Browsing by Subject "virus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Zusinaite, Eva; Ianevski, Aleksandr; Niukkanen, Diana; Poranen, Minna M.; Bjoras, Magnar; Afset, Jan Egil; Tenson, Tanel; Velagapudi, Vidya; Merits, Andres; Kainov, Denis E. (2018)
    There are dozens of approved, investigational and experimental antiviral agents. Many of these agents cause serious side effects, which can only be revealed after drug administration. Identification of the side effects prior to drug administration is challenging. Here we describe an ex vivo approach for studying immuno- and neuro-modulatory properties of antiviral agents, which may be associated with potential side effects of these therapeutics. The current approach combines drug toxicity/efficacy tests and transcriptomics, which is followed by mRNA, cytokine and metabolite profiling. We demonstrated the utility of this approach with several examples of antiviral agents. We also showed that the approach can utilize different immune stimuli and cell types. It can also include other omics techniques, such as genomics and epigenomics, to allow identification of individual markers associated with adverse reactions to antivirals with immuno- and neuro-modulatory properties.
  • Kakkola, L.; Denisova, O. V.; Tynell, J.; Viiliainen, J.; Ysenbaert, T.; Matos, R. C.; Nagaraj, A.; Öhman, Tiina; Kuivanen, S.; Paavilainen, H.; Feng, L.; Yadav, B.; Julkunen, I.; Vapalahti, O.; Hukkanen, V.; Stenman, J.; Aittokallio, T.; Verschuren, E. W.; Ojala, P. M.; Nyman, T.; Saelens, X.; Dzeyk, K.; Kainov, D. E. (2013)
  • Pennanen, Krista (Helsingfors universitet, 2015)
    Hevosten hengitystievirooseja esiintyy maailmanlaajuisesti. Ne tarttuvat helposti hevosesta toiseen ja aiheuttavat siten nopeasti laajoja epidemioita. Epidemioiden seurauksena saatetaan joutua perumaan erilaisia hevostapahtumia ja muuttamaan toimintatapoja, minkä takia hengitystievirooseilla on myös taloudellinen merkitys hevosalalle. Hevosten runsas tuonti, vienti ja kilpailumatkustaminen maiden välillä lisäävät hengitystieviroosien leviämisen riskiä. Siksi tietoisuutta näistä riskeistä tulisi lisätä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on esitellä Suomessa esiintyvät hengitystievirukset ja arvioida kirjallisuuden avulla hengitystieviroosien esiintyvyyttä Suomessa. Työssä käsitellään myös hengitystieviroosien diagnostiikkaa, rokotuksia ja epidemiologiaa. Tärkeimmät hevosten hengitystievirukset Suomessa ovat influenssavirus, tyyppien 1 ja 4 herpesvirukset ja arteriittivirus, jotka kuuluvat myös kuukausittain ilmoitettaviin eläintauteihin. Todennäköisesti Suomessa esiintyy myös tyyppien 2 ja 5 herpesviruksia, riniitti-, adeno- ja reoviruksia. Tarkkaa tietoa hengitystievirusten esiintyvyydestä Suomessa ei ole, koska aiheesta ei ole tehty kattavaa tutkimusta. Hevosinfluenssan, tyyppien 1 ja 4 herpesvirusten ja arteriittivirusten osalta Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) julkaisee vuosittain todettujen tautien määrät sinne lähetettyjen näytteiden perusteella. Näytteitä lähetetään kuitenkin vuosittain melko vähän, minkä takia näidenkään virusten esiintyvyyttä Suomessa ei voi täysin luotettavasti arvioida julkaistujen lukujen perusteella. Muiden virusten osalta ei ole olemassa lainkaan julkaistua tietoa niiden esiintyvyydestä Suomessa. Muita viruksia esiintyy kuitenkin ulkomaisen tutkimuksen perusteella maailmanlaajuisesti, joten todennäköisesti niitä esiintyy myös Suomessa. Hengitystieviroosit ovat erityisen yleisiä nuorten hevosten keskuudessa, ja nuoret hevoset ovatkin kilpailevien hevosten lisäksi merkittävä ryhmä virusten leviämisen kannalta. Rokotusten avulla voidaan hillitä tyyppien 1 ja 4 herpesvirusten ja influenssavirusten leviämistä, mutta rokotteet eivät anna täyttä suojaa infektioita vastaan. Tämän vuoksi hengitystievirooseja on tärkeä ennaltaehkäistä myös muilla keinoin, kuten hevosten ryhmittelyllä iän ja käyttötarkoituksen mukaan, hoitojärjestyksellä ja hyvällä tallihygienialla. Epäiltäessä tarttuvaa tautia myös nopea diagnostiikka on tärkeää. Tulevaisuudessa Suomessa olisi tarpeen toteuttaa laaja hengitystievirusten esiintyvyystutkimus, jotta eri hengitystievirusten yleisyydestä saataisiin luotettavaa tietoa. Myös tietoisuutta tarttuvien tautien riskeistä tulisi lisätä hevosharrastajien ja elinkeinonharjoittajien keskuudessa, jotta virusten leviämisen ennaltaehkäisyyn osattaisiin jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota.
  • Ianevski, Aleksandr; Yao, Rouan; Biza, Svetlana; Zusinaite, Eva; Mannik, Andres; Kivi, Gaily; Planken, Anu; Kurg, Kristiina; Tombak, Eva-Maria; Ustav, Mart; Shtaida, Nastassia; Kulesskiy, Evgeny; Jo, Eunji; Yang, Jaewon; Lysvand, Hilde; Loseth, Kirsti; Oksenych, Valentyn; Aas, Per Arne; Tenson, Tanel; Vitkauskiene, Astra; Windisch, Marc P.; Fenstad, Mona Hoysaeter; Nordbo, Svein Arne; Ustav, Mart; Bjoras, Magnar; Kainov, Denis E. (2020)
    Combination therapies have become a standard for the treatment for HIV and hepatitis C virus (HCV) infections. They are advantageous over monotherapies due to better efficacy, reduced toxicity, as well as the ability to prevent the development of resistant viral strains and to treat viral co-infections. Here, we identify new synergistic combinations against severe acute respiratory syndrome coronavirus 2 (SARS-CoV-2), echovirus 1 (EV1), hepatitis C virus (HCV) and human immunodeficiency virus 1 (HIV-1) in vitro. We observed synergistic activity of nelfinavir with convalescent serum and with purified neutralizing antibody 23G7 against SARS-CoV-2 in human lung epithelial Calu-3 cells. We also demonstrated synergistic activity of nelfinavir with EIDD-2801 or remdesivir in Calu-3 cells. In addition, we showed synergistic activity of vemurafenib with emetine, homoharringtonine, anisomycin, or cycloheximide against EV1 infection in human lung epithelial A549 cells. We also found that combinations of sofosbuvir with brequinar or niclosamide are synergistic against HCV infection in hepatocyte-derived Huh-7.5 cells, and that combinations of monensin with lamivudine or tenofovir are synergistic against HIV-1 infection in human cervical TZM-bl cells. These results indicate that synergy is achieved when a virus-directed antiviral is combined with another virus- or host-directed agent. Finally, we present an online resource that summarizes novel and known antiviral drug combinations and their developmental status.
  • Roininen, Aino Elina Sylvia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Raspberry is prone to virus infections but diversity and occurrence of different raspberry viruses in Finland is still largely unknown. The purpose of this thesis work was to reveal which viruses are troubling raspberry varieties that are part of Finnish raspberry genetic resources and have been maintained in vivo on the field. The study also examines and compares siRNA diagnostics to traditional PCR method in detection of raspberry viruses. PCR, cloning, and traditional Sanger sequencing are used to get more detailed information of the virus strains, and scratch the surface of phylogenetic diversity of raspberry viruses that were detected in this study. siRNA detection of was accurate and effective with Black raspberry necrosis virus (BRNV), Raspberry bushy dwarf virus (RBDV) and Rubus yellow net virus (RYNV), but VirusDetect program couldn’t find Raspberry vein chlorosis virus (RVCV) that was positive in Velvet analysis and molecular diagnostics. Sequencing and phylogenetic analysis revealed RYNV strain that was like Canadian isolate (KF241951.1). Many new Badnavirus-like sequences were detected, but possible integration of Badnaviruses into raspberry genome was not excluded in this study. BRNV isolates were closely related to previously detected Finnish BRNV isolates. RVCV isolates grouped to three clades where RVCV from sample 21 was the most similar to formerly sequenced Scottish isolate (FN812699.2). Multiple viral infections were detected in one sample amongst these raspberry varieties, which may indicate different kinds of virus-virus interactions. The most important finding of this study was that RYNV and RVCV are present in Finland. Secondly all the detected raspberry viruses are genetically diverse and multiple infections of detected virus species are common.
  • Koivunen, Liisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Ruuansulatuskanavan sairaudet ovat yksi merkittävimmistä turkiseläinten tautiryhmistä. Suolistotulehdukset heikentävät eläinten hyvinvointia ja aiheuttavat taloudellisia tappioita tilalliselle mm. eläinten menetyksinä, lääkekustannuksina, eläinten kasvun hidastuessa, turkin laadun huonontuessa ja hedelmällisyyden heikentyessä. Tässä työssä on tavoitteena määrittää virusten merkitystä ripulin aiheuttajana osana ”Minkkien ja kettujen ruuansulatuskanavan ongelmat, niiden ennaltaehkäisy ja kohdennettu hoito” -projektia. Projektissa kerättiin näytteitä sekä terveiltä että ripuloivilta eläimiltä eri turkistiloilta, ja näistä selvitettiin uuden sukupolven sekvensointimenetelmällä (next generation sequencing, NGS) koko virusten kirjo ulostenäytteistä. Ulostenäytteitä kerättiin yhteensä 30 minkistä ja 42 ketusta 12 eri tilalta Suomessa syyskuussa 2015. Tutkitun datan perusteella selvitetään virusten rooli ruuansulatuskanavan taudinaiheuttajina, pyritään kehittämään diagnostisia menetelmiä virusten tunnistamiseen ja ehkäisemään turha turkiseläimien lääkitseminen antibiooteilla tulevaisuudessa. Kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan tarkemmin minkeillä ja ketuilla todettuihin virusryhmiin, jotka ovat tiedettävästi aiheuttaneet ruoansuolatuskanavan sairauksia. Kirjallisuuskatsauksessa käsiteltyjä virusryhmiä olivat parvovirukset, koronavirukset, astrovirukset, kalikivirukset, pikornavirukset, reovirukset ja pikobirnavirukset. Työn tutkimusosuudessa varmistettiin NGS-menetelmällä saadut tulokset minkkien ja kettujen ulostenäytteistä geenimonistuksella parvovirusten osalta. Positiiviset tulokset sekvensoitiin ja niitä vertailtiin NGS menetelmällä saatuihin tuloksiin. Hypoteesina kliinisesti sairailla, eli ripuloivilla eläimillä odotettiin löytyvän useammin parvovirusta ulosteesta kuin terveillä ja parvoviruksen esiintyminen sekatiloilla odotettiin olevan todennäköisempää kuin minkki- tai kettutiloilla. Minkkien ja kettujen 72 näytteestä yhteensä 40 todettiin Sangerin sekvensointimenetelmällä parvoviruspositiiviseksi. Minkeillä esiintyi vähemmän viruksia kuin ketuilla, ja kettutiloilla jopa 100 % ripuloivilta eläimiltä eristettiin parvoviruksia ulosteesta. Kliinisesti terveiltä minkkitiloilta ei eristetty parvovirusta. Minkeillä esiintyi enemmän parvovirusta sekatiloilla ja ketuilla vähemmän. Kaikki positiiviset näytteet sekvensoitiin ja pääosassa positiivisista näytteistä löydöksenä todettiin minkin enteriittivirus (MEV). Kaikki sekvensoinnissa löydetyt virukset kuuluivat Carnivore protoparvovirus 1 -lajiin. NGS-menetelmän tulokset vastasivat PCR-tuloksia vain 43 %. Taudinaiheuttajien selvittäminen on olennainen osa virustautien tunnistamisessa ja mahdollisen ehkäisyn, lääkityksen tai rokotuksen kohdentamisessa. Etenkin ketuilla parvovirukset esiintyvät tämän työn tutkimusosuuden perusteella potentiaalisena taudinaiheuttajana, joten ketuille tulisi kehittää diagnostiikkaa ja mahdollisesti oma MEV-rokote. Ripulin ilmenemiseen vaikuttaa virusten lisäksi useita muita tekijöitä, mutta virusten rooli taudinaiheuttajana saattaa olla alidiagnosoitu. Jatkotutkimuksien kannalta olennaista on turkistuottajien ja ammattiliiton sitoutuminen hyvinvoinnin edistämiseen suunnattuihin tutkimusprojekteihin. Myös turkistalouden tulevaisuus Suomessa on epävarmaa, jonka vuoksi eläinten hyvinvointi on tärkeää taloudellisen kannattavuuden kannalta. Tämän tutkimuksen tulosten liittäminen osaksi projektikokonaisuutta antaa suuntaviivoja turkiseläinten hyvinvointiin liittyviin hankkeisiin, toimenpiteisiin ja tutkimuksiin ja tuottajien tulisi aktiivisesti pyrkiä parantamaan eläinten hyvinvointia.
  • Holopainen, Minna (Helsingfors universitet, 2015)
    Lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli tutkia nautojen abortteja Suomessa. Työ sisältää kirjallisuuskatsauksen ja tutkimusosan. Tutkimusaineistona käytin Eviran Märehtijöiden luomisen syyt -projektin aineistoa. Tutkimuksessa kerättiin abortoituneita sikiöitä Suomessa vuosina 2012 ja 2013. Tutkielmani aineisto kattoi 534 abortoitunutta sikiötä tai vuorokauden sisällä syntymästä kuollutta vasikkaa. Sikiöt tutkittiin patologisin, histologisin ja mikrobiologisin menetelmin Evirassa. Lisensiaatin tutkielmaani varten kokosin aineiston ja kartoitin aineistosta tiineyden keskeytymisten lukumäärät, taudinaiheuttajat ja karjanomistajilta kootut taustatiedot. Tavoitteena oli saada kuva nautojen aborttitilanteesta ja aborttien syistä Suomessa tällä hetkellä. Samalla kartoitettiin uuden Suomeen saapuneen viruksen, schmallenberg-viruksen, aiheuttamia abortteja. Vertasin karjanomistajien lähetteissä antamia taustatietoja aborttitietoihin, ja tutkin, löytyisikö taustatietojen avulla yhdistäviä tai selittäviä tekijöitä aborteille. Noin puolet nautojen aborteista jää ilman diagnoosia. Selvitin tässä tutkielmassa myös ilman diagnoosia jääneiden tapausten taustatiedot mahdollisten niitä yhdistävien tekijöiden varalta. Tutkimuksessa ilmeni, että 33 %:ssa aborteista oli infektiivinen tausta. 17 %:ssa tapauksista abortin syy oli ei-infektiivinen, kuten esimerkiksi sikiön lymfooma, struuma tai lihasrappeuma. 50 %:ssa tapauksista taudinaiheuttajaa tai mitään muutakaan selvää syytä ei löytynyt. Infektiivisistä aborteista bakteerit aiheuttivat 57 %, virukset 14 % sekä sienet ja alkueläimet (Neospora caninum) joitakin abortteja. Bakteereista yleisimpiä olivat Trueperella pyogenes, Ureaplasma diversum sekä Listeria monocytogenes. Schmallenberg-virus oli ainoa aineistossa todettu virus. Schmallenbergin aiheuttamia tyypillisiä muutoksia sikiössä olivat raajojen lihasten ja luuston epämuodostumat, kuten raajojen ankyloosi (nivelen jäykistymä) ja artrogrypoosi (usean nivelen virheasento ja jäykistymä) ja lihasten atrofia (surkastuminen). Jonkin verran eroavaisuuksia aborttiryhmien kesken löytyi karjanomistajien taustatietojen pohjalta. T. pyogenes aiheutti eniten abortteja parsinavetoissa. Schmallenberg ja listeria aiheuttivat puolestaan abortteja useammin pihatoissa kuin parsinavetoissa. Virus- ja sieniabortteja esiintyi eniten kylmäpihatoissa. Neospora-abortteja oli eniten pienillä tiloilla. Kaksostiineydet ja pilaantuminen selittävät osan ilman diagnoosia jääneistä aborteista. Taustatietojen perusteella ilman diagnoosia jääneiden aborttien ryhmä ei erotu muista aborteista. Lypsykarjatilojen abortit jäivät useammin ilman diagnoosia kuin emolehmätilojen abortit. Päätelminä voidaan todeta, että Suomen aborttitilanne on hyvä. Tarttuvia aborttien aiheuttajia tutkimuksessa todettiin vain yksi, schmallenberg-virus. Virusaborttien määrä on kansainvälisesti arvioiden pieni. Schmallenberg-viruksen esiintymistä pihatoissa selittää varmastikin hyönteisvektorien helppo pääsy pihattoon. Yleisimmät aborttien aiheuttajat olivat kuitenkin naudan normaalissa elinympäristössä ja naudan elimistössä eläviä opportunistisia bakteereja, kuten T. pyogenes. Aborttien ehkäisyssä on olennaista huolehtia nautojen hyvästä perusterveydenhuollosta, etteivät opportunistiset bakteeri saisi jalansijaa. Tutkielmassani pohdin vielä aborttien tutkimista ja diagnosointia. Karjanomistajien lähetteissä kirjaamia tietoja käyttämällä ei yksinään voida tutkia taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tilakäynti olisi luotettavampi tapa tutkia abortoineen naudan pito-olosuhteita. Tutkimus on aina suhteutettava aborttiongelman laajuuteen. Abortteja esiintyy karjassa aina jonkin verran. Tärkeintä on tutkia asiaa silloin, kun aborttien määrä nousee yli viiteen prosenttiin tiineyksistä.
  • Donaldson, D.J.; Tervahattu, H.; Tuck, A.F. (Springer Science+Business Media B.V., 2004)
    Recent experimental work has verified the prediction that marine aerosols could have an exterior film of amphiphiles; palmitic, stearic and oleic acids were predominant. Thermodynamic analysis has revealed that such aerosols are energetically capable of asymmetric division. In a prebiotic terrestrial environment, one of the products of such aerosol fission would have been bacterially sized (microns), the other would have been virally sized (tens of nanometers). Plausible avenues for chemical differentiation between the two particles are discussed, and the probabilities for the transition from geochemistry to biochemistry updated in light of recent palaeo fossil studies.
  • Saarela, Olli (Helsingfors universitet, 2016)
    The potato virus Y (PVY) is a member of the family Potyvirus, which is the largest plant pathogenic virus family. PVY is one of the most important pathogens of the nightshade family (Solanaceae) plants. PVY is a particular problem in seed potato production, as well as in tomato and pepper production. Some PVY races cause necrotic symptoms (PTNRD) in potato tubers, which will make the tubers unsuitable for use. This thesis studied the ability of several recombinant strains of PVY to infect these three plant species. First objective was to find out which recombinant strains can infect the plants systemically and whether some of them will cause PTNRD symptoms in potato tubers. Secondly, we wanted to find out what parts or even specific amino acids in the HCpro of PVY affect the infection ability of the virus. This was done by comparing the genomes of the recombinant and wild type viruses and based on the experimental data. Finally, we wanted to see if the mutations would persist in the virus genomes for the duration of the infection. The test plants were infected by applying virus contaminated plant juice and grinding powder on the plant leaves. Plants were first grown in growing chambers and then transferred to a greenhouse. The plants were tested for viral infection with DAS-ELISA for three times during different stages of growth. To investigate whether the mutations had persisted in the virus genome, the viral RNA was isolated, multiplied with RT-PCR and then sequenced. Most of the recombinant viruses were not able to systemically infect either of the potato cultivars tested (cv. ‘Nicola’ and cv. ‘Annabelle’). ‘Nicola’ was more susceptible than ‘Annabelle’. The Tyr323Phe-mutation in the HCpro seemed to have a positive effect on the viruses ability to infect ‘Nicola’ in recombinant O5ON-F. PTNRD was caused by recombinants O5NNO45, N605-F and O5ON-F only in ‘Nicola’. Tyr323Phe-mutation had persisted in the N605-F during the infection. Tomato cv. ‘Moneymaker’ was more resistant towards the recombinants than cv. ‘Ildi’, though both cultivars were considerably more susceptible towards the recombinants than either of the potato cultivars or the pepper cultivars. The pepper cultivars tested were resistant towards PVYN605 and PVYOUK.
  • Tiihonen, Senni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Zoonoottiset eli eläinten ja ihmisten välillä siirtyvät taudinaiheuttajat ovat työterveysriski eläinten kanssa työskenteleville henkilöille, kuten eläinlääkäreille. Zoonoottisiin viruksiin kuuluu muun muassa jyrsijä- ja hyönteissyöjävälitteisiä rainbo- (rodent-and-insectivore-borne) viruksiksikin kutsuttuja viruksia, joita kantavat nimensä mukaisesti useat jyrsijät (Rodentia) sekä hyönteisiä syövät piennisäkäslajit (ent. Insectivora). Suomessakin esiintyviä rainboviruksia ovat ortopoxviruksiin kuuluva lehmärokkovirus, ortohantaviruksiin kuuluva puumalavirus, nisäkkäiden arenaviruksiin (Mammarenavirus) kuuluva lymfosyyttinen koriomeningiittimammarenavirus (LCMV) sekä nisäkkäiden ortobornavirukset. Tämän alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatintutkielman kirjallisuuskatsaukseen on koottu tietoa eläinlääkäreiden zoonoosiriskeistä Suomessa sekä edellä mainittujen piennisäkäsvälitteisten zoonoottisten virusinfektioiden epidemiologiasta ja diagnostiikasta. Tutkielman tutkimusosuudessa selvitettiin tilastollisen analyysin avulla eri tekijöiden yhteyttä ortopox-, puumala-, LCM- ja bornavirusvasta-aineiden esiintymiseen Suomessa laillistetuilla eläinlääkäreillä verrattuna kontrolliryhmään. Aineistona käytettiin aiemmissa yhteyksissä kerättyjä esitietoja ja vasta-ainetuloksia eläinlääkäreiltä sekä kontrolliryhmältä. Pääkohderyhmän eli eläinlääkärien esitiedot ja seeruminäytteet oli kerätty vuonna 2009 Eläinlääkäripäivillä ja kontrolliryhmässä oli eläinlääkäripäivien osallistujia sekä HUSLAB:ille vuosina 2009 ja 2013 seeruminäytteet antaneita henkilöitä. Kaikki seeruminäytteet oli tutkittu käyttäen epäsuoraa immunofluoresenssivärjäystä (IFA). Hypoteesina oli, että riski altistua tarkastelluille patogeeneille olisi suurempi eläinlääkäreillä. Ortopox-, puumala-, LCM- ja bornavirusvasta-aineiden esiintyvyydet koko aineistossa olivat 28,9 %, 7,5 %, 1,8 % ja 0,6 %. Eläinlääkäreillä vastaavat esiintyvyydet olivat 38,6 %, 9,5 %, 1,9 % ja 1,0 %. Ortopoxvirusvasta-aineita löytyi todennäköisemmin Suomessa laillistetuilta eläinlääkäreiltä, miehiltä sekä vuonna 1979 tai aiemmin syntyneiltä. Suomessa laillistettu eläinlääkäri oli muita todennäköisemmin ortopoxseropositiivinen riippumatta iästä tai sukupuolesta. Sen sijaan puumala-, LCM- ja bornavirusten vasta-ainepositiivisuudelle ei löydetty tilastollisesti merkitseviä riskitekijöitä. Hypoteesi, että eläinlääkäreillä on suurempi riski olla ortopoxvirusseropositiivisia toteutui, mutta puumala-, LCM- ja bornavirusten vasta-aineiden löytymisen ja ammatin välillä ei havaittu yhteyttä. LCM- ja bornavirusten tuloksiin vaikutti todennäköisesti niiden alhaiset seroprevalenssit tutkitussa aineistossa. Ortopoxvirusvasta-aineita löytyi selvästi useammalta ennen vuotta 1980 syntyneeltä osallistujalta kuin tätä nuoremmilta. Tämä on todennäköisesti seurausta isorokkorokotusten aikaansaamista ristireagoivista vasta-aineista, mikä oli ennustettavissa. Aineistossa on kuitenkin myös rokotusten lopettamisen jälkeen syntyneitä seropositiivisia henkilöitä (seroprevalenssi 2,0 %). Nämä tartunnat selittyvät altistumisella itse taudinaiheuttajalle. Ortopoxvirukset voivat aiheuttaa kliinistä sairautta myös ihmisillä. Koska tämän tutkimuksen tulosten perusteella Suomessa laillistetut eläinlääkärit altistuivat ortopoxviruksille todennäköisemmin kuin muut osallistujat, vaikuttaa siltä, että ortopoxvirukset ovat työterveysriski Suomessa laillistetuille eläinlääkäreille. Mahdollinen saatu rokotus tulee kuitenkin huomioida ja mahdollisesti suurempi riski koskeekin nimenomaan isorokkoa vastaan rokottamattomia Suomessa laillistettuja eläinlääkäreitä.
  • Laine, Ida (Helsingin yliopisto, 2015)
    Pihlajalla (Sorbus aucuparia L.) on vankat perinteet suomalaisessa maisemassa niin suosituimpana pihapuuna kuin puistoissa ja viherrakentamisessakin. Se on vaatimaton ja kestävä laji, joka kasvaa lähes missä vain ja valtaa nopeasti alaa vesojensa ja siementensä avulla. Metsätaloudellisesti sitä pidetään yleensä roskapuuna. Pihlajasta on jalostettu myös marjantuotantoon sopivia lajikkeita, makeapihlajia. Pihlajan taudeista tiedetään melko vähän, sillä se ei lajina ole taloudellisesti kovin merkittävä. Sen tiedetään sietävän hyvin latvuston ja juuriston tuhoja. Kuitenkin jo 50-luvulta lähtien on ympäri Eurooppaa raportoitu kloroottisista rengaslaikkuoireista pihlajan lehdissä, ja oireiden on todettu siirtyvän oksastuksessa sairaasta kasvista terveeseen. Vasta 2000-luvulla oireiden aiheuttajaksi varmistui aiemmin tuntematon, neljästä yksijuosteisesta RNA-rihmasta koostuva pihlajanrengaslaikkuvirus, EMARAV.Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää löytyykö suomalaisista rengaslaikkuoireisista ja oireettomista pihlajista EMARAV-sekvenssi ja testata RT-PCR:ää sekä dot blot -hybridisaatiota viruksen tunnistamisessa.Eri puolilta Suomea kesäkuussa 2007 kerätyistä 73 lehtinäytteestä jokainen antoi positiivisen tuloksen dot blot -hybridisaatiossa. Näistä 17 näytettä oli peräisin täysin oireettomista puista. RT-PCR:ssä virussekvenssiä saatiin monistetuksi 54 näytteestä. Ongelmia aiheuttivat eristettyjen RNA-näytteiden epäpuhtaudet.Tulosten mukaan EMARAV on Suomessa erittäin yleinen virus pihlajalla ja esiintyy yleisesti myös latenttina infektiona.
  • Diabimmune Study Grp; Korhonen, Laura; Oikarinen, Sami; Lehtonen, Jussi; Mustonen, Neea; Tyni, Iiris; Niemelä, Onni; Honkanen, Hanna; Huhtala, Heini; Ilonen, Jorma; Hämäläinen, Anu-Maaria; Peet, Aleksandr; Tillmann, Vallo; Siljander, Heli; Knip, Mikael; Lönnrot, Maria; Hyöty, Heikki; Härkönen, Taina; Ryhänen, Samppa; Koski, Katriina; Kiviniemi, Minna; Ahlfors, Helena; Kallionpää, Henna; Laajala, Essi; Lahesmaa, Riitta; Lähdesmäki, Harri; Moulder, Robert; Nieminen, Janne; Ruohtula, Terhi; Vaarala, Outi; Alahuhta, Kirsi; Virtanen, Suvi M.; Kondrashova, Anita (2019)
    Previous data about the role of viruses in the development of allergic immunoglobulin E (IgE) sensitization are contradictory. The aim of this study was to determine the possible associations between exposure to different viruses (rhinovirus, enterovirus, norovirus, and parechovirus) during the first year of life and IgE sensitization. Viruses were analyzed from stool samples collected monthly from infants participating in a prospective birth cohort study. From that study, 244 IgE sensitized case children and 244 nonsensitized control children were identified based on their allergen-specific IgE antibody levels at the age of 6, 18, and 36 months. Stool samples (n = 4576) from the case and control children were screened for the presence of rhinovirus, enterovirus, norovirus, and parechovirus RNA by reverse transcription quantitative polymerase chain reaction. The study showed that rhinovirus was the most prevalent virus detected, present in 921 (20%) samples. None of the viruses were associated with IgE sensitization in the full cohort but after stratifying by sex, the number of rhinovirus positive samples was inversely associated with IgE sensitization in boys (odds ratio [OR]: 0.81; 95% confidence interval [CI]: 0.69-0.94; P = 0.006). There was also a temporal relation between rhinoviruses and IgE sensitization, as rhinovirus exposure during the first 6 months of life was associated with a reduced risk of subsequent IgE sensitization in boys (OR: 0.76; 95% CI: 0.6-0.94; P = 0.016). In conclusion, early exposure to rhinoviruses was inversely associated with IgE sensitization but this protective association was restricted to boys.
  • López-Baucells, Adrià; Rocha, Ricardo; Fernandez-Llamazares Onrubia, Alvaro (2017)
    The recent upsurge in bat-borne virus research has attracted substantial news coverage worldwide. A systematic review of virological literature revealed that bats were described as a major concern for public health in half of all studies (51%), and that their key role in delivering ecosystem services was disregarded in almost all studies (96%). Although research on zoonoses is of the utmost importance, biased framings of bats can undermine decades of conservation efforts. We urge researchers and science communicators to consider the conservation impacts of how research findings are presented to the public carefully, and, whenever possible, to highlight the ecological significance of bats, their dire conservation situation and their importance for human well-being.