Browsing by Subject "virkavastuu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Ignatius, Eveliina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Digitalisaatio on jo usean vuoden ajan vaikuttanut julkishallinnonkin toimintaan ja sen perusrakenteisiin. Digitalisaatiolla pyritään tehokkuuteen, nopeampaan palveluun ja kustannustehokkuuteen. Automatisoidut ratkaisut tarjoavat mahdollisuuden siirtää virkamiehiä vaativimpien tehtävien pariin ja asiakaspalveluun. Etenkin massahallinnonaloilla on tullut tarve automatisoida enenevissä määrin myös hallintopäätöksiä automaattisen päätöksenteon muodossa. Tähän liittyen oikeusministeriö käynnisti vuonna 2020 hankkeen automatisoidun päätöksenteon yleislainsäädännön valmistelemiseksi. Tarkoituksena on varmistaa hallinnon lainalaisuuden, hyvän hallinnon periaatteiden, oikeusturvan, julkisuusperiaatteen ja virkavastuun toteuttaminen automaattisessa päätöksenteossa. Tässä tutkielmassa on tarkoitus selvittää perustuslaissa säädetyn virkavastuun toteutuminen automaattisessa päätöksenteossa. Tutkielman ensisijainen metodi on lainoppi ja tarkoituksena on tarkastella nykyisen virkavastuusäännöksen sisältöä ja sen muodostamia edellytyksiä virkavastuun toteuttamiselle. Tutkielma on valtiosääntöoikeudellinen ja rajaus on tehty siten valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta. Tämän vuoksi tarkastelu keskittyy nimenomaan perustuslain virkavastuusäännöksen asettamien edellytysten tarkastelulle. Perustuslain 118 §:ssä säädetään virkavastuusta, joka on erityinen, tavallista vastuuta ankarampi vastuun muoto. Sen on vakiintuneesti katsottu sisältävän rikos- ja vahingonkorvausoikeudellinen vastuu. Perinteisessä hallinnossa virkavastuu on tavattu kohdentaa virheen tai laiminlyönnin sattuessa päätöksen tehneeseen virkamieheen. Käytäntö on osaltaan ollut omiaan varmistamaan lainmukaisuutta, asianmukaisuutta ja hyvän hallinnon toteuttamista. Automaattinen päätöksenteko muuttaa perinteisen hallintopäätöksen mallia ja siirtää keskeisen oikeudellisen ratkaisutoiminnan ihmiseltä koneelle. Tämä tuo tutkielmaan oman metodologisen vivahteen ja tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, miten automaattinen päätöksenteko muuttaa hallintopäätöstä oikeudellisena käytäntönä ja miten tämä muutos vaikuttaa virkavastuun toteuttamiseen. Tutkielmassa havaitaan perustuslain virkavastuusäännöksen edellyttävän vastuun kohdentamista virkamieheen tai julkisen vallan käyttäjään ja tämän varmentamiseksi tulee automaattisesta prosessista löytää ne keskeiset virkatoimet ja niiden tekijät, joihin vastuu on tarkoituksenmukaista kohdentaa. Käytettävien teknologioiden osalta tekoälyteknologioihin ja niiden käyttöön sisältyvät riskit ovat liian suuria. Näin ollen hallintopäätösten automaation osalta vaikuttaa tarpeelliselta rajata sen käyttö vain sääntöpohjaisiin järjestelmiin. Vaikka niihinkin voi liittyä monimutkaisia ja epäselviä rakenteita, niiden avulla on mahdollista toteuttaa virkavastuu, jossa huomioidaan sekä kansalaisen että virkamiehen oikeusturva ilman, että virkavastuusäännös käytännössä menettää merkitystään.
  • Keinänen, Tuulia (Helsingin yliopisto, 2020)
    The aim of this study was to find out teachers’ and guardians’ perceptions of cyberbullying intervention strategies and the school’s responsibility. Besides the intent was to examine their views about the intervention programs gathered by the Ministry of Education and Culture. Previous research has shown that school officials intervene more easily in physical bullying as they do not notice the cyberbullying incidents and more guidance and intervention programs are needed. The purpose of this study was to provide information to school officials and guardians about the operative factors linked to cyberbullying interventions, to point out the intervention procedures and programs that are regarded as being practical and to determine the responsibility of school based on the views of teachers and guardians. Four guardians and three teachers participated in the study. The data was collected in two focus group discussions, one with teachers and the other one with guardians. The material was analyzed by using qualitative content analysis. The analysis was partly led by the theoretical framework and partly the themes that came up in the discussions. The results showed that teachers applied the same methods than in traditional bullying such as discussions, agreements and positive pedagogy while emphasizing also the responsibility of the guardians. However, the guardians felt that the pre-adolescents had not received enough guidance and support from the school and they were reluctant to report cyberbullying. According to the focus groups the responsibility of school to intervene in the cyberbullying occurred at school depends on the school policies, legislation, multi-professional collaboration, anonymity and the case in question. When it happens outside the school the responsibility is easier to specify – teachers are not obligated to intervene excluding the incidents that are linked to school or appear also in there. As to the intervention programs the guardians considered the peer mediation program VERSO to be the most functional while the teachers found it to be more suitable for small disputes. The teachers liked the KiVa program the most based on their good experiences and they especially high-lighted a case-by-case approach. Likewise the guardians gave good feedback on the KiVa program.
  • Nurro, Arttu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tekoälyn ja algoritmisen päätöksenteon hyödyntämismahdollisuuksia oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa on viime vuosina tutkittu erityisesti julkishallinnon viranomaistoiminnan kannalta. Julkishallinnon toimintaa ja päätöksentekoa tukevien sovellusten lisäksi katseet ovat kääntyneet myös hallintopäätösten automatisointimahdollisuuksiin tietyillä julkishallinnon aloilla. Viimeisen muutaman vuoden aikana on tehty päätösautomaation mahdollistavia lakiehdotuksia muun muassa maahanmuuttoviraston toiminnan osalta. Nämä ehdotukset kuitenkin kariutuivat perustuslakivaliokuntaan virkavastuun toteuttamista koskevien ongelmien vuoksi. Oikeusministeriö asettikin tammikuussa 2021 työryhmän automaattista päätöksentekoa koskevan hallinnon yleislainsäädännön valmistelemiseksi. Julkishallinnon viranomaisprosessien ja päätöksenteon automaatiota koskevat lainsäädäntöhankkeet ovat siten verrattain pitkällä. Sen sijaan lainkäytön puolella, eli tuomioistuimissa, päätösautomaatiota koskeva keskustelu on olematonta tai vähintäänkin hiljaista. Julkishallinnossa automaatiokehitystä on usein perusteltu tehokkuusnäkökulmin. Tuomioistuinten toiminnassa olisi yhtä lailla tehostettavaa. Käräjäoikeudet ratkaisevat vuosittain satojatuhansia riita-asioita. Näistä riita-asioista valtaosa on itseasiassa niin sanottuja summaarisia riita-asioita, eli lähtökohtaisesti riidattomia asioita. Vuosien 2010–2019 aikana käräjäoikeudessa vuositasolla ratkaistuista riita-asioista keskimäärin 97 prosenttia oli summaarisia riita-asioita. Summaarisista riita-asioista noin 99 prosenttia on pääsääntöisesti erilaisia laskuja koskevia riidattomia velkomusasioita. Riidattomia velkomusasioita koskevat kanteet taas ratkaistaan lähes poikkeuksetta OK 5:13.1 §:n mukaisesti yksipuolisella tuomiolla sillä perusteella, että vastaaja on jättäytynyt täysin passiiviseksi asiassa, eikä anna häneltä pyydettyä vastausta haasteeseen määräajassa. Tutkielman aiheena on algoritminen päätöksenteko riidattomien velkomusasioiden ratkaisemisessa yksipuolisilla tuomioilla. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin sitä, soveltuisivatko riidattomissa velkomusasioissa vastaajan passiivisuuden perusteella annettavat yksipuoliset tuomiot ratkaistavaksi algoritmisen päätöksentekojärjestelmän avulla. Soveltuvuutta tarkastellaan riidattomiin velkomusasioihin sekä yksipuolisiin tuomioihin liittyvien erityispiirteiden, niitä koskevan lainsäädännön sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeiden kannalta. Toiseksi tutkielmassa tarkastellaan mikä merkitys virkavastuuta koskevalla sääntelyllä on arvioitaessa algoritmisen päätöksenteon hyödyntämismahdollisuuksia näissä tilanteissa. Tutkielma on metodiltaan lainopillinen. Koska kotimaisessa kirjallisuudessa ei ole juurikaan tutkittu käräjäoikeuksien ratkaisutoiminnan automatisointimahdollisuuksia, tutkielmassa hyödynnetään erityisesti viimeaikaisia tutkimus- ja selvitystöitä koskien algoritmisen päätöksenteon hyödyntämismahdollisuuksia julkishallinnon viranomaistoiminnassa. Näissä tutkimus- ja selvitystöissä on tarkasteltu erityisesti sitä, minkälaiset päätökset soveltuisivat parhaiten algoritmiseen päätöksentekoon. Tutkielmassa hyödynnetään näitä johtopäätöksiä ja tutkimustuloksia arvioitaessa riidattomissa velkomusasioissa annettavien yksipuolisten tuomioiden soveltuvuutta algoritmiseen päätöksentekoon niihin liittyvien ominaispiirteiden kannalta. Lainsäädännön osalta soveltuvuutta arvioidaan oikeudenkäymiskaaren sääntelyn sekä virkavastuuta koskevan sääntelyn kannalta. Tutkielman keskeisimpiä johtopäätöksiä on, että OK 5:6.2 §:stä sekä OK 5:13.1 §:stä seuraavat velvoitteet arvioida kanteen selvää perusteettomuutta näyttäytyvät haasteena algoritmisen päätöksenteon soveltamismahdollisuuksien kannalta. Lisäksi virkavastuuta koskevan PL 118 §:n sääntely nykymuodossaan vaikuttaa muodostavan esteen päätösautomaation soveltamiselle yleisestikin.
  • Hieta-aho, Helmi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani käsittelee poliisin voimakeinojen käyttöä ajalla 1995–2020. Tarkastelen voimankäyttöä koskevaa sääntelyä kyseisellä ajanjaksolla ja nostan esille siinä tapahtuneita muutoksia. Lisäksi käsittelen rajanvetoa sallitun ja liiallisen voimankäytön välillä tuomioistuinten näkökulmasta ja tuon esille mahdollista oikeuskäytännöstä ilmenevää muutoslinjaa. Aluksi käyn läpi voimankäytön käsitteen määritelmää ja erilaisia voimakeinoja. Käsittelen alussa myös lyhyesti niitä perus- ja ihmisoikeuksia, joihin voimankäytöllä voidaan puuttua. Olennaista on tuoda myös esille sääntelyn tausta, joka oikeuttaa rajoittamaan näitä perus- ja ihmisoikeuksia. Tämän jälkeen käyn tutkielmassani kattavasti läpi voimakeinojen käyttöä koskevaa eritasoista sääntelyä. Ennen oikeuskäytännön käsittelemistä, esittelen vielä poliisimiehen virka- ja rikosvastuuta liiallisissa voimankäyttötilanteissa. Lisäksi nostan esille erilaiset anteeksiantoperusteet, joilla vastuu liioitellusta voimankäytöstä voidaan kumota. Käsittelen lopuksi aiheen kannalta olennaista oikeuskäytäntöä tuomioistuinten antamien ratkaisujen pohjalta.
  • Lönnblad, Riikka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten vastuu julkisen vallan käytöstä toteutuu automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Lainsäädäntöhankkeissa ja oikeustieteellisessä keskustelussa julkishallinnon päätösautomaatioon liittyviä vastuukysymyksiä on arvioitu ensisijaisesti virkavastuun kohdentamisen näkökulmasta. Kysymys virkavastuun toteuttamisesta tuo kuitenkin esiin vastuusääntelyn taustalla piilevän jännitteen ihmistoimijuuteen perustuvan vastuun ja automaattisen päätöksenteon välillä. Tämän jännitteen vuoksi virkamiehen henkilökohtainen virkavastuu ei välttämättä ole toteutettavissa automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Siksi ratkaisuja automaattisen päätöksenteon vastuuongelmiin on etsittävä ennen kaikkea viranomaiseen kohdistuvista vastuumuodoista. Tutkielman metodologisena lähtökohtana on lainoppi, mutta tarkastelu sisältää myös vastuuteoreettista analyysia. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii teknologian tutkimuksessa käytetty vastuukuilun (responsibility gap) käsite sekä jaottelu vastuun eri lajien välille. Työssä analysoidaan, miten ja millä edellytyksillä rangaistusvastuu, korvausvastuu, prospektiivinen vastuu ja answerability-tyyppinen perusteluvastuu voivat toteutua automaattisen päätöksenteon yhteydessä. Eri vastuumuotojen toteutumista arvioidaan suhteessa hallinnon asiakkaan oikeusturvaan sekä julkisen vallan käytön legitimiteettiin. Tutkielmassa osoitetaan, että automaattisen päätöksenteon vastuuongelmat liittyvät ennen kaikkea virkamiehen rikosoikeudellisen virkavastuun toteuttamiseen. Perustuslain 118 §:n vaatimus virkavastuun kattavuudesta voi automaattisen päätöksenteon yhteydessä joutua ristiriitaan rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen sisältyvän epätäsmällisyyskiellon ja syyllisyysperiaatteen kanssa. Kompensaatiovastuu toteutuu julkisyhteisön vahingonkorvausvastuun kautta, mutta käytännössä vahingonkorvausoikeudellinen sääntely saattaa rajoittaa yksilön mahdollisuuksia saada vahingonkorvausta automatisoidussa päätöksenteossa tapahtuneista virheistä. Muita vastuun muotoja puolestaan voidaan toteuttaa viranomaiseen kohdistuvilla vastuujärjestelyillä sekä automaattisiin päätöksentekojärjestelmiin kohdistuvalla sääntelyllä.