Browsing by Subject "viittomakieli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Aaltomaa, Nelli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tutkin suomenruotsalaista viittomakieltä Humanistisessa ammattikorkeakoulussa syksyllä 2018 opiskelleiden opiskelijoiden näkemyksiä omasta kielitaitotasostaan sekä kielenoppimisestaan. Tutkimusryhmän opiskelijat osallistuivat kukin Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan tulkkikoulutusprojektiin, jonka tavoitteena oli kouluttaa lisää suomenruotsalaista viittomakieltä tulkkaavia tulkkeja ja siten elvyttää suomenruotsalaista viittomakieltä. Tutkimuksessa selvitetään, miten opiskelijat arvioivat kielitaitoaan suomenruotsalaisessa viittomakielessä hyödyntäen arvioissaan Euroopan neuvoston luomia kielitaitotasokuvauksia kolmessa kielen eri osa-alueessa, jotka ovat kielen ymmärtäminen, kielen tuottaminen sekä vuorovaikutus. Tämän lisäksi selvitetään, kuinka opiskelijat kuvailevat suomenruotsalaisen viittomakielen oppimistaan. Tutkimukseen osallistui internetissä julkaistuun kyselylomakkeeseen vastaamalla 15 opiskelijaa, jotka olivat syksyllä 2018 iältään 19–58-vuotiaita. Tulosten analysointia varten jaoin opiskelijat kolmeen ryhmään sen perusteella, kuinka kauan he olivat opiskelleet suomenruotsalaista viittomakieltä. Ryhmä 1 oli aloittanut kielen opiskelun vuonna 2018 opintojen alkaessa, ryhmä 2 oli opiskellut kieltä 1–5 vuoden ajan, ja ryhmä 3 oli opiskellut kieltä vähintään 15 vuoden ajan. Tutkimustulosten mukaan ryhmän 1 valitsemat kielitaitotasot vaihtelivat tasojen A2 ja C1 välillä, ja yleisimmin valitut tasot olivat B1 ja B2. Ryhmässä 2 opiskelijat olivat valinneet kielitaitotasot B1-C1, ja kaikkien opiskelijoiden valitsemat taitotasot olivat keskimäärin korkeammat verrattuna ensimmäiseen ryhmään. Ryhmä 3 valitsi kaikista opiskelijaryhmistä keskimääräisesti korkeimmat tasot, joskin taitotasot vaihtelivat ryhmässä tasojen A2 ja C2 välillä. Tutkimustulokset osoittavat, että opiskelijat valitsivat taitotasokseen sitä korkeamman tason, mitä kauemmin he olivat suomenruotsalaista viittomakieltä opiskelleet. Tulosten mukaan erot eri ryhmien välillä eivät kuitenkaan olleet kovin merkittäviä. Opiskelijoiden näkemyksissä omasta kielenoppimisestaan selkeinä yksittäisinä asioina erottuivat muun muassa kasvavan viittomavaraston merkitys, suomalaisen viittomakielen vaikutus sekä haasteet kommunikoida sellaisten viittojien kanssa, joiden murre tai kielen tyyli erosi oppijan omasta.
  • Kangas-Lumme, Jertta (Helsingin yliopisto, 2014)
    There is very little research on the effects of memory illnesses such as Alzheimer's disease (AD) on the linguistic performance of congenitally deaf sign language users. With spoken language users the effects of AD are often first found in semantics and pragmatics. Deteriorated naming skills are often an early symptom of AD. As the disease progresses the linguistic skills are widely affected and communicating becomes difficult. When studying sign language users results have shown that people with AD have corresponding difficulties of comprehending and producing signed language as spoken language users with Dementia have with spoken language. The aim of this research was to study how two Finnish Sign Language (FSL) users with AD perform in object and action naming tests. The participants were evaluated with the Boston Naming Test (BNT) and the Action Naming Test (ANT) in two consecutive years. Of each performance, the researcher recorded the total score, the number of immediate answers, the time the participant spent on the task and how the answers were given. An analysis of naming errors was made. As a result it was noted that both object and action naming skills of the participants deteriorated as Dementia progressed. Action naming skill were less affected than object naming skill. The participants made more errors and gave less immediate responses in the BNT than in the ANT. Both the signed responses and the method of answering varied with the FSL users with a memory illness: the answers were given either in varying signs, by speaking only or by both speaking and signing simultaneously, or with signs created spontaneously in test situation. Most of the errors were Other errors, especially "I don't know" –answers in both tests. As a result of this study it is clear that there is a need for assessment tests which have been translated into sign language, since the existing naming tests are not necessarily suitable for testing signed language users without a culturally-sensitive translation. This study is the first longitudinal study in Finland focusing on evaluating Finnish Sign Language users with Dementia and the changes in their linguistic skills. It is also one of the first studies internationally on the linguistic changes of sign language users with a memory illness.
  • Siltaloppi, Satu (Helsingfors universitet, 2016)
    I den här avhandlingen studerar jag hurdana funktioner den icke-dominanta handen har i det finlandssvenska teckenspråket. Språket är i behov av vitaliseringsåtgärder och ett av målen för avhandlingen är att vara en del av dessa åtgärder, samt bidra till språkdokumentation. Syftet för denna avhandling är att ta reda på hur den icke-dominanta handen används i finlandssvenskt teckenspråk samt om man på basis av min studie kunde göra generaliseringar gällande teckenspråk överlag. Materialet i studien består av fem korta videon och finns fritt tillgängligt på internet. En av videorna är Justitieministeriets teckenspråkiga översättning över Teckenspråkslagen (359/2015), en av videorna är ett tecknat meddelande om SignWiki-projektet på YouTube och tre är teckenspråkiga texter på Dövas Förbunds nätsida. Materialet är annoterat med Elan -annotationsprogram. Analysskedens kategorisering baserar sig på studier i den icke-dominanta handens funktioner i andra språk. Ett av den här studiens resultat är en kategorisering som tillämpar sig i att beskriva de funktioner den icke-dominanta handen har i finlandssvenskt teckenspråk. Andra resultat är användningen av vissa funktioner i finlandssvenskt teckenspråk som förekommer i finskt teckenspråk (listboj), andra som i svenskt teckenspråk (pekboj, temapek). Dessutom finns det funktioner som inte används i finlandssvenskt teckenspråk (temaboj, framställande boj), åtminstone inte i ett standardspråkigt, planerat språkbruk som mitt material för denna studie. Min studie påvisar ett behov av flera fortsatta studier gällande både teckenspråken allmänt (textuella markörer) och det finlandssvenska teckenspråket. Det är väsentligt att i nära framtid bevara diskussioner mellan de finlandssvenska teckenspråkets språkanvändare i olika åldrar. Sådant material frambringar en bred botten till fortsatta studier från olika synvinklar – kan till exempel de funktioner som inte fanns med i materialet i denna studie användas i en fri diskussion?
  • Sepponen, Mirja (2019)
    The licentiate video study in Finnish sign language aimed to determine whether bullying occurs in special sign language schools and how bullying is experienced. In all, 32 pupils from grades 5–9 participated in this sign language survey in 2004. The answers to the survey were compared to a Finnish language survey carried out in the same school group (N = 62, 36 boys and 26 girls) in 1999 for a Master’s thesis (Sepponen 2001). In this survey, 30 pupils were separated into two groups based on their understanding of this Finnish-language bullying survey: reliable (21) and unreliable (9) pupils. It is important to compare the results from the Master’s thesis because that Finnish language survey is still the only one carried out on school bullying in Finland. We wanted to find any changes in school bullying and compare it to a sign language survey (2004). This is important to verify the survey in sign language. In this study on bullying, the focus is on the bullies, as the pupils had hoped. The pupils’ responses to the queries were evaluated both together and separately for each year, based on the type of outburst (direct physical, direct verbal or indirect psychological bullying) and according to group, grade and sex. The study, which was empirical, quantitative and qualitative, was based mainly on the theories of Dan Olweus (1992). We analyzed the data using SPSS software, using cross-tabulation and a chi-squared test. In sign language schools, bullying was experienced as direct physical, direct verbal or indirect psychological bullying. In the 5th grade pupils experienced much more direct bullying than did pupils in other grades. Both girls and boys experienced bullying. The study also found a significant “reciprocal effect” regarding bullying, as some of the bullied also bullied others (3%, in 2004). As many as 21% of the pupils attributed the bullying to their deafness: “Because I am deaf, others think of me differently from a hearing pupil.” In the period between 1999 and 2004, the experiences of bullying were somewhat similar in special needs schools. Those who had mastered Finnish well (1999) answered the questions in the same way as those who had mastered sign language very well. The linguistically unreliable answers of the students unsure of the language used showed that they did not always understand the questions as intended by the researcher. The pupils’ responses have been influenced by their culture, deafness, different levels of hearing, a lack of a common language and any other additional injuries. The concepts of bullying should be made easier for students to understand.
  • Slotte, Anna-Maria Kristina (2008)
    Finlandssvenska teckenspråkiga döva utgör en minoritet inom en minoritet i flera avseenden, dels inom det finländska dövsamfundet och dels inom den finlandssvenska minoriteten. Syftet med avhandlingen är att beskriva och klarlägga aspekter som kan anses vara av betydelse för de finlandssvenska teckenspråkiga dövas upplevelser av tillgänglighet och delaktighet i det finländska samhället. Fenomenen tillgänglighet och delaktighet undersöks utifrån nationella och internationella dokument inom handikappområdet, samt internationell forskning som beskriver tillgänglighet och delaktighet i relation till döva. Två teckenspråkiga gruppintervjuer med sju informanter utfördes med en fenomenologisk-hermeneutisk forskningsansats. Intervjuerna utfördes med hjälp av teckenspråkstolk och de videobandades. Tematiska frågor om kommunikation, samhälle, dövas värld och finlandssvenska dövas roll ställdes. För undersökningen har bl.a. Hoyer 2000a, Hedrén et al 2005, Ladd 2003, Londen 2004, Luukkainen 2008, Molin 2004, Murray et al 2007 och Young et al 2000 utgjort centrala källor. Kommunikationens betydelse blir framträdande i samspelet med andra livsvärldar. Den hörande världen och den döva världen har helt olika utgångspunkter och följaktligen kom upplevelserna av tillgänglighet och delaktighet att formas därefter. En fungerande kommunikation, betydelsen av visuell information om vad som händer i omvärlden, vilja och ansvar att informera hörande samt aspekten av att rymmas med i samhället, var framträdande i hörande världen. Medan modersmålets betydelse samt en gemensam visuell förståelse var aspekter som karaktäriserade upplevelserna i dövas värld. Avhandlingen visar att ytterst är delaktighet en känsla av att förstå och bli förstådd, där många olika aspekter ingår och bildar ett överlappande komplext sammanhang. Det här diskuteras inom ramen för Habermas 1988 teori om kommunikativt handlande. Tillgänglighet är de redskap och verktyg som möjliggör delaktighet.
  • Belghiti, Silva (2018)
    Puran siitä, että miten minun näyttelijän urani on alkanut. Urani tielle on tullut paljon kuoppia, mutta ylitin ne joka kerta. Käsittelen minun vaikeuksiani opiskelun aikana. Olen kasvanut ja kehittynyt näyttelijänä, mutta työni esteitä on yhä näkyvissä. Esimerkiksi teatterikorkeakoulussa opinnoissa monet opettajat tai kohtaamani ohjaajat eivät ole olleet varmoja, miten minua tulisi kohdella. Pohdin, että koulun olisi pitänyt lähettää heille etukäteen tietopaketti viittomakielestä ja kuuroudesta valmistaakseen heitä työhön kanssani. Tähän työhön liitetyn elokuvakäsikirjoituksen avulla nähdään, miten todellisuudessa kuurot kohtaavat erilaisia asenteita tai esteitä. Käsittelen saavutettavuutta, että miten sitä voitaisiin parantaa, jotta kaikki voisivat tuntea itsensä tasa-arvoisiksi ja asiat tulisivat perille kaikille. Esittelen myös inkluusion ja intersektionaalisuuden ajattelumallit sekä sitä, miten ne vaikuttaisivat yhteistyöhön. Kerron myös, miten paljon tulkit vaikuttavat teatterityöhön. On siis erittäin tärkeää, että saadaan alalle hyviä tulkkeja, jotka soveltuvat teatterimaailmaan. Purin myös tähän työhön projekteja, joissa työskentelin kuulevien kanssa: mikä toimii ja mikä ei. Ohjaajan tietoisuus kuurojen kanssa työskentelystä on erittäin tärkeää. Se vaikuttaa paljon siihen, miten ryhmä toimii tasa-arvoisesti. Myös ohjaajan on huomattava, miten esitys tehtäisiin saavutettavammaksi. Mietityttää välillä, mitä opiskelujeni kaksivuotinen antoi minulle. Onko toiveeni nyt toteutunut
  • Lepistö, Malla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksessani kuvaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon matkapapin virkojen perustamisvaihetta ja ensimmäisten matkapappien työnkuvaa aikana, jolloin kuurojenopetuksessa vallitsevana aatteena oli oralismi. Oralismi näki puheen merkkinä ihmisyydestä viittomakielen ollessa väistyvä ja alkeellisempi kommunikaatiomuoto. Kuurojen opetuksessa tavoitteena oli puheen opettaminen mihin tähdättiin muun muassa viittomiskiellolla. Viittomakielen asema kirkon kuurojentyössä poikkesi tästä oleellisesti, sillä kuurojenpapin virkaan hakevien oli osattava viittomakieltä. Työnkuvan hahmottamisen lisäksi etsin vastauksia siihen, minkä verran matkapapit käyttivät työssään viittomakieltä ja miten heidän viittomakielen käyttöönsä suhtauduttiin yhteiskunnan, kuurojenkoulun sekä kuurojen itsensä taholta. Pyrin myös vastaamaan kysymykseen siitä, miksi he käyttivät viittomakieltä, vaikka sen käyttö oli aikakauden aatemaailman vastaista. Tutkimukseni alkaa vuodesta 1896, jolloin matkapapin viran perustaminen otettiin virallisesti esille, mutta keskityn varsinaisesti ajanjaksoon 1908–1916. Aikarajauksen perusteena on se, että ensimmäiset matkapapit aloittivat vuonna 1908 ja 1916 kuurojentyöhön lisättiin papinvirkoja. Tutkimukseni ensisijaisina lähteinä ovat aikalaisjulkaisut: Kuuromykkäin Lehti, sen ruotsinkielinen sisarjulkaisu Tidskrift för Döfstumma sekä Suomen Aistivialliskoulujen lehti. Näistä kaksi ensimmäistä edustaa kuurojen, kolmas puolestaan kuurojenkoulujen näkökulmaa. Metodisena lähtökohtanani on yleinen historiatutkimuksen menetelmä. Hyödynnän tutkimuksessani lehdistöhistorian sisällönanalyysia niin, että tarkastelunäkökulma on henkilöhistoriallinen ja arkipäivän historian from below -näkökulmaa huomioiva. Tutkimukseni mukaan matkapapin työ oli huomattavasti seurakuntapapin virkaa monipuolisempi ja haastavampi. Matkapappi oli kirjaimellisesti matkaa tekevä pappi, sillä yhden papin työkenttänä oli puolikas Suomea. Matkapapin työnkuva oli sekä missionaalinen että diakoninen. Matkapappi oli samaan aikaan sekä kuurojen sielunpaimen, että sosiaalityöntekijä. Tämä kahtalaisuus tulee ilmi hyvin monissa eri yhteyksissä. Matkapappi oli kirkon valitsema, mutta hänen palkkansa tuli valtiolta. Hän oli siis samaan aikaan sielunhoitaja ja valtion virkamies. Viran velvoitteet tulivat myös kahdelta taholta. Matkapapit tulivat erilaisista sosiaalisista taustoista, ja he olivat tutustuneet eri koulutustasolla oleviin kuuroihin ennen kyseiseen virkaan hakeutumista. Tutkimuksessani käy ilmi, että nämä seikat vaikuttivat siihen, miten he yksilöinä suhtautuivat työnsä sosiaaliseen puoleen ja kuuroihin seurakuntalaisiinsa. Lähdemateriaaleista ilmenee matkapappien käyttäneen viittomakieltä hyvin monipuolisesti niin hengellisissä kuin maallisissakin tilanteissa. Ennakkokäsityksistäni huolimatta kuurojenkoulujen opettajat suhtautuivat pappien viittomakielen käyttöön myönteisesti. Tämän taustalla oli aikakauden käsitys uskonnon opetuksen päämäärästä: sen tehtävä oli herättää henkilökohtaista uskoa. Tämän vuoksi matkapapeilla viittomakielen käyttö oli yhtä perusteltua kuin ulkolähetyksessä vieraiden kielten käyttö. Kuurojentyö nähtiin usealla taholla lähetystyönä.