäinen internet-ryhmistä oli käynnissä syksyllä 2006 ja toinen syksyllä 2007. Narratiivisen näkökulman mukaan tarinallisuus on ihmiselle luontainen tapa jäsentää omaa elämäänsä. Ihminen organisoi kokemuksiaan sisäisen tarinan avulla ja käyttää tässä hyväkseen erilaisia kulttuurissa olevia tarinamalleja. Sisäinen tarina tulee tietoiseksi erityisesti muutostilanteissa, joissa sitä usein joudutaan muokkaamaan, jotta muutoksesta tulisi osa sisäistä tarinaa. Menetelmällisesti narratiivisuutta hyödynnettiin tutkimuksessa kahdella tavalla: käyttämällä kuvailevampaa kertomusten analyysiä sekä tulkitsevampaa narratiivista analyysia. Parisuhteen päättymisestä tehtyjä syyselityksiä eli kausaaliattribuutioita tarkasteltiin aineistolähtöisen kertomusten analyysin avulla. Parisuhteen päättymistä merkityksellistettiin niin menneisyyteen, tähän hetkeen kuin tulevaisuuteen liittyvien syyselitysten kautta. Myös parisuhdekulttuuriin viitattiin, kun haettiin selityksiä sille, miksi parisuhde oli päättynyt. Parisuhdekulttuuri vaikutti syyselityksissä kahdella tavalla. Toisaalta siihen viitattiin selityksissä suoraan, toisaalta se toimi kaiken selittämisen taustalla. Narratiivisen analyysin avulla rekonstruoitiin neljä sisäistä tarinaa: uhri-, päivä kerrallaan -, itsenäistymis- ja kasvutarina. Tarinat erosivat toisistaan ainakin siinä, millä tavalla niissä kuvattiin omia vaikutusmahdollisuuksia sekä suhdetta tulevaisuuteen. Internet toimi tutkimuksen kontekstina. Tutkimuksessa pohdittiin myös, millainen internet on vuorovaikutusympäristönä sekä millaisia mahdollisuuksia tai haasteita se tarjoaa esimerkiksi eroryhmien kaltaisille internet-keskusteluryhmille ja -tukipalveluille.
  • Laamo, Marjo Melina (Helsingfors universitet, 2014)
    Corporal punishment is a relatively common phenomenon in Finland even though it has been declared illegal since 1984. The subject of the research was computer-mediated discussion concerning corporal punishment in the Helsingin Sanomat website. My research questions were: 1. How the discussion concerning corporal punishment was constructed? 2. What are the special features of the language used in the discussion concerning corporal punishment? 3. What kind of discourses justify or oppose corporal punishment in the discussion? The topic was approached within the frame of social constructionism using discourse analysis as a method. The dimensions, special features and arguments produced by the analysis were interpreted in the light of the history of corporal punishment, the Finnish upbringing climate and computer-mediated communication study. The discussion was constructed of three main subjects, which were: (1) the article that started the online discussion, (2) the juxtaposition between corporal punishment and free education and (3) the justifications and oppositions of corporal punishment. The discussion concerning corporal punishment was argumentative, questioning and dilemmatic. The most common ways of reasoning were: appealing to personal experience, emotion and authority. There were six discourses favoring corporal punishment. These were: denial discourse, irresolution discourse, future discourse, personality discourse, authority discourse and biblical discourse. There were seven discourses opposing corporal punishment. These were: limited measures discourse, generation discourse, disadvantage discourse, learning discourse, crime discourse, equality discourse and extreme example discourse. Discourses opposing corporal punishment referred to medical and psychological views of upbringing whereas discourses favoring corporal punishment referred to religious comprehensions in addition to other references. The results indicate that corporal punishment is a very personal and sensitive topic that invokes strong emotions. It's notable that there was little discussion concerning the illegality of corporal punishment or the human rights of children. It was also difficult to specify the disadvantages of corporal punishment in the discussion. The discussion concerning corporal punishment in the Helsingin Sanomat website resembled the public discussion before the legislation of 1984. The debate was still focused on whether corporal punishment is a useful method of raising children. The fact that the use of corporal punishment is always an offence against human rights not to mention a criminal act was almost entirely neglected.
  • Kunelius, Risto; Heikki, Heikkilä; Kortesoja, Matti (2019)
    Joulun alla 2017 Helsingin Sanomat (HS) julkaisi vuodettuihin salaisiin asiakirjoihin pohjautuneen jutun Puolustusvoimien Viestikoekeskuksen harjoittamasta tiedustelusta. Laura Halmisen ja Tuomo Pietiläisen kirjoittama juttu nostatti kiihkeän keskustelun julkisuudessa. Se keräsi satoja kommentteja Helsingin Sanomien verkkolehdessä ja oli muutaman päivän ajan Suomen keskustelluin aihe Twitterissä. Tässä artikkelissa analysoidaan uutiskommenteista ja sosiaalisesta mediasta kerättyä aineistoa. Sisällön erittelystä käy ilmi, että HS sai verkossa enimmäkseen kylmää kyytiä. Enemmistö kommentoijista kritisoi lehteä jutun julkaisemisesta. Jyrkimpien kannanottojen mukaan toimittajat vaaransivat kansallisen turvallisuuden ja syyllistyivät maanpetokseen. Huomattavan harva kantaa ottaneista asettui julkisesti puolustamaan tietojen julkaisemista. Artikkelia varten tehdyssä diskurssianalyysissä kannanottojen erot palautuvat yhtäältä yhteiskunnallisiin puhuja-asemiin politiikan verkostoissa sekä toisaalta erilaisiin käsityksiin turvallisuuden ja yksilönvapauksien asemasta demokratiassa. Tietovuotoa koskevan keskustelun analyysi antaa vihjeitä siitä, miten valtion ja median suhteet rakentuvat hybridin mediajärjestelmän oloissa.