Browsing by Subject "verkosto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Hiltunen, Riitta (Helsingfors universitet, 2012)
    Goals. The main focus of my Master's thesis was to discuss knowledge management as a part of activity and learning in the networked and diverged business. The research sites composed of two companies operating in separate (packaging and energy) branches. Thus it was interesting to study what possible influences and consequences diverse branches, products (package and electric component) with their life cycle and production processes might have in knowledge management. The aim was also to comprehend similarities and differences in object of activity, knowledge management and network in order to see the possible impacts on the development of the company's operations and activities as well as learning of the personnel. Theoretical framework. The thesis is based on developmental work research which has its roots in cultural-historical activity theory. The core concept of the framework is object-oriented, culturally mediated activity. It is an approach which combines scientific study, practical development work and learning. Essential is the role of the object that motivates human activity and its development. The key notions, knowledge management and network, have been discussed in the light of economics and educational sciences. The concept of learning in the thesis rests on expansive learning and investigative learning. Methods. The data for my thesis was gathered in dialogical workshops which are based on the socio-technical theory and method called work conference. Both quantitative and qualitative methods were used for the analysis of the data. Quantitative analysis was used to become familiar with the structure of the discussion in the workshops. The themes of research questions' - object of activity, knowledge management and network were analysed using qualitative analysis. The comparison of the two companies was carried out also by qualitative method. The thread of my analysis was to connect the findings into the production processes and the common object of the companies' activities. Results and Conclusions. The products of the researched companies proved to be technically demanding and competence-based items. The package is a separate product where as electric component is one part in an energy production entity. The life cycle of these products were different which meant that knowledge management related to them was diverse. The stress of knowledge management was in the phase of product design in both cases. The need of knowledge shrank when the package moved to the production phase. In case of the electric component the knowledge management was essential through the product life cycle since the development of the electric component continued also in the production phase. The customer's role as a knowledge producer is of paramount importance, also in case of knowledge held by the customer's other partners. External networks were stratified including the company's internal net, the external immediate net and the external remote net. Furthermore in the Electric company there was a bipolar internal net around which the knowledge management was intertwined. Expansion and deepening of network collaboration came up clearly as one way to improve knowledge management. Product and activity concepts showed also to be possible methods to develop networks and their knowledge management in order to support collaboration within network partners. The internal networks can be developed in a similar manner. The development of the concepts as co-development with network partners would make it possible to share competencies in order to contribute learning and expertise. The motives of learning would be embedded in the motives and interests of the common activity as the motives gears the learning actions.
  • Toijonen-Kunnari, Sari Katriina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Yritysten keskeisimpiä menestystekijöitä ovat johdon kyvykkyys rakentaa ja johtaa erityyppisiä liiketoimintaverkostoja. Verkostojen johtamisella luodaan ja toteutetaan strategia, tuotetaan yhteinen näkemys tavoitteista ja sitoutetaan ihmiset toimintaan. Yhteistyön kehittyminen on jatkuva prosessi. Tavoitteena oli selvittää horisontaalisen yritysverkoston johtamisen nykytila ja kehittämiskohteet. Tutkimusongelma, miten horisontaalista yritysverkostoa johdettiin, jakaantui tutkimuskysymyksiin: millaisia tavoitteita verkostolla oli, millä tavoin verkoston johtaminen ja päätöksenteko oli organisoitu, millaisia toimintatapoja verkostoyhteistyössä käytettiin sekä millä tavoin johtamiskeinot tukivat yrittäjien sitoutumista verkostoon ja keskinäisen luottamuksen rakentumista. Yritysverkoston tarkastelussa hyödynnettiin Håkansonin ja Johanssonin (1992) kehittämää ARA -mallia. Pienyritysten yhteistyön ja verkostoituminen analysointi pohjautui Varamäen (1997) kehittämän Kuutiomallin ja Vesalainen ym. (2004) laatimien liiketoiminnallisten ja organisaationaalisten sidosten ulottuvuuksiin. Horisontaalisen yritysverkoston tavoitteellista johtamista lähestyttiin Hyötyläisen ja Simonsin (1999) Yritysverkoston johtamiskolmion -mallilla. Verkoston johtamiskeinoja tarkasteltiin Rajalan ja Westerlundin (2009) määrittämillä vaikuttamisen, integroinnin, koordinoinnin ja ohjauksen ulottuvuuksilla. Toimeksiantajana oli Mikkelin kehitysyhtiö Miksei Oy, jonka toteuttamiin matkailun kehittämishankkeisiin verkoston yritykset ovat osallistuneet. Empiirisessä osassa tutkittiin Saimaa Gastronomy -verkostoa, mihin kuuluvat Tertin Kartano Mikkelistä, TeaHouse of Wehmais Juvalta, Sahanlahti Resort Puumalasta ja Hotelli Punkaharju Punkaharjulta. Verkoston tarkoituksena oli kehittää Järvi-Suomen elinvoimaisuutta, Saimaan alueen ruokakulttuuria ja -matkailua sekä yritysten liiketoimintaa. Laadullisen tutkimusotteen aineistonhankintamenetelminä käytettiin dokumenttiaineistoja ja neljän yrittäjän teemahaastatteluja. Dokumenttiaineistoille tehtiin sisällönanalyysi ja haastatteluaineistot luokiteltiin teemoittain. Tutkimuksessa sovellettiin deduktiivista tutkimusotetta. Yrittäjät olivat sitoutuneita verkoston tarkoitukseen, mutta tavoitteista ei ollut yhteistä näkemystä. Käynnistysvaiheessa olleen yhteistyörenkaan johtaminen pohjautui epävirallisiin henkilösuhteisiin ja keskinäiseen luottamukseen. Yrittäjät muodostivat johtoryhmän, jonka demokraattiseen päätöksentekoon oli menettelytapoja. Verkostoyhteistyö perustui eri kohteiden voimavarojen integrointiin. Toimintatapoja pidettiin avoimina, oikeudenmukaisina ja reiluina. Kehittämiskohteiksi esitetään verkoston vision, strategian, tavoitteiden ja mittareiden suunnittelua sekä niitä tukevien organisaatiorakenteiden ja toimijoiden roolien määritystä yhteistoiminnallisesti.
  • Järvenpää, Antti (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämän pro gradu-tutkielman aiheena on huoltovarmuusorganisaation ohjaus. Huoltovarmuudella tarkoitetaan väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömän tuotannon, palvelujen ja infrastruktuurin turvaamista vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Huoltovarmuusorganisaatiolla tarkoitetaan yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuteen perustuvaa verkostoa, joka ylläpitää ja kehittää huoltovarmuutta Suomessa. Tutkimus on rajattu kolmeen huoltovarmuusorganisaation toimialaan (energiahuolto, logistiikka, kriittinen teollisuustuotanto) sekä huoltovarmuusorganisaation yleiseen ohjaukseen. Tutkielman tarkoituksena on tutkia huoltovarmuusorganisaation ohjauksessa käytettäviä keinoja sekä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän yhteistyötä huoltovarmuusorganisaatiossa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on governance-hallintatapa ja siihen liittyvät ohjauskeinot ja vuorovaikutuksen muodot. Ensisijaisena tutkimusaineistona on sähköisellä kyselyllä kerätty tietoaineisto. Kysely lähetettiin noin tuhannelle huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvalle henkilölle ja vastauksia saatiin noin 270. Kyselyllä selvitettiin vastaajien käsityksiä huoltovarmuusorganisaation toiminnasta, ohjauksesta ja yhteistyöstä sekä koetuista hyödyistä. Kyselyllä kerättyä aineistoa analysoitiin tilastoanalyysin keinoin. Analyysin tarkoituksena on tarkastella vastaajien käsityksiä eri luokittelujen mukaisesti sekä tunnistaa ja arvioida näiden luokittelujen välisiä yhteyksiä ja eroavaisuuksia. Lisäksi tutkimuksessa haastateltiin kahta huoltovarmuusorganisaation yleisen ohjauksen kannalta keskeisessä asemassa toimivaa henkilöä. Haastattelujen tarkoitus on syventää ja täydentää kyselyn havaintoja. Analyysin perusteella vastaajien käsitykset huoltovarmuusorganisaation toiminnasta ovat kokonaisuutena melko yhtenevät. Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin väliset, toimialojen väliset sekä huoltovarmuusorganisaation eri toimielimien väliset erot käsityksissä ovat yleensä pieniä. Merkittäviä eroja on havaittavissa vain yksittäisissä kysymyksissä. Tällöin erot ovat yleensä toimialojen välillä. Huoltovarmuusorganisaation yhteistyön koetaan toimivan kohtuullisesti. Huoltovarmuusorganisaatiota ohjaava yhteinen päämäärä sekä huoltovarmuuden yleiset tavoitteet koetaan selkeiksi, mutta toimialakohtaisten tavoitteiden selkeydestä esiintyy vaihtelua toimialojen välillä. Tilannekuvaa, verkostoitumista ja oman organisaation jatkuvuudenhallinnan kehittämistä pidetään tärkeimpinä huoltovarmuusorganisaatiosta saatavina hyötyinä. Käytännön työkaluista ja palveluista tärkeimpinä pidetään hyvien käytäntöjen tunnistamista ja jakamista, harjoituksia sekä tiedotusta ja koulutusta. Pitkä kokemus huoltovarmuusorganisaatiossa toimimisesta näyttää vahvistavan vastaajan käsitystä yhteisestä päämäärästä sekä huoltovarmuustavoitteiden ja liiketoiminnallisten tavoitteiden yhteensopivuudesta. Yrityksen kotimaisella omistuksella ei näytä olevan vaikutusta yrityksiä edustavien vastaajien käsityksiin huoltovarmuusorganisaation toiminnasta. Tutkimuksen perusteella huoltovarmuusorganisaatio on hallintatavaltaan selkeästi verkosto. Toimijoiden välinen luottamus ja toimijoiden keskinäisriippuvuus näyttävät olevan huoltovarmuusorganisaation keskeisiä toimintaedellytyksiä. Huoltovarmuusorganisaation ohjaus näyttää perustuvan governance-teorioiden mukaiseen, verkostomaiseen hallintatapaan ja sille tyypillisiin ohjauskeinoihin. Tärkeimpinä ohjauskeinoina pidetään yhteisiä tavoitteita, luottamusta ja tietoa, jotka kaikki ovat tunnusomaisia verkostomaiselle hallintatavalle. Hiearkkiseen hallintatapaan liittyviä ohjauskeinoja, kuten toimivaltaa, määräyksiä ja valvontaa, pidetään huomattavasti vähemmän tärkeinä. Myöskään markkinoihin perustuvaa hallintapaa ja siihen liittyviä ohjauskeinoja, kuten toimijoiden omaa etua ja kilpailua, ei pidetä kovin tärkeinä.
  • Varvikko, Maarit (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan koulukuraattorin työtä ja työn ympärille muodostuvaa verkostoa peruskoulun koulukuraattorin näkökulmasta. Koulukuraattori on koulun sosiaalityöntekijä, jonka tehtävänä on edistää ja tukea oppilaiden psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä koulunkäyntiä. Tutkielman tarkoitus on tarkastella, millaisia verkoston muotoja koulukuraattorin työssä esiintyy ja miten koulukuraattori näissä verkostoissa toimii. Tutkielman aineisto koostuu seitsemästä teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat Helsingin kaupungin opetusviraston alaisuudessa työskenteleviä peruskoulun koulukuraattoreita. Helsinki jakaantuu seitsemään eri suurpiiriin ja jokaisesta on yksi koulukuraattori. Haastatteluaineisto muodostaa tutkimuksen empiirisen osuuden. Tutkielman tärkeimpinä lähteinä ovat koulukuraattoreita, yhteistyötä, verkostoa ja lapsen hyvinvointia käsittelevä kirjallisuus sekä lastensuojelulaki että -asetus. Haastattelujen perusteella koulukuraattori ei toimi varsinaisia verkostotyön menetelmiä käyttäen. Koulukuraattorin toiminta on verkostoitumista. Koulukuraattori kokoaa tukiverkoston apua tarvitsevan oppilaan ympärille oppimisen esteiden selvittämiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Verkostoiksi muodostuvat koulun sisällä tapahtuva verkostoituminen ja verkostoituminen koulun ulkopuolelle. Koulussa koulukuraattorin verkosto on pääosin oppilashuoltoryhmä, jonka jäseniä ovat koulukuraattorin lisäksi rehtori, koulupsykologi, erityisopettaja, opettaja, terveydenhoitaja ja yläasteella opintojenohjaaja. Koulukuraattorin koulun ulkopuoliseen verkostoon kuuluvat sosiaalitoimi, nuorisotoimi, lasten- ja nuortenpsykiatriset hoitotahot, seurakunta ja poliisi sekä epäviralliset tahot ja projektit. Koulukuraattoreilla on myös aluekohtaisesti poikkihallinnollisia virkamiestapaamisia, joissa keskustellaan alueen tilanteesta ja sovitaan yhteisistä linjauksista. Verkoston kanssa tehtävä työ koetaan yleisesti hyvin sujuvana. Se on voimavara, jota ilman työtä ei voi tehdä. Lastensuojelun kanssa verkostoitumista on eniten, mutta lastensuojelutyöhön kohdistuu myös eniten kritiikkiä. Toisen työn tunteminen, ylemmän johdon myönteinen suhtautuminen verkostoitumiseen koulun ulkopuolelle ja rehtorin myönteinen asenne oppilashuollon työlle ovat keskeisimmät asiat, jotka tuovat sujuvuutta verkostoitumiseen. Haastattelujen perusteella koulukuraattorin verkoston toiminnassa ei ole epäkohtia, jotka suoranaisesti olisivat haitallisia oppilaan kannalta. Oppilaan tilanteen kohentumisen hitaus koetaan harmillisena, mutta tämän ei nähdä olevan seurausta epäkohdista itse verkoston toiminnassa. Kaikki haastateltavat pitävät tärkeänä avoimuutta ja tiedonkulkua oppilaaseen ja hänen huoltajiin. Oppilaiden ongelmat ovat usein hyvin monimutkaisia, mikä lisää verkostoitumisen tarvetta.
  • Rantahalvari, Sanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassani käsittelen suomalaisten monarkistien verkostoa ja politiikkaa vuonna 1918. Työssä on kaksijakoinen tutkimuskysymys. Tutkimuksen alussa tarkastelen suomalaisten monarkistien verkostoa sekä sen rakentumista jo ennen vuotta 1918. Tarkastelen toimijoita vaikuttajina sekä eduskunnassa, kansalaisyhteiskunnassa että omasa verkostossaan. Toisessa osassa tarkastelen monarkistien tekemää politiikkaa. Mitä olivat politiikan tavoitteet vuonna 1918? Millainen rooli kuninkaalle olisi hallitusmuodossa annettu? Miten monarkistit rakensivat omaa asemaansa ja koko valtakunnan tulevaisuutta? Laadullisen metodin lisäksi olen käyttänyt tutkielmassani verkostotutkimuksen teorioita, joiden avulla monarkistien vaikuttamista ja verkostoja on ollut hedelmällistä analysoida. Työssä käytetty lähdeaineisto koostuu Eduskunnan arkiston valtiopäiväaineistosta, yksityisarkistojen materiaalista sekä sanomalehtiaineistosta. Julkisen ja yksityisen aineiston rinnakkainen tarkastelu on ollut erityisen kiinnostavaa, sillä olen työssäni voinut vertailla esimerkiksi kansanedustajien julkisia ja yksityisiä ajatuksia. Tulkintojeni tukena olen käyttänyt kotimaista ja ulkomaista tutkimuskirjallisuutta, jossa olen keskittynyt ennen kaikkea vaikuttamista ja verkostoja koskevaan kirjallisuuteen. Suomalaiset monarkistit jakoivat hyvin samankaltaisen taustan. He olivat korkeasti koulutettujen ja poliittisesti aktiivisten henkilöiden ryhmä, jonka keskeiset jäsenet tunsivat toisensa jo vuosikymmenten takaa. Merkittävä ryhmän muodostanut tapahtuma oli Suomen sisällissota, joka oli valtaapitäville järkytys. Monarkistit jakoivat ennen kaikkea näkemyksen siitä, että sisällissodan syynä oli ollut toimimaton kansanedustuslaitos, ja valtakuntaan tarvittaisiin vahva saksalainen monarkki turvaamaan yhteiskuntarauhaa jatkossa. Monarkistit käyttivät merkittävää valtaa 1918, ja toimivat valtiopäivien lisäksi näkyvästi julkisessa elämässä etenkin Uuden Suomen Turvaamiskomiteassa, joka oli monarkistien intressiryhmä. Monarkistisen politiikan tärkeimpänä tavoitteena oli uuden, monarkistisen hallitusmuodon säätäminen. Uudessa hallitusmuodossa hallitsijalle olisi annettu vanhoja keisarilla olleita valtaoikeuksia, ja kuninkaan asema olisi muutenkin ollut vahva eduskuntaan nähden. Monarkistisessa politiikassa kansanvaltaan suhtauduttiin varauksella, ja poliittisessa keskustelussa esitettiin argumentteja meritokratian puolesta. Toisaalta monarkistit pyrkivät myös eheyttämään kansaa sisällissodan jälkeen esimerkiksi nationalistisilla symboleilla ja uudella retoriikalla, jossa oman sisäisen hajanaisuuden sijaan korostettiin itänaapuri Venäjän uhkaa. Monarkistinen politiikka saavutti tavoitteensa lokakuussa 1918, kun Friedrich Karl valittiin Suomen kuninkaaksi, mutta maailmansodan tapahtumien seurauksena kuningas ei koskaan saapunut valtakuntaansa.
  • Harris, Hanna (2002)
    This study discusses the three waves of modern urbanization described as the Infrastructure City, the Spectacle City and the Process City. The aim is to see how we are now moving to the third wave of urbanization, herein referred to as the Process City, and what implications this has to urban studies and the production of urban culture. The study is an essay based on interviews of the key figures of the chosen examples and related literature. The aim is to create a dialogue between theory and selected examples, such as the Helsinki 2000 year of Culture, cafe9.net as one of its projects and other similar new spaces for culture that are meta-producers of hybrid cultural functions, in order to show that a third wave of urbanization, the Process City, has become characteristic of urban culture. The main focus is on showing how communities and networks operating in the everyday life have become important elements of urbanization, in addition to the previously acknowledged urban infrastructures and isolated, one-off urban events. This third wave of urbanization is examined through Edward Soja's (1996) model of three spatialities. An important theoretical starting point, also common to Soja's work, was the aim to pass beyond dualisms of micro and macro, modern and postmodern. Michel Maffesoli's (1985) notion of 'comprehensive sociology' was found useful for making this explicit. Another important theoretical consideration is that of discussing the similarities and differences between the notions of community and network. Further studies, beyond the scope of this one, are indicated 1) in the nature and extent of the individual practices and life styles operating within the studied spaces and networks, and 2) in the general emergence of the 'culture of the third'. Principle bibliography included: Castells, Manuel (1996). The Information Age: Economy, Society and Culture. Volume I: The Rise of the Network Society. Oxford: Blackwell. Maffesoli, Michel (1985). La connaissance ordinaire. Précis de sociologie compréhensive. Paris: Librairie des Méridiens, Klincksieck & co. Soja, Edward W. (1996). Thirdspace. Journeys to Los Angeles and Other Real-and-Imagined Places. Oxford: Balckwell. URBS (2000). Kirja Helsingin kaupunkikulttuurista. Stadipiiri (eds.) Helsingin kaupungin tietokeskus. Helsinki: Edita.
  • Harris, Hanna (2002)
    his study discusses the three waves of modern urbanization described as the Infrastructure City, the Spectacle City and the Process City. The aim is to see how we are now moving to the third wave of urbanization, herein referred to as the Process City, and what implications this has to urban studies and the production of urban culture. The study is an essay based on interviews of the key figures of the chosen examples and related literature. The aim is to create a dialogue between theory and selected examples, such as the Helsinki 2000 year of Culture, cafe9.net as one of its projects and other similar new spaces for culture that are meta-producers of hybrid cultural functions, in order to show that a third wave of urbanization, the Process City, has become characteristic of urban culture. The main focus is on showing how communities and networks operating in the everyday life have become important elements of urbanization, in addition to the previously acknowledged urban infrastructures and isolated, one-off urban events. This third wave of urbanization is examined through Edward Soja's (1996) model of three spatialities. An important theoretical starting point, also common to Soja's work, was the aim to pass beyond dualisms of micro and macro, modern and postmodern. Michel Maffesoli's (1985) notion of 'comprehensive sociology' was found useful for making this explicit. Another important theoretical consideration is that of discussing the similarities and differences between the notions of community and network. Further studies, beyond the scope of this one, are indicated 1) in the nature and extent of the individual practices and life styles operating within the studied spaces and networks, and 2) in the general emergence of the 'culture of the third'. Principle bibliography: Castells, Manuel (1996). The Information Age: Economy, Society and Culture. Volume I: The Rise of the Network Society. Oxford: Blackwell. Maffesoli, Michel (1985). La connaissance ordinaire. Précis de sociologie compréhensive. Paris: Librairie des Méridiens, Klincksieck & co. Soja, Edward W. (1996). Thirdspace. Journeys to Los Angeles and Other Real-and-Imagined Places. Oxford: Blackwell. URBS (2000). Kirja Helsingin kaupunkikulttuurista. Stadipiiri (eds.) Helsingin kaupungin tietokeskus. Helsinki: Edita.
  • Kotisalmi, Mika (2002)
    Euroopan arvopaperimarkkinoiden rakenne on muotoutumassa uudenlaiseksi talous- ja rahaliiton toteutumisen myötä. Kansalliset rajat ylittävä yhteistyö ja vuorovaikutus muiden pörssien kanssa sekä uuden kehittyneen tekniikan hyödyntäminen pörssien liiketoiminnassa ovat yleistyneet pörssien keskuudessa. Arvopaperipörssien muodostaman teollisuudenalan rakennetta on perinteisesti kuvannut kansallisesti toimivien pörssien monopolistinen asema omilla markkinoillaan ja kaupankäynnin likviditeetin hajaantuneisuus. Kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla on esitetty toiveita keskittyneemmän yleiseurooppalaisen markkinapaikan synnyttämiseksi. Tutkielma selvittää arvopaperipörssien muodostaman teollisuudenalan rakenteiden muutosta Euroopan unionin alueella rahoitusmarkkinoiden integroituessa ja kilpailun lisääntyessä. Taloudellisen integraation edistyessä on syntynyt mahdollisuus luoda koko Euroopan laajuiset arvopaperimarkkinat. Kilpailu kaupankäyntilikviditeetistä käydään perinteisten kansallisten pörssien ja niiden muodostamien liittoutumien sekä uusien elektronisten, ns. vaihtoehtoisten, markkinapaikkojen välillä. Tutkielman tarkoitus on tarkastella tätä parhaillaan käynnissä olevaa markkinarakenteen murrosta Euroopassa ja selvittää kehityksen taustalla olevia tekijöitä. Tutkielma selvittää missä määrin ja miten pörssit tulevat syventämään yhteistyötään ja johtaako Euroopan yleinen integraatiokehitys myös yhteisten keskittyneiden arvopaperimarkkinoiden syntymiseen. Samalla selvitetään kansallisten markkinapaikkojen ja niitä ylläpitävien pörssien roolia tulevaisuudessa. Tutkimusongelmaa tarkastellaan rahoitusmarkkinoiden yleisen kehityksen, pörssien liiketoiminnan kannalta oleellisen teknisen kehityksen ja taloustieteen verkostojen teorian tulosten avulla näitä tutkimusalueita käsittelevään kirjallisuuteen perustuen. Verkostotalouteen liittyvien skaalaetujen vaikutusta tarkastellaan ajankohtaisten empiiristen tutkimusten avulla. Lopuksi esitetään yksinkertaistettu kuvaus teollisuudenalan markkinarakenteen kehityksestä viime vuosikymmeninä ja lähitulevaisuudessa. Arvopaperimarkkinoiden toiminnan samankaltaistuminen eri maiden välillä ja viestintätekniikan kehitys johtavat pörssien väliseen kilpailuun sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kilpailun kohdistuessa kaupankäynnin likviditeettiin pörssin koko muodostuu olennaiseksi tekijäksi määritettäessä kilpailutilanteessa selviytyvien pörssien lukumäärää. Pörssin ja niissä toimivien sidosryhmien muodostaman verkoston kokoon liittyy positiivisia ulkoisvaikutuksia, jotka ilmenevät tuotannon kokoon ja markkinakysyntään liittyvinä skaalaetuina. Tutkielmassa esitellyn mallin ja skaalaetuihin liittyvien empiiristen tutkimusten mukaan pörsseille on ominaista ja hyödyllistä käyttää kilpailustrategianaan fuusioita, alliansseja ja muita yhteistoiminnan muotoja kaupankäynnin likviditeetin kasvattamiseksi. Kansallisesti toimivien pörssien menestys kilpailussa likviditeetistä riippuu niiden kyvystä huomioida sidosryhmiensä tarpeet markkinapaikan teknisen kehittyneisyyden, kaupankäyntiin liittyvien palvelujen ja uusien innovatiivsten tuotteiden osalta. Markkinoiden yleisen rakenteen määräävät pörssien verkostoitumiseen liittyvät skaalaedut. Euroopan unionin alueelle on mahdollista luoda 2-3 alueellista likviditeettikeskittymää, joissa yhteistyön muoto ja syvyys riippuu osapuolten tarpeista. Myös alueellisten likviditeettikeskittymien välinen yhteistyö on mahdollista. Yhden suuren hallitsevan markkinapaikan muodostuminen lähitulevaisuudessa on epätodennäköistä, mutta pitkällä aikavälillä markkinoiden integroituessa tällainen markkinamalli on mahdollinen huomioitaessa verkostotaloudessa ilmenevien kysyntäpuolen skaalaetujen voimakkuus markkinapaikan koon kasvaessa. Keskeisiä artikkeleita: ECONOMIDES, N. (1993): Network Economics with Application to Finance. Financial Markets, Institutions & Instruments, vol 2, No. 5, December 1993, 89-97. PIRRONG, C. (1999): The Organisation of financial exchange markets: Theory and Evidence. Journal of Financial Markets 2 (1999), 329-357. MALKAMÄKI, M. (1999): Are there Economies of Scale in Stock Exchange Activities? Bank of Finland Discussion Papers 4/99. Suomen Pankki. SHAPIRO, C. - VARIAN, H.R. (1999): Information Rules: A Strategic Guide to the Network Economy, Harvard Business School Press, Boston, Massachusetts.
  • Tamminen, Eeva (Helsingfors universitet, 2015)
    Pro gradu-työssäni tutkin Tero Saarinen Companyn taidemaailmaa ja markkinointistrategiaa. Tutkimusstrategiani on tapaustutkimus. Työni tavoite on kuvailla Tero Saarinen Companyn taidemaailmaa yhtenä tapausesimerkkinä. Lisäksi tutkin Companyn markkinointistrategiaa ja tarkastelen organisaatiota ja sen toimintatapoja lähemmin. Päätutkimuskysymykseni on: Miten Tero Saarinen Companyn taidemaailma rakentuu? Muita tutkimuskysymyksiäni ovat: Miten taiteilija ja tukiverkosto sijoittuvat taidemaailmaan? Mitkä ovat Tero Saarinen Companyn konventiot? Miten kaupallisuus ja markkinointi sopivat taidemaailmaan? Teoriaosuudessa esittelen ensin Howard Beckerin kehittelemän taidemaailmojen teorian. Taidemaailmoissa konventioilla on suuri rooli, ja ne vaikuttavat kaikilla tasoilla, esimerkiksi esteettisten järjestelmien rakentumisessa. Konventioilla on yhteys vallan käyttöön taiteen kentällä. Taidemaailmat ovat myös jatkuvassa muutoksen tilassa. Lisäksi tarkastelen Beckerin taiteen jakelujärjestelmää, jolla on monia yhtäläisyyksiä markkinoinnin kanssa. Syvennyn sitten taidemarkkinointiin Philip Kotlerin, Joanne Scheffin, Kevin L. Kellerin, François Colbertin, Elizabeth Hillin, ja Catherine ja Terry O'Sullivanin teorioiden pohjalta. Erityisesti keskityn yleisön, segmentoinnin, kohdentamisen, asemoinnin, ja SWOT-analyysin käsitteisiin. Miranda Boorsman ja Hyu-Kyung Leen pohdiskelut romantiikan suuntauksen vaikutuksesta taidemarkkinointiin ja kuluttajan roolista taiteen tekemisen prosessissa tuovat mielenkiintoisen lisän markkinointiteoriaan. Tapaustutkimuksessa Beckerin määritelmä taidemaailmasta verkostomaisena sosiaalisena rakennelmana osoittautui todeksi Tero Saarinen Companyn tapauksessa. Companylla on laaja yhteistyöverkosto ja pitkäaikaiset kumppanit, joiden avulla Tero Saarinen tekee taidetta. Taiteilija ei tee kaikkea itse vaan tukiverkostolla on tärkeä ja keskeinen rooli taiteen luomisprosessissa. Tero Saarinen Company on verkosto-organisaatio, joka on yksi esimerkki organisaation taidemaailmaan liittyvistä konventioista. Verkosto-organisaatio on malli, jossa organisaation ydintoiminnot ovat pienen vakituisen henkilökunnan vastuulla ja suurin osa muista palveluista on ulkoistettu. Company käyttää kaupallisia keinoja eli markkinoinnin perinteisiä työvälineitä organisaation markkinointistrategiassa. Nämä kaupalliset keinot eivät ole kuitenkaan ristiriidassa organisaation taidelähtöisen mission kanssa. Loppupäätelmänä totean, että Tero Saarinen Company on taidelähtöinen organisaatio, jossa taiteilijalla ja missiolla on tärkeä asema. Markkinointistrategia laaditaan organisaation mission ehdoilla ja markkinoinnin sisältö syntyy Saarisen taideteoksessa esiintyvistä elementeistä. Tero Saarinen Companyn taidemaailma koostuu taiteilijasta, organisaation työntekijöistä, yhteistyökumppaneista, rahoittajista, mediasta ja muista tanssin kentän tekijöistä. Companyn taidemaailmasta muodostuu näin laaja yhteistyöverkosto, jossa taide syntyy yhteistyössä keskeisten kumppanien kanssa.
  • Laaksonen, Heli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee Suomen julkishallinnon, erityisesti valtionhallinnon muutosta ja julkisjohtamista verkostoitumiskehityksen näkökulmasta. Verkostojen lisäksi julkishallinnon ja julkisjohtamisen tutkimuksessa on viimeisen vuosikymmenen aikana nostettu esille innovaatioihin, arvon tuottamiseen ja ekosysteemeihin liittyviä näkökulmia. Kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että julkisjohtamisessa ollaan astumassa uuden paradigman aikakaudelle, joka perustuu em. näkökulmiin. Olen tässä työssäni halunnut selvittää, millainen Suomen valtionhallinon valmius on toimia edellä kuvattujen näkökulmien valossa. Erityisesti innovaatioverkostotutkimuksen ja metajohtamisen näkökulmista olen analysoinut Maanmittauslaitoksen paikkatietotuotannon verkostotoimintaa. Analyysiä varten olen luonut kehystyökalun, jolla olen analysoinut erilaisia ajureita ja esteitä em. verkostotoiminnalle sekä metajohtamisen merkitystä verkostotoiminnan edellytysten luomisessa. Työssä on läpikäyty julkishallinnon ja julkisjohtamisen paradigmoja viimeisen sadan vuoden ajalta. Tämä kehitys on luonut pohjan verkosto-, innovaatio- ja ekosysteemien näkökulmille alan tutkimuksessa. Työssä on lisäksi kirjallisuuden pohjalta kuvattu verkosto-, ja innovaatioverkostotutkimusta sekä arvon tuottamisen ja ekosysteemien näkökulman esiin nostavia tuoreempia tutkimuksia. Analyysin perusteella, Suomen valtionhallinnon valmius toimia sekä poliittisella että organisaatiotasolla mahdollisen uuden paradigman mukaisesti, vaikuttaa lupaavalta. Analyysin perusteella Maanmittauslaitoksen verkostotoiminta vaikuttaa onnistuneelta. Työssä on esitetty johtopäätöksiä siitä, millaisia muutoksia johtamisessa ja organisaatiokulttuureissa tulisi valtiohallinnossa tehdä, jotta verkostotoimintaa yllä mainittujen näkökulmien valossa voidaan edistää. Maanmittauslaitoksen verkostojen toimintaan on esitetty ehdotuksia toimintamalleista, joita tutkielmassa läpi käydyn kirjallisuuden perusteella kannattaisi tukea verkostojen tavoitteiden saavuttamiseksi.
  • Kyllönen, Essi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Urban population is growing and cities must enable its dwellers to travel across the city and guarantee the capacity of transportation network. Simultaneously they must ensure that they promote sustainable development and achieve various environmental goals. To manage these conflicting pressures cities must invest in public transport and other sustainable transport modes, as the volume of car traffic should not increase at the same rate as the amount of urban population. The urban structure and the travel demand of the actors of a region affect the structure of the public transport system. In polycentric urban regions a hub and spoke –based public transport network enables a cost-effective public transport service that connects the centers of the region, covers the area and serves the diversifying travel demand. The aim of this thesis was to study what are the arguments Helsinki Regional Transport Authority (HRT) uses for planning and developing a hub and spoke –based public transport system in the region. This was done by studying various HRT’s documents with qualitative content analysis. The arguments used by HRT were reflected with the background and benefits of a hub and spoke –based public transport system presented in scientific literature. In addition, it was analyzed whether the public transport system chosen appears to be suitable and relevant for the Helsinki region acknowledging the scientific background of the system and the urban structure of the region. The urban structure of Helsinki region has been developing towards polycentricity especially within the boundaries of the three major municipalities of the Capital Region, and from its establishment HRT has aimed at developing a hub and spoke –based public transport system in which the trunk network has a significant role. In the system the public transport’s trunk network connects the sub-centers to each other and to the urban core of the region on routes where the travel demand is highest, and feeder lines and local service lines supplement the service of the trunk network. In 2017 an effective trunk route network was highlighted as one of HRT’s strategic goals. However, various public transport network plans aiming at developing the trunk network have recently been criticized both by the inhabitants and the regional policy-makers, because amongst other things, the development of the trunk network often means that formerly straight lines to Helsinki city center will include a transfer. According to the results, HRT argues for the planning and implementation of a hub and spoke –based public transport system by stating, that developing the system enables the development and improvements of the connections between the centers of the region and the densification of urban structure and land use. Also, it improves the accessibility of the region and the fluency of travelling with public transport and makes the public transport system more cost-effective and environmentally friendly. Taken into account the polycentric development of the urban structure of the Helsinki region, the hub and spoke –based system appears to be a suitable and a cost-effective public transport solution that increases the fluency of travelling with public transport. However, the connections between the sub-centers are not yet very important for the daily travel demand of the actors of the region, as a significant proportion of the travel is still headed towards the to the Helsinki city center, i.e. the urban core of the region. This accounts at least for some of the critique and opposition to the development of the trunk network and hub and spoke –based system. Based on the results, it can be confirmed, that the development of the hub and spoke –based public transport system and the trunk network in the Helsinki region must be well integrated with urban development and changes in land use and in the travel demand of the actors of the region. However, a hub and spoke –based network that connects transportation hubs makes it possible to meet the increasingly versatile and individualized travel demand and to offer connections between countless destinations across the region. No single public transport network structure is self-explanatorily superior to others when it comes to the attractiveness, cost-effectiveness or the environmental benefits of the system. It is most essential to plan the network and the whole public transport system so, that the urban structure of the region and the travel demand of the actors of the region are carefully taken into account.