Browsing by Subject "vesirakennus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 25
  • Unknown author (Miljöministeriet, 30.1)
    Miljöförvaltningens anvisningar 9sv/2006
    Syftet med anvisningen är att framhäva betydelsen av förhandsplanering och förebyggande arbetarskydd samt lämplig utrustning och tillräckliga kunskaper om hur man rör sig till sjöss vid användningen av båtar i uppgifter inom miljöförvaltningen. I anvisningen behandlas också övriga uppgifter inom miljöförvaltningen som utförs till sjöss, såsom selektivt fiske, dykning och slåtter av vattenväxter.
  • Shuibo, Pan; Loukola, Erkki (Vesi- ja ympäristöhallitus, National Board of the Waters and the Environment, 1993)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja A 167
  • Unknown author (Miljöministeriet, 2012)
    Miljöministeriets rapporter 1sv/2012
    Den nya vattenlagen trädde i kraft den 1 januari 2012. Den ersatte helt och hållet den tidigare vattenlagen (264/1961), som varit i kraft ungefär 50 år. Huvudsyftet med reformen av vattenlagen var att modernisera lagen så att den motsvarar de förändringar som efter lagens stiftande har skett inom användningen av vattentillgångar, den nationella lagstiftningen och gemenskapsrätten samt i samhället över huvud taget. Reformen syns i lagen i form av ny uppbyggnad och nytt skrivsätt. Även många materiella bestämmelser har ändrats. Den gamla lagens grundläggande principer och lagens tillämpningsområde har dock i huvudsak behållits oförändrade. Även om vattenlagen har förkortats något jämfört med tidigare är den fortfarande en mycket omfattande författning. För de myndigheter och andra aktörer som arbetar med vattenlagen är det alltså viktigt att veta vad som har ändrats i lagen och vad som trots det nya skrivsättet kvarstår oförändrat. Publikationen är i första hand avsedd som handledning för de myndigheter som tillämpar vattenlagen, alltså regionförvaltningsverken (RFV), närings-, trafik- och miljöcentralerna (NTM-centralerna) och kommunerna, när de ska sätta sig in i de nya lagbestämmelserna. Även andra som kommer i kontakt med vattenlagen när de genomför vattenhushållningsprojekt eller annars kan ha nytta av publikationen. I publikationen förklaras tillämpningen av den nya vattenlagen, men tolkningen av lagen preciseras först genom rättspraxis. Därför är det viktigt att alltid läsa de aktuella paragraferna i vattenlagen jämsides med publikationen. Med hjälp av denna publikation kan emellertid myndigheterna och andra aktörer börja bekanta sig med den nya vattenlagen och tillämpningen av den.
  • Järvikoski, Timo (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 83
    Engl. summary: Population study in the Kemihaara reservoir area
  • Koskenmaa, E. J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1951)
  • Siivola, Lea (Vesihallitus, 1974)
    Vesihallitus. Tiedotus 76
  • Teppo, Anssi; Tolonen, Mika; Korsu, Kai; Sivil, Mika; Koivurinta, Mikko; Marjomäki, Timo; Koivisto, Anna-Maria; Latvala, Jyrki; Rautio, Liisa Maria (Länsi-Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 18/2006
    Kyrönjoki (F = 4920 km², MQ = 43 m³/s) virtaa laajojen tasaisten peltolakeuksien läpi. Joki tulvii herkästi, minkä vuoksi vesistöalueen tulvasuojelu on ollut laajamittaista: vuonna 2003 valmistui Kyrönjoen yläosan tulvasuojelu, johon kuului jokivarren pengerrys noin 24 km matkalla, 22 tulvapumppaamon rakentaminen sekä aliveden aikaista vedenpintaa nostavan Malkakosken padon rakentaminen. Kyrönjoen pääuoman virtaamia, veden laatua sekä kala-, rapu- ja nahkiaiskantoja sekä vesistötöiden vaikutuksia näihin on tarkkailtu vuosina 1975-2003. Kyrönjoen tilaan vaikuttavat vesistörakentamisen lisäksi lyhytaikaissäännöstely, virtaamien voimakas ja nopea vaihtelu, voimakas haja- ja pistekuormitus sekä varsinkin alueen happamien alunamaiden kuivatuksen aiheuttamat happamuusongelmat. Kyrönjoki on tummavetinen ja rehevöitynyt joki, jota luonnehtivat suuret virtaaman vaihtelut ja alajuoksua kohti pahenevat happamuusongelmat. Happamuus ja sameus ovat voimakkaimmillaan tulva-aikoina, kun taas rehevöitymisongelmat korostuvat kesän alivirtaamakausina. Kasvillisuudessa, pohjaeläimistössä, kalastossa sekä rapu- ja nahkiaiskannoissa näkyvät rehevöitymisen, happamuuden sekä rakenteellisten muutosten vaikutukset. Heikoimmillaan veden laatu ja ekologinen tila oli 1970-luvulla, jolloin pistekuormitus oli voimakasta ja happamien maiden kuivatus laajimmillaan. Näistä ajoista joen ekologinen tilanne on hiljalleen parantunut, mikä näkyy esimerkiksi pohjaeläinlajiston runsastumisena. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja joen ekologista tilaa voidaan edelleenkin pitää melko heikkona. Vesistörakentaminen on aiheuttanut  joen rakenteellisia muutoksia ja toisaalta voimakkuudeltaan vaihtelevaa, vuosikausia jatkunutta eroosiota. Pitkään jatkunut rakentaminen on pitänyt yllä jokiekosysteemin jatkuvaa stressiä, joka on hidastanut Kyrönjoen tilassa muuten tapahtunutta myönteistä kehitystä. Malkakosken yläpuolelle muodostunut allas näyttää  odotetusti rehevöityneen. Vesistörakentamisen suurimmat vaikutukset ovat kuitenkin välillisiä: tulvasuojelu mahdollistaa happamien alunamaiden tehokkaan kuivatuksen ja viljelyn, mistä puolestaan seuraa vesistön happamoitumista. Kuivatusalueilta tuleva happamuus yhdessä lyhytaikaissäännöstelyn muuttaman virtaamarytmin kanssa aiheuttaa  nopeaa ja vesieliöstölle haitallista happamuuden vaihtelua.
  • Järvenpää, Lasse; Jormola, Jukka; Tammela, Simo (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 5/2010
    Luonnonmukaisilla ohitusuomilla voidaan mahdollistaa kalojen ja muiden eliöiden vaellus vesistöissä, joissa läpikulku on estynyt voimalaitoksia ja patoja rakennettaessa. Ohitusuomiin voidaan toteuttaa uusia lisääntymisalueita, joita tarvitaan alkuperäisten virtavesihabitaattien vähennyttyä. Loiviin uomiin voidaan tehdä kutusoraikkoja ja poikasalueita. Suunnittelussa voidaan soveltaa esimerkkejä rakennetuista kutu- ja poikastuotantouomista sekä luonnonvesistä saatua tietoutta lohien ja taimenten lisääntymisoloista. Selvityksessä esitetään alustavat ohitusuomien suunnitelmat Oulujoen pääuoman kuudelle ylimmälle voimalaitokselle. Linjausten pituudet ovat 650 metristä ja 10 kilometriin. Kaltevuuksien, mittasuhteiden ja virtaamien vaikutuksia syntyviin virrannopeuksiin, vesisyvyyksiin ja lisääntymisalueiden laatuun tutkittiin virtaus- ja habitaattimallilla. Mallinnuksen perusteella myös pienillä talvivirtaamilla habitaattien laatu voi säilyä hyvänä. Ohitusuomiin saadaan yhteensä 11 hehtaaria hyvälaatuisia lisääntymishabitaatteja, joiden poikastuotanto voisi olla 22 000 lohen smolttia vuodessa. Oulujoessa ja sivuvesistöissä jäljellä olevien lisääntymisalueiden poikastuotannoksi on arvioitu yhteensä 30 000 smolttia vuodessa. Ohitusuomien rakennuskustannuksiksi laskettiin 0,5 -2,9 miljoonaa euroa, yhtensä 7,3 miljoonaa euroa. Teknisten kalateiden toteutuskustannus olisi yhteensä 9,7 miljoonaa euroa. Ohitusuomilla voisi olla suuri merkitys vaellusreitteinä ja uusina lisääntymisalueina pyrittäessä alkuperäisten lisääntymisalueiden kompensoimiseen ja luontaisesti lisääntyvien kalakantojen aikaansaamiseen. Ohitusuomat ovat kiinnostavia myös maiseman, asuinympäristön ja matkailun kannalta.
  • Kurttila, Terttu (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja B 8
  • Laine, Anne (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 5/2008
    Merikosken kalatien valmistuttua vuonna 2003 on herännyt ajatus vaelluskalan palauttamisesta Oulujoen yläosallekin. Edellytyksiä lohen kululle sekä lisääntymiselle entisessä lohijoessa on selvitetty kaksivuotisessa "Lohen palauttaminen Oulu- ja Lososinkajokiin" -hankkeessa (OuLo). Hankkeen kohdealueena oli Oulujoen lisäksi Petroskoin kaupungin läpi virtaava Lososinkajoki. Lososinka laskee Ääniseen, ja myös siellä on lohen vaellus lisääntymisalueelleen estynyt. Loppuraportti sisältää hankkeen monitahoisia selvityksiä ja tutkimuksia Oulujoen kalatieratkaisuista lohen vaelluskäyttäytymiseen, lisääntymisalueiden kartoittamiseen sekä elinympäristön kunnostamiseen. Myös lohen palauttamisen juridisia edellytyksiä ja vaikutuksia on selvitetty. Yhtenä tärkeänä osa-alueena hankkeessa oli sosiaalisten vaikutusten arviointi. Lososinkajoen selvityksistä on raportissa oma lukunsa. Raportissa esitetään perusteet ja mahdollisuudet Oulujoen kehittämiselle vaelluskalajoeksi sekä myös toteutusehdotus hankkeen etenemiseksi. OuLo-hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Kumppaneina olivat Suomesta Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos, Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus sekä Kainuun ympäristökeskus. Venäjän puolella kumppaneina olivat Pohjoinen Kalantutkimuslaitos (SevNIIRH), Petroskoin valtionyliopiston historian laitos sekä Venäjän tiedeakatemian Severtsov-instituutti yhdessä Tverin teknillisen yliopiston virtavesilaboratorion kanssa. Hanketta rahoitti Euregio Karelia Naapuruusohjelma. Muina rahoittajina hankkeessa olivat Pohjois-Pohjanmaan liitto, Kainuun maakunta-kuntayhtymä, Fortum Power and Heat Oyj, Muhoksen, Utajärven, Vaalan ja Paltamon kunnat sekä Oulun kaupunki. Muhoksen, Utajärven ja Vaalan sekä Fortumin rahoitus vuonna 2006 tuli Oulujoen kunnostus- ja moninaiskäyttöohjelman kautta. "Lohen palauttaminen Oulu- ja Lososinkajokiin" -hanke oli myös osa Oulu-Kajaani -kehittämisvyöhyke-hankekokonaisuutta. Raportti sisältää tuloksia myös "Jokiympäristön kehittäminen Utajärvellä" -EAKR-hankkeesta, jota toteutettiin tiiviissä yhteistyössä OuLo-hankkeen kanssa.
  • Reiter, Peter (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 37
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2012)
    Reports of the Ministry of the Environment 2en/2012
    The primary goal is the prevention and control of environmental damage. However, in spite of these, damage does occur, at which point the means of remedying the damage must be considered. This publication examines the remediation of certain types of significant environmental damage, especially the assessment of the significance of the damage, the selection of remedial measures and official procedures related to remediation. This publication, on the remediation of significant environmental damage and the related procedures, is designed primarily as a guide for authorities, particularly for Regional State Administrative Agencies, Centres for Economic Development, Transport and the Environment, and local environmental protection authorities. The publication also provides information to operators engaged in activities posing potential environmental risks, other operators interested in the subject, as well as citizens. Such information concerns legislative obligations and practices related to the remediation of environmental damage. The manual focuses on significant environmental damage falling within the scope of application of the Act on the Remediation of Certain Environmental Damages (383/2009). It is therefore not a general description of all situations in which environmental damage has occurred. However, where applicable, it can also be used in the prevention and remediation of less significant incidents of environmental damage.
  • Loukola, Erkki (Finnish Environment Institute, 1996)
    Monographs of the Boreal Environment Research 2
  • Jaakkonen, Satu (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2011
  • Taipalinen, Irmeli (Vesihallitus. National Board of Waters, 1980)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 39, 37-45
    Ruoppaustöiden vaikutuksista veden laatuun Kallavedessä
  • Hirvonen, Matti J.; Kamppinen, Arto (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 20
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 30.1)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 5/2006
    Oppaan tarkoituksena on korostaa ennakkosuunnittelun ja ennaltaehkäisevän työsuojelun merkitystä ympäristöhallinnon maa- ja vesirakennustöissä. Oppaassa on käsitelty työsuojelun kannalta ympäristöhallinnon maa- ja vesirakennustöihin liittyviä työvaiheita ja työsuojelu vastuukysymyksiä organisaation eri tasoilla sekä käyty läpi keskeinen työsuojelun lainsäädäntö.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 30.1)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 9/2006
    Oppaan tarkoituksena korostaa ennakkosuunnittelun ja ennaltaehkäisevän työsuojelun sekä asiamukaisen kaluston ja riittävien vesilläkulkemistaitojen merkitystä käytettäessä veneitä ympäristöhallinnon tehtävissä. Oppaassa on käsitelty myös muita vesillä tapahtuvia ympäristöhallinnon tehtäviä, kuten hoitokalastusta, sukellustoimintaa ja vesikasvien niittoa.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 1/2012
    Uusi vesilaki tuli voimaan 1.1.2012. Se korvasi noin 50 vuotta voimassa olleen vanhan vesilain kokonaisuudessaan. Uudistuksen päätavoitteena oli ajanmukaistaa laki vastaamaan niitä muutoksia, joita on tapahtunut vesivarojen käytössä, kansallisessa lainsäädännössä ja yhteisölainsäädännössä sekä yhteiskunnassa yleisesti. Uudistus näkyy lain uudistuneena rakenteena ja kirjoitustapana. Myös monet aineelliset säännökset ovat muuttuneet. Vanhan lain perusperiaatteet ja lain soveltamisala ovat kuitenkin säilyneet pääosin ennallaan. Vaikka vesilaki on lyhentynyt jonkin verran aikaisempaan verrattuna, se on edelleen erittäin laaja säädös. Vesilain kanssa työskenteleville viranomaisille ja muille toimijoille on siten tärkeää tietää, mikä laissa on muuttunut ja mikä on uudesta kirjoitustavasta huolimatta säilynyt ennallaan. Julkaisu on tarkoitettu ensisijaisesti oppaaksi vesilakia soveltaville viranomaisille eli aluehallintovirastoille (AVI), elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (ELY-keskukset) ja kunnille niiden perehtyessä uuden lain sääntelyyn. Julkaisusta voi olla hyötyä myös muille, jotka ovat tekemisissä vesilain kanssa vesitaloushankkeiden toteuttajina tai muutoin. Julkaisussa selitetään uuden vesilain soveltamista, mutta lain tulkinta täsmentyy vasta oikeuskäytännössä. Siksi onkin tärkeää aina lukea julkaisun rinnalla myös vesilain asianomaisia pykäliä. Tämän julkaisun avulla viranomaisten ja muiden toimijoiden on kuitenkin hyvä aloittaa tutustuminen uuteen vesilakiin ja sen soveltamiseen.
  • Työryhmä (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1991)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja - sarja B 4