Browsing by Subject "vesiensuojelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 132
  • Grönroos, Juha; Hietala-Koivu, Reija; Kuussaari, Mikko; Laitinen, Pirkko; Lankoski, Jussi; Lemola, Riitta; Miettinen, Antti; Perälä, Paula; Puustinen, Markku; Schulman, Anna; Salo, Tapio; Siimes, Katri; Turtola, Eila (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 19/2007
    Hankkeessa pyrittiin tuottamaan arvio Suomessa v. 2000 - 2006 käytössä olleen ympäristötukijärjestelmän vaikuttavuudesta ympäristöön. Työssä arvioitiin yksittäisiä toimenpiteitä sekä järjestelmää kokonaisuutena. Järjestelmän toimivuutta peilattiin sille asetettuja tavoitteita vastaan ja etsittiin parannusmahdollisuuksia. Toimenpiteiden vesiensuojelullisen kustannustehokkuuden lisäksi tarkasteltiin monimuotoisuuskustannustehokkuutta ja kehitettiin siihen liittyvää arviointimenetelmää. Hankkeessa myös kehitettiin menetelmää toimenpiteiden ympäristövaikutusten yhdennettyyn arviointiin. Vesiensuojelullisen tehon lisäämiseksi lannoitukseen ja kasvipeitteisyyteen liittyviä toimenpiteitä tulee edelleen tehostaa ja kohdentaa. Varsinkin lannan käyttöä tulee tehostaa. Väkilannoitteiden pintalannoituksesta tulisi pystyä luopumaan ja lannan levityksessä nopea multaus on tärkeää. Kasvipeitteisyyden lisääminen maan etelä- ja länsiosissa ja varsinkin jyrkillä rantapelloilla on eroosion torjunnan kannalta tärkeää. Korkeita maan helppoliukoisen fosforin pitoisuuksia on alennettava. Luonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta olisi oleellista kehittää perustukeen kuuluva laajasti toteutettava ja vaikuttava toimenpide. Pientareet ja suojakaistat –toimenpiteen merkitys monimuotoisuuden edistämisessä paranisi, jos se sisältäisi vesistöjen reunojen lisäksi myös muita reuna-alueita. Taantuneen ja uhanalaisen maatalousalueiden lajiston säilyttämiseksi perinnebiotooppien erityistuki on periaatteiltaan hyvin toimiva tukimuoto. Hoidettavien perinnebiotooppien määrää tulee edelleen lisätä koko maassa.
  • Jankkari, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristö 8/2013
    Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) edellyttää vuorovaikutteista vesienhoidon suunnitteluprosessia. Lain yhtenä tavoitteena on parantaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia oman vesistöalueensa hoidon suunnittelussa. Kansalaisilla on mahdollisuus antaa kirjallista palautetta suunnitelman laadinnan eri vaiheissa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mihin keskusteluihin ja ongelmiin kansalaiset yrittivät kiin-nittää vesienhoitosuunnitelmien laadinnan ensimmäisellä vesienhoidon suunnittelukaudella (2004–2009). Lisäksi tarkastellaan, miten kansalaisten huolet ja huomiot kohtasivat vesienhoidon suunnittelujärjestelmän toimintaperiaatteet. Tutkimusaineisto rajautuu kansalaispalautteeseen, joka annettiin Varsinais- ja Keski-Suomessa. Analyysi kahden eri alueellisen ympäristökeskuksen saamasta kansalaispalautteesta osoittaa, että vesiensuojelukysymyksiä tarkastellaan osana arjen elämismaailmaa ja paikallisia ympäristökamppailuja. Kansalaispalautteesta oli nähtävissä erilaisten maantieteellisten ja historiallisten erojen vaikutus palautteen sisällölliseen muotoutumiseen. Vesienhoidon suunnittelu tulkittiin usein ”viimeiseksi oljenkorreksi”, jonka kautta huolelle tai ongelmalle saataisiin näkyvyyttä. Toisaalta ensimmäisen suunnittelukauden kansalaispalautteessa oli nähtävissä epäluottamusta koko vesienhoidon suunnittelun sekä kansalaisosallistumisen todellista vaikuttavuutta kohtaan. Julkaisussa esitetään ehdotuksia kansalaisosallistumisen kehittämiseksi. Tutkimus tarjoaa yhden esimerkin tavasta, jolla kansalaispalautetta voidaan analysoida vesienhoitosuunnitelmien laadinnan yhteydessä.
  • Rekolainen, Seppo (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 12
    Yhteenveto: Maatalouden aiheuttama vesistönkuormitus ja sen vähentäminen
  • Väisänen, Sari; Hentilä, Hanna; Juvonen, Janne; Lehtoranta, Virpi (Suomen ympäristökeskus, 2015)
  • Lönnroth, Malin; Holttinen, Katja (Sydvästra Finlands miljöcentral, 2007)
    Miljön i Finland 31/2007
    Finland, Åland och Sverige har ett gemensamt hav, där vattenkvaliteten de senaste årtiondena har försämrats. Det behövs bättre metoder för att hantera avloppsvattnen i skärgårdsförhållanden och de bästa resultaten uppnås genom samarbete. Projektet Bättre vattenkvalitet – hållbar hantering av avloppsvatten i skärgården genomfördes 2003 - 2007 i det EU-finansierade programmet Interreg IIIA Skärgården, som stod för 50 % av finansieringen. Huvudsökande och ansvarig projektinstans var Sydvästra Finlands miljöcentral. Övriga medsökande var Nylands miljöcentral, Ålands landskapsregering och Skärgårdsstiftelsen i Stockholms län. I praktiken genomfördes projektet som fem delprojekt, där delprojekten genom olika teman jobbade med den övergripande målsättningen; en avloppsvattenhantering i skärgården som är både ekonomiskt och miljömässigt effektiv. Målsättningen för projektet har bland annat varit att utveckla effektivare reningsmetoder för glesbygdens avloppsvatten, att minska på kväve- och fosforbelastningen till skärgården och därmed bidra till en bättre vattenkvalitet. Samt öka miljömedvetenheten bland de som bor och rör sig i skärgården.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 2012)
    Miljöministeriets rapporter 1sv/2012
    Den nya vattenlagen trädde i kraft den 1 januari 2012. Den ersatte helt och hållet den tidigare vattenlagen (264/1961), som varit i kraft ungefär 50 år. Huvudsyftet med reformen av vattenlagen var att modernisera lagen så att den motsvarar de förändringar som efter lagens stiftande har skett inom användningen av vattentillgångar, den nationella lagstiftningen och gemenskapsrätten samt i samhället över huvud taget. Reformen syns i lagen i form av ny uppbyggnad och nytt skrivsätt. Även många materiella bestämmelser har ändrats. Den gamla lagens grundläggande principer och lagens tillämpningsområde har dock i huvudsak behållits oförändrade. Även om vattenlagen har förkortats något jämfört med tidigare är den fortfarande en mycket omfattande författning. För de myndigheter och andra aktörer som arbetar med vattenlagen är det alltså viktigt att veta vad som har ändrats i lagen och vad som trots det nya skrivsättet kvarstår oförändrat. Publikationen är i första hand avsedd som handledning för de myndigheter som tillämpar vattenlagen, alltså regionförvaltningsverken (RFV), närings-, trafik- och miljöcentralerna (NTM-centralerna) och kommunerna, när de ska sätta sig in i de nya lagbestämmelserna. Även andra som kommer i kontakt med vattenlagen när de genomför vattenhushållningsprojekt eller annars kan ha nytta av publikationen. I publikationen förklaras tillämpningen av den nya vattenlagen, men tolkningen av lagen preciseras först genom rättspraxis. Därför är det viktigt att alltid läsa de aktuella paragraferna i vattenlagen jämsides med publikationen. Med hjälp av denna publikation kan emellertid myndigheterna och andra aktörer börja bekanta sig med den nya vattenlagen och tillämpningen av den.
  • Podsechin, Victor; Kaipainen, Heikki; Filatov, Nikolai; Bilaletdin, Ämer; Frisk, Tom; Paananen, Arto; Terzhevik, Arkady; Vuoristo, Heidi (Pirkanmaa Regional Environment Centre, 2009)
    The Finnish Environment 36/2009
    Lake Onega is the second largest lake in Europe after Lake Ladoga. The lake is located in the Karelian Republic, in the Leningradskaya and Vologodskaya regions of the Russian Federation. The area of the lake is 9800 km2, its max depth is 127 m and the average depth about 30 m. The main cities situated on the shore of the lake are Petrozavodsk and Kondopoga. The lake is connected to the Baltic Sea via the River Svir, Lake Ladoga and the Neva River. Russia is not joining the European Union (EU) in the near future. However, there is tendency to adopt the central principles of many EU directives also in Russia. Water Framework Directive (WFD) is a useful directive giving the main guidelines about how to organize water management. The aim of the project was to make an investigation of the status of Lake Onega, to assess pressures and risks into the lake and make a general plan for water protection to guarantee a good chemical and ecological status of the lake, as expressed on the WFD. One purpose of this project was to transfer Finnish knowledge and results of Finnish investigations concerning the WFD to the area of Lake Onega. In this study, many different steady-state and dynamic catchment and water quality models were used in assessing the effects of different loading scenarios. While Lake Onega preserves a good status of water as a whole, the problems with pollution and eutrophication exist in Petrozavodsk and Kondopoga Bays where anthropogenic loading is more pronounced. The excessive phosphorus loading with Petrozavodsk wastewaters should be reduced considerably to prevent further eutrophication of Lake Onega. The existing treatment removes about 55-60% of total phosphorus from Petrozavodsk wastewaters. Modern technology permits to increase this figure up to 95%. In Kondopoga Bay anthropogenic impact is most severe, the pollution is heaviest at the head of the bay throughout the year, where Kondopoga PPM withdraws wastewaters for nearly 80 years (40 years without treatment). To improve environmental conditions in Kondopoga Bay the effectiveness of wastewater treatment process at Kondopoga PPM has to be enhanced and phosphorus loading has to be reduced.
  • Kinnunen, Oona; Hjerppe, Turo; Väisänen, Sari (Suomen ympäristökeskus, Samassa Vedessä -hanke, 2021)
  • Ikonen, Iiro; Hagelberg, Eija (Lounais-Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 9/2008
    Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vetämän Interreg IIIA ”Ruovikkostrategia Suomessa ja Virossa” –projektin tavoitteena oli löytää tasapainostrategia ruovikoiden hyödyntämisen, säilyttämisen ja merenrantaniityiksi peruskunnostamisen välillä pilottialueilla. Etelä-Suomen yleissuunnittelun pilottialueet olivat Halikonlahti (Salon ja Halikon alueella) ja Turun kaupunki. Rannikkoalueidemme ruovikot ovat lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Etelä-Suomen rannikko-alueen noin 30 000 hehtaarista (ei sisävesiä) arviolta 12 500 hehtaaria soveltuisi hyödynnettäväksi bioenergiaksi ja rakennuskäyttöön ja 7500 hehtaaria tulisi peruskunnostaa merenrantaniityiksi. Ruovikoiden hyödyntäminen hyvin suunniteltuna edistää luonnon monimuotoisuutta, vesiensuojelua, ilmansuojelua ja alueiden virkistyskäyttömahdollisuuksia. Tämän tilanteen saavuttaminen on ruovikkostrategian keskeinen päämäärä. Pilottialueilla käytettyä yleissuunnittelumallia tulisi kopioida laajemmin Etelä-Suomen rannikkoalueille samalla käynnistäen ruovikoiden korjuuketjuja. Lisäksi korjuumenetelmiä tulee samanaikaisesti vielä kehittää ja verkostoitumista lisätä. Onnistuneiden korjuuketjujen ja hyödyntämisen tuloksena voitaisiin soveltuvilla korjuuketjualueilla ottaa käyttöön uusi kansallinen rahoituskeino: ruovikon korjuutuki. Arvokkaimpien alueiden hoidon vaikutusten seurantaa tulee kehittää. Julkaisussa on esitetty Etelä-Suomen osalta toimenpideohjelma, joka toteutuessaan voisi vaikuttaa merkittävästi rantojemme ja merenlahtiemme tilaan.
  • Hallanaro, Eeva-Liisa; Kujala-Räty, Katriina (Miljöministeriet, 2012)
    Miljöhandledning
    Ändringen av miljöskyddslagen vad gäller behandlingen av glesbygdens avloppsvatten trädde i kraft den 9 mars 2011. Kraven har preciserats i statsrådets förordning om behandling av hushållsavloppsvatten i områden utanför avloppsnätet. Den nya förordningen trädde i kraft den 15 mars 2011 och ersätter den tidigare förordningen från 2003. Publikationen behandlar den nya lagstiftningen och andra bestämmelser och föreskrifter som inverkar på behandlingen av avloppsvatten på glesbygden och hur dessa tillämpas i praktiken. I publikationen beskrivs behandlingskraven gällande glesbygdens avloppsvatten, hur kraven kan uppfyllas samt många andra slags åtgärder för att förbättra reningen av avloppsvatten. En viktig utgångspunkt är god och sakkunnig planering av avloppsvattensystemet. Publikationen ger svar på frågor som figurerat i offentligheten gällande avloppsvattenrening på glesbygden. Den är framför allt ett stöd för de sakkunniga som i sitt arbete kommer i kontakt med behandling av avloppsvatten.
  • Londesborough, Susan (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2006
  • Vuoristo, Heidi; Gustafsson, Juhani; Helminen, Harri; Jokela, Sinikka; Londesborough, Susan; Mannio, Jaakko; Mehtonen, Jukka; Mononen, Paula; Nakari, Tarja; Ojanen, Pekka; Ruoppa, Marja; Silvo, Kimmo; Sainio, Pirjo (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010
    Velvoitetarkkailuissa on toistaiseksi kiinnitetty varsin vähän huomiota jätevesien ja muun ihmistoiminnan vuoksi ympäristöön joutuviin haitallisiin yhdisteisiin ja niiden vaikutuksiin. Kemikaalien runsas ja monipuolinen käyttö tuotannossa ja kotitalouksissa sekä toisaalta kansainvälisestä ja kotimaisesta lainsäädännöstä johtuvat vaatimukset ovat lisänneet paineita liittää vierasaineita koskevia selvityksiä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin. Esteenä on usein ollut epätietoisuus tarkkailtavien aineiden valinnasta, menetelmistä ja tarkkailuohjelmien muista yksityiskohdista. Tämä ohje on laadittu edistämään haitallisten aineiden tarkkailua sekä jätevesissä, pohjavesissä että pintavesissä. Se on tarkoitettu tarkkailua käsittelevien ja valvovien kuntien ja valtion viranomaisten, tarkkailua suorittavien laitosten ja tarkkailuvelvollisten toiminnanharjoittajien käyttöön. Julkaisu on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan asiaan liittyvää lainsäädäntöä, päästölähteitä, vesienhoitolain vaikutuksia tarkkailuun sekä kansainvälisiä käytäntöjä. Toisessa osassa esitetään suosituksia tarkkailujen järjestämiseksi ja havainnollistetaan suosituksia esimerkkitapauksilla. Haitallisten aineiden tarkkailun lisäksi julkaisussa kuvataan eräitä muitakin tarkkailuasioiden hoitoon yleisesti suositeltavia menettelytapoja, kuten tarkkailujen hyväksymiskäytäntöjä, raportointia ja laadunvarmistusta. Yhdenmukaisten menettelytapojen kuvaamista pidettiin tärkeänä, koska velvoitetarkkailuille annetut yleisohjeet ovat vuodelta 1992, eikä niitä ole uudistettu sen jälkeen. Haitallisten aineiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailujen tulee perustua riskiarviointiin ja uuden toiminnan kyseessä ollen myös riittäviin ennakkoselvityksiin. Tarvittaessa tarkkailuun tulisi kuulua syy-seuraussuhteita selvittäviä tutkinnallisia jaksoja, joiden tuottaman tiedon avulla tarkkailuista saattaa olla mahdollista karsia pois epäolennaisia osia ja keskittyä toimintaa herkimmin kuvaaviin muuttujiin. Julkaisussa korostetaan tarkkailujen kehittämistä sen mukaan, miten tietoa kertyy. Lisäksi on haluttu nostaa esiin biotestauksen mahdollisuuksia jätevesijakeiden ja kokonaisjätevesipäästöjen vaikutuksia selvitettäessä. Tarkkailun parhaita käytäntöjä ja suositeltavia valintoja on havainnollistettu muutamin kuvitteellisin esimerkkitapauksin.
  • Hallanaro, Eeva-Liisa; Kujala-Räty, Katriina (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöopas
    Noin miljoonaa suomalaista asuu kiinteistöissä, joita ei ole liitetty viemäriverkostoon. Myös näiden kiinteistöjen jätevedet pitää ympäristönsuojelulain mukaan käsitellä niin, ettei niistä koidu ympäristön pilaantumisen vaaraa.Haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 2011: ympäristönsuojelulakiin säädettiin uusi luku, minkä lisäksi annettiin uusi asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Uudet säädökset ovat muuttaneet ja selventäneet haja-asutuksen jätevesien käsittelylle asetettuja vaatimuksia. Muutokset koskevat paitsi vaadittavaa puhdistustehoa, myös muun muassa kiinteistökohtaisia poikkeuksia, neuvontaa ja siirtymäaikoja. Tässä oppaassa kerrotaan uusista säädöksistä ja niiden soveltamisesta käytäntöön. Millaista puhdistustehoa vaaditaan eri tilanteissa? Ketkä voivat saada poikkeuksen käsittelyvaatimuksista? Millä teknisillä menetelmillä vaatimukset voidaan saavuttaa?Mitä lupia jätevesijärjestelmät edellyttävät? Opas on tarkoitettu kaikille, jotka joutuvat työssään tekemisiin haja-asutuksen jätevesihuollon kanssa. Se tarjoaa hyödyllistä tietoa muun muassa jätevesijärjestelmien suunnittelijoille ja rakentajille, laitetoimittajille ja huoltoyrityksille sekä kunnan eri viranomaisille. Myös haja-asutusalueen kiinteistönomistajat hyötyvät julkaisusta pohtiessaan lainsäädännön vaatimuksia omalla kohdallaan.
  • Tertsunen, Jermi; Martinmäki, Kati; Heikkinen, Kaisa; Marttila, Hannu; Saukkoriipi, Jaakko; Tammela, Simo; Saarinen, Tuomas; Tolkkinen, Mikko; Hyvärinen, Marja; Ihme, Raimo; Yrjänä, Timo; Klöve, Björn (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 37/2012
    Sanginjoki, Oulujoen alin sivujoki, on Oulun seudun tärkeimpiä virkistysalueita ja Merikosken kalatietä lähin potentiaalinen vaelluskalojen nousualue. Joen ajoittainen happamuus kuitenkin heikentää Sanginjoen virkistyskäytöllistä ja ekologista arvoa. Kaupunki ja vesi – Sanginjoen virkistyskäyttöarvon parantaminen ja ekologinen kunnostus (2008-2011) -hankkeessa selvitettiin Sanginjoen happamuuden alkuperää, seurattiin laajasti eri alueilta jokeen laskevien valumavesien pH:n muutoksia sekä testattiin menetelmiä happamien huuhtoumien ennaltaehkäisyyn ja neutralointiin. Tulosten perusteella laadittiin toimenpidesuunnitelma happamuuden ehkäisemiseksi sekä happamuuden aiheuttamien haittojen lieventämiseksi. Julkaisussa on myös esitetty tietoa Sanginjoen ja sen valuma-alueen ominaisuuksista, joen ekologisesta tilasta, vedenlaadun kehityksestä sekä happamuuden ehkäisemiseen soveltuvista menetelmistä. Tulosten perusteella Sanginjoen veden happamuus usein voimistuu virtaamien kasvaessa. Etenkin kesä- ja syyssateiden yhteydessä havaittiin alhaisia pH-lukemia, joihin vaikuttivat maaperä, kasvillisuus ja maankäyttö. Hapan huuhtouma on pääosin peräisin turvepitoisten maiden orgaanisesta huuhtoumasta, mutta paikallisesti vedenlaatuun voivat vaikuttaa alueella esiintyvät happamat sulfaattimaat ja mustaliuskealueet. Sanginjoen vesi on ollut myös luontaisesti hapanta lähinnä suo- ja turvemaiden happamien valumavesien johdosta, mutta happamuus on todennäköisesti lisääntynyt ihmistoiminnan vaikutuksesta. Sanginjoen valuma-alueella testattujen vesiensuojelu- ja kunnostusmenetelmien vaikutukset happamien valumavesien neutraloinnissa vaihtelivat, mutta osa menetelmistä osoittautui käyttökelpoiseksi ja niitä voidaan suositella käytettävän jatkossa niin Sanginjoella kuin vastaavilla happamuudesta kärsivillä kohteilla. Menetelmien kehittämistä ja erityisesti vaikutusten seurantaa tulee kuitenkin edelleen jatkaa. Hankkeessa testatut menetelmät ovat keinoja ihmistoiminnasta aiheutuvan happamuuden lisääntymisen torjunnassa. Parhaiten Sanginjoen ja muiden happamuudesta kärsivien vesistöjen hapanta kuormitusta ehkäistään huomioimalla maankäytössä happamuuden kannalta kriittisten turve- ja sulfidipitoisten alueiden ominaisuudet ja sijoittuminen jo ennen maankäytön toimenpiteitä ja kuormituksen syntymistä.
  • Heiskanen, Anna-Stiina; Hellsten, Seppo; Vehviläinen, Bertel; Putkuri, Eija (Finnish Environment Institute, 2017)
    State of the Environment Report 1/2017
  • Unknown author (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 28
  • Unknown author (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 62
  • Knuuttila, Seppo (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 38/2015
    The report describes the results of pilot project aimed at improving the quality of data on transboundary nutrient loads, in particular, in the rivers Daugava and Nemunas. Two sampling rounds (in May and November 2013) were organised and executed by the Finnish Environment Institute (SYKE) in close cooperation with representatives from the participating countries, one laboratory from Latvia, two from Lithuania, three from Belarus and one from Finland. The results from the total nitrogen analyses of the different laboratories were in general comparable, while the total phosphorus results varied between the laboratories. One explanation might be that the analytical methods applied were not fully comparable; for example, the filtration of the samples before analysis of total phosphorus may have affected the results. Highest concentrations were observed at the Belarusian border. Both absolutely and relatively high concentrations of dissolved phosphorus in the rivers give an indication of a clear anthropogenic influence. A key finding of the project was that a reasonably good consensus and comparability has been reached on the phosphorus and nitrogen loads originating in the upstream catchment area and flowing into Latvia and Lithuania – even if the results were produced through separate data sets and by partly different methods. This is a good starting point for the efforts to further estimate the retention in the lower reaches in the Latvian and Lithuanian territories of the two rivers and the percentage of the transboundary nutrient loads which finally enter into the Baltic Sea. An equally important result of the project is the ability to now present – in connection with the data on the total riverine loads measured at the mouth of the rivers Daugava and Nemunas – complete data sets on nutrient loads at the border between Latvia or Lithuania and Belarus. This data also sup-ports the assessment of transboundary nutrient loads originating in the territory of Belarus (and Russia) in the catchment area of these two rivers.
  • Furman, Eeva; Pihlajamäki, Mia; Välipakka, Pentti; Myrberg, Kai (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Esityspaketin alkuosa tutustuttaa Itämeren fyysikaalis-kemiallisiin ja biologisiin ominaispiirteisiin. Toisessa osassa pohditaan alueen haasteita sekä yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia Itämeren kestävän käytön turvaamiseksi nyt ja tulevaisuudessa. Lopuksi tietopaketti haastaa lukijansa kysymyksellä: Mitä sinä voit tehdä Itämeren hyväksi?
  • Räike, Antti; Koskela, Jarkko; Knuuttila, Seppo; Lehtoranta, Jouni; Pitkänen, Heikki; Risto, Maarit; Vuorinen, Jyrki (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 3/2015
    The report describes the results of the joint Polish–Finnish sampling expedition aimed at estimating the possible effects of the two Polish phosphogypsum stacks located in Wislinka (Gdańsk) and Police on the loading of the Baltic Sea and the nearby watercourses. The joint expedition was based on the agreement between the Polish and Finnish Ministers of the Environment in June 2013. The results indicate a clear effect of the phosphogypsum stack on phosphate and total phosphorus concentrations in the Martwa Wisla. The physical nature of the basin with no permanent flow into the sea weakens mixing and dilution and may cause a local enrichment of pollutants from external sources, compared with a normal river having a constant water flow into the sea. Our suggestion is that a comprehensive study should be carried out in the stack area of Wislinka, as well as in the Martwa Wisla and its catchment area, to be able to calculate water and phosphorus mass balances in the area, and the magnitude of inputs of phosphorus to the Baltic Sea caused by the stack. The role of sediments as sinks and sources of phosphorus and other pollutants in the Martwa Wisla should be studied as well. In Police the effects of the phosphogypsum stack were less obvious. This could be expected as a result of effective mixing and dilution due to the high flow in the Oder River. Additionally, measures have been implemented to prevent leakage, by means of a hydraulic barrier and by collecting runoff water and directing it to the local wastewater treatment plant (WWTP). However, the results of the present expedition and also the results of the local monitoring programme from 2008 to 2012 indicate that the effects of the phosphogypsum stack on the quality of the recipient water cannot be ruled out. In order to estimate possible leakages in Police we suggest that an intensive monitoring programme for both groundwater and surface waters would be initiated. The sampling frequency for monitoring the leakage from the phosphogypsum stack should be increased to at least 12 annual samples at both the upstream and downstream stations. In addition, the water flow of the Oder between the stack and the nearby island should be continuously monitored. This would enable a reliable estimation of the potential phosphorus load into the Baltic Sea caused by the stack.