Browsing by Subject "verkostoanalyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Tirronen, Laura (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimus tarkastelee verkostoanalyyttisen tapaustutkimuksen muodossa miten hiljaista tietoa tutkimuksen kohteena olevan julkisen hallinnon asiantuntijaorganisaation (Liikenteen turvallisuusviraston llmailutoimiala) sosiaalisissa verkostoissa jaetaan, miten sitä kyetään hyödyntämään ja miten verkostoissa syntyvän ja siirtyvän tiedon hyödynnettävyyttä voitaisiin kokonaisvaltaisemmalla johtamisella parantaa. Tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on tieteellisesti tutkia miten sosiaalisten verkostojen analyysi on hyödynnettävissä hiljaisen tiedon siirtämisen tutkimisessa. Tarkoituksena on myös tarkastella hiljaisen tiedon muodostumisen ja siirtämisen mahdollisuuksia sosiaalisissa verkostoissa ja analyysin pohjalta luoda toimenpide-ehdotuksena menetelmät tiedon parempaan hyödyntämiseen ja jakamiseen organisaation sisällä, jotta organisaatio voi resurssitehokkaammin tukea henkilöstöönsä sitoutuneen tiedon siirtymistä sen sosiaalisten rakenteiden kautta. Tutkimuksen aineistona on organisaation sosiaalista verkostoa hahmottava kvantitatiivinen verkostoaineisto, joka on kerätty kyselyn avulla. Hiljaisen tiedon käsitteellistämisen osalta tutkimuksessa on erityisesti tukeuduttu Polanyin (1959, 1967), sekä Nonakan ja Takeuchin teorioihin (1995). Verkostoanalyysin ja sosiaalisten verkostojen teoreettisen tarkastelun osalta tutkimus perustuu erityisesti Granovetterin (1973), Krackhardtin (1992) ja Hansenin (1999) tutkimuksiin. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että organisaation sosiaalisten verkostojen analysoiminen tukee hyvin hiljaisen tiedon jakamisen ja siirtämisen käytännön kehittämistyötä. Kohdeorganisaatiossa tehty verkostoanalyysi osoittaa, että rakenteellisesti organisaation sisäiset sosiaaliset vuorovaikutusverkostot eivät tarjoa kovinkaan vahvoja kanavia tiedon siirtoon eri osastojen ja yksiköiden välillä, sillä tulosten mukaan parhaiten hiljaisen tiedon siirtymisen mahdollistavat vahvat, luottamukselliset ja vastavuoroiset siteet ovat melko vähäisiä. Osastojen ja yksiköiden sisällä puolestaan tiedon siirtymiselle on sosiaalisten verkostojen rakenteen puolesta parempi mahdollisuus, sillä suhteet ovat pääosin toimijoiden välillä kohtuullisen tiheät ja vahvat. Tulosten perusteella voidaan siis sanoa, että toimijat ovat verkostoissa toisiinsa yhteydessä melko heikkojen siteiden kautta ja valtaosaltaan organisaation tekemisissä olo myös perustuu puhtaasti työasioiden hoitamiseen. Työasioihin liittyvän tekemisissä olon osalta kaikilla osastoilla keskeisimpien henkilöiden joukossa ovat esimiehet. Puhtaasti ystävyyssuhteisiin liittyvässä tekemisissä olossa keskeisiksi nousevat aivan eri toimijat, ja osin henkilöt, jotka ovat melko epäkeskeisessä asemassa omalla osastollaan. Esimiehet puolestaan sijoittuvat pääosin verkoston laitamille. Verkostoanalyysin tuloksiin pohjautuvassa toimenpidesuosituksessa hiljaisen tiedon paremman jakamisen keinoista tutkimuksessa on nostettu esiin seuraavia osa-alueita: organisaation palkitsemis-, koulutus- ja perehdyttämisjärjestelmien kehittäminen tiedon siirtämisen motivoinnin näkökulmasta, työn organisoinnin kehittäminen sekä tiedon siirtämisen ja jakamisen mahdollisuuksien kehittäminen tietojärjestelmissä sekä muodollisessa ja epämuodollisessa kanssakäymisessä. Lisäksi huomiota on kiinnitetty organisaatiokulttuurin ja luottamuksen vaikutuksiin.
  • Ahonen, Pasi (2002)
    Kauppapoliittinen päätöksenteko Suomessa on muutosten kohteena. Kaupan vapauttamisen seurauksena kauppapolitiikan on katsottu kytkeytyvän yhä tiiviimmin muihin politiikkoihin, esimerkiksi ympäristön- ja kuluttajansuojeluun. Tämän lisäksi jäsenyys Euroopan unionissa on rajoittanut kansallisen päätöksenteon liikkumavaraa ja muuttanut toimivaltasuhteita sekä päätöksenteon määrämuotoja. Käytännössä muutokset ovat merkinneet yhä useampien julkisen sektorin organisaatioiden ja etujärjestöjen osallistumista kauppapoliittisten asioiden valmisteluun. Tämä on luonut haasteen erilaisten näkemysten yhteensovittamiseksi. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma pitää sisällään erilaisten etujen välittymistä kuvaavien mallien tarkastelua. Työn empiirisessä osassa Suomessa tapahtuvaa kauppapoliitisten asioiden valmistelua on kuvattu organisaatioiden välisten informaatiosuhteiden näkökulmasta. Näille suhteille rakentuvaa verkostoa on pyritty jäsentämään verkostoanalyysin menetelmällä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla keskeisten organisaatioiden edustajia. Tutkimuksessa oli tavoitteena muun muassa selvittää, mitkä toimijat ovat keskeisessä asemassa organisaatioiden välisessä verkostossa. Lisäksi pyrittiin selvittämään, mitkä toimijat ovat tyytyväisiä Suomen kantoihin merkittävissä kauppapoliittisissa kysymyksissä, ja millaisia eturistiriitoja toimijoiden välillä on. Tutkimuksen empiirisen osan tuloksena oli, että keskeisessä asemassa organisaatioiden välisessä verkostossa olivat ulkoasianministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö sekä eräät muut julkisen hallinnon organisaatiot. Keskeisimmissä asemissa olevien etujärjestöjen, lähinnä elinkeinoelämän ja maatalouden tuottajajärjestöjen sekä ammattiyhdistysliikkeen vaikuttaminen julkiseen päätöksentekoon tapahtui pääasiassa näiden keskeisten ministeriöiden välityksellä. Päätöksentekojärjestelmässä havaittiin eniten korporatistisia piirteitä, joita olivat muun muassa julkisen sektorin organisaatioiden ja keskeisten etujärjestöjen vastavuoroinen yhteydenpito ja keskusjärjestöjen korostunut merkitys laajoissa kauppapoliittisissa kysymyksissä.
  • Dunkel, Elias (Helsingin yliopisto, 2019)
    Objective. Depression can affect the elderly just as it can affect people of working age. However, depression has been shown to manifest differently in the elderly compared to people of other ages, and diagnosing depression in elderly patients isn’t always as straightforward, as it might be for other populations. In addition, research on depression of the elderly lags behind that of others, which makes the structures and quality of depression in the elderly an important subject of study. Network theory provides a novel way of conceptualizing mental health problems. Mental disorders are no longer seen to be caused by a latent factor, such as a disease, but rather, mental disorders are conceptualized as causal relations of the symptoms of the disorder. Thus, network theory provides a basis for identifying relevant causal symptoms of different disorders in different populations as potential targets for interventions. So far, the structures of symptom networks of depression have been studied with clinical populations of working aged adults. This study aims to uncover, if there are initial structural differences in the depression networks of elderly patients whose depressive symptoms have persisted or remitted over a three-year follow-up. Methods. The sample of this study was part of the Survey of Health and Ageing and Retirement in Europe (SHARE) research project. The sample consisted of 14,084 over 50-year-old Europeans, whose score on the EURO-D depression scale was over the limit of observable depression on their first time filling the questionnaire. The sample was then split into two groups based on if their depression had either persisted (n = 7770) or remitted (n = 6314) over a three-year follow-up. Comparative network analysis was then performed on the networks of depressive symptoms from the first time the subjects filled the questionnaire. Results and conclusions. The symptom networks of people with persisting depression had stronger and structurally different connections between symptoms than those of people whose depression had remitted. This finding was in line with the network theory of mental disorders, as well as prior research findings. Contrary to prior findings, controlling for the severity of depression nullified the differences of strength between the symptom networks of the two groups. This finding may indicate, that contrary to clinically depressed populations of working ages, the depression networks of the elderly do not exhibit structures that would, despite of the severity of depression, predict the persistence of depression over a three-year follow-up.
  • Budde, Karri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Aims It has previously been established that job strain and psychosocial job resources are considerably multidimensional among Finnish physicians. Psychological network analysis offers the means to investigate many psychosocial work characteristics simultaneously. The aim of this study was to investigate the networks these work characteristics form and to find out whether more strained physicians differ from their less strained colleagues in terms of the nature of these networks. Methods The study sample (N = 2825) was based on the Finnish study project Lääkäreiden työolot ja terveys 2006 (Work environment and health of physicians). Organizational justice, job control, work-home conflict and job strain were measured by self-report items. Confirmatory and exploratory factor analyses were conducted to investigate the structure of these phenomena. The analyses of connections between these phenomena were conducted by estimating regularized partial correlation networks. Results Psychosocial aspects of work were found to be connected in ways that largely validate previous research results. Procedural justice, the feeling of hurry, the feeling of inadequate competence and distractions of workflow were particularly central phenomena. This study found no group differences. Conclusions As it has previously been established, psychosocial work characteristics are a considerably multidimensional entity. Procedural justice is a highly central phenomenon among work characteristics, and it is strongly and positively connected with job control. There were no clear differences in the overall structure and strength of networks between highly strained and less strained physicians. Future network analyses of psychosocial work characteristics should continue to emphasize diverse and valid measurement.
  • Ruokolainen, Joni Antero (2004)
    Suomen kauppalaivastoa koskeva ulosliputuskysymys on ollut esillä jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. 1980-luvulta lähtien julkinen valta on merkittävässä määrin joutunut reagoimaan merenkulun kansainväliseen kehitykseen. Euroopan unioni salli merenkulun valtiontuet vuonna 1997, jonka seurauksena jäsenmaiden välille kehkeytyi verotukikilpailu, joka dominoteorian tavoin vyöryi maasta toiseen. Aluksi vastahankaisen Suomen oli myös otettava lopulta kantaa oman merenkulkunsa tukien lisäämiseen, sillä varustamot uhkasivat laajamittaisella aluksien ulosliputtamisella, joka olisi merkinnyt mahdollisesti tuhansien työpaikkojen, merenkulun tietotaidon sekä kriisiaikojen huoltovarmuuden menettämistä. Yksi uusi varustamoille myönnettävä tukimuoto ulosliputuksen estämiseksi oli tonnistovero. Tutkimuksen näkökulma on policy-analyyttinen. Tonnistoverolain päätöksentekoprosessia tutkitaan jaottelemalla prosessi pääpiirteittäin neljään eri vaiheeseen. Analysointi aloitetaan vireillepanovaiheesta, jonka jälkeen siirrytään valmistelu- ja suunnitteluvaiheeseen. Tämän jälkeen tarkastellaan varsinaista päätöksentekovaihetta ja lopuksi toimeenpanovaihetta. Näiden lisäksi analysoidaan kansanedustajien vaalikaudella 1999-2003 käymää merenkulkupoliittista keskustelua. Policy-analyysiin on tässä tutkimuksessa yhdistetty verkostonäkökulma, jossa poliittinen päätöksentekoprosessi nähdään yksityisten ja julkisten toimijoiden monimutkaisena suhteiden verkostona. Tutkimuksessa hyödynnetään myös verkostoanalyysiohjelmaa toimijaverkoston tarkemmaksi hahmottamiseksi. Tutkimuksen pääasiallinen tarkoitus on ollut selvittää päätöksenteon eri vaiheiden keskeisimmät toimijat. Tutkimuksessa on myös pyritty analysoimaan toimijoiden roolien syitä sekä toimijoiden mahdollisia tarkoitusperiä päätöksenteon eri vaiheissa. Empiirisen aineiston analysoinnin tuloksena todettiin, että tonnistoveroprosessin vireillepanovaiheessa merkittävimmät toimijat olivat kaksi keskeistä varustamoyhdistystä. Valmistelu- ja suunnitteluvaiheessa merkittävin yksittäinen toimija oli Valtiovarainministeriö. Tässä vaiheessa muodostui kaksi vastakkaista toimijaryhmää: ns. meriklusteri ja ns. valtiontukivastainen ryhmä. Valtiovarainministeriön rooli muodostui jo tässä vaiheessa kaikkein merkittävimmäksi. Päätöksentekovaiheessa Valtiovarainvaliokunnan rooli merkittävä ja siihen kohdistui aktiivista lobbaustoimintaa meriklusterin osalta. Toimeenpanovaiheessa varustamoyhdistykset nousivat keskeisimmiksi toteutetun tonnistoverolain kriitikoiksi.
  • Ruokolainen, Joni (Helsingfors universitet, 2004)
  • Pitkonen, Niko Johannes (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma on teoriasidonnainen sisällönanalyysi, joka hyödyntää sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Tutkimuskohteina ovat suomalaisen työvoimapolitiikan ajattelumallit 1950- ja 60-luvuilla. Aihetta lähestytään työttömyys- ja työllisyystyöjärjestelmien kautta. Tutkielma muodostaa käsityksen työttömyys- ja työllisyystöiden poliittisista linjoista, vertailee niiden eroja ja selittää havaintoja teoreettisen viitekehyksen avulla. Suomessa työttömyyden erityispiirteenä 1900-luvun aikana oli maa- ja metsätalouteen sekä rakennusalaan liittyvä kausityöttömyys, jota kutsuttiin talvityöttömyydeksi. Työttömyysalueita yhdisti metsätalouden tärkeä rooli tulonlähteenä maatalouden ohella. Rahallista työttömyyskorvausta ei käytännössä ollut, sillä se katsottiin taloudellisesti ja moraalisesti vahingolliseksi. Ihmistä ei saanut totuttaa tukien varassa elämiseen. Työttömyysturvaa vastaan tuli osallistua valtion ja kuntien järjestämiin töihin. Teoreettinen asetelma kietoutuu yhteiskuntarakenteelliseen muutokseen, jossa perinteisten tuotantotapojen merkitys väheni teollisten tuotantotapojen yleistyessä. Tuotannon rationalisointi vähensi työvoiman kysyntää erityisesti maa- ja metsätaloudessa. Eurooppalaisen integraation myötä metsätalous oli haavoittuvainen ulkomaankaupan suhdanteiden edessä. Työmarkkinoiden vallanjako julkisen vallan, ammattiliittojen ja työnantajajärjestöjen kesken lisäsi eri parlamentaarisen lainsäädännön ulkopuolista valtaa työvoimapolitiikassa. Vasemmiston sisäiset ristiriidat erityisesti 1950-luvun aikana vahvistivat maa- ja metsätalouden järjestöjen asemaa. Työvoimapolitiikan toteutuksesta vastasi poliittinen elin, jota kutsuttiin vuosina 1949–54 työttömyystyökomiteaksi ja vuosina 1955–1966 työllisyystyökomiteaksi. Kyseessä oli sama komitea, joka vaihtoi nimeänsä. Tutkielman aineistona ovat vuosina 1949–66 tuotetut komiteanmietinnöt. Analyysivälineenä käytettiin Atlas.ti-ohjelmaa. Aineisto luokiteltiin sisällönerittelyn avulla työvoimapoliittisiin 1) ongelmiin, 2) ongelmien syihin, 3) ratkaisuihin ja 4) tavoitteisiin. Luokitellut koodit kvantifioitiin ja data visualisointiin ja lopuksi suoritettiin työvoimapoliittisia linjoja kuvaava verkostoanalyysi. Työttömyystyökomitean linja 1949–54 oli ulkomaankauppaan liittyvä protektionismi, jolla suojeltiin metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä. Tällä pyrittiin omavaraisuuteen, joka ylläpiti agraarista elinkeinorakennetta. Politiikalla estettiin tilanne, jossa työttömäksi joutuneet metsätyöntekijät olisivat hakeutuneet muihin elinkeinoihin. Politiikka oli suhteellisen keynesiläistä, joka reagoi herkästi talouden suhdanteisiin. Työllisyystyökomitean linja 1955–66 oli monimutkaisempi, ja samalla sirpaleisempi. Analyysissa tunnistettiin kolme linjaa: Ensimmäinen oli työttömyystöistä omaksuttu, jossa metsätöiden työvoimareserviä käytettiin infrastruktuurin kehittämiseen. Toinen linja oli nuorten työttömyyttä torjuva linja, joka korosti ammattikoulutuksen merkitystä. Kolmas linja oli finanssipolitiikkaan nojaava, jolla tuettiin teollisuuden ja rakennusalan kasvua. Valtionhankintojen korostamisesta huolimatta työllisyystyökomitean linja irtaantui keynesiläisyydestä. Laskusuhdanteita tasapainotettiin, mutta korkeasuhdanteisiin ei saanut koskea. Paluu vastikkeelliseen työttömyysturvaan on ollut heikon talouskasvun aikaisissa kannanotoissa usein toistuva juonne viimeisen 70 vuoden aikana. Lamat pakottavat yhteiskunnan etsimään uusia ratkaisuja työttömyysongelman hoitamiseksi. Suomalaisen työvoimapolitiikan ongelma on ollut tukeutuminen vanhaan. Ratkaisut, jotka sopivat agraarisen yhteiskunnan työttömyyden hoitoon, eivät sopineet teollistuneeseen yhteiskuntaan. Vanhaan palaaminen tuskin toimisi jälkiteollisessa yhteiskunnassakaan. Elinkeinorakenteen muutosta hidastanut ja työttömyyslukemia kaunistellut työvoimapolitiikka patosi rakenteellisia ongelmia, jotka jäivät tulevien sukupolvien ratkaistaviksi.
  • Siivonen, Ville (2002)
    Vaikka strategisen johtamisen tutkimus on pitkään ollut keskeinen organisaatiotutkimuksen alue, strategian toimeenpanoon keskittynyt tutkimus on ollut huomattavasti vähäisempää kuin esimerkiksi strategiseen suunnitteluun ja strategian muotoiluun kohdistuva tutkimus. Tämän seurauksena strategian toimeenpanon tutkimuksesta on tullut varsin hajanainen tutkimuskenttä. Tämä tutkimus vastaa tutkimuksen fragmentaatioon valitsemalla verkostonäkökulman, joka integroi useita, aikaisemmissa tutkimuksissa itsenäisinä käsiteltyjä näkökulmia strategian toimeenpanoon: viestinnän, strategian diffuusion ja strategisen konsensuksen. Kiinnostus kohdistuu toimeenpantavaa strategiaa koskevien mielipiteiden ja käsitysten muodostumiseen organisaatiossa. Mielipiteiden ja käsitysten syntymiseen vaikuttavat monenlaiset sosiaaliset prosessit. Nämä prosessit taas perustuvat sosiaalisiin mekanismeihin, jotka toimivat organisaation sosiaalisessa verkostossa. Tutkimusongelma kuuluu, mitkä toimeenpanoon vaikuttavat sosiaaliset prosessit ovat ja millaisten sosiaalisten mekanismien perusteella nämä prosessit toimivat. Aikaisemmasta tutkimuksesta johdettujen sosiaalisen vaikutuksen prosessien (tartunnan, ryhmäpaineen ja sopeutumisen) ja mekanismien (suoran yhteyden, klikkijäsenyyden, rakenteellisen vastaavuuden ja roolivastaavuuden) toimintaa tarkastellaan tutkimuksen kohdeorganisaatiossa, LEL Työeläkekassassa, jossa tutkimuksen aikana oli käynnissä asiakkuusstrategian toimeenpano. Tutkimuksen aineisto on koottu lomakekyselyllä kohdeorganisaatiossa. Aineisto on analysoitu määrällisin menetelmin käyttäen faktorianalyysiä, regressioanalyysiä ja sen erikoistapauksia, autokorrelaatiomalleja, sekä sosiaalisen verkostoanalyysin menetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalisesti läheiset toimijat vaikuttavat yksilön mielipiteisiin ja käsityksiin, jotka liittyvät toimeenpantavaan strategiaan. Vahvin sosiaalisen vaikutuksen prosessi oli sopeutuminen: mielipiteet lähenivät toisiaan selvimmin niillä toimijoilla, jotka joutuivat sopeutumaan samanlaisiin sosiaalisiin rooleihin viestintäverkostossa. Sosiaalisen vaikutuksen relationaaliset mekanismit, suora yhteys ja klikkijäsenyys, tulivat esiin heikommin. Tutkimuksessa havaittiin myös, että verkostovaikutus saattaa vaihdella eri organisaatiotasoilla. Tutkimuksen aineisto ei riittänyt tämän ilmiön tarkempaan erittelyyn, mutta mahdollisuus verkostovaikutuksen vaihtelusta työntekijäryhmittäin tai organisaatiotason mukaan nousee keskeiseksi jatkotutkimuksen kohteeksi. Strategian toimeenpanon kannalta sosiaaliset verkostovaikutukset ovat tärkeä, mutta vaikeasti hallittava ilmiö. Verkostoanalyysi tutkimusmenetelmänä voi tarjota hyödyllisiä työkaluja sosiaalisen vaikutuksen havaitsemiseksi ja hallitsemiseksi pantaessa strategiaa toimeen. Laajemmin ottaen verkostonäkökulman hyödyt strategian toimeenpanon ymmärtämisessä ovat ilmeiset: näkökulma ulottuu organisaation virallisen rakenteen taakse ja ottaa huomioon esimerkiksi poikkeamat muodollisesta hierarkiasta ja konfliktit ja ristiriidat strategian toimeenpanossa.
  • Toikka, Arho Ilmari (2004)
    Pro gradu –tutkielma käsittelee suomalaisen energiaveropolitiikan muotoutumista vuosien 1994-1996 välillä. Tutkimuksen kohteena on keskustelu, joka päättyi vuoden 1997 alusta voimaan tulleeseen energiaverolakien uudistukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan yksityisten ja julkisten organisaatioiden vaikutusta keskusteluprosessissa syntyneeseen lakiin. Tutkimuksessa politiikkaratkaisujen tulkitaan syntyvän prosessiluontoisesti. Tämän politiikkaprosessin vaiheita ovat agendalle nousu, politiikan muotoutuminen, poliittinen ratkaisu sekä politiikan käyttöönotto. Modernien yhteiskuntien politiikkaprosessissa politiikan sisällön muotoilua ei voi pitää muodollista valtaa pitävien poliittisten päättäjien yksinoikeutena, sillä päättäjät tarvitsevat yksityisten yritysten ja järjestöjen hallussa olevaa informaatiota ja asiantuntijuutta päätöstensä tueksi. Miten tällainen yksityisten ja julkisten toimijoiden välinen kommunikaatio vaikuttaa politiikan muotoutumiseen? Miten nämä toimijat saavat poliittiset intressinsä kuuluviin tämän keskustelun kautta? Tätä vaikutusta tarkastellaan rakenteellisen verkostoanalyysin matemaattisten menetelmien avulla. Tutkimusaineistona on organisaatioiden välisestä kommunikaatiosta kyselylomakkeiden avulla kerätty suhdeaineisto. Aineisto koostuu erilaisten energiaveropolitiikan sektorilla vaikuttamaan pyrkivien organisaatioiden välisistä kahdenkeskeisistä kommunkaatiosuhteista. Aiemmin vastaavaa tutkimusasetelmaa ovat käyttäneet esim. Edward Laumann ja David Knoke (1987) teoksessa The Organizational State ja Mikko Mattila (2000) Policy Making in Finnish social and health care - A network Approach. Näitä organisaatioita ovat julkisen vallan edustajat eli ministeriöt(joilla voi niilläkin olla keskenään vastakkaisia tavoitteita), yksityiset yritykset eli energiantuotannon ja suurteollisuuden toimijat sekä etu- ja painostusjärjestöt ja tutkimuslaitokset. Näiden toimijoiden välisten suhteiden muodostama verkosto on tutkimuksen empiirinen kohde. Tätä verkostoa tutkitaan ja tarkastellaan erilaisilla menetelmillä. Tutkimuksen keskeinen tavoite on pyrkiä kuvaamaan keskustelussa syntynyt politiikkaverkosto ns. policy network-perinteen mukaisesti. Tärkeimpiä käsitteitä tämän kuvauksen yhteydessä ovat toimijoiden keskeisyyden arviointi ja verkostojen visuaalisen kuvauksen menetelmät sekä erilaiset ryhmittelyanalyysin menetelmät. Ryhmittelyanalyysin tapoja ovat rakenteellisen vastaavuuden ja roolivastaavuuden laskutavat. Verkostoanalyyttisilla menetelmillä tehdyllä kuvauksella energiaveropolitiikan muotoutumisesta saatua kuvaa verrataan poliittisen päätöksenteon ihannemalleihin sekä aikaisempiin tutkielman kohteena ollutta keskustelua koskeneisiin, mutta toisenlaisilla menetelmillä tehtyihin tutkimuksiin. Politiikan ihannemalleja ovat pluralismin ja korporatismin mallit. Aiempia tutkimuksia aiheesta on tehty esimerkiksi diskurssianalyyttisin menetelmin (Jarmo Vehmas, Rahat Ruotsiin ja Päästöt Tanskaan, 2002).