Browsing by Subject "vertaileva tutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 26
  • Vepsäläinen, Lassi (Helsingin yliopisto, 2018)
    4chan on täysin anonyymi kuvafoorumi, joka on herättänyt huomiota valtamediassa mm. poliittisesta epäkorrektiudestaan. Täysi anonymiteetti on internetissä harvinaista, ja psykologiassa ilmiön on todettu vaikuttavan ihmisiin eri tavoin. Sivuston pääkieli on englanti ja käyttäjäkunta on melko kansainvälinen. Kielenkäyttö sivustolla tuntuu eroavan muusta internetistä, ja vaikka sosiaalisen median suurimmat alustat (esim. Twitter, Facebook) ovat herättäneet tutkijoiden huomion, on täysin anonyymin kielen tutkimus jäänyt vähemmälle. Tutkimukseni pyrkii selvittämään, onko englannin kielen anonyymissä verkkorekisterissä eroa ei-anonyymiin verkkorekisteriin verrattuna. Tutkimusta voi pitää pilottitutkimuksena, sillä vastaavaa menetelmää ei ole aiemmin sovellettu täysin anonyymiin aineistoon. Tutkimusta varten koottiin 4chanin eri foorumeilta n. 8 miljoonaa sanaa käsittävä korpus. Korpukseen merkittiin 62 eri kielenpiirrettä MAT-tietokoneohjelmalla. Multidimensionaalinen analyysi on Douglas Biberin kehittämä menetelmä, jossa hyödynnetään faktorianalyysiä ja korpuksesta kerättyä tietoa sanojen esiintyvyystaajuuksista. Metodi on sekä määrällinen että laadullinen. Ensin teksteistä lasketaan eri kielenpiirteiden esiintymistaajuudet, jotka normalisoidaan. Faktorianalyysiä soveltamalla kielenpiirteiden varianssia voidaan kuvata paljon alkuperäistä pienemmällä joukolla. Faktorianalyysi perustuu olettamukseen, että muuttujajoukon varianssin taustalla on piileviä muuttujia, joita kutsutaan faktoreiksi. Kielenpiirteiden yhteisesiintyvyyden ja komplementaarisen esiintyvyyden taajuuksien tulkinnan jälkeen ulottuvuudet nimetään. Tarkemmin kuvailtuna faktorianalyysiin syötetään kussakin tekstissä esiintyvien kielenpiirteiden esiintymistaajuudet, minkä jälkeen faktorianalyysi tuottaa faktorirakenteita. Lopputuloksena saadaan noin 10-20 muuttujan klustereita, jotka kuvaavat (teoriassa) kielen kommunikatiivista funktiota. Multidimensionaalisessa analyysissä jokaiselle tekstille lasketaan pisteet ulottuvuuksien kielenpiirteiden taajuuksien mukaan. Faktorianalyysin tuloksien perusteella päädyin tutkimaan viittä faktoria. Nämä ulottuvuudet kuvaavat 4chanin sisäistä rekisterivariaatiota. Nämä ovat (1) abstrakti tiedon esittäminen (Abstract Presentation of Information), (2) yleinen epämuodollinen kerronta vs. kuvaileva diskurssi (General Informal Narrative vs. Descriptive Discourse), (3) lukijaan kohdistuva taivuttelu vs. informaatiosisältöinen diskurssi (Addressee Oriented Persuasion vs. Informational Discourse), (4) yksinkertaiset mielipiteet (Simple Statements of Opinion) ja (5) lukijaan kohdistuvat väittämät (Addressee Oriented Statements). Tutkielmani keskittyy vertailemaan tuloksia aikaisempiin tutkimuksiin, sillä 4chanin sisäisen variaation tutkiminen on vaikeampaa nykyisellä aineistolla. Aineiston keruu sivustolta on haastavaa, sillä sivusto ei arkistoi vanhoja viestejä. Tästä johtuen sivustolta on vaikeaa kerätä tasapuolisesti eri foorumeita kuvastavaa aineistoa lyhyessä ajassa. Tuloksien voidaan katsoa korreloivan jossain määrin Douglas Biberin universaalien ulottuvuuksien kanssa, mutta ne ovat myös uniikkeja verrattuna muihin tutkimuksiin. Tämän tutkimuksen tulosten voidaan katsoa kuvastavan yksityiskohtaisempia variaation ilmiöitä kuin tutkimusten, joissa aineisto koostuu eri rekistereistä kerätyistä teksteistä.
  • Airio, I (Kela, 2008)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 92
  • Kautto, Mikko (2001)
    The thesis explores patterns of welfare state adjustment in Nordic welfare states in a Western European context, with a focus on changes in the 1990s. Its theoretical starting points are in the contemporary controversy between the power resource theory and the welfare regime approach that have underlined the role of ideology and politics as explanatory factors for the character of welfare states and their enduring divergence, and the new convergence thesis that sees 'external' factors, such as globalisation and EU, push for declining differences among welfare states. For both strands of thinking a crucial empirical question concerns how policy reforms affect diversity among welfare states, i.e. the patterning of differences and similarities that differentiate types of welfare states. To consider this problematic two research questions are formulated: Are there systematic patterns of differences among welfare states? Do welfare states converge over time? Empirically the study addresses variation and trends in statutory fiscal and welfare policies with the help of statistics, especially with Eurostat's social protection expenditure data. The study outlines an ideal typical picture of the Nordic welfare model for gauging change, and employs basic statistical parameters, tables, graphical methods and clustering techniques that suit the case-oriented approach in general, but the aim of examining types in particular. Three studies are included in the thesis. Financing of welfare states and redistribution strategies are examined in two broader studies including fifteen Western European countries. The third study is a more focused case study on welfare state adjustment in Finland and Sweden between 1990-98. The study concludes with four generalisations: Firstly, over the period examined the Nordic countries as a group had moved further away from the ideal typical picture of the Nordic welfare model. Secondly, in a relative comparison and in most of the areas examined the Nordic countries still clustered together and showed family resemblance. Thirdly, there were signs for convergence in several instances, although not to the extent to abolish diversity. Fourthly, these convergence processes meant that the distinctiveness of the Nordic countries by late-1990s was less evident than earlier.
  • Heikkinen, Helena (2006)
    Tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli vertailla kahta erilailla ryhmiteltyä sairaalayksikköä ja sitä, miten ryhmittelyperiaate vaikuttaa viestintään, koordinaatioon, sekä toiminnan yleiseen sujuvuuteen. Lisäksi luotiin yleiskuva osastojen emäorganisaatiosta, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (HUS), jotta lukijalle syntyisi käsitys siitä, millaisessa ympäristössä tutkittavat osastot toimivat. Tutkimusongelman, eli sairaalaorganisaation toimintaympäristön muutoksista johtuvien muutospaineiden seurauksien pohjalta muodostettiin kolme tutkimuskysymystä, jotka olivat: 1) miten työntekijät kokevat viestinnän, koordinaation sekä siten toiminnan sujuvuuden toimivan eri tavalla ryhmitellyissä yksiköissä 2) millainen organisaation yleisrakenne HUSissa on, sekä 3) mitä johtamissuuntausta tai -suuntauksia HUSissa käytetään yleisellä tasolla. Tutkimus toteutettiin vertailevana tapaustutkimuksena. Aineisto koottiin teemahaastatteluilla. HUSin yleisorganisaation kuvausta varten haastateltiin ns. strategista johtoa (N=2), kun taas osastoilla haastateltavina olivat hoitajat ja lääkärit (N=15). Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tietoteknisten sovellusten myönteinen vaikutus koordinaatioon, prosesseihin sekä yksiköiden väliseen tiedonkulkuun nousi erittäin tärkeäksi tulokseksi. Tietotekniikan pääteltiin vähentävän organisatoristen rakenteiden merkitystä. Toisaalta organisaatiorakenne vaikuttaa edelleen logistiikkaan, sekä prosessien ja toiminnan yleiseen sujuvuuteen. Koska molemmat osastot toimivat saman organisaation alaisuudessa, on niiden monet toiminnalliset piirteet hyvin samankaltaisesti järjestettyjä. Yhdysosaston, joka tutkimuksessa edusti markkinapohjaista yksikön ryhmittelyperiaatetta, todettiin voivan tuoda merkittäviä hyötyjä ennen kaikkea potilaalle, mutta myös lääkäreille ja hoitajille. Henkilökunta arvioi potilaan hyötyvän yhdysosastosta erityisesti sen tarjoaman laajan reumatietämyksen, hoitohenkilöstön tuttuuden, sekä hoidon jatkuvuuden vuoksi. Yhdysosaston arvioitiin parantavan yksikön sisäistä koordinaatiota ja viestintää, mutta toiminnan sujuvuutta haittasi yksikön sisäinen asenteellinen jako. Funktionaalisella osastolla tiedonkulku arvioitiin pääosin hyväksi. Resurssipula tunnistettiin yksittäiseksi merkittävimmäksi tekijäksi, jonka vuoksi koordinaatio ja toiminnan sujuvuus kärsivät. Ongelmat toiminnan sujuvuudessa ilmenivät mm. rakenteellisena tyhjäkäyntiaikana ja puutteena hoidon jatkuvuudessa. Koordinaatio yhteistyöyksiköihin toimi pääasiallisesti hyvin, erityisen läheisen yhteistyöosaston kanssa havaittiin kehittyneen joustava epämuodollinen koordinaatiosuhde. Mikrotasolle siirryttäessä tulee esille se, ettei mikrokokonaisuuksien toimintaa ole suunniteltu kokonaisvaltaisesti. Molemmat tutkittavat osastot kuuluvat laajempaan osaamiskeskusten kokonaisuuteen. Näiden yksiköiden välisessä viestinnässä, koordinaatiossa sekä toiminnan sujuvuudessa ilmeni ongelmia. Eräs ratkaisu voisi olla henkilöstön työkierto, jolloin toisten yksiköiden toimintatavat tulisivat tutuiksi. HUS on läpikäymässä rakennemuutosta keskusjohtoisesta U- (unitary) mallista hajautetumpaan M- (multi-divisional)-malliin. Rakennemuutos on sopusoinnussa ympäristön vaatimusten kanssa. Keskittämällä erikoistietämys suhteellisen itsenäisiin divisiooniin voidaan toimintaa tehostaa purkamalla päällekkäisyyksiä. HUS on omaksunut piirteitä kaikista terveydenhuollossa tyypillisesti suosituista johtamissuuntauksista. Johtamisen painopisteet ovat potilaassa, laadussa ja tuloksellisuudessa. Lisäksi selvitellään prosessijohtamisen soveltuvuutta johtamismalliksi.
  • Tammio, Taru (2008)
    Tässä tutkimuksessa vertaillaan hallintokulttuuriltaan erilaisten Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisia EU-tiedotusjärjestelmiä ja niiden toimintatapoja. EU:n kansalaistiedotusta tutkimuksessa ei varsinaisesti käsitellä. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla hallintokulttuurit näkyvät jäsenvaltioiden kansallisissa EU-tiedotuksissa ja niiden toimintatavoissa. Tutkimuksen rajauksen pohjana on käytetty Temmeksen (1994) esittämää eurooppalaisten hallintokulttuurien jaottelua, sitä hiukan muuttaen. Suomi on valittu edustamaan pohjoismaisia hyvinvointivaltioita, Irlanti anglosaksista hallintoperinnettä, Itävalta mannereurooppalaista traditiota ja Espanja Välimeren maiden latinistista hallintoa. Tshekin tasavalta edustaa tässä tutkimuksessa uusiksi jäsenmaiksi nimettyjen maiden ryhmää, jotka hallintokulttuuriltaan edustavat transitiomaita. Tämä uusien jäsenmaiden ryhmä muodostettiin 2000-luvulla unioniin liittyneistä valtioista (pl. Kypros ja Malta). Itse vertailun kriteereiksi on valittu hallitusohjelman kautta näkyvä kansalaismielipiteen huomioiminen, EU-tiedotusjärjestelmän keskittyneisyys, sen pysyvyys, rakenne ja toimintatavat, kansalaisjärjestöjen huomioiminen EU-tiedotuksessa ja luottamus hallitukseen ja Euroopan unioniin. Maiden EU-tiedotusjärjestelmiä on vertailtu näiden kuuden kriteerin pohjalta. Johtopäätöksenä on, että hallintokulttuuri näkyy kaikkien vertailussa mukana olleiden maiden EU-tiedotuksissa ja niiden toimintatavoissa. Suomessa hallintokulttuurin vaikutus näkyy hyvinkin vahvana, Irlannissa, Espanjassa ja Tshekin tasavallassa hieman heikommin, mutta kuitenkin selkeästi. Tshekin osalta ilmeni myös ristiriitaisuutta, sillä havaittavissa oli pohjoismaiseen hyvinvointivaltion kulttuuriin sopivia piirteitä. Itävallassa hallintokulttuurin vaikutus oli heikoimmin havaittavaa. Sen sijaan Itävallan ja Espanja välillä oli löydettävissä tiettyjä yhteneväisyyksiä muun muassa toimintatapojen kohdalla.
  • Vironen, Sami (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan maiden institutionaalisten erojen vaikutusta 18–29- vuotiaiden nuorten aikuisten poliittiseen osallistumiseen. Vertailevan asetelman teoreettinen lähtökohta on Ronald L. Jeppersonin Euroopan maiden institutionaalisia eroja kuvaava malli, jonka perusteella tutkimukseen on valittu kolme institutionaalisesti erilaista Euroopan maata. Suomi edustaa pohjoismaista sosiaalikorporatiivista mallia, Ranska voimakkaan valtion mallia ja Iso-Britannia liberaalia mallia. Tärkein tutkimuskysymys on, vaikuttavatko Euroopan maiden institutionaaliset erot poliittisen osallistumismuodon valintaan, kun yksilötekijät vakioidaan maiden välillä. Tutkielmassa tarkastellaan myös demografisten ja sosioekonomisten tekijöiden sekä asenteiden vaikutusta poliittisen osallistumisen määrään vertailun kohteena olevissa maissa. Tutkielman aineistona käytetään European Values Study 1999/2000 -arvokyselyä, joka on osa laajaa World Values Survey 1981–2004 -yhdistelmäaineistoa. Aineistossa on ikärajauksen jälkeen 824 vastaajaa. Aineiston analyysi tehdään aluksi ristiintaulukoinnin avulla. Yksilötekijöiden vaikutusta poliittisen osallistumisen määrään tarkastellaan yksisuuntaisen Kruskal-Wallis-varianssianalyysin avulla. Tutkimuksen pääkysymykseen maan vaikutuksesta poliittisen osallistumismuodon valintaan vastataan logistisella regressioanalyysilla, jolla voidaan tarkastella maan vaikutusta poliittisen osallistumismuodon valintaan yksilötekijät vakioituna. Tutkielman tulosten mukaan yksilötekijät selittävät nuorten aikuisten poliittisen osallistumisen määrää aikaisempaa tutkimusta tukien. Yksilötekijöiden vaikutuksessa on jonkin verran eroja maiden välillä, mutta niiden vaikutukset ovat pääosin samansuuntaisia. Tutkielman päätulos on, että Euroopan maiden institutionaaliset erot vaikuttavat nuorten aikuisten poliittisen osallistumismuodon valintaan, vaikka yksilöiden erot vakioidaan maiden välillä. Liberaalissa ja erityisesti sosiaalikorporatiivisessa mallissa järjestömuotoinen poliittinen osallistuminen on nuorten aikuisten keskuudessa selvästi yleisempää kuin valtiollisessa mallissa. Yksilötekijät eivät selitä juuri lainkaan poliittisiin järjestöihin osallistumista. Mallien välillä on eroja myös poliittisen osallistumisen protestimuotoisuuden suhteen. Sosiaalikorporatiivisessa mallissa protestiosallistuminen on muita malleja vähäisempää. Eniten protestiosallistumista esiintyy valtiollisessa mallissa. Yksilötekijöistä erityisesti identifioituminen poliittiseen vasemmistoon selittää melko hyvin poliittisen osallistumisen protestimuotoisuutta. Tutkielman tulosten valossa tehokkain tapa ehkäistä nuorten aikuisten poliittisen osallistumisen protestimuotoisuutta on pyrkiä saamaan protestin aihe yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon alueelle. Euroopan institutionaalisista malleista lähimpänä tätä toimintatapaa on pohjoismainen sosiaalikorporatiivinen malli.
  • Vimpari, Anna-Mari (2008)
    Työni käsittelee Euroopan maiden hyvinvointipolitiikassa vuosituhannen vaihteessa tapahtuneita muutoksia. Erityinen mielenkiinto kohdistuu viiteen Itä-Euroopan maahan. Tutkimuksen teoreettisena pohjana on Gøsta Esping-Andersenin typologia hyvinvointiregiimeistä. Selvitin mahdollisia muutoksia 21 Euroopan maan hyvinvointiregiimeissä vuosien 1996 – 1999 ja 2004 – 2006 välillä. Muuttujina käytin 12 yleistä hyvinvointia kuvaavaa tilastollista muuttujaa, jotka kokosin pääasiassa Eurostatilta. Kartoitin ja vertailin Euroopan maiden sosiaalipoliittisia ratkaisuja rakentamalla ryhmittelymallin klusterisanalyysillä 1990-luvun aineiston pohjalta. Sen jälkeen sijoitin 2000-luvun aineiston samaan kehikkoon tutkiakseni, onko perinteisten hyvinvointiregiimien välille syntynyt eroja. Klusterianalyysin tueksi tein molemmille aikasarjoille myös faktorianalyysin. Tutkin Viron, Liettuan, Latvian, Puolan ja Tšekin sijoittumista perinteiseen regiimikehikkoon ja arvioin, miten näiden maiden hyvinvointia kuvaavat muuttujat ovat kehittyneet taloudellisen siirtymäkauden aikana ja Euroopan unionin jäsenyyden myötä. Kahden aikasarjan kautta avautui myös keskustelu mahdollisesta hyvinvointiregiimien keskinäisestä lähentymisestä sekä regiimejä selittävien muuttujien määritteleminen. Tulosten valossa perinteiset hyvinvointiregiimit pitävät hyvin pintansa. Esping-Andersenin regiimit piirtyvät kartalle myös tämän aineiston tuloksena, eikä kymmenen vuoden aikana ole tapahtunut merkittäviä siirtymiä Länsi-Euroopan regiimien välillä. Tutkimistani Itä-Euroopan maista ainoastaan Tšekki lähentyi selvästi Länsi-Euroopan maita. Baltian maat muodostivat oman, selkeän regiiminsä. Puola oli 1990-luvun aineistolla osa Baltian regiimiä, mutta jäi uudemmalla aineistolla yksin.
  • Palosuo, Hannele (2003)
    Työssä vertailtiin 18-64-vuotiaitten moskovalaisten(n=545) ja suomenkielisten helsinkiläisten (n=824) terveyttä, elintapoja ja asenteita. Aineisto kerättiin postikyselynä Neuvostoliiton hajoamisvuonna 1991. Helsingissä vastausprosentti oli 71, mutta Moskovassa 29 osin poikkeuksellisen keruuajankohdan vuoksi. Aineistojen sukupuoli-, ikä- ja siviilisäätyjakaumat vastasivat perusväestön jakaumia, mutta Moskovassa korkeastikoulutetut olivat yliedustettuina. Väitöskirja koostuu perusraportista, kolmesta artikkelista ja yhteenvedosta. Moskovalaiset asuivat ahtaammin kuin helsinkiläiset ja heidän perheissään oli useammin kolme sukupolvea ja muita sukulaisia. Moskovalaisten heikompi kokonaishyvinvointi näkyi yleisempänä tyytymättömyytenä ja vieraantuneisuutena. Heille oli myös kertynyt enemmän rasittavia elämänmuutoksia edellisten viiden vuoden aikana ja he kokivat työnsä useammin rasittavaksi ja terveydelle haitalliseksi kuin helsinkiläiset. Helsinkiläisten koettu terveys oli merkitsevästi parempi. Huonoin terveys oli moskovalaisilla naisilla. Terveydentila oli selkeimmin yhteydessä sosiaaliseen asemaan Helsingin naisilla ja heikoimmin Moskovan naisilla. Moskovalaisten kunto oli huonompi ja he harrastivat huomattavasti vähemmän liikuntaa kuin helsinkiläiset. Moskovassa miehet tupakoivat yleisemmin, mutta naiset harvemmin kuin Helsingissä. Miesten ja naisten erot terveydessä ja terveyskäyttäytymisessä olivat yleensä suurempia Moskovassa kuin Helsingissä. Terveellinen elämäntyyli (ei tupakointia eikä runsasta humalajuontia, terveellinen ruokavalio ja liikuntaa) oli Helsingin miehistä 29%:lla ja naisista 39%:lla, mutta Moskovassa 7%:lla miehistä ja 6%:lla naisista. Moskovalaisten terveyskäyttäytymistä rajoittivat monet materiaaliset tekijät. He uskoivat vähemmän omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa terveyteensä ja olivat useammin fatalistisia ja onneen uskovia kuin helsinkiläiset, jotka luottivat useammin mm. kykyihin, luonteenlujuuteen ja koulutukseen elämässä menestymisen ehtoina. Vieraantuneisuus liittyi selkeämmin epäterveellisiin elintapoihin Helsingissä, varsinkin miehillä. Terveyttä arvostivat eniten helsinkiläisnaiset, mutta se oli myös moskovalaisten tärkeimpiä arvoalueita. Moskovalaiset painottivat kuitenkin enemmän perheen, elintason ja uskonnon merkitystä kuin helsinkiläiset, joille taas hedonistiset ja individualistiset arvot olivat tärkeämpiä (itsensätoteuttaminen, mielenrauha, elämästä nauttiminen). Tuloksia tarkasteltiin hyvinvointitutkimuksen ja elämäntyylitutkimuksen viitekehyksissä. Vertailututkimuksen metodologisia ongelmia selvitettiin erikseen erityisesti mittauksen identtisyyden ja ekvivalenssin näkökulmasta. Tuloksia suhteutettiin myös terveydentilan muutoksiin Venäjällä ja Suomessa 1950-luvulta 2000-luvun taitteeseen erityisesti kuolleisuus- ja elinaikatietojen valossa. Venäjän kansanterveydessä tapahtui epäsuotuisa käänne 1960-luvun puolivälissä, jolloin Venäjän ja Suomen elinajanodotteet olivat jokseenkin samat. 1990-luvulla Venäjän kansanterveys huononi jyrkästi, kun Suomen terveysindikaattorit kehittyivät melko tasaisesti parempaan suuntaan. Venäjän terveyskriisin selityksiksi tarjotaan yleisimmin elämäntyylin epäterveellisyyttä, psykososiaalista stressiä ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvua, joita myös selviteltiin Moskovan ja Helsingin aineistoissa vuodelta 1991.
  • Vaittinen, Aleksi (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Hesekielin kirjan jakeita 1:1–28 ja 10:1–22. Tutkimustehtävänä on analysoida muinaisen Lähi-idän kirjallisuutta ja kuvataideperintöä ja verrata sitä Hesekielin kirjan alussa luvussa 1 kuvattuun näkyyn ja lukuun 10, jossa näky toistuu. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa sitä, löytyykö Lähi-idän muinaisesta kirjallisesta ja kuvallisesta traditiosta materiaalia, joka resonoi Hesekielin kirjan luvuissa 1 ja 10 kuvattujen näkyjen kanssa. Tutkimuksen lähteinä käytetään Hesekielin kirjan masoreettista tekstiä sekä mesopotamialaista ja egyptiläistä kuvallista ja kirjallista materiaalia. Vertailtava mesopotamialainen ja egyptiläinen ikonografia ja kirjallinen materiaali on valittu tutkimukseen Shemaryahy Talmonin esittämän historiallisen- ja maantieteellisen läheisyysperiaatteen mukaan. Vertailtaessa materiaaleja Hesekielin kirjan lukuihin 1 ja 10 niitä pyritään tarkastelemaan mahdollisimman neutraalisti huomioiden Brent Strawnin esittämä kritiikki tutkijan vaarasta ajautua liiallisen samankaltaisuuden tai erilaisuuden leiriin päätelmiä tehdessään. Termien johdettavuuksia heprean kielen sisarkielistä tarkastellaan työssä vertailevan kielitieteen keinoin. Lisäksi Israelin naapurikansojen kirjallisen tradition aiheita verrataan Hesekielin kirjan lukuihin 1 ja 10. Tutkielmassa hyödynnetään myös Michael Baxandallin kehittämää ajatusta uudelleenrakentamisen kolmiosta ja pyritään sen avulla muodostamaan kuva tutkittavan kohteen tarkoituksesta, tekijästä ja syntypaikasta. Tutkimus osoittaa Hesekielin kirjan luvuissa 1 ja 10 kuvatuille näylle lukuisia yhtäläisyyksiä vertailtaessa niitä niin mesopotamialaiseen kuin egyptiläiseen ikonografiaan. Lukujen 1 ja 10 kielellinen vertailu osoittaa terminologisia yhteneväisyyksiä myös heprean sisarkielten sanoihin. Lukuisat yhtäläisyydet kuvallisessa ja kirjallisessa traditiossa puoltavat tutkimuksessa esitettyä oletusta, jonka mukaan Hesekielin kirjan kirjoittaja on ottanut vaikutteita niin mesopotamialaisesta kuin egyptiläisestäkin kuvallisesta ja kirjallisesta traditiosta.
  • Luhtakallio, Eeva; Ylä-Anttila, Tuomas (2011)
    Artikkelissa esitellään uusi julkisen keskustelun tutkimiseen kehitetty analyysimenetelmä, julkisen oikeuttamisen analyysi (JOA). JOA perustuu Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot'n oikeuttamisteorian seitsemän "maailman" – inspiraation, kodin, maineen, kansalaisuuden, markkinoiden, teollisuuden ja ekologian – muodostamalle analyysikehikolle. Se tutkii keskusteluissa esiintyvien vaateiden moraalisia oikeutuksia, niiden yhdistelmiä ja tapoja kiistää ja tuomita kiistakumppaneiden oikeutuksia. JOA:n avulla voidaan kvalitatiiviseen tekstianalyysiin yhdistää myös kvantitatiivista luokittelua, jolloin menetelmä soveltuu suurtenkin aineistojen analyysiin. JOA:n käyttöä havainnollistetaan artikkelissa kahden tutkimusesimerkin avulla. Ensimmäinen esimerkki käsittelee Helsingin Sanomissa globalisaatiosta vuosina 1999–2005 käydyn keskustelun osapuolten, erityisesti kansalaisyhteiskunnan sekä taloudellisen ja poliittisen eliitin, argumentteja ja niille annettuja oikeutuksia. Tämän esimerkin kautta kuvataan erilaisten oikeuttamisyhdistelmien ilmaisuvoimaa yhteiskunnallisten kiistakysymysten moraalisten ulottuvuuksien analysoimisessa. Toinen esimerkki keskittyy paikallisiin kiistoihin Suomessa ja Ranskassa tarkastelemalla kansalaisten ja kaupungin edustajien esittämiä oikeutuksia paikallislehdistössä. Tämä esimerkki osoittaa JOA:n vahvuudet vertailevan tutkimuksen työkaluna.
  • Nyberg, Veronica (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) ja Mercosurin välisiä kauppaneuvotteluita keskittymällä Mercosur-puoleen ja Mercosurin päämaissa, eli Argentiinassa ja Brasiliassa tapahtuneisiin presidenttien hallinnonvaihdoksiin sekä hallintojen vaikutukseen kauppaneuvotteluiden etenemiseen ja hidastumiseen. Lisäksi vertailun kohteena ovat Argentiinan ja Brasilian hallintojen suhtautumiset EU-Mercosur -kauppaneuvotteluihin neuvotteluaikana 1999–2019. Tutkielman metodina toimii kvalitatiivinen vertaileva politiikan tutkimus, johon yhdistyy tapaustutkimus. Tapauksiksi ovat valikoituneet Argentiinan ja Brasilian hallinnot koko neuvottelukautena ja teorioiksi uusmerkantilismi ja uusliberalismi. Aineisto koostuu osaksi valtiollisista lähteistä kuten Argentiinan ja Brasilian eri ministeriöiden, Mercosurin parlamentin sekä presidentin kanslian virallisista tiedotteista. Lisäksi aineistona toimivat eteläamerikkalaisten lehtien julkaisut sekä tieteelliset artikkelit. Tutkimustulosten mukaan Argentiinan ja Brasilian hallinnonvaihdoksilla ja hallintojen poliittisilla suuntauksilla oli merkittävä vaikutus EU-Mercosur -kauppaneuvotteluiden etenemisessä ja etenkin loppuunsaattamisessa vuonna 2019. Vaikutuksen merkittävyydessä ilmeni kuitenkin vaihtelua eri neuvottelukausien ja hallintojen välillä. Etenkin Brasilian ja Argentiinan 2016–2019 välillä toimineiden oikeistolaishallintojen nähdään nopeuttaneen EU-Mercosur -neuvotteluiden etenemistä, kun vuorostaan Argentiinan 2003–2015 vallassa olleet vasemmistolaishallinnot nähdään hidastavana tekijänä. Brasilian vasemmistolaishallintojen osalta tulos ei kuitenkaan ole yhtä selvä, sillä Lula da Silvan ja etenkin 2011–2016 presidenttinä toimineen Dilma Roussefin nähdään myös ajoittain pyrkineen aktiivisesti edistämään EU-Mercosur -neuvotteluita Argentiinan vastaparin Cristina Fernández de Kirchnerin vastahakoisuudesta huolimatta. Roussefin kausi muodostaa samalla yhden merkittävimmistä eroista Brasilian ja Argentiinan muuten pitkälti yhtenevien neuvottelukantojen välillä. Analyysin tulosten perusteella jako oikeistolais- ja vasemmistolaishallintoihin toimii paremmin vuosina 2003–2019, sillä osa 1999–2002 toimineista hallinnoista ovat ennemmin keskustalaisia kuin oikeistolaisia tai vasemmistolaisia. Analyysi osoittaa myös, että vaikka hallinnonvaihdokset ja hallinnon poliittinen suuntaus vaikuttavat kauppaneuvotteluiden etenemiseen, myös muilla tekijöillä on vaikutusta. Yksi hallintojen kantaan ja neuvotteluiden edistämiseen vaikuttavaksi tekijäksi osoittautui puoluerajoista riippumatta lähestyviin presidentinvaaleihin liittyvä vaalipolitiikka.
  • Rousku, Emilia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan selkeän virkakielen toteutumista Ruotsissa ja Suomessa julkaistuissa viranomaisteksteissä vertailevasta näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto koostuu ulkomaille muuttamisesta ja työskentelystä tiedottavista ruotsinruotsalaisista ja suomenruotsalaisista verkkoteksteistä, jotka on julkaissut Ruotsin Verovirasto (ruots. Skatteverket) ja Vakuutuskassa (ruots. Försäkringskassan) sekä Suomen Verovirasto (ruots. Skatteförvaltningen) ja Kansaneläkelaitos eli Kela (ruots. Folkpensionsanstalten eli FPA). Aineistoni koostuu kokonaisuudessaan 16:sta eri tekstistä, jotka on kerätty viranomaisten verkkosivuilta tammikuussa 2020. Tutkimukseni tavoitteena on saada selville, kuinka tutkittavat tekstit noudattavat selkeän virkakielen periaatteita sekä tutkia, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroja tutkittavien tekstien välillä esiintyy. Analyyseissä olen keskittynyt muun muassa siihen, millaisia sanoja viranomaiset käyttävät teksteissään, miten tekstien virkkeet ovat rakentuneet, kuinka tekstit ovat jäsennelty sisällöllisesti, miten tekstien eri osat ovat sidoksissa toisiinsa sekä millaisia havainnollistavia keinoja käytetään helpottamaan ymmärrettävyyttä tutkittavissa teksteissä. Tämän lisäksi tutkin, miten lukijaa puhutellaan sekä miten viranomaiset puhuttelevat itseään tutkittavissa teksteissä. Tutkimukseni teoriapohjana on Sommardahlin (2012) teoksesta työstetty selkeän kielen analyysi (ruots. klarspråksanalys), jota käytän selkeän virkakielen toteutumisen arviointiin tutkittavissa teksteissä. Tämän lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään myös muuta selkeään virkakieleen keskittynyttä kirjallisuutta analyysin tukena, joista mainittakoon Westman (1974), Hellspong & Ledin (1997), Hedlund (2006), Lagerholm (2008), Nord (2011) sekä Nyström Höög (2012). Tutkimukseni on sekä määrällistä että laadullista. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että selkeän virkakielen periaatteiden toteutumisessa esiintyy sekä viranomaisten välistä että tekstien välistä vaihtelevuutta. Tässä suhteessa viranomaisella ja viranomaisen edustamalla instituutiolla sekä sen kirjoitusnormeilla vaikuttaa olevan suurempi vaikutus teksteihin kuin maalla, jossa tekstit ovat tuotettu. Tässä suhteessa Ruotsin Vakuutuskassa noudattaa paremmin selkeän virkakielen periaatteita, kuin Ruotsin Veroviraston, Suomen Veroviraston sekä Kansaneläkelaitoksen tekstit. Tekstitasolla tämä ilmenee muun muassa siinä, että Ruotsin Vakuutuskassan teksteissä käytetään vähemmän ammattisanoja, aktiivisempaa kieltä sekä selkeämpää lukijan puhuttelua yksikön toisen persoonan muodoilla. Myös viranomainen puhuttelee itseään useammin monikon ensimmäisen persoonan muodoilla varsinaisen instituutionimen sijaan. Tässä suhteessa vaikuttaa siltä, että Ruotsin Vakuutuskassa ottaa selkeän virkakielen oppaissaan yksityiskohtaisemmin kantaa siihen, millaisilta tekstien tulisi näyttää. Tällä on posiitiivinen vaikutus tutkittaviin teksteihin. Kaikki tutkittavat tekstit osoittavat kuitenkin puutteita erityisesti virketasolla. Tutkittavien tekstien virkkeet ovat vastoin selkeän virkakielen suosituksia suhteellisen pitkiä ja monimutkaisia, johon suurimpana syynä voidaan nähdä sivulauseiden runsas käyttö. Suurin osa virkkeistä sisältää vähintään yhden sivulauseen, mutta teksteissä esiintyy myös virkkeitä, jotka koostuvat kahdesta tai jopa useammasta sivulauseesta. Pitkien ja monimutkaisten virkkeiden käytöstä huolimatta ovat tutkitut tekstit sisällöllisesti hyvin jäsenneltyjä niin tekstin tarkoituksen, kappalejaon kuin sidosteisuuden suhteen. Havainnollistavien keinojen, kuten otsikoiden ja väliotsikoiden, metatekstin sekä luetelmien käyttö auttaa lukijaa omaksumaan tekstin sisältöä ja hankkimaan tarvittaessa lisätietoa. Tekstien graafiseen muotoiluun on täten kiinnitetty erityistä huomiota tekstintuotannossa. Kuitenkin joissakin teksteissä sisällön määrään olisi voitu kiinnittää enemmän huomiota. Huolimatta siitä, että instituutiolla sekä sen asettamilla kirjoitusnormeilla vaikuttaa olevan suurempi vaikutus teksteihin, kuin maalla, jossa tekstit ovat tuotettu, esiintyy teksteissä myös maiden välisiä eroja. Tämä käy ilmi muun muassa siinä, että viranomainen puhuttelee itseään ainoastaan instituutionimellä Suomen Veroviraston ja Suomen Kansaneläkelaitoksen teksteissä, kun taas monikon ensimmäisen persoonan muotoja käytetään Ruotsin Veroviraston ja Ruotsin Vakuutuskassan teksteissä instituutionimen rinnalla. Viranomaisella on tältä osin hieman muodollisempi rooli suomenruotsalaisessa viranomaiskielessä, kun taas epävirallisempi sävy on tyypillisempää ruotsinruotsalaiselle viranomaiskielelle.
  • Heinemaa, Heidi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan kuvailutulkkausohjeiden parhaita käytänteitä ja ohjeista esille nousevia maa-, kulttuuri- ja kielikohtaisia konventioita. Tutkimuksen ensimmäisenä päätavoitteena on selvittää vertailevan tutkimuksen avulla, mitkä ohjeiden parhaat käytänteet ovat eli mitkä käytänteet toistuvat melkein kaikissa ohjeissa. Toisena tavoitteena on etsiä ohjeista maa-, kulttuuri- ja kielikohtaisia konventioita ja pohtia etenkin sitä, voiko suomalainen kuvailutulkki käyttää vierasmaalaisten kuvailutulkkausohjeiden neuvoja apunaan kuvailutulkkauksen teossa suoraan niitä muuttamatta. Pyrkimyksenä on myös saada selville, estävätkö jotkin konventiot mahdollisesti parhaiden käytänteiden käytön. Teoria-osiossa perehdyttiin keskeisiin käsitteisiin ja aikaisempiin kuvailutulkkausohjeita vertaileviin tutkimuksiin. Luvussa tutustuttiin myös konventioihin liittyvään tutkimukseen. Kuvailutulkkausohjeiden standardisoiminen oli myös teorian keskiössä. Aineistona toimi neljä kuvailutulkkausohjetta, joista kaksi oli suomenkielisiä, yksi saksankielinen sekä yksi englanninkielinen. Ohjeet olivat sisällöltään melko samanlaisia ja parhaimmiksi käytänteiksi nousivat neuvot muun muassa kuvailutulkkauskäsikirjoituksen teosta ja sen teknisistä aspekteista. Tutkimustulokset osoittivat, että ohjeen on hyvä syventyä käsikirjoituksen teon yhteydessä globaaleihin ja lokaaleihin käännösstrategioihin. Globaaleista strategioista etenkin kuvailun luonteen, tyylin ja ajoituksen mainitseminen on tärkeää ohjeessa. Lokaaleista strategioista taas ohjeen olisi hyvä esitellä hahmojen, paikkojen, tekstien, toiminnan, ajan, liikkuvien objektien, värien, epäselvien äänien ja muuttuneen tiedon kuvailua. Tutkimustuloksissa oli havaittavissa kahtiajakoisuutta parhaimmissa käytänteissä suomalaisten ohjeiden ja ulkomaalaisten ohjeiden välillä. Tutkimusaineistosta nousi esille myös eri konventioita, jotka voivat vaikuttaa ohjeiden sovellettavuuteen sekä parhaiden käytänteiden toteutumiseen. Maakohtaisia konventioita voivat olla lakiin liittyvät vaatimukset tai toiminnan laajuuteen liittyvät seikat. Kielikohtaiset konventiot tulevat esille kielen ominaisuuksissa ja tyylissä esimerkiksi kielestä riippuen määräisyyden ja epämääräisyyden ilmaisemisesta. Tuloksista kävi ilmi etenkin se, että suomalaisista kuvailutulkkausohjeista puuttuu suomalaiselle kuvailutulkille hyödyllisiä tietoja. Tämän takia suomalaisen kuvailutulkin on suotavaa käyttää ulkomaalaisia ohjeita suomalaisten ohjeiden tukena. Ulkomaalaisten ohjeiden neuvoja pitää kuitenkin käyttää harkiten.
  • Vallenius, Laura (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tässä kyselytutkimuksessa tutkittiin vauvamuskarissa käyviä vanhempia ja selvitettiin mistä syystä he ovat osallistuneet musiikkileikkikoulutoimintaan, minkälaisia odotuksia heillä on vauvamuskarilta ja kuinka odotukset kohtaavat taiteen perusopetukselle asetettujen tavoitteiden sekä vauvamuskarin tavoitteiden kanssa. Aihealueesta ei löydy aikaisempia tutkimuksia, joten tutkimus toi uutta tietoa musiikkileikkikoulualan ammattilaisille. Tutkimusmenetelmänä käytettiin survey-tutkimusta, johon verkokyselyssä osallistui 47 vanhempaa Uudeltamaalta. Kaikki olivat yli 25-vuotiaita ja heistä neljäkymmentäviisi (45) oli naisia ja kaksi (2) miehiä. Tutkimuksesta selvisi, että tärkeimpänä syynä osallistua vauvamuskariin on yhteinen aika vauvan kanssa ja halu tarjota vauvalle aktiviteetteja sekä sosiaalisia kontakteja. Musiikilliset sisällöt olivat vasta toiseksi mainituin syy osallistua vauvamuskariin. Muita syitä olivat äidin sosiaalisuus ja aktiviteetit sekä vauvan yleisen kehitykseen, eli motoriseen, emotionaaliseen tai kognitiiviseen kehitykseen liittyvät toiveet. Laulua tai soittoa kotona harrastavien perheiden vanhemmat odottivat vauvamuskarilta enemmän musiikillisia sisältöjä, kuin ne vastaajat, joiden perheessä musiikkia ei harrastettu. Vanhemmat pitivät keskimäärin tärkeinä kaikkia varhaisiän musiikkikasvatukselle asetettuja tavoitteita, mutta tärkeimpänä pidettiin sitä, että vauva saa musiikillisia elämyksiä ja että opetus tapahtuu leikin keinoin. Musiikin eri elementtien käsittelyä, musiikillisten taitojen kehittymistä ja myöhemmän musiikkiharrastuksen tukemista ei pidetty niin tärkeinä osa-alueina. Avoimissa vastauksissaan vanhemmat painottivat mukavaa yhdessäoloa vauvan kanssa. Mu-siikki varhaiskasvatuksessa – kirjan (Hongisto-Åberg ym. 2001) kirjoittajat määrittelevät vauvamuskarin erityistavoitteeksi vauvan perusturvallisuuden tukemisen musiikin ja vuorovaikutuksen keinoin. Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että myös vanhemmat odottavat juuri vuorovaikutusta ja musiikillisia kokemuksia lapsensa kanssa ja näin voidaan ajatella, että vanhempien odotukset kohtaavat hyvin tavoitteiden kanssa. Lisäksi useat mainitsivat tavoitteiden ulkopuolelta uudet äiti- ja lapsikaverit.
  • Saastamoinen, Leena K; Maljanen, Timo; Martikainen, Jaana; Valaste, Maria; Mikkola, Hennamari (Kela, 2018)
    Työpapereita 145
    Lääkehoitojen kustannuksia rahoittavat pääasiassa sairausvakuutus, kunnat ja potilaat. Lääkkeiden monikanavaisen rahoituksen on esitetty johtavan osaoptimointiin, jolloin rahoitusvastuuta pyritään siirtämään toiselle osapuolelle. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) alueella sosiaali- ja terveydenhuolto integroitiin vuoden 2010 alussa saman budjetin ja johdon alaisuuteen. Integraation mahdollisia vaikutuksia lääkekustannuksiin ei ole tutkittu aikaisemmin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida, miten Eksote-alueen lääkekustannukset muuttuivat integroinnin seurauksena, kun palvelujen järjestämisvastuu siirtyi yksittäisiltä kunnilta suuremmalle organisaatiolle rahoitusvastuiden pysyessä muuttumattomina. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin, miten lääkekustannukset muuttuisivat, jos palveluasumisen piirissä olevien potilaiden käyttämien lääkkeiden rahoitusvastuu siirrettäisiin sairausvakuutukselta ja potilailta sote-yksikölle. Raportissa kuvaamme myös muutosta sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannuksissa. Integraation vaikutuksia tarkasteltiin vertaamalla Eksote-alueen lääkekustannusten sekä sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannusten kehitystä koko maan sekä kahden erillisistä kunnista koostuvan vertailualueen kustannuskehityksiin. Laitosten lääkekustannusten tarkastelussa käytettiin Lääkehoidon turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tietoja lääketukkukauppojen tukkuhintaisesta myynnistä laitoksiin vuosina 2003–2015 ja avohoidon reseptilääkkeiden kustannusten tarkastelussa käytettiin Kelan reseptitiedoston tietoja vuosina 2003–2015 korvatuista avohoidon reseptilääkeostoista. Sosiaali- ja terveystoimen kustannustietoina on käytetty tammikuussa 2015 päivitettyjä Sotkanetin tietoja sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannuksista vuosilta 2003–2013. Kuntien vastuulla olevat laitoshoidon lääkekustannukset näyttivät lisääntyneen integraation aikana Eksote-alueella jonkin verran nopeammin kuin koko maassa. Sairausvakuutuksen ja potilaiden vastuulla olevat avohoidon lääkekustannukset kehittyivät sen sijaan integraation aikana Eksote-alueella saman tyyppisesti kuin vertailualueilla. Kuntien vastuulla olevien sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannusten kasvu hidastui integraation aikana. Palveluasumisen piirissä olevien henkilöiden lääkkeiden rahoitusvastuun siirto sote-yksiköille merkitsisi huomattavia säästöjä potilaille. Julkisen sektorin rahoituksen määrää siirto – kun verojen vaikutus huomioidaan – puolestaan kasvattaisi selvästi edellyttäen, että kilpailutuksen seurauksena lääkkeiden hinnat eivät jäisi olennaisesti tukkuhintoja alhaisemmiksi.
  • Malmberg-Heimonen, Ira (2005)
    Väitöskirja käsittelee eurooppalaisen työvoimapolitiikan muutoksia ja näiden muutosten seurauksia yksilötasolla. Aikaisempi alan tutkimus on pääosin keskittynyt tarkastelemaan työvoimapolitiikan vaikutuksia työllistymismahdollisuuksiin. Yksilötason mielenterveydelliset vaikutukset ja tietyille huono-osaisten ryhmille koituvat seuraukset ovat sitä vastoin jääneet vähemmälle huomiolle. Väitöskirjan tavoitteena onkin: 1) analysoida työvoimapolitiikan seurauksia ottaen huomioon useita yksilötason muuttujia; 2) tutkia työllistymisvaikutusten ja mielenterveysvaikutusten välistä suhdetta; 3) tutkia työvoimapolitiikan vaikutuksia työttömiin, erityisesti sellaisiin työttömien ryhmiin, joiden työllistymismahdollisuudet ovat rajoittuneet. Väitöskirja perustuu kahden kvantitatiivisen aineiston analyysiin. Ensimmäinen aineisto on työnhakuryhmien vaikuttavuutta arvioivan, satunnaistettuun kenttäkokeelliseen seurantatutkimukseen pohjautuva. Toinen aineisto perustuu laajaan vertailevaan kyselytutkimukseen, johon on osallistunut lähes 17 000 nuorta kymmenestä eri maasta. Väitöskirja koostuu yhteenvetoartikkelista ja viidestä erillisestä tutkimuksesta. Väitöskirjan päätulos osoittaa, että työvoimapolitiikan kovat toimenpiteet, kuten taloudelliset kannustimet ja sanktiot, lisäävät työllistymistä jonkin verran, kuitenkin ainoastaan niiden ryhmien kohdalla, joilla on todellisia edellytyksiä työllistyä. Sen sijaan toimenpiteet, jotka pyrkivät lisäämään yksilöiden mahdollisuuksia sopeutua työttömyystilanteeseen, vaikuttavat positiivisesti huono-osaisempien ryhmien mielenterveyteen. Näille ryhmille työvoimapolitiikan kovat toimenpiteet vaikuttavat kielteisesti sekä työllistymiseen että mielenterveyteen. Tutkimuksen tulosten pohjalta voidaan todeta, että työttömien yksilökohtaisten erojen tarkempi huomioonottaminen tukee työvoimapolitiikan tuloksellista kehittymistä optimaaliseen suuntaan.
  • Tavi, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    Tämän Pro gradu–tutkielman tavoitteena oli kartoittaa suomalaisten nuorten kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä aiheesta julkaistun kirjallisuuden, tieteellisten artikkeleiden ja aiempien tutkimuksien pohjalta. Tavoitteena oli myös yhdistää jo olemassa olevaa teoriaa tutkielmaa varten suoritetusta kyselytutkimuksesta saatuun informaatioon ja tarkastella niiden avulla kulutuksessa ilmeneviä eroja ja yhtäläisyyksiä lukiolaisten ja ammattikoululaisten nuorten keskuudessa. Nuoret tekevät yhä enemmän kulutuspäätöksiä yhä nuoremmalla iällä. Päätöksiä kuluttaa tehdään tiedostaen ja tiedostamatta kuluttajan koko elämänkaaren aikana. Nuoriin ja heidän kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavat niin perhe, ystävät, sosiaalinen media ja internet, kuin mainonta ja eettiset arvot. Koko ympäröivä maailma viestii kuluttajalle ja nuoret ovat vaikutus-alttiissa iässä omaksumaan erilaisia kulutustapoja. Tätä tutkielmaa varten suoritettiin sähköinen kyselytutkimus, jotta voitaisiin selvittää helsinkiläisten ammattikoulua ja lukiota käyvien nuorten kulutuskäyttäytymisen piirteitä. Kyselytutkimuksen avulla haluttiin selvittää, kuinka teoriasta nousseet tekijät vaikuttavat nuoren kulutukseen, ja onko lukiolaisten ja ammattikoululaisten nuorten keskuudessa yhteneväisyyksiä tai eroja näissä tekijöissä. Sähköinen kyselylomake lähetettiin viidelle helsinkiläiselle lukiolle ja viidelle ammattikoululle. Aikaa vastaamiseen annettiin 12.3.2014–4.4.2014 ja valideja vastauksia saatiin 120 kappaletta, kun haluttiin vas-tauksia 16–25-vuotiailta opiskelijoilta. Aineiston analysointityökaluna käytettiin SPSS–ohjelmaa, jonka avulla kyettiin mallintamaan nuorten vastaukset kuvioiksi ja taulukoiksi. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin lukujen, kuvioiden ja tau-lukkojen avulla selittävää ja kuvailevaa analyysimenetelmää. Määrällisessä analyysissä pyritään selvittämään ilmiöiden välisiä yhteyksiä ja syy-seuraus –suhteita, jonka vuoksi sen ottaminen osaksi tätä tutkielmaa oli luonnollista. Tavallisesti määrällinen analyysi aloitetaan tilastollisella kuvaavalla analyysillä, ja näin toimittiin myös tässä tutkimuksessa. Tutkimuksessa käytettiin myös luokitteluanalyysia. Suoritetun tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että helsinkiläiset lukiolaiset ja ammattikoululaiset nuoret kuluttavat samalla tavalla. Ammattikoululaiset ovat itsenäisempiä, mitä tulee muiden mielipiteisiin ja neuvoihin koskien kulutusta ja lukiolaiset arvostavat enemmän ystäviensä mielipiteitä. Nuoret kokevat, että sosiaalisen median avulla kulutuskäyttäytyminen helpottuu, mutta he suosivat silti perinteisiä kivijalkamyymälöitä internetkauppojen sijaan. Nuorten mielestä televisiossa, lehdissä ja internetissä nähdyt mainokset houkuttelevat ostamaan, mutta samaan aikaan he sanovat, etteivät osta tuottei-ta ja palveluita näkemiensä mainoksien perusteella. Eettiset arvot, kestävä kulutus ja luomuruoka ovat tärkeitä nuorille, mutta rajoitettujen käyttövarojen takia he eivät voi vielä kuluttaa niiden osa-alueella haluamallaan tavalla.
  • Kinnunen, Kaisa (Kuluttajatutkimuskeskus, 2003)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 79
  • Czajka, Ewa (2003)
    The aim of this thesis is to describe and understand international bargaining process between Poland and the European Union (EU) over the issue of direct payments, which is one of mechanisms of the EU’s Common Agricultural Policy (CAP). The research had been conducted within the two-level game model according to which the negotiatior has to addrres the two imperatives at the same time, domestic and international. The methodological principle of research on international negotiations is to multiply the number of observations within the analyzed case what allow for the reliable scientific testing. Methodologically, level games seem to solve the level – of analysis problem by taking into account both domestic and international variables to explain outcomes. Nevertheless within the model were applied the factors of comparative analysis and discourse analysis. The results obtained: 1. Two-level game becames difficult when applied to the EU because of its structural complexity. The EU does not speak with the one voice while conducting accession negotiations. 2. The internal division of domestic faction can be both creative and destructive. 3. The state can gain strenght out of weakness by picturing to the opposing side the growing costs of domestic 'no-agreement'. 4. The role of the Commisssion during the accession negotiations was recognized as passive. 5. The most profound negotiation tools are: linkage issue, side-payments,package deals and tradeoffs. The most significant startegies: 'tight hands', 'take it or leave it', yielding, contending and problem-solving. The tools stated above had the biggest impact on the course of negotiations.
  • van Gerven, Minna (Kela, 2008)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 100
    Tämä tutkimus tarkastelee hyvinvointivaltion muutosta vertailevasta näkökulmasta analysoimalla sosiaaliturvaetuuksien (työttömyysturvan, sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeen sekä toimeentulotuen) saajien oikeuksien ja saamisehtojen muutoksia Isossa-Britanniassa, Alankomaissa ja Suomessa vuosien 1980 ja 2006 välisenä aikana. Tutkimuksessa tarkastellaan, 1) miten etuuksien saantiehtoja ja oikeuksia on näissä kolmessa eurooppalaisessa maassa muutettu vuodesta 1980 lähtien, 2) onko yhtäläisiä trendejä muutoksen suunnasta löydettävissä eri maiden ja järjestelmien väliltä sekä 3) mitä nämä muutokset kertovat hyvinvointivaltion muutoksen suunnasta sekä sen laajuudesta Euroopassa. Aineistona käytetään kansallisia sosiaaliturvalainsäädäntöjä ja muita kansallisia primäärilähteitä. Aineistosta löytyy neljä eurooppalaista trendiä: muutokset ovat 1) korostaneet työn merkitystä, 2) lisänneet etuudensaajien aktivointia, 3) kohdentaneet etuuksia tarkemmin tietyille tuensaajille sekä 4) heikentäneet etuuksien tasoa. Nämä yhdensuuntaiset trendit antavat syyn olettaa, että reformien tavoitteet ovat lähentyneet toisiaan Euroopassa. Toisaalta mitä yksityiskohtaisemmin aineistoa tarkastellaan, sitä enemmän eroavuuksia löytyy. Yksityiskohtainen analyysi osoittaa, että maat seuraavat kohtalaisen hyvin ennalta määrättyjä kehityspolkuja siinä, miten uusiin haasteisiin vastataan: brittiläisessä sosiaalipolitiikassa on ensisijaisesti palattu vähimmäisturvan tarjontaan, Alankomaiden järjestelmä pyrkii yhä säilyttämään työväestön sosiaalivakuutukset ja Suomessa perusturva on pyritty pitämään suurimpien muutosten ulkopuolella. Tutkimus osoittaa myös, että eräät maat ja niiden järjestelmät ovat käyneet läpi merkittävämpiä muutoksia kuin toiset. Merkittävimmät yksittäiset muutokset on toteutettu Isossa-Britanniassa maatasolla sekä työkyvyttömyys(eläke)järjestelmässä järjestelmätasolla. Lähempi tarkastelu osoittaa myös, että muutoksen koko vaihtelee eri etuudensaajaryhmien välillä. Varsinkin nuoret ja pitkäaikaistyöttömät sekä osittain työkyvyttömät ovat kokeneet viime vuosikymmenten aikana ehtojen tiukentumisen, ja heidän oikeuksiaan on rajoitettu. Tutkimuksen johtopäätös on, että toteutetut sosiaaliturvan muutokset viime vuosikymmeninä seuraavat kansallisia ratkaisumalleja. Kuitenkin muutoksen mahdollisuus on olemassa, sillä näillä polkuriippuvaisilla sosiaaliturvaetuuksien muutoksilla on leveämmät urat kuin usein kirjallisuudessa esitetään. – Suomenkielinen yhteenveto s. 290–293.