Browsing by Subject "ydinaseet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Savolainen, Petri (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkin atomipommin synnyttäneen Manhattan-projektin ja sitä seuranneiden Hiroshiman ja Nagasakin pommitusten julkistamisesta alkanutta lehdistökeskustelua Yhdysvalloissa: mitä tietoa oli saatavilla ja miksi, kuinka sitä käsiteltiin toimituksissa ja millaisia olivat tiedotusten alkuvaiheessa herättämät kielteiset ja myönteiset reaktiot sekä spekulaatiot tulevaisuudesta. Lähteinä käytän erityisesti vaikutusvaltaisia sanomalehtiä The New York Times, The Wall Street Journal ja The Washington Post, mutta myös viikkolehtiä Life ja Time, lähinnä elokuulta 1945. Jo yksin kyseisen kuukauden sanomalehtilähteistäni löytyy ProQuest-tietokannan hakutoiminnolla yli 900 artikkelia, joissa esiintyy jokin sanoista atom, atomic, nuclear, radiation, radioactive tai radioactivity; nämä erottavat sangen tehokkaasti minulle relevantit artikkelit muista sisällöistä. Manhattan-projektin viestintäorganisaatio aloitti julkistukset presidentti Harry Trumanin nimissä annetulla lausunnolla, joka kertoi maailmalle Yhdysvaltain uudesta aseesta, jolla Japani haluttiin painostaa antautumaan. Tiedotuksen toinen päämotivaatio oli turvallisuus: projektin tuottamasta tiedosta haluttiin pitää salassa mahdollisimman paljon. Koska keskustelua ei voitaisi estää, se päätettiin täyttää valtavalla määrällä harmitonta informaatiota. Tiedetoimittaja William Laurence tuotti tiedotusvälineille kansantajuisia artikkeleita ja fyysikko Henry Smyth virallisen tieteellisen raportin, joka mahdollisti valistuneen keskustelun ja määritteli julkisen tiedon rajat. Lehdistö hyödynsi aineistoa runsaasti, olihan sillä vain vähän vaihtoehtoisia lähteitä. Monet päätyivät uskomaan tai toivomaan, että atomiase lopettaisi sodat – vaihtoehtona he näkivät maailmanlopun. Kutsun tässä työssä atomi-internationalismiksi visioiden jatkumoa YK:n alaisista atomivalvontaelimistä maailmanvaltioon. Atomitutkijoiden poliittinen liike otti aatteen omakseen, mutta se ei koskaan voittanut massoja tai päättäjiä puolelleen. Atomienergian rauhanomaisesta potentiaalista oli tarjolla varsin oikeaan osuneitakin näkemyksiä, mutta monet asiantuntijatahotkin spekuloivat myös utopistisemmilla visioilla yltäkylläisyydestä ja atomimoottoreilla kulkevista liikennevälineistä. Yhteiskunnalliset ajattelijat pohtivat, miten esimerkiksi työ ja omistus tulisivat muuttumaan. Lääketieteellisistä mahdollisuuksista kirjoitettiin vielä verrattain vähän. Erityisesti uskonnolliset tahot vastustivat siviilien joukkotuhontaa moraalisin perustein, mutta jäivät vähemmistöön. Monet pohtivat, miten amerikkalaiset voisivat taata oman turvallisuutensa tieteiskirjallisuudesta todellisuudeksi muuttuvassa maailmassa, jossa ydinpommit voisivat tippua taivaalta puolustuskyvyttömiin kaupunkeihin. Toivoa nähtiin tutkimuksessa, kaupunkien hajauttamisessa tai rauhan takaamisessa ydinpelotteella. Pommin tekijät odottivat sen säteilyvaikutusten jäävän mitättömiksi; kun oletus kyseenalaistettiin, reaktiona oli väitteiden tyrmääminen propagandaksi. Vähättelyä ja sensuuria jatkettiin myös todellisuuden paljastuessa, joten suuri yleisö alkoi ymmärtää säteilyn ja radioaktiivisen laskeuman merkityksen vasta myöhemmin.
  • Luostarinen, Janne (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -työssäni tutkin Saksan demokraattisen tasavallan, DDR:n, turvallisuuspoliittisia toimenpiteitä ja puolustuspoliittisia toimenpiteitä turvallisuusdilemman käsitteen avulla. Tutkimuksessani selvitän millaisia turvallisuusdilemmoja DDR:n johto kohtasi vuosina 1978–1983 ja millaisiin toimenpiteisiin nämä turvallisuusdilemmat johtivat. Lisäksi pohdin, miksi DDR:ssä päädyttiin näihin ratkaisuihin. Turvallisuusdilemma on kylmän sodan aikana syntynyt kansainvälisten suhteiden käsite, jossa vastapuolta arvioidaan sen muodostaman sotilaallisen potentiaalin ja sen käyttötarkoituksen perusteella. DDR:n osalta tutkimukseni aikarajauksen sisään sijoittuu Naton sotilaallisen voiman merkittävä kehittyminen, joka alkoi vuoden 1978 asevarusteluohjelmasta ja päättyi Naton keskimatkan ydinaseiden sijoittamiseen Eurooppaan loppuvuodesta 1983. Tätä sotilaallista potentiaalia arvioitiin DDR:n kansallisessa puolustusneuvostossa, jonka kokouspöytäkirjat yhdessä maan politbyroon vastaavien kokouspöytäkirjojen kanssa muodostavat työni tärkeimmän lähdemateriaalin. DDR oli saavuttanut 1970-luvun lopulla yhä enemmän kansainvälistä tunnustusta ja avannut liennytyksen jälkimainingeissa tuottoisia taloussuhteita erityisesti Länsi-Saksaan. Samalla kuitenkin maassa jatkui koko yhteiskunnan läpäisevän turvallisuusjärjestelmän rakentaminen. Suurvaltojen jouduttua kiistoihin keskimatkan ydinaseista oli DDR:n turvallisuusympäristö muuttumassa. Nato- ja Länsi-Saksa muodostivat sille turvallisuusdilemman, jossa Länsi-Saksan alueelle sijoitettavat ydinaseet mahdollistivat Eurooppaan rajatun ydinsodan. Jaetun Saksan kysymys oli edelleen auki, ja Länsi-Saksan asevarustelun nähtiin tukevan maan revisionistista linjaa DDR:n suhteen. Uhkakuvia suurensi marksilais-leniniläinen ideologia ja taloudellisesti tuottoisa Länsi-Saksa näyttäytyi Naton asevarustelun myötä uhkana, jota vastaan haettiin tukea Varsovan liiton vahvistamisesta. Ongelmallista oli kuitenkin DDR:n samanaikainen riippuvuus länsisaksalaisesta lainarahasta, mikä esti tehokkaan vastaamisen Länsi-Saksan muodostamaan turvallisuusdilemmaan. DDR päätyi tukemaan Neuvostoliittoa priorisoimalla Varsovan liiton määräykset sen asevoimiensa vahvistamiseksi. Samalla taloudelliset rajoitteet ajoivat sen ajamaan omaa linjaa, joka merkitsi joitakin myönnytyksiä Länsi-Saksalle, Neuvostoliiton turvallisuuspolitiikan vastaisesti. Taloudellisesti heikko Varsovan liitto ei voinut korvata länsimaisia taloussuhteita ja DDR:lle kehittyi lopulta oma turvallisuuspoliittinen linja, jossa se tasapainoili taloutensa vaatimien länsisuhteiden ja Neuvostoliiton linjan välillä. Vilkkaista suhteista johtunut ymmärrys Länsi-Saksan turvallisuuskäsityksestä johti lopulta DDR:n johtajien turvallisuusdilemmaherkkyyden lisääntymiseen ja siten maiden välisen turvallisuusdilemman lieventymiseen keskellä kiivainta euro-ohjuskriisiä.
  • Nokelainen, Pasi (2008)
    Tutkimuksessa on selvitetty, miten Suomen ja Ruotsin vuonna 1995 toteutunut jäsenyys Euroopan unionissa on vaikuttanut maiden politiikkaan monenvälisessä ydinasediplomatiassa. Kysymyksen voisi ilmaista myös seuraavanlaisessa muodossa: onko Suomen ja Ruotsin politiikka eurooppalaistunut? Motiivina tutkimukselle on kiinnostus uutta toimintaympäristöä kohtaan kansainvälisen politiikan osa-alueella, jossa molemmilla mailla on ollut suhteellisen selväpiirteiset profiilit ja perinteet. Tämä ympäristö on hybridinen: vaikka EU-maat ovat periaatteessa edelleen yhtä suvereeneja kuin aikaisemmin esimerkiksi YK:n yleiskokouksessa, EU-yhteistyö on kuin väliin tuleva muuttuja westfallenilaiseen valtiolliseen suvereniteettiin pohjautuvassa järjestelmässä. Tutkimuksen yleisenä viitekehyksenä käytetään teesiä eurooppalaistumisesta (europeanisation tai europeanization). Kyse on prosessista, jossa yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka YUTP tulee lähemmäksi Euroopan yhteisöjen normeja, politiikkaa ja tapoja tulematta itse ylikansallistetuksi. Lisäksi pitkäaikainen osallistuminen YUTP:hen aiheuttaa takaisinkytkennän jäsenvaltioihin ja uudelleen määrittelee niiden ulkopoliittista kulttuuria samansuuntaiseksi. Tutkimuksessa ollaan siis kiinnostuneita erityisesti tästä jälkimmäisestä ulottuvuudesta. Välttämätön, mutta ei-riittävä ehto eurooppalaistumiselle on Eurooppa-tason prosessien, politiikan ja instituutioiden yhteen sovittamattomuus kansallisen tason prosesseihin, politiikkaan ja instituutioihin. Tämä luo sopeutumispaineen: mitä yhteen sovittamattomammasta asiasta on kyse, sitä korkeampi on sopeutumispaine. Lisäksi tarvitaan sopeutumista edistäviä osatekijöitä, jotka vastaavat sopeutumispaineisiin. Nämä eurooppalaistumista edistävät tai ehkäisevät osatekijät jaetaan tutkimuksessa rationalistisen institutionalismin ja sosiologisen institutionalismin mukaisiin kategorioihin. Ennakko-odotusten vastaisesti muutoksia on tapahtunut vähemmän Ruotsin kuin Suomen kohdalla, vaikka eurooppalaistumista olisi suuremman yhteensovittamattomuusristiriidan perusteella pitänyt tapahtua enemmän Ruotsin politiikassa. Sen sijaan Suomen, jonka perinteinen linja on ollut lähempänä EU:n yhteistä politiikkaa, on tapahtunut isompia muutoksia niin äänestyskäyttäytymisessä YK:ssa kuin ydinasepolitiikan viiteryhmissä. Perustavimmaksi selitykseksi Suomen ja Ruotsin erilaiselle eurooppalaistumisenasteelle muodostui maiden tekemä erilainen tulkinta YUTP:n vaatimuksista kansalliselle politiikalle. Tutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että erilainen tulkinta on rationaalisten ja sosiologisten tekijöiden summa, jossa sosiologis-konstruktivistiset seikat painavat kuitenkin enemmän. Ruotsia pidättelee eurooppalaistumasta muun muassa sen pitkät perinteen ydinaseaktivistina. Ydinasepolitiikan pragmaatikko ja realisti on sopeutunut yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, vaikka sen tavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoisia kuin Suomen kylmän sodan aikana ajamat asiat. Koska aihepiiriä on tutkittu erittäin vähän yksittäisten valtioiden näkökulmasta, avaa tutkimus useita mahdollisia suuntia jatkotutkimuksen tekemiseen.
  • Lahti, Makreeta (2002)
    The study is about the US policies towards the Indian and the Pakistani nuclear weapons programs in 1945-2001. In addition to the two nuclear weapons programs and the reasons behind them, also US policies towards them and the factors that have contributed to the success of the policies are considered, as well as US goals and interests in South Asia in general. The research method used is this non-experimental case study is critical literature analysis. The research material consists of books, articles, and statements about US non-proliferation policies, the South Asian nuclear weapons programs, and geopolitical and realist theories as well as theories about nuclear weapons. There are several reasons behind the Indian and the Pakistani nuclear weapons programs, of which the most important seem to be threats to security, the Indian aspiration to become a major international player, and domestic politics. The US seems to have been constantly against nuclear proliferation in South Asia, but its non-proliferation policies have not been totally successful. Preventing nuclear proliferation has not always been ensured because it has been secondary to some other goals of the US, most notably to that of opposing the Soviet Union during the Cold War. The US non-proliferation policies have somewhat concentrated on trying to prevent the spread of nuclear material and technologies but it has also tried to affect the reasons for proliferation. However, differing views on the best non-proliferation policies between the US Congress and the President and a lack of support from other states have caused certain ineffectiveness of US policies.
  • Turunen, Riikka Elina (2000)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on määritellä Ranskan ydinaseiden rooli ennen ja jälkeen kylmän sodan. Ymmärtääkseen merkityksen, jonka ranskalaiset antavat ydinaseelleen, on tunnettava ranskalaisten ydinasepolitiikan filosofia, joka pohjautuu uusrealistiseen käsitykseen maailmanjärjestelmästä sekä Ranskan ainutlaatuisesta asemasta tässä järjestelmässä. Tutkimuksessa on määrä selvittää miten maailmanjärjestelmän muutos 1990-luvulla vaikutti ranskalaisten ydinpelotteen poliittiseen ja sotilaalliseen rooliin. Tutkimuksessa verrataan Ranskan ydinaseen poliittista ja sotilaallista merkitystä 1960-luvulla, jolloin ydinasevoimia vasta kehiteltiin, niiden saavuttamaan merkitykseen 1990-luvulla. Sotilaallista merkitystä kuvaillaan ydinasedoktriinin sekä ydinaseistuksen kautta, kun taas poliittinen merkitys heijastuu politiikkojen ja tutkijien puheiden ja artikkeleiden kautta. Tutkimuksessa kiinnitetään eritystä huomiota Ranskan NATO suhteisiin, koska osapuolten erimielisyydet kulminoituivat usein ydinasekysymyksiin. Ranskan ydinaseilla oli niin kylmän sodan aikana kuin sen jälkeenkin merkittävä turvallisuusfunktio. 1960-luvun kaksinapaisessa maailmanjärjestelmässä ydinaseet myös mahdollistivat Ranskalle liikkumavapauden sekä itsenäisyyden, jota se vaali pysyttelemällä kaukana liian tiiviistä sotilaallisista liittoutumista. Ydinaseet takasivat Ranskalle myös statusarvon keskisuurena ydinasevaltiona. Tultaessa 1990-luvulle, nämä poliittiset ydinaseiden roolit olivat menettäneet merkityksensä. Tämä selittyy muutoksella, joka on tapahtunut valta-käsitteessä. Sotilaallisen voiman painoarvo poliittisen vaikutusvallan saavuttamisessa on vähentynyt, siinä missä taloudelliset asioiden merkitys on lisääntynyt. Säilyttääkseen vaikutusvaltaisen asemansa, Ranskan on oltava mukana siellä, missä valtakin: kansainvälisissä taloudellisissa, sotilaallisissa sekä poliittisissa yhteistyöfoorumeissa. Mururoan ydinkokeiden tarkoituksena olikin paitsi muistuttaa maailmaa siitä, että Ranska aikoo säilyttää ydinaseensa uskottavalla tasolla puolustaakseen kansallista turvallisuuttaan, myös osoittaa, että Ranskan ydinase saattaisi tulevaisuudessa hyödyttää myös yhteistä erooppalaista puolustusta.
  • Paloheimo, Mikko (2001)
    Tutkimus tarkastelee kansainvälisen ydinaseiden rajoittamiseen ja riisuntaan tarkoitetun sopimuksen, ydinsulkusopimuksen, kehittymistä kansainvälisenä regiiminä. Erityinen huomio tutkimuksessa kiinnitetään kansainvälisen ydinaseriisunnan ongelmatapaukseen, Etelä-Aasiaan; Intiaan ja Pakistaniin. Intia ja Pakistan eivät ole kumpikaan liittyneet vuonna 1970 voimaan astuneeseen ydinsulkusopimukseen ja ovat kehittäneet voimakkaasta kansainvälisen yhteisön painostuksesta huolimatta itselleen ydinasevalmiuden. Tutkimuksessa tarkastellaan Intian ja Pakistanin suhtautumista ydinaseriisuntaan ydinsulkusopimuksen neuvotteluvaiheessa 1962-1968 sekä sitä, miten maiden asenteet ovat kehittyneet vuosien saatossa, ja millaisia paineita se on asettanut ydinsulkuregiimille. Maiden suhtautumista ydinaseriisuntaan ja syitä sopimuksen ulkopuolelle jättäytymiseen tarkastellaan maiden sisäpoliittisista, aluepoliittisista ja kansainvälispoliittisista lähtökohdista. Myös maiden pitkää vihamielistä rinnakkaineloa tarkastellaan suhteessa ydinpolitiikkojen kehittymiseen. Lähteinä tutkimuksessa on käytetty aiempaa aiheesta tehtyä tutkimusta sekä tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistuja artikkeleita. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja tutkimuksessa pyritään muodostamaan ajankohtainen aihetta käsittelevä synteesi, jota ei suomeksi ole julkaistu. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii teoriat kansainvälisistä regiimeistä, jotka ovat, tutkimuksessa omaksutun määritelmän mukaisesti, kansainvälisen yhteistyön hallinnoimiseksi kehitettyjä järjestelmiä. Teorioita tarkastellaan niiden alkuperäisen syntymävaiheen, 1980-luvun vaihteen, lisäksi myös viimeaikaisempien tutkimusten valossa. Tutkimuksessa päästään selkeään tulokseen siitä, että ydinsulkusopimus muodostaa määritelmän mukaisen kansainvälisen regiimin. Toisaalta tutkimuksessa tullaan myös siihen tulokseen, että regiimiteoriat ovat heikosti varustettuja arvioimaan sellaista ongelmatapausta, jonka Intia ja Pakistan asettaa ydinsulkuregiimille. Tutkimus yhdistää teoreettisen keskustelun kansainvälisen ydinaseriisunnan yhteistyöhön ja Intian ja Pakistanin jättäytymiseen sopimuksen ulkopuolelle. Arvioimalla edellä mainittujen lisäksi maiden ydinpoliitikkojen kehittymistä vuosikymmenten saatossa tutkimuksessa päästään tulokseen, jonka mukaan maiden pitkään kestänyt sopimuksen vastustaminen, ja siihen vaikuttavat monet tutkimuksessa esille tulevat syyt tuskin saavat maita muuttamaan suhdettaan ydinsulkusopimukseen. Ydinsulkusopimuksen luonteen sekä maiden välisten suhteiden tulisi muuttua radikaalisti ennenkuin lähentymistä voisi maiden osalta suhteessa ydinsulkusopimukseen tapahtua. Tutkimus ottaa huomioon myös tuoreimmat kansainväliset tapahtumat sekä niiden vaikutukset Etelä-Aasian epävakaaseen ydintasapainoon. Tutkimuksessa viitataan New Yorkin 11.9.2001 terrori-iskujen seurauksena tehtyyn Intian ja Pakistanin talouspakotteiden nostamiseen. Tämä epäjohdonmukaisuus pakotepolitiikassa ei ole missään tekemisissä alkuperäisen pakotteiden asettamisen syyn kanssa. Pakotteiden nostaminen vahvistaa entisestään Intian ja Pakistanin asemia ydinsulkuregiimin vastustajina.