Browsing by Subject "vesioikeus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Liljenstrand, Axel Wilhelm ([Helsingfors] : [Axel Wilhelm Liljenstrand], 1856)
  • Siivola, Lea (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 76
  • Nieminen, Satu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Maisemalla on merkitystä ympäristön virkistyskäytön, viihtyisyyden ja näiden kautta ihmisen hyvinvoinnin kannalta, minkä lisäksi siihen voidaan liittää kulttuurihistoriallisia arvoja. Ympäristössä tapahtuvilla haitallisilla muutoksilla on tapana näkyä lopulta myös maisemassa. Vesimaisema on erityisen herkkä siinä tapahtuville muutoksille. Suomessa maisemaa koskevat säännökset sisältyvät sektoreittain eri lakeihin. Vesitaloushankkeille myönnettävistä luvista säädetään vesilaissa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten maisema otetaan huomioon vesilain mukaisissa luvissa eli vesiluvissa ja miten maisemaa arvioidaan vesilupia koskevassa päätösharkinnassa. Tutkielma on lainopillinen tarkastelu vesiluvan myöntämisen edellytyksiä koskevista vesilain säännöksistä ja niihin liittyvästä oikeuskäytännöstä maisema-arvojen huomioon ottamisen näkökulmasta. Yhteiskunnallisen kehityksen ja arvostuksissa tapahtuneiden muutosten seurauksena ympäristöseikkojen huomioon ottaminen ja niiden saama painoarvo oikeudellisessa päätösharkinnassa on kasvanut viime vuosikymmenien kuluessa. Vesioikeudessa kehitys on tapahtunut pitkälti oikeuskäytännön kautta säännösten pysyessä melko muuttumattomina. Tämän on osittain mahdollistanut päätösharkinnassa sovellettavien intressivertailua koskevien säännösten joustavuus. Uusi vesilaki tuli voimaan vuonna 2012 ja kumosi vuoden 1961 vesilain. Uusi laki kuitenkin rakentuu aikaisemman lain perusperiaatteille. Usein lupa vesitaloushankkeelle joko myönnetään tai evätään intressivertailun perusteella. Intressivertailu edellyttää suunnitellun hankkeen arvioitujen hyötyjen ja haittojen punnintaa. Hankkeelle myönnetään lupa, jos hankkeesta saatavat hyödyt ovat huomattavat hankkeesta aiheutuviin haittoihin verrattuna. Maisema on yksi vertailussa huomioon otettavista seikoista. Hyötyjen ja haittojen punninta on tapauskohtaista ja se perustuu hankkeen vaikutusten kokonaisarviointiin. Luvan myöntämisen edellytyksiä pyritään parantamaan lupapäätöksessä annettavilla lupamääräyksillä. Joissain tilanteissa hankkeen aiheuttamista maisemahaitoista on maksettu korvausta. Vaikka jokaisella vesitaloushankkeella ja sen vaikutusalueella on omat erityispiirteensä, tutkielmassa tarkasteltujen oikeustapausten perusteella on havaittavissa, että vesitaloushankkeita koskevissa päätöksissä toistuu samoja kriteerejä, joilla maiseman ja siinä tapahtuvan muutoksen merkittävyyttä arvioidaan luvan myöntämisen edellytysten kannalta. Maiseman merkittävyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa sen luonnontilaisuus ja harvinaisuus. Maisemassa tapahtuvaa muutosta arvioitaessa kiinnitetään puolestaan huomiota muun muassa muutoksen havaittavuuteen ympäristössä ja sen odottamattomuuteen.
  • Aartolahti, Joel (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomessa on etenkin viime vuosina esitetty sähköntuotannon näkökulmasta merkitykseltään vähäisten vesivoimalaitosten purkamista vesistöistämme. Keskeisimpänä syynä tälle on pienvesivoiman aiheuttamat haitalliset vaikutukset vesiekosysteemeille ja esimerkiksi vaelluskalakannoille, joista monet ovat uhanalaisia. Vesivoimalla on yleisesti katsottuna tärkeä rooli uusiutuvan energian tuotannossa ja samalla ilmastonmuutoksen torjunnassa erityisesti säätövoiman muodossa, mutta pienvesivoiman kohdalla tämä rooli on varsin marginaalinen. Vuonna 2015 yli puolet maan vesivoimalaitoksista oli teholtaan alle 2 MW laitoksia. Tämän tutkielman tarkoituksena on perehtyä pienvesivoiman purkamista koskevaan sääntelyyn ja tarkemmin siihen, 1) kenellä on mahdollisuus ryhtyä ajamaan pienvesivoiman purkamista vesistöstä, 2) miten pienvesivoimalaitoksen purkuhanketta säännellään ja mitä ympäristöoikeudellisia haasteita hankkeeseen voi tyypillisesti liittyä, ja 3) miten pienvesivoiman purkamista voitaisiin lainsäädännön keinoin edistää? Tutkimaani aihetta sääntelee pitkälti vesitalousasioiden yleislakina tunnettu vesilaki, ja erityisesti sen sisältämällä vesilain 3 luvun mukaisella lupajärjestelmällä on tämän aiheen kannalta keskeinen rooli. Vesiluvilla on perinteisesti katsottu olevan vahva pysyvyyssuoja lupien jälkikäteistä puuttumista vastaan, minkä lisäksi jälkikäteistä puuttumista vesivoimahankkeisiin vaikeuttaa vesivoiman kuuluminen perustuslaissa turvatun omaisuuden suojan piiriin. Näiden estämättä vesilupaa voidaan hakea raukeamaan siten kuin vesilain 3 luvun 24 §:ssä säädetään ja sen myötä luvanmukaiseen hankkeeseen liittyvät rakennelmat voidaan määrätä poistettavaksi. Lupa voidaan määrätä raukeamaan esimerkiksi sillä perusteella, että luvanhaltija sitä pyytää tai että hanke on menettänyt alkuperäisen merkityksensä. Käytännössä kuitenkin muiden kuin luvanhaltijan on varsin hankala saada vesivoiman tuotantoon liittyvät luvat raukeamaan ja rakennelmat poistettaviksi. Koska vesivoimalaitoksen purkaminen voi aiheuttaa muutoksia ympäristöönsä ja näin myös mahdollisia haittoja yksityiselle ja yleiselle edulle, edellyttää purkaminen käytännössä vesilain mukaista lupaa. Tämän lisäksi vesivoimalaitoksen purkamisen voisi tulkita olevan vesilain 3 luvun 3 §:n 2 mom. mukaan aina luvanvarainen hanke. Vesilupa voidaan myöntää joko haittaamattomuuden tai intressivertailun perusteella, minkä lisäksi luvassa on otettava huomioon mm. vesipuitedirektiivin mukaiset tilatavoitteet ja luonnonsuojelulain sekä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimukset. Tutkielman lopussa esitetään ehdotuksia vesilain muuttamiseksi, siten että käytöstä pois jääneen vesivoimalaitoksen luvan raukeamisen hakeminen ja näin myös laitoksen purkaminen voisi olla nykyistä helpompaa myös muun kuin luvanhaltijan hakemuksesta. Lisäksi vesivoiman tuotantoon liittyvän vesiluvan raukeaminen voitaisiin säätää tehosteeksi kalatalousmääräysten toteuttamiselle samalla, kun vesilakia on aikomus päivittää siten, että uusien kalatalousmääräysten lisääminen ns. nollavelvoitelaitoksiin tulee mahdolliseksi.
  • Mäkelä, Timo (Vesihallitus, 1976)
    Vesihallitus. Tiedotus 111
  • Järvinen, Erkki A.; Ollila, Markku; Dubrovin, Tanja; Taina, Tuire (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Ympäristöopas
    Vesilain mukaisten poikkeamislupien hakemisessa on yleensä kova kiire. Kun lisäksi poikkeamisluvan hakemisen tarpeesta on alueellisissa ympäristökeskuksissa saattanut kulua jo useita vuosia ja hakemuksia tekevät henkilöt saattaneet vaihtua, on tämän oppaan tarkoituksena antaa yksityiskohtaisia ohjeita poikkeamislupien hakemusten valmistelusta ja sisällöstä.Oppaassa luodaan aluksi katsaus vesilakiin sisältyvien poikkeamislupaehtojen kehittymiseen sekä esitetään, mitä vesilain mukaisia edellytyksiä hakemuksen tulee täyttää. On hyvin mahdollista, että alueellinen ympäristökeskus toimii poikkeamisluvan hakijana myös sellaisissa säännöstelyluvissa, joiden luvanhaltijana on muu kuin valtio. Siksi alueellisella ympäristökeskuksella tulisi olla kaikki poikkeamisluvan hakemista varten tarpeelliset tiedot myös tällaisista tapauksista. Sen tulisi myös riittävän aikaisin ennen tilanteen kärjistymistä käydä neuvotteluja luvanhaltijan kanssa siitä, kumpi taho toimii luvan hakijana, jotta luvan hakeminen ei turhaan viivästy.Oppaassa käydään läpi poikkeamisluvan hakemuksen sisällön kannalta keskeisiä seikkoja ja esitetään niissä esiin tuotavia asioita sekä malleja ja toimintatapoja, joilla kulloisenkin vesitilanteen poikkeavuutta ja vaikutuksia voidaan analysoida. Opas sisältää myös lupahakemusta sekä sen jälkeisiä toimenpiteitä, kuten toteuttamista, lopettamista ja jälkiraportointia, koskevia malleja ja esimerkkejä.Oppaan tarkoituksena on antaa ohjeita poikkeamislupien hakemisvalmiuden ylläpitämiseen ja parantamiseen. Siinä onkin esitetty keskeisimmät  toimenpiteet, jotka alueellisessa ympäristökeskuksessa tulisi tehdä poikkeamistilanteisiin varautumiseksi. Oppaan tarkoituksena on toimia myös eräänlaisena muistilistana poikkeuksellisia vesitilanteita ja niihin varautumista varten.