Browsing by Subject "vesiviljely"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Karlson, Bengt; Andersen, Per; Arneborg, Lars; Cembella, Allan; Eikrem, Wenche; John, Uwe; West, Jennifer Joy; Klemm, Kerstin; Kobos, Justyna; Lehtinen, Sirpa; Lundholm, Nina; Mazur-Marzec, Hanna; Naustvoll, Lars; Poelman, Marnix; Provoost, Pieter; De Rijcke, Maarten; Suikkanen, Sanna (Elsevier, 2021)
    Harmful Algae 102 (2021), 101989
    Harmful algal blooms (HAB) are recurrent phenomena in northern Europe along the coasts of the Baltic Sea, Kattegat-Skagerrak, eastern North Sea, Norwegian Sea and the Barents Sea. These HABs have caused occasional massive losses for the aquaculture industry and have chronically affected socioeconomic interests in several ways. This status review gives an overview of historical HAB events and summarises reports to the Harmful Algae Event Database from 1986 to the end of year 2019 and observations made in long term monitoring programmes of potentially harmful phytoplankton and of phycotoxins in bivalve shellfish. Major HAB taxa causing fish mortalities in the region include blooms of the prymnesiophyte Chrysochromulina leadbeateri in northern Norway in 1991 and 2019, resulting in huge economic losses for fish farmers. A bloom of the prymesiophyte Prymnesium polylepis (syn. Chrysochromulina polylepis) in the Kattegat-Skagerrak in 1988 was ecosystem disruptive. Blooms of the prymnesiophyte Phaeocystis spp. have caused accumulations of foam on beaches in the southwestern North Sea and Wadden Sea coasts and shellfish mortality has been linked to their occurrence. Mortality of shellfish linked to HAB events has been observed in estuarine waters associated with influx of water from the southern North Sea. The first bloom of the dictyochophyte genus Pseudochattonella was observed in 1998, and since then such blooms have been observed in high cell densities in spring causing fish mortalities some years. Dinoflagellates, primarily Dinophysis spp., intermittently yield concentrations of Diarrhetic Shellfish Toxins (DST) in blue mussels, Mytilus edulis, above regulatory limits along the coasts of Norway, Denmark and the Swedish west coast. On average, DST levels in shellfish have decreased along the Swedish and Norwegian Skagerrak coasts since approximately 2006, coinciding with a decrease in the cell abundance of D. acuta. Among dinoflagellates, Alexandrium species are the major source of Paralytic Shellfish Toxins (PST) in the region. PST concentrations above regulatory levels were rare in the Skagerrak-Kattegat during the three decadal review period, but frequent and often abundant findings of Alexandrium resting cysts in surface sediments indicate a high potential risk for blooms. PST levels often above regulatory limits along the west coast of Norway are associated with A. catenella (ribotype Group 1) as the main toxin producer. Other Alexandrium species, such as A. ostenfeldii and A. minutum, are capable of producing PST among some populations but are usually not associated with PSP events in the region. The cell abundance of A. pseudogonyaulax, a producer of the ichthyotoxin goniodomin (GD), has increased in the Skagerrak-Kattegat since 2010, and may constitute an emerging threat. The dinoflagellate Azadinium spp. have been unequivocally linked to the presence of azaspiracid toxins (AZT) responsible for Azaspiracid Shellfish Poisoning (AZP) in northern Europe. These toxins were detected in bivalve shellfish at concentrations above regulatory limits for the first time in Norway in blue mussels in 2005 and in Sweden in blue mussels and oysters (Ostrea edulis and Crassostrea gigas) in 2018. Certain members of the diatom genus Pseudo-nitzschia produce the neurotoxin domoic acid and analogs known as Amnesic Shellfish Toxins (AST). Blooms of Pseudo-nitzschia were common in the North Sea and the Skagerrak-Kattegat, but levels of AST in bivalve shellfish were rarely above regulatory limits during the review period. Summer cyanobacteria blooms in the Baltic Sea are a concern mainly for tourism by causing massive fouling of bathing water and beaches. Some of the cyanobacteria produce toxins, e.g. Nodularia spumigena, producer of nodularin, which may be a human health problem and cause occasional dog mortalities. Coastal and shelf sea regions in northern Europe provide a key supply of seafood, socioeconomic well-being and ecosystem services. Increasing anthropogenic influence and climate change create environmental stressors causing shifts in the biogeography and intensity of HABs. Continued monitoring of HAB and phycotoxins and the operation of historical databases such as HAEDAT provide not only an ongoing status report but also provide a way to interpret causes and mechanisms of HABs.
  • Haverinen, Lauri (Vesihallitus, 1979)
    Vesihallitus. Tiedotus 170
  • Sandström, Michael (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia yleisellä tasolla koko suomalaisen vesiviljelyn kannattavuuden sekä tuottavuuden kehitystä vuosien 2010 ja 2017 välillä. Tutkimusaineisto kattoi suomalaisista vesiviljely-yrityksistä yli puolet. Tutkimusaineistona oli alalla toimivien yritysten aggregoidut tilinpäätöstiedot, joiden perusteella laskennat suoritettiin. Kirjolohen kasvatus on vuosien ajan ollut merkittävin osa suomalaista vesiviljelyä kattaen noin 90 prosenttia tuotetuista kilomääristä. Vaikkakin kirjolohen osuus kokonaistuotannon arvosta on vaihdellut vuosien välillä johtuen kirjolohen tuottajahinnan muutoksista, koko ala on riippuvainen kirjolohen kysynnästä Suomessa. Norjalaisen tuontilohen ollessa suurin kilpailija kotimaiselle kirjolohelle, se on herkkä tuontilohen kilohinnan muutoksille, mihin vaikuttavat suuresti koko maailman lohikalojen kysynnän ja tarjonnan suhteiden vaihtelut. Paineen kotimaisen kirjolohen hintaan niin kuluttajille kuin sen tuottajille selittää tuontikalan hallitseva 80 prosentin osuus Suomen koko kalamarkkinoista. Suomen vesiviljelyn kokonaistuotanto oli vuosien 2010 ja 2017 välillä kasvussa, vaikkakin kasvu on ollut melko maltillista. Vuonna 2017 kokonaistuotanto oli 14,6 miljoonaa kiloa, josta kirjolohen osuus oli noin 13,6 miljoonaa kiloa. Tarkastelujakson aikana suomalaisten vesiviljely-yritysten aggregoitu käyttökateprosentti pysyi positiivisena. Vuosikymmenen alun kannattavan liiketoiminnan jälkeen vuonna 2012 alkoi neljä vuotta kestänyt koko alaan vaikuttanut kannattavuuden heikkeneminen. Vuosina 2012 – 2015 suomalaisten vesiviljely-yritysten nettotulokset painuivat selvästi negatiivisiksi, kunnes vuonna 2016 kannattavuus parani merkittävästi. Pääsyy tähän oli kirjolohen tuottajahinnan nousu. Vuosien 2016 ja 2017 kannattavuuden parantuminen johtui Chilen lohentuotannon haasteista, joka pienensi maailmanlaajuisesti lohikalojen tarjontaa. Myös kokonaistuotanto on kasvanut hillitysti, mutta kirjolohen tuottajahinnan muutokset ovat yksinään määrittäneet koko alan kannattavuuden muutokset vuodesta toiseen. Tämän tutkimuksen mukaan suomalaisen vesiviljelyn kokonaistuottavuus on pysynyt lähes muuttumattomana tarkastelujakson aikana, vaikka vuosittaisia vaihteluita esiintyi.
  • Aaltonen, Juha; Ahopelto, Lauri; Dubrovin, Tanja; Hjerppe, Turo; Kallio, Johanna; Lehtoranta, Virpi; Maunula, Markku; Puustinen, Markku; Väisänen, Sari (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2016
    Suomi on vesirikas maa. Moni suomalainen asuu, mökkeilee, harrastaa tai rentoutuu vesien äärellä. Maamme tunnetaan ulkomailla tuhansien järvien maana ja on suosittu ulkomaanlomakohde. Ehkä vasta itsekin ulkomaan matkan jälkeen huomaamme, miten etuoikeutettua on voida juoda ja käyttää puhdasta ja riittoisaa vesijohtovettä. Kun ajattelee tarkemmin, vesi liittyy lähes kaikkeen elämiseen ja taloudelliseen toimintaan. Maatalous tarvitsee vettä kasteluun ja eläinten juomavedeksi. Teollisuus käyttää vettä raaka-aineena, valmistusprosesseissa ja lauhdevetenä. Vedestä saadaan sähköä vesivoimaloiden avulla ja vesistöt tuottavat ravintoa ja virkistystä käyttäjilleen. Vesiympäristöön liittyy myös luontaista tulvasuojelua ja puhdistusmekanismeja, joita voidaan ihmistoiminnalla joko voimistaa tai heikentää. Vaikka Suomessa ei toistaiseksi ole ollut määrällisesti suurta pulaa vedestä, on hyvälaatuisen veden saatavuudessa jo koettu paikallista puutetta. Ilmastonmuutoksen on ennakoitu yleisesti lisäävän veden määrää Suomessa, mutta sääolojen ajalliset ja paikalliset muutokset sekä äärevöityminen voivat kuitenkin tulvien ohella lisätä myös kuivuutta. Hyödynnettävissä olevan veden määrän ja laadun muutosten lisäksi muutokset veden käytössä voivat aiheuttaa paineita käyttökelpoisen veden riittävyyteen. Tiedot saatavilla olevan ja käytetyn veden määrästä ovat tärkeitä ja tulevat korostumaan. Luonnonvarojen kestävä ja ekotehokas hyödyntäminen, siihen liittyvä liiketoimintojen ja osaamisen edistäminen ja päätöksenteko edellyttävät tietoja luonnonvarojen saatavuudesta ja riittävyydestä. Vesien osalta tämä on sinistä biotaloutta, joka kuuluu nykyisen hallituksen kärkihankkeisiin. Tämän selvityksen tavoitteena on tuottaa uudet tai päivitetyt valtakunnalliset arviot veden ja sen käytön määristä sekä vesivarojen käytön välittömistä taloudellisista arvoista. Tavoitteena on myös arvioida veden tarjoamien palveluiden välillisiä arvoja ja mahdollistaa niiden suhteuttaminen muihin biotalouden tuottamiin arvoihin. Selvityksessä tarkastellaan ensisijaisesti makean veden eri käyttömuotojen keskimääräistä vuotuista tuottoarvoa ja/tai vedenhallinnan tuottamaa keskimääräistä lisäarvoa. Selvitystä varten on käyty läpi ja koottu yhteen jo olemassa olevaa kirjallisuutta ja muu aineisto, sekä tehty niistä tarvittaessa uusia arviolaskelmia. Samalla on kartoitettu myös aiheeseen liittyviä tietoaukkoja ja puutteita tilastoinneissa. Raportti esittelee myös uudenlaisia vesiimme liittyviä taloudellisia arviointimenetelmiä ja painotuksia esimerkiksi vesien virkistyskäytön ja loma-asumisen osalta.