Browsing by Subject "videosuunnittelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Sirén, Lauri (2019)
    Tässä teatteritaiteen maisterin taiteellisen opinnäytetyön kirjallisessa osiossa pohdin valosuunnittelijan ideoiden syntytapoja ja sitä, miten tuotantojen erityispiirteet vaikuttavat ideoiden syntymiseen sekä miten niiden syntytavat vaikuttavat suunnitteluprosessin etenemiseen. Avaan omia työprosessejani tapahtumasuunnitteluun kytkeytyvien esimerkkien kautta, sekä käsittelen opinnäytetyöni taiteellista osaa, eli valosuunnittelua Coco ei oo enää täällä (2016) -näytelmään. Olen monipuolinen esittävien taiteiden valo- ja visuaalinen suunnittelija, jolla on vahva tekninen pohja. Olen työskennellyt visuaalisena suunnittelijana sekä esitysteknikkona hyvin laajalla kentällä erilaisia tuotantoja. Yli kymmenvuotisen urani aikana olen suunnitellut muun muassa teatteri-, tanssi- ja esitystaideteoksia, konsertteja ja kiertueita, festivaaleja sekä monenlaisia muita tapahtumatuotantoja. Teknisen osaamiseni pohja on saatu teatteri- ja esitystekniikan ammatillisessa koulutuksessa jo ennen teatteritaiteen maisterin korkeakouluopintoja valosuunnittelun koulutusohjelmassa. Pohdin opinnäytetyössäni sitä, miten valosuunnitteluideani syntyvät joko sisältä ulos tai ulkoa sisäänpäin eli miten yleensä suunnittelutyöni rakentuvat joko valotilanne tai valosetti edellä. Valotilanne edellä rakentuvassa valosuunnittelussa valosetti muodostuu valotilanteet mahdollistavien elementtien yhdistelmästä, kun taas valosetti edellä etenevässä suunnittelussa valotilanteet muodostuvat valosetin mahdollistamista valoelementeistä. Käyn esimerkkinä sisältä ulos suuntautuvasta valosuunnittelusta läpi konserttikiertueiden suunnitteluprosessejani ja esimerkkinä ulkoa sisäänpäin suuntautuvista suunnitteluista musiikkifestivaalien valosettien suunnittelua sekä niiden valo-ohjelmointia. Pohdin lisäksi näiden suunnittelutöiden erityispiirteitä ja tapahtumatekniikka-alan työtehtäviä yleisesti. Konserttikiertueiden suunnittelussa minulla on yleensä käytettävissäni suhteellisen runsaasti pohjamateriaalia konsertissa esitettävän musiikin muodossa. Tämä synnyttää minussa voimakkaan musikaalisena henkilönä suoraan paljon mielikuvia ja suunnitteluideoita, jotka mahdollistavat valosuunnittelun luomisen valollinen idea ja mielikuva edellä kohti valotilanteita, valotilanteet edellä kohti näyttämökuvia, ja näyttämökuvat edellä kohti teknisiä ratkaisuja ja lopulta valmista valosettiä. Konserttikiertueilla valo-ohjelmointi on lisäksi erittäin merkittävässä asemassa konsertin visuaalisen sisällön luomisessa. Festivaalien suunnittelussa en yleensä ennakkoon tiedä, mitkä artistit suunnittelemallani festivaalilavalla tulevat lopulta esiintymään, saati että tietäisin mitä nämä esitykset sisältävät. Festivaalivalosetit on siis suunniteltava kokonaan ulkoa sisäänpäin, nojaten melko erilaisiin suunnittelutapoihin kuin konserttikiertueita suunnitellessa. Festivaalilavojen suunnittelussa minulle erityisen tärkeää on luoda niille selkeä ja tunnistettava visuaalinen ilme, mutta samalla tarjota vierailevien esitysten käyttöön mahdollisimman helppokäyttöinen ja toimiva valosetti. Festivaalien luonne laadultaan vaihtelevien esitysten tapahtumapaikkana asettaa omia vaatimuksiaan ja haasteitaan niiden valosuunnittelulle.
  • Lanerva, Teo (2019)
    Käsittelen näyttämöllä nähtäviä videon eri ilmenemismuotoja ja miten ne vaikuttavat kokemukseen tilasta.Aloitan esittävästä videosta sekä sen suhteesta elokuvaan ja televisioon, jonka jälkeen käsittelen videon ei-esittävää puolta. Kirjoittaessani videosta olen huomannut tarkastelevani sitä selvästi valosuunnittelijan näkökulmasta. Ensisijaisesti näenkin itseni valosuunnittelijana, jolle video on yksi työkalu muiden joukossa. Videon saralla oma kiinnostukseni kohdistuu erityisesti videotykkien käyttämiseen monipuolisena valonlähteinä sekä digitaalisena lavasteena, eikä niinkään kertovana elementtinä. Lisäksi tulokulmaani vaikuttaa se, että viimeiset kymmenen vuotta olen työskennellyt pääasiassa sanattomasti kommunikoivien esittävän taiteen alueiden, kuten nykytanssin, nykysirkuksen sekä konserttien parissa. Tavoitteenani on hahmottaa miten videon läsnäolo näyttämöllä vaikuttaa kokemukseen esitystilanteesta, sekä miten videomateriaalin tyyli ja miten se on asetettu näyttämölle vaikuttavat tähän. Tähän asti olen toiminut videon parissa lähinnä intuitiivisesti ja pyrin tämän kirjallisen osion kautta löytämään tuntemuksilleni teoreettista pohjaa, joskin intuition arvoa osana taiteellista prosessia yhtään väheksymättä. Videosta näyttämöllä on kirjoitettu hyvin vähän ja nykytanssin kohdalla vielä vähemmän. Tästä syystä käsittelen tekstissäni videota myös teatterin ja videotaiteen näkökulmasta. Video on hyvin monipuolinen media ja samoin sen näyttämöllä nähtävät olomuodot ja roolit ovat hyvin moninaisia. Kaikille näille ilmenemismuodoille on oma paikkansa laajassa esitysten kirjossa ja videon toimivuus näyttämöllä on ensisijaisesti kiinni sen suhteesta muihin teoksen elementteihin. Tilanne myös elää jatkuvasti, sillä video yleistyy vieläkin kovalla vauhdilla. Vielä hetki sitten vain sci-fi leffojen kuvastoon kuuluneet suuret videoskriinit ovat tulleet osaksi arkea hyvin lyhyen ajan kuluessa. Hiljalleen viimeisen sadan vuoden aikana suhteemme videoon on monipuolistunut ja sen käytölle näyttämöllä on löytynyt hienovireisempiä ulottuvuuksia, kuin mystinen taikatemppu.
  • Riikonen, Miika (2016)
    Maisterin opinnäytteeni kirjallinen osio käsittelee visuaalista suunnittelua populäärimusiikkiteoksiin, tarkemmin sanottuna elävän musiikin teosten kokonaisuuteen eli keikkaan. Pääpaino on valosuunnittelussa, mutta sivuan myös videosuunnittelua sekä lavastamista. Populäärimusiikkiteoksilla tarkoitan tässä yhteydessä klassisen musiikin genren ulkopuolella olevia soitetun tai toistetun musiikin esityksiä, joita myydään muusikoiden tai tiskijukkien nimillä. Sivistyssanakirjamääritelmä populäärille on suosittu, pidetty, kansantajuinen tai kansanomainen (www.suomisanakirja.fi). Populäärikulttuurin termin ulkopuolelle jää marginaalissa olevat tai marginaaliin pyrkivät esitykset, kuten jazz-musiikki, jonka tarkoitus ei ole välttämättä olla kansantajuista tai suosittua. Itse kuitenkin lasken nekin osaksi populäärikulttuuria ja siten osaksi aluetta, jota käsittelen. En käsittele kirjallisessa osiossani taiteellista osiotani ollenkaan niin, että viittaisin taiteellisessa osiossani tehtyihin ratkaisuihin tai ongelmiin, jotka ilmenivät sitä tehdessä. Kirjoitan kirjallisessa osiossani laajemmin yrittäen löytää ytimen siitä, minkälainen populäärimusiikkiesityksen visuaalisen suunnittelun prosessi on. Tekstini on mahdollista lukea jopa metodina tai väittämänä ja sen vuoksi kirjallinen osioni on kuitenkin dialogissa taiteellisen osioni kanssa. Koen, ettei tälle visuaalisen suunnittelun haaralle ole osoitettu tarpeeksi huomiota, eikä sitä ole pidetty yhtä vakavasti otettavana taiteen muotona kuin muita esittävän taiteen visuaalisuuden muotoja. Osoitan kirjallisessa osiossani, että populäärimusiikin kanssa toimiessa taiteellinen suunnittelu on vaativaa, tärkeää ja monisyistä, oli esitys sisällöltään kuinka viihteellinen tahansa. Suunnittelua ei pitäisi tehdä koskaan hutiloiden tai ajatellen sitä nopeana ja helppona työnä, vaikka työ itsessään olisikin viihdyttävää ja kiinnostavaa. Valotan lukijalle suunnittelun kannalta tärkeitä yksityiskohtia pohjamateriaalin tutkimisessa sekä visuaalisen kokonaisdramaturgian luomisen tuomia paineita sekä haasteita. Käyn läpi prosessin alkupisteestä aina esityksen jälkeiseen hetkeen saakka. Tuon näin esille yhden tekemisen mallin kipukohtineen, jonka toivon herättävän keskustelua ja antavan tukea tulevaisuudessa tästä visuaalisen suunnittelun haarasta kiinnostuneille. Kirjoitan opinnäytteeni kirjallisen osion alussa valosuunnittelun historiasta populäärimusiikkiesityksissä, omasta henkisestä pohjastani sekä syistä, miksi olen lähtenyt ylipäänsä tekemään töitä valitsemallani tiellä.