Browsing by Subject "vuokrat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Niemi, Jessica; Hietala, Mikko; Kaleva, Hanna (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2014)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 3/2014
    Tässä selvityksessä tarkastellaan ARA-vuokra-asuntokiinteistöjen hoitokuluja ja kulurakennetta, hoitokulujen osuutta vuokralaisilta perittävästä vuokrasta sekä eri osapuolten vaikutusmahdollisuuksia kulutasoihin. Hoitokulujen hallinta ja optimointi ovat ensiarvoisen tärkeitä kohtuuhintaisen asumisen varmistamisessa. Selvitys on toteutettu pääosin analysoimalla vuoden 2013 toteutuneita hoitokuluja, jotka on koottu 15 yhteisöltä yhteensä 440 ARA-talosta. Selvityksessä analysoitiin myös 52 erityisryhmille suunnatun ARA-talon hoitokuluja. Lisäksi toteutettiin tietoja toimittaneille yhteisöille suunnattu kysely, jolla tarkennettiin toimitettuja tietoja sekä kartoitettiin kiinteistönhoito- ja hallintopalvelun tuotantotapoja ja osapuolten vaikutusmahdollisuuksia kulujen muodostumiseen. Normaalien ARA-vuokra-asuntokiinteistöjen hoitokulut olivat keskimäärin 5,96 €/asm²/kk vuonna 2013. Suurimmat kuluerät olivat korjaukset (22 %), lämmitys (17 %) sekä hallinto (15 %). Pääkaupunkiseudulla kustannukset ovat 0,84 €/asm²/kk korkeammat kuin muissa kaupungeissa. Suurimmat alueelliset erot olivat tontinvuokrissa. Vanhempien rakennusten korjauskustannukset nostivat niiden hoitokulut uusia rakennuksia korkeammiksi. Valtakunnallisten yhteisöjen omistamien kohteiden kokonaishoitokulut olivat kunnallisten yhteisöjen kuluja korkeammat, ja kustannukset jakautuivat eri tavoin eri hoitokuluerien välille. Omistajan rooli hoitokulujen optimoinnissa sekä kiinteistöjen arvon säilymisessä nähdään huomattavasti asukkaiden merkitystä suuremmaksi. Suurin vaikutusmahdollisuus asukkaalla oli veden kulutukseen ja kustannuksiin. Muiden kulujen osalta asukkaan vaikutusmahdollisuus nähtiin kohtalaiseksi tai jopa suhteellisen pieneksi. Erityisryhmille suunnattujen kohteiden hoitokulut olivat huomattavasti normaaleja vuokra-asuntokohteita korkeammat, 7,09 €/htm²/kk. Normaaleissa ARA-taloissa vastaava huoneistoalaan suhteutettu kulu on 5,91 €/htm²/kk. Hoitokulut ovat erityisryhmille suunnatuissa ARA-taloissa korkeammat, koska kuluissa on mukana asukkaiden sähkö- ja siivouskulut. Nämä laskutetaan tyypillisimmin asukkailta erillisinä palvelumaksuina. Lisäksi kohteet ovat kooltaan merkittävästi pienempiä kuin muut ARA-talot. Selvitys liittyy valtioneuvoston asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan vuosille 2012–2015.
  • Syrjänen, Olavi (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 18/2012
    Asuntoministerin asettama selvityshenkilö Olavi Syrjänen laati ehdotukset Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen, ARAn toiminnan kehittämiseksi. Ehdotusten lähtökohtana on, että ARAn tulee keskittyä sen ydintehtävään, valtion tukeman asuntokannan toteuttamiseen, käyttöön ja kehittämiseen. Olemassa olevalla ara-vuokra-asuntokannalla ja sen säilymisellä on keskeinen merkitys asuntopolitiikan toteuttamisessa. Selvitysmies esittää, että ARAn nykyisestä hinta- ja laatuohjauksesta luovutaan ja ara-vuokra-asuntohankkeet hyväksytään asukkailta perittävän vuokran kohtuullisuuden perusteella. Selvitysmies suosittelee ASO-asuntojen osuuden lisäämistä kasvukeskusalueilla suosittuna, ara-vuokra-asuntokantaa täydentävänä, asukkaiden osallistumista lisäävänä ja segregaatiota vähentävänä asumismuotona. Niitä rakentamalla voidaan lisätä aiesopimusalueilla valtion tukeman asuntorakentamisen osuutta. Pääpaino valtion tukemassa asuntopolitiikassa tulee olla erityisesti metropolialueen ja aiesopimusalueiden ara-vuokra-asuntojen rakentamisessa. Raportissa esitetään useita toimenpiteitä metropolialueen erityisongelmien ratkaisemiseksi. Ne vaativat ARAlta keskeisenä valtion tukeman asuntopolitiikan toteuttajana nykyistä vahvempaa panostusta. Selvitysmies esittää muuttuneiden asuntopoliittisten tarpeiden vuoksi ARAn johtokunnan roolin muuttamista ja tehtävien siirtoja ympäristöministeriöön, ARAan ja Valtiokonttoriin. ARAn organisaation tulee muodostua kolmesta toimialasta: hanke-, valvonta- ja kehittämis- ja tutkimustoimialasta. Kehittämis- ja tutkimustoiminnan tueksi tulisi asettaa neuvottelukunta. Viraston organisaatio on uudistettava ja sen nimi muutettava Suomen asuntovirastoksi, jolloin se paremmin vastaa viraston tehtäviä.
  • Jouttimäki, Päivi (2008)
    Tutkimus tarkastelee perheellisten ihmisten kokemuksia häädöstä sekä häätöprosessin yhteydessä saaduista sosiaalitoimen palveluista. Tutkimuksen kohderyhmään kuuluvat helsinkiläiset perheelliset vuokra-asunnosta häädön saaneet ihmiset, jotka ovat joutuneet konkreettisesti muuttamaan pois asunnosta vuokranantajansa vaatimuksesta. Tutkimuskysymyksenä on ”Millaisia ovat vuokra-asunnosta häädettyjen perheellisten ihmisten kokemukset häädöstä sekä sosiaalipalveluista häätöprosessin yhteydessä?”. Vastausta tutkimuskysymykseen haetaan häädön kokeneiden ihmisten tutkimushaastatteluilla. Luonteeltaan tutkimus on kvalitatiivinen. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat häätö, häätöuhka ja häätöprosessi. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään häätöjä yhteiskunnallisessa keskustelussa lähinnä asuntopoliittisena ja sosiaalisena ongelmana. Häätöjä, vuokra-asumista, asunnottomuutta sekä sosiaalityötä käsitellään tarkemmin Helsingin kaupungin kontekstissa. Työn tavoitteena on tuottaa tietoa häätöjen taustalta löytyvistä tekijöistä sekä häädön kokemuksesta ja sen seurauksista häädetyille perheille. Tavoitteena on myös tuoda esille haastateltujen antamaa palautetta sosiaalipalveluista. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen viitekehys liittyy fenomenologiseen kokemuksen tutkimiseen. Fenomenologisessa tutkimuksessa haastateltaviksi etsitään ihmisiä, joilla on omakohtaisia kokemuksia tutkittavasta asiasta. Tutkimuskohteena on ihmisen subjektiivinen kokemus. Fenomenologisten metodien avulla kokemus pyritään saamaan esille mahdollisimman aitona. Tutkimusaineisto on kerätty haastatteluilla. Tutkimukseen on haastateltu 6 helsinkiläistä perheellistä häädön kokenutta ihmistä. Kaikki haastatellut ovat naisia. Haastattelut on toteutettu väljän haastattelurungon avulla, ilman suunniteltua kysymysrunkoa. Haastattelut nauhoitettu ja haastatteluaineisto on litteroitu puhekielellä sanatarkasti. Tutkimusaineisto sisältää 104,5 sivua tekstiä. Tutkimusaineisto on analysoitu aineistolähtöisesti fenomenologisen erityistieteen tutkimuksen metodilla. Tutkimuksen tuloksena häätökokemukset luokitellaan sisäisiin kokemuksiin, perheeseen kohdistuviin kokemuksiin sekä kokemuksiin ulkopuolisista toimijoista. Häädetyn sisäiset kokemukset sisältävät esimerkiksi kokemukset yksin olosta ja ymmärtämättömyydestä, kokemuksesta viisastumisen sekä oman vastuuntunnon kokemukset. Häätö herättää häädetyssä usein paljon tunteita. Häädön kokemuksen tunteita jaoteltaessa esille nousivat häpeän ja negatiivisuuden tunteet, shokki, paniikki ja ahdistus, kun oli tullut tieto häädöstä sekä vääryyden kokemukset. Myös kodin suuri merkitys tuli esille sekä häädöstä selviytymisen aiheuttamat tunteet. Häädön todettiin vaikuttaneen myös perheeseen, esimerkiksi vanhempien väleihin keskinäisen luottamuksen pettäessä. Vain kahdella haastatellulla kuudesta perhetilanne oli pysynyt täysin ennallaan häätötilanteesta nykyhetkeen verrattuna. Muilla naisilla oli tapahtunut perhetilanteen muutoksia ydinperheen kannalta huonompaan siten, että aiempi perhe-elämä päättyi. Häädetyn ulkopuolisiin toimijoihin kohdistuvat kokemukset jakaantuvat esimerkiksi sosiaalitoimeen pettymiseen, järjestelmän toimimattomuuden kokemuksiin, kuulematta jäämisen kokemuksiin sekä omien odotusten pettämiseen. Joillekin haastateltaville häätö vaikutti olevan merkityksellisempi tapahtuma elämässä kuin toisille. Kodin menetys koettiin pääosin epäoikeudenmukaisena ja vahinkona, vaikkakin siihen johtaneet syyt tiedostettiin. Haastatteluissa ei tullut esille tarkoituksellista riskinottoa asumisen turvaamiseen liittyen. Yhtenä keskeisimpänä tutkimustuloksena pidän sitä, että häätö on häädetyn elämässä usein jonkinlainen kulminaatiopiste. Häädön jälkeen asiat lähtevät sujumaan joko parempaan tai huonompaan suuntaan häädetyn elämässä. Tutkimusaineistoni valossa näyttää siltä, että sosiaalityö hoitaa kyllä häätötilanteen, mutta kun akuutti tilanne on ohi, jää perhe taas oman onnensa nojaan. Työskentelyn tai yhteydenpidon jatkumisesta muuton jälkeenkin ei tutkimusaineistossa juuri ollut esimerkkejä. Näyttäisikin siltä, että jonkinlainen seuranta häädön jälkeen olisi haastateltavien mukaan toivottavaa.
  • Räsänen, Tapio; Jauhiainen, Signe; Pyy-Martikainen, Marjo (Kela, 2021)
    Työpapereita
    Valtaosa palkansaajakotitalouksista on riittävästi vakuutettuja ja asumismenot sekä asuntolainanlyhennykset on mitoitettu oikein. Toisaalta osa suomalaisista kotitalouksista on alttiita toimeentulo-ongelmille työttömyyden seurauksena. Tutkimuksessa tehdään kaikille palkansaajakotitalouksille sosiaaliturvan stressitesti mikrosimulointimenetelmällä. Sosiaaliturvan stressitestiä hyödynnetään koronakriisin tulonjakovaikutusten sekä automaattisten vakauttajien, kuten työttömyysturvan, vaikutusten arvioinnissa. Tutkimuksen toisessa osassa simuloidaan palkansaajakotitalouksille työttömyys, joka vastaa vuoden 2020 koronakriisin alkua, työttömyydestä seuraava tulonmenetys sekä korvaavat etuudet mikrosimulointimenetelmällä. Molemmat simuloinnit antavat kuvan suomalaisten palkansaajakotitalouksien toimeentulosta: työttömäksi jäädessään 12 prosenttia ei selviytyisi välttämättömästä kulutuksesta. Jos asuntolainan hoitokulut huomioidaan, kasvaa osuus 16 prosenttiin. Valtaosa, 84 prosenttia, palkansaajatalouksista on riittävästi vakuutettu ja asumismenot tai asuntolainat oikein mitoitettu. Työttömyys aiheuttaa erityisesti alimpiin tulokymmenyksiin kuuluvissa, yksin asuvissa ja yksinhuoltajatalouksissa enemmän toimeentulo- ja asuntolainan maksuongelmia verrattuna muihin palkansaajakotitalouksiin. Simuloitu koronakriisin aiheuttama työttömyyssokki kuvaa kuinka paljon kotitalouksien käytettävissä olevat tulot pienenevät. Yksin asuvien ja yksinhuoltajien tulot pienenevät enemmän kuin kotitalouksilla, joissa on kaksi aikuista. Kaksi tai useampi työssä käyvä jäsen tai palkkatulon lisäksi muut tulonlähteet lieventävät palkansaajatalouksien tulotason muutosta. Suomalainen sosiaaliturva toimii tulosokkien tasaajana, mutta myös asuntomarkkinoiden ja kuluttajahintasokkien vaikutusten tasaajana. Toisaalta kotitalouden elinvaihe sekä usean riskin kasautuminen, kuten usean ansaitsijan työttömyys sekä korko- tai hintatason kasvu, voi lisätä toimeentulo-ongelmia lyhyidenkin työttömyysjaksojen aikana.
  • Böök, Einar ([s.n.], 1914)
    Kaupunkimaisten yhdyskuntien kehittämiskampanja. Helsingin kaupungin sosialilautakunnan julkaisuja; 0001
  • Kaleva, Hanna; Niemi, Jessica; Ylönen, Jari; Hietala, Mikko (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 5/3013
    Tässä selvityksessä tarkastellaan valtion tukemien ARA-vuokra-asuntojen vuokrien omakustannusperiaatteen toteutumista sekä vuokrien tasausjärjestelmää ja omakustannusvuokrien määräytymisperusteisiin kuuluvaa korjauksiin varautumista käytännössä. Lisäksi selvitetään kuntien suorittaman vuokrien omakustannusperiaatteen valvonnan toimivuutta. Selvityksen perustiedot kerättiin 55 ARA-asuntoja omistavalta yhteisöltä. Tietoja tarkennettiin vielä 15 yhteisöltä lisäkyselyn ja haastattelujen avulla. Selvityksen mukaan kaikki selvityksessä mukana olleet ARA-asuntoja omistavat yhteisöt määrittävät vuokrat omakustannusperiaatteen mukaisesti. Vuokrien sisältö ja rakenne kuitenkin vaihtelevat eri toimijoiden välillä. Suurimpia eroavaisuuksia eri toimijoiden välillä aiheuttavat omille varoille perittävä korko, peruskorjauksiin varautuminen ja korjausten rahoituksen toimintatavat. Vuokrantasausjärjestelmä on käytössä kaikissa selvityksessä mukana olleissa yhteisöissä. Yleisimmin tasataan pääomamenoja sekä peruskorjauksiin varautumisen kustannuksia. Kuntien suorittaman omakustannusvuokrien valvonnan tavoitteet, merkitys ja tehtävät ovat epäselviä niin valvojille kuin valvottaville yhteisöillekin. Kuntien asuntoviranomaiset arvioivat resurssinsa ja osaamisensa riittämättömiksi etenkin valtakunnallisten yhteisöjen vuokrien valvontaan. Selvitys liittyy valtioneuvoston asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan vuosille 2012–2015.