Browsing by Subject "vertaisoppiminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Holmberg, Marika (Helsingin yliopisto, 2015)
    The purpose of this qualitative study is to find out whether the aims of Finnish peer support services, set by Mannerheimin lastensuojeluliitto, are met in a school in Espoo. 12 first-graders and nine fifth-graders were individually interviewed for the study, and the purpose was also to see if the views of first-graders and fifth-graders differed from each other. The interviews were semi-structured and done at the pupils' school. Afterwards the interviews were transcribed and analysed with a content analysis. The three main aims for peer support services are supporting communality, supporting the pupils' growth and supporting the national curriculum. These aims were divided into smaller parts. The results section shows that peer support services are met mostly with a positive attitude, but not all the goals were successfully fulfilled. Supporting communality seemed to have the best success, since the pupils spent most of their time together playing different kinds of games in bigger groups. This made it possible for the smaller pupils to learn not to exclude anyone in their games. Supporting the pupils' growth had been partly successful too, by teaching the smaller pupils all kinds of games or school rules and by acting as though in the role of a bigger sibling. The curriculum came in to the picture with the older pupils teaching the younger ones reading or maths, but also by showing them how to treat everyone nicely and with respect. However, especially the first graders thought there hadn't been enough time to spend with their peer supporter, and many of the relationships between the pairs were not as close or mutual as would have been ideal. Some of the fifth-graders kept on playing their favourite games – football, mainly – while at the same time not taking into account the first-graders' hopes. There weren't great differences between the first-graders' and fifth-graders' views: the biggest ones seemed to be the first-graders' hopes for more time together and the fifth-graders' more detailed stories about the time spent. The transcript covered all the interviews as whole and transparency was taken care of throughout the study, which contribute to the quality and credibility of this research. There was no hypothesis in this study and I did my best to maintain an open mind while interviewing and analysing the results. Then again, some of the older students may have responded in ways they thought were suitable for the occasion instead of being completely honest. However, I feel that the study gives a reliable description of the peer support services in the school and hopefully helps to develop them further in the future.
  • Bergström, Anna-Mari (Helsingfors universitet, 2015)
    Goals. The goal in my thesis is to describe how six-graders give peer feedback when learning to write. My focus is especially on textual concepts the pupils are using in their feedback comments and on the ways readers express their evaluative experience. In regard to this I analyse what sort of learning this feedback represents. To give my thesis a background and a context I introduce previous research on cooperative learning, feedback and concept learning. Methods. My research is a qualitative case study and my method is content analysis. My data has been collected as a part of RokKi-project and it contains 23 stories and 119 peer feedback comments given to them. The feedback comments have been written not only by pupils but also two student teachers, a teacher of didactics and the class teacher. Majority of the feedback comments have been given anonymous, so it is possible that there could be some comments in my data that have been written by adults. I reflect the concepts in the feedback comments on the curriculum and three textbook and exercise book series used in fourth and fifth grade. Results and conclusions. Six-graders use textual concepts when giving peer feedback on each other's stories. There are 16 different textual concepts in my data and they are mentioned 109 times. The most used concept is a story (tarina). One peer feedback comment can have many targets and there can be various textual concepts in it. The target in a six-graders feedback comment is often related to the plot (juoni) and the beginning (alku) and the ending (loppu) of a story. A six-grader can analyse a story's chain of events and understand the chronology of a story. The use of textual concepts specifies and deepens the meaning of feedback to the writer of the story. It also reveals how the feedback's giver can use textual concepts they have learned. Reader's evaluative experience starts dialogue between the writer and the reader which completes the feedback comment. This lifts the writer's voice to the center and on the focus which can lead to the writer's voice growing stronger. All in all, peer feedback in writing is useful not only to the receiver but also the giver.
  • Haapiainen, Sophie-Madeleine (Helsingin yliopisto, 2015)
    The subject of this master's thesis is the playing with a friend -project in the Special Music Centre Resonaari. The aim is to study the meanings of cooperative learning and volunteering within the playing with the friend -project. The purpose is to define the strengths of the project and to find aspects that affect the autoconcept of persons involved in the project. As a part of the autoconcept, the study aims also at finding identities that are built while participating to the project. The methodological approach of this study is qualitative. The data was gathered using interviews. Four playing pairs were interviewed, that is eight persons altogether. Four of them represented adult volunteers and four Resonaari's pupils with special educational needs. Two parents evaluated also the project. The data was analyzed using a narrative approach that stressed especially turning points in the narration. These changes concerned mainly mentalities towards the project and the pair, learning and one's own identities. Volunteering was meaningful for the volunteers at the beginning to get involved in the playing with the friend -project. Nevertheless, as playing pairs' friendship kept deepening, volunteering was seen less dominating. There was learning in musical and social skills but it wasn't goal-orientated. Thus, cooperative learning made possible sharing music in a relaxed atmosphere and seeing the parter all the time more as a friend. The pairs had built an own acting culture that underlines the importance of the new structure. Friendship creates an open and relaxed atmosphere where trying and learning by mistakes are accepted. At the same time, it enables strong commitment to the other person and to the common task. Learning is a vast study field that offers many further subjects to be investigated. In the mainstream schooling system enhancing good relationships between peers should be taken in account while developing learning strategies.
  • Heinilä, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan seikkailullista kielenopetusta kahdesta näkökulmasta. Pääkysymyksenä on, millaisia kielenoppimisen mahdollistavia kohtia seikkailussa syntyy vertaisoppijoiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tarkastelun kohteena ovat tilanteet, joissa osallistujat suuntautuvat kielenoppimiseen. Tätä tarkastellaan keskustelunanalyyttisesti. Lisäksi tarkastellaan osallistujien ajatuksia seikkailukokemusten merkityksestä kielenoppimiselleen. Tutkielman aineisto koostuu neljästä s2-oppimisseikkailusta, niiden purku- ja prosessointitilanteista sekä osallistujien haastatteluista ja palautteista. Aineisto on pääasiassa videomateriaalia, mutta joistakin tilanteista on pelkkä äänitallenne. Lisäksi palautetta on kerätty myös kirjallisesti. Osallistujia on yhteensä 20 ja he ovat kaikki samalla suomen kielen ja kulttuurin kurssilla opiskelevia aikuisia maahanmuuttajia. Lisäksi mukana on ollut suomalaisia seikkailuavustajia, mutta tutkimus keskittyy kakkoskielisten väliseen vuorovaikutukseen. Seikkailussa kielenoppiminen tapahtuu muun toiminnan ohella. Seikkailut on suunniteltu niin, että ne kannustavat ja jopa pakottavat vuorovaikutukseen ryhmän kanssa. Analyysi osoittaa, että vaikka osallistujat keskittyvät seikkailussa etenemiseen ja saamistaan tehtävistä suoriutumiseen, he suuntautuvat aktiivisesti myös kielenoppimiseensa ja rakentavat seikkailutilanteista kielenoppimistilanteita. Kielenoppimistilanteita rakennetaan niin omista kuin vuorovaikutuskumppaneidenkin vuoroista. Kielenoppimiseen suuntaudutaan toistamalla opittavia kielenelementtejä ja pyrkimällä käyttämään niitä osana omia vuoroja. Oppimisen kohteeksi nousee erityisesti sanasto ja nimenomaan sanat, jotka ovat kyseisessä tilanteessa olennaisia. Havainnot ovat linjassa aiemman keskustelunanalyyttisen kielenoppimisen tutkimuksen kanssa. Osa seikkailutehtävistä ohjaa osallistujia kiinnittämään huomiota myös kielioppiin. Tällöin he toisinaan suuntautuvat myös kielioppiseikkojen oppimiseen, mutta ilman tehtävän vaikutusta niihin ei osoiteta erityistä suuntautumista, eivätkä osallistujat muutoin kuin tehtävästä suoriutumisen tähden myöskään ryhdy korjaamaan toistensa kielioppia. Olennaista on viestin välittyminen. Sanoihin liittyvää korjausta sen sijaan tehdään, vaikkei seikkailutehtävä sitä suoraan edellyttäisi. Osallistujien kommenttien perusteella seikkailut ovat olleet pääasiassa positiivisia kokemuksia, jotka tarjoavat aitoja kielenkäyttötilanteita ja kielenoppimismahdollisuuksia. Aktiivinen tekeminen ja tilanteen aitous koetaan tärkeäksi motivaatiolle ja oppimiselle, ja autenttisuus tarjoaa myös resursseja päätellä vieraiden sanojen merkityksiä. Osallistujat pitävät seikkailuja hyvänä ja innostavana keinona harjoitella kieltä ja testata osaamistaan, ja niiden koetaan lähentyvän tosielämän kielenkäyttötilanteita. Lisäksi ne koetaan mieleenpainuviksi elämyksiksi, jotka herättävät jännitystä, aktivoivat ja tarjoavat onnistumisen kokemuksia, minkä ajatellaan myös auttavan opittujen elementtien mieleen painumista ja vaikuttavan positiivisesti opiskelumotivaatioon. Työ tarjoaa uuden kontekstin keskustelunanalyyttiselle kielenoppimisen tutkimukselle ja perusteluja seikkailupedagogiikan soveltamiselle kielenopetuksessa.
  • Österman, Max (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ohjelmoinnin oppiminen ja opettaminen ovat osoittautuneet hankaliksi tehtäviksi. Erityisesti perinteistä luentoja laskuharjoituspohjaista opetusmenetelmää on kritisoitu useissa tutkimuksissa toimimattomaksi. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osastolla on kehitetty vertaisoppimiseen pohjautuva tehostettu kisällioppimismenetelmä, jossa vanhemmat opiskelijat opettavat aloittelevia ohjelmoinnin opiskelijoita ohjelmoinnin perus- ja jatkokursseilla. Menetelmällä on saavutettu hyviä tuloksia opiskelijoiden kurssisuorituksissa. Tehostettu kisällioppimismenetelmä perustuu kognitiiviseen kisällioppimismenetelmään, jonka lähtökohta on Vygotskin ajatus lähikehityksen vyöhykkeestä. Kognitiivinen kehitys aktivoituu, kun oppijoiden välille muodostuu jaettu ymmärrys, ja taitavampi osapuoli tukee aloittelevaa osapuolta. Lähikehityksen vyöhyke on ajatuksellisesti lähellä scaffoldingin käsitettä, joka voidaan määritellä oppimisen oikea-aikaiseksi tukemiseksi. Tehostetussa kisällioppimisessa opiskelijoita pyritään ohjaamaan oikea-aikaisen tuen periaatteiden mukaan siten, että ohjelmointitehtäviin annetaan apua vain juuri sen verran, että opiskelija pääsee tehtävässä eteenpäin, eikä hänelle tarjota suoria vastauksia. Tässä tutkimuksessa selvitetään vertaisoppimisen toteutumista Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osaston kahdella ohjelmoinnin kurssilla. Tavoitteena oli tutkia, millaisia kokemuksia ja odotuksia kurssille osallistuvilla opiskelijoilla on vertaisoppimisen käytännön toteutustavoista. Myös vertaisohjaajina toimivien opiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia on selvitetty. Lisäksi tutkimuksessa arvioitiin, miten yliopisto on onnistunut tehostetun kisälliopetuksen viemisessä käytäntöön. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena verkossa loppuvuodesta 2019 ja kevään 2020 aikana. Kahteen ensimmäiseen kisällikyselyyn tuli yhteensä 48 vastausta ja opiskelijoiden kyselyyn 1065 vastausta. Tutkimus osoitti, että ohjaajina toimivat kisällit olivat hyvin innostuneita tehtävästään. Ohjaaminen auttoi heitä oman ohjelmointiosaamisen sekä ohjaamistaitojen kehittämisessä. Kisällien tärkeänä ominaisuutena pidettiin kykyä selittää asioita selkeästi, asettua muiden opiskelijoiden asemaan, ymmärtää opiskelijoiden erilaisia tapoja lähestyä ohjelmointiongelmia sekä antaa oikea-aikaista tukea. Opiskelijat kokivat saavansa paljon apua ohjauksesta. He pääsivät tuen avulla eteenpäin ongelmatilanteista, saivat uusia näkökulmia ohjelmointiongelmaan ja kokivat ratkaisevansa vaikeampia tehtäviä kuin yksin opiskellessaan. Monet opiskelijat eivät olleet tietoisia kurssin tukimahdollisuuksista. Tietojenkäsittelytieteen osaston tulisi markkinoida ohjauksen mahdollisuutta nykyistä tehokkaammin. Opiskelijoiden erilaiset taustat aiheuttavat ilmeisen tarpeen virtuaalipajojen järjestämiseen. Opiskelijoiden kannalta myös muiden virtuaalisten osallistumismuotojen pohtiminen ja kehittäminen olisi aiheellista.
  • Näveri-Ranta, Hannele (Helsingin yliopisto, 2016)
    Verkkari 2016-04-14
    HULib-opistossa satsataan kirjastohenkilöstön osaamisen kehittymiseen vertaisoppimisen menetelmin.