Browsing by Subject "vieraan kielen opetus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Aho, Laura (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa suomalaisten saksanopettajien käsityksiä monikielisyydestä ja monikielisyysdidaktiikasta saksan kielen opetuksessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, millainen kielellinen tausta saksanopettajilla on. Monikielisyys on ajankohtainen teema vieraan kielen tutkimuksessa ja Euroopan koulutuspolitiikassa. Monikielisyys korostuu myös uudistetuissa peruskoulun (POPS 2014) ja lukion (LOPS 2015) opetussuunnitelmissa, joissa painotetaan, että jokainen kouluyhteisön on monikielinen. Vieraan kielen opetuksen tulee mm. tukea yksilöllistä kaksi- ja monikielisyyttä ja parantaa oppilaiden kielitietoisuutta. Tutkimus pohjautuu ajankohtaiseen monikielisyys- ja tertiäärikielididaktiseen tutkimukseen, jotka puoltavat tutkimuksen aiheellisuutta saksan kielen aseman huomioon ottaen. Saksaa opiskellaan usein vasta toisena vieraana kielenä eli tertiäärikielenä englannin jälkeen, jolloin saksan kielen oppimista voidaan helpottaa aiemman kielitaidon, kielten vertailun ja kieltenoppimisstrategioiden avulla. Tämän lisäksi työssä tarkastellaan identiteetti- ja asennetutkimuksen tärkeimpiä käsitteitä, jotka ovat oleellisia tutkimuksen kannalta. Kyseessä on empiirinen tutkimus, jonka tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston sähköisen kyselylomakkeen (E-lomake) avulla. Kyselylomake on puolistrukturoitu ja sisältää kielibiografisen osuuden, asenneväittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä kolmekymmentäyksi saksanopettajaa. Tutkimusmateriaalin analysoinnissa hyödynnettiin laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Tutkimustulokset osoittavat, että kaikki tutkimukseen osallistuneet saksanopettajat ovat taustaltaan monikielisiä. Kaikki saksanopettajat käyttävät säännöllisesti vähintään kahta oppimaansa vierasta kieltä äidinkielen ohella. Aktiivisesti käytetyt kielet, erityisesti opetuskielet, ovat osa saksanopettajien ammatillista, henkilökohtaista ja monikielistä identiteettiä. Saksanopettajat suhtautuvat positiivisesti sekä monikielisyyteen että monikielisyysdidaktiikkaan. He kokevat, että monikielisyys helpottaa uuden kielen oppimista, mutta myös lisää avoimuutta muita kulttuureja kohtaan. He kannustavat oppilaitaan opiskelemaan useita kieliä ja pitävät tärkeänä, että oppilaan kielellinen tausta huomioidaan opetuksessa. Saksanopettajat kokevat, että kaikenlainen kielten vertailu tehostaa oppimista. Myös kielten välinen interaktio koetaan enemmän positiivisena kuin negatiivisena. Monikielinen kompetenssi nähdään hyödyllisenä kaikilla elämän osa-alueilla sekä yhtenä vieraan kielen opetuksen tärkeimmistä tavoitteista. Toisaalta osa saksanopettajien asenteista on ristiriidassa keskenään, esimerkiksi kohdekieli on edelleen tärkeintä saksan opetuksessa. Saksanopettajat käyttävät opetuksessaan mieluiten vain niitä kieliä, joita osaavat. Koska monikielisyys on vielä uusi teema opetussuunnitelmissa, saksanopettajat toivoivat erityisesti jatkokoulutusta, uusia materiaaleja sekä yhteistyötä eri opettajien kanssa monikielisen opetuksen tueksi.
  • Virkkunen, Päivi; Toivola, Minnaleena (2020)
    Tässä tutkimuksessa selvitettin suomalaisten kieltenopettajien käyttämiä ääntämisen opetuksen ja arvioinnin käytänteitä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Kyselytutkimuksen vastaajat (n = 175) arvioivat oman ääntämistaitonsa pääosin hyväksi, mutta he ovat silti epävarmoja ääntämisen opettamisesta. Opettajankoulutus ei sisällä riittävästi, jos ollenkaan, tietoa ääntämisen opettamisesta. Tulokset tuovat esille opettajien oman koulutuksen tärkeyden: mitä enemmän koulutuksessa on ollut fonetiikan opetusta, sitä helpompana vastaajat pitävät ääntämisen opettamista. Nämä opettajat myös opettavat enemmän prosodiaa, joka on puheen ymmärrettävyydelle tärkeä suullisen kielitaidon osa-alue. Tuloksia voidaan hyödyntää opettajankoulutuksen ja opettajien täydennyskoulutuksen kehittämiseen. Opettajien kautta voidaan vaikuttaa opetuksen sisältöihin ja sitä kautta oppijoiden saavuttamaan parempaan ääntämistaitoon.
  • Juntunen, Miitta-Marjut (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan musiikin käyttöä kuudessa alakoulun ranskan kielen oppikirjassa. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Millä tavoin musiikki on läsnä alakoulun ranskan kielen oppikirjoissa? Vaihteleeko musiikin rooli eri oppikirjojen välillä? 2. Mitä tietoja ja/tai taitoja löydettyjen musiikkitehtävien on tarkoitus opettaa oppilaille? Ainut tutkimushypoteesi on, että musiikki on vahvemmin läsnä uudemmissa ranskan kielen oppikirjoissa, sillä musiikin käytön hyödyt ovat tulleet laajempaan tietoisuuteen vasta viime vuosien aikana. Useat neurologiset tutkimukset osoittavat musiikin ja kielen välillä olevan voimakas yhteys. Tämän yhteyden voidaan sanoa olevan jopa biologinen, koska ihmiset oppivat sekä musiikkia että kieltä jo ennen syntymää ja ensimmäisten elinkuukausien aikana. On hyvin todennäköistä, että vauvat oppivat musiikkia ja kieltä samalla tavalla (Ludke & Weinmann, 2012: 5). Positiivinen korrelaatio on löydetty lisäksi esimerkiksi musiikkinuottien tunnistamisen sekä vieraan kielen ääntämistaidon väliltä (Pasanen, 1992: 83). Ottaen huomioon musiikkiin ja kieleen liittyvien tutkimusten lukuisan määrän, tämän tutkielma keskittyy musiikin hyödyntämiseen ranskan kielen opetuksessa Suomessa. Teoriaosiossa määritellään lyhyesti musiikin termiä, jonka jälkeen tutkitaan musiikin ja lapsen kehityksen välillä vallitsevaa yhteyttä elämän alkumetreiltä lähtien. Käsittelen myös yksityiskohtaisemmin musiikin ja kielen yhteyttä, sekä musiikin käytön mahdollisuuksia opetuksessa yleisellä tasolla ja yhä tarkemmin kielten opetuksessa. Esittelen myös, kuinka musiikki on läsnä kahdessa Suomen perusopetusta ja kieltenopetusta ohjaavassa dokumentissa, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014) sekä Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteisessä eurooppalaisessa viitekehyksessä (2001). Tutkimuskorpukseen kuuluvat kuusi alakoulun ranskan oppikirjaa ovat Alex et Zoé et compagnie 1 ja 2 (2001), Tous ensemble 1 (2009) ja 2 (2010) sekä Cadeau 1 (2017) ja 2 (2018). Tutkimusmetodina on tunnistaa oppikirjoista löytyvät musiikkitehtävät ja määritellä jokaisen kohdalla se, mitä kielitaitoon kuuluvia tietoja ja taitoja niiden avulla harjoitetaan. Nämä kielitaidon osa-alueet on jaettu seitsemään ryhmään, jotka ovat kuullun ymmärtäminen, ääntäminen, suullinen tai kirjallinen tuottaminen, sanavaraston kartuttaminen, kieliopilliset taidot, luetun ymmärtäminen ja kirjallisuus sekä kulttuurinen tietous ja opiskellun aiheen rikastuttaminen. Metodi on sovellettu Ulla-Maija Pasasen (1992) luoman jaottelun pohjalta musiikin avulla harjoitettavista kielitaidon osa-alueista. Analysoimme myös sitä, kuinka musiikki on läsnä oppikirjoissa yleisellä tasolla, musiikkitehtävien ulkopuolella. Tutkimuksessa selviää, että musiikkitehtäviä on noin 4,3 prosenttia kaikkien tutkittujen oppikirjojen tehtävistä. Saadut tutkimustulokset eivät vahvista tutkimushypoteesia, sillä musiikkia käytetään enemmän vanhemmissa kuin uudemmissa oppikirjoissa. Musiikki oli vahvin läsnä Alex et Zoé et compagnie –kirjasarjassa, toiseksi eniten Cadeau-sarjassa ja heikoiten Tous ensemble-sarjassa. Musiikkitehtävien avulla harjoitettiin eniten kuullun ymmärtämistä, ääntämistä sekä sanavaraston kartuttamista. Toiseksi eniten näillä tehtävillä harjoitettiin luetun ymmärtämistä, ja kolmanneksi eniten kulttuurista tietoutta tai rikastettiin opiskeltua aihetta. Vähiten musiikkitehtävien avulla harjoitettiin kieliopillisia taitoja sekä suullista tuottamista. Kirjallista tuottamista sekä kirjallisuutta ei käsitelty yhdessäkään musiikkitehtävässä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että vaikka musiikkia käytetään tutkituissa ranskan oppikirjoissa suhteellisen paljon, voitaisiin sitä käyttää vieläkin enemmän ja monipuolisemmin ottaen huomioon musiikin todistetut hyödyt opetuksessa. Mahdollisiksi jatkotutkimuskohteiksi luetellaan esimerkkeinä musiikki yläkoulun ranskan oppikirjoissa sekä musiikki ranskan kielen opettajien käytänteissä.
  • Rikabi, Leila (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä tutkielma käsittelee kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigman ilmenemistä Suomen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuodesta 1970 vuoteen 2016. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigma näkyy Suomen perusopetuksen opetussuunnitelmien vieraiden kielten opetusta käsittelevissä osioissa eri vuosikymmenillä. Tutkielman analyyttinen viitekehys perustuu kahdeksaan Jacobsin ja Farrellin (2003) määrittelemään kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigman muutoksen osa-alueeseen. Tutkielman teoriatausta käsittelee kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigmaa, vieraan kielen opetusta suomalaisessa peruskoulussa sekä suomalaista perusopetuksen opetussuunnitelmaa. Tutkielman aineisto muodostuu perusopetuksen opetussuunnitelmista vuosilta 1970, 1985, 1994, 2004 ja 2014. Tutkimusaineisto koostuu näiden opetussuunnitelmien A-kielen tai ensimmäisen vieraan kielen osioista. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisen aineistonanalyysin perusteita seuraten. Aineiston analyysin metodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi, Directed Content Analysis. Laadullisen aineiston analyysin tulokset on lisäksi määrällistetty. Analyysin tulokset osoittavat, että kommunikatiivinen kielenopetuksen paradigma ei esiintynyt juuri ollenkaan vuoden 1970 opetussuunnitelmassa. Vuoteen 1985 mennessä kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigman vaikutteet olivat kuitenkin saavuttaneet Suomen, sillä vuoden 1985 opetussuunnitelmassa esiintyi jo useita paradigman osa-alueita. Vuoden 1994 erittäin lyhyt opetussuunnitelma ei juurikaan sisältänyt kommunikatiiviseen kielenopetuksen paradigman elementtejä. Vuoden 2004 opetussuunnitelma seurasi kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigmaa selvästi vahvemmin kuin mikään edeltäjänsä. Kaikkein vahvimmin kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigma ilmenee viimeisimmässä, vuoden 2014 opetussuunnitelmassa, josta löytyy seitsemän kahdeksasta kommunikatiivisen kielenopetuksen paradigman muutoksen osa-alueesta. Tulokset osoittavat viiden vuosikymmenen aikana kielenopetuksessa tapahtuneen suuren paradigman muutoksen. Tutkielman tulokset myös vahvistavat paradigman muutosten hitauden.
  • Vihanta, Miia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimus ja tavoitteet. Japanin kirjoitusjärjestelmää kuvataan usein yhdeksi maailman vaikeimmista ja se tuottaakin monesti vaikeuksia japania vieraana kielenä opiskeleville. Suurimman haasteen tähän urakkaan tuovat kanjit eli japanissa käytettävät kiinalaisperäiset logografiset merkit. Merkkien usein monimutkainen ulkomuoto ja monet erilaiset lukutavat tekevät niiden opiskelusta haasteellista ja aikaa vievää. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka paljon suomalaiset japanin opiskelijat hyödyntävät erilaisia kanjien opiskelustrategioita, ja mitkä ovat kohderyhmän käytetyimmät opiskelustrategiat kanjien opiskelussa. Lisäksi tarkastellaan, onko opiskelijan taitotasolla tai opiskelupaikalla nähtävissä olevaa vaikutusta strategioiden määrään tai käyttöön. Menetelmät. Tutkielman aineisto on kerätty kyselytutkimuksen keinoin. Teoriakatsauksen ja aiempien tutkimusten perusteella luotiin kattava 60 erilaista kanjien opiskelustrategiaa sisältävä kysely, jossa vastaajat saivat Likertin asteikkoa käyttäen arvioida ja raportoida, kuinka paljon he hyödyntävät listattuja opiskelumenetelmiä kanjeja opiskellessaan. Kysely toteutettiin verkkokyselynä toukokuussa 2020 ja vastauksia saatiin 71 opiskelijalta. Tulokset ja johtopäätökset. Kirjallisuuskatsauksen perusteella opiskelustrategioita kanjien opiskeluun on useita, mutta kolme menetelmää nousee ylitse muiden: toisto-opiskelu, muistisäännöt ja komponenttien opiskelu. Kyselyllä kerätyn datan ja sen analyysin perusteella voidaan todeta erilaisten toisto- ja assosiointistrategioiden olevan käytetyimpiä opiskelustrategioita myös suomalaisten japanin opiskelijoiden keskuudessa. Lisäksi opiskelijat suosivat erilaisia kompensaatiostrategioita, etenkin sanakirjan käyttöä, kun taas itsenäisesti japania opiskelevia lukuun ottamatta metakognitiiviset ja etenkin sosiaaliset strategiat jäävät vähemmälle käytölle. Opiskelijoiden välillä on kuitenkin havaittavissa niin yksilöllisiä strategiamieltymyseroja kuin taitotasoon ja opiskelupaikkaan linkittyviä eroavaisuuksia. Siinä missä opiskelijat käyttävät keskimäärin 35 opiskelustrategiaa, hyödyntävät esimerkiksi aloittelijat ja edistyneet sekä ammattikorkeakouluissa opiskelevat tätä keskiarvoa selvästi pienempiä määriä erilaisia strategioita opinnoissaan. Tulosten ja analyysin perusteella eksplisiittisestä kanjien opiskelustrategioiden esittelystä voisi olla paljonkin hyötyä etenkin alkeistasoilla. Näin opiskelijoilla olisi jo heti alussa erilaisia menetelmiä, joista lähteä testaamaan itselleen toimivaa opiskelumenetelmää. Myös lisäämällä kanjin komponenttien opetusta voitaisiin edistää kanjien oppimista ja erilaisten opiskelustrategioiden käyttöä jo alkeistasolta lähtien. Komponenttien ymmärtäminen edesauttaisi myös sanakirjasovellusten ja tämän kautta autenttisten materiaalien käyttöä.
  • Kähkönen, Katriina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä tutkielma on kirjoitettu osana Helsingin yliopiston kielenopetuksen digitalisointihanketta. Tutkielma esittelee tapaustuloksia venäjän kielen opiskelusta verkkomateriaalin avulla. Suomessa kielenopetusta tuetaan tällä hetkellä valtioneuvoston kärkihankkeella keskittyen alueellisen kielenopetuksen monipuolistamiseen ja tasa-arvoistamiseen. Kaikilla Suomen kunnilla tulisi olla samat mahdollisuudet tarjota kielenopetusta. Tasapuolisuutta ja monipuolistamista tukee kielenopetuksen digitalisointi osana lähiopetusta. Koulu saa käyttöönsä opetusresursseja sijainnistaan riippumatta. Valtionneuvoston kärkihanke yhdessä opetuksen tieto- ja viestintäteknologiaa painottavan uuden perusopetuksen opetussuunitelman kanssa on innoittanut myös muita yhteisöjä tutkimaan kielenopetuksen digitalisointia: Miten kielenopetus toimii verkkoympäristössä ja millaista opetusmateriaalin siellä tulisi olla. Suuri konkreettinen muutos vieraan kielen opetuksen digitalisoinnissa on ollut ylioppilaskokeiden muuttuminen sähköisiksi. Venäjän kielen opiskelijoille tämä on tarkoittanut muihin kieliin verraten suurempaa muutosta, sillä oppilaan on täytynyt harjoitella kirjoittamaan koevastauksensa kyrillisellä näppäimistöllä. Sähköinen opetusmateriaali on auttanut harjoittelemaan kyrillisellä näppäimistöllä kirjoittamista, mutta opettajien palautteen mukaan tähän mennessä venäjän kielen harjoitusmateriaalia on ollut sähköisessä muodossa verrattain vähän saatavilla. Lisäksi kielenopetuksen siirtäminen verkkoympäristöön ei ole helppo tehtävä. Ajatus kielenopetuksesta verkkoympäristössä ilman opetuskontaktia on ristiriidassa viestintää ja vuorovaikutustaitoja korostavan kommunikatiivisen kielenopetuksen kanssa. Tämän tutkielman osana tuotettiin lukion lyhyen venäjän kielen opiskelijoille kurssi, jonka avulla opiskelijat saattoivat kerrata kielioppiasioita tulevaan ylioppilaskokeeseen. Kurssille osallistui opiskelijoita anonyymisti lukioista ympäri Suomen. Kurssi toteutettiin verkkoympäristö ViLLEssä, joka on Turun yliopiston hallinnoima, monipuolinen ja käyttäjilleen täysin ilmainen työkalu opiskeluun ja opetukseen. Kurssiin kuului noin sata tehtävää, jotka käsittelivät laajasti eri kielioppiasioita sekä luetun ymmärtämisen tehtäviä. Kurssi keräsi automaattisesti tallentuvaa tietoa opiskelijoiden tehtävien suorittamisesta kurssin aikana. Kerätyllä taustatiedolla haluttiin selvittää, mitkä tehtävät soveltuvat parhaiten venäjän kielen opiskeluun verkkoympäristössä. Lisäksi haluttiin selvittää, miten opiskelijat motivoituvat itsenäiseen opiskeluun verkkoympäristössä. Tämän tutkielman teoriaosuus kertoo, millaista laadukkaan verkko-opetusmateriaalin tulisi olla. Tutkielman tuloksia on tarkasteltu alussa esitetyn teoriaosuuden avulla. Tutkielmassa todetaan, että tutkielman kurssin tehtävämateriaalin laadukkuutta verkko-opetusmateriaalina on hankala arvioida. Tämä johtuu siitä, että tutkielman kurssin toteutustapa on itsenäinen harjoittelu ilman opettajaa. Tutkielman aikana käy ilmi, että opetusmateriaalin ja opiskelun onnistumisen kulmakiveksi nousee verkossa tapahtuvan opetuksen pedagoginen malli. Verkkomateriaalin ja opetuksen laadukkuutta ei juurikaan voida arvioida, mikäli oppimisprosessia ei tueta pedagogisesti myös verkkoympäristössä tapahtuvassa opetuksessa. Näin ollen tämä tutkielma tarjoaa tietoa ensisijaisesti venäjän kielen opiskelijoiden kokemuksista sähköisten tehtävien parissa sekä kielen harjoittelemisesta itsenäisesti verkossa. Tutkielman osana koostettu sähköinen venäjän kielen tehtävämateriaali jää opettajille avoimeen käyttöön, mikä osaltaan paikkaa tarvetta kielenopiskelun sähköisistä materiaaleista. Kurssi ja sen tehtävämateriaalin käytöstä saatu tieto ja palaute opiskelijoilta antavat opettajille hyödyllistä tietoa venäjän kielen tehtävämateriaalin käytöstä verkkoympäristössä.
  • Kotciuba, Irina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan venäjän kielen verbin aspektia ja sen ominaispiirteitä venäjää vieraana kielenä opiskelevien näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, aiheuttaako venäjän kielen verbiaspekti venäjää vieraana kielenä opiskeleville haasteita ja mistä se voi johtua. Tämän lisäksi tutkielma pyrkii selvittämään oikean aspektin ja sen erityismerkitysten valintaan liittyvät yleisimmät virheet. Tutkielman teoreettisen pohjan muodostavat sekä venäläiset että ulkomaalaiset tutkimukset, jotka tarkastelevat aspektia kieliopillisena kategoriana ja sen merkitystä venäjän kielen lisäksi myös muissa slaavilaisissa sekä muuta alkuperää olevissa kielissä. Näissä tutkimuksissa olevien venäjän kielen aspektien erityismerkitysten luokittelujen pohjalta on tehty oma luokittelu, jota sovelletaan tutkimusaineistoa analysoitaessa. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä on havainnointi. Aineiston avulla analysoidaan, kuinka ulkomaalaiset käyttävät venäjän kielen aspekteja omassa puhekielessään ja vastaako heidän aspektien valintansa venäjää äidinkielenä puhuvan valintaa. Tutkimusaineisto koostuu 68 YouTube-videopalvelussa olevasta videosta, jotka ovat esimerkkejä ulkomaalaisten venäjänkielisestä puheesta. Kaikki videot on jaettu kahteen osaan. Toisessa osassa on 20 haastattelumuotoista videota Venäjän alumni -projektista (Vypuskniki Rossii), jonka osallistujia ovat Neuvostoliitossa korkeakoulututkinnon suorittaneet ja loistavan työuran tehneet ulkomaalaiset. Toinen osa sisältää 48 videota ulkomaalaisten tubettajien tekemistä videoblogeista, jotka kertovat pääosin venäjän kielen opiskelusta ja sen vaikeuksista. Tutkimustulokset osoittavat teoreettisessa aineistossa olevien väitteiden aspektien haasteellisuudesta venäjää vieraana kielenä puhuville oikeiksi. Kaikissa videoissa on aspektien valintaan liittyviä virheitä, joista yleisin on aspektien keskeisten erityismerkitysten eli perfektiivisen aspektin konkreettis-faktisen ja imperfektiivisen aspektin konkreettis-prosessuaalisen, rajoittamattoman toistuvuuden ja yleisesti toteavan merkitysten käyttö toistensa sijaan. Analyysin molemmissa osissa paljastuneet virheet on koottu kahteen taulukkoon. Alumnien virheet ovat pääosin satunnaisia, kun taas tubettajien tapauksessa ne ovat selvästi väärin opittua tietoa. Tutkielma on tehty venäjä vieraana kielenä -opetuksen näkökulmasta. Aspektien oikea käyttö edellyttää niiden pitkäaikaista, säännöllistä, mm. suullista harjoittelua erityisesti äidinkielen puhujien kanssa, minkä tuloksena on venäläisten aspektiajattelutavan omaksuminen.