Browsing by Subject "vesienhoito"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 64
  • Bhattacharjee, Joy; Rabbil, Mehedi; Fazel, Nasim; Darabi, Hamid; Choubin, Bahram; Khan, Md. Motiur Rahman; Marttila, Hannu; Haghighi, Ali Torabi (Elsevier, 2021)
    Science of the Total Environment 797 (2021), 149034
    Lake water level fluctuation is a function of hydro-meteorological components, namely input, and output to the system. The combination of these components from in-situ and remote sensing sources has been used in this study to define multiple scenarios, which are the major explanatory pathways to assess lake water levels. The goal is to analyze each scenario through the application of the water balance equation to simulate lake water levels. The largest lake in Iran, Lake Urmia, has been selected in this study as it needs a great deal of attention in terms of water management issues. We ran a monthly water balance simulation of nineteen scenarios for Lake Urmia from 2003 to 2007 by applying different combinations of data, including observed and remotely sensed water level, flow, evaporation, and rainfall. We used readily available water level data from Hydrosat, Hydroweb, and DAHITI platforms; evapotranspiration from MODIS and rainfall from TRMM. The analysis suggests that the consideration of field data in the algorithm as the initial water level can reproduce the fluctuation of Lake Urmia water level in the best way. The scenario that combines in-situ meteorological components is the closest match to the observed water level of Lake Urmia. Almost all scenarios showed good dynamics with the field water level, but we found that nine out of nineteen scenarios did not vary significantly in terms of dynamics. The results also reveal that, even without any field data, the proposed scenario, which consists entirely of remote sensing components, is capable of estimating water level fluctuation in a lake. The analysis also explains the necessity of using proper data sources to act on water regulations and managerial decisions to understand the temporal phenomenon not only for Lake Urmia but also for other lakes in semi-arid regions.
  • Jankkari, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristö 8/2013
    Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) edellyttää vuorovaikutteista vesienhoidon suunnitteluprosessia. Lain yhtenä tavoitteena on parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia oman vesistöalueensa hoidon suunnittelussa. Kansalaisilla on mahdollisuus antaa kirjallista palautetta suunnitelman laadinnan eri vaiheissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mihin keskusteluihin ja ongelmiin kansalaiset yrittivät kiin-nittää vesienhoitosuunnitelmien laadinnan ensimmäisellä vesienhoidon suunnittelukaudella (2004–2009). Lisäksi tarkastellaan, miten kansalaisten huolet ja huomiot kohtasivat vesienhoidon suunnittelujärjestelmän toimintaperiaatteet. Tutkimusaineisto rajautuu kansalaispalautteeseen, joka annettiin Varsinais- ja Keski-Suomessa. Analyysi kahden eri alueellisen ympäristökeskuksen saamasta kansalaispalautteesta osoittaa, että vesiensuojelukysymyksiä tarkastellaan osana arjen elämismaailmaa ja paikallisia ympäristökamppailuja. Kansalaispalautteesta oli nähtävissä erilaisten maantieteellisten ja historiallisten erojen vaikutus palautteen sisällölliseen muotoutumiseen. Vesienhoidon suunnittelu tulkittiin usein ”viimeiseksi oljenkorreksi”, jonka kautta huolelle tai ongelmalle saataisiin näkyvyyttä. Toisaalta ensimmäisen suunnittelukauden kansalaispalautteessa oli nähtävissä epäluottamusta koko vesienhoidon suunnittelun sekä kansalaisosallistumisen todellista vaikuttavuutta kohtaan. Julkaisussa esitetään ehdotuksia kansalaisosallistumisen kehittämiseksi. Tutkimus tarjoaa yhden esimerkin tavasta, jolla kansalaispalautetta voidaan analysoida vesienhoitosuunnitelmien laadinnan yhteydessä.
  • Väisänen, Sari; Hentilä, Hanna; Juvonen, Janne; Lehtoranta, Virpi (Suomen ympäristökeskus, 2015)
  • Lehtoranta, Virpi; Seppälä, Elina; Martinmäki, Kati; Sarvilinna, Auri (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 18/2013
    Tämä tutkimus syntyi Kellon kyläyhdistyksen ja Kiimingin–Jäälin vesienhoitoyhdistyksen tarpeesta kuulla asukkaiden näkemyksiä vesienhoidon tavoitteista ja halukkuudesta osallistua vesienhoitoon Kalimenjoen valuma-alueella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin taloudellisessa arvottamisessa eniten käytettyä ehdollisen arvottamisen menetelmää, joka perustuu kyselytutkimukseen. Kysely lähetettiin 1 632 valuma-alueella asuvalle kotitaloudelle ja kyselystä laadittiin kaksi erilaista versiota. Tutkimusmenetelmän testaamisen vuoksi puolelta kotitalouksista kysyttiin ”kuvitteellista” maksuhalukkuutta vesienhoitoyhdistykselle, kun taas toisella osalla oli ”todellinen” mahdollisuus maksaa vesienhoidosta. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 31. Vastanneiden yksimielisyys vesistöjen suuresta vaikutuksesta asuinympäristön viihtyisyyteen osoitti, että vesimaisemalla ja vedenlaadulla on merkitystä Kalimenjoen vesistön asukkaille. Enemmistölle vastaajista Oulun seudun pienvesistöjen vaaliminen ja kunnostaminen on erittäin tärkeää ja käytännön kunnostustoimiin oli osallistunut lähes kymmenesosa vastaajista. Vastuu vesistöjen tilan parantamisesta koetaan kuitenkin olevan vesistöjen pilaajilla ja yhteiskunnalla, vaikka vesistöt ja niiden kunnostus koetaan tärkeiksi. Vain kymmenen prosenttia vastaajista ei ollut kiinnostunut vesistöistä. Enemmistö vastanneista ei ollut valmis maksamaan vesienhoitomaksua useimmiten siitä syystä, että vesienhoidon kustannukset tulisi kattaa vesistöjen likaajien ja yhteiskunnan toimesta. Kaikkiaan 150 vastaajaa määritti vesienhoitomaksun, jonka olisi enimmillään valmis maksamaan. Maksu oli suuruudeltaan keskimäärin 18,70–25,70 €/ kotitalous. Kuvitteellisen mahdollisuuden maksaa olivat valmiita maksamaan noin 1,9–2,5 kertaa enemmän kuin ne vastaajat, jotka saivat todellisen mahdollisuuden maksaa yhdistykselle. Maksuhalukkuutta perusteltiin voimakkaimmin halulla käyttää alueen vesistöjä virkistäytymiseen. Kolmasosa maksuhalukkaista vastaajista haluaa turvata vesistöt hyväkuntoisina tuleville sukupolville. Tutkimus esitti uuden toimintatavan, jolla kansallisen vesienhoidon tavoitteita voidaan kuvata ja konkretisoida yleisölle. Kyselyn tulokset tarjoavat arvokasta tietoa alueellisen toiminnan ja päätöksenteon tueksi. Paikallinen media levitti tehokkaasti tietoa kyselystä. Samanaikaisesti itse kyselytutkimus levitti laajasti tietoa vesienhoidon ja vesistöjen kunnostuksista lähes puoleen valuma-alueen kotitalouksista. Lisäksi tutkimus herätti keskustelua vesienhoidon hyödyistä ja kustannuksista toiminta-alueella. ”Kalimenjoen toimintamallin” mukainen kysely on mahdollista toteuttaa vastaavanlaisissa kohteissa, joissa tarvitaan valuma-alueen asukkaiden näkemyksiä vesienhoidosta.
  • Marttunen, Mika; Mustajoki, Jyri; Lehtoranta, Virpi; Saarikoski, Heli (Springer Science and Business Media LLC, 2022)
    Environmental Management
    The ecosystem service (ES) concept has increasingly been applied in environmental planning, while there are several decades of experience in applying multi-criteria decision analysis (MCDA) in complex planning situations. The aim of this article is to assess how the ES concept has been used in water management projects together with MCDA and to examine the experiences gained and make recommendations to overcome any identified challenges. Our conclusions are based on a systematic analysis of 23 articles that were selected among 206 articles focused on water-related studies using, for example, the terms multi-criteria and ecosystem services in the title, abstract or keywords. Here, we explore (i) at what level of detail ESs are included in the decision hierarchy, (ii) the pros and cons of the complementary use of the two approaches, and (iii) how the potential challenges related to the use of MCDA, such as the large number of criteria, double-counting, or assigning criteria weights, are addressed in the selected cases. The results reveal large differences between the case studies. It is shown that only a few case studies used ES categories to classify criteria in the decision hierarchy, that these cases included different numbers of ES criteria and non-ES criteria, and that most case studies elicited stakeholder preferences in MCDA. Although the paper focuses on water management projects, the conclusions regarding the advantages and pitfalls of the complementary use of the methods, as well as our recommendations, are also applicable to other environmental management contexts
  • Larsson, Rolf; Belinskij, Antti; Kløve, Bjørn; Meilutyte-Lukauskiene, Diana; Lode, Elve; Skarbøvik, Eva; Akstinas, Vytautas (IWA Publishing, 2022)
    Hydrology Research
    Highlights •In this paper, the coordination of work with two EU directives in Nordic and Baltic countries is studied. •The potential for synergy effects is reached with varying success in the studied countries. •National legislation and organization of work affect the rate of success with coordination. •Our results confirm conclusions made by the European Commission. Abstract The European Union (EU) Water Framework Directive is of paramount importance for water management. According to the legal text, coordination with other directives like the Floods Directive is imperative and motivated by potential synergy effects. In this paper, the degree to which such coordination is achieved is evaluated for five Nordic and Baltic countries. The evaluation is based on legal documents, management plans, as well as on organizational structure in the five countries. The results show that the coordination between the Water Framework Directive and the Floods Directive (or flood management for Norway's case), have been successful for Estonia and Lithuania, whereas Norway, Finland, and especially Sweden need to improve more.
  • Rautio, Liisa Maria; Haldin, Lotta; Storberg, Karl-Erik; Aaltonen, Eeva-Kaarina; Nyman, Stefan; Ojaniemi, Yrjö (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2009)
    LSUra 2/2009
    Kyrönjoki on osa Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoaluetta ja joelle on vuonna 2008 valmisteltu ehdotus vesienhoidon toimenpideohjelmaksi. Kyrönjoen alueella vesienhoidon keskeisiä kysymyksiä ovat hajakuormitus, rakenteelliset muutokset ja happamien sulfaattimaiden aiheuttamat ongelmat. Vesien ekologinen tila vaihtelee Kyrönjoen alueella huonosta erinomaiseen. Ekologista tilaa heikentää erityisesti ravinne-, happamuus- ja metallikuormitus ja joen rakenteeseen tehdyt muutokset. Kemiallinen tila on arvioitu hyvää huonommaksi Kyrönjoen alaosalla, Lehmäjoella ja Orismalan joella. Huono kemiallinen tila on seurausta happamien sulfaattimaiden kuivatuksesta. Toimenpideohjelmassa on arvioitu sektorikohtaisesti (haja- ja loma-asutus, yhdyskuntien jätevedet, turvetuotanto, turkistuotanto, maatalous, metsätalous, vesistörakenteet ja säännöstely, vesistökunnostukset, maaperänhappamuus) tavoitteiden saavuttamiseen edellyttävät toimenpiteet. Vesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää myös tiedollisia, taloudellisia ja hallinnollisia ohjauskeinoja. Neuvontaa ja koulutusta tarvitaan erityisesti haja-asutuksen, maatalouden ja metsätalouden vesiensuojelussa sekä maaperän happamuuteen liittyvissä toimenpiteissä. Ehdotetut toimenpiteet parantavat selkeästi Kyrönjoen tilaa ja hyvä tila voidaan niiden avulla saavuttaa kuudessatoista muodostumassa vuoteen 2015 mennessä. Kahdessakymmenessä kahdessa muodostumassa tarvitaan lisäaikaa vuoteen 2021 tai 2027 asti erillaisten teknillisten ja luonnonolosuhteisiin liittyvien syiden takia. Ehdotettujen toimenpiteiden toteuttaminen parantaa alueen asukkaiden viihtyvyyttä, virkistyskäyttö- ja kalastusmahdollisuuksia ja vedenhankinnan edellytyksiä.
  • Outinen, Okko; Bailey, Sarah A.; Broeg, Katja; Chasse, Joël; Clarke, Stacey; Daigle, Rémi M.; Gollasch, Stephan; Kakkonen, Jenni E.; Lehtiniemi, Maiju; Normant-Saremba, Monika; Ogilvie, Dawson; Viard, Frederique (Elsevier, 2021)
    Journal of Environmental Management 293 (2021), 112823
    The International Convention for the Control and Management of Ships' Ballast Water and Sediments (BWM Convention) aims to mitigate the introduction risk of harmful aquatic organisms and pathogens (HAOP) via ships’ ballast water and sediments. The BWM Convention has set regulations for ships to utilise exceptions and exemptions from ballast water management under specific circumstances. This study evaluated local and regional case studies to provide clarity for situations, where ships could be excepted or exempted from ballast water management without risking recipient locations to new introductions of HAOP. Ships may be excepted from ballast water management if all ballasting operations are conducted in the same location (Regulation A-3.5 of the BWM Convention). The same location case study determined whether the entire Vuosaari harbour (Helsinki, Finland) should be considered as the same location based on salinity and composition of HAOP between the two harbour terminals. The Vuosaari harbour case study revealed mismatching occurrences of HAOP between the harbour terminals, supporting the recommendation that exceptions based on the same location concept should be limited to the smallest feasible areas within a harbour. The other case studies evaluated whether ballast water exemptions could be granted for ships using two existing risk assessment (RA) methods (Joint Harmonised Procedure [JHP] and Same Risk Area [SRA]), consistent with Regulation A-4 of the BWM Convention. The JHP method compares salinity and presence of target species (TS) between donor and recipient ports to indicate the introduction risk (high or low) attributed to transferring unmanaged ballast water. The SRA method uses a biophysical model to determine whether HAOP could naturally disperse between ports, regardless of their transportation in ballast water. The results of the JHP case study for the Baltic Sea and North-East Atlantic Ocean determined that over 97% of shipping routes within these regions resulted in a high-risk indication. The one route assessed in the Gulf of Maine, North America also resulted in a high-risk outcome. The SRA assessment resulted in an overall weak connectivity between all ports assessed within the Gulf of the St. Lawrence, indicating that a SRA-based exemption would not be appropriate for the entire study area. In summary, exceptions and exemptions should not be considered as common alternatives for ballast water management. The availability of recent and detailed species occurrence data was considered the most important factor to conduct a successful and reliable RA. SRA models should include biological factors that influence larval dispersal and recruitment potential (e.g., pelagic larval duration, settlement period) to provide a more realistic estimation of natural dispersal.
  • Korpinen, Samuli; Uusitalo, Laura; Nordström, Marie C.; Dierking, Jan; Tomczak, Maciej T.; Haldin, Jannica; Opitz, Silvia; Bonsdorff, Erik; Neuenfeldt, Stefan (Springer Science and Business Media LLC, 2022)
    Ambio
    Ecosystem-based management requires understanding of food webs. Consequently, assessment of food web status is mandatory according to the European Union’s Marine Strategy Framework Directive (MSFD) for EU Member States. However, how to best monitor and assess food webs in practise has proven a challenging question. Here, we review and assess the current status of food web indicators and food web models, and discuss whether the models can help addressing current shortcomings of indicator-based food web assessments, using the Baltic Sea as an example region. We show that although the MSFD food web assessment was designed to use food web indicators alone, they are currently poorly fit for the purpose, because they lack interconnectivity of trophic guilds. We then argue that the multiple food web models published for this region have a high potential to provide additional coherence to the definition of good environmental status, the evaluation of uncertainties, and estimates for unsampled indicator values, but we also identify current limitations that stand in the way of more formal implementation of this approach. We close with a discussion of which current models have the best capacity for this purpose in the Baltic Sea, and of the way forward towards the combination of measurable indicators and modelling approaches in food web assessments.
  • Siimes, Katri; Vähä, Emmi; Junttila, Ville; Lehtonen, Kari K.; Mannio, Jaakko (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2019
    Euroopan unionin vesilainsäädäntö edellyttää haitallisten aineiden pitoisuuksien seuraamista vesiympäristössä. Suomessa kyseiset velvoitteet on pääosin tuotu kansalliseen lainsäädäntöön vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetulla lailla (1299/2004) sekä sen nojalla annetuilla valtioneuvoston asetuksilla. Vesiympäristölle haitallisten aineiden ympäristölaatunormeja koskevaa EU-lainsäädäntöä tarkistettiin vuonna 2013, jolloin tarkkailtavien prioriteettiaineiden määrä kasvoi ja aineiden seurantamatriiseja muutettiin. Uusien prioriteettiaineiden tilanteen selvittämiseksi aloitettiin vuonna 2016 hanke ”UuPri - Vesien ja merenhoidon uudet prioriteettiaineet”. Hankkeessa mitattiin haitallisten aineiden pitoisuuksia ahvenista, silakoista, simpukoista ja pintavesistä, ja koottiin aiempi tieto prioriteettiaineista ympäristöhallinnon tietojärjestelmistä. Hankkeessa tehtiin kuormitusinventaario uusille prioriteettiaineille, arvioitiin raskasmetallien biosaatavuutta pintavesissä sekä selvitettiin passiivikeräimien käyttömahdollisuuksia haitallisten aineiden seurannassa. Lisäksi tarkasteltiin biomarkkerien soveltuvuutta seurantaan rinnakkain aineiden kudospitoisuuksien kanssa. Tähän raporttiin on koottu myös kuvaukset haitallisten aineiden seurannassa käytetyistä menetelmistä. Tulosten perusteella voidaan todeta, että useimmista uusista prioriteettiaineista ei tällä hetkellä näytä Suomessa olevan vesiympäristölle vaaraa. Tällaisia vähäisinä pitoisuuksina esiintyviä uusia prioriteettiaineita ovat useat torjunta-aineet sekä palonestoaineena käytetty HBCDD. Myöskään dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset yhdisteet eivät ylitä ympäristönlaatunormeja tutkituilla alueilla. Uusista aineista huolta aiheuttaa kuitenkin perfluorattu yhdiste PFOS, jonka pitoisuus ylittää ympäristönlaatunormin paikoitellen. Vanhoista aineista elohopean pitoisuus kalassa ylittää ympäristönlaatunormin noin puolessa vesistöistä ja PBDE-palonestoaineiden ympäristönlaatunormi ylittyy kalassa kaikkialla Suomessa. Simpukoista havaittiin vain satunnaisesti monirenkaisten PAH-yhdisteiden indikaattoriainetta bentso[a]pyreeniä, vaikka muita PAH-yhdisteitä havaittiin laajemmin. Vesifaasissa vain ajoittain, hyvin vaihtelevina, määritysrajan tuntumassa tai sen alittavina pitoisuuksina esiintyvien aineiden seurannassa olisi mielekästä käyttää passiivikeräimiä joko vesinäytteiden sijasta tai niiden rinnalla. Passiivikeräimet osoittautuivat lupaavaksi menetelmäksi torjunta-aineiden ja PAH-yhdisteiden havaitsemisessa. Biomarkkerituloksista nähdään, että merieliöt altistuvat aineille eri tavoin eri alueilla ja kudoksista mitattujen haitta-aineiden pitoisuuksilla on usein yhteys biologisiin vasteisiin. Hankkeessa on tehty haitallisten ja vaarallisten aineiden seurantaehdotus, joka koostuu kymmenen mereen laskevan joen vesiseurannasta, ahventen haitta-ainepitoisuuksien seurannasta 15 sisävesi- ja kymmenellä rannikkopaikalla sekä silakan haitta-aineseurannasta neljällä avomeripaikalla. Tällä hetkellä ympäristönlaatunormit on asetettu 45 aineelle, mutta lukumäärä voi tulevaisuudessa muuttua prioriteettiaineluettelon päivitysten yhteydessä. Seurattavien aineiden ja vesimuodostumien suuresta lukumäärästä johtuen kustannustehokkaasti toteutettavan seurannan on perustuttava riskiperusteiseen priorisointiin, kartoitusten käyttöön sekä ainekohtaisesti räätälöityihin näytematriiseihin (vesi, eliöstö, sedimentti).
  • Lehtoranta, Virpi; Hjerppe, Turo; Kotanen, Juho; Manninen, Pertti; Mäenpää, Milla; Väisänen, Sari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2016
    Tämä tutkimus arvioi ensimmäistä kertaa Suomessa järvi- ja jokivesien ekologisen tilan parantamisen hyötyjä yhdellä vesienhoitoalueella siten, että myös vesistöjen käyttöön liittymättömät, eli aineettomat hyödyt otettiin arviossa mukaan. Tutkimuksen tuottamia tuloksia hyödynnettiin laadittaessa Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaa vuosille 2016–2021. Tutkimuksella selvitettiin Vuoksen vesienhoitoalueella asuvien ja vapaa-aikaansa viettävien mielipiteitä pintavesiensä tilasta, vesienhoidosta ja suunnitelluista toimenpiteistä vesienhoidon tavoitteista ja halukkuudesta osallistua vesienhoitoon Vuoksen vesienhoitoalueella. Tutkimusmenetelmänä käytettiin taloudellisessa arvottamisessa eniten käytettyä ehdollisen arvottamisen menetelmää, joka perustuu kyselytutkimukseen. Kysely lähetettiin 1 512 asukkaalle ja 1 000 ulkokuntalaiselle mökinomistajalle Vuoksen vesienhoitoalueella. Tutkimuksen vastausprosentti oli noin 31.
  • Holman, Ian P.; Brown, Calum; Carter, Timothy R.; Harrison, Paula A.; Rounsevell, Mark (Springer, 2019)
    Regional Environmental Change 19, 711–721 (2019)
    Climate change adaptation is a complex human process, framed by uncertainties and constraints, which is difficult to capture in existing assessment models. Attempts to improve model representations are hampered by a shortage of systematic descriptions of adaptation processes and their relevance to models. This paper reviews the scientific literature to investigate conceptualisations and models of climate change adaptation, and the ways in which representation of adaptation in models can be improved. The review shows that real-world adaptive responses can be differentiated along a number of dimensions including intent or purpose, timescale, spatial scale, beneficiaries and providers, type of action, and sector. However, models of climate change consequences for land use and water management currently provide poor coverage of these dimensions, instead modelling adaptation in an artificial and subjective manner. While different modelling approaches do capture distinct aspects of the adaptive process, they have done so in relative isolation, without producing improved unified representations. Furthermore, adaptation is often assumed to be objective, effective and consistent through time, with only a minority of models taking account of the human decisions underpinning the choice of adaptation measures (14%), the triggers that motivate actions (38%) or the time-lags and constraints that may limit their uptake and effectiveness (14%). No models included adaptation to take advantage of beneficial opportunities of climate change. Based on these insights, transferable recommendations are made on directions for future model development that may enhance realism within models, while also advancing our understanding of the processes and effectiveness of adaptation to a changing climate.
  • Ahtiainen, Heini (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 47/2008
    Suomessa on tähän mennessä varsin harvoin arvioitu vesistöjen tilan parantamisen rahamääräisiä hyötyjä osinarvioinnin haasteellisuuden ja vakiintuneiden käytäntöjen puuttumisen vuoksi. Tämän työn päätavoitteena on havainnollistaa tapaustutkimuksen avulla järven rehevyyden vähentämisen hyötyjen rahallista arvottamista. Tutkimus kasvattaa Suomessa tehtyjen vesistöjen arvottamistutkimusten joukkoa ja lisää tietoutta vesistöjen tilan parantamisen rahallisista hyödyistä. Työssä sovelletaan ehdollisen arvottamisen menetelmää Länsi-Uudellamaalla sijaitsevan Hiidenveden rehevyyden vähentämisen hyötyjen arvottamiseen. Käytettyä menetelmää ja sen käytännön soveltamista kuvataan mahdollisimman läpinäkyvästi ja kattavasti. Tutkimuksessa on pyritty noudattamaan arvottamistutkimuksen suunnittelun ja toteuttamisen hyviä käytäntöjä, ja niitä tuodaan tässä työssä esille. Hyötyjen arvioimiseksi Hiidenveden lähialueen kotitalouksilta on kysytty heidän maksuhalukkuuttaan järven rehevyyden vähentämisestä. Tämän ohella on selvitetty muun muassa järven virkistyskäyttöä, kotitalouksien näkemyksiä sen vedenlaadusta ja rehevyyden aiheuttamista haitoista ja syitä maksuhalukkuuteen tai -haluttomuuteen. Suurin osa kotitalouksista on ainakin mahdollisesti valmiita maksamaan Hiidenveden tilan parantamisesta. Lähialueen kuntien asukkaille ja siellä vapaa-ajan asunnon omistajille laskettu kokonaismaksuhalukkuus vaihtelee välillä 600 000–7 700 000 euroa laskentatavasta ja oletuksista riippuen. Järkevillä ja perustelluilla oletuksilla kokonaismaksuhalukkuus viidelle vuodelle on välillä 3,0 miljoonaa –5,7 miljoonaa euroa. Kotitalouksien maksuhalukkuuteen vaikuttavia tilastollisesti merkitseviä tekijöitä ovat asunnon tai vapaa-ajan asunnon sijainti lähellä Hiidenvettä, vastaajan suhtautuminen hoitorahastoon, halukkuus osallistua talkoisiin järven kunnostamiseksi, käsitys vedenlaadusta, kotitaloudessa olevat lapset ja tulot. Tekijöiden vaikutus maksuhalukkuuteen on teoreettisten ja empiiristen odotusten mukainen. Kokonaismaksuhalukkuutta voidaan verrata Hiidenveden tilan parantamiseen tähän mennessä budjetoituihin varoihin. Maksuhalukkuus kuvaa tällöin järven tilan parantamisen hyötyjä. Hiidenveden kunnostushankkeen rahoitussuunnitelman mukaan vuosille 2008–2011 on budjetoitu varoja noin 1,4 miljoonaa euroa. Suurin osa kokonaismaksuhalukkuusarvioista ylittää tämän summan, joten järven kunnostuksen jatkorahoitusta voidaan pitää perusteltuna kunnostamisesta saatavien hyötyjen perusteella. Hiidenveden maksuhalukkuustutkimuksen perusteella on periaatteessa mahdollista arvioida karkealla tasolla myös jonkin toisen järven rehevyyden vähentämisen hyötyjä. Tällöin vesistöjen ja niiden ympäristöjen tulee olla mahdollisimman samankaltaisia. 
  • Väisänen, Sari; Lehtoranta, Virpi; Vesikko, Ljudmila (Suomen ympäristökeskus, SEVIRA-hanke, 2021)
    Tämä tutkimus on toteutettu osana kansainvälistä ”Vedet ja ihmiset kohtaavat - opi, toimi ja vaikuta ”SEVIRA-hanketta (2018–2022), jonka tavoitteena on edistää Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä Suomenlahden alueella. Rahoitus on saatu Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä (ENI CBC). SEVIRA-hankkeen toteuttavat Suomen ympäristökeskus SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus sekä Venäjän Tiedeakatemian Limnologinen Instituutti, kansalaisjärjestö Ecocentrum ja Luoteis Venäjän Hydrometeorologinen Monitorointikeskus. Hanke tähtää monin keinoin Suomenlahden tilan parantamiseen ja se kohdentuu kolmen Suomen ja Venäjän välisen raja-alueen jokiin. Hankkeen laajana tavoitteena on alan parhaiden asiantuntijoiden toimesta lisätä ihmisten tietoisuutta sekä kehittää veden virtaaman ja veden laadun seurantaa uusien laitteiden, mallintamisen, koulutuksen ja kansalaisseurannan parantamisen kautta Virojoen, Rakkolanjoen ja Sestrajoen alueella. SEVIRA-hankkeen tärkeänä tavoitteena on osallistaa kansalaisia alueensa vesien tilan parantamiseen. Suomessa toteutettiin taloudellisen arvottamisen menetelmin kaksi laajaa asukaskyselyä; vuodenvaihteessa 2020–2021 Virojoen ja alkuvuonna 2021 Rakkolanjoen vesistön alueilla. SEVIRA-hanke toi ajankohtaista tietoa alueen asukkaiden mielipiteistä ja osallistumishalukkuudesta alueen suunnittelijoille ja päättäjille, sillä samanaikaisesti kyselytutkimuksen ollessa käynnissä vesienhoitosuunnitelmat olivat alueella virallisesti esillä ja kommentoitavana. Asukaskyselyiden tuloksia esiteltiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmän kokouksessa 31.5.2021. Tässä raportissa kuvataan Rakkolanjoen vesistön alueelle tehdyn tutkimuksen tulokset. Virojoen vesistöalueella toteutettu tutkimus tuloksineen on esitetty omassa raportissaan (ks. Väisänen ym. 2021).
  • Väisänen, Sari; Lehtoranta, Virpi; Vesikko, Ljudmila (Suomen ympäristökeskus, SEVIRA-hanke, 2021)
    Tämä tutkimus on toteutettu osana kansainvälistä ”Vedet ja ihmiset kohtaavat - opi, toimi ja vaikuta” SEVIRA-hanketta (2018–22), jonka tavoitteena on edistää Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä Suomenlahden alueella. Rahoitus on saatu Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä (ENI CBC). SEVIRA-hankkeen toteuttavat Suomen ympäristökeskus SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus sekä Venäjän Tiedeakatemian Limnologinen Instituutti, kansalaisjärjestö Ecocentrum ja LuoteisVenäjän Hydrometeorologinen Monitorointikeskus. Hanke tähtää monin keinoin Suomenlahden tilan parantamiseen ja se kohdentuu kolmen Suomen ja Venäjän välisen raja-alueen jokiin. Hankkeen laajana tavoitteena on alan parhaiden asiantuntijoiden toimesta lisätä ihmisten tietoisuutta sekä kehittää veden virtaaman ja veden laadun seurantaa uusien laitteiden, mallintamisen, koulutuksen ja kansalaisseurannan parantamisen kautta Virojoen, Rakkolanjoen ja Sestrajoen alueella. SEVIRA-hankkeen tärkeänä tavoitteena on osallistaa kansalaisia alueensa vesien tilan parantamiseen. Suomessa toteutettiin taloudellisen arvottamisen menetelmin kaksi laajaa asukaskyselyä vuodenvaihteessa 2020–21 ja alkuvuonna 2021 Virojoen ja Rakkolanjoen vesistön alueilla. SEVIRA-hanke toi ajankohtaista tietoa alueen asukkaiden mielipiteistä ja osallistumishalukkuudesta alueen suunnittelijoille ja päättäjille, sillä samanaikaisesti kyselytutkimuksen ollessa käynnissä vesienhoidon suunnitelmat olivat alueella virallisesti esillä ja kommentoitavana. Arvottamistutkimusten tuloksia esiteltiin alueen vesienhoidon yhteistyöryhmässä toukokuun lopussa 2021.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 8/2006
    Vesienhoidon asetustoimikunnan asettaman keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien jaoston tehtävänä oli laatia perusteet seikoista, joita on otettava huomioon: - nimettäessä pintavesi keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi vesienhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 22 §:n mukaisesti - arvioitaessa vesimuodostuman parasta saavutettavissa olevaa ekologista tilaa vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 8 §:n mukaisesti. Jaos ehdottaa, että pintavesi voidaan nimetä vesienhoitosuunnitelmassa keinotekoiseksi vesimuodostumaksi, jos kanava on rakennettu maalle tai tekojärvi on rakennettu siten, että yli puolet sen pinta-alasta on muodostunut maalle. Vesimuodostuma voidaan nimetä vesienhoitosuunnitelmassa voimakkaasti muutetuksi, mikäli hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarpeellisista hydrologis-morfologisten ominaisuuksien muutoksista aiheutuu merkittäviä haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai vesistön käytölle. Tarpeen mukaan voidaan kuitenkin käyttää suoria hydrologis-morfologisia kriteereitä, joista on myös tehty ehdotuksia raportissa. Jaos ehdottaa, että keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien paras saavutettavissa oleva ekologinen tila määritetään tapauskohtaisesti. Parhaassa saavutettavissa olevassa ekologisessa tilassa eliöstön vapaaseen kulkemiseen rakenteellisten esteiden ylitse ja ohitse sekä ylä- että ala-virtaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Harkittaessa näitä rakenteellisia toimia on otettava huomioon eliöstön koko elinkierto. Työssä käytettiin hyväksi jo tehtyjä kansallisia ja kansainvälisiä selvityksiä.
  • Turunen, Jarno; Marttila, Hannu; Kämäri, Maria; Saari, Markus; Heikkinen, Kaisa; Postila, Heini; Koljonen, Saija (Suomen ympäristökeskus, 2019)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 46/2019
    Valuma-alueiden eroosio ja vedessä kulkeutuvan kiintoaineen sedimentaatio ovat luonnollisia prosesseja virtavesissä. Ne ylläpitävät virtavesien elinympäristöjen monimuotoisuutta. Ihmistoiminta, erityisesti maankäyttö, on kuitenkin merkittävästi lisännyt eroosiota ja hienon kiintoaineksen määrää virtavesissä, millä on lukuisia haitallisia vaikutuksia virtavesien ekosysteemeihin. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvataan virtavesien luontaisen sekä ihmistoiminnan muuttaman kiintoaineen eroosion ja sedimentaation merkitystä virtavesissä. Katsauksessa käsitellään liiallisen kiintoainekuormituksen ja sedimentaation vaikutuksia virtavesien perustuotantoon ja vesikasvillisuuteen, pohjaeläimiin, kaloihin sekä mikrobeihin ja hajotusprosesseihin. Lisäksi käsitellään kiintoainekuormituksen ja sedimentaation arvioinnin ja vesienhoidon kannalta keskeisiä seuranta-, vesiensuojelu- ja kunnostusmenetelmiä sekä tutkimustarpeita.
  • Mäenpää, Milla; Tolonen, Sini (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 23/2011
    Manner-Suomen seitsemälle vesienhoitoalueelle laadittiin vesienhoitosuunnitelmat vuosille 2010–2015 osana Euroopan Unionin vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanoa. Valtioneuvosto hyväksyi ensimmäiset vesienhoitosuunnitelmat 10.12.2009.  Vesienhoitosuunnitelmien valtakunnalliseen koosteeseen on koottu keskeisiä tietoja alueellisista vesienhoitosuunnitelmista sekä kokonaisarvio vesienhoidon ensimmäisen suunnittelukauden kokemuksista. Vesienhoito perustuu valuma-aluelähtöiseen suunnitteluun, jossa tulee sovittaa yhteen vesienhoidon kannalta merkittävät toiminnot ja sektorit. Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) vastaavat suunnittelusta omalla toimialueellaan. Vaikka vesiensuojelulla on Suomessa pitkä perinne, vesienhoidon suunnitteluprosessi oli monella tapaa Suomen suunnitteluperinteestä poikkeava menettely. ELY-keskusten toimialueelleen perustamat yhteistyöryhmät toimivat osana suunnitelmien valmistelua ja lisäsivät eri viranomaisten ja sidosryhmien vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Kansalaisten kuuleminen oli poikkeuksellisen laajaa ja kuuleminen järjestettiin kolmessa vaiheessa suunnittelua. Vesienhoitosuunnitelmissa on arvioitu lähes kaikkien rannikkovesien sekä yli 5 km2:n kokoisten järvien ja valuma-alueeltaan yli 200 km2:n jokien tila. Tällä hetkellä pääosa Suomen sisävesistä on erinomaisessa tai hyvässä ekologisessa tilassa. Vesienhoitosuunnitelmien mukaan hyvä tila voidaan vuoteen 2015 mennessä turvata tai saavuttaa yli 90 prosentissa tarkastellusta järvipinta-alasta ja noin 70 prosentissa jokipituuksista. Rannikkovesien tilan paraneminen on hitaampaa, mutta niidenkin tila on tarkoitus saada hyväksi viimeistään vuonna 2027. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta lähes kaikkien pohjavesien arvioidaan olevan hyvässä tilassa vuoteen 2015 mennessä. Ympäristötavoitteisiin pääseminen vaatii toimia kaikilla sektoreilla, mutta eri vesienhoitoalueilla toimet painottuvat alueen ominaispiirteiden vuoksi eri tavalla. Pääosa suunnitelmien vesiensuojelutoimista on nykykäytännön mukaisia eli sellaisia, jotka perustuvat velvoittaviin säädöksiin tai päätöksiin. Näiden toimien kokonaiskustannukset ovat vuosittain noin 1,5 miljardia euroa. Suunnitelmissa esitetyt lisätoimet kasvattavat kustannuksia noin 15 prosenttia. Lisätoimenpiteet kohdistetaan erityisesti sinne, missä ne ovat välttämättömiä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tai säilyttämiseksi.
  • Saarela, Sanna-Riikka; Turunen, Topi; Saastamoinen, Uula; Raunio, Anne; Ahlroth, Petri; Korpinen, Samuli; Hjerppe, Turo; Kostamo, Kirsi (Suomen ympäristökeskus, 2020)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2020
    Selvityksessä käsitellään, miten alueidenkäytön suunnittelun tai muunlaisin erityisesti maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL) kytkeytyvin keinoin olisi mahdollista nykyistä paremmin edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja vahvistamista ja luonnonarvojen säilyttämistä sekä vesien- ja merenhoidon ympäristötavoitteita. Selvityksessä annetaan suosituksia MRL:n kokonaisuudistusta varten. MRL on maankäytön suunnittelua ja rakentamista koskeva yleislaki, jonka tavoitteena on erilaisten maankäyttömuotojen yhteensovittaminen. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on pitkällä tähtäimellä edellytys monien muiden tavoitteiden (ekosysteemipalvelut, terveys, viihtyvyys) saavuttamiselle, minkä vuoksi se tulisi ottaa huomioon MRL:n prosesseissa. Käytännössä maankäyttöratkaisuilla on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, joten MRL:n tulisi sisältää konkreettisia velvoitteita luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja vahvistamiseksi. Velvoitteita voitaisiin selvityksen mukaan vahvistaa esimerkiksi tarkentamalla kaavojen laadullisia vaatimuksia ja viheryhteyksien osoittamista. Lisäksi on tarpeen kehittää kaavaselvityksiä, -merkintöjä ja -määräyksien sekä uudenlaisia keinoja, kuten ekologista kompensaatiota ja luontopohjaisia ratkaisuja. Vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistäminen on ollut tähän asti vaihtelevaa MRL:n keinovalikoiman puitteissa. Niiden käsittely MRL:n yhteydessä on koettu hieman vieraaksi, minkä voi osaksi tulkita johtuvan siitä, että MRL:ssa ei merialuesuunnittelua koskevien säännösten lisäksi suoraan säännellä vesien- ja merenhoidon tavoitteiden edistämisestä. Vesien- ja merenhoidon tavoitteita voitaisiin edistää MRL:ssa sisällyttämällä niitä kaavojen laadullisiin vaatimuksiin ja valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin sekä sääntelemällä yhteydestä lakiin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Lisäksi tavoitteita voitaisiin edistää kehittämällä kaavaselvityksiä sekä kaavamerkintöjä ja -määräyksiä. ELY-keskuksien valitusoikeuden poistamisen paikallisissa asioissa on koettu heikentäneen niin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kuin vesien- ja merenhoidon tavoitteiden huomioon ottamista alueidenkäytön suunnittelussa. Tästä syystä lakia tulisi muuttaa niin, että ELY-keskuksen tehtävät ulotetaan jälleen koskemaan myös muita kuin valtakunnallisia ja merkittäviä maakunnallisia asioita. MRL:lla voidaan usein vaikuttaa erilaisiin substanssilainsäädännön tavoitteisiin, vaikka MRL mielletäänkin usein yleiseksi suunnittelulaiksi. Sisällyttämällä luonnon monimuotoisuutta sekä vesien- ja merenhoitoa koskevia säännöksiä MRL:in edistetään päätöksenteon ennakoitavuutta ja lainsäädäntö-kokonaisuuksien välistä koherenssia. Lisäksi MRL:n soveltamiskäytännöillä voidaan merkittävästi edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista ja vahvistamista sekä vesien- ja merenhoidon ympäristötavoitteita.
  • Väisänen, Sari; Puustinen, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 23/2010
    Tämä vesienhoidon tutkimusohjelmaan sisältyvien kahden osahankkeen (SeMaTo ja KuVe) yhteinen loppuraportti on ensimmäinen, jossa on tarkasteltu maatalouden kuormitusta ja sen hallintaa laajempana kokonaisuutena. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maatalouden ympäristötoimenpiteiden kustannuksista ja tehokkuudesta valuma-aluetasolla on niukasti tietoa ja tuloksissa on suurta epävarmuutta. Luotettavuuden parantaminen vaatii mm. seurannan automatisointia pienillä valuma-alueilla, kuormitusmallien prosessikuvausten edelleen kehittämistä toimenpide- ja kasvilajitarkkuuteen saakka sekä tarkemman korkeusmalliaineiston käyttöä ja eloperäisten maiden huomioimista. Maatalouden ympäristötoimenpiteiden samanaikaisia kustannus- ja ympäristövaikutuksia arvioitaessa lähtökohtana voi olla tilatason taloudellinen optimointi tai vaihtoehtoisesti ympäristötukijärjestelmä, joilla pyritään vastaamaan eri kysymyksiin. Tilatason kannattavuuteen ja ympäristötoimenpiteiden todellisiin kustannuksiin perustuva taloudellinen tarkastelu perimmiltään pyrkii avaamaan yhteiskunnallista ja kansantaloudellista näkökulmaa. Ympäristötukijärjestelmään perustuva taloudellinen tarkastelu taas pyrkii arvioimaan voimassa olevan poliittisesti hyväksytyn järjestelmän ympäristötehokkuutta ja osoittamaan järjestelmän kehittämistarpeita. Maatiloilla ympäristötoimenpiteitä koskevat valinnat perustuvat pitkälti tiloilla vallitsevaan tuotannolliseen infrastruktuuriin ja eri vaihtoehtojen kannattavuuteen. Ympäristötukijärjestelmä taas sisältää runsaasti vaihtoehtoehtoja, mutta heikon valinta- ja kohdentamismekanismin. Järjestelmän tulisi olla rakenteeltaan sellainen, että maatilojen valinnat täyttäisivät ympäristötavoitteet, vaikka tilatason valintapäätökset tehdäänkin taloudellisin perustein. Tämä on keskeinen ympäristötukijärjestelmän kehittämisessä huomioon otettava näkökulma.