Browsing by Subject "vuorovaikutusosaaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Salminen, Marja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työelämä on murroksessa robotiikan, tekoälyn ja koneoppimisen muuttaessa tulevaisuuden työn tekemisen tapoja. Myös finanssiala on murroksessa muun muassa asiakaskäyttäytymisen muutoksen, terveyden- ja hyvinvointipalvelujen ja teknologisten uudistusten myötä. Useissa eri tulevaisuuteen luotaavissa työelämän raporteissa korostetaan vuorovaikutusosaamisen merkityksen kasvamista. Johtajan vuorovaikutusosaamiseen liittyvää tutkimusta on Suomessa kuitenkin tehty toistaiseksi vähän. Tässä puheviestinnän tutkimusalan pro gradu -tutkielmassa syvennytään finanssialalla työskentelevien johtajien kokemuksiin, käsityksiin ja niihin merkityksiin, joita he liittävät vuorovaikutusosaamiseensa ja sen kehittymiseen työelämässä. Tutkimuksen todellisuus- ja tietokäsitys kiinnittyy sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimusasetelma pohjaa fenomenologis-hermeneuttiseen tutkimusotteeseen. Tutkimusaineisto kerättiin verkkolomakkeella 10.1.-6.3.2020 välisenä aikana. Aineiston keruussa hyödynnettiin teemakirjoittamista. Kysely lähetettiin 141:lle esimiesasemassa toimivalle johtajalle. Vastauksia kyselyyn saatiin 25 johtajalta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustuloksina todetaan, että johtajat kuvaavat vuorovaikutusta olemuksellisesti klassisen lineaarisen mallin, vuorovaikutteisen mallin, systeemisen mallin, dialogisuuden ja agendateorian mukaisesti. Johtamisen he kuvaavat tapahtuvan vuorovaikutuksessa ja olevan vuorovaikutusta. Vuorovaikutusosaamisen johtajat kiinnittävät vahvasti yksilön osaamiseksi. He myös asettavat itselleen paikoin korkeita vuorovaikutusosaamis- ja kehittymisvaatimuksia. Aineistossa korostuvat seuraavat vuorovaikutusosaamisen osa-alueet: nonverbaalinen viestintä, tunnetaidot, kuunteleminen, viestinnän mukauttaminen sekä reflektointi- ja havainnointitaidot. Kiinnostavana havaintona pidetään sitä, että tunnetaito-osaaminen korostuu aineistossa vahvasti. Tuloksen katsotaan olevan erityinen sen vuoksi, että vuorovaikutustutkimus tunnistaa tunnetaidot osaksi vuorovaikutusosaamista, mutta siihen liittyvää tutkimustietoa löytyy organisaatiokontekstissa vähän. Aineistosta havaitaan lisäksi huomattava määrä vuorovaikutusosaamisen eettiseen ulottuvuuteen liittyviä kriteereitä: toisen arvostaminen, kiinnostuksen osoittaminen, reiluus, oikeudenmukaisuus ja luottamuksen rakentaminen. Vuorovaikutusosaamisen kehittymistä jäsennetään aineistossa ajallisesti, tapahtumallisesti sekä organisaatiossa tehtyjen muutosten kautta. Tietyn yksittäisen käännekohdan kuvataan vaikuttaneen siihen, että vuorovaikutusosaamisen katsotaan merkittävästi kehittyneen. Kuvaukset siitä, miten johtajan vuorovaikutusosaamisen katsotaan tulevaisuudessa kehittyvän, ovat kahtiajakoisia: sen uskotaan joko ilman muuta kehittyvän tai merkittävään muutokseen ei uskota. Johtopäätöksenä todetaan, että vuorovaikutusosaamista tulee organisaatioissa jatkossa jäsentää ja kehittää entistä enemmän myös vuorovaikutusosapuolten yhteisenä osaamisena yksilöosaamisnäkökulman lisäksi. Tästä tarvitaan myös laajempaa tieteellistä jäsennystä olemassa olevan tutkimustiedon lisäksi. Jatkossa on myös tärkeää tutkia vuorovaikutusosaamista paikkariippumattomassa työssä COVID19 vaikutusten myötä. Lisäksi jatkotutkimusehdotuksena esitetään, että tunnetaito-osaamista osana vuorovaikutusosaamista tulee organisaatiokontekstissa tutkia lisää.
  • Hammarén, Anni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Organisaatioiden kriisiviestinnän tutkimus on perinteisesti keskittynyt organisaatioiden yksisuuntaisen viestinnän tarkasteluun. Tutkimuksien avulla on pyritty hahmottamaan, minkälaisten viestien ja strategioiden avulla organisaatiot voivat minimoida kriisien aiheuttamat vahingot. Yksisuuntaiseen viestintään keskittyminen on usein tapahtunut organisaatioiden ja sidosryhmien välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen tarkastelun kustannuksella. Samaten kriisiviestintää ei ole juurikaan tutkittu vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta, vaikka vuorovaikutusosaamisella näyttäisi olevan merkittävä rooli kriisinhallinnassa. Tämä tutkielma pyrkii kaventamaan erityisesti organisaatioiden mainekriisien tutkimuksen sekä vuorovaikutuksen ja vuorovaikutusosaamisen tutkimuksen välistä kuilua. Tutkimus tarkastelee, mitä on kriisivuorovaikutus mainekriisien kontekstissa sekä minkälaista vuorovaikutusosaamista viestinnän ammattilaiset kokevat mainekriiseissä tarvittavan. Mainekriisien kontekstissa ilmenevää vuorovaikutusta havainnollistetaan Baxterin ja Montgomeryn (1996) relationaalisen dialektiikan teoreettisen viitekehyksen avulla. Mainekriiseissä ilmenevä vuorovaikutus nähdään siis kilpailevien jännitteiden värittämänä toimintana, jonka hallitsemiseen viestinnän ammattilaiset tarvitsevat vuorovaikutusosaamista. Tutkimuksessa hyödynnetään laadullisia tutkimusmenetelmiä: tutkimuksen aineisto muodostuu kolmen viestintäjohtajan ja viiden viestintäpäällikön haastatteluista. Aineiston keräämisessä hyödynnettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällön analyysin keinoin. Aineiston analyysin apuna käytettiin siis aiempaa tutkimuskirjallisuutta ja teemahaastattelun teemoja, mutta myös täysin aineistolähtöiset tulkinnat sallittiin. Tutkielman tuloksien mukaan mainekriisien kontekstissa ilmenevää vuorovaikutusta luonnehtivat 1) nopeuden ja harkinnan sekä 2) avoimuuden ja salailun pääjännitteet ja niiden alle asettuvat 3) yllätyksellisyyden ja ennakoitavuuden, 4) uuden ja perinteisen kriisiviestinnän, 5) vuorovaikutteisuuden ja yksisuuntaisuuden sekä 6) yhdenmukaisuuden ja moniäänisyyden alajännitteet. Tutkielman tulokset osoittavat myös, että viestinnän ammattilaiset ja muut organisaation työntekijät tarvitsevat monipuolista kriisivuorovaikutusosaamista mainekriisinhallintatyössä. Mainekriisien hallinta edellyttää muun muassa perusvalmiuksia, jotka muodostavat pohjan kriisivuorovaikutusosaamiselle sekä suhteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvää vuorovaikutusosaamista ja työtehtäviin liittyvää kriisivuorovaikutusosaamista. Näiden lisäksi tutkimuksessa esitellään kriisivuorovaikutusosaamisen funktioita ja kriisivuorovaikutuksen eettisiä periaatteita sekä kriisivuorovaikutusosaamisen koettua tärkeyttä ja sijaintia.
  • Rahkola, Iita (Helsingfors universitet, 2015)
    The purpose of this thesis was to find out how interaction situations are described in books that cover Pekka Haavisto's and Sauli Niinistö's campaigns for presidential election. It was also studied, what kind of an impression about the communication competence of Haavisto and Niinistö was given in the books. The approach for the analysis is exceptional, since it would appear that the interaction during the campaigns has previously been studied from speech and political communication's point of view in only other contexts, like in radio or television. Campaign literature has also been studied only slightly. In the research, two books about the 2012 presidential election were used as the data. So called SPEAKING-model, which is a tool to describe ways of talking and originally meant for comparing them, developed by Dell Hymes, was used to support the content analysis. Based on the research, an image of both of the candidates' typical interaction situation was compiled. The results also demonstrated that both of the candidates seem skillful and flexible communicators. Judging by the descriptions of the interaction situations, the candidates were especially able to adapt into different situations and tried to achieve open dialogs with different kinds of persons.