Browsing by Subject "yhteiskuntaluokka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Lehto, Maija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu –tutkielma käsittelee ”Eurooppalaiseen vapaaehtoispalvelun” vuosina 2007 – 2013 suorittaneiden nuorten aikuisten kansalaisuuden rakentumisen diskursiivisia prosesseja eurooppalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Tutkielmassa kysytään minkälaisia subjektipositioita ja poliittista toimijuutta vapaaehtoisten puheessa rakentuu, minkälaisia poliittisia identiteettejä subjektipositiot nuorille mahdollistavat, minkälaista minuutta ja moraalisuutta nämä identiteetit ilmentävät, ja miten tämä prosessi kytkeytyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tuottamisen ja uusintamisen mekanismeihin. Teoreettismetodologinen lähtökohta tutkielmassa on sosiaalinen konstruktionismi, ja se hyödyntää poststrukturalistisen kulttuurintutkimuksen lähestymistapoja. Tutkielman teoreettinen viitekehys paikantuu jälkimodernin yhteiskunnan kansalaisuutta, yhteiskuntaluokkia sekä demokratian rajoja ja mahdollisuuksia koskevien nykysosiologisten keskustelujen kontekstiin. Keskeisessä asemassa on kansalaisuuden käsite, joka ymmärretään yhteiskunnallisena prosessina, joka tuottaa poliittisia subjekteja, jotka esittävät vaateita oikeuksiin poliittiseen kontekstiinsa sidotussa julkisessa tilassa. Yksilötasolla kansalaisuus tulee näkyväksi performatiivisina poliittisina identiteetteinä, joissa subjektille toistuvien kansalaisuutta koskevien dispositioiden synteesissä muodostuu itseymmärrys, joka määrittää sille mahdollistuvia toimijaulottuvuuksia. Nuorten diskursiivisesti rakentuvaa kansalaisuutta tarkastellaan suhteessa Eurooppalaisessa vapaaehtoispalvelussa artikuloituun ”eurooppalaiseen kansalaisuuden” dispositioon. Aineisto koostuu neljäntoista nuoren aikuisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, ja tutkimustulosten analyysissa on käytetty kriittisen diskurssianalyysin ja uuden retoriikan metodologiaa. Metodiset työkalut nuorten kansalaisuutta koskevien diskurssien hahmottamiseen on poliittista toimijuutta määrittävien subjektipositioiden erittely. Subjektipositiot ymmärretään tutkielman kontekstissa sekä toimijuutta jäsentävinä osallistujarooleina että toimijoiden ominaisuuksia koskevina luokituksina. Aineistossa hahmottuu nuorten puheessaan tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuusdiskurssi, jota luonnehti vähäinen yhteisöllinen sitoutuminen, halu fyysisen ja kulttuurisen paikallisuuden ylittämiseen sekä yksilökeskeisten kansalaistaitojen korostaminen kollektiivisten oikeuksien edistämisen sijaan. Kuvatunlaisen diskurssin mahdollisti vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunnan kontekstiin liitetty kulttuurisesti määräävä ja vaihtoehdoton paikallisuus ja sitoutuneisuus, joka sai merkityksensä toiseuden kautta, ja joka vastakohtaisuudessaan toimi sekä nuorten poliittisen identifikaation rajana että resurssina. Nuorten poliittinen toimijuus vapaaehtoispalvelun aikana näyttäytyi heikkona pääasiallisesti siksi, ettei vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunta ollut heidän oikeuksiensa edistämisen tai toteutumisen kannalta olennainen. Nuorten poliittinen identiteetti näyttäytyi heikosta toimijuudesta huolimatta korostuneen moraalisena, koska se uusinsi vapaaehtoispalvelua kontekstualisoivan eurooppalaisen kansalaisuuden kulttuurista ja eettis–poliittista ideaalia. Etäännyttäminen, puhujakategorioilla oikeuttaminen ja yleiseen konsensukseen vetoaminen olivat pääasiallisia argumentaation keinoja, joilla nuoret oikeuttivat poliittisen identiteettinsä moraalisuuden. Nämä keinot olivat yhteenkietoutuneita, mutta niiden ytimessä oli eronteko soveliaan ja epäsoveliaan välillä. Aineistossa eri tavoin rakentuvat poliittiset toimijaulottuvuudet ja identiteetit avaavat näkökulman siihen, millä tavalla nuorten kansalaisuus rakentuu modernin ja jälkimodernin yhteiskunnan murroskohdassa, ja minkälaisia moraalisia jännitteitä tähän prosessiin liittyy. Tutkielman valossa näyttää, että nuorten tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuus on osa laajempaa uusliberalistisen poliittisen ideologian lävistämää kansalaisuusdiskurssia, jossa kansalaisuus on muuttunut ehdottomasta oikeudesta etuoikeudeksi, mikä on asettanut poliittiset ja sosiaaliset oikeudet ja ihmisarvon riippuvaisiksi yksilön yhteiskunnallisesta ja sosioekonomisesta asemasta.
  • Supi, Tiia-Jessica (Helsingin yliopisto, 2020)
    Koulutusta pidetään tärkeimpänä sosiaalisen rakenteen uusintajana ja sosiaalisen nousun mahdollistajana. Koulutusjärjestelmän avoimuuden lisäämistä pidetään yleisesti keinona lisätä myös yhteiskunnan avoimuutta. Suomessa koko väestölle maksuton koulutus on nähty yhdeksi tärkeimmäksi välineeksi tasa-arvoisten mahdollisuuksien luomisessa ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamisessa. Koulutusmahdollisuudet ovat lisääntyneet ja tasa-arvoistuneet Suomessa 1900-luvun loppupuolelta alkaen. Opiskelumahdollisuuksien lisääntynyt tarjonta ja alempien yhteiskuntaluokkien mahdollisuudet kouluttautua eivät ole kuitenkaan poistaneet koulutukseen liittyvää eriarvoisuutta Suomessa. Korkeammasta yhteiskuntaluokasta ponnistava nuori pärjää todennäköisemmin paremmin koulussa, hakeutuu todennäköisemmin korkeakouluun ja viettää pidemmän ajan koulutuksen parissa kuin alemmasta sosiaalisesta asemasta tuleva nuori. Yhdeksi selitykseksi koulutuksen periytyvyydelle on esitetty kulttuurisen pääoman eroja eri yhteiskuntaluokissa: korkeammista yhteiskuntaluokista tulevien lasten kulttuurinen pääoma sopii paremmin yhteen koulukulttuurin kanssa kuin alemmista yhteiskuntaluokista tulevien lasten. Pierre Bourdieu on esittänyt, että tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet ovat vain näennäisiä ja todellisuudessa koulu instituutiona vain uusintaa yhteiskunnan luokkarakennetta kulttuurisen pääoman kautta. Tutkimuskysymys on, vaikuttaako vanhempien kulttuurinen maku koulutuksen periytymiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien ja lasten koulutustasojen yhteyttä ja sitä, selittääkö vanhempien kiinnostuneisuus erilaisiin vapaa-ajan kiinnostuksen kohteisiin tätä yhteyttä. Aineistona on Tilastokeskuksen keräämä otospohjainen aineisto ”Kulttuuri ja vapaa-aika Suomessa 2007”. Tulokset ovat yleistettävissä koskemaan perusjoukkoa, 15–74-vuotiaita suomalaisia. Aineiston analysoimisessa käytetään ristiintaulukointeja, tilastollisia tunnuslukuja, faktorianalyysia ja lineaarista regressioanalyysia. Kulttuurinen pääoma operationalisoidaan kolmeksi kulttuurista makua kuvaavaksi summamuuttujaksi: korkeakulttuurinen kiinnostus, populaarikulttuurinen kiinnostus ja arkiaktiivisuus. Tutkimuksessa havaitaan, että vanhempien ja lasten koulutustasojen välillä on tilastollisesti merkitsevä yhteys. Äidin kiinnostus korkeakulttuuriin selittää koulutustasojen yhteyttä vähäisesti. Kiinnostus populaarikulttuuriin tai muuhun aktiivisuuteen ei selitä yhteyttä. Isän kohdalla harrastuneisuus ei selitä yhteyttä lainkaan. Havainto ei vastaa teorian oletusta siitä, että kulttuurinen pääoma selittää koulutustasojen periytymistä. Johtopäätöksenä kuitenkin todetaan, että tutkimus pitäisi toistaa lisäämällä kulttuurisen maun mittariin myös muita kuin vapaa-ajan kiinnostuksen kohteisiin liittyviä muuttujia. Lisäksi johtopäätöksenä todetaan, että suomalaisessa yhteiskunnassa havaittavat eronteot 2000-luvulla ovat hienojakoisempia kuin aiemmin: tärkeää ei ole enää se, mennäänkö korkeakouluun vai ammattikouluun, vaan se, miten näiden sisällä sijoitutaan. Näin ollen kulttuurisella pääomalla voi olla vaikutusta koulutuksen periytymiseen Bourdieu’s teorian oletusten mukaisesti, mutta näiden vaikutusten paikantaminen vaatii yhteiskunnallisten ryhmien ja kulttuuristen makujen hienojakoisempaa tarkastelua.
  • Teittinen, Minna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vaikka yhteiskuntaluokka on ollut Suomessa vaikea ja latautunut puheenaihe, luokkien ei voi katsoa kokonaan kadonneen tai menettäneen merkitystään. Tässä tutkielmassa tarkastellaan mobiiliviestintäsovellus Jodelin @rahvaat-kanavalle tuotettua sisältöä luokkien välisten ja sisäisten rajojen määrittelypyrkimysten ilmentymänä. Työ keskittyy erityisesti luokan kulttuurisiin ja moraalisiin ulottuvuuksiin ja sen keskeisen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Pierre Bourdieun distinktioteoria ja Beverley Skeggsin luokkatutkimus. Laadullisen sisällönanalyysin avulla pyritään vastaamaan siihen, millaisten elementtien varassa luokkaa @rahvaat-kanavalla tuotetaan eli ketkä ja millaiset asiat pyritään merkitsemään ”rahvaiksi” ja millä keinoin. Erityisesti analysoidaan niin kutsuttua larppaussisältöä eli roolipelaamista, jossa sovelluksen käyttäjä omaksuu ”rahvaan” roolin ja tuottaa tekstiä ja muuta materiaalia asioista ja tyylillä, joita pitää ”rahvaana”. Aineisto on rikasta ja mahdollistaa muun muassa sukupuoleen, koulutukseen, työmarkkina-asemaan, asenteisiin, päihteidenkäyttöön, ihmissuhteisiin, estetiikkaan ja kieleen liittyvien elementtien tarkastelun. Analyysi osoittaa, että ”rahvaus” on kanavan kontekstissa erityisesti moraaliin ja makuun kytkeytyvä ilmiö: se yhdistyy sivistyksen puutteeseen, takapajuisuuteen, taitamattomaan taloudenpitoon ja muiden kustannuksella elämiseen, runsaaseen päihteiden käyttöön, löyhään seksuaalimoraaliin, ihmissuhteiden jännitteisiin, välinpitämättömään asenteeseen muita ihmisiä ja ympäröivää maailmaa kohtaan sekä eksessiivisyyteen ja huonoon makuun. Tutkimus vahvistaa aikaisemman, niin Suomessa kuin muualla tehdyn tutkimuksen tuloksia. Se osoittaa, että suomalaisessa keskustelussa on samoja piirteitä kuin perinteisempänä luokkayhteiskuntana pidetyssä Isossa-Britanniassa. Työväenluokkainen henkilöys ja kulttuuri määrittyvät varsin ongelmallisiksi, ja laajalle levitessään tällainen diskurssi voi vaikuttaa jopa sosiaalipolitiikkaan. Larppaamisen tutkiminen tuo myös uusia mahdollisuuksia luokkaerontekojen ymmärtämiseen. Siinä voi ajatella olevan kyse paitsi työväen- tai alaluokan ja keskiluokan välisen rajan määrittelystä myös keskiluokan sisäisten erojen tuottamisesta: larppaaminen on eräänlaista kilpailua työväenluokkaisen rekisterin hallinnasta, jonka avulla keskiluokkainen subjekti voi kerryttää itselleen arvoa ja erottautua siten myös keskiluokan massasta.
  • Ekroth, Piritta (Helsingfors universitet, 2016)
    Aims. This thesis focuses on female university students with a working class family background. The study examines, how the girls end up studying at the university, what are their primary reasons for academic studies, and what are the goals they are hoping to achieve by academic studies. The study also seeks to answer the question, how social class is constructed in the girls' stories. Although the Finnish society aims to achieve educational equality by providing a variety of different kind of structural elements – like free education, in reality students have diverse resources to exploit the many opportunities. Social class and gender, for example, influence these opportunities greatly. A child of an academic family has eight times bigger chance to reach university level studies compared to a child from a working class family. The academic research on the area of inherited education can't manages to explain why working class children, against all odds, advance with their studies to an academic level. The theoretical part of this study is based on feminist social class studies and Bourdieu's Field theory. Methods. This is a narrative study and the research material consists of seven stories of the female university students, who consider themselves as working-class children. Three of these students went to university directly after high school, and four of them have also studied in universities of applied sciences. Life stories that were gathered with narrative interviews concerned the lives and educational paths of these women. Stories were interpreted with a narrative analysis. Results and conclusions. Despite the apparent equal education opportunities, the women told real survival stories about their journeys to university. The women recognized their social class, but didn't agree with it. They wanted to be distinguished from the working-class with a mentality of entrepreneurship. They also considered social class something that was formed merito-cratically depending on what a person deserves with his/hers own actions. Education was considered as a ticket to better life. Encouragement and independent choices played an important role in the stories. However, working-class women didn't consciously separate themselfves from the norms of their class, but were fulfilling their parents' beliefs in that education is the mean to achieve better life.
  • Tölkkö, Anna-Mili (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka feministisen poliittisen taloustieteen kentällä vaikuttavat Kate Bezanson ja Meg Luxton sekä marxilaiset Tithi Bhattacharya ja Susan Ferguson jäsentävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta sosiaalisen uusintamisen (social reproduction) käsitteen avulla vuosina 2006–2017 julkaistuissa teksteissään. Sosiaalisella uusintamisella tarkoitetaan ihmisten päivittäistä ja ylisukupolvista ylläpitoa ja uusintamista. Sosiaalinen uusintaminen on ollut keskeinen käsite vasemmistolaisissa feministisissä keskusteluissa 1970–1980-luvuilla. Bezanson, Bhattacharya, Ferguson ja Luxton pyrkivät kehittämään käsitettä tavalla, jossa yhteiskunnallisessa analyysissa olisi mahdollista huomioida yhtä aikaa sukupuoli, luokka, rotu ja muut sorron muodot. Tutkielmani menetelmänä on käsitehistoriaan pohjaava käsiteanalyysi. Tutkielmassani osoitan, että tarkastellut teoreetikot asettavat lähtökohdakseen sosiaalisen uusintamisen ja pääoman kasautumisen välisen ristiriidan. Sosiaalisen uusintamisen käsite rakentuu ajatukselle sukupuolistuneesta työnjaosta ja marxilaisesta kapitalismin kritiikistä. Käsitteen avulla yhteiskunnallisen analyysin keskiöön asetetaan ihmisiä ylläpitävä ja uusintava työ, jonka kautta yhteiskunnallista eriarvoisuutta tarkastellaan paikallisesti ja globaalisti. Tutkielmassani esitän, että sosiaalisen uusintamisen käsite tarjoaa työkalun yhteiskuntaluokan, sukupuolen ja rodun analyysiin tavalla, joka huomioi sekä materiaalisen todellisuuden että sen kulttuuriset ilmentymät.
  • Nurminen, Susanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen kohteena on lastensuojelun perhehoidon sosiaalityö. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on yhteiskuntaluokka tutkimus ja Pierre Bourdieun distinktio teoria. Tutkimuksen lähtökohtana on perhehoidon sosiaalityöntekijöiden huomio siitä, että asiakkaan ja sijaisperheen yhteiskuntaluokalla on merkitystä. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin sellaisia ilmiöitä sosiaalityöstä ja perhehoidosta, jotka ovat paikannettavissa yhteiskuntaluokkaan. Tutkimuskysymyksenä on miten kulttuurinen pääoma tulee esiin perhehoidon sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden puheessa? Distinktioteorian mukaan ylemmät sosiaaliset ryhmät pyrkivät erottautumaan alemmista ryhmistä maun avulla. Eri ryhmillä on käytössään eri määrät pääomia. Bourdieun mukaan eri pääomia ovat kulttuurinen pääomaa, sosiaalinen pääoma ja taloudellista pääoma. Yläluokka on legitimoinut oman makunsa yleiseksi hyväksi mauksi. Ranskalaisen Pierre Bourdieun teoriaa on kritisoitu siitä, että teoria perustuu ranskalaiseen 1960- yhteiskuntaan, eikä se ole sovellettavissa muualle. Suomessa vuonna 2014 julkaistu Suomalainen maku –tutkimus on ensimmäinen Suomessa tehty laaja tutkimus, jossa Bourdieun disntinktio teoriaa on sovellettu empiirisesti suomalaiseen yhteiskuntaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalaisessa yhteiskunnassa elämäntyylit eriytyvät pääomien mukaan. Tässä tutkimuksessa tuloksia peilataan Suomalainen Maku -tutkimuksen tuloksiin. Tutkimuksen empiirisen osuus koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta, neljästä perhehoidon sosiaalityöntekijän haastattelusta ja neljästä perhehoidon asiakasvanhemman haastattelusta. Haastatteluissa kartoitettiin sitä, miten yhteiskuntaluokka ja nimenomaan kulttuurinen pääoma näkyy perhehoidon sosiaalityössä sekä sijaisperheissä ja lasten arjessa haastateltavien puheessa. Aineiston analyysissä käytetään sisällönanalyysiä aineistolähtöisesti. Tutkimuksen tulosten mukaan kulttuurinen pääoma tulee esiin haastateltavien puheessa kun keskustellaan vaatetuksesta, harrastuksista, ruuasta. Elämäntyyleistä johtuvista eroista saattaa syntyä ristiriitatilanteita sijaisperheen ja syntymävanhempien välille. Tutkimuksen tulosten mukaan yhteiskuntaluokalla on merkitystä sosiaalityön ja lastensuojelun perhehoidon kontekstissa. Tutkimuksessa esiin tulleet ilmiöt sopivat yhteen aikaisemman tutkimuksen kanssa.