Browsing by Subject "yhdyskuntasuunnittelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Unknown author (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 15/2008
    Eheät yhdyskunnat – Taikasanasta elinympäristöksi on artikkelikokoelma, joka käsittelee eheyttävää yhdyskuntasuunnittelua. Artikkelit pohjautuvat vuosina 2002-2005 pidettyyn seminaarisarjaan, joka oli osa Uudenmaan ympäristökeskuksen toteuttamaa Eheät yhdyskunnat -kärkihanketta. Kirjan kirjoittajat ovat Uudenmaan ympäristökeskuksesta ympäristöministeriöstä ja Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta. Myös seminaarisarjaan osallistuneiden henkilöiden kommentteja on sisällytetty mukaan artikkeleihin. Hankkeen taustalla on kiihtynyt yhdyskuntarakenteen hajautuminen, elinympäristön pirstoutuminen ja näistä seuraava liikenteen kasvu. Tästä syystä on alettu puhua eheyttävästä yhdyskuntasuunnittelusta ja eheistä yhdyskunnista. Yhdyskuntien eheyttämistä voidaan tarkastella mm. taloudellisesta, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja ekologisesta näkökulmasta. Haaste on erityisen suuri Helsingin metropolialueella ja muilla kasvavilla kaupunkiseuduilla. Kirjan sisältö on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsitellään eheyttävän suunnittelun teoriaa sekä haasteita pohjautuen tutkimustietoon suomalaisen yhdyskuntarakenteen muutoksesta. Kirjan toinen osa muodostuu puheenvuoroartikkeleista, joissa käsitellään eheitä yhdyskuntia osallis-tuvan suunnittelun, liikenteen, luonnon sekä sosiaalisen ja kulttuurisen suunnittelun näkökulmista. Viimeisessä artikkelissa on arvioitu Eheät yhdyskunnat -hankkeen jälkeen tapahtuneita muutoksia. Samalla luodaan pohjaa tulevalla keskustelulle.
  • Peltonen, Lasse; Haanpää, Simo; Lehtonen, Samuli (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 22/2006
    Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdyskuntasuunnittelun ja tulvariskien hallinnan välisiä yhteyksiä kunnissa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa tähän liittyviä mahdollisuuksia, asenteita, ohjauskeinoja ja toimintatapoja sekä tarkastella tulvakysymyksiin liittyvää toimijoiden välistä yhteistyötä ja mahdollisia ristiriitoja. Tutkimusaineisto koottiin sähköpostikyselyllä, joka suunnattiin suurtulvatyöryhmän (2003) nimeämiin, merkittävimmillä tulvavahinkoalueilla sijaitseviin kuntiin. Kyselyaineistoa täydensivät ryhmähaastattelut. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta, että tulvariskien huomioiminen yhdyskuntasuunnittelussa jää kauaksi suurtulvatyöryhmän esittämästä tasosta. Tulvariskiä lisäävät kuntien rakentamispaineet sekä ranta-rakentamisen suuri suosio. Tulvariskien huomioimista vaikeuttavat lisäksi maankäytön suunnitteluun liittyvät ristiriidat. Tiedon taso tulvariskeistä vaihtelee kunnissa. Tietoa harvinaisista (HW 1/100) tulvatilanteista on kunnissa hyvin vähän. Ilmastonmuutoksen uhka otetaan todesta, mutta se ei ole vielä vaikuttanut tulvariskien uudelleenarviointiin. Tulvat huomioidaan paremmin asemakaavoituksessa kuin yleispiirteisissä kaavoissa. Ongelmana on, että koko vesistöalueen kattava tulvasuojelu vaatii kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Maakuntakaavassa tulvariskien huomioiminen on kaikkein heikointa. Kaiken kaikkiaan kuntien valmiudet vaihtelevat, mikä korostaa alueellisten ympäristö-keskusten roolia tulvariskien hallinnassa. Alueellisten ympäristö-keskuksia pidetään kunnissa keskeisinä yhteistyökumppaneina tulvariskien hallinnassa ja yhteistyö ympäristökeskusten kanssa koetaan toimivaksi. Raportti on osa EXTREFLOOD –hanketta (EXTREFLOOD: Tulvavahinkojen ennaltaehkäisy – suurtulvien mallinnus, tulvaskenaariot ja tulvatiedon interaktiivinen välittäminen), jota ovat rahoittaneet maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriön ympäristöklusterin tutkimusohjelma vuosina 2003-2005. Raportin loppuun on koottu aiheeseen liittyviä jatkotutkimustarpeita.
  • Pirinen, Pentti; Simola, Henriikka; Nevala, Sari; Karlsson, Pirkko; Ruuhela, Reija (Ilmatieteen laitos, 2014)
    Raportteja - Rapporter - Reports 2014:3
  • Ronimus, Dan (Helsingin yliopisto, 2021)
    Liikennehankkeiden suunnittelussa on 1960-luvulta lähtien hyödynnetty kustannus-hyötyanalyysiin perustuvaa vaikutusten arviointia, jonka käytännöt ovat merkittävästi ohjanneet sitä, millaisia väyliä ja millainen liikennejärjestelmä Suomeen on rakennettu. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia, miten kustannus-hyötyanalyysi omaksuttiin liikennesuunnittelun lähtökohdaksi sekä miten vaikutusten arvioinnin käytännöt ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet. Suomalainen yhteiskunta on 2020-luvulla hyvin erilainen kuin 60 vuotta sitten, mutta tuolloin omaksuttu kannattavuuslaskenta on edelleen väylähankkeiden suunnittelun keskeisin työkalu. Tutkimuksessa selvitetäänkin, miksi kustannus-hyötyanalyysin asema on pysynyt näin vakaana yhteiskunnan kehittyessä. Metodiikaltaan kyseessä on historiallinen tutkimus, jonka aineisto koostuu liikenneviranomaisten tuottamista alkuperäislähteistä, kustannus-hyötyanalyysia käsittelevästä aikalaiskirjallisuudesta ja liikenteen kysymyksiin pureutuvista lehtijulkaisuista. Kirjallisuus muodostuu niin suomalaisen liikennesuunnittelun kuin yhteiskunnankin kehitysvaiheita selvittäneistä teoksista sekä tarkemmin vaikutusten arviointiin pureutuvista tutkimuksista. Historiallista otetta tarkennetaan teoreettisen viitekehyksen avulla. Historiallinen institutionalismi ja siihen kytkeytyvä polkuriippuvuusteoria auttavat ymmärtämään yhteiskunnallisten ilmiöiden pysyvyyden ja muutosten välistä suhdetta. Nykymuotoinen liikennesuunnittelu syntyi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin Suomen yhteiskuntarakennetta uudistettiin voimakkaasti. Uudenlaisen yhteiskunnan lähtökohdaksi otettiin kaiken toiminnan tehokkuus. Vanhoihin suunnittelukäytäntöihin tyytymättömät tieviranomaiset omaksuivat vaikutusten arvioinnin lähtökohdaksi tehokkuusajattelua puhtaimmillaan edustavan kustannus-hyötyanalyysin, johon sisällytetyt arvotukset ovat siitä lähtien määrittäneet sujuvuuden liikenteen keskeisimmäksi tavoitteeksi. Sittemmin merkittävimmin liikenteeseen kytkeytyviä yhteiskunnallisia teemoja ovat olleet liikenneturvallisuus ja ympäristö. Turvallisuustavoitteet onnistuttiin yhdistämään sujuvuutta painottaneeseen suunnitteluun jo 1970-luvulla, mutta ympäristökysymykset ovat vaikuttaneet suunnittelukäytäntöihin hyvin hitaasti vasta 1990-luvulta alkaen. Liikenneviranomaiset kehittivät sotien jälkeen uudenlaisen suunnittelujärjestelmän, joka saavutti nopeasti vakaan aseman sujuvuuteen tähtäävän liikenteen rakentajana. Vastaava ministeriö on läpi vuosikymmenten priorisoinut liikenteen taloudellisuuteen ja tehokkuuteen liittyvät tavoitteet muiden vaikutusten edelle. Vaikutusten arvioinnista ministeriö on rakentanut vahvan instituution, jota merkittävätkään yhteiskunnalliset ilmiöt eivät ole kyenneet juuri muuttamaan. Etenkin julkisen keskustelun keskiöön 2000-luvulle tultaessa nousseet ympäristötavoitteet on ministeriössä ja sen alaisuudessa toimivissa virastoissa jätetty liikenneväylien ja -järjestelmän käytännön suunnittelussa toistaiseksi sivuosaan.
  • Sihvonen, Jukka; Mononen, Tuija; Sairinen, Rauno (Ympäristöministeriö, 2013)
    Suomen ympäristö 11/2013
    Tutkimusraportissa tarkastellaan eheyttävän yhdyskuntasuunnittelun mahdollisuuksia kirkonkylien suunnittelussa muuttuvissa kuntatilanteissa. Tutkimuksen keskeiset kysymykset ovat: 1) Mitä eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu tarkoittaa kirkonkylissä ja laajemmin maaseudulla? 2) Millaisin tavoittein ja keinoin eheyttävää suunnittelua olisi mahdollista toteuttaa kirkonkylissä ja isommissa maaseudun kylissä? 3) Mitä ovat eheyttämisen edellytykset kirkonkylien erilaisissa olosuhteissa? Eheyttävä yhdyskuntasuunnittelu on perinteisesti ollut kaupunkisuunnittelun työväline. Maaseutukontekstissa sen soveltamista ei ole juurikaan kokeiltu ja sen merkitys on epäselvä. Ilmastonmuutos ja myös maaseutua koskeva ilmastopolitiikka ovat kuitenkin nostaneet eheyttävän yhdyskuntasuunnittelun maaseutuun ja sen kehittämiseen liittyvään keskusteluun 2000-luvulla. Sen sisällöt ovat kuitenkin erilaiset kuin kaupungeissa ja eroavat maaseudun erilaisissa olosuhteissa. Muuttovoittoisten maaseutualueiden ongelmat ovat erilaiset kuin harvaan asutulla tai taantuvalla maaseudulla. Tutkimuksessa kirkonkylien tilannetta tarkastellaan eheyttävään suunnitteluun kuuluvan paikallisen tilauksen näkökulmasta. Lähtökohtana on, että eheyttämistä ei tule ymmärtää pelkästään rakenteellisena tiivistämisenä vaan myös kulttuurisena, sosiaalisena ja laadullisena käsitteenä. Tutkimusanalyysi yhdistetään paikalliseen kehittämistoimintaan. Tutkimushankkeen tuloksia voivat hyödyntää paikallisyhteisöt sekä kunnat ja maakuntaliitot omassa toiminnassaan. Työ palvelee kuntien ja maakuntaliittojen aluekehitystyötä ja kaavoitusta. Tutkimus on toteutettu monimetodisella otteella. Tapauskohteina on neljä erilaista kylää: Liperin, Mäntyharjun ja Pohjan kirkonkylät sekä Fiskarsin ruukki. Kuntaliitosten seurauksena monen kirkonkylän asema on muuttumassa; ne eivät ole enää keskus-taajamia, vaan kyliä muiden joukossa. Niiden tulevaisuus näyttää heikolta, jos kuntaliitoksen jälkeen palveluverkkoa ja kehittämistä koskevia päätöksiä tehdään vähenevän väestön tilanteessa tai väestön keskittyessä uuden kunnan suurimpaan taajamaan. Tutkimuksen perusteella eheyttävän suunnittelun periaatteista saattaa löytyä mahdollisuuksia kirkonkylien aseman vahvistamiseen. Maaseudulla yhdyskuntarakenteen eheyttävä suunnittelu tarkoittaa hajarakentamisen vahvempaa ohjausta ja uuden rakentamisen painopisteen suuntaamista kyliin ja asutustaajamiin niin, että se tukee olemassa olevia rakenteita ja palveluja. Kirkonkylissä eheyttävän suunnittelun sisältöjä kannattaisi rakentaa laajalla yhteistyöllä ja vuoropuhelulla. Eheyttävän yhdyskuntasuunnittelun onnistuminen saattaa olla kiinni siitä, kuinka asukkaat, yhdistykset sekä kunnanhallinnon edustajat onnistuvat määrittelemään paikallisen tilauksen yhteistyössä. Kirkonkylien houkuttelevuus on riippuvainen myös palvelujen, työpaikkojen ja harrastusten saavutettavuudesta. Saavutettavuutta voidaan parantaa maankäytön suunnittelun ja sijainninohjauksen lisäksi myös monin muin keinoin. Kirkonkyliä kannattaa kehittää lähiliikkumista suosivaksi. Eheyttävässä suunnittelussa kirkonkylä kannattaa ymmärtää myös historiallisina paikkoina sekä maisemina. Uudistuvalla rakennetulla ympäristöllä on aina laajempia ja syvempiä merkityksiä sekä vanhoille että uusille asukkaille.
  • Vaattovaara, Mari; Joutsiniemi, Anssi (2018)
    Akateeminen viisaus kaupungistumiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi on jäänyt yksittäisten oppiaineiden sisään. Samalla näkökulmat kaupunkikehityksen ymmärtämiseksi ovat tieteen ja tutkimuksen siivittämänä syventyessään pikemminkin kaventuneet. Yksittäiset tutkimusprojektit ovat pyrkineet ymmärtämään monimuotoistuvan kaupungin dynamiikkaa mutta jääneet kuitenkin ajallisesti varsin lyhyiksi ja siten kasvavaan kysyntään nähden sekä saavutuksiltaan vaatimattomiksi että merkitykseltään riittämättömiksi.
  • Kopperoinen, Leena; Eerola, Katri; Shemeikka, Petri; Väre, Seija; Söderman, Tarja; Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2012
  • Koski, Kimmo (Ympäristöministeriö, 2008)
    Suomen ympäristö 42/2008
    Tässä raportissa muodostetaan kuva eri tavoin yhdyskunta- rakenteeseen sijoittuvien uusien asuinalueiden vaikutuksista kuntatalouteen. Taajamaa täydentävän rakentaminen on kunnan talouden kannalta edullisempaa kuin taajaman ulkopuolinen rakentaminen. Selvästi kalleinta kunnalle on antaa hajarakentamisen kasvaa suunnittelemattomasti kunnallistekniikkaa ja palveluja edellyttäväksi asutukseksi.
  • Kosonen, Leo (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 36/2007
    Miksi Kuopion kaupunkisuunnittelua ohjataan sormimallilla? Miksi sormimallissa on asetettu tavoitteeksi jalankulku- ja joukkoliikennekaupungin kehittäminen? Miksi Kuopiossa seurataan autoistumista ja autokaupungin kehittymistä, vaikka Kuopion autoistumisaste on Helsingin jälkeen maan alhaisin? Kuopiossa on toteutettu suunnitelmia, joilla eheytetään kaupunkia. Kuopion rännikatuverkosto on palautettu jalankulkukaupungin katuverkoksi. On rakennettu uusi bussikaupunginosa, joka liittyy bussisillalla vanhaan lähiöön. Rakenteilla on Saaristokaupunki, joka eheyttää eteläisen suunnan kaupunkirakennetta. Uudet hankkeet ja suunnitelmat pohjautuvat kaupungin aiempiin rakentamisvaiheisiin ja kaupunkisuunnittelun pitkään perinteeseen. Perinteinen kaupunkikäsitys, joka tunnetaan nimellä ”moderni kaupunki” tai ”nykyaikainen kaupunki”, on kuitenkin saanut väistyä. Tilalle on otettu uusi kaupunkikäsitys, jota parhaiten kuvaa nimi ”jalankulku- joukkoliikenne- ja autokaupunki”. Julkaisussa käydään läpi Kuopion kaupunkirakenteen muutoksia ja niiden suunnittelua. Kuvauksessa on runsaasti yhtymäkohtia muiden kaupunkien kehitykseen sekä ajankohtaisiin haasteisiin, joita sisältyy käsitteisiin ”kestävä kaupunki”, ”terve kaupunki” ja ”ilmastonmuutoksen ehkäiseminen”.
  • Jokinen, Ari; Nikula, Ari; Nygren, Nina; Tersa, Piia; Haila, Yrjö (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 11/2010
    Raportissa kuvataan kaksi Tampereen seudulle laadittua liito-oravan elinympäristömallia ja esitellään niiden käyttömahdollisuuksia. Mallit laadittiin tukemaan liito-oravan suojelua kasvavalla kaupunkiseudulla, jossa liito-oravat elävät sekä yhdyskuntarakenteen sisällä että lähimaaseudulla. Elinympäristömallien avulla voidaan uudistaa liito-oravan suojelua yksittäispaikkojen suojelusta kohti laajempien maisema-alueiden arviointia. Tämän ansiosta suojelu on mahdollista sovittaa aikaisempaa paremmin kaupunkiseudun kehitykseen ja edistää suojelussa tarvittavaa yhteistyötä yli toimiala- ja kuntarajojen. Elinympäristömalleja voidaan käyttää kuntien yhdyskuntasuunnittelussa, kaupunkiseudun strategisessa maankäytön suunnittelussa, tiesuunnittelussa, virkistysalueiden ja yksityismetsien hoidossa sekä liito-oravakannan seurannassa. Elinympäristömalleista toinen perustuu metsäsuunnitteluaineistoon ja se laadittiin tukemaan yhdyskuntasuunnittelua etenkin kuntarajojen tuntumassa. Toinen malli perustuu satelliittikuvapohjaiseen VMI-monilähdeaineistoon ja se laadittiin kattamaan koko kaupunkiseutu maaseutualueineen. Elinympäristömallien laadinnassa kiinnitettiin erityistä huomiota käyttäjäkeskeisyyden toteutumiseen sekä mallien sovittamiseen toiminnalliseen käyttöympäristöönsä. Raportissa tämä kuvataan uuden teknologian kotiuttamisena. Mallien tulevat käyttäjät osallistuivat hankkeeseen työpajoissa ja muissa tilaisuuksissa. Elinympäristömallit avaavat strategisen ulottuvuuden liito-oravan suojeluun vakiintuneiden suojelumenettelyjen rinnalle. Mallien tuella on mahdollista laatia liito-oravalle seudullinen suojeluohjelma ja perustaa kannanseuranta. Yhteistoiminnan tavoitteeksi tulisi silloin asettaa liito-oravakannan elinvoimaisuus Tampereen kaupunkiseudulla (4 000 km2). Vuorovaikutus erityisesti yhdyskuntasuunnittelun ja metsätalouden välillä nousee tämän seurauksena tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Elinympäristömallien tarjoamat mahdollisuudet nostavat pohdittavaksi myös ekologisen kompensaation, jota ei toistaiseksi tunneta lajisuojelun keinona Suomen lainsäädännössä.
  • Villanen, Sampo; Peltola, Lasse (Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto, 2004)
    Suomen ympäristö
    Katsaus on osa ympäristöministeriön rahoittamaa tutkimusta Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet kaavoituksessa, jonka tavoitteena on selvittää suomalaisten maankäytön konfliktien piirteitä ja ratkaisumahdollisuuksia maankäytön suunnittelussa. Katsauksessa esitellään konflikteihin ja niiden ratkaisuun ja hallintaan liittyvää tutkimusta. Tavoitteena on löytää maankäytön konflikteja jäsentäviä määritelmiä ja näkökulmia, joiden pohjalta voidaan lähestyvä käytännöllisiä konfliktinratkaisun ongelmia. Omissa luvuissaan käsitellään maankäytön konfliktien erityispiirteitä ja konfliktien ratkaisun ja hallinnan malleja. Konfliktien ratkaisu ja hallinta on ajankohtainen aihe. Maankäyttö- ja rakennuslain pyrkimys vuorovaikutuksen lisäämiseen korostaa paikallisten toimijoiden valmiuksia ja keskinäisten suhteiden merkitystä kaavoituksessa. Vuorovaikutus voi kuitenkin merkitä paitsi yhteistyön helpottumista myös jännitteiden ja ristiriitojen puhkeamista konflikteiksi. Tästä syystä erilaisia konfliktien ratkaisun ja hallinnan keinoja tarvitaan maankäytön suunnittelussa entistä kipeämmin.
  • Peltonen, Lasse; Hirvonen, Jukka; Manninen, Rikhard; Linjama, Hannes; Savikko, Riitta (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 12/2006
    Ristiriidat ovat yhdyskuntasuunnittelun arkea. Niitä ei voida välttää, mutta voidaanko niiden kärjistymiseen konflikteiksi vaikuttaa? Entä miten voidaan hallita syntyneitä konfliktitilanteita ja välttää ajautuminen tuhoisaan konfliktikierteeseen? Näitä kysymyksiä on selvitetty Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet kaavoituksessa -tutkimushankkeessa. Tämän julkaisun valokeilassa ovat suomalaiset maankäytön konfliktit. Niiden syitä, seurauksia ja ratkaisumahdollisuuksia tarkastellaan www-kyselyn perusteella. Ristiriitaisiin suunnitteluprosesseihin syvennytään neljän tapaustutkimuksen johdattamana. Hankkeessa on aikaisemmin julkaistu konflikteja koskeva kirjallisuuskatsaus verkkojulkaisuna: Maankäytön konfliktit ja niiden ratkaisumahdollisuudet. Osa 1. Katsaus käsitteisiin ja kirjallisuuteen.Hankkeen opetuksia maankäytön konfliktien ennakoinnista ja hallinnasta on koottu Ulos umpikujista -esitteeseen, joka on saatavana suomen- ja ruotsinkielisenä.
  • Vaattovaara, Mari; Kortteinen, Matti; Ratvio, Rami (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 46/2009
    Suurin kysymys suomalaisen asumisen, erityisesti kaupunkiasumisen kehittämisessä liittyy vanhenevan asuntokannan peruskorjaamiseen. Kerrostaloasunnoista kolmannes on 1960- ja 1970-luvulla rakennetussa asuntokannassa. Väestöstä tässä asuntokannassa asuu peräti viidennes. Asuntopolitiikassa lähestytäänkin nopealla vauhdilla kysymystä lähiöiden peruskorjaamisesta ja kehittämisestä. Keskeiseksi kysymykseksi on noussut kuinka näitä alueita tulisi kehittää, ei yksin teknistaloudellisista ja arkkitehtonisista lähtökohdista vaan kokonaisvaltaisemmalla otteella. Riihimäen Peltosaaren kaupunginosaa on tutkittu tästä lähtökohdasta. Helsingin yliopiston maantieteen ja sosiologian laitokset ovat toteuttaneet Peltosaari-tutkimusprojektin yhteistyössä Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) kanssa vuoden 2009 aikana. Tuloksena on laaja ja moniulotteinen kuvaus ja analyysi Riihimäen Peltosaaresta. Tutkimus kytkeytyy myös Tekesin Kestävä yhdyskunta -ohjelman kautta rahoitettuun EcoDrive-projektiin. Sen osana toteutetussa asukaskyselyssä Peltosaarta on tutkittu asukasnäkökulmasta. Kyselyssä on selvitetty kuinka asukkaat arvioivat aluetta ja sen kehittämistarpeita. Nopean teollistumisen ja väestönkasvun odotuksin 1960–1970-luvuilla rakennettu Peltosaaren lähiö ei deindustrialisaation, maineensa ja taloudellisen laskusuhdanteen takia menestynyt. Asuinalueen väestöpohja muotoutui seudullisten asuntomarkkinoiden kautta heikoksi, ja Peltosaaresta on muodostunut rakenteellisen työttömyyden ja sosiaalisten ongelmien erityinen paikallinen keskittymä. Alueen sisäinen eriytyminen näkyy asukaskyselyssä, haastatteluissa, asuntojen hallintamuodoissa sekä fyysisessä ja sosiaalisessa rakenteessa. Peltosaaren keskeinen sijainti tarjoaa kuitenkin hyvän mahdollisuuden kehittää aluetta. Tutkimus osoittaa, että sosiaalinen näkökulma lähiöiden peruskorjaamisessa on vakava, ja pelkän teknistaloudellisen peruskorjauksen sijaan vaaditaan laajempaa asuntomarkkinoihin, alueen sosiaaliseen rakenteeseen ja alueelle suuntautuvaan kysyntään liittyvää harkintaa.
  • Seppänen, Marjaana; Haapola, Ilkka; Puolakka, Kalle; Tiilikainen, Elisa (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöministeriön raportteja 14/2012
    Julkaisussa analysoidaan lahtelaisen lähiön, Liipolan, asukkaiden suhdetta asuinalueeseensa ja siinä tapahtuneita muutoksia. Kyseessä on vuonna 1999 tehdyn kyselyn uusintatutkimus, joten keskeisen teeman muodostaa kymmenessä vuodessa tapahtuneiden muutosten tarkastelu.  Tarkasteltavina ovat sekä lähiön suhteellinen asema alueellisen eriytymisen näkökulmasta että asukkaiden omat arviot fyysisestä, sosiaalisesta ja toiminnallisesta elinympäristöstään. Mitä Liipolaan kuuluu nyt kymmenen vuoden jälkeen? Minkälaiseksi liipolalaiset alueensa kokevat ja mihin suuntaan asukkaat kokevat alueen kehittyneen kuluneen vuosikymmenen aikana? Muutoksen tarkastelun ohella tutkimus nostaa esille lähiöiden kehittämisen ajankohtaisia kysymyksiä esimerkiksi asukkaiden ikääntymisen vaikutuksista ja alueen monikulttuurisuudesta. Tutkimusaineistoina käytetään tilastotietoja ja postikyselyä alueen asukkaille.
  • Peltonen, Lasse; Haanpää, Simo; Lehtonen, Samuli (Finnish Environment Institute, 2005)
    Finnish Environment Institute Mimeographs 343 (Suomen ympäristökeskuksen moniste 343)
    Based on a literature review and a series of round-table discussions with actors engaged in urban planning, this paper addresses adaptation issues relevant in urban planning. Different adaptation challenges are discussed, together with aspects of vulnerability such as awareness, geographical context, institutional frames and organisational capacities. The round table discussions took place in three different locations in Finland, reflecting different geographical and socio-economical conditions. Throughout the report is argued that the perspective of vulnerability should receive more attention in climate change adaptation. The determinants of vulnerability include 1) awareness, 2) place-based, geographical and socio-economic characteristics and 3) institutional and organisational determinants. Climate change is still seen as a distant phenomenon in planning. Awareness should be enhanced by increasing planners? training in climate related topics and integrating climate change issues as one parameter in spatial planning. The effects of climate change vary in Finland, according to regional and local patterns of vulnerability. Some main concerns include sudden urban floods inland and land uplift and sea-level rise in coastal cities. Socio-economic development trends like urban sprawl, together with current trends in building offer alternative challenges to settlements. Regulations should provide a framework for planning safe environments taking changing climatic conditions into consideration. The report stresses the spatial dimensions of vulnerability and adaptation. Present instruments of planning and regulation are largely sufficient for dealing with a changing climate. However, plans at different levels should identify areas affected by climate related hazards and risks. This requires developing regional climate change assessments. Updating guidance and clarification of responsibilities is needed and risk-based planning instruments should be developed. Extreme events should be a focus studied and documented to develop best practices in climate change adaptation.
  • Sairinen, Rauno; Manninen, Rikhard; Peltonen, Lasse; Wiik, Maarit (Ympäristöministeriö, 2006)
    Suomen ympäristö 13/2006
    Miten ympäristöterveys ja yhdyskuntasuunnittelu kytkeytyvät toisiinsa? Kuinka yhdyskuntasuunnittelu voi edistää terveyttä? Mitä yhdyskunnan ympäristöterveys on eri väestöryhmien kannalta? Monipuolinen analyysi avaa tarkastelutapoja, joiden kautta yhdyskuntasuunnittelua ja ympäristöterveyttä voidaan entistä syvällisemmin kytkeä toisiinsa. Ympäristöterveyden sisältöjä ja merkityksiä pohditaan sekä erilaisten suunnittelukohteiden että eri väestöryhmien kannalta. Terveyttä edistävässä yhdyskuntasuunnittelussa lähtökohtana on laaja ympäristöterveyden käsite. Tavoitteeksi asetetaan terveellisten elämäntapojen mahdollistaminen, ei pelkästään haittojen vähentäminen. Tutkimus sopii sekä yhdyskuntasuunnittelun että ympäristöterveyden ammattilaisten käyttöön että näiden alojen koulutukseen.