Browsing by Subject "vuotuisjuhlat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 50
  • Reinikka, Fanny-Johanna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Lucia-perinteen muotoutumista Suomessa vuosina 1949─1960 ja sitä, kuinka Lucia-juhlaa aletaan viettää säännöllisenä vuotuisjuhlana. Lucia-perinteen muodostumista tarkastellaan Eric J. Hobsbawmin perinteen muodostumisen teorian avulla. Tämän tutkimuksen pääpaino on tarkastella eri kieliyhteisöjen tapoja juhlia Luciaa joulukuun 13. päivänä. Tutkimuksessa avataan sitä, millainen on Lucia-juhlan keskiössä edustanut, vuosittain kruunattava Lucia. Lucialta odotettuja ominaisuuksia verrataan oman aikansa vallitsevaan naisihanteeseen. Lucia-kilpailua verrataan myös muihin vuosien 1950─1960 suosittuihin naisille suunnattuihin kilpailuihin, kuten kauneuskilpailuihin ja Pauligin Paula-tytön valintaan. Tutkielmassa määritellään ensin se, millainen on ihanteellinen Lucia ja tarkastellaan, kuinka Lucian hahmoa käytettiin kieliyhteisöjen lujittajana Lucia-perinteessä. Tutkielmassa tarkastellaan ensin Suomen ruotsinkielisen väestön keskuudessa muodostunutta Lucia-juhlaa Helsingissä. Olennaista on tarkastella sitä, kuinka pääkaupunki toimii näyttämönä ruotsinkieliselle Lucia-juhlalle. Tämän lisäksi tarkastellaan, kuinka Tukholmassa asuvat suomalaiset alkavat kruunata vuodesta 1952 alkaen oman Lucian, Tukholman Suomalaisen Seuran aloittamissa Lucia-juhlallisuuksissa Ruotsissa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, milloin suomenkieliset ovat alkaneet viettää omia Lucia-juhlallisuuksia säännöllisesti. Tutkimuksen pääasiallisena lähdeaineistona ovat Helsingissä ilmestyneet laajalevikkiset sanomalehdet Helsingin Sanomat, Uusi Suomi ja Hufvudstadsbladet. Tämän lisäksi lähdeaineistona käytetään Tukholman Suomalaisen Seuran julkaisemaa järjestön omaa aikakauslehteä, Yleisradion arkiston radiotallenteita sekä aikavälillä 1940─1950 julkaistuja naisille suunnattuja käytösoppaita. Lähdeaineistossa tarkastellaan tutkimuksen kannalta olennaista ajanjaksoa eli vuosia 1949─1960. Tutkimustulosten tarkasteluun käytetään laadullisen tutkimuksen menetelmiä ja analysoidaan tutkimustuloksia diskurssianalyysin keinoin. Tutkielmassa osoitetaan, että Suomen Lucian naisihanne vastasi oman aikansa oletettua ihannetta. Lucia-kilpailussa korostetaan ulkoista kauneutta, mutta kilpailussa pärjätäkseen tarvitaan myös muita ominaisuuksia. Luciasta luodaan esikuva Lucia-juhlia seuraavalle yleisölle ja hahmon toivotaan lisäävän ihmisten kiinnostusta osallistua Hufvudstadsbladetin ja Kansanterveysjärjestö Folkhälsanin vuosittain järjestämään hyväntekeväisyyskeräykseen. Lucia-juhla vakiintuu vuosien 1949─1960 välisenä aikana Helsingissä järjestettävän Lucia-juhlan myötä. Juhla herättää kiinnostusta myös suomenkielisessä sanomalehdistössä vuodesta 1950 alkaen. Tutkimuksella osoitetaan, että Suomen ruotsinkielisen väestön Lucia-juhlan lisäksi myös suomenkieliset ovat viettäneet omia Lucia-juhlia jo 1950-luvulla. Tukholman Suomalainen Seura alkaa valita järjestönsä Lucia-juhlissa suomalaisia naisia Lucioiksi vuodesta 1952 alkaen. Perinne jatkuu aina vuoteen 1958 saakka, mikä on osoitus siitä, että säännöllisiä Lucia-juhlia vietettiin suomenkielisten keskuudessa jo 1950-luvulla.
  • Oja, Heikki (Helsingin yliopiston kirjasto, 2020)
    Aikakirja sisältää keskeistä kalenteritietoa, josta Yliopiston almanakkatoimistoon tulee jatkuvasti kyselyjä.
  • Oja, Heikki (Yliopiston almanakkatoimisto, 2013)
    Aikakirja sisältää keskeistä kalenteritietoa, josta Yliopiston almanakkatoimistoon tulee jatkuvasti kyselyjä.
  • Laine, Suvi (2010)
    Tutkielmani käsittelee wiccan sapattien rituaaliprosessia ja -kaavaa sekä sen merkityssisältöjä. Tarkoitukseni on havainnollistaa sapattien rituaaliprosessia dynaamisena rakenteena ja merkityksellisten vaiheiden jatkumona uususkontojen sosiologisessa kontekstissa ja kalendaariperinteen historiallisessa kontekstissa. Wiccan tilanne Suomessa muodostaa taustan tutkielmalleni. Myös uusnoituuden nimellä tunnettu wicca on Gerald Gardnerin 1950-luvulla kehittämä jumalattaren- ja luonnonpalvontaa sekä individualismia korostava uususkonto, jossa esiintyy kahdeksan keskeistä vuotuisjuhlaa – neljä suurta ja neljä pientä sapattia. Pienet sapatit ovat talvi- ja kesäpäivänseisaus sekä kevät- ja syyspäiväntasaus. Suuret sapatit tunnetaan usein nimillä kynttilänpäivä, vappu, uutisleivän juhla ja halloween. Edellä mainitut kalenteririitit liittyvät vuodenaikoihin ja elinkeinokausiin, maanviljelykseen ja pyyntitalouteen, kuun vaihteluihin ja aurinkovuoden merkkipäiviin. Tutkielman aihe sijoittuu antropologiseen rituaalitutkimukseen, nimenomaan Arnold van Gennepin ja Victor Turnerin rituaaliprosessia käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkielma käsittelee siis uskontoantropologisia teemoja, kuten uskonnon käytännön harjoittamista ja merkitystä. Tutkimusmetodejani ovat rituaaliprosessitutkimuksen teoreettinen viitekehys – eritoten Turnerin käsite liminaalisuus – ja kirjallisten lähteiden kuvaamien rituaalikaavojen vertailu. Lopuksi päätelmissäni käytän omaa käsitettäni riteemi – rituaalin merkityksellinen yksikkö – havainnollistaakseni mitkä elementit ja vaiheet ovat olennaisia wiccan rituaaleissa ja sapateissa. Tutkielmani pohjautuu wiccan traditioiden perustajien ja kehittäjien kirjoittamiin teoksiin, kuten Gardnerin Varjojen kirjaan ja Janet ja Stewart Farrarin Eight Sabbats for Witches. Tutkimus fokusoituu sapattien yleismerkityksiin ja rituaaliprosessin vaiheiden erillisiin merkityksiin. Yleinen syy sapattien viettoon on kaksijakoinen: Jotta saavutetaan yhteys vuotuiseen luonnon kiertoon ja luonnossa piilevään dualistiseen jumaluuteen, joka ilmenee naispuolisena jumalattarena ja miespuolisena jumalana eli binaarioppositiona. Rituaalikaavan eri vaiheissa piilevät omat eriävät, mutta silti kokonaismerkityksen kanssa yhteneväiset merkityssisältönsä. Olennaisiksi sapattirituaalin osatekijöiksi eli riteemeiksi paljastuvat tanssi ja kakut ja viini, jotka ilmentävät wiccan luonnetta monella eri merkitystasolla, sekä vartiotornien herrojen eli neljän klassisen luonnonelementin kutsuminen rituaalipiiriin. Ritualistin tajunnantilan muutos, joka heijastuu ja heijastaa vuodenaikojen muutosta sapattien rituaalikontekstissa, on ehkä keskeisin rituaalin merkityksellisistä tekijöistä yhdessä vuodenajan juhlateemojen käsittelyn/julistamisen/esittämisen kanssa. Tutkielman merkitys viittaa laajempaan akateemiseen ja yleiseen keskusteluun uusnoituuden sosiologisesta kontekstista, virallisesta asemasta uskonnollisena yhdyskuntana, sekä rituaaleista ja niiden merkityksestä sekä wiccoille että maallikoille. Pyrkimyksenäni on avata rituaaliprosessia tiedon ja ymmärryksen lisäämiseksi sekä väärinkäsitysten hälventämiseksi. Suomen virallisten uskontojen kentällä wiccan asema on häilyvä, minkä vuoksi yhtenä tavoitteenani on osoittaa, että rituaalipainotteinen uususkonto, kuten wicca, on yhtä oikea ja merkittävä uskontona kuin oppi- ja pappiskeskeiset vanhat maailmanuskonnot.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka; Suomen Akatemian projekti (Helsingin Yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, folkloristiikka, 2004)