Browsing by Subject "vesitalous"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Unknown author (Miljöministeriet, 2012)
    Miljöministeriets rapporter 1sv/2012
    Den nya vattenlagen trädde i kraft den 1 januari 2012. Den ersatte helt och hållet den tidigare vattenlagen (264/1961), som varit i kraft ungefär 50 år. Huvudsyftet med reformen av vattenlagen var att modernisera lagen så att den motsvarar de förändringar som efter lagens stiftande har skett inom användningen av vattentillgångar, den nationella lagstiftningen och gemenskapsrätten samt i samhället över huvud taget. Reformen syns i lagen i form av ny uppbyggnad och nytt skrivsätt. Även många materiella bestämmelser har ändrats. Den gamla lagens grundläggande principer och lagens tillämpningsområde har dock i huvudsak behållits oförändrade. Även om vattenlagen har förkortats något jämfört med tidigare är den fortfarande en mycket omfattande författning. För de myndigheter och andra aktörer som arbetar med vattenlagen är det alltså viktigt att veta vad som har ändrats i lagen och vad som trots det nya skrivsättet kvarstår oförändrat. Publikationen är i första hand avsedd som handledning för de myndigheter som tillämpar vattenlagen, alltså regionförvaltningsverken (RFV), närings-, trafik- och miljöcentralerna (NTM-centralerna) och kommunerna, när de ska sätta sig in i de nya lagbestämmelserna. Även andra som kommer i kontakt med vattenlagen när de genomför vattenhushållningsprojekt eller annars kan ha nytta av publikationen. I publikationen förklaras tillämpningen av den nya vattenlagen, men tolkningen av lagen preciseras först genom rättspraxis. Därför är det viktigt att alltid läsa de aktuella paragraferna i vattenlagen jämsides med publikationen. Med hjälp av denna publikation kan emellertid myndigheterna och andra aktörer börja bekanta sig med den nya vattenlagen och tillämpningen av den.
  • Heikurainen, Leo; Päivänen, Juhani; Sarasto, Juhani (Suomen metsätieteellinen seura, 1964)
  • Heikurainen, Leo (Suomen metsätieteellinen seura, 1967)
  • Päivänen, Juhani (Suomen metsätieteellinen seura, 1973)
  • Rytkönen, Anne-Mari; Mustajoki, Jyri; Marttunen, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 9/2017
    Tässä tutkimuksessa kuvataan, miten vesistöjen erityispiirteet, säännöstelyn tavoitteet sekä vesistösäännöstelijän henkilökohtaiset riskiasenteet ja mahdolliset ajattelun vinoumat vaikuttavat vesistöjen säännöstelyn toteuttamiseen. Tulokset pohjautuvat kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen ja 19 Suomessa tehtyyn vesistösäännöstelijän haastatteluun. Säännöstelyn suunnitteluun ja juoksutuspäätösten tekoon vaikuttavat etenkin säännöstelylupa sekä järven ja valuma-alueen koko. Säännöstelypäätösten teko poikkeaa myös eri organisaatioissa. Juoksutuspäätöksiin liittyviä riskejä voivat olla esimerkiksi luparajojen rikkomukset tai haitallisten vedenkorkeuksien ja virtaamien aiheuttaminen. Mitä vakavampia ovat päätösten mahdolliset seuraukset, sitä riskiä karttavampia säännöstelijät ovat päätöksenteossaan. Säännöstelijät tunnistivat toiminnassaan mahdollisia ajattelun vinoumia, etenkin taipumuksen painottaa vastikään koettuja vesitilanteita. Säännöstelyjen etäohjauksen lisääntymisen arvioitiin lisäävän säännöstelypäätösten tekoa liiaksi malleihin ja automaattihavaintoihin luottaen. Mahdollisten päätöksenteon vinoumien tunnistaminen edesauttaa päätöksenteon käytäntöjen kehittämistä.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 34 A
  • Unknown author (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 34 B
  • Mannerkoski, Hannu; Möttönen, Veikko (Suomen metsätieteellinen seura, 1990)
  • Kaarakka, Vesa (The Society of Forestry in Finland - The Finnish Forest Research Institute, 1996)
    Microcatchment water harvesting (MCWH) improved the survival and growth of planted trees on heavy soils in eastern Kenya five to six years after planting. In the best method, the cross-tied furrow microcatchments, the mean annual increments (MAI; based on the average biomass of living trees multiplied by tree density and survival) of the total and usable biomass in Prosopis juliflora were 2787 and 1610 kg ha-1 a-1 respectively, when the initial tree density was 500 to 1667 trees per hectare. Based on survival, the indigenous Acacia horrida, A. mellifera and A. zanzibarica were the most suitable species for planting using MCWH. When both survival and yield were considered, a local seed source of the introduced P. juliflora was superior to all other species. The MAI in MCWH was at best distinctly higher than that in the natural vegetation (163­307 and 66­111 kg ha-1 a-1 for total and usable biomass respectively); this cannot satisfy the fuelwood demand of concentrated populations, such as towns or irrigation schemes. The density of seeds of woody species in the topsoil was 40.1 seeds m-2 in the Acacia-Commiphora bushland and 12.6 seeds m-2 in the zone between the bushland and the Tana riverine forest. Rehabilitation of woody vegetation using the soil seed bank alone proved difficult due to the lack of seeds of desirable species. The regeneration and dynamics of woody vegetation were also studied both in cleared and undisturbed bushland. A sub-type of Acacia-Commiphora bushland was identified as Acacia reficiens bushland, in which the dominant Commiphora species is C. campestris. Most of the woody species did not have even-aged populations but cohort structures that were skewed towards young individuals. The woody vegetation and the status of soil nutrients were estimated to recover in 15­20 years on Vertic Natrargid soils after total removal of above-ground vegetation.
  • Metsänheimo, U. (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Mattila, Tuomas J.; Rajala, Jukka; Mynttinen, Ritva (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2019)
    Raportteja 197
    Maan kasvukunto on monipuolinen ja vaikeasti mitattava kokonaisuus, joka kattaa biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia osatekijöitä. Eräs lähestymistapa maan kasvukunnon määrittämiseen on tehdä monipuolisia havaintoja ja pyrkiä muodostamaan kokonaiskuva maaperän toiminnasta. Havaintoja voi tehdä peltolohkon toiminnasta yleisellä tasolla esimerkiksi kuivumisen tai kasvien taimettumisen osalta. Havaintoja voi tehdä myös yksityiskohtaisemmin ja systemaattisemmin erilaisin havaintomenetelmin. Havaintomenetelmiä on ollut käytössä tutkimuksessa ja neuvonnassa jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta 2000-luvun aikana menetelmiä on kehitetty edelleen. Kehityksen lopputuloksena on joukko menetelmiä, joiden avulla voidaan havainnoida peltolohkoja ja tuottaa luotettavaa tietoa lohkojen välisistä eroista ja yksittäisten lohkojen muutoksista. Tässä raportissa esitellään joukko havaintomenetelmiä ja tuloksia menetelmien soveltamisesta 24 koelohkolle kolmen vuoden aikana. Havaintomenetelmillä saatuja tietoja verrataan lohkoilta saatuihin mittaustuloksiin. Lisäksi raportissa on runsaasti havaintokuvia, joiden avulla lukija voi kehittää omia havaintotaitojaan.
  • Wilde, S. A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1967)
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2012)
    Reports of the Ministry of the Environment 2en/2012
    The primary goal is the prevention and control of environmental damage. However, in spite of these, damage does occur, at which point the means of remedying the damage must be considered. This publication examines the remediation of certain types of significant environmental damage, especially the assessment of the significance of the damage, the selection of remedial measures and official procedures related to remediation. This publication, on the remediation of significant environmental damage and the related procedures, is designed primarily as a guide for authorities, particularly for Regional State Administrative Agencies, Centres for Economic Development, Transport and the Environment, and local environmental protection authorities. The publication also provides information to operators engaged in activities posing potential environmental risks, other operators interested in the subject, as well as citizens. Such information concerns legislative obligations and practices related to the remediation of environmental damage. The manual focuses on significant environmental damage falling within the scope of application of the Act on the Remediation of Certain Environmental Damages (383/2009). It is therefore not a general description of all situations in which environmental damage has occurred. However, where applicable, it can also be used in the prevention and remediation of less significant incidents of environmental damage.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 1/2012
    Uusi vesilaki tuli voimaan 1.1.2012. Se korvasi noin 50 vuotta voimassa olleen vanhan vesilain kokonaisuudessaan. Uudistuksen päätavoitteena oli ajanmukaistaa laki vastaamaan niitä muutoksia, joita on tapahtunut vesivarojen käytössä, kansallisessa lainsäädännössä ja yhteisölainsäädännössä sekä yhteiskunnassa yleisesti. Uudistus näkyy lain uudistuneena rakenteena ja kirjoitustapana. Myös monet aineelliset säännökset ovat muuttuneet. Vanhan lain perusperiaatteet ja lain soveltamisala ovat kuitenkin säilyneet pääosin ennallaan. Vaikka vesilaki on lyhentynyt jonkin verran aikaisempaan verrattuna, se on edelleen erittäin laaja säädös. Vesilain kanssa työskenteleville viranomaisille ja muille toimijoille on siten tärkeää tietää, mikä laissa on muuttunut ja mikä on uudesta kirjoitustavasta huolimatta säilynyt ennallaan. Julkaisu on tarkoitettu ensisijaisesti oppaaksi vesilakia soveltaville viranomaisille eli aluehallintovirastoille (AVI), elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille (ELY-keskukset) ja kunnille niiden perehtyessä uuden lain sääntelyyn. Julkaisusta voi olla hyötyä myös muille, jotka ovat tekemisissä vesilain kanssa vesitaloushankkeiden toteuttajina tai muutoin. Julkaisussa selitetään uuden vesilain soveltamista, mutta lain tulkinta täsmentyy vasta oikeuskäytännössä. Siksi onkin tärkeää aina lukea julkaisun rinnalla myös vesilain asianomaisia pykäliä. Tämän julkaisun avulla viranomaisten ja muiden toimijoiden on kuitenkin hyvä aloittaa tutustuminen uuteen vesilakiin ja sen soveltamiseen.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1973)
    Vesihallitus. Tiedotus 57 A
  • Unknown author (Vesihallitus, 1973)
    Vesihallitus. Tiedotus 57 B