Browsing by Subject "yhdyskunnat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Ekholm, Petri (Finnish Environment Institute, 1998)
    Monographs of the Boreal Environment Research 11
  • Hollo, Erkki J. (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 23/2008
    Katsaus eräiden EU-maiden jätelainsäädäntöön on selvitys seitsemän eri Euroopan maan jätelainsäädännöstä. Tarkoituksena oli Suomen jätelainsäädännön uudistamistarpeita silmällä pitäen kartoittaa eri maiden jätteisiin ja jätehuoltoon liittyviä lainsäädännöllisiä ratkaisuja. Tavoitteena oli tuottaa tietoa jätealan lainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän (JÄLKI-työryhmä) tarpeisiin. Raportti sisältää katsaukset eri maiden kansallisiin jätelainsäädäntöihin. Lisäksi siinä esitellään mielenkiintoisia kansallisen jätelainsäädännön kehittämiskeinoja. Selvityksessä tarkasteltiin erityisesti yhdyskuntajätehuollon säätelyä. Selvityksen kohdemaiksi valikoituivat Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska. Keski-Euroopan maista mukaan otettiin Saksa, Itävalta ja Ranska. Lisäksi tarkastelussa olivat Belgian Flanderi ja Ison-Britannian Englanti. Vertailu kohdemaiden välillä osoitti, että kaikissa selvityksen kohdemaista vastuu asumisessa syntyvän jätteen jätehuollon järjestämisestä kuului kunnille tai paikallisille viranomaisille. Eri maiden välillä oli kuitenkin selviä eroja sen suhteen, missä laajuudessa kotitalousjätteisiin rinnastettavat kaupan, palvelutoiminnan tai teollisuuden jätteet kuuluivat kunnan vastuun piiriin. Jätelainsäädännön toimeenpanon seurannan ja valvonnan tehostamiseksi kohdemaissa oli käytössä erilaisia kansallisia ratkaisuja, kuten ympäristösanktiomaksu Ruotsissa ja laaja oma-valvonnan soveltaminen Saksassa. Muista kansallisen jätehuollon ratkaisuista esille nousivat erityisesti biohajoavan jätteen kaatopaikalle sijoittamista koskevat kiellot, joita oli käytössä lähes kaikissa kohdemaissa, sekä jätehuollon taloudelliset ohjauskeinot, jotka olivat merkittävässä roolissa erityisesti Englannin, Ruotsin ja Tanskan jätepolitiikassa.
  • Urbanski, Marjo (University of Helsinki, 1995)
  • Laitinen, Jyrki; Nieminen, Jenni; Saarinen, Risto; Toivikko, Saijariina (Ympäristöministeriö, 2014)
    Suomen ympäristö 3/2014
    Selvityksen tarkoituksena oli määritellä paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoille. Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) mukaan ympäristölupahakemuksissa tulee esittää arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta. BAT:n käsite on kuitenkin jätevedenpuhdistuksen osalta ollut epäselvä ja tämä on hankaloittanut ympäristölupahakemuksien laatimista ja käsittelyä. Jätevedenpuhdistamoiden prosessien ja toiminnan kartoittamiseksi tehtiin kysely valituille eri puolilla Suomea sijaitseville puhdistamolle. Kyselyyn osallistui 57 puhdistamoa ja ne jaettiin virtaaman mukaan kolmeen kokoluokkaan seuraavasti: 20 kpl suuria (Q > 10 000 m3/d), 24 kpl keskisuuria (1 000 < Q < 10 000 m3/d) ja 13 kpl pieniä (Q < 1 000 m3/d) puhdistamoja. Puhdistamoiden tehokkuudesta ja kuormituksesta saatuja tietoja käytettiin arvioitaessa parasta käyttökelpoista tekniikkaa asiantuntijatyöryhmässä. Raportti on kansallinen BAT-selvitys, mutta sen sisältö mukailee virallisten BAT-dokumenttien sisältöä. Aluksi luvussa 2 esitellään yleistä tietoa jätevesien ympäristövaikutuksia ja niihin liittyvästä lainsäädännöstä. Luvussa 3 tarkastellaan jätevedenpuhdistamoille tulevia kuormitusjakeita. Neljännessä luvussa tarkastellaan nykyisiä kulutus- ja päästötasoja jätevedenpuhdistamoille tehdyn kyselyn pohjalta. Luvussa 5 esitellään BAT:n määrittämisessä huomioon otettavia, nykyisin yleisesti käytössä olevia tekniikoita, joiden avulla saavutettavia kulutus- ja päästötasoja esitellään luvussa 6. Näiden tietojen ja työryhmän kokemuksien pohjalta on muodostettu luvussa 7 esiteltävät BAT-päätelmät. 8. luvussa esitellään lupaavia tekniikoita, joista on vain jonkin verran kokemuksia, mutta joiden arvellaan vakiintuvan käyttöön tulevaisuudessa. BAT-raportin on tarkoitus toimia ympäristöluvan hakijoiden ja lupakäsittelijöiden käsikirjana.
  • Kokkala, Matti (Ympäristöministeriö, 2010)
    Ympäristöministeriön raportteja 10/2010
    Asuntoministeri Jan Vapaavuori kutsui 27.5.2009 Professori TkT Matti Kokkalan selvityshenkilöksi kartoittamaan ja arvioimaan rakennetun ympäristön tutkimustoiminnan tilannetta ja kehittämistarpeita erityisesti asumisen, rakentamisen ja maankäytön eli ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osaston (RYMO) toimialalla. Selvitys osoittaa, että rakennetun ympäristön kehittämisen kannalta tärkeä tutkimus- ja kehittämistoiminta (T&K) on hyvin hajallaan, eikä pelkästään RYMO:n ohjauksessa olevien eri toimialojen välillä vaan myöskin niiden sisällä. Selvityshenkilö päätyy siihen, että toimialan keskeisimpien puutteiden korjaaminen edellyttää uuden päätöksenteosta erillään olevan koordinoivan toimielimen perustamista suuntaamaan ja ohjaamaan alan tutkimusta. Hän ehdottaa myös, että ympäristöministeriön johdolla laadittaisiin pikaisesti kansallinen rakennetun ympäristön kehittämisen strategia.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2011)
    Suomen ympäristö 8/2011
    Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2009 vesienhoitosuunnitelmat seitsemälle vesienhoitoalueelle. Samalla se edellytti, että vesienhoitosuunnitelmien toteuttamiseksi laaditaan laajapohjaisena yhteistyönä vesienhoidon toteutusohjelma, jolla luodaan myös valmiuksia kauden 2016–2021 vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle. Valtioneuvosto teki helmikuussa 2011 periaatepäätöksen vesienhoidon toteutusohjelmasta vuosille 2010–2015. Alueellisia toimia tarkennetaan valtakunnallisen toteutusohjelman pohjalta. Vesienhoidon toteutusohjelmaa on valmisteltu laajassa vuorovaikutuksessa eri hallinnonalojen ja sidosryhmien kanssa. Toteutusohjelmassa käsitellään ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi eri toimialoilla tarvittavia toimia ja ohjauskeinoja sekä toteutuksen vastuutahoja. Toteutusohjelmassa käsitellään myös hallinnonalojen yhteisiä kärkihankkeita, joilla tuetaan vesienhoidon tehokasta toteutusta.
  • Säylä, Jonne (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2015
    Tämä julkaisu kuvaa yhdyskuntien jätevedenpuhdistuksen tilannetta Suomessa vuoden 2013 lopussa. Jätevedenpuhdistuksen kehittymistä tarkastellaan vuodesta 1970 vuoteen 2013 orgaanisen kuormituksen, fosforin ja typen osalta. Julkaisuun sisältyy lyhyt kuvaus Euroopan yhteisöjen yhdyskuntajätevesidirektiivin toteuttamisesta ja sen vaatimusten toteutumisesta Suomessa, ja se on samalla direktiivin tarkoittama tilannekatsaus vuodelta 2013.
  • Pietiläinen, Olli-Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 46/2008
    Asukasvastineluvultaan (avl) yli 10 000 kokoisilta jätevedenpuhdistamoilta johdettiin vuonna 2005 noin 9 000 tonnia typpeä Suomen pintavesiin. Tämä kattoi runsaat 12 % Suomen pintavesiin kohdistuvasta ihmisperäisestä typpikuormituksesta (75 000 t/a). Vuonna 2005 yli 10 000 avl:n puhdistamoista (yhteensä 89 laitosta) 18 poisti typpeä vähintään 70 % teholla, mikä on yhdyskuntajätevesidirektiivin vähimmäisvaatimus tehostetusta typenpoistosta. Alle 40 % typenpoistotehoon jäi 39 puhdistamoa. Keskimääräinen typenpoistoteho oli 56 %. Parhaaseen tulokseen pääsi Helsingin Viikinmäen laitos 89 % typenpoistotehollaan. Suomi ja Euroopan komissio kiistelevät siitä, tarvitaanko tehostettua typenpoistoa Suomessa ja missä laajuudessa. Mikäli Suomen kaikkien yli 10 000 avl:n laitosten typenpoistoteho olisi vähintään 70 %,  sisä- ja rannikkovesiin yhdyskunnista johdettava typpikuormitus vähenisi runsaat 40 % (3 800 t) vuoden 2005 tasosta. Mikäli yli 70 % poistoteho vaadittaisiin vain rannikkoseudulla, yhdyskuntien typpikuormitus vähenisi  vajaat 20 % v. 2005 tasosta. Suomen suuret sisävedet ovat nykytietojen mukaan lähinnä fosforirajoitteisia, joten typenpoiston tehostaminen ei käytännössä muuttaisi niiden rehevyystilaa. Sisävesiin kohdistuvan typpikuormituksen kannalta on oleellista tietää, kuinka suuri osa typpikuormasta lopulta päätyy Itämereen. Uusimpien malliarvioiden mukaan typen pidättyminen sisävesiin on keskimäärin 35 %. Monet järvet ja erityisesti järviketjut pidättävät typpeä vielä tätä tehokkaammin. Mallinnusarvioiden mukaan vähintään 70 % typenpoistoteho Suomen kaikilla Itämeren valuma-alueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla vähentäisi  rannikkoalueiden kokonaisleväbiomassaa yleensä alle 2 % ja enimmillään noin 5 % Kymijoen edustan merialueella. Avomerellä muutos olisi alle 1 %.  Sinilevien biomassoissa tapahtuisi joillakin rannikkoalueilla enimmillään 2–5 % lisäys, ja avomerellä lisäys olisi enimmillään 2 %. Typpikuormitusmuutosten vaikutukset Suomea ympäröivän Itämeren avomerialueisiin jäävät hyvin vähäiseksi, koska kuormitusmuutosten osuudet avomerialueiden ravinnevirroista ovat häviävän pieniä.
  • Unknown author (Vesihallitus, 1976)
    Vesihallitus. Tiedotus 109
    Groundwater areas important for public water supply.
  • Isomäki, Eija; Britschgi, Ritva; Gustafsson, Juhani; Kuusisto, Esko; Munsterhjelm, Klaus; Santala, Erkki; Suokko, Tuulikki; Valve, Matti (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 27/2007
    "Yhdyskuntien vedenhankinnan tulevaisuuden vaihtoehdot" -selvityksessä tarkastellaan vedenhankinnan nykytilannetta ja arvioidaan kehityssuuntia vuoteen 2030 asti. Pääosin tarkastelussa on käytetty alueellisten ympäristökeskusten mukaista jakoa. Suomessa vedenhankinnassa käytetään pohjavettä, pintavettä ja tekopohjavettä. Nämä kaikki ovat käytössä varmasti myös tulevaisuudessa, mutta niiden suhteelliset osuudet tulevat muuttumaan. Alueelliset väestömuutokset tuovat oman haasteensa vesihuollolle samoin kuin ilmastonmuutos. Toisaalta vedenhankinnan tekniikat kehittyvät jatkuvasti luoden uusia mahdollisuuksia mm. vesilähteiden valinnalle. Pintavesi tulee säilymään erityisesti pääkaupunkiseudulla pääasiallisena vedenlähteenä. Pintaveden osuuden talousvedestä arvioidaan vuonna 2030 olevan noin 25 %, riippuen siitä, mitkä laitokset mahdollisesti siirtyvät pohjaveden käyttöön. Tekopohjaveden osuus tulee kasvamaan myös 25 %:iin Turun ja Tampereen seudullisten pohjavesihankkeiden myötä. Valtakunnallisesti tarkasteltuna pohjaveden osuus pysyy noin 50 %:ssa. Vesihuoltolaitosten määrä vähenee, mutta käyttäjien määrä kasvaa hieman. Tulevaisuuden haasteita tulevat olemaan mm. loma-asutuksen ja matkailun vesihuollon järjestäminen sekä vesihuollon toimintavarmuuden ja palvelujen laatuvaatimusten täyttäminen.