Browsing by Subject "virheanalyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Aschan, Julia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Under de senaste åren har det flitigt diskuterats att de finska elevernas språkkunskaper försvagats. För att detta påstående ska stämma betyder det att de språkregler eleverna numera behärskar inte i lika hög grad stämmer överens med målspråkets normer som tidigare. Syftet med denna avhandling är att ur ett grammatiskt och lexikalt perspektiv kartlägga ifall det skett någon förändring i provtexter i svenska som det andra inhemska språket i studentexamen under de senaste årtiondena. Hypotesen är att det har skett någon slags förändring i det språk skribenterna använder. Forskningsfrågorna lyder som följande: 1. Vilka avvikelser från målspråksformen förekommer det i studenters uppsatser i studentexamen? 2. Hur har avvikelserna förändrats med tiden? Materialet för denna undersökning består av 26 studentexamensuppsatser i A-svenska, varav hälften är skrivna år 1994 och andra hälften år 2014. Uppsatserna är bedömda med 62-78 poäng, vilket betyder medelgod nivå. Analysmetoden är felanalys. Avvikelserna identifieras och kategoriseras i syntax, morfologi, lexikon samt ortografi. Resultaten visar att det har skett en förändring i det språk som studenterna använder. Skribenterna år 2014 är sinsemellan mer jämna, dvs. avvikelsefrekvenserna mellan de uppsatser som bedömts med under 70 poäng skiljer inte lika stort från de uppsatser som bedömts med över 70 poäng jämfört med 1994. De som bedömts med 62-68 poäng år 1994 har en större avvikelsefrekvens överlag och framförallt i huvudsatsordföljden jämfört med 2014. Däremot har de som år 1994 bedömts med 70-78 poäng en mindre avvikelsefrekvens än 2014. 1994 gör skribenterna överlag fler avvikelser på nivå 4 på Processbarhetsteorins inlärningsskala (PT) medan skribenternad 2014 har en större avvikelsefrekvens i framförallt nominalfrasen som ligger på nivå 3 i PT men samtidigt har de bara en lite större avvikelsefrekvens i syntaxen, som ligger på en högre nivå i PT än nominalfrasen, än vad skribenterna 1994 har. Fastän skribenterna 2014 har en större avvikelsefrekvens på en lägre nivå i PT än skribenterna 1994 har 2014 däremot en mindre avvikelsefrekvens i de betydelsetunga lexikonen verb och substantiv. Där 1994 har större avvikelsefrekvens i de allra vanligaste verben gör 2014 avvikelser i framförallt i sådana verb och substantiv som är ämnesspecifika. Skribenterna 2014 har ett mer kommunikativt språk eftersom syntax och lexikon är de komponenter som anses vara viktiga för kommunikationen, medan skribenterna 1994 noggrannare följer stegen i PT.
  • Lind, Marjukka (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee konekääntämistä yleisesti ja erityisesti kahta konekäännösohjelmaa. Vertailen tutkielmassani sääntöpohjaisen Sunda Translator- sekä tilastollisen Google Translate -konekäännösohjelman englanti–suomi-käännöksiä virheanalyysin avulla. Vertailun vuoksi käännätän yhden tekstin Google Translate -konekäännösohjelmalla ruotsin kielelle, jotta voidaan tarkastella käännöslaadun eroja suomen ja ruotsin välillä. Pohdin myös, miten käyttökelpoisia aiemmin mainitut konekäännösohjelmat voisivat olla kääntäjän työssä. Virheanalyysissä tutkin syntaktisia virheitä, joita ovat väärä verbimuoto, väärä sijamuoto, väärä sanajärjestys, väärä välimerkkien käyttö, sanojen yhteen tai erikseen kirjoittaminen sekä kirjoitusvirheet. Lisäksi tutkin myös leksikaalisia ja semanttisia virheitä, joita ovat väärin käännetyt sanat, lähtökielelle jätetyt sanat, sanojen väärä merkitys kontekstissa (joka johtuu sanojen monimerkityksellisyydestä), virheet vakiintuneissa ilmauksissa, väärän termin valinta sekä kääntämättä jätetyt sanat. Käytän tutkielmassani kvalitatiivista ja komparatiivista menetelmää. Myös kvantitatiivista menetelmää käytetään analyysin virheiden määrää laskettaessa. Tutkimusmateriaali koostuu kolmesta eri tekstityypistä: teknisestä [Tuotenimi] Multimedia storage viewer -tekstistä, Violent and threatening behaviour -asiatekstistä sekä kuvailevasta Viva La Juicy Rosé markkinointitekstistä. Tekstien yhteenlaskettu sanamäärä on 714 sanaa. Havainnollistan eri virhetyyppien toteutumista esittämällä esimerkkejä teksteistä ja analysoimalla niitä. Tutkimukseni osoittaa, että Google Translate tekee selkeästi enemmän virheitä syntaktisella, leksikaalisella ja semanttisella tasolla kuin Sunda Translator, kun otetaan huomioon kaikki virhetyypit. Google Translate -ohjelmalle virheitä kertyy 205, kun taas Sunda Translator selviää 135 virheellä. Tutkielmasta ilmenee, että molemmat konekäännösohjelmat soveltuvat yllä mainitun teknisen tekstin ja asiatekstin kääntämiseen sellaiselle tasolle, että lukija ymmärtää sisällön. Julkaisukelpoisen tekstin saavuttamiseksi tarvitaan kuitenkin ihmiskääntäjän suorittama jälkieditointi. Yllä mainitun markkinointitekstin kääntämiseen ohjelmat eivät sovellu, koska teksti sisältää kuvailevaa kieltä, vaikeita lauserakenteita sekä tuotenimiä. Tällaisen tekstin kääntämiseen tarvitaan ihmiskääntäjän kielellistä intuitiota sekä kykyä sisäistää asiakokonaisuuksia.
  • Holttinen, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten Kiinan kieltä opiskelevien yliopisto-opiskelijoiden kielivirheitä heidän kiinan kirjoitelmissaan. Tässä tutkielmassa Kiinan kielellä viitataan Kiinan kansantasavallan viralliseen kieleen, sen puhuttuun standardimuotoon ja yksinkertaistettuja merkkejä käyttävään kirjoitusjärjestelmään. Kiinan kielen kirjoitusjärjestelmä on opiskelijoille erityisen haastava erityispiirteidensä takia ja siksi lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen kiinaksi kestää kauemmin kuin vastaavien taitojen saavuttaminen Suomessa yleisimmin opiskelluissa indoeurooppalaisissa kielissä. Kiinan lukemisen ja kirjoittamisen tukemiseksi on kehitetty Pinyin -tarkekirjoitusjärjestelmä, joka helpottaa Kiinan kielen tuottamista ja ymmärtämistä. Varsinaisen lukutaidon saavuttamiseksi on kuitenkin opeteltava tunnistamaan tuhansia kirjoitusmerkkejä ja niiden eri yhdistelmiä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää millaiset virheet ovat tyypillisiä suomea äidinkielenään puhuville opiskelijoille ja mitkä Kiinan kielen ominaisuudet ja rakenteet ovat heille erityisen haasteellisia. Tutkielma pohtii syitä korpuksessa esiintyvien virheiden taustalla niiden esiintymisympäristön, ortografian ja välikielen kautta. Suomea äidinkielenä puhuvien Kiinan kielen opiskelijoiden Kiinan kielen oppimisesta ei vielä tiedetä paljoa ja tämän tutkielman tarkoitus on kartoittaa niitä kiinan kieliopin ja sanaston solmukohtia, joiden kanssa opiskelijat erityisesti joutuvat ponnistelemaan. Tutkimuksen viitekehyksenä käytetään virheanalyysin ja välikielen teorioita ja tutkitaan kielenoppijan ja tämän virheiden välistä suhdetta. Tutkielmassa on sovellettu Selinkerin (1972) ja Corderin (1966) luomaa virheanalyysin viitekehystä Kiinan kielen kontekstissa. Tutkimuksessa tarkastellaan kielitaidon kahta eri osa-aluetta, sanastoa ja syntaksia, sekä niissä esiintyviä virheitä. Leksikon analyysin pohjana on käytetty Nationin ja Hunstonin (2013) mallia. Syntaksin analyysiin tukea on haettu Corderin viitekehyksestä ja Lun (1994) mallista Kiinan kielen syntaksivirheiden analysointiin. Tutkimuksen aineistona käytettiin pääosin ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoiden kotitehtävinä kirjoittamia esseitä ja lyhyitä käännöstehtäviä. Osa opiskelijoista oli Kiinan kielen pääaineopiskelijoita ja tutkimukseen osallistui yhteensä 14 opiskelijaa. Osalla opiskelijoista oli jo aikaisempia kiinanopintoja, kun taas osalla ei ollut Kiinan kielestä juuri mitään aikaisempaa kokemusta. Opiskelijat olivat eri ikäisiä ja osasivat eri kieliä. Osalla opiskelijoista oli kotikielenään suomen lisäksi vielä jokin toinenkin tai kolmas kieli. Tutkimuksen aineistona käytettiin 28 opiskelijoiden kirjoittamaa esseetä ja samaa määrää lyhyitä käännöstehtäviä. Aineisto kerättiin keväällä 2019. Opiskelijoiden tekstit olivat pituudeltaan noin 200-320 merkkiä ja suurin osa opiskelijoista kirjoitti samoista aiheista. Osa teksteistä oli käsinkirjoitettuja, kun taas osa oli kirjoitettu tietokoneella. Opiskelijoiden virheet laskettiin ja analysoitiin niiden kieliopillisten ominaisuuksien mukaan. Luokittelun perusteena käytettiin erilaisia jaotteluja, eikä kirjoitus- ja lyöntivirheitä laskettu mukaan. Tutkimuksessa selviää, että suomea puhuvat opiskelijat kamppailevat melko lailla samojen rakenteiden kanssa kuin muitakin kieliä äidinkielinään puhuvat kiinanopiskelijat. Erityisen vaikeita ovat rakenteet, jotka ovat uniikkeja Kiinan kielelle tai rakenteet, joita ei varsinaisesti löydy suomenkielessä. Selvästi suomenkielestä johtuvaa kielivaihtoa löytyi aineistosta vähän, mutta koska Kiinaa opiskellaan Suomessa pitkälti englannin kielen kautta, esiin tuli joitakin mitä luultavimmin englanninkielestä siirtyneitä yksityiskohtia. Opiskelijat tekivät joitakin varsinaisia leksikkovirheitä. Opiskelijat tekivät huomattavasti enemmän syntaksiin kuin sanastoon liittyviä virheitä. Virheitä oli kokonaisuudessaan niukalti, mutta niiden perusteella saattoi tehdä johtopäätökisä opiskelijoiden virheiden laadusta ja syistä. Tutkielma antaa viitteitä suomea puhuvien kiinanopiskelijoiden tyypillisimmistä virheistä ja välikielestä, sekä käyttökelpoisen pohjan ja hyödyllistä tietoa jatkotutkimuksen, opetuksen ja oppikirjamateriaalien kehittämisen käyttöön.
  • Karusigarira, Anni (Helsingfors universitet, 2016)
    Tämä tutkielma käsittelee englantia vieraana kielenä puhuvien kahta kielitaidon osa-aluetta, sanastoa ja syntaksia ja niissä esiintyviä virheitä. Tutkielmassa verrataan kolmen eri lukiolaisryhmän leksikaalisia ja syntaktisia virheitä. Tarkoitus on selvittää, millaisia eroja opiskelijoiden teksteissä on kansallisella lukiolinjalla verrattuna kansainväliseen IB-linjaan. International Baccalaureate (IB) -ohjelma on kansainvälinen koulutusohjelma, jolla on oma opetussuunnitelma. Suomessa se kestää kolme vuotta, kuten kansallinen ohjelmakin, ja antaa samanlaisen jatko-opintokelpoisuuden. Opetus linjalla on kokonaan englanniksi lukuun ottamatta äidinkielen opetusta. Tutkimuksen aineistona on 39 opiskelijoiden kirjoittamaa tekstiä. Kaikki tutkittavat oppijat ovat lukio-opiskelijoita, jotka opiskelivat tutkimushetkellä samassa lukiossa pääkaupunkiseudulla joko kansallisella tai IB-linjalla. Heistä 20 opiskeli kansallisella puolella ja 19 IB-linjalla. Tutkittavat olivat toisen asteen ensimmäisellä tai toisella vuosikurssilla. Kyseessä on tapaustutkimus. Aineisto kerättiin syksyllä 2014. Tutkimusmetodina käytetään virheanalyysiä, ja virheiden luokittelun perusteena sovelletaan erilaisia jaotteluja. Opiskelijat ovat kirjoittaneet noin 250–500 sanan pituisia tekstejä. Analyysiosassa jokainen leksikaalisen tai syntaktisen virheen alaluokka käsitellään erikseen. Jokaista alaluokkaa verrataan myös tutkittavien kolmen ryhmän välillä, jotta nähdään, minkälaisia eroja eri ryhmien välillä on. Lopuksi opiskelijoiden taustoja verrataan toisiinsa sekä virheiden määriin, jotta voidaan selvittää, onko jollain taustatekijällä merkitystä virheiden määrässä. Tutkimuksessa selviää, että IB-linjan opiskelijat tekevät vähemmän virheitä kuin kansallisen linjan opiskelijat. Virheiden määrä näyttää laskevan mitä kauemmin opiskelijat opiskelevat englanniksi, vaikka on otettava huomioon myös se, että IB-linjan opiskelijat ovat käyneet läpi pääsykokeen, joten on mahdollista, että heidän lähtötasonsa englannissa on myös ollut parempi. Tässä tutkimuksessa opiskelijat tekivät eniten leksikaalisia virheitä ja seuraavaksi eniten virheitä prepositiorakenteissa. Tulokset ovat yhteneväisiä aikaisempien tutkimusten kanssa. Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että suurin virheiden määrään vaikuttava taustatekijä on opiskelijan englanniksi opiskelema aika. Muilla taustatekijöillä ei vaikuttanut olevan selvää merkitystä. IB-linjan opiskelijoiden kielitaitoa on tutkittu hyvin vähän, ja lisätutkimuksia kaivattaisiin sekä IB-linjan vaikutuksesta opiskelijoiden kielitaitoon että sen kehittymisestä ja kehittymisen vertailuista niin kansallisella kuin IB-linjallakin.
  • Vuorsalo, Sonja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aiheena on tuulivoimaloiden turvallisuusasiakirjojen analysointi virheanalyysin avulla, ja tutkimus tehtiin toimeksiantona Nordex Acciona Windpowerille. Tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista käännöslaatu asiakirjoissa on ja minkälaisia virheitä niistä löytyy. Työssä analysoidaan neljää eri asiakirjaa, joista yksi on tuulivoimalan käyttöohje (70 sivua), yksi tuulivoimalan pelastussuunnitelma (2 sivua) ja kaksi viimeistä ovat tuulivoimalan raporttipohjia (1 sivu/raporttipohja). Teoreettinen viitekehys sisältää teoriaa käännöslaadusta, laadunvarmistamisesta, käännöksen kontrollointiprosessista, käännösten tarkistamisesta sekä taloudellisten tekijöiden ja aikapaineen vaikutuksesta käännöslaatuun. Tämän jälkeen tutkielmassa esitellään teoriaa käännösten virheanalyysistä, eri virheluokitteluista ja erilaisista lähtötekstiongelmista. Myöhemmin esitellään käännösvirheiden painoarvo ja analyysissa käytettävä virhematriisi, johon kootaan eri virheluokat, niiden painoarvot ja virheiden lukumäärät. Viimeisessä teorialuvussa kerrotaan lyhyesti tuulivoimasta, teknisistä asiakirjoista tuulivoima-alalla sekä teknisestä kääntämisestä yleisesti. Pro gradu -tutkielmassa käytettiin laadullista ja määrällistä tutkimusmenetelmää. Turvallisuusasiakirjoista etsittiin virheitä ja tulokset esitetään esimerkkien avulla. Tutkielmassa analysoidaan eri virheluokissa esiintyvien virheiden lukumäärät ja niiden painoarvot. Määrällisen tutkimusmenetelmän osuus tutkielmassa rajoittuu virheanalyysin tulosten tilastointiin: virheistä 138 oli pieniä virheitä, 24 oli painavia virheitä ja 57 oli kriittisiä virheitä. Tulokset esitetään lisäksi virhematriisissa, joka on osa toimeksiantoa. Lopussa pohditaan lähtötekstien laadun ja asiakkaan termilistan vaikutusta käännöslaatuun sekä aikapaineen merkitystä tässä käännösprosessissa. Lisäksi teorialukujen pohjalta tarkastellaan asiakirjojen käännöslaatua. Lähtöteksteillä ja asiakkaan antamalla termilistalla on pieni vaikutus käännöslaatuun, mutta kääntämiseen annettu aika oli riittävä. Kokonaisuudessaan asiakirjojen käännöslaatu ei ollut korkeimmalla tasolla. Painavat ja kriittiset virheet ehdotetaan korjattavaksi. Tätä pro gradu -tutkielmaa käytetään kehittämään ja parantamaan Nordexin asiakirjojen käännöslaatua. Tutkimusta voisi jatkaa esimerkiksi siten, että analysoitavaksi otetaan lisää asiakirjoja ja perehdytään laajemmin eri virheluokkiin.
  • Stenvall, Annika (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella konferenssitulkkien tekemiä prima vista -ratkaisuja ja sitä, miten he kokevat omat suorituksensa. Tutkimuksen aineisto on kerätty kevättalvella 2021 etäyhteyden kautta nauhoitettujen tulkkauskokeiden ja haastattelujen avulla. Tutkimukseen osallistui kolme konferenssitulkkia, jotka tulkkasivat kaksi rakenteeltaan ja rekisteriltään erilaista ranskankielistä tekstiä prima vista -menetelmällä suomeksi. Puheen rytmittämistä analysoitiin Praat-ohjelman avulla. Tulkkauksen arvioinnin subjektiivisuuden välttämiseksi tulkkausongelmien ja -strategioiden tunnistamisessa käytettiin Henri Barikin (1971) virhejaottelua. Semanttisen ekvivalenssin arvioinnissa Barikin jaottelun avulla pyrittiin analysoimaan kohdat, jotka tuottivat ongelmia yhdelle tai useammalle tulkille, minkä avulla voitiin arvioida kognitiivista kuormittavuutta. Daniel Gilen (2009) ja Marjorie Agrifolgion (2004) kognitiivista kuormittavuutta kuvaavat mallit auttoivat ymmärtämään syitä virheiden syntymiseen. Gilen (2009) tulkkausstrategioiden jaottelulla pyritään kuvamaan tulkkien tekemiä ratkaisuja ongelmatilanteissa. Aineistosta kävi ilmi, että lähdekielen interferenssi on vahvaa pitkissä virkkeissä kieliparissa ranska–suomi. Tulkit pilkkoivatkin merkitysyksiköt osiin työmuistin säästämiseksi eivätkä tulkanneet koko virkettä yhtenä virkkeenä vaan jakoivat sen osiin. Lukusanojen tulkkaaminen oli ongelmallista sijamuotojen monimutkaisuuden ja pituuden vuoksi, vaikka luvut olivat tulkin nähtävissä lähdekielisessä tekstissä. Niiden kohdalla ilmeni korjauksia ja toistoa. Tulkattavien tekstien haasteet osoittautuivat pitkälti yksilöllisiksi, sillä eri tulkeilla vaikeudet eivät liittyneet samoihin lähtötekstin kohtiin. Tulkkien käyttämissä strategioissa oli sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Haastattelujen kautta saatiin selville, että tulkit pyrkivät unohtamaan mahdolliset virheensä nopeasti ja siirtymään seuraavaan tehtävään. Tutkimustuloksissa korostui tulkkauksen arvioinnin kompleksisuus, sillä virheiden lokerointi on hankalaa ja subjektiivista. Tulkkaus on kuitenkin aina epätäydellistä, joten pitäisi keskittyä positiivisiin aspekteihin negatiivisten sijaan.
  • Louko, Tiina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena ovat ranskan- ja suomenkielisten lukio-opiskelijoiden tekemät virheet espanjan kielen persoonapronomineissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia virheitä espanjaa vieraana kielenä opiskelevat opiskelijat tekevät koskien espanjan persoonapronomineja, ja miten ranskan- ja suomenkielisten opiskelijoiden virheet eroavat toisistaan. Teen tutkimuksen seuraten Corderin (1981) virheanalyysin vaiheita: 1. Aineiston keräys, 2. Virheiden tunnistaminen kontekstissaan, 3. Virheiden luokittelu ja kuvailu, 4. Virheiden selitys ja 5. Virheiden vakavuuden arviointi. Luokittelen virheet käyttäen Vázquezin (1999) kielitieteellisen kriteerin mukaista luokittelutapaa, jossa virhekategoriat ovat lisääminen, pois jättäminen, virheellinen paikka, väärä valinta ja virheellinen rinnastus. Muutan luokittelutapaa hieman vastaamaan tämän tutkimuksen tarpeita lisäämällä kokeen ensimmäisessä osassa mukaan oikeinkirjoitusvirheet. Kokeen toisessa osassa käyttämäni virhekategoriat ovat väärän pronominin valinta, oikeinkirjoitusvirheet, kokonaan puuttuva vastaus ja virheet, joissa vastaus ei ole pronomini. Aineistoni koostuu kahdestakymmenestä kirjallisesta koevastauksesta, joista kymmenen on ranskankielisiltä ja kymmenen suomenkielisiltä opiskelijoilta. Opiskelijoiden taitotaso espanjan kielessä on suunnilleen eurooppalaisen viitekehyksen taso A2. Kokeeseen kuuluu kaksi osaa. Ensimmäisen osan tehtävät ovat vapaan tuottamisen tehtäviä, joissa opiskelijat täydentävät sarjakuvan puhekuplat ja kuvailevat kahta piirrosta espanjaksi. Lisäksi yhdessä tehtävässä opiskelijat muodostavat virkkeitä annetuista sanoista. Kokeen toinen osa koostuu kahdesta aukkotehtävästä, joiden virkkeitä opiskelijat täydentävät persoonapronomineilla. Ranskan- ja suomenkielisten opiskelijoiden tulokset eivät poikkea toisistaan suuresti, mutta suomenkieliset opiskelijat tekevät hieman vähemmän virheitä kuin ranskankieliset. Molempien kieliryhmien opiskelijat tekevät samantapaisia virheitä. Tavallisin virhe kokeen molemmissa osissa on väärän persoonapronominin valinta ja kokeen ensimmäisessä osassa lisäksi persoonapronominin puuttuminen. Eniten virheitä tehdään verbien kanssa, jotka vaativat datiivipronominin käyttöä, kuten esimerkiksi verbi gustar. Kieliryhmien välisiä eroja tarkasteltaessa esiin nousevat virheet oikeinkirjoituksessa, joita suomenkieliset opiskelijat tekevät enemmän, ja virheellinen persoonapronominin suvun valinta, jota esiintyy enemmän ranskankielisten opiskelijoiden keskuudessa. Työn tulokset kertovat, millaisia virheitä ranskan- ja suomenkieliset A2-tason opiskelijat tekevät espanjan persoonapronomineissa. Tämä täydentää kuvaa kielitaidosta ja virheistä, joihin vaikuttavat lisäksi esimerkiksi kielenoppijan osaamat muut kielet, huolellisuus ja motivaatio.
  • Kammerer, Jaska (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen päätavoitteena on tuoda esille oikeustulkkauksessa tapahtuvat tulkkausvirheet. Lähtökohtana on osoittaa, että tietyn tyyppiset virheet toistuvat tulkkauksissa ja jopa useammalla tulkilla riippumatta kieliparista. Tarkoituksena on, että kun eri tulkkausvirheet ovat selvillä, sekä opiskelija- että ammattitulkit voivat tiedostaa sanat tai segmentit, jotka tuottavat usein vaikeuksia ja parhaassa tapauksessa olla tekemättä niitä vastaisuudessa. Tutkimuksessa on otettu huomioon vain oikeustulkkauksen simultaanitulkkausvaiheessa esiintyvät virheet. Tutkimuksen aineisto koostuu Helsingin yliopiston Oikeustulkkaustaito-harjoitustunnilla tehdyistä tulkkauksista. Tarkastelun kohteena oli kaksi suomi–ranska- ja kaksi suomi–englanti-kieliparin opiskelijatulkkia. Tulkkausten äänitykset on litteroitu, mikä on mahdollistanut tulosten saannin ja analyysin. Tutkimuksen teoria perustuu pääasiassa yhteen virhekatogoriamäärittelyyn ja kahteen tulkkauksen virheanalyysiteoriaan, mutta myös muu alan kirjallisuus on otettu huomioon. Henri Barikin kehittelemä simultaanitulkkauksen virhekatogoriajako poistoihin, lisäyksiin ja muunnoksiin luo koko työlle raamit, joiden mukaan aineistosta selville saatavat virheet kategorisoidaan. Daniel Gilen teoria kognitiivisen kapasiteetin kuormittavuusmalleista tulkkauksessa antaa työkaluja virheiden teon syyn selvittämiselle. Anthony Pymin kontekstuaalinen näkemys kieltenvälisen viestinnän onnistumisessa mahdollistaa tulosten tarkastelun toisesta näkökulmasta ja antaa perspektiiviä eri tulkkausvirheiden vakavuuteen. Aineistosta käy ilmi, että tietyn tyyppiset sanat tuottavat vaikeuksia useampaan otteeseen, ja vaikeudet koskevat useampaa tulkkia. Tämän perusteella tulkkausvirheiden kategoriat pystyttiin jakamaan kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin virheisiin: useaan otteeseen tai useammalla tulkilla esiintyviin virheisiin ja laajoihin tai muihin merkittäviin virheisiin. Tutkimustulokset mahdollistavat tutkimuskysymyksiin vastaamisen ensinnäkin tuomalla esille tulkkauksen lähtötekstin vaikeuksia tuottavat segmentit mutta myös sen, että tulkkausvirheissä on huomattavissa kaava: lähtötekstissä esiintyvät erisnimet, numerot ja substantiivien määritteet tuottavat useammalle tulkille vaikeuksia ja voivat aiheuttaa useammanlaisia tulkkausvirheitä. Virheiden analyysissä tulee myös esille itse tulkkauksen kuormittavuus sekä virheen määrittelemisen vaikeus.
  • Räihä, Sini (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan korealaisten suomenoppijoiden kirjoitelmissaan tekemiä subjektin, objektin, predikatiivin ja paikan adverbiaalin sijanvalintoja. Tutkielmassa selvitetään, millaista korealaisten oppijoiden sijanvalinta on ja mitä mahdollisia syitä on suomen yleiskielestä poikkeavien sijanvalintojen taustalla. Äidinkielenään koreaa puhuvien oppijansuomea ei ole vielä juurikaan tutkittu. Tutkielman aineisto koostuu 13 kirjoitelmasta, joiden tehtävänantona oli kirjoittaa kertomus kuvasarjasta. Tekstit kirjoitettiin eteläkorealaisessa yliopistossa järjestetyn suomen alkeiskurssin päätteeksi. Tutkielman menetelmänä käytetään sekä kontrastiivista analyysiä että virheanalyysiä. Analyysin kontrastiivisissa osioissa tarkastellaan taustoittavasti, miten suomen subjekti, objekti, predikatiivi ja paikan adverbiaali ilmaistaan koreassa. Virheanalyysin keinoin puolestaan tarkastellaan aineiston teksteissä tehtyjä sijanvalintoja. Suomen yleiskieltä noudattavat ja yleiskielestä poikkeavat sijanvalinnat lasketaan. Tämän jälkeen tarkastellaan yleiskielestä poikkeavia sijanvalintoja tarkemmin konteksteissaan ja pohditaan sijanvalintoihin vaikuttaneita syitä. Tuloksena todetaan, että kaikkiaan aineiston oppijat valitsevat sijat erittäin onnistuneesti. Prosentuaalisesti tarkasteltuna eniten yleiskielen mukaisia sijanvalintoja tehdään subjekteissa. Toisena objektin ja predikatiivin sijanvalinnat osataan lähes yhtä hyvin. Vähiten yleiskielen mukaisia valintoja tehdään paikan adverbiaaleissa. Analyysi osoittaa, että yleiskielestä poikkeavien sijanvalintojen taustalla vaikuttavat monet syyt, joista osa liittyy syntaksin hallintaan, mutta osa esimerkiksi taivuttamisen tuottamiin haasteisiin. Aineistossa esiintyy sekä yleisiä että oppijakohtaisia virheitä. Kaikkiaan yleisiä virheitä ovat muun muassa nominatiivin ylikäyttö objektin sijana ja todennäköisesti alkeiskurssin aikana fraaseina opittujen muotojen käyttö väärin uusissa konteksteissa. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan, jotta koreankielisten oppijansuomesta saataisiin tarkempi kuva.
  • Tuominen, Meeri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka paljon ja millaisia määräisyysvirheitä arvosanan M (magna cum laude approbatur) saaneet abiturientit tekevät ruotsin ylioppilaskokeeseen sisältyvässä kirjoitelmassa. Lisäksi vertaan pitkän ja keskipitkän oppimäärän kokeen tehneiden kirjoitelmista löytyviä virhemääriä ja -tyyppejä keskenään. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 60 Ylioppilastutkintolautakunnalta saamastani satunnaisesta kirjoitelmasta, joista 30 on pitkän oppimäärän (A-ruotsi) kokeesta ja 30 keskipitkän oppimäärän (B-ruotsi) kevään 2020 kokeesta. A-ruotsin kirjoitelmat (700–1100 merkkiä) ovat kaksi kertaa pidempiä kuin B-ruotsin kirjoitelmat (400–550 merkkiä). Analysoin kirjoitelmia Corderin (1974) luoman virheanalyysin avulla, lukuun ottamatta virheiden selittämistä tai arviointia. Etsin kirjoitelmista kaikki määräisyysvirheet, jonka jälkeen jaottelin ne pää- ja alakategorioihin. Jaottelin jokaisen määräisyysvirheitä sisältävän nominaalilausekkeen vain yhteen kategoriaan, vaikka lausekkeessa olisikin ollut useampi taivutusvirhe. Ruotsin kielen määräisyys ja artikkelien käyttö luo tunnetusti haasteita ruotsinoppijoille, sillä se eroaa huomattavasti esimerkiksi englannin ja suomen kielistä. Käyn läpi teoriaa ruotsin kielen määräisyydestä sekä esittelen aiempaa tutkimusta aiheeseen liittyen. Vaikka määräisyys koostuu sekä merkityksestä että muodosta, keskityn tässä tutkielmassa vain muotoon, sillä sitä painotetaan kouluopetuksessakin. Lisäksi selitän eron toisen ja vieraan kielen oppimisen välillä ja pohdin virheiden merkitystä kielenoppimisessa. Kielenoppimiseen liittyy Pienemannin (1998) prosessoitavuusteoria, jonka mukaan kielenoppiminen koostuu viidestä tasosta, joista edeltävä täytyy aina hallita siirtyäkseen seuraavalle tasolle. Määräisyys ja nominaalilausekkeiden taivutus kuuluvat tasoille 2 ja 3, jotka liittyvät sanojen taivutukseen sekä lausekkeiden sisäiseen kongruenssiin. Aineistosta löytyi yhteensä 160 määräisyysvirhettä, joista 107 on pitkän ruotsin ja 53 keskipitkän ruotsin kirjoitelmista. A-ruotsissa virheitä on keskimäärin neljä per kirjoitelma, B-ruotsissa kaksi. Pääkategorioita on neljä ja alakategorioita 15. Suurin pääkategoria on epämääräinen muoto määräisen muodon sijasta (58), toisiksi suurin määräinen muoto epämääräisen muodon sijasta (49), kolmanneksi suurin artikkelivirheet (27) ja pienin kongruenssivirheet (26). Yleisimpiä alakategorioita eli virhetyyppejä olivat epämääräinen muoto aiemmin mainituista asioista puhuttaessa, määräinen muoto epämääräistä muotoa vaativien attribuuttien jälkeen, artikkeliton muoto määräisen muodon sijasta sekä epämääräinen muoto prepositioilmauksissa. Aineistosta käy ilmi, että opiskelijat käyttävät useimmiten yksinkertaisimpia muotoja eli epämääräistä tai artikkelitonta muotoa. Muodon valitsemisen lisäksi vaikeuksia tuottaa sellaisten nominaalilausekkeiden muodostus, joihin sisältyy attribuutti. Tällaiset kongruenssivirheet olivat selvästi yleisempiä B-ruotsissa, mikä kertoo heikommasta nominaalilausekkeiden määräisyystaivutuksen osaamisesta. Määrällisesti A- ja B-ruotsin kirjoitelmissa oli saman verran virheitä suhteessa tekstien pituuteen, ainoastaan eri kategorioiden välillä oli eroja. Toisaalta A-ruotsin pidempiä ja haastavampia tekstejä kirjoittaessa tulee luonnollisesti enemmän virheitä kuin B-ruotsin lyhyissä teksteissä. Tulosten perusteella nämä opiskelijat ovat vielä prosessoitavuusteorian tasolla 2, sillä he eivät hallitse substantiivien määräisyysmuotojen käyttöä.
  • Takanen, Takae (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro Gradu-tutkielmani aihe on virheanalyysi - analysoin suomalaisten japaninkielisissä kirjoitelmissaan tekemiä virheitä. Aineistoni koostuu opiskelijoiden Sosiaalimedian Lang-8 -sivustolle lähettämistä kirjoitelmista. Tutkimukseni tarkoitus on löytää japanin kielen kirjoitelmista suomalaisille tyypillisiä virheiden piirteitä. Toivon voivani hyödyntää näitä tuloksia omassa opetuksessani, ja aikomuksenani on jakaa tulokset muiden japanin kielen opettajien kanssa. Hypoteesini ovat: (1) ääntämistavat vaikuttavat kirjoittamiseen; (2) suomen kieli vaikuttaa sanavalintoihin ja sanajärjestykseen; (3) itsenäisesti kieltä opiskelevien kirjoitelmissa on eniten kielivirheitä. Vertailuryhmät koostuvat itsenäisesti kieltä opiskelevista ja kursseille osallistuneista opiskelijoista. Teoreettisena viitekehyksenä olen käyttänyt virheanalyysin teorioita. Metodologiani ovat seuraavat: (1) tutkin miten erilaiset oppimisympäristöt vaikuttavat suomalaisten opiskelijoiden kielen tuottamiseen; (2) vertailen suomalaisten ja ruotsalaisten japaninkielisissä kirjoitelmissaan tekemiä virheitä. Olen kattavasti kartoittanut sellaisten virheiden piirteitä, jotka ovat tyypillisiä suomalaisille japaninkielen opiskelijoille. Lopputuloksena havaitsin, että sekä suomen, että ruotsin kielen ääntämistapa vaikuttaa kirjoitusmerkkien valintoihin. Molemmat kielet vaikuttavat myös sanavalintoihin. Sanojen semanttiset merkitykset vaikuttavat myös sanavalintoihin kirjoitettaessa japaniksi. Lisäksi sopimattoman tyylin valinnoista johtuvia virheitä esiintyi merkittävästi. Kun tutkin oppimisympäristön vaikutusta opiskelijoiden tekemiin virheisiin, havaitsin että itsenäisesti kieltä opiskelevat tekivät enemmän virheitä, kuin kursseille osallistuneet opiskelijat. Jatkossa olisi tärkeää tehdä vertailevaa tutkimusta (1) japanin kielen opiskelijoiden vaikeiden sanojen välttämistilanteista; (2) syntyperäisen japanin kielen puhujien vaikeiden sanojen välttämistilanteista; (3) suomen kielen ja ruotsin kielen syntyperäisen kielen puhujien sanojen välttämistilanteista. Aihetta ei ole tutkittu paljoa ja japanin kielen opetuksen kehittämisen kannalta tutkimus on myös aiheellista.
  • Ahtosalo, Milja (Helsingfors universitet, 2015)
    Sivulaudaturtutkielmassa vertaillaan yläkouluikäisten suomi äidinkielenä (S1) -oppilaiden ja suomi toisena kielenä (S2) -oppilaiden kielitieto-osaamista Kike-testin avulla. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin: Kuinka monta virhettä oppilaat tekevät ja missä kohdissa virheet esiintyvät? Mitä yhteistä ja mitä eroa S1- ja S2-oppilaiden virheillä on? Voiko virheille löytää selittäviä tekijöitä? Lopuksi tutkimuksessa pyritään löytämään vastaus kysymykseen: Mille perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004) taitotasojen kuvausasteikon portaalle S1- ja S2-oppilaat on mahdollista testin perusteella sijoittaa? Aiempaa vertailevaa tutkimusta S1- ja S2-oppilaiden kielioppiosaamisesta yhtä testiä käyttäen ei ole. Tutkimukseen osallistui yhdestä yläkoulusta S1- ja S2-oppilaita kaikilta kolmelta luokka-asteelta. Yhteensä S1-oppilaita osallistui 36 kappaletta ja S2-oppilaita 30 kappaletta. Oppilaat tekivät Kike-testistä eli kielellisen kehityksen diagnosoivasta tehtäväsarjasta kielitieto-osion tehtävät. Tutkimus eteni klassisen virheanalyysin kaavaa noudattaen. Oppilaiden tekemien virheiden lukumäärä laskettiin, minkä perusteella muodostettiin viisiportainen pistetaulukko. Kielitieto-osion seitsemää alaosiota tarkasteltiin vielä erikseen vertaillen verrokkiryhmiä. Ne kohdat, joissa useat oppilaat tekivät virheitä, nostettiin erilliseen tarkasteluun tarkoituksena selvittää, mikä virhettä selittää. Lopuksi virheitä arvotettiin hyödyntäen POPS 2004:n taitotasojen kuvausasteikkoa. Oppilaat voitiin jakaa virheiden lukumäärän perusteella viiteen ryhmään. Jokaiseen ryhmään kuului sekä S1- että S2-oppilaita. Näille ryhmille pystyttiin löytämään myös yhtymäkohta taitotasojen kuvausasteikolta. Oppilaiden tekemät virheet pystyttiin useimmiten selittämään kehitysvaihevirheen kautta. Joissakin S2-oppilaiden tekemissä virheissä selittävä tekijä oli kielenoppijuus. Kielitaidon kuvausasteikkoon vertaaminen osoitti sen, että sekä S1- että S2-oppilaiden joukossa on kielioppiosaamisessa heikkoja ja eteviä oppilaita. Äidinkielen oppiainetta S1-opetuksessakin opiskelee erittäin heterogeeninen joukko. Opetuksen kannalta tutkimustulos tarkoittaa entistä suurempaa eriyttämistarvetta sekä sen pohdintaa, mikä on mielekäs tapa jakaa oppilaat erilaisiin ryhmiin äidinkielen oppiaineessa.
  • Laine, Janna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Pietarin suomalaisen koulun kaksikieliset oppilaat hallitsevat venäjän ja suomen kieltä. Tutkimuksen kohteena ovat kaksikieliset oppilaat, joiden äidinkielinä ovat suomi ja venäjä, jotka asuvat Pietarissa ja käyvät Pietarin suomalaista koulua luokilla 1–9. Tutkielma on luonteeltaan kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen. Tutkielma on toteutettu empiirisin menetelmin käyttämällä kyselykaavakkeita ja testaamalla oppilaiden kielitaitoa koetilanteessa annettujen tehtävien ja kysymysten avulla. Tutkimusaineisto on kerätty kahden päivän aikana Pietarin suomalaisessa koulussa. Ennen varsinaista tutkimusaineiston keräämistä kaksikielisten oppilaiden vanhemmat täyttivät taustatietolomakkeen internetissä. Ensimmäisenä päivänä myös oppilaat täyttivät taustatietolomakkeen. Taustatietolomakkeiden tarkoitus on antaa kattava kuva oppilaan taustoista sekä siitä, milloin oppilaat ovat alkaneet käyttää äidinkieliään. Tutkielmassa vertaillaan lapsen ja hänen vanhempiensa vastauksia, jotka koskevat esimerkiksi sitä, miten lapsi ja vanhemmat näkevät ja tulkitsevat lapsen äidinkielen. Taustatietolomakkeen täyttämisen jälkeen oppilaat katsoivat katkelman Pingu-animaatiosarjasta, kirjoittivat näkemästään lyhyen kertomuksen venäjän kielellä ja vastasivat konkreettisiin kysymyksiin koskien animaatiota. Seuraavana päivänä oppilaille näytettiin eri katkelma Pingusta, minkä jälkeen he kirjoittivat sen pohjalta kertomuksen ja vastasivat kysymyksiin suomen kielellä. Oppilailta saadut kirjalliset tuotokset on analysoitu kahdella eri tavalla: sanaston rikkautta on tutkittu sanastoanalyysin avulla ja kirjoitelmien poikkeamia kirjakielen normeista virheanalyysin avulla. Sanastoanalyysin merkittävimpänä tuloksena voi pitää sitä, että oppilaiden tekstien pituus ja sanastollinen rikkaus on lähes yhtä suuri venäjän ja suomen kielessä. Luokkien 1–4 oppilaiden kirjoitelmat ovat suhteellisen lyhyitä verrattuna 5. ja 6. luokan oppilaiden selvästi pitempiin kirjoitelmiin. Yläluokkien oppilaat kirjoittivat lyhyempiä tekstejä kuin 5.–6. luokkien oppilaat, mutta sanaston rikkaus TTT-asteikolla mitattuna on lähes yhtä laaja. Virheanalyysissä korostuu venäjän kielen interferenssi suomenkielisissä kertomuksissa. Myös rektioon liittyvät puutteet oli yksi esille nousseista virhetyypeistä. Suomenkielisissä kertomuksissa näkyy laajalti myös puhekielisiä ilmauksia. Venäjänkielisissä kertomuksissa rektio on niin ikään yksi keskeisimmistä virhetyypeistä, mutta suurin virheryhmä on painottomien vokaalien oikeinkirjoitus. Suomenkielisistä kertomuksista poiketen venäjänkielisissä kertomuksissa ei ole havaittavissa paljoakaan puhekielisiä ilmauksia. Analyysiosion lopuksi on koottu yhteenveto sanasto- ja virheanalyysistä, jonka tehtävänä on selvittää, miten kirjoitelmien pituus ja niissä esiintyvät virheet korreloivat keskenään. Voidaan todeta, että virheiden suhteellinen määrä on oppilailla jokseenkin sama. Toisin sanoen vaikka osa oppilaista on kirjoittanut pidempiä kirjoitelmia, ei virheiden määrä suhteutettuna tekstin pituuteen juurikaan kasva. Tutkimuksen tulokset siis osoittavat, että Pietarin suomalaisen koulun kaksikielisten oppilaiden venäjän ja suomen kielen hallinnassa ei ole suurtakaan eroa virheiden määrässä tai sanaston rikkaudessa vaan oppilaat hallitsevat ikäänsä nähden hyvin sekä suomen että venäjän kielen.