Browsing by Subject "viihtyvyys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Palatz-Lohjala, Nina (2005)
    Tutkimuksessa on tarkasteltu, mikä vaikutus henkilöstörakennemuutoksella on aluesosiaalityöntekijöiden työssä jaksamiseen. Lisäksi on tutkittu, mikä on sosiaalityöntekijöiden subjektiivinen kokemus työssä jaksamisesta. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty Otalan & Ahosen (2003) muokkaamaa Maslow'n tarvehierarkiamallia. Henkilöstörakennemuutosta ja työssä jaksamista on tarkasteltu myös Hatch'n (1997) organisaatiokaaviota mukaillen. Lisäksi niitä on tarkasteltu osittain stressiteorian kautta. Tutkimuksessa on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen puoli. Tutkimusmenetelmänä on käytetty kyselylomaketta, jossa on sekä avokysymyksiä että strukturoituja kysymyksiä. Omakohtaisia tuntemuksia ei kyetä mittamaan riittävästi pelkästään kvantitatiivisin menetelmin. Kyselylomake lähetettiin 200 Helsingin kaupungin sosiaaliviraston aluesosiaalityöntekijälle sekä yhdennettyä sosiaalityötä tekeville. Vastauksia saatiin 86, joten vastausprosentiksi tuli 43%. Tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan subjektiivista kokemusta työssä jaksamisessa ja henkilöstörakennemuutoksen merkitystä siihen ikäryhmittäin sekä muodollisesti pätevien ja epäpätevien välillä. Työssä jaksamisen keskeisiksi kuormitustekijöiksi nousivat työn kovat vaatimukset, kiire sekä suuret asiakas- ja työmäärät. Lisäksi työssä jaksamiseen vaikuttivat heikentävästi työn ulkoisten ja sisäisten vaatimusten ristiriitaisuus. Työyhteisön merkitys työssä jaksamisen kannalta oli suuri, koska työ koettiin henkisesti raskaaksi. Erityisesti oman ryhmän sosiaalityöntekijöiltä saatu tuki auttoi jaksamisessa. Tutkimuksesta ilmeni myös, että huono palkkaus on yksi syy miksi sosiaalityöntekijät kokivat, ettei heidän tekemäänsä työtä kovin paljon arvosteta. He itse kokivat tekevänsä arvokasta ja vaativaa työtä. Henkilöstörakennemuutoksen voitiin katsoa aiheuttaneen melko negatiivisia jännitteitä. Keskustelun sävy muutoksesta vaihteli asiallisesta hyvinkin tunnepitoiseen. Tämä osaltaan johtui siitä, että henkilöstörakennemuutoksesta annettu tieto muuttui jatkuvasti ja jo päätettyjä asioita peruttiin. Muutoksen tuoma epävarmuuden tunne aiheutti stressiä ja työntekijöille syntyi huoli siitä, että muutos kasvattaa entisestään heidän työtaakkaansa. Samanaikaisesti tapahtuva organisaatiouudistus aiheutti lisää kuormittavuutta, koska työntekijöiden tuli sopeutua kahteen isoon muutokseen yhtä aikaa. Muutoksen positiivisena puolena nähtiin, että osa sosionomi (AMK)-tutkinnon suorittaneista saa vakituisen työsuhteen ja mahdollisesti tulevaisuudessa tehtävänkuvat selkiytyvät.
  • Strandell, Anna (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 31/2011
    Asukasbarometri 2010 on kyselytutkimus suomalaisten asuinympäristöjen laadusta vähintään 10 000 asukkaan taajamissa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa. Tutkimus on osa ympäristöhallinnon elinympäristön laadun seurantaa ja se toteutettiin nyt kolmannen kerran. Ensimmäinen Asukasbarometrikysely tehtiin vuonna 1998 ja toinen vuonna 2004. Suurin osa kysymyksistä on pysynyt samoina, mutta mukaan on otettu myös uusia ajankohtaisia kysymyksiä, kuten asumisvalintojen ympäristöystävällisyyttä koskevia kysymyksiä. Asukkaat ovat yleisesti ottaen hyvin tyytyväisiä asuinympäristöönsä. Vastaajista 97 % on tyytyväisiä asuinalueensa viihtyisyyteen ja tyytyväisyys on lisääntynyt. Tärkeimmät asuinalueiden viihtyvyystekijät ovat rauhallisuus, luonnonympäristö, sijainti ja liikenneyhteydet sekä palvelujen saatavuus ja harrastusmahdollisuudet. Pahimpina epäviihtyvyystekijöinä pidetään liikenteen aiheuttamia häiriöitä ja ongelmia. Asuinalueiden peruspalveluiden taso on pysynyt kutakuinkin ennallaan kohteena olevissa suurissa taajamissa. Toivotuimmat lisäpalvelut asuinalueelle ovat ruokakauppa, muut kaupat ja joukkoliikenne. Pankki- ja postipalvelutoiveet ovat huomattavasti vähentyneet, sen sijaan joukkoliikennetoiveiden määrä on lähes kaksinkertaistunut. Puisto- ja ulkoilualueisiin ollaan yleensä tyytyväisiä. Enemmän tyytymättömyyttä kohdistuu pihan viihtyisyyteen. Tyytymättömimpiä pihaan ovat tiiviiden kerrostaloalueiden asukkaat, erityisesti vuokra-asukkaat. Autonomistus, auton käyttömahdollisuus ja auton käyttö työ- ja kauppamatkoilla ovat yleistyneet, kävelyn ja joukkoliikenteen osuus on laskenut. Työmatkojen keskipituus on kasvanut. Tyytymättömyys asuinalueen joukkoliikennepalveluihin on ollut kasvussa. Naapureiden kanssa jutellaan edelleen kohtalaisen usein, yli kolmannes lähes päivittäin. Vastaajista 15 % pelkää liikkua asuinalueella yksin iltaisin. Pääosa vastaajista, 86 %, pitää ympäristöystävällisyyttä tärkeänä asunnon ja asuinalueen valinnassa. Neljännes niistä vastaajista, joilla on auto säännöllisesti käytettävissä, ovat harkinneet auton käytön vähentämistä. Yli puolet hyväksyy täydennysrakentamisen omalla asuinalueellaan, jos sen sijoittamiseen ja suunnitteluun pääsee itse vaikuttamaan. Raportissa käsitellään myös erityyppisten asuinalueiden vahvuuksia ja heikkouksia sekä eri väestöryhmien näkemyksiä elämänvaiheen ja -tilanteen mukaan.
  • Seila, Petra (2003)
    Pro gradu –tutkielmani tarkoituksena oli selvittää Suomessa asuvien, kansainvälisten yritysten palveluksessa työskentelevien ulkomaalaisten sosiokulttuurista sopeutumista maahamme. Tutkimuksessa selvitettiin, miten nämä ulkomaalaiset viihtyivät maassa ja miten he olivat sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi tarkasteltiin, olivatko tutkitut kokeneet syrjintää tai rasismia Suomessa asuessaan. Yhtenä tavoitteena oli myös selvittää, millaisena työnantajayrityksen rooli nähtiin ulkomaalaisten työntekijöiden viihtyvyyden ja sopeutumisen edesauttajana. Tutkimuksen kohteena oli kansainvälisten suuryritysten Suomen toimipisteissä työskentelevät ulkomaalaiset. Tutkimuksessa haastateltiin vuoden 2003 helmikuun aikana seitsemäntoista ulkomaalaista. Haastateltavia oli kahdesta eri yrityksestä, joista toinen toimii mobiiliteknologia- ja toinen IT-alalla. Haastateltavat olivat asuneet Suomessa keskimäärin noin 3,5 - 4 vuotta. Tutkimus tehtiin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Kaksi ensimmäistä haastattelua suoritettiin sähköpostikyselynä. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa aineistoa tarkastellaan aiemman teoreettisen tiedon valossa, huomioiden kuitenkin uudet aineistosta havaittavat asiat. Haastatellut ulkomaalaiset viihtyivät Suomessa yleisesti ottaen melko hyvin, joskin oleskelun alkuvaiheessa hankaluuksia oli usein ilmentynyt. Kuten aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta oli perusteltua olettaa, haastatellut eivät olleet sosiokulttuurisesti täysin sopeutuneet Suomeen. Tämä korostui etenkin lyhyemmän aikaa Suomessa asuneiden henkilöiden kohdalla. Pidemmän aikaa maassa asuneet osallistujat olivat paremmin kosketuksissa suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Maassa oleskelun tilapäisyys näyttäisi olevan tekijä, joka huomattavasti vähentää ulkomaalaisten sosiokulttuurista sopeutumista ja myös heidän motivaatiotaan siihen. Vain muutama haastateltavista oli kokenut syrjintää tai rasismia Suomessa asuessaan. Yleisimmin syrjintäkokemukset liittyivät kaupungilla nimittelyn kohteeksi joutumiseen tai erilaisen kohtelun saamiseen esimerkiksi asuntoa vuokrattaessa. Syrjintää tai rasismia joskus kokeneet haastateltavat erosivat ulkonäöltään muita haastateltavia enemmän suomalaisesta valtaväestöstä. Haastateltavat odottivat työnantajayritykseltä enemmän tukea, jos yritys oli järjestänyt työntekijän siirron Suomen toimipisteeseen. Työnantajayritysten toimintaan oltiin melko tyytyväisiä, mutta myös epäkohtia oli havaittu. Englanninkielistä tiedotusta yrityksen asioista, kulttuurikoulutuksen järjestämistä ja tukea suomen kielen opiskeluun toivottiin nykyistä enemmän. Tärkeimpinä lähteinä käytettiin: Berry, J. W. (1992). Acculturation and adaption in a new society; Jaakkola, M. (1999). Maahanmuutto ja etniset asenteet. Suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin 1987-1999; Jasinskaja-Lahti, I. – Liebkind, K. – Vesala, T. (2002). Rasismi ja syrjintä Suomessa. Maahanmuuttajien kokemuksia; Ward, C. A. – Bochner, S. – Furnham, A. (2001). The psychology of culture shock.
  • Kujanpää, Merja (1999)
    Tutkimuskohteena oli Kontulan 150-paikkaisen vanhainkodin asukkaat Helsingissä. Asukkaat ovat vanhainkodin tuottamien palvelujen kuluttajia, mutta heidän oma kokemustodellisuutensa jää usein tavoittamatta vanhustenhuollon tavoitteita suunniteltaessa. Tämän tutkimuksen tärkeä taustavaikuttaja ovat ne kunnallistalouden säästötavoitteet, jotka aiheuttavat resursseja karsimalla paineita hoidon tuottajille. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää vanhainkodin asukkaiden viihtymistä Kontulan vanhainkodissa. Tutkimuksesta saaduilla tiedoilla vanhainkodin henkilöstö voi täydentää käsitystään annetun hoidon laadusta ja paneutua asukkaiden asemaan mahdollisten parannusten suorittamiseksi. Niukkoja resursseja voidaan kohdentaa paremmin hyödyntämällä asukkaiden omaa tietämystä saamansa laitoshoidon tasosta. Tutkimus on suoritettu kvalitatiivisella tutkimusotteella. Käytetyt tutkimusmenetelmät ovat haastattelu ja havainnointi. Haastattelut tehtiin puolistrukturoidun haastattelulomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistuneet vanhukset vastasivat ns. avovastauksilla, ts. tutkija ei antanut valmiita vastausvaihtoehtoja. Havainnointiosuuksien aineisto on kirjattu havaintopäiväkirjaan. Tutkimuksen suorittajalta oli tutkimuksen ajan käytössään kenttäpäiväkirja. Laitoksessa viihtymistä on tutkimuksessa etsitty vanhusten omista kuvauksista, subjektiivisesta kokemuksellisuudesta. Pyrkimyksenä on ollut saavuttaa kokonaisvaltainen kuva laitosasumiseen vaikuttavista tekijöistä ja niiden painoarvoista asukkaiden näkökulmasta. Olemassaolokokemuksen teorian ideaalityyppien ääripäät löytyvät aineistosta: vanhus murtujana tai pärjääjänä. Objektiiviset olosuhteet luovat fyysiset edellytykset subjektiiviselle elämän kokemiselle. Terveys/sairaus, kognitiiviset kyvyt ja laitos palveluineen nousevat tutkimuksen tuloksissa vanhainkodissa viihtymisen tärkeimmiksi osatekijöiksi. Voidaan myös todeta, että vanhuksien empatiakyvyt ovat tärkeä edellytys arjen sujumiselle laitosta puristavien säästäen paineessa. Vanhukset siirtävät omat tarpeensa syrjään, koska eivät halua kuormittaa henkilökuntaa nähdessään heidän olevan kiireisiä. TÄRKEIMMÄT LÄHTEET: Nores, Tuula (1992) Olemassaolokokemus; Päivärinta, Eeva (1996) Palvelutalojen laatua etsimässä; Gubrium, Jaber F. (1993) Speaking of life: horizons of meaning for nursing home residents; Uutela, Antti & Ruth, J-E (1994) Muuttuva vanhuus; Kelly, John R. (1993) Activity and aging: staying involved in later life