Browsing by Subject "verokilpailu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Solanko, Laura (2001)
    Työssä analysoidaan keskenään samanlaisten alueiden välistä kilpailua liikkuvasta pääomasta siirtymätalousmaassa. Työn pohjana on klassinen Keen-Marchand (1997) malli, johon lisään kaksi siitymätalouspiirrettä. Näistä ensimmäinen koskee talouden tuotantorakennetta. Mallissani oletan, että talous muodostuu kahdesta sektorista; uudesta ja vanhasta. Molemmat sektorit käyttävät tuotantopanoksenaan liikkuvaa pääomaa, mutta uudelleenjärjestelyn seurauksena uuden sektorin tuottavuus on korkeampi. Toinen oletus koskee päätöksentekijöiden tavoitefunktiota. Päätöksentekijät maksimoivat edustavan kuluttajan hyvinvoinnin sekä oman yksityisen hyötynsä painotettua keskiarvoa. Päätöksenteijöiden yksityinen hyöty riippuu positiivisesti vanhan sektorin tuotannosta. Työssäni analysoin alueiden välisen kilpailun vaikutusta sekä julkishyödykkeiden tarjonnan tasoon että sen sisältöön. Osoitan, että kilpailun vaikutukset kuluttajan hyvinvointiin riippuvat siitä, kuinka päätöksentekijän yksityinen hyöty muodostuu. Perustapauksessa päätöksentekijän tavoitefunktio muistuttaa Keen-Marchand (1997) mallia ja myös lopputulokset ovat samansuuntaiset. Kilpailullisessa tasapainossa julkishyödykkeitä tarjotaan liian vähän. Lisäksi julkishyödykkeiden tarjonnan rakenne on vääristynyt; alueet tarjoavat liian paljon infrastruktuuria ja liian vähän suoraan kuluttajille hyödyllisiä sosiaalisia julkishyödykkeitä. Alueiden yhteinen päätös nostaa pääoman veroastetta tai muuttaa julkishyödykkeiden tarjonnan rakennetta lisää aina kuluttajan hyvinvointia. Hyvinvoinnin lisäys on kuitenkin siirtymätalouspiirteiden vuoksi pienempi kuin Keen-Marchand (1997) mallissa. Vaihtoehtoinen tapa mallittaa päätöksentekijän yksityinen hyöty on olettaa, että hän omistaa vanhan sektorin tuotannon ja kerää tuotannosta syntyvät nettorentit itselleen. Tämä tavoitefunktion muoto muistuttaa Qian-Roland (1998) mallia. Tässä kehikossa ei ole enää itsestäänselvää, että alueiden välinen kilpailu johtaa tasapainoon, jossa julkishyödykkeitä tarjotaan liian vähän. Sillonkin kun näin käy, alueiden yhteinen päätös nostaa pääoman veroastetta tai muuttaa julkishyödykkeiden tarjonnan rakennetta voi laskea kuluttajan hyvinvointia. Osoitan, että vain silloin, kun talouden rakenne on hyvin lähellä tavallista yhden sektorin taloutta eli vanha sektori on lähes kokonaan hävinnyt, voidaan näillä yhteisesti sovituilla politiikkamuutoksilla nostaa kuluttajien hyvinvointia.
  • Erholm, Juha (2006)
    The European Union has taken down internal borders in Europe to allow for the free movement of people, companies, goods and services. Yet EU member states retain great liberty in setting their own tax levels and public systems. As mobility causes public economies to take the external situation into consideration when setting tax and public expenditure policies, this new setting can encourage fiscal competition between EU member states and lower income redistribution levels in the EU. This thesis examines this setting from the perspective of how labour mobility can cause fiscal competition. In recent decades, labour mobility in Europe has been quite low. This can be expected to change, however, partly because of the May 2004 enlargement of the EU. Wildasin (1991) models a combined federal and local system with federal subsidies and local income redistribution, with only the poor being allowed to move. In equilibrium local jurisdictions end up with the same income redistribution as all other local jurisdictions. Hindriks (1999) examines a setting where independent jurisdictions compete fiscally, attracting the rich and deterring the poor. Particularly the mobility of the rich is detrimental to income redistribution. Also the mobility of the poor has in most cases a negative effect. Jurisdictions can compete either in taxes, transfers or both in taxes and transfers, with competition in transfers having the strongest effect on income redistribution. Tax and income redistribution reasons are not currently the biggest cause to migrate in the EU. Despite this, expecting labour mobility levels to go up European nations will have to consider labour mobility induced fiscal competition as possibly limiting public policy in the future.
  • Korva, Paula (2005)
    Maailmantalouden integraation myötä verokilpailusta on tullut aiempaa tärkeämpi tutkimuskohde taloustieteissä. Kun tuotannontekijöiden - pääoman, yritysten ja työvoiman - kansainvälinen liikkuvuus kasvaa, ne voivat helpommin välttää verot. Talouden integraation takia kansallisvaltiot voivat joutua tekemään talouspoliittisia päätöksiä, joita ne eivät tekisi, jos tuotannontekijät eivät voisi liikkua maasta toiseen. Tutkielmassa tarkastellaan, mihin erilaiset mallit ennustavat verokilpailun johtavan. Perinteisissä neoklassisissa malleissa, kuten Zodrow'n ja Mieszowskin (1986) verokilpailun perusmallissa, verokilpailu johtaa liian alhaisiin pääomaveroasteisiin ja julkishyödykkeiden alitarjontaan. Verojen harmonisointi lisää näissä malleissa kaikkien maiden hyvinvointia. Ns. Leviathan-malleissa taas verokilpailu nähdään hyvänä asiana, sillä se tehostaa julkisten varojen käyttöä ja hillitsee päätöksentekijöiden oman edun tavoittelua. Vaikka tutkielmassa luodaan yleinen katsaus erilaisiin fiskaalisen kilpailun muotoihin, pääpaino on Baldwinin ja Krugmanin (2004) uuden talousmaantieteen mallin esittelyssä. Heidän mukaansa tilastot osoittavat, että klassiset mallit eivät pysty selittämään todellisuutta. Devereux et al:n (2002) tilastojen mukaan talouden integraatio ei ole johtanut efektiivisten yritysveroasteiden alentumiseen Euroopassa viimeisten 40 vuoden aikana. Baldwin ja Krugman (2004) tutkivat hyödykemarkkinoiden integraation vaikutusta verokilpailuun ja tuotannon sijaintiin. Malli poikkeaa klassisista malleista oleellisesti siinä, että kilpailu on monopolististä, tuotannon skaalatulot ovat kasvavat ja ulkomaankaupasta aiheutuu kustannuksia. Malli ennustaa, että kun kuljetuskustannukset ovat tarpeeksi alhaiset, tuotanto keskittyy vain yhteen maahan. Tuotannon kasaantumisen takia yrittäjä ansaitsee teollistuneessa ydinmaassa korkeampaa reaalipalkkaa, minkä ansiosta ydinmaa voi periä korkeampia veroja. Mallin mukaan verokilpailu ei siis välttämättä johda kilpajuoksuun pohjalle veroasteissa. Lisäksi verojen harmonisointi voi vähentää joko toisen tai molempien maiden hyvinvointia. Jos Baldwin ja Krugman (2004) ovat oikeassa, yritysverojen harmonisointi Euroopassa ei ole suotavaa. Verokilpailua on kuitenkin tutkittu empiirisesti vielä niin vähän, että on liian aikaista vetää varmoja johtopäätöksiä. Lisäksi tilanne voi muuttua hyödykemarkkinakilpailun kasvaessa tai kuljetuskustannusten alentuessa. Tärkeimmät lähteet: BALDWIN, R. - FORSLID, R. - MARTIN, P. - OTTAVIANO, G. - ROBERT-NICOUD, F. (2003): Economic Geography and Public Policy. Princeton University Press. BALDWIN, R. - KRUGMAN, P. (2004): Agglomeration, integration and tax harmonization. European Economic Review, 48, 1-23. ZODROW, G. - MIESZKOWSKI, P. (1986): Pigou, Tiebout, Property Taxation, and the Underprovision of Local Public Goods. Journal of Urban Economics, 19, 356-370.
  • Gangnuss, Danila (2005)
    The European Union has created a massive market for goods, services, capital and labour. In principle, goods and services as well as factors of production can move freely across the national borders within the European Union. Migration of the factors of production is driven by the country-specific differences in marginal productivity. As a result of this, migration ensures the most efficient use of the factors of production and therefore promotes the general welfare. However, international mobility of the factors of production might threaten national welfare of the countries that participate in economic integration. For some of the countries, this raises concerns about loosing factors of production in favor of the other member-states of the European Union. The purpose of this thesis is to analyze how mobility of skilled labour affects income taxation decisions in the countries that face economic integration. The thesis identifies optimal patterns of taxes and of public expenditures in the countries that face international agglomeration of industry. It poses the question of whether there exists an optimal size of the public sector in the presence of economic integration. Starting with the core-periphery models of Krugman (1991a), Fujita et al. (1999) and Forslid (1999), the thesis considers a new economic geography model of tax competition (Andersson and Forslid 2001), where two initially identical countries compete for internationally mobile skilled workers. The model contains two types of equilibria. In the dispersed equilibrium, manufactured production and skilled workers are located in both countries. In the agglomerated equilibrium, manufactured production and skilled workers are concentrated in one of the countries. For both types of equilibrium we construct taxes, which are optimal for the purpose of preserving current distribution of manufactured production and of skilled workers. We show that it is always optimal to tax the income of skilled workers at some positive rate. In the dispersed equilibrium, taxes on the income of skilled workers cannot be increased above some critical level without producing agglomeration of industry. However, in the agglomerated equilibrium, economic integration decreases sensitivity of skilled workers with respect to fiscal incentives. As a result of this, the scope for income taxation of skilled workers in the agglomerated equilibrium does not monotonically decline with trade costs. We also show that taxes on the income of unskilled workers determine the size of the public sector in the dispersed equilibrium but not in the agglomerated equilibrium. It is interesting that in the country, which contains agglomeration of industry, taxes on the income of unskilled workers can be decreased without reducing the size of the public sector.
  • Kopra, Ville Ilmari (2005)
    Työssä tarkastellaan kysymystä siitä, ovatko verokilpailu ja tuotannon tehokkuus hyviä perusteita yritysverotuksen harmonisoinnille Euroopan unionissa. Julkisen vallan oletetaan maksimoivan tehokkaasti kansalaisten hyötyä. Työ sisältää teoriaa, jolla verokilpailua ja tuotannon tehokkuuden toteutumisen ehtoja kuvataan, sekä lisäksi empiirisen katsauksen siihen mitä yritysverotuksessa on tietyiltä osin viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana EU-maissa tapahtunut. Verokilpailun käsittely aloitetaan johtamalla nk. perinteisen verokilpailumallin perustulos. Tuloksen mukaan pääomien liikkuvuus johtaa tilanteeseen, jossa julkishyödykkeitä tuotetaan epäoptimaalisen vähän. Tähän on syynä verottavien tasojen keskinäinen kilpailu liikkuvista veropohjista. Kun yritysverorasituksia tutkitaan empiirisesti luvussa 4 huomataan, että yritysverotuksella on yhä tärkeä merkitys verotulojen muodostajana vaikka pääomien voidaan olettaa muuttuneen liikkuvammiksi. Siksi siirrytään tarkastelemaan verokilpailua toisesta näkökulmasta. Luvun 5 talousmaantieteellisessä mallinnuksessa syntyy kasautumistekijöitä, jotka luovat yrityksille kannustimia toimia nimenomaan siellä, missä muutkin yritykset toimivat. Veroasteilla on merkityksensä, mutta mallin tulosten kannalta merkittävämpiä ovat kaupan kansainväliset kustannukset. Kasautumistekijät saattavat johtaa tuotannon täydelliseen sijoittumiseen yhdelle alueelle. Tällöin tämä "ydinvaltio" noudattaa "periferiavaltiota" korkeampaa veroastetta samalla kun liikkuva pääoma sijaitsee sen alueella: Perinteisen verokilpailumallin perusintuitio haastetaan. EU:ssa maiden väliset tuloerot kasvoivat itälaajentumisen myötä vuonna 2004. Goodspeedin (2002) sekä Kanburin ja Keenin (1993) mallit kytkevät oletuksillaan työn EU-yhteyteen. Goodspeed käsittelee federatiivisissa verojärjestelmissä syntyviä fiskaalisia ulkoisvaikutuksia, ja esittelee nykyisen EU:n kannalta kiinnostavia argumentteja: Veropohjaerojen kasvaessa horisontaalinen verokilpailu kiihtyy, ellei EU-taso toimi riittävästi alueellisia tuloeroja tasaten. Kanbur ja Keen päätyvät kahden erisuuren valtion hyödykeverokilpailussa maiden kannalta epäoptimaaliseen tilanteeseen, jossa pienemmän maan veroaste systemaattisesti alittaa suuren maan veroasteen maissa vallitsevista erilaisista hyödykekysynnän hintajoustoista johtuen. Tällöin suurempi maa toivoisi olevansa pienempi ja pienempi maa vastaavasti suurempi. Ristiriidoista huolimatta käsiteltävien mallien enemmistö tukee käsitystä verokilpailun potentiasta ja ongelmallisuudesta EU-alueella. Tuotannon tehokkuuden argumentti on kuitenkin selkeämpi. Se liittyy ylikansallisiin investointeihin, joiden kohdentuminen näyttää EU-alueella vääristyvän valtioiden erilaisista verojärjestelmistä johtuen. Perusteet yritysverotuksen harmonisoinnille näyttävät yhdessä relevanteilta, mutta harmonisoinnin mutkikkuudesta johtuen sen käytännön toteutus on toistaiseksi liian vaikeaa. Tärkeimpiä lähteitä: Baldwin-Krugman (2004). Agglomeration, integration and tax harmonisation, European Economic Review 48, 1-23. Devereux-Griffith-Klemm (2002). Corporate income tax reforms and international tax competition, Economic Policy 35, 451-495. Devereux-Pearson (1995). European tax harmonisation and production efficiency, European Economic Review 39, 1657-1681.
  • Koski, Olli (2004)
    Verokilpailuna pidetään tilannetta, jossa maat pyrkivät veroastettaan laskemalla houkuttelemaan alueelleen liikkuvia tuotannontekijöitä. Maailmantalouden integraation myötä valtioiden välisestä verokilpailusta on tullut ajankohtainen tutkimuskohde. Tehtyä tutkimusta leimaavat kuitenkin suuret vastakkainasettelut. Perimmäinen kiistakysymys koskee julkisen sektorin roolia ja luonnetta. Koska verokilpailun useimmiten nähdään pienentävän julkista sektoria, riippuu sen hyväksyttävyys siitä, pidetäänkö (suurta) julkista sektoria hyvänä vai huonona asiana. Tutkielmassa luodaan katsaus sekä perinteisiin neoklassisiin malleihin että niin sanottuun Leviathan-kirjallisuuteen. Neoklassisissa malleissa julkisen sektorin päätöksentekijä maksimoi kansalaisten hyvinvointia, ja tällöin koordinoimattomasta verokilpailusta on yhteiskunnan hyvinvoinnille todennäköisesti haittaa. Leviathan-malleissa verokilpailu rajoittaa omaa etuaan ajavan päätöksentekijän valtaa, ja näin ollen se nostaa hyvinvointia ja edistää kansalaisten vapautta. Molemmat näkemykset pitävät sisällään hypoteesin, jonka mukaan desentralisoitu julkinen sektori, jossa paikallisalueet kilpailevat keskenään, olisi kooltaan pienempi kuin keskitetty. Tätä hypoteesia ei ole kuitenkaan pystytty empiirisesti todistamaan tai kumoamaan. Tämä antaa perusteita tutkia tapauksia, joissa julkisen sektorin ja poliittisten päätöksentekijöiden toimintaan kiinnitetään enemmän huomiota. Verokilpailututkimus eteneekin tällä hetkellä suuntaan, jossa talouspoliittisia instituutioita pyritään mallintamaan aiempaa realistisemmin. Tätä tutkimushaaraa edustaa myös tässä tutkielmassa esitelty menokilpailun malli. Tarkasteltavassa menokilpailun mallissa desentralisaatio ei luo suoraviivaista painetta julkisen sektorin pienentämiseksi. Alueiden välinen kilpailu aiheuttaa kuitenkin selviä laadullisia muutoksia julkisten menojen rakenteeseen. Tarkemmin sanottuna julkisista varoista kustannettavien viranhaltijoiden luontoisetujen määrä on desentralisoidussa valtiossa pienempi kuin keskitetyssä. Malli ennustaa julkisen sektorin toimivan paremmin, kun tuotannontekijät liikkuvat alueelta toiselle ja alueet tekevät fiskaaliset päätöksensä itsenäisesti. Tulos jonka mukaan desentralisaatiolla olisi laadullisia vaikutuksia julkisen sektorin menoihin on kiinnostava korruption näkökulmasta. Viidennessä luvussa tuodaan esiin teoreettista ja empiiristä tutkimusta hajauttamisen vaikutuksista korruptioon ja hallinnon laatuun. Tietyin edellytyksin desentralisaatio voi toimia korruptiota ehkäisevänä hallintoperiaatteena. Tälle väitteelle löytyy myös empiiristä tukea. Tärkeimmät lähteet: BRENNAN, G. – BUCHANAN, J. (1980): The Power to Tax: Analytical Foundations of a Fiscal Constitution. Cambridge University Press. GORDON, R. – WILSON, J. (2001): Expenditure Competition. Working Paper 8189, National Bureau of Economic Research, Cambridge, Massachusetts. SHLEIFER, A. – VISHNY, R. W. (1993): Corruption. The Quarterly Journal of Economics, 108, 599-617. ZODROW, G. – MIESZKOWSKI, P. (1986): Pigou, Property Taxation, and the Underprovision of Local Public Goods. Journal of Urban Economics, 19, 356-370.
  • Kohonen, Anssi (2007)
    Tutkielma analysoi kahden EU:n viimeaikaisen yritysverotuksen koordinointitoimenpiteen vaikutusta unionin sisäiseen verokilpailuun. Vuonna 1997 jäsenmaat sopivat yritysverotuksen käytännesäännöistä, jotka kieltävät ns. haitallisen verokilpailun. Tällä hetkellä komissio ajaa yhteistä ja yhdistettyä yritysveropohjan mallia, ns. CCCTB-mallia, konserniverotuksen perustaksi. Verokilpailututkimuksen perinteinen viesti on se, että EU:n kaltaisella sisämarkkina-alueella pääomaverokilpailun rajoittaminen kasvattaa yhteiskunnan hyvinvointia. Tarkasteltavia toimenpiteitä yhdistää se, että ne harmonisoivat yritysveropohjia mutta jättävät jäsenmaille oikeuden päättää yritysverokannasta. Verokilpailun mahdollisuus jää voimaan. Käytännesäännöt estävät kaikkein liikkuvimmille yritysmuodoille suunnatut (merkittävät) veroedut. Tutkielman yksi keskeinen tulos on se, että käytännesäännöt eivät poista verokilpailua EU:n alueelta – verokilpailu siirtyy käytäväksi maiden yleisillä verokannoilla. Se, johtaako koordinointi ei-koordinoitua järjestelmää ”parempaan” tulokseen, riippuu ensisijaisesti eri yritysveropohjien verojoustojen eroista. Jos erot ovat tarpeeksi suuret, on mahdollista, että käytännesäännöt kasvattavat hallitusten verotuloja. Käytännesääntöjen vaikutus kansalaisten hyvinvointiin näyttäisi riippuvan liikkuvimman yritysveropohjan kokonaismäärästä ja ”herkkyydestä” reagoida eroihin jäsenmaiden verokannoissa. CCCTB-mallissa konsernin verotettava voitto laskettaisiin yhdistämällä sen jäsenmaittaiset voitot ja tappiot. Tämä kokonaisveropohja jaettaisiin niiden jäsenmaiden kesken, joissa konsernilla on toimintaa. CCCTB-mallin verokilpailuvaikutusten kannalta olennaiseksi muodostuu se mekanismi, jolla kokonaisveropohja jaetaan. Todennäköiseltä vaikuttaa ns. jakokaavaa, joka sisältää konsernin pääoman ja palkkasumman kussakin maassa ja mahdollisesti lopputuotteiden myynnin. Verokilpailuvaikutusten arvioinnin kannalta hankalaa on se, että käyttäytymisvaikutukset näyttäisivät riippuvan olennaisesti jakokaavan muuttujista – vaikutusten ollessa mahdollisesti jopa päinvastaiset. Kokonaisarvion muodostaminen CCCTB-mallin verokilpailu- ja hyvinvointivaikutuksista onkin hyvin hankalaa. Tutkielmassa analysoidaan yksityiskohtaisesti tilannetta, jossa jakokaava sisältää ainoastaan pääoman. Tällöin tuloksena on verokilpailun kiristyminen – verrattuna erillisverotuksen tilanteeseen – ja mahdollisesti yhteiskunnan hyvinvoinnin lasku. Lisäksi jakokaava ”uudelleenjakaa” verotuloja korkean verokannan maista matalan verokannan maihin. Tämän voi olettaa vähentävän hankeen poliittista kannatusta. Tutkielma referoi myös verokilpailukirjallisuuden keskeiset tulokset. Lisäksi tarkastellaan nykyistä yritysverotuksen tasoa EU:ssa ja eroja maiden välillä. Koska tarkastelun kohteena on yritysverotuksen koordinointi EU:ssa, on teoreettisten suositusten lisäksi huomioitava yhteistyön poliittiset realiteetit. Tästä syystä tutkielmassa tehdään katsaus välittömän verotuksen koordinoinnin historiaan EU:ssa. Keskeisimmät lähteet: Diaw ja Gorter (2003): Harmful Tax Practices: To Brook or to Ban? FinanzArchiv 59. Gordon ja Wilson (1986): An Examination of Multijurisdictional Corporate Income Taxation under Formula Apportionment. Econometrica 54.